Vanhemman tehtävä on olla lapsen tuki sekä auktoriteetti.

 

Jo varhaisella iällä pitää lapsille opettaa, että yhteiskunnassa on tiettyjä normeja, joita on noudatettava. Mikäli noiden normien opettaminen aloitetaan nuorella iällä noita normeja opetetaan, niin silloin niiden noudattamisesta tulee automaattista toimintaa. Heidän pitää oppia, että näpistely tai muu rikollinen toiminta on rangaistavaa. Ja jos he ovat jo jotain väärää tehneet, niin silloin pitää vanhempien varmistaa, ettei tämä sama toistu. Eli erityisesti rikoksiin pitää suhtautua erittäin kielteisesti. Sekä luoda ilmapiiri, jossa lapsi tai nuori ymmärtää että tekemällä rikoksia sekä liikkumalla jossain kaljapiireissä varmasti pilaa elämänsä. 

Toki pitää muistaa että jonkun 16-vuotiaan kohdalla ei mitään ole vielä lyöty lopullisesti lukkoon. Hänelle saattaa tulla aivan uusia motivaatioita opiskelun suhteen, jos hän vaikka saa negatiivista palautetta ensimmäisestä työpaikastaan. 

Lapsia pitää auttaa löytämään rakentavia harrastuksia, joissa he voivat kehittää omia valmiuksiaan sekä vahvuuksiaan. Siis lapsen pitää ymmärtää että hän ei voi olla paras kaikessa, mutta aina on olemassa taitoja, joissa hän saattaa olla todella hyvä. Ja lapselle on tärkeää, että hän oppii löytämään omat piilevät kykynsä. 

Lasten kasvattaminen on asia, mikä aina silloin tällöin putkahtaa esiin. Ja silloin tietenkin tullaan siihen, että lasten kasvattamisessa sekä tukemisessa on tärkeää huomioida myös asioita, jotka eivät ole lapselle mieleisiä. Kun lapsi kasvaa nuoreksi, niin hänen pitää saada tietenkin enemmän oikeuksia, mutta samalla noita oikeuksia pitää seurata velvollisuuksia. 

Siis se että oma huone pitää siivota, tai sitten matot pitää viedä ulos ja muissakin kotitöissä pitää auttaa ovat asioita, jotka eivät ole ehkä niitä mukavimpia. Ja silloin vanhempien pitää sanoa, että elämässä pitää tehdä asioita, jotka eivät ole sillä omalla mukavuusalueella. Siis nuorena on vitsa väännettävä, ja jos nuorelle opetetaan pienestä pitäen että aikuisena ihminen joutuu tekemään asioita, joista hän ei ehkä niin kauheasti pidä, niin se tietenkin helpottaa elämää vanhempana. 

Mutta kuten otsikossa lukee, niin vanhempien pitää olla lapselle tukena sekä samalla auktoriteettina. Jos lapsi tai nuori esimerkiksi jää kiinni tupakoinnista, niin siihen pitää puuttua välittömästi. Ja muutenkin kun vanhemmat opettavat yhteiskunnan sääntöjen noudattamista, niin silloin vanhempien pitää sanoa, että he eivät yksin noista säännöistä päätä, vaan että ne on tarkoitettu kaikkien noudatettaviksi. Samoin myös se, että jos ei sääntöjä osata tai haluta noudattaa, niin seurauksena on rangaistus pitää olla myös painettuna ihmisten pääkoppaan, ennen kuin he tulevat esimerkiksi työelämään. 

Nuoren tukena toimiminen vaatii tietenkin joskus auktoriteetin käyttöä sekä rangaistuksia. Mutta myös kehuja pitää osata antaa. Eli kun nuori on menestynyt vaikkapa kokeissa, niin silloin hänen pitää saada kuulla niitä ylistäviä sanoja. Mutta samalla pitää muistaa, että mitään työtä ei koskaan hyväksytä automaattisesti. Jos työ tehdään huonosti, niin nuoren pitää silloin kuulla myös se. Eikä nuorta koskaan saa palkita työstä, jota ei ole tehty, koska silloin nuorelle tehdään se paljon puhuttu suuren luokan karhunpalvelus. 

