Mistä informaatiovaikuttamisen oikeastaan tuntee?

"Yhdysvaltojen uusi kansallinen turvallisuusstrategia on yksiselitteinen. Oikeistopopulistisia, ”isänmaallisia” puolueita pidetään Trumpin hallinnon kumppaneina Euroopassa, ja niitä tulee myös kannustaa." (YLE)

YLEn uutisissa oli juttu siitä, kuinka pieni maa, Slovenia on muuttunut Euroopan äärioikeiston hermokeskukseksi. Tiedetään että Putin tukee Euroopan äärioikeistoa, koska se hajottaa häntä vastaan suunnatun rintaman. Ja ehkä NATO jäsenyys on estänyt Viroa, Latviaa sekä Liettuaa muodostumasta samanlaiseksi informaatio-operaatioiden tukialueeksi kuin Slovenia on. Baltian alue tarjoaisi mahdollisuuden pystyttää trolli eli propaganda tai psykologisen sodankäynnin keskuksia tuolle alueelle. Baltian maat ovat pieniä, ja niitä voitaisiin helposti uhata aseellisella voimalla. 

Ja tiedämme sen, mikä olisi Trumpin kanta noiden maiden puolustamiseksi. "Koska se ei hyödytä Trumpia, Magaa, eli Trumpin lähipiiriä tai USAa, niin hän ei noita maita halua puolustaa. Ja juuri informaatiovaikuttamisen pitäisi tuoda ihmisten silmiin sen, että se että valtio ei omista tärkeitä luonnonvaroja ei tee siitä immuunia hyökkäykselle. Toki valtio voidaan ottaa hallintaan siten, että sen johdon ohimolla pidetään pistoolia. Ja sitten pakotetaan tekemään päätöksiä, jotka hyödyttävät vihamielistä toimijaa. Siis vihamielinen toimija voi olla sisäinen tai ulkoinen uhka, joka uhkaa valtion etua. Tuo sisäinen toimija voi suoraan muuttua vihamieliseksi eli tuhoavaksi, jos hän ajattelee niin, että hänen oma etunsa kulkee yleisen edun edellä. 

Miksi USAn johto haluaa hajottaa Euroopan? Miksi kansallismieliset puolueet eli laitaoikeisto haluaa pois NATOsta ja hajottaa EUn? Täytyy muistaa että Trump ajattelee ensisijaisesti vain itseään. Syy tähän on se, että vahva ulkoinen vihollinen ja sisältä heikko oma puoli tarjoavat tekosyyn sille, että vastapuolen vaatimuksiin myönnytään. Eli kun itse ollaan heikkoja, niin voidaan sanoa, että "isot pojat pakottivat". Tilannetta voidaan verrata siihen, että joku vie pikkuveljen päiväkirjan kouluun ja antaa sen kiusaajien käsiin. Hän tietenkin vetoaa siihen, että kiusaajat pakottivat. Mutta samalla hän kuitenkin lunastaa itselleen paikkaa kiusaajien joukossa. Ja tietenkin se että vahva vihollinen, jonka suosiosta maa on itsenäinen luottaa johonkin poliitikkoon, takaa sen, että tuo poliitikko saa paljon vaikutusvaltaa. 

Me emme usein ajattele sitä, että esimerkiksi valtion johdossa saattaa istua ihminen, joka ajattelee ensin omaa henkilökohtaista etuaan. Ja sitten vasta seuraavaksi oman valtionsa etua. Informaatiovaikuttaminen on tärkeässä roolissa esimerkiksi Putinin ulkopolitiikkaa. Eli pienikin maa sopii erittäin hyvin informaatio- eli propagandakoneiston tukikohdaksi. Tarvitaan vain toimitilat sekä pari palvelinta, ja sitten voidaan luoda kotisivuja, joissa ihmisiä leimataan siten, että esimerkiksi Putinille myönteisten toimijoiden asema ihmisten silmissä vahvistuu. 

Maailmassa kaikki asiat liittyvät toisiinsa. 

Siis miten valtion johto sekä liivijengit, ja Venäjän tiedustelu liittyvät toisiinsa? Valtion johtoon pyrkivä puolue voi palkata liivijengiläisiä uhkailemaan vastapuolta sekä tietenkin vaikuttamaan esimerkiksi tapaan, jolla tiedostusvälineet käsittelevät tiettyjä puolueita sekä vaikkapa Venäjän suhteita. Organisoidun rikollisuuden jäsenet voivat tietenkin uhkailla esimerkiksi kansanedustajia sekä toimittajia, jotta he kirjoittavat asioista, kuten nämä toimijat haluavat. Siis liivijengit sekä mafia voivat toimia esimerkiksi palkkasotureina FSBn laskuun. Eli tällöin diplomaattipeitteen turvin toimivat agentit ulkoistavat likaisen työn paikallisille rikollisille, jotka voivat vastapalvelukseksi saada aseita sekä mahdollisesti oikeuden kuljettaa huumeita Venäjän läpi. Samoin voidaan ajatella, että Venäjän kaltainen valtio tarjoaa turvapaikkoja rikollisille. 

Mafian suhde päivän politiikkaan on erittäin tunnettu asia. Sitä en tiedä kuinka paljon mafia on rahoittanut eurooppalaisten poliitikkojen vaalikampanjoita. Mutta mafian etu voi olla samanlainen kuin esimerkiksi Venäjän etu. Suomalaiset rikolliset varmasti haluaisivat saada byrokraattiset rajamuodollisuudet, sekä byrokraattisen viranomaistyön Suomen ja Viron välille. Niin he voisivat sitten käydä pitämässä kokouksiaan esimerkiksi Virolaisten ravintoloiden takahuoneissa. Ja vastavuoroisesti Tallinnan mafiosot voivat matkustaa Helsinkiin ja pitää täällä kokouksiaan. Nykyaikaisten kuvankäsittelyohjelmien avulla voidaan kuvia manipuloida hyvin tehokkaasti. 

Jos henkilö istuu terassilla, niin ei tarvitse olla kovin taitava kuvankäsittely-ohjelman käyttäjä, jotta esimerkiksi "Hell's Angelsin" login voi liittää ihmisten T-paitoihin tai vaikka puvun takkiin. Samoin kansanedustajia voidaan painostaa siten, että heitä esitetään esimerkiksi jonkun MC-kerhon jäseninä. Se että antaako joku liivijengi pyynnöstä tukea, vai toimiiko se ilman esimerkiksi vaaliehdokkaan tietoa on sitten eri asia. Samoin FSB ei aina kuulemma kysele lupia tukea jotain poliittisia vaikuttajia. Tai KGB ei ainakaan tuota lupaa kysellyt. 

Kun puhutaan sitten organisoidun rikollisuuden suhteesta USAn vastaaviin toimijoihin, niin tietenkin nuo "kahden maailman kummisedät" toimivat siten, että USAn mafia "La Cosa Nostra" lähettää rahaa Eurooppaan pestäväksi. Ja Euroopan mafia taas lähettää rahaa USAn pankkeihin. Sen takia esimerkiksi mafian tai organisoidun rikollisuuden kannalta paras mahdollinen asia olisi se, että EUn ja USAn suhteet katkeavat. 

Usein kun asioista ajatellaan lyhytnäköisesti, niin silloin unohdetaan päätösten pitkäaikaiset vaikutukset. Eli kun ostimme energiaa eli maakaasua ja öljyä Euroopasta, niin silloin sidoimme oman energiansaantimme Venäjään. Se sitten tietenkin hyödyttää esimerkiksi Viktor Orbánia, joka voi aina vedota siihen, että hän nauttii Kremlin suosiota. Kun kaikki energia tulee Venäjältä, niin silloin Venäjä voi kääntää kaasuhanoja kiinni heti, jos valtion toiminta ei sitä miellytä. 

Informaatiovaikuttamisen tuntomerkki on se, että siinä asiat esitetään hyvin yksinkertaisesti. Eli kaikki asiat ikään kuin niputetaan yhteen. Puhutaan korruptiosta tai suhteesta liivijengeihin. Mutta esimerkiksi korruptiosta ei mainita mitä tällä kerralla on korruptoitu. Eli korruption tyyppi jätetään mainitsematta. Tietoja jaetaan tietenkin korkea-arvoisten poliitikkojen toimesta, eikä esimerkiksi poliisi järjestä asioista mitään tiedostusta. Siis myös valtionpäämies on poliitikko. Kaikki jotka puhuvat esimerkiksi alamaailman sekaantumisesta politiikkaan leimataan salaliittoteoreetikoiksi tai mielisairaiksi. Eli henkilö on siis todella psykootikko, jos hän sanoo mafian pesevän rahaa jossain suomalaisessa pankissa, tai FSBn jakelevan aseita jollekin rikollisjoukkiolle. 

Esimerkiksi kaksoiskansalaisuus on asia, mikä tietenkin on täysin "out". Se että ihmiset opiskelisivat tekisi heistä sellaisia, että he osaavat epäillä saamaansa informaatiota. Se mikä hyödyttää diktaattoreita on se, että ihmisten sivistystaso on alhainen. Kouluttamattomat ihmiset ovat epävarmoja sekä alttiimpia uskomaan asioita, joita heille kerrotaan puolueettoman lehdistön kautta. Kukaan ihminen ei ole kuitenkaan sellainen, että hänellä ei olisi asenteita sekä ideologiaa. Meidän kokemuksemme muovaamat käsityksiämme maailmasta sekä yhteiskunnasta. 

Jos joku tiettyyn väestönosaan eli etniseen tai sosiaaliseen ryhmään kuuluva henkilö on hakannut meidät, niin varmaan meillä on tuota ryhmää kohtaan ennakkoluuloja. Ja tietenkin ennakkoluulot altistavat ihmistä käsittelemään asioita niin, että hän yleistää kaikki tuohon ryhmään kuuluvat henkilöt samanlaisiksi. Siis hän muuttaa mielessään kaikki tuohon sosiaaliseen tai etniseen ryhmään kuuluvat samaksi stereotyypiksi. Tuolloin hän niputtaa kaikki asiat siten, että niiden kautta saadaan aikaan esimerkiksi vastauksia, joilla hän saa haluamansa tuloksen. 

Tietty tapa kysyä takaa tietyn vastauksen. 

Tuolloin kysymys voidaan esittää näin: "Pitäisikö Suomen taloudellista tilaa kohentaa, nuorille luoda työpaikkoja, itäraja avata sekä erota NATOsta, ja jokaisen suomalaisen saada 10 000 euroa puhtaana käteen"? Varmaan rasti siirtyy sinne "kyllä" kohtaan. Tietty tapa kysyä takaa tietynlaisen vastauksen.  Ja jos 90% vastaajista kannattaa jotain asiaa, niin voidaan tietysti sanoa niin, että joka kymmenes suomalainen on kuitenkin tuota asiaa vastaan. 

Informaatiovaikuttaminen on asia, mistä pitää olla huolissaan. Informaatiovaikuttamista harrastavat ainakin valtiolliset toimijat, mutta samalla myöskin organisoitu rikollisuus voi ainakin yrittää vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, viranomaisten toimintaan sekä moniin muihin asioihin levittelemällä perättömiä syytöksiä. Perättömien syytöksien lisäksi tietenkin hoetaan  sitä, että "mitä se sinulle tai muille kuuluu", tai luodaan sellaista mielikuvaa, että "kukaan ei kuitenkaan voi tehdä mitään, joten antaa mennä vain". Tai olisi varmaan parempi oman itsen takia olla hiljaa asioista, jotka eivät muille kuulu. Kun noita mielipiteitä tarkastellaan vähän lähemmin, niin ehkä kannattaisi miettiä sitä, että mitä ne asiat sitten oikeasti aiheuttavat. 

Kun rikollinen puhuu asioista, niin hän kertoo asiat usein niin, että hän itse näyttää paremmalta kuin mitä hän on. Teko saattaa olla raaka, mutta jostain syystä teon tekijä osaa muuttaa uhrinsa syylliseksi. Kun joukolla hakataan uhri jossain nakkikioskilla, niin syynä siihen on usein muka se, että kyseinen miesjoukko puolusti omaa naisystäväänsä. Neljästä viiteen ladonkokoista mieshenkilöä siis hakkasi toisen siksi, että hän ei tarjonnut heidän tyttöystävälleen tupakkaa. Eli tyttöystävää on kohdeltu alentavasti, ja silloin tietenkin tuota pienempää pitää hiukan opettaa. Mediassa organisoitu rikollisuus voi vaikuttaa siten, että keskustellaan esimerkiksi siitä, miten tärkeää ihmisten yksityisyys on, ja samoin syyttäjiä ja poliiseja voidaan mustamaalata. Valtiollisella tasolla Putin esimerkiksi sanoo puolustavansa Venäjän kansalaisia. 

Rikolliset voivat palkata alaikäisiä prostituoituja iskelmään poliiseja sekä muita virkamiehiä, joiden tehtäviin kuuluu rikosten torjunta. Ja tietenkin esimerkiksi Venäjän tiedustelu varmasti on kiinnostunut näistä yhteyksistä. Rikollisten kuten liivijengien avulla voidaan kiristää esimerkiksi julkisen sanan edustajia, jotta nämä toisivat sellaisia asioita esiin, jotka hyödyttävät esimerkiksi Venäjän tiedustelua sekä Kremliä. Informaatiovaikuttamisen perusajatus on se, että ihmiset saadaan toimimaan siten, kuin ehkä hyvinkin vihamielinen taho haluaa. Erityisesti sellaiset ikuisuuspääministerit kuten Viktor Orbán ovat ovat Kremlille mieleen. 

Venäjän lakikirja on mielenkiintoinen asia. Tuossa maassa ei ole kuolemanrangaistusta. Ainakaan lakikirjassa ei tuota asiaa ole mainittu. Mutta samalla Venäjän tiedustelu kyllä ylläpitää esimerkiksi "Vympel-yksikköä" (Direktoraatti V"), joka on nimenomaan salamurhiin koulutettu yksikkö. Putinin toimintatapa on se, että FSB teloittaa hänen vastustajiaan, ja sitten tutkimukset joko estetään tai Putin armahtaa nuo henkilöt. Mutta siis lakikirja on asia, mikä tekee Venäjästä paremman näköisen kuin USAsta, jossa kuolemantuomio on virallisesti kirjoitettu lakiin. 

Se mikä sitten on rikollisille mieleen on se, että ihmiset eivät puhu heihin kohdistuvasta uhkailusta. Kun asiat salataan, niin silloin tietenkin rikolliset voivat jatkaa toimintaansa. Samoin jos ihmiset eivät itse uskalla lyödä takaisin, jos heitä lyödään, niin se tietenkin yllyttää rikollisia jatkamaan toimintaansa. Ja jos esimerkiksi sanotaan että ihmisillä pitää olla aina rahaa taskussaan tai kotonaan, niin se tietenkin antaa rikollisille mahdollisuuden esittää teon motiiviksi ryöstön. Eli tuolloin ei tarvitse sanoa että pahoinpitely tai murha johtuvat jostain mielipidekirjoittamisesta. Tai että rikolliset ovat toimineet palkkamurhaajina maksua vastaan. 

Pimeys suojelee pahantekijöitä. Ja jos pimeyteen saadaan valoa, niin nuo pahat teot alkavat paljastua. Samoin paljastuu asioita, joita varmasti niiden tekijät eivät halua julkisuuteen. Pelko on asia, mikä palvelee rikollisuutta. Se että joku maksaa kiristäjille tai vaikenee pahoinpitelyistä tekee noista asioista kannattavia. 

Se kuka vaikuttaa kehenkin on tietenkin samantekevää. Eli myös poliittiset puolueet voivat palkata tavallisia rikollisia pelottelemaan vastustajiaan. Ja tietenkin kaiken maailman korruptiosyytteet sekä syytteet lapsipornon hallussapidosta ovat välineitä, joilla sitten saadaan ihmiset seuraamaan johtajaa. Informaatiovaikuttamisen yksi ilmenemismuoto on se, että jos joku sanoo tai kirjoittaa jotain, mikä ei miellytä jotain toista, niin silloin hänet huudetaan hiljaiseksi. Siis turpiin tulee jos olet eri mieltä. 

Se että kaikki asiat ikään kuin niputetaan yhteen, laista luetaan vain sitä osaa, mikä sattuu itseä tukemaan. Ja sitten laukataan eteenpäin ilman, että yhtään mitään muuta mahdollisuutta ei ole, kuin se mikä nyt sattuu omassa päässä pyörimään kaikkein päällimmäisenä. Informaatiovaikuttamisen suurin ongelma on se, että siinä vedotaan tunteisiin. Samoin ihmisille saatetaan luvata ilmaista bensiiniä, jos he toimivat lyhytnäköisen edun ajamina. Ihmisten huomio käännetään sinne, millä ei ole mitään merkitystä. On paljon mukavampaa säätää niin sanottuja homolakeja, kuin keskustella esimerkiksi vallan kahmimisesta sekä siitä, miten poliittisia tukijoita ja muita kavereita palkitaan. Siis kun ihminen haluaa presidentiksi tai pääministeriksi, niin mitä hän tuon aseman kautta saa, on kysymys mitä ei kenenkään juurikaan kuule kysyvän. 

https://yle.fi/a/74-20218067

Uutta ei voida rakentaa vanhan päälle, ilman että vanha puretaan pois

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Meitä aina välillä kiehtoo sellainen kysymys, että mitä tarkoittaa se, että ihmiset saavat liikaa tietoa jostain asiasta?  Eikö koulussa opeteta niin, että ihmisten pitäisi käyttää useita lähteitä, jotta he saavat kokonaiskuvan jostain asiasta? Se että ihmiset käyttävät useita tietolähteitä ei ole mikään ongelma, vaan se on ongelma, että ihmiset eivät ehkä aina ole miettineet sitä, että Internet on tulvillaan valheellisia uutisia, joiden sisältö saattaa olla vääristynyttä tai pitää sisällään karkeita virheitä, jotka koskevat esimerkiksi lakia tai sen tulkintaa.

Informaation ongelma on siinä, että siihen ei koskaan ennen ole kiinnitetty huomiota, ja esimerkiksi se, että jotkut poliisi- tai tiedustelu-viranomaiset käyttävät Internetissä väärennettyjä Isis:in kotisivuja kalastellakseen tietoja siitä, että kuka tuohon järjestöön on liittymässä, on jotenkin tullut yllätyksenä. Jos keskustellaan Internetin tulevaisuudesta sekä vaikutuksesta ihmisten ajatteluun, niin tietenkin voidaan sanoa, että Internet on tuonut maailmaan uuden mediakriittisyyden, johon tietenkin kuuluu se, että ihmiset alkavat huomata sen, että mitään absoluuttisen oikeaa tietoa ei edes ole olemassa. Ja kaikilla tiedon jakajilla on oma käsityksensä asioista.

Mikäli ajatellaan esimerkiksi kahden valtion välistä konfliktia, niin tietenkin kaikki haluavat nähdä asiat niin, että siinä suurempi valtio käyttää voimaa pienempää ja heikompaa vastaan. Toiset taas haluavat nähdä niin, että pienempi ja heikompi, joka näin ollen on oikeutettu puolustamaan maataan voi olla toiminut epäasiallisesti maan sisällä olevaa vähemmistöä kohtaan. Ja tässä sitten tietenkin joku voi olla lähettänyt valheellista tietoa vähemmistön asemasta tuohon maahan. Jos valtiolla on ylivoimainen iskukyky, niin sen kynnys käyttää voimaa pienempää vastaan on alempi, kuin valtiolla joka on tasa-voimainen tuon hyökkääjän suhteen. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkatekijä, joiden taakse on hyvä piiloutua, ja jos joku sitten kehittää suojakilven noita aseita vastaan, niin silloin tuon suojan takaa voidaan tehdä ensi-isku toisia ydinasevaltioita vastaan.

Tämän tekstin alla on linkki YLE:n artikkeliin, missä futurologi, eli tulevaisuuden tutkija Matthias Horx kertoo siitä, että Internet on järjestelmä, joka tuo ihmisille ikään kuin liikaa tietoa, ja vie lopulta ihmisen kohti hulluutta. Tämä on mielestäni ainakin osittain totta. Nimittäin ihmisten ongelmana on se, että he asennoituvat Internetiin vähän samalla tavalla kuin esimerkiksi sanomalehtiin sekä muuhun analogiseen tiedonvälitykseen. Kun otetaan esimerkiksi tuossa artikkelissa käytetty polkupyörälettien työ, jota ohjaa tekoäly, niin silloin kyllä voidaan sanoa, että tällaisissa tapauksissa tekoäly on huono valinta, koska tietokone ei osaa tehdä oikeasti mitään päätöksiä.

Nimittäin se, että tekoäly ohjaa esimerkiksi lähettiä saattaa aiheuttaa tilanteen, missä lähetti ei edes kykene ottamaan vastaan tehtäviä, joita tekoäly tälle antaa. Syy tähän on se, että järjestelmä saattaa laskea esimerkiksi pyöräilijän nopeuden niin, että se vastaa jotain ratapyöräilyn maailmanennätysaikoja, ja tuolloin tietenkään ei tietokone anna ikään kuin armoa, vaan tuo pyörälähetti joutuu ajamaan koko ajan täydellä nopeudella, eikä tekoäly myöskään ymmärrä esimerkiksi jonojen tai punaisten liikennevalojen aiheuttamaa viivästystä, ja tietenkään myöskään luonnolliset tarpeet eivät mahdu tekoälyn jakeluun. Joten tämän takia tekoäly saattaa tällaisissa tehtävissä olla fiasko.

Puhelimen lataaminen dynamosta sekä sen asentaminen polkupyörän sarveen, niin että GPS:ää voi koko ajan seurata on upea ajatus. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että järjestelmä ei ota koskaan huomioon ihmisen väsymistä tai muita asioita, niin tietenkin se on melkoinen orjapiiskuri. Mutta kun mietitään sitä, miten ihmiset kuormittuvat liiasta tiedosta, tai miten tämä asia on ilmaistu, niin silloin tietenkin tullaan siihen tulokseen, että tietenkin ihmisille toimitetaan Internetin kautta monipuolista, mutta samalla myös varmentamatonta tietoa, joka saattaa sumentaa sen, mitä itse asiassa on tapahtunut.

Se että kun puhutaan tiedon jakelusta sekä liiasta tiedosta, niin tietenkään tietoa ei koskaan voi saada liikaa. Kunhan vain sattuu muistamaan sen, että tietoa ei välttämättä ole ollenkaan käsitelty tai analysoitu. Tiedon jakamisessa pitää sitten vielä hiukan tarkentaa sitä, että informaation jakaminen palvelee aina jonkun etua, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että Internet saattaa kuitenkin lisätä mediaa kohtaan kohdistuvaa kriittisyyttä, eikä myöskään niin sanottuihin painettuihin lehtiin ole aina voinut luottaa.

Onko tietoa liikaa tai onko sen etsijä ylikriittinen, niin silloin voidaan kysyä, että miksi hän ei käytä vain luotettavia lähteitä kuten YLE:ä. Joissain tapauksissa mediaan on ilmaantunut juttuja, joissa esimerkiksi lakia tulkitaan väärin, mikä sitten varmasti on aiheuttanut kustannuksia monille ihmisille. Ihmisten kriittisyyden arviointi on hyvin mielenkiintoista, ja se mikä tekee ihmisestä ylikriittisen on itselleni jäänyt hieman pimentoon. Eli mikä on liikaa tietoa, on kysymys, josta varmaan tehdään monia tutkimuksia sekä opinnäytetöitä.

https://yle.fi/uutiset/3-10522281

Ajattelua ajattelusta sekä kirjoittamisesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tänään on taas loistava ilta miettiä erilaisia asioita, joista yksi on kaupunkiliikenne. Kun kaupunkiliikennettä kohdennetaan, niin silloin tietenkin suunnittelija tekee arvion liikenteen tarpeesta tilastojen perusteella, ja jos jollain alueella asuu paljon vakavaraisia ihmisiä, joilla on isot autot pihassa, niin hän tietenkin päättelee, että he eivät joukkoliikennettä käytä, mutta kuitenkin saattaa asia olla myös toisin. Ja tietenkin kun joukkoliikennettä mietitään tarkemmin, niin jos sen käyttöaste on korkea, niin silloin joukkoliikenteen kustannukset matkustajaa kohden saadaan pienemmiksi, kuin jos esimerkiksi bussi liikkuu tyhjänä tai sitten siellä on vain yksi matkustaja. Tämä asia ei varmaan koskaan ole valmis, joten sen takia sitä voidaan aina vähän kehittää.


Eli joukkoliikenteen käyttö kohdentuu aina hiuka väärälle alueelle, ja jos jossain alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on melko hyvät tulot, niin silloin he saattavat käyttää mieluummin omaa autoa kuin joukkoliikennettä, tai sitten he saattavat olla vihreiden arvojen kannattajia, jotka ideologisista syistä valitsevat joukkoliikenteen. Toinen vaihtoehto on se, että suurella osalla henkilöistä, jotka asuvat tuolla alueella ei ole käytössään työpaikan tarjoamaa parkkiruutua siellä työpaikan päässä, joten nämä ihmiset saattavat valita sen takia bussin tai metron, riippuen vähän missä asuvat, ja mihin ovat menossa. Kuitenkin myös saattaa olla niin, että joku noista ihmisistä on ostanut niin ison auton, että se ei vain mahdu työpaikan ruutuihin, joten siksi tuollainen 600 SEK-mersun omistaja ehkä käyttää joukkoliikennettä.


Poikkeukset ovat tilastotieteilijän kannalta hyvin ikäviä asioita, koska ne saavat ennusteet muuttumaan kristallipalloon katsomiseksi tai korteista ennustamiseksi. Tai oikeastaan ainakaan jälkimmäinen asia ei ole aivan tuulesta temmattu juttu, koska joku mafian mies saattaa saada käskynsä siten, että kun hänen halutaan tekevän esimerkiksi palkkamurhan, niin palkkaaja laittaa pataässän pöydälle, ja sitten osoittaa haluavansa tuon uhrin hengiltä.


Tai sitten joku rikollinen saattaa esittää uhrille ennustajaa, ja sitten kertoa esimerkiksi tälle, että uhrin auto tulee palamaan korpuksi, jos tämä ei maksa velkojaan. Kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin julkaiseminen, niin minun kaltaiseni ihmiset rakastavat asioiden sekä itse tekemiensä tekstien julkaisemista, koska se on sellainen merkki, että henkilöllä on kaikki asiat kuten pitää. Jos ihminen ei julkaise mitään, niin silloin joku voisi hänen takanaan väittää mitä hyvänsä tämän henkilön mielipiteistä. Kun puhutaan sellaisista asioista, jotka vaikuttavat hiukan omituisilta, niin on hyvä perustella oma uskonsa muille.


Eli tuollainen tutkija tai filosofi kirjoittaa hiukan siitä, mikä syy saa hänen kaltaisensa ihmisen uskomaan, että esimerkiksi joku kvartsikide saattaisi olla älykäs. Syy tähän on se, että esimerkiksi kvartsikide saattaisi varastoida myös aivoaaltoja sellaiseen muotoon, että ne olisivat samat kuin vaikkapa karhulla tai kivikauden ihmisellä. Tuolloin voidaan ajatella, että tuollainen eläin tai ihminen nukkuu pää kvartsikiteen päällä, ja hänen EEG-käyränsä varastoituu noihin kiteisiin, jotka voivat säilyttää ne samassa muodossa, kuin mitä ne olivat tuon henkilön päässä. Tätä perustelemista kutsutaan retoriikan nimellä. Sen salaisuus on, että asia voi olla “retorisesti oikein”.


Se tarkoittaa sitä, että retorisesti taitava henkilö vain esittää joitakin asioita faktana, ja sitä kautta koettaa saada muut uskomaan tai kannattamaan omia väitteitään. Se että noiden väitteiden takana ei ehkä ole mitään todellisia havaintoja saattaa ilmaisullisesti lahjakkaan ihmisen kohdalla jäädä huomiotta. Tuollainen ihminen osaa sekä kykenee perustelemaan näennäisen ihmeellisiä asioita erittäin helposti, niin että muutkin voivat nuo väitteet hyväksyä, niin että niistä tulee ehdottomia. Kun ihminen on yksin tekiessään kirjoitelmia, niin niistä saattaa tulla hiukan erilaisia kuin muuten.


Jokainen ihminen on luovimmillaan istuessaan yksin kotona. Se on sitä luovuuden hyödyntämistä, että kirjoittaa tai piirtää jotain, jonka ihminen ehkä julkaisee. Jos ajatellaan niin, että esimerkiksi joku ihminen kirjoittaa blogia, niin silloin hänen pitää ajatella niin, että mitä siitä, jos joku sen lukee. Eli aina pitää muistaa sellainen asia, että mitään mitä ei voi julkisesti kertoa ei kannata missään nettikeskusteluissa mainita. Sellaiset asiat leviävät hyvin nopeasti, ja niitä ei enää saa sitten pysähtymään.


Kun puhutaan kirjoittamisesta, niin se on oikeasti vain yksin puhumista, jossa suun sijasta käytetään tietokoneita sekä WEB-alustoja. Mutta muuten prosessi on sama kuin kirjeen kirjoittamisessa, mutta kuten äsken kirjoitin, niin luomisprosessi on aivan sama riippumatta siitä koskeeko kirjoitelma virtuaali-avaruutta tai fyysistä kirjettä. Molemmissa täytyy kirjoittajan ensin ajatella sitä, mitä kirjoittaa, ja sitten vasta julkaista teksti. Kirjoittamisen salaisuus on siinä, että kirjoitettua tekstiä ei voida samalla tavoin huutaa hiljaiseksi kuin puheen pitäjälle sekä hänen puheelleen tehdään joskus.


Kun jostain asiasta kirjoitetaan jotain, niin miksi tekijän pitää kirjoitelmassa esittämiään mielipiteitä vaalia tai salata jotain kirjoitelmissa esittämiään mielipiteitä. Jokaisella ihmisellä länsimaissa on oikeus kirjoittaa mielipiteitään sekä myös julkistaa niitä ilman mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Maailmassa ei ole olemassa vääriä mielipiteitä, joten siksi omasta mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole mitään hävettävää siinä, että kirjoittaa asioita, joita haluaa muidenkin lukevan. Jos joku asia on liian kova tai synkkä käsiteltäväksi Internetissä, niin silloin tietenkin tiedämme, että se on todella rankkaa. Mutta asian käsitteleminen julkisesti saattaa parantaa ihmisen asemaa muiden silmissä.


Jos asia taas on jotenkin sairaalla tavalla käsitelty, niin silloin tietenkin voidaan kyseinen henkilö lähettää psykiatriseen hoitoon, mutta se ei hänen kaikista kirjoituksistaan tee hullun tekemiä Tarkalleen ottaen henkilö voi tuottaa tekstiä myös ennen kuin hänestä tulee psyykkisesti häiriintynyt, ja sen jälkeen sitten voi tuotannossa tapahtua muutoksia joko hyvään tai pahaan suuntaan. Hyvä ja paha ovat asioita, joista voi kirjoittaa melkein mitä vain, koska oikeastaan kukaan tai mikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Kaikissa asioissa on sekä hyviä että pahoja asioita. Ja siksi olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset voivat kyllä omia juttujaan julkaista.


Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kaikki ihmiset eivät tiedä vaikkapa jääkiekosta mitään, mutta kuitenkin he voivat kirjoittaa Internetiin muista asioista. Tai sitten toisaalta he voivat ostaa jääkiekko-kirjan, ja sen kautta oppia jotain tuosta urheilusta, jonka jälkeen tuo henkilö voi vakoilla, millaisia muut jonkun joukkueen kannattaja-sivut ovat, ja sitten niiden pohjalta rakentaa oman kotisivun, joskin tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että siinä on joitakin virheitä, mutta ajatus on tärkeintä.


Ajatteluun ihminen tarvitsee tietoa sekä virikkeitä. Mutta samalla rentoutuminen ja myös hauskanpito ovat tärkeitä asioita. Vaikka ajattelu saattaa olla spontaani toimitus, niin tietenkin siihen tarvitaan työkaluja. Kukaan ihminen ei juurikaan mieti, mitä tapahtuu, jos eläisimme täysin virikkeettömässä ympäristössä. Virikkeetön ympäristö ei tarkoita siis Platonin luolaa, missä istui joukko poliittisia vankeja katsomassa pantomiimia tai varjoteatteria.


Tuossa paikassa oli paljon virikkeitä, mutta kuitenkin varsinaisesti todettavissa olevaa informaatiota oli todella vähän. Virikkeetön ympäristö tarkoittaa sitä, että henkilö tulee tilaan, missä kukaan ei kuuntele toista. Eli siellä ei käydä keskusteluja tai katsota mitään teatteria. Siellä vain kävellään ympyrää ja tuijotetaan edellä kävelevän selkää, eikä sitten muuta virikettä ole, jos päässä on kuulosuojaimet. Silloin ei mikään ääni saa henkilöä kuulemaan mitään, mitä tämä ei halua kuulla. Ja siksi kyseiset asiat ovat melko vaikeita käsiteltäviä, oli henkilö valppaana tai ei. Tuolloin voidaan sanoa, että valheellinen informaatio on vaarallisempaa kuin mikään ase, koska se saa ihmisen tekemään niitä virhearviointeja, jotka saattavat saattaa jopa ison yhtiön polvilleen.

Kriisit ovat myyviä uutisia

Kimmo Huosionmaa

Uutiset sekä huomion kääntäminen muualle niiden avulla on erittäin yleistä, ja tietenkin hyvä tapa kääntää ihmisten katseet muualle on puhua kriiseistä. Kriisien avulla esimerkiksi jotkut rikolliset ovat kehittäneet sellaisen toimintamallin, että kun he rintamalla tekevät urotöitä, niin silloin saadaan kaikki pahat teot anteeksi, kun on käyty vihollisia ampumassa. Kuitenkin kriisit ovat asia, joka myy mukavasti mediassa.


Maailma on muuttunut sikäli monimutkaiseksi, että esimerkiksi öljysheikkien rahoja varmasti halutaan myös länsimaisten yhtiöiden tileille, joten sen takia ihmisten suhtautuminen muslimeihin ei enää ole aivan niin mustavalkoista kuin ennen. Ja tällöin pitää muistaa sellainen asia, että se että öljysheikkien rahaa halutaan myös länsimaisiin sijoituskohteisiin aiheuttaa sen, että muslimeja ei voi enää listiä mielin määrin jossain elokuvassa, vaan pitää kehittää uusia tapoja saada yleisöä Hollywoodin elokuviin, missä taistelukoneet ujeltavat taivaalla sekä mustaa pipoa käyttävät miehet hiipivät puskissa.


Se mikä tekee tilanteesta melko erikoisen on se, että esimerkiksi Jemenissä on kapinoitsijoita pommittamassa Saudi-Arabian johtama liittouma. Eli tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että siellä ei sotarikoksia tee esimerkiksi amerikkalainen lentäjä, vaikka varustus on amerikkalaisten valmistamaa, tai onhan siellä ilmeisesti muutamia Patrian AMV-vaunuja mukana operaatiossa, joka on aiheuttanut nälänhädän tuolla alueella, mutta kyllä nälkä on muuten ihan hyvä ase, ja se lannistaa vastarinnan melko tehokkaasti. Se miten paljon esimerkiksi Saudi-Arabia on noista aseista sekä lentokoneista maksanut on jäänyt medialta huomaamatta, ja sitten tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä on tilanne, missä sota on ulkoistettu sellaisille tahoille, joiden tekemät sotarikokset ovat ikään kuin hyväksyttävämpiä kuin länsimaisten sotilaiden tekemät teot.


Asia mistä ei juurikaan olla puhuttu on se, että Saudi-Arabia sekä muut rikkaat arabimaat käyttävät palkka-armeijoita, joihin periaatteessa vaikka suomalainen voisi värväytyä. Joten joidenkin väitteiden tai huhujen mukaan esimerkiksi Saudien F-15 hävittäjien ohjaimissa voisi olla oikeasti amerikkalaisia tai muita länsimaisia lentäjiä, jotka ovat lähteneet tuohon maahan palkkasotureiksi. Eli noille lentäjille saatetaan kirjoittaa työsopimukseen vaikka työpaikka jossain arabien lentoyhtiössä, mutta sitten todellisuudessa työpaikka on rynnäkköhävittäjän ohjaimissa. F-15 on hävittäjä, joka on käytössä sekä USA:n että Japanin sekä Israelin ja Saudi-Arabian ilmavoimissa.


Tietenkin voi olla, että joku F-15- koneen  lentäjä on siirtynyt oman maansa ilmavoimista paremmin palkattuun työhön noissa palkka-armeijoissa, eli Saudi-ilmavoimien koneita voi olla lainattu muillekin maille, eli niitä käyttää joku toinen valtio, ja kuten varmaan tiedätte, niin tämä jihad on saudeille hiukan hankala asia, koska sen johto on sitoutunut tiukasti islamiin. Joten tietenkin joidenkin iskujen tekijä pitää voida sijoittaa muihin ilmavoimiin, jotta kaikki nämä suuret teot Jemenissä eivät lankeaisi yksin Saudi-Arabian päälle. On saudeille helpompaa, jos joku muu pommittaa sen kanssa. Voihan esimerkiksi Israel tai USA maalata koneisiinsa Saudi-Arabian tunnukset, kun se käy pommittamassa kohteita jossain Jemenissä.


Mutta kun puhutaan järjestelmien sekä valtioiden välisten suhteiden muutoksista sekä niitä koskevista kriiseistä, niin tietenkin aina pitää muistaa sellainen asia, että mikään järjestelmä ei kestä loputtomiin kriisejä, ja kun ajatellaan kriisejä, niin aseelliset kriisit ovat sikäli helpompia hoitaa, että niissä voidaan aina kutsua miehet aseisiin, ja sitten lähteä rintamalle selvittämään välejä, mutta sitten kun vastaan tulee esimerkiksi finanssikriisi, niin siitä ei sitten selvitä yhtä helposti. Finanssikriisi tarkoittaa tilannetta, missä talouden mekanismit muuttavat jonkin asian sellaiseksi, että se ikään kuin vetää rahaa pois markkinoilta.


Se mikä sai aikaan esimerkiksi sen taloudellisen tilanteen, mikä on oikeastaan edelleen voimassa, on tietenkin Lehman Brothers-nimisen liikepankin konkurssi, mutta kuitenkin tuo konkurssi oli seurausta siitä, että mediassa ikään kuin viritettiin sellaista tunnelmaa, että tulossa on uusi lama. Ja kun tämä liikepankki meni konkurssiin, niin se sitten laukaisi sen tilanteen, että maailmanlaajuinen lama muuttui mahdolliseksi, mutta samalla kuitenkin unohdetaan sellainen asia, että mikään talous ei poikkea muista oikeastaan ollenkaan. Suurissa kokonaisuuksissa kuten EU:ssa sekä globaaleilla markkinoilla on voimassa samat lait sekä asetelmat kuin pienemmissä talouksissa, mutta kun maailmanlaajuinen talous lähtee ikään kuin ylikuumenemaan, niin silloin tietenkin tämä sykli, missä nousukausi sekä laskukausi seuraavat toisiaan on pidempi.


Ja tietenkin valtavat makrotaloudet saavuttavat huippunsa hitaammin kuin pienet kansalliset taloudet. Kun sitten maailmanlaajuinen talous lähtee laskemaan kohti pohjaa, niin silloin liike on paljon voimakkaampaa kuin kansallisessa taloudessa, mutta sitten tietenkin myös talouden elvyttäminen on vaikeaa, koska se vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Kansainvälinen yhteisö ei ole ollenkaan varautunut siihen, että esimerkiksi toisen valtion alueella oleva lama vaatii sitä, että kansainväliset toimijat joutuvat elvyttämään sitä.


Kansainvälisen yhteisön ongelma on siinä, että se on luotu lähinnä aseellisia konflikteja varten. Kukaan ei ole koskaan edes ajatellut mahdollisuutta, että esimerkiksi tietomurron avulla voidaan valtionpankin hallussa oleva virtuaalinen valuutta muuttaa entiseksi. Tuolloin ei tarvita kommandopipoja tai konepistooleja. Riittää että hakkeri saa haltuunsa joukon salasanoja sekä käyttäjätunnuksia, niin silloin hän voi teoriassa formatoida koko valtionpankin tietokoneet, ja sitten tuhota kasan valuuttaa. Eli hän vain poistaa seteleiden sarjanumerot järjestelmästä, niin seurauksena on vain rahan muuttaminen olemattomaksi.


Ja kansainvälinen yhteisö ei ole myöskään varautunut oikeastaan edes virtuaaliseen valuuttaan, mikä tarkoittaa sitä, että oikeastaan liikemies voi operoida vaikka paikallisesta kahvilasta sekä siirrellä valuuttoja paikasta toiseen edes käymättä missään reaalimaailmassa olevassa toimistossa. Kukaan ei ole myöskään ottanut huomioon sitä, kuinka nopeasti informaatiotekniikka on kehittynyt, joten esimerkiksi Helsingissä asuva liikemies voi neuvotella vaikkapa Shanghaissa olevan kollegansa kanssa reaaliajassa, ja siirtää rahaa tarvittaessa erittäin nopeasti maasta toiseen.



Myöskään siihen ei olla varauduttu, että rahaa siirretään virtuaalisesti esimerkiksi kolmannen osapuolen kautta, mikä tarkoittaa esimerkiksi Arabiemiraateissa olevia pankkitilejä, joiden kautta vaikkapa amerikkalainen liikemies voi sijoittaa kohteisiin, joihin ei ole poliittisesti korrektia siirtää rahaa. Ja samoin arabialainen liikemies voi esimerkiksi siirtää rahaa länsimaisiin kohteisiin ketjuttamalla pankkitilejä, jotka sijaitsevat eri puolilla maailmaa sekä eri pankeissa, joten tuolloin hän voi väistää oman maansa viranomaisten sekä uskollisten johtajien kysymykset siitä, miksi hän sijoittaa rahaa maahan, joka on ikään kuin pannassa tuolla alueella.


Kun puhutaan esimerkiksi pörssistä, niin tuossa paikassa käydään sekä lyhyen että pitkän tähtäimen osakekauppaa, ja varsinkin lyhyen tähtäimen kauppa on sellaista, että tuota tulonlähdettä ajattelevan pitää seurata jatkuvasti pörssikursseja. Kyseessä on niin sanottu aikakriittinen kauppa, missä ajoitus on tärkeää, ja jo muutaman sekunnin viivyttely oston tai myynnin kohdalla saattaa aiheuttaa miljoonien tappioita mutta samalla se voi tuoda miljoonien voittoja. Ja siksi nuo henkilöt ovat todella kovan stressin alla, koska jos huomio herpaantuu muutamaksi sekunniksi, niin silloin saattaa seurauksena olla miljoonien eurojen tappio.



Syy miksi kirjoitan juuri pörssistä paljon, johtuu siitä, että tuossa paikassa tapahtuvat prosessit ovat äärimmäisen riippuvaisia siitä, että nämä miehet ja naiset saavat sitä oikeaa tietoa, jotta he osaavat toimia oikein sekä tehdä oikeita päätöksiä. Jos tuo saatu tieto on väärää, niin sillä saattaa olla odottamattomat seuraukset. Koska lyhyen aikavälin kaupassa liikkuvat rahat ovat suuria, niin silloin jos joku saa tiedon esimerkiksi jostain tulosvaroituksesta, niin silloin saattaa tuo tieto ajaa yhtiön konkurssiin, koska jos joku sitten myy suuren määrän yhtiön osakkeita, niin se saatetaan tulkita sillä tavoin, että raha pakenee yhtiöstä. Ja silloin tietenkin kaikkien pitää ehtiä myydä hallussaan olevat osakkeet pois.



Koska lyhyen aikavälin kaupassa tilanteet seuraavat toisiaan, niin silloin ei pörssimeklari ehdi juurikaan soitella sekä varmistaa saatuja tietoja, joten tuolloin tietenkin esimerkiksi informaation rooli korostuu näissä asioissa. Se mikä tekee esimerkiksi juuri talouden mekanismit haavoittuviksi juuri informaatio sodalle johtuu siitä, että esimerkiksi tekaistuilla uutisilla voidaan saattaa talouden veturit konkurssiin, ja sitä kautta saattaa valtion tai alueen yhtiöt konkurssiin. Jos tämä hyökkäys tehtäisiin pommittajien voimin, niin silloin sitä vastaan voidaan taistella asein.



Mutta talouden murskaamiseen tähtäävät informaatio-operaatiot eivät ole sellaisia, että niitä voidaan torjua konekivääreillä. Tietenkin talouden huonoa tilaa voidaan hoitaa esimerkiksi hyökkäämällä naapurimaahan, ja sitten rosvota sieltä lisää valuuttaa omaan valtion pankkiin. Kuitenkin tuollainen toiminta saa aikaan tuomion kansainvälisessä yhteisössä, ja silloin siitä saatu hyöty voi olla hyvin marginaalinen, koska jos kukaan ei osta jonkun valtion tuotteita, niin silloin voi edessä olla ikävät ajat. Eikä enää nykyään esimerkiksi toisen valtion miehittäminen ole niin helppoa kuin ennen.