https://yle.fi/a/74-20145167
Taas Itämerellä tapahtui pieni vahinko, ja meren pohjalla kulkevat tietoliikenne tai sähkökaapelit ovat vaihteeksi poikki. Se että tapahtuiko tämäkin kaapelivaurio vahingossa vai onko teko tahallinen on tuloksen kannalta melko sama. Siis kaapelien katkomisesta seuraa miljoonien korvausvaatimukset, eli noita vahinkoja ei varmaan laiteta veronmaksajien piikkiin. Jos ankkuria on laahattu vahingossa meren pohjalla, niin silloin kyseessä on huolimattomuus, joka tietenkin aiheuttaa korvausvaatimuksia, ellei vakuutusyhtiö suoraan halua maksaa noita asioita.
Mutta se edellyttää sitä, että tuolla aluksella tai sen omistavalla varustamolla on sellainen vakuutus, joka korvaa tällaisia tekoja. Se että teko olisi tahaton ja ankkuri irtosi vahingossa voi olla pahempaa kuin se, että teko olisi tapahtunut tahallaan. Se kertoisi silloin siitä, miten huonossa kunnossa nuo Venäjän tankkerit ovat. Mutta tuo kaapelien katkeilu voi olla myös esimerkiksi osa kiusan tekoa, mikä kuuluu hybridivaikuttamiseen. Ja jos näin on, niin silloin tietenkään Venäjä ei myöntäisi mitään. Ja asialla on taas kiinalaisten omistama tankkeri. Eli joko Kiina pelaa täällä omaa peliään tai sitten sen laivakatsastus vuotaa kuin seula.
Ja sitten toiseen ongelmaan. Nimittäin USAn mahdollinen lähtö Euroopassa on asia, mihin jokaisen meistä pitää varautua. Venäjä on mestarillinen toimija, kun vastapuolella olevaa liittoumaa lähdetään hajottamaan. Eli yhden tai kahden valtion kohdalla suoritetaan sotilaallinen toimenpide, ja sitten toisille vakuutellaan rauhantahtoa. Ja se saattaa upota esimerkiksi johonkin maahan, joka on ehkä kaukana Venäjän rajasta. Tuota asiaa Venäjän propaganda eli hybridioperaatioiden esikunta Kremlissä sekä GRUn päämajassa toistelee jatkuvasti.
Nuo valtiot ovat sikäli eri asemassa, että esimerkiksi Suomi on noista kaukaisista maista ehkä vähän liian kaukana, jotta ne lähtisivät puolustamaan meitä. Ja juuri tällaiseen toimintaan Venäjän taktiikka perustuu. Eli "miksi Hollanti tai Espanja lähettävät poikiaan sotimaan tänne, ja he saisivat elää jos jättävät Suomen sekä Baltian yksin", kuuluu Venäjän pelikirjan mukaiseen propagandaan. Eli jos jätät toisen NATO-maan pulaan, niin saat lahjaksi öljyä ja kaasua.
https://yle.fi/a/74-20145167
Mutta mitä jos olisimme jääneet NATOn ulkopuolelle? Mitä sitten siitä olisi seurannut? Olisimmeko silloin ehkä onnellisempia kuin nyt? Vai näkisikö Venäjä ehkä Maarianhaminan loistavana tukikohtana esimerkiksi Itämeren laivastoa tukevien helikopterien ja lentokoneiden tukikohtana? Tai ehkä pari Kilo-luokan sukellusvenettä ilmestyisi Helsinkiin puolustamaan Suomea NATOn aggressioita vastaan.
Ja tuon jälkeen sitten vähän ajan päästä on seuraavan NATO-maan vuoro saada joukko vaatimuksia, joiden takana on Kreml. Noiden vaatimusten ongelma on siinä, että ne merkitsevät valtion aseistariisuntaa sekä suuren osan sen infrastruktuurista joutumista Venäjän käsiin. Eli Venäjä haluaa tämän skenaarion mukaan tarkastaa poliisi- ja muita toimia koska se kokee "kansalaistensa joutuneen vainon kohteeksi". Tietenkin ne toimijat jotka lähtevät Venäjän kelkkaan ovat saavinaan suuren määrän leipää ja voita.
Sitten lähdetään taas puhumaan siitä, miten USA aikoo ehkä toimia lähi tai jossain tulevaisuudessa. NATOn viides artikla on asia, jonka tarkoitus on suojella NATO-maita ulkoiselta vaikuttamiselta. Eli viidennen artiklan mukaan NATO on velvollinen lähettämään apua jos yhtä sen jäsenmaata vastaan hyökätään. Se mikä meiltä unohtuu usein, jos puhumme viidennestä artiklasta, on se että viides artikla on neuvoteltu rauhan aikana. Rauhan aikana meidän on helppo puhua siitä, että viides artikla suojelee jokaista NATOn jäsenmaata. Mutta samalla unohtuu se, että rahan aikana on helppoa puhua monista asioista. Mutta lojaalisuus mitataan tositilanteessa. Euroopan maat ovat yhdessä vahvempia. Mutta meidän pitää muistaa se, että Venäjä onnistui hämäämään meitä.
Rauhanliikkeen kautta tapahtuva vaikuttaminen yhdessä Putinin vakuuttaviksi tarkoitetut puheet rauhantahdosta olivat asia, jonka takia NATO päästi varusteensa ruostumaan. Jos joku olisi vuonna 2014, jolloin Venäjän ja Ukrainan konflikti alkoi puhunut maamme liittymisestä NATOoon, niin hänet olisi jyrätty julkisen sanan voimalla. Eli leimaaminen sotahulluksi sekä mielenvikaiseksi olivat asioita, joita jokainen joka uskalsi epäillä Putinin rauhantahtoa kohtasivat. Ihmiset halusivat kuulla uudesta rauhasta, ja sitä kautta sitten he halusivat uskoa, että Putin haluaisi oikeasti rauhaa. Meillä Suomessa on ongelmana ollut se, että USA nähdään meillä pahana, ja jostain syystä Venäjään on haluttu luottaa. Vielä silloinkin kun Putin esitteli ylpeänä Sarmat ohjuksiaan ja 50 megatonnin torpedojaan oli maassamme vallalla käsitys siitä, että Putin oli rauhan asialla.
Rauhan aikana on helppoa puhua suuria asioita, mutta sodan tullen sitten voi pupu mennä jonkun pöksyyn kuten on tapana sanoa. Britannia on maa jonka piti olla NATOn selkäranka. Nyt on tullut ilmi että tuo maa on päästänyt asevoimansa melko pahasti rapistumaan. Eli se saisi ehkä prikaatin verran joukkoja mobilisoitua jos Venäjä hyökkäisi Eurooppaan. Mutta kuten tiedämme niin kaikissa NATO--maissa on huomattu se, että Venäjän uhka on aikaisempaa todellisempi. Se että on panostettu kaiken maailman erikoisjoukkoihin on varmaan osittain oikea ratkaisu. Mutta siis tilanne on aivan sama, kuin Suomi olisi Jatkosodan aikaan kouluttanut pelkkiä kaukopartiomiehiä. Myös muita kuin vihreitä baretteja tarvitaan konflikteissa, joissa keskeinen osa on edelleen taistelupanssareilla, jotka on tulevaisuudessa varustettu paremmin esimerkiksi ilmasta tulevaa uhkaa vastaan.
https://yle.fi/a/74-20145167
https://fi.wikipedia.org/wiki/Krimin_miehitys_2014