Koulu on paikka, jossa tehdään asioita joista kaikki eivät ole mukavia. Mutta tietenkin jos nuori haluaa jossain elämänsä vaiheessa vaikka siirtyä toimistotyöhön, niin silloin pitäisi olla jonkinlainen koulutus, ja oikean ammatin hankkiminen vaatii sitä päätoimista opiskelua ja omista mukavuuksista tinkimistä. Tai sitten pitää töitä jaksaa tehdä kouluajan ulkopuolella. Kaikki viralliset tutkinnot ovat kuitenkin asioita, jotka perustuvat omaehtoiseen eli vapaaehtoiseen opiskeluun. 

Kun nuori päättää peruskoulun, niin hänen seuraava ongelmansa on se, että mistä rahat elämiseen hankitaan? Tietenkin nuori voi olla lahjakas jääkiekkoilija, joka tekee miljoonia NHL:ssä. Tai hän voi olla joku moottoriturpa, joka pääsee TV:n huutokauppakeisariksi, ja tekee sillä voittoa. Tai hän voi olla esimerkiksi lahjakas kitaristi, joka nousee rock musiikin huippunimeksi. Mutta joskus saattaa käydä niin, että löytyykin lahjakkaampi jääkiekkoilija, tai henkilö änkyttää. Tai että kitaran soittotaidot eivät muita vakuuta, joten silloin pitää löytää joku muu ammatti. Ja esimerkiksi moneen sellaiseen ammattiin kuin opettaja tai putkiasentaja on olemassa pätevyysvaatimukset. 

Tietenkin me kaikki voisimme päästä helpolla, ja mennä sinne siivoustöitä tekemään. Mutta sitten tietenkin meidän pitäisi saada niitä siivoustöitä, eikä mikään siivooja saa tehdä työtään huolimattomasti, tai sitten hän saa lähteä kohti uutta työpaikkaa. Siis tietenkin siivooja saa varmaan rahaa työstään, sekä elää leveämmin kuin muut 17-vuotiaat. Mutta miten sitten siivoojan palkka riittää esimerkiksi jatkossa oman elämän kustantamiseen? 

Kun nuorta kannustetaan työelämässä sekä oman elämän rakentamisessa, niin silloin häntä kehotetaan etsimään itsestään heikkouksia. Jos sitten oikeasti lähdetään hakemaan omaa elämää, niin nuorelta pitäisi kysyä myös mitä hän osaa, ja missä hän on vahva. Siis omien vahvuuksien tukeminen on asia, minkä kautta lähdetään rakentamaan sitä omaa elämää sekä osaamista. Jos ihminen ei koskaan saa muita papereita eteensä, kuin ne missä lukee missä olet huono, ja mitä haluat kehittää itsessäsi, niin silloin hänen itsetuntonsa on varmaan jo maan raossa. Mutta toisaalta pitää muistaa että kukaan ei ole täydellinen. 

Ihminen ei voi olla hyvä kaikessa, mutta ei hän myöskään voi olla huono kaikissa asioissa, vaan varmasti löytyy myös asioita, joissa henkilö on oikeasti hyvä. Ja meillä kaikilla on jotain kehitettävää jossain taitoalueella, joista yksi näkyvimmistä on sosiaaliset taidot. Sosiaaliset taidot käsitetään usein niin, että henkilön pitää olla joku moottoriturpa, jonka ääni kuuluu aina päällimmäisenä, ja joka ei jätä toisille suunvuoroa. 

Työelämään ja opiskeluun siirtymisessä pitää myös omat vahvuudet nähdä, koska niiden kautta se oma osaaminen löytyy, ja niiden kautta omaa osaamista kehitetään. Ja se pitää oikeasti tehdä selväksi, että työ- tai opiskelupaikka on henkilökohtainen. Siis se mitä omat vanhemmat tai isovanhemmat ovat tehneet ei pitäisi vaikuttaa siihen, mitä nuori joka istuu työvoimapsykologin edessä tekee. Siis pitää tehdä selväksi, että kuka työpaikkaa tai opiskelupaikkaa hakee on se, joka tuota työtä tulee tekemään tai tulee luokassa istumaan. Siis hakeeko työpaikkaa hakija itse, vai hakeeko sitä hänen vanhempansa olisi hyvä olla tiedossa. 

Siis jos vanhemmat eivät kerro, että raha ei kasva puussa, niin silloin edessä voi olla ikäviä asioita. Vaikka joku merkonomi, joka muutenkin julkaisee esimerkiksi blogia kirjoittaa pari A4 kokoista työhakemusta tunnissa, niin se ei ehkä onnistu joltain joka ei ole mitään kouluja käynyt. Koulun kesken jättäminen saattaa nuoresta tuntua hyvältä vaihtoehdolta, kun silloin saa omaa rahaa. Mutta tuo asia saattaa johtaa sitten oman elämän tuhoutumiseen sekä johonkin kaljarinkiin ajautumiseen. 

Vanhempien tehtävä on estää itsetuho. Entä jos vaikka sattuu käymään niin, että siellä siivoustyössä koronarintamassa menee esimiehen tai asiakkaan kanssa napit vastakkain? Tai mitä jos omissa papereissa on merkintä vaikkapa mielenterveys- tai päihdeongelmista? Voiko henkilö silloin tehdä oikeasti jotain hoitotyötä, jota niin mielellään markkinoidaan mediassa? No jos nuoren asemaa työelämässä ajatellaan tarkemmin, niin hänen pitäisi oppia näkemään omat realistiset mahdollisuutensa, sekä oppia että elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja mikään muu ei ole stabiilia kuin muutos. 

Vaikka henkilö tuntisi olevansa unelmiensa ammatissa vaikkapa jossain rakennuksilla, niin hän saattaa sairastua reumaan. Ja silloin on edessä uudelleen kouluttautuminen. Nimittäin sairaseläkkeellä elämä on kovin yksitoikkoista. Joten sen takia kannattaa varautua siihen, että kaikki asiat eivät ehkä ole viiden tai kymmenen vuoden kuluttua samanlaisia kuin ennen. Eli henkilöllä saattaa olla edessä esimerkiksi avioero, ja se varmaan vähän masentaa. Tai sitten mieli vetää kohti uusia asioita. 

Siis nuorten kasvatuksessa pitää vain sanoa, että aikuisena hän joutuu ennemmin tai myöhemmin siivoamaan oman asuntonsa. Eli puolisokaan ei loputtomiin jaksa sitä, että kaikki kotityöt valuvat hänelle. Ja nykyään kun molemmat puolisot käyvät usein töissä, koska kaupungissa on vähän tylsää olla työtön tai kotipuoliso, niin se tietenkin tarkoittaa että myös kotityöt pitää jakaa. Ja jos sitten toinen kokee, että toinen ei tee mitään,  tai muuten toinen osapuoli väheksyy toista, niin edessä on suhteen uudelleenarviointi sekä avioero. 

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/perhe/jari-sinkkonen-vanhempien-taytyy-vaatia-lapsiltaan-myos-epamiellyttavia

Kuva: ) https://nuorten.hel.fi/nuorisotalot/lasten-liikennekaupunki/

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Tarve miellyttää auktoriteetteja voi olla tuhoisa asia

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

On eräs asia, joka työhaastattelussa pitää kummankin osapuolen ymmärtää. Nimittäin ihmisillä on tarve miellyttää tuossa tilanteessa vastapuolta, ja jos vastapuoli on haastateltavan esimies, niin silloin tietenkin tätä henkilöä yritetään miellyttää korostetusti, koska hän tulevaisuudessa on oma esimies.Tuolloin saattaa käydä niin, että miellyttämisen tarve saa aikaan vääristyneen kuvan tuosta haastateltavasta. Mutta myös tarve miellyttää auktoriteetteja saa aikaan joskus sellaisia ajatuksia, että haastateltava alkaa haukkua jotain työntekijää, joka on hänen näköpiirissään. Tuossa tapauksessa pitää muistaa se, että koskaan ei saa työpaikasta sanoa mitään negatiivista tai ainakaan muita ihmisiä ei pidä haukkua takanapäin.


Nimittäin nuo asiat saattavat saada aikaan nolon tilanteen, koska jos tuo haukuttu henkilö on jonkun pöydän takana istuvan tuttava tai oma perheenjäsen, niin se ei varmaan kovin mukavalta tunnu. Joissakin yhtiöissä käytetään sellaista tekniikkaa, missä henkilö tapaa ensin kuluneisiin vaatteisiin pukeutuneen henkilön, joka kyselee joitakin kysymyksiä, ja sen jälkeen parempiin vaatteisiin pukeutuva haastattelija kyselee samoja asioita. Ja tuolloin verrataan sitä, millaisia eroja noissa vastauksissa on.


Samoin sitä miten käytös noiden kahden hahmon välillä muuttuu, kun toinen esiintyy avoimesti haastattelijan ominaisuudessa, ja toinen taas on ikään kuin sattumalta seuraan tullut työmies. Myös työnjohdollisia kykyjä testataan siten, että ensin paikalle tulee tavallinen mutta osaava työläinen, ja sitten jossain vaiheessa samaan paikkaan tulee sitten esimerkiksi pääjohtajan jälkeläinen, minkä jälkeen seurataan tuon henkilön käytöksen muuttumista. Sekä sitä miten työtehtävien arviointi muuttuu sen mukaan kuka alainen on. Ja tuo asia saa ehkä aikaan joskus esimerkiksi hyvin ikäviä asioita, kun toisen työ ei mene mitenkään läpi, kun taas toinen saa kaikki virheet anteeksi.


Työhaastattelua ajatellen on asia, jota ei saa itsestä koskaa paljastaa. Nimittäin se jos haastateltava esittää, että hänen on aivan pakko saada töitä saattaa vaikuttaa usein negatiivisesti tuohon tilanteeseen. Se että ihminen vaikuttaa säälittävältä on joillekin signaali siitä, että haastateltavaa saa kiusata mielin määrin. Eli varmaan on mukavaa ottaa halveksiva ilme naamalle, ja sanoa että toinen on haastattelijan mielestä säälittävä. Kyseinen teko varmasti tekee loistavan vaikutuksen muihin paikalla oleviin ihmisiin. Samoin huomautus esimerkiksi kuluneista kengistä osoittaa sen, että haastattelija on kiinnostunut ulkoisesta olemuksesta sekä siitä, miten ihminen pukeutuu ja arvostaa esimerkiksi toisen vaatteita enemmän kuin sitä, mitä tämä osaa tai millaisiin tehtäviin hän kykenee.


 Se että toisella on kaulassaan nimekkään valmistajan tekemä solmio saattaa toki olla esteettisesti oikein, mutta sitten kuitenkin tulee mieleen, että mitä jos hakijalta vaaditaan myös työsuorituksia tyylikkään ulkoasun lisäksi.  Sosiaalisuus voi olla joko hajottavaa tai rakentavaa. Sen me kaikki tiedämme, mutta kun ajatellaan ihmisten heikkouksia, niin silloin täytyy huomioida sellainen asia, että me kaikki hakeudumme itsemme kaltaisten ihmisten seuraan. Kun lähdemme tekemään tuttavuutta jonkun kanssa, niin silloin tietenkin ensin katsomme hänen vaatteitaan sekä muuta olemusta, koska siitä saamme muodostettua ensimmäisen repliikin.


Ja siksi esimerkiksi joku turistikohteesta hankittu paita, joka on vastapäätä istuvan henkilön päällä saattaa olla väline, minkä avulla voidaan aloittaa keskustelu. Ihmissuhteissa ensimmäisen repliikin muodostaminen on oikeastaan kaikkein vaikein asia, ja siksi toisen ihmisen ulkoasu on se asia, jonka perusteella lähdemme keskustelemaan tuon henkilön kanssa. Tämän takia on työhaastattelussa tärkeää pukeutua oikein, koska ensivaikutelma saattaa tuossa tilanteessa olla ratkaisevassa asemassa. Jos 15 minuuttia kestävän haastattelun alussa ihmisen ulkonäkö on haastattelijan mielestä epämiellyttävä, niin silloin saattaa valinta kohdistua toiseen henkilöön juuri ulkonäön tai puhevian takia.


Kyseisessä tapauksessa pitää huomioida sellainen asia, että ensivaikutelmaa on hyvin vaikea muuttaa 15 minuutissa, joten jos haastattelija ei haastateltavasta pidä, niin silloin hän päätyy toiseen henkilöön, ja pahin tilanne on se, että hän on jo tehnyt päässään valinnan, joka suosii jotain ulospäin suuntautunutta ekstroverttiä henkilöä, koska tämä on osannut esittää asiansa hyvin, ja tuolloin saattaa unohtua kysyä esimerkiksi näytteitä tehdystä työstä. Tuolloin esimerkiksi WEB-kehittäjältä voisi kysäistä hänen tekemistään kotisivuista, jotta ei sitten tarvitse ryhtyä etsimään uutta työntekijää välittömästi rekrytoinnin päätyttyä, kun se WEB-designer ei osaakaan työtään. Ja kun ajattelemme työhaastattelijan näkökulmaa tähän asiaan, niin ei hän kuitenkaan voi kaikkia ihmisiä palkata.


Joten tuolloin kannattaa miettiä sellaista, mitä ei mikään järjestelmä voi korvata. Esimerkiksi kielitaito voi olla asia, jonka takia ihminen saa töitä. Se että joku osaa vaikkapa simultaanitulkkausta, ei ole asia, minkä oppii muutamassa minuutissa tai edes vuodessa. Kun joku ihminen kertoo vaikkapa osaavansa hyvin englantia, niin silloin tietenkin olisi hyvä pyytää häntä esittelemään kielitaitoaan käytännössä. Eli kuvailemaan englanniksi jonkun työprosessin tai muun asian, koska se kertoo paljon enemmän, kuin suomeksi kirjoitettu “puhun englantia”. Se ei oikein ole sellainen asia, mikä vakuuttaa ainakaan kovin hyvin. Ihmisten tarve miellyttää työnhaussa haastattelijaa saattaa aiheuttaa erittäin ikäviä asioita, koska tuolloin ihmisten tarve miellyttää toista aiheuttaa sen, että tämä kertoo asioita joko liioitellen tai jopa antaen suoranaisesti vääriä tietoja.


Tuolloin WEB-designer saattaa tarkoittaa opiskelijaa, joka on vain istunut ryhmässä lukemassa iltapäivälehtiä, tai sitten kymmenien vuosien työkokemus voi muuttua todellisessa elämässä sellaiseksi, että henkilö on tehnyt vaikkapa kirjanpitoa tai muuta vastaavaa työtä jossain WEB-sivuja tuottavassa yhtiössä. Tietenkin ihmisillä voi olla todella paljon esimerkiksi ohjelmointikokemusta, mutta se on kuitenkin tässä tapauksessa vääränlaista kokemusta. Nimittäin jos henkilö on tehnyt tietokoneohjelmien koodeja ei tarkoita sitä, että hänellä olisi kuitenkaan ollenkaan sellaista estetiikan tajua, että hänen tekemänsä kotisivut olisivat kovin hyvän näköisiä.


Mutta hän saattaa olla loistava henkilö tekemään esimerkiksi lomakkeita sekä niiden syötteiden ohjauskoodeja, mutta kuitenkaan hän ei ehkä ole mikään suuri taiteilija. Ja paraskaan mahdollinen WEB-designer ei ole ehkä kovin hyvä tekemään muuta sisältöä kuten tekstiä  noille sivuille. Mutta tietenkin hän tekee sivujen asettelut sekä muut visuaaliset elementit, joiden tarkoitus on saada ihmiset huomaamaan nuo sivut, sekä tietenkin tilaamaan niiden kautta tuotteita. WEB sivujen ulkonäkö on tärkeää silloin kun asiakkaita hankitaan, ja silloin nimenomaan ulkoasu on tärkeä seikka asiakkaiden houkuttelemiseksi. Kun puhutaan siitä, miten kuluttaja valitsee yhtiön jonkun tuotteen kuten koneiden sekä palvelujen hankkimiseksi, niin hän ei kuitenkaan noita sivuja kovin kauaa katsele.


Kuitenkin  jokainen kuluttaja tietenkin haluaa olla valveutunut, mikä tarkoittaa sitä, että hän vertailee palveluita sekä niiden tarjoajia. Tuolloin kuluttajasta saattaa tuntua kiusalliselta valita ensimmäistä eteen tulevaa yhtiötä tarjoamaan hänelle esimerkiksi työsuoritusta. Kyseisessä tapauksessa  saattaa olla edullista olla toinen tai kolmas tuolla listalla, koska tuolloin asiakas tai liidi eli asiakas kandidaatti voi tuolloin sanoa omille sidosryhmilleen, että hän on tehnyt vertailuja esimerkiksi hinnan sekä tarjouksiin kuuluvien “extrojen” kohdalla, mutta on asia, josta pitää puhua aina, kun pyydetään tarjouksia, nimittäin kokonaishintaan vaikuttaa myös se matka, jonka palveluntarjoaja joutuu kulkemaan, ja jos työ tilataan satojen kilometrien päästä, niin se kyllä vaikuttaa ratkaisevasti hintaan.


Mikäli työtä tullaan tekemään useiden ajoneuvojen voimin, niin silloin tietenkin kilometrit maksavat todella paljon. Samoin se mikä minkäkin koneen vuokra päivältä on vaikuttaa hintaan todella paljon. Joten esimerkiksi pitkiä tikasautoja ei kannata seisottaa työmaalla turhaan, mutta tuolloin kannattaa laskea kustannukset tarkkaan. Työvoimaa ajatellen, niin suuripalkkaisia asentajia tai muita erikoisammattimiehiä ei kannata turhaan seisottaa tyhjänpanttina työmailla, koska heille joudutaan palkat maksamaan. Joten jos heitä palkataan, niin kannattaa katsoa, että heille myös löytyy töitä, joka vastaa noiden ihmisten koulutusta. Nimittäin ihan lehtiä lakaisemaan ei esimerkiksi insinööriä tai asentajaa kannata palkata, koska heidän palkkansa on sen verran suuri, että sillä saa kaksi kouluttamatonta työläistä yhden insinöörin hinnalla.


Se että henkilö päätyy valinnoissaan esimerkiksi kolmanteen tarjoukseen tai haastateltavaan antaa muille prosessiin osallistuville tuosta valinnan tekijästä tiukan sekä osaavan kuvan, kun kyseinen henkilö käy katsomassa muutamia palveluntarjoajia tilatessaan vaikkapa työsuoritteen. Kun yritys etsii urakoita, niin silloin se tietenkin tekee saman kuin yksityinen henkilö. Se etsii työtä toisilta toimijoilta. Ja samat asiat jotka pätevät yhtiöiden harjoittamaan markkinointiin pätevät myös yksityisiin ihmisiin. Kukaan työhaastattelija ei varmaan halua suoraan sanoa että “tuo on meidän tarvitsemamme ihminen”, kun ensimmäinen haastateltava astuu sisään.


Tuolloin haastattelua suorittava henkilö  haluaa varmasti tehdä jonkinlaisia vertailuja useamman kandidaatin kanssa, ja varmaan tuo haastattelija ei halua ilmoittaa tuntevansa jonkun naapurin “Jukan”, joka osaa nuo työt erittäin hyvin. Tietenkin hän haluaa piilottaa tuon tuttavansa ikään kuin joukkoon. Kyseisessä tapauksessa  hän haastattelee tuon tuntemansa kandidaatin jossain välissä jonoa. Jos ihminen tuolla tavoin pääsee töihin, niin silloin kannattaa omat työtehtävät osata kunnolla, nimittäin mikäli työnantaja ei hänestä pidä, niin silloin saattaa seurata oikeudellisia toimia, ja tuolloin saattaa ystävyyssuhde päättyä  kuin seinään. Nimittäin missään nimessä ei saa koskaan antaa itsestä sellaista kuvaa, että ihminen osaa vaikka mitä, eikä milloinkaan saa tuottaa työnantajille pettymystä.


Mikäli työhaastattelija jatkuvasti suosittelee tehtävään ihmisiä, jotka eivät työtä osaa, ja tuolla tavoin aiheuttaa vahinkoa, niin hänet voidaan haastaa oikeuteen näiden valintojen takia. Mikäli nuo jatkoon lähetetyt ovat selvästi epäsopivia kuten esiintyvät päihtyneinä joko haastattelussa tai saapuvat ensimmäisenä työpäivänä humalassa, niin silloin haastattelija saatetaan erottaa siksi, että hän ei osaa arvioida ihmisiä oikein, tai antaa muiden seikkojen kuten lahjusten vaikuttaa valintoihin. Eli siksi esimerkiksi oluen tarjoaminen ravintolassa ei varmasti ole sellainen asia, mikä saisi näihin valintoihin vaikuttaa. Samoin säälittävyys ei ole työhaastattelijan tai hänen edustamansa yrityksen kannalta sellainen asia, jonka pitäisi vaikuttaa siihen, kuka tehtävään valitaan.