Miten lehtikirjoittelu vaikuttaa alueiden maineeseen?

Kimmo Huosionmaa

Välillä lehdistä voi lukea, kuinka vaarallinen tai pahamaineinen paikka joku lähiö on. Joten tällaisen asian kohdalla voi kyllä miettiä sitä, että millä tavalla lähiö tai asuinalue on vaarallinen? Eli tapahtuuko jossain alueella rikoksia, ja millaisia rikoksia siellä sitten ylipäätään tapahtuu? Onko alueen rikosten joukossa mahdollisesti paljon väkivallantekoja tai onko siellä mahdollisesti omaisuusrikosten määrä suuri? Vai esiintyykö siellä ehkä joku jengi avoimesti tunnuksia käyttäen, tai onko jossain vain yöllä rauhatonta?


Jos kyseessä on alue, missä tapahtuu muka paljon ryöstöjä, niin silloin tietenkin olisi hyvä esittää jotain poliisin tai muiden viranomaisten keräämiä tilastoja tällaisten väitteiden tueksi. Nimittäin on olemassa sellainen vaihtoehto, että koko alueen huono maine johtuu ehkä jostain yksittäisestä tapauksesta kuten pankkiryöstöstä tai väkivallanteosta. Mikäli esimerkiksi ryöstäjä menee taloon sisään ja pakottaa isäntäväen lattialle sekä ottaa talousrahat mukaansa, niin silloin pitää kysyä, että miten ryöstäjä päätyi juuri tähän kyseiseen taloon tai huoneistoon tekemään tekojaan?Sama koskee myös tavallisia katuryöstöjä.


 Eli onko uhri mahdollisesti jotenkin kalliisti puettu, vai miksi juuri tämä henkilö valittiin teon kohteeksi? Jos mediassa keskustellaan siitä, että alueella tapahtuu paljon ryöstöjä, niin silloin voi uutisilla olla sellainen vaikutus, että ne kohottavat ilmoitettujen tapausten määrää, koska esimerkiksi vääriä rikosilmoituksia tekevät henkilöt saattavat tuolloin ajatella, että poliisi ei noita rikoksia ehkä ehdi tutkia. Ja tuolloin esimerkiksi turistilla saattaa päähän pälkähtää sellainen asia, että hän juuri päivää ennen kotiinlähtöä ilmoittaa kalliin järjestelmäkameran kadonneeksi tai tulleensa ryöstetyksi, niin tuo henkilö voi sitten hakea korvauksia vakuutusyhtiöstä.


Kun ajatellaan median yhteyttä alueen rikollisuuteen, niin tietenkin kaikki ihmiset, joilla on jotain salattavaa voivat yrittää hyödyntää tällaista aluetta omien tekojensa peittelyyn. Eli jos henkilö on tulossa ilotalosta, ja häneltä sitten sattuu lompakko häviämään, niin silloin käy joskus mielessä, että mitä jos vaikka tuon lompakon ilmoittaisi varastetuksi tai jos siinä yhteydessä vaikka sattuu humalassa kaatumaan, niin silloin voisi puvun hajoamista esittää esimerkiksi ryöstössä tapahtuneeksi asiaksi. Kuitenkin saattaa olla niin, että joku alue oikeasti on sellainen, että siellä tapahtuu paljon väkivallantekoja tai ryöstöjä, eli jostain syystä kyseinen alue saattaa olla sellainen, että sieltä löytyy joka viikonloppu ihmisiä hakattuna.


Tuolloin pitää miettiä sitä, että onko alueella joku, joka harjoittaa hämärää liiketoimintaa. Hämäriä liiketoimia harjoittavien henkilöiden koteihin kyllä tullaan haulikoiden kanssa, koska he eivät rahojaan suojaa samalla tavalla kuin pankit tekevät. Ja monesti rahanpesijät sekä muut hämärämiehet kärähtävät siitä, että heidän kotiinsa on tultu aseen kanssa ryöstämään taloa, ja esimerkiksi naapuri ilmoittaa kahdesta haalariin pukeutuneesta, kaasunaamaria käyttävästä henkilöstä, joilla on mukanaan järeitä aseita. Tai sitten ryöstö tapahtuu aikana, jolloin asunnossa on vieraita, jotka tekevät asiasta ilmoituksen. Se mikä sitten viranomaisia kiinnostaa, on se, että miksi tuo asunto tai talo valitaan toiminnan kohteeksi?


 Samoin hämärillä liiketoimilla on tapana paljastua sen kautta, että poliisi näkee valvontakameran kautta pahoinpitelyn, mutta uhri ei saavu asemalle tekemään ilmoitusta, vaikka esimerkiksi kalliit vaatteet tai silmälasit ovat hajonneet. Todellisuudessa ilmoituksen asiasta tekee usein vartiointiliike, joka luovuttaa nauhat poliisille, ja sitten alkaa ihmettely siitä, että miksi uhri ei tee ilmoitusta.


Jos joku tavallinen asunto ryöstetään, niin siellä pitää kyllä olla jotain sellaista, mitä rosvot haluavat. Tavallinen tietokone tai pieni summa rahaa ei ehkä ole sellainen asia, että sitä varten kaivetaan haulikko kaapista, ja sitten käydään pienellä vierailulla jossain asunnossa. Kuitenkin esimerkiksi pimeä eli laiton ase varmasti houkuttaa rosvoja, koska sen he voivat myydä jollekin tai sitten itse käyttää omien liiketoimien hoitamiseen. Kun puhutaan siitä, että henkilö olisi salannut vaikkapa yhteyksiään johonkin jengeihin, niin silloin tietenkin ne saattavat paljastua, jos hänet ryöstetään tavallisella iltalenkillä.


Nimittäin saattaa olla niin, että jengien jäsenet tulevat silloin näyttämään tunnuksiaan sekä suojelemaan tuota henkilöä, tai sitten kotietsinnässä löytyy liivejä sekä muita tunnuksia, jos esimerkiksi tyttöystävä soittaa poliisin paikalle. Tuolloin virkamiestä kiinnostaa teon motiivi, ja siksi myös uhrin kotiin tehdään etsintä. Samoin myös se, että esimerkiksi jonkun henkilön suhde jengeihin on jotenkin outo kertoo siitä, että hänellä on suhteita näihin liivejä käyttäviin miehiin. Tuolloin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö pitää vaikkapa MC-jengejä aivan viranomaisiin verrattavissa olleina toimijoina, eli noiden miesten käskyt ovat aivan poliisin määräysten veroisia. Tai sitten noiden jengien vaikuttimia ei uskalleta tai haluta kyseenalaistaa.


Eli kaikki mitä he sanovat otetaan aina todesta, kertoo siitä, että tuo ihminen pelkää noiden miesten suuttuvan itselleen. Tuolloin kaikki mitä tuo jengi tekee saatetaan nähdä täysin oikeutettuna toimintana. Jos puhutaan siitä että esimerkiksi joku blogikirjoitus loukkaa jengien pomoja tai niiden jäseniä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että eikö heitä saa koskaan loukata? Pitääkö jokaisen tekstin miellyttää jotain muuta ihmistä, jotta sen voisi julkaista? Tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellaiset ihmiset, joiden mielestä “kaikki eivät tällaisesta tekstistä pidä”. Mutta mitäpä sillä nyt sattuu sitten olemaan väliä, jos joku gangsteri vähän loukkaantuu?


Suurin osa näistä moottoripyöräilijöistä on joka tapauksessa kunnon väkeä, kuten he itse asian ilmaisevat, ja vain pieni prosentti näistä veljistä tekee rikoksia. Mutta kun jengien tunnuksia sitten näkyy vähän liian usein pahoinpitelyiden yhteydessä, tai sitten todistajat muuttavat kovin helposti lausuntojaan, kun tuollainen mies tulee oikeuteen, niin silloin tietenkin pitää miettiä, mitä syytä tähän toimintaan on? Tietenkin joku saattaa varastaa tuollaiset liivit, ja ryhtyä kylvämään pelkoa ympärilleen, mutta kuitenkin se, että jengiä ilmiselvästi pelätään saattaa johtaa poliisin rikollisten jäljille. Kuitenkin se että joku käy esimerkiksi ryöstämässä jonkun asunnon jengin tunnuksilla varustettu liivi päällä herättää epäilyksiä siitä, että joku saatetaan lavastaa syylliseksi.


Tuolloin voi syynä olla kosto, mutta myös se että joku toinen toimija haluaa selvittää jengien jäsenten henkilöllisyyttä saattaa olla syy tuollaiseen esiintymiseen jengin jäsenenä. Eli kun nuo jengiläiset saapuvat näyttämään tunnuksiaan saattaa tuo henkilö kuvata heidät, ja sitten illalla saapuu joku vierailulle noiden liivimiesten luokse. Tai sitten tämä henkilö vain odottaa näitä liivejä käyttäviä miehiä kiväärin kanssa ja sitten hän vain tekee muutaman henkirikoksen.


Nimittäin jos nuo jengiläiset ovat suututtaneet esimerkiksi laitonta kansainvälistä asekauppaa harjoittavan henkilön, niin silloin tämä ei ehkä pidä siitä, että hänen jengille toimittamansa Kalashnikovit voidaan jäljittää johonkin Venäjän asevoimien varastoon. Ja tuolloin sitten voi käydä niin, että tämä liikemies ei sitten tätä suhdetta aio jatkaa, koska nämä upseerit tai muut henkilöt jotka aseita toimittavat hänelle joutuvat tuolloin vaaraan, jolloin tuolta asekauppiaalta loppuu kauppatavara.


Nimittäin kuka vain ei saa haltuunsa rynnäkkökivääriä edes Venäjällä, ja siksi asekauppiaan täytyy olla varovainen, koska jos hän jää kiinni, niin silloin ei ole mukavaa, kun joutuu esimerkiksi Lefortovon vankilaan istumaan tällaisesta teosta. Nimittäin aina välillä myös Venäjän viranomaiset pidättävät laittomia aseita kauppaavia henkilöitä. Eikä kukaan saa myöskään jäädä noista asioista kiinni lännessä, koska se tuo ikävää julkisuutta myös Venäjän liikemiesten eliitille. Ja jos noita liikemiehiä aletaan pelätä, niin silloin jää heiltä miljoonat saamatta. Eikä kukaan noista miehistä saa avoimesti kehua kauppaavansa aseita MC-miehille ainakaan Kremlin nimissä.


Nimittäin siitä saattaa tulla ainakin sellainen tilanne, että ulkomaille suunnattuja matkoja ei tarvitse sen jälkeen tehdä, kun Venäjän viranomaiset vievät passin tai viisumeja ei myönnetä kohdemaassa. Tai sitten tuosta henkilöstä tehdään varoittava esimerkki, ja hänet lähetetään johonkin kauas Uralin taakse työleirille kaatamaan puita sellutehtaisiin, eli tämä siperialaisessa metsässä sijaitseva työleiri on Venäjän versio terapiasta. Ja sen on kuulemma todettu tehoavan lähes jokaiseen rikolliseen, mitä tuosta maasta sattuu löytymään.

Kirjoitelma lähiöistä sekä niiden asukkaista

Kimmo Huosionmaa

Kaupunkisuunnittelua arvostellaan nykyään siitä, että kaupunkeja suunnitellaan liikaa autojen ehdoilla ja ihmiset ikään kuin jäävät taka-alalle. Tuolloin usein unohdetaan sellainen asia, että meille 1970-luvulla syntyneille sana "kaupunki" tarkoittaa oikeastaan lähiötä, jossa kasvoimme aikuisiksi. Yläkuvassa on Soukan lähiötä Espoossa, ja silloin tällöin kävelen tästä paikasta ohi, joten otin siitä valokuvan.

Jos joku 1970-luvulla vaikuttanut kaupunkisuunnittelija olisi vakavasti ajatellut sitä, millainen yhteisö tällainen betonilähiö oikeastaan on, niin uskoisin hänen toimineen hiukan toisin piirtäessään näitä betonisen arkkitehtuurin helmiä sekä miettiessään mitä palveluita tällaisessa lähiössä oikeastaan pitäisi olla, jotta ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. Siellä ei varmaan olisi esimerkiksi autoteitä suoraan kotipihan edessä, ja myös jalankulkua sekä kevyttä liikennettä olisi kohdeltu muutenkin toisin, eli nämä tiet olisi tehty niin, että mäet sekä pyöräilijän jaksaminen olisi huomioitu hiukan paremmin. Kun ajatellaan niitä periaatteita, joita esimerkiksi tässä lähiössä on noudatettu, kun sitä on alettu rakentaa, niin silloin ilmeisesti oli tarkoitus, että ihmiset viettävät kaikki viikonloput sekä lomat jossain maaseudulla.

Kun näitä betoni- tai nukkuma-lähiöiksi nimettyjä paikkoja on rakennettu, niin silloin oli vallalla sellainen ajatus, että ihmiset tulisivat tänne Pääkaupunkiseudulle tienaamaan rahaa, ja sitten kun heidän vanhempansa jäävät eläkkeelle, niin nämä ihmiset muuttavat takaisin maalle. näitä lähiöitä rakennettaessa ajatuksena oli se, että niissä asuvat ihmiset viettivät päivät töissä, ja sitten illalla palasivat tuohon suloiseen koppiin, missä sitten syötiin ja nukuttiin. Viikonloput  vietettiin maalla omien vanhempien luona, ja tuolloin oli itsestäänselvyys, että kaikki ihmiset olivat naimisissa.

Perjantaina lähdettiin kotitilalle, ja sitten sunnuntaina palattiin takaisin. Jos ihminen ei ollut naimisissa, niin se tarkoitti, että hänessä oli jotain vikaa. Kun sitten lama iski Suomeen, ja ensimmäistä kertaa työttömyyttä ei voitu purkaa vippaskonstein, niin alkoivat ihmiset erota, koska sosiaaliset paineet eroamiseen olivat suuret. Mutta tuolloin tietenkin työttömyys ymmärrettiin jonkinlaisena "stigmana", jota piti hävetä, ja samoin erityisesti se, että tuli avioero johti siihen, että ihmiset eivät enää välttämättä kehdanneet lähteä kotiin, koska se että aviomies ei enää voinut huolehtia perheen toimeentulosta sekä kulisseista oli hyvin rasittavaa.

Ja nuo yksin jääneet henkilöt viettivät silloin ensimmäistä kertaa myös viikonloppuja lähiöissä. Tuolloin syntyi se paljon puhuttu lähiökulttuuri, johon kuului kapakka sekä hieman boheemi elämäntyyli. Tietenkin kaupunkeihin oli ennenkin tullut ihmisiä maaseudulta, ja osa oli lähtenyt siksi, että he kokivat kotiseudun jotenkin ahdistavana. Mutta tuolloin 1970-luvulla oli sellainen asenne, että jos ihminen oli saanut potkut töistä, niin se tarkoitti elämän loppua. Kun ihminen jää työttömäksi, niin silloin hän voi toimia kahdella tavalla.

Ensimmäinen näistä tavoista on juoda paljon viinaa, jolloin varmaan kukaan ei sitten perään itke, ja se varmaan olisi se tie, jonka joku haluaisi tuon ihmisen ottavan. Silloin ei häntä tarvitse koskaan katsoa lähellä, eikä potkuja tarvitse koskaan perustella kenellekään muuten kuin sillä, että kyseessä on "kelvoton mies". Tuo mies tai nainen tulevat varmaan työllistämään erilaisia ammatinvalinnan ohjaajia sekä muita virkailijoita todella paljon, ja he ovat se syy, miksi esimerkiksi "aktiivinen työnhakua koskeva malli" meni läpi eduskunnassa. Mutta tuo meidän lähiömme asukas voi tietenkin valita toisin, ja tämä malli varmaan on sellainen, mistä voi sitten olla myös ylpeä, koska tuo työtön on tarttunut itseään niskasta kiinni.

Kun ihminen saa potkut, ja syynä on kouluttamattomuus, niin se tarkoittaa sitä, että silloin ei itku auta markkinoilla. Jos kapakassa tulee joku mies vastaan sanoen, että täältä ei enää koskaan nousta, niin silloin pitää hiukan valpastua, ja kysyä että "annanko tuollaisen ihmisen todella voittaa?". Tuolloin pitää aivan itse lähteä kohti opin tietä, vaikka se saattaa hieman ikävältä tuntua. Kun ihminen lähtee aikuisena oppimaan uusia asioita, niin silloin pitää olla todella korkea motiivi. Mutta kun sitten lopulta valmistuu uuteen ammattiin, joka saattaa olla se "TV:stä tuttu" insinööri tai ekonomi, niin silloin varmasti ovat suupielet korvissa. Silloin todella tuntee saaneensa aikaan jotain sellaista, mitä kukaan ei voi sitten pois ottaa. Syy miksi tuollaista ihmistä pelätään, non se, että hän on usein se, jonka kaverit ovat hylänneet. Ja halu näyttää muille on todella hyvä motiivi.

Opiskelu on asia, mikä varmaan jossain vaiheessa alkaa väsyttää, mutta kuitenkin se antaa sisältöä elämään, ja jos joku sitten haluaa "pysyä aitona", niin suosittelen laskemaan montako kertaa vuodessa itse kukin pääsee tai mahtuu taksiin, kun lähdetään jatkoille. Kaupunki on hieno paikka opiskella itselleen sellainen tutkinto, jota myös muut ehkä arvostavat. Kun puhutaan harrastuksista sekä niihin kuuluvasta "ei tutkintotavoitteisesta"  opiskelusta, niin aina välillä löytyy ihmisiä, jotka näitä kursseja oikein tyrkyttävät. Niistä saa muka kavereita, mutta kuitenkin pitää muistaa se, että tuollainen ihminen, joka näistä vaihtoehdoista puhuu katsoo usein vastapäätä olevaa ihmistä hiukan alaspäin.

Hänestä on hienoa, kun ihminen käy kursseilla, mistä ei ole mitään hyötyä, ja sitten seuraavassa tapaamisessa hän kertoo kuinka paljon rahaa tuohon sitten menee, eikä siitä ole kenellekään mitään hyötyä. Ja sitten taas otetaan itseä niskasta kiinni. Tutkintotavoitteinen koulutus ei ole mikään automaattisesti läpäistävä asia, vaan se vaatii työtä. Mutta kuitenkin pettymyksen voi jokainen kohdata myös noilla "ajanvietteeksi" tarkoitetuilla  kursseilla, joissa opetetaan esimerkiksi tanssia. Saattaa näet olla niin, että tuollainen kurssilainen kohtaa siellä torjuntaa sekä hänelle ei ehkä tanssiparia löydy. Eikä yksin harjoitteleminen ole mukavaa, jos kyseessä on paritanssi. Tutkintotavoitteisen koulutuksen läpäiseminen saattaa aiheuttaa sen, että myös tanssipari löytyy helpommin, ja aina on mukavaa sanoa olevansa esimerkiksi merkonomi tai arkkitehti, jos joku sattuu ammattia tiedustelemaan.