Yhteiskunnan suhde rikokseen on monimutkainen, ja hirviön päälle on helppo vierittää asioita, joita hän ei ole ehkä edes tehnyt.

Kimmo Huosionmaa

Rikostutkijan pitää aina muistaa se, että vaikka hänen silmissään tapaus vaikuttaisi ensin aivan helposti selvitettävissä olevalta, koska tekijä on jäänyt ehkä kiinni verekseltään verinen veitsi kädessään, niin joskus on asioita, jotka saavat tukijan palaamaan takaisin tuohon asiaan. Yksi niistä on se, että joku toimii tuona päivänä hiukan toisin kuin normaalisti. Eli hän saattaa esimerkiksi olla poissa diskosta, kun uhrin päälle on käyty.

Tai sitten hän on saattanut esimerkiksi jättää uhrin hakematta vaikkapa ravintolan edestä, vaikka hän on joka kerran tehnyt niin, koska tuo kaveri on saattanut olla vuosia öisin töissä tuolla alueella ehkä toisessa ravintolassa tai jossain muussa tehtävässä, ja sitten hän on töistä lähtiessään käynyt hakemassa tuon uhrin. Mutta sinä päivänä hän onkin vilustunut. Tuolloin rikostutkija voi kyllä miettiä sitä, että olisiko kyseessä palkkamurha tai teko, joka on tehty yllytyksen seurauksena. Ja vaikka esimerkiksi psyykkisesti sairas ihminen saattaa vaikuttaa esimerkiksi kovin sopivalta ehdokkaalta, joka toimii yksin, niin kuitenkin myös nuo ihmiset voiva toimia palkkamurhaajana jossain tapauksessa.

Sarjamurhaajat ovat vaarallisimpia ihmisiä, joita yhteiskunta on koskaan luonut. Kun tuollainen ihminen jää kiinni, niin silloin tutkijoiden on selvitettävä se, millä tavoin hän oli saanut päähänsä ryhtyä tekemään murhia? Eli miten hän valitsi ensimmäisen uhrinsa? Mikäli ensimmäistä uhria on tarkkailtu tai sarjamurhaaja vaanii vain osaa uhreistaan, niin silloin täytyy tutkijan selvittää se, millä perusteella tuo hirviö valitsee ne, joita vaanii? Eli ovatko nuo henkilöt, joita murhaaja on varjostanut jotenkin erikoisia, vai onko hän saanut niistä palkkion?  Ja ovatko muut uhrit "vain" huvittelua, vai onko niiden tarkoitus naamioida esimerkiksi Mafian määräämät murhat  sarjamurhaajan tekemiksi, koska tuollainen ihmishirviö on hyvä syntipukki, jonka syyksi voidaan laittaa melkein mitä hyvänsä, eli tässä tullaan sitten rikostutkijoiden kyynisimpään ongelmaan, eli "jos ihminen on tunnustuksensa mukaan surmannut 49 ihmistä viidestäkymmenestä , niin kuka on surmannut sen viimeisen uhrin, joka tuossa sarjassa on?".

Eli miksi murhaaja ei tuota yhtä tekoa tunnusta. Mitä erikoista siinä on? Hän viettää kuitenkin lopun ikänsä tai ainakin merkittävän osan elämästään mielisairaalassa noiden tekojen takia. Tässä oletetaan tietenkin, että tuo henkilö on siis osoitettavissa syylliseksi myös muilla keinoin, ja tunnustus on saatu niin, että myös sitä voidaan käyttää oikeudessa. Tuollainen ihminen on tietenkin hyvin inhottava, joten hänen päälleen on helppoa vierittää myös muiden tekemiä rikoksia, ja jos tutkija uskoo kaiken maailman satuja, niin silloin saattaa joku murhaaja päästä kuin koira veräjästä, kun hän laittaa oman tekonsa tuollaisen "Hannibal Lecterin" niskoille.

Jos ajatellaan psyykkisesti sairaan ihmisen suhdetta väkivaltaan, niin silloin pitää muistaa se, että psyykkisesti häiriintynyt henkilö saattaa kokea esimerkiksi rakkauden toisin kuin me muut, mikä sitten saattaa tehdä hänestä vaarallisen lähiympäristölleen. Eli hän ei kykene erottamaan sitä, mikä on oikein ja mikä taas on väärin. Psykoottinen henkilö saattaa kuvitella, että joku uhkaa hänen rakkauden kohdettaan, ja sitten hyökätä tuollaisen ihmisen päälle, jota hän kuvittelee rakkauden kohteensa viholliseksi.

Psykoosissa ihmisen suhde todellisuuteen on muuttunut, ja hän saattaa esimerkiksi tuntea niin sanottua "kaukorakkautta", jotain henkilöä kohtaan, ja tuolloin kyseinen henkilö voi sitten haluta tehdä ihastuksen kohteeseen vaikutuksen esiintymällä esimerkiksi juuri hengenpelastajana, jolloin hän ehkä hyökkää tuon kohteen seuralaisen kimppuun puukko kädessään, kun hän haluaa osoittaa rakkauttaan. Syy miksi tällaisen henkilön henkilötietoja tai psykiatrille kertomia asioita ei saisi lähteä levittelemään mihinkään on se, että tuollainen henkilö on helpommin yllytettävissä tekemään asioita, joista sitten jää ikuisia traumoja kaikille asianosaisille.

Psykoottinen henkilö on joissakin tapauksissa yllytetty hyökkäämään jonkun ihmisen päälle, sekä surmaamaan uhrinsa siten, että uhrin on väitetty potevan parantumatonta tautia kuten syöpää, jolloin sitten tuo psykoottinen ihminen on tehnyt "eutanasian", mikä tarkoittaa sitä, että hän surmaa uhrin, sekä aiheuttaa äärimmäistä tuskaa tämän lähipiirille. Joskus on käynyt niin, että julkisuuden henkilö on joutunut murhan uhriksi siksi, että tämä ei ole pyytänyt jotain "fania" mukaan bileisiin, ja silloin on tämä henkilö tuntenut saavansa "pakit". Eräissä tapauksissa esimerkiksi juuri torjuttu rakkaus on saanut henkilön hyökkäämään ihastuksensa kohteen päälle, ja tekemään murhan.

Yliopiston tehtävä on toimia yhteiskunnassa rakentavasti sekä siten, että se lisää yhteiskunnan tasa-arvoisuuden toteutumista

Kimmo Huosionmaa

Yliopiston professorin pitäisi hiukan miettiä sanomisiaan, on se asia, mistä varmaan kaikki ihmiset ovat samaa mieltä. Se että yliopiston professori vertaa esimerkiksi homoutta pedofiliaan on valitettavaa. Homoseksuaalisuus on joillekin ihmisille vielä 2000-luvulla hyvin intiimi sekä samalla myös arka asia, joka kuitenkin on sellainen, mitä emme voi koskaan muuttaa.

Jos yliopiston työntekijä luo ilmapiirin, missä toista saa haukkua sekä kiusata, niin se varmaan ei tunnu kenestäkään kovin upealta. Yliopiston tehtävänä on toimia rakentavasti yhteiskunnassa, eikä se saa lähteä eristämään ketään yhteisön ulkopuolelle, tai kehottaa muita toimimaan sillä tavoin, että se lisää syrjäytymistä sekä eristäytymistä.

Se että ihmiset suhtautuvat tällaiseen kahden saman sukupuolen edustajan keskinäiseen rakkauteen sekä muuhun toimintaan jotenkin halveksien on valitettavaa, ja tässä sitten mieleeni tulee se, että miksi meidän pitää aina tuomita jokainen, joka tekee asioita eri tavalla kuin me itse. Kun puhutaan pedofiliasta, mikä tarkoittaa sairaaloista seksuaalista suuntautumista alaikäiseen henkilöön, niin itse kyllä mietin, että miten paljon  tämä henkilö kärsii sitten omasta suuntautumisestaan.

Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu pedofilian puolustamiseen, mutta kuitenkin noiden ihmisten pitäisi saada tähän taipumukseen apua ilman, että heidän tarvitsee pelätä esimerkiksi kivesten amputaatiota tai sulkemista lopun iäksi johonkin laitokseen. Tällaisella henkilöllä pitää olla oikeus hakea sekä saada apua psyykkisen terveydenhuollon ammattilaiselta, jos he sitä haluavat ilman, että heille nauretaan tai heidän asioitaan levitetään käytävillä. Kun katselen joskus näitä pedofiileista kertovia dokumentteja, niin silloin tällöin mieleeni tulee se, että mikäli nuo ihmiset olisivat nuoruudessaan uskaltaneet puhua taipumuksistaan, niin lähtisivätkö he johonkin kaukomaille metsästämään lapsia omien tarpeidensa täyttämiseen?  

Jokaisen ihmisen joka tulee yliopistolle opiskelemaan tai tekemään työtä pitää muistaa se, että kaikille ihmisille pitää luoda sellainen ympäristö, että he tuntevat olevansa turvassa, ja että heille voidaan järjestää myös sellaista keskustelua, joka koskee sellaista seksuaalisuutta, joka ei ole toivottavaa.  Kun ajatellaan seksuaalisia poikkeavuuksia, joista aina välillä tulee keskusteluja, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että ihmisten pitäisi luoda sellainen ilmapiiri, että myös pedofiilit uskaltavat tulla ammatti-ihmisen vastaanotolle, ilman että heitä leimataan esimerkiksi joksikin "Jammu-sediksi".

Pedofilia on asia, josta varmaan kaikki me olemme sitä mieltä, että se ei ole oikein. Pedofiilin intimiteettisuojaa joskus ihmetellään, mutta kuitenkin se on katsottu tarpeelliseksi, nimittäin näitä rikollisia vihataan, ja heidän nimiinsä yritetään laittaa muitakin rikoksia, kuin niitä mitä he ovat itse tehneet. Seksuaalirikolliset ovat vankilassa ryhmä ihmisiä, joille aina välillä ikään kuin käydään näyttämässä kuinka kovia heitä kohtaan osataan olla. Eli nuo henkilöt ovat ikään kuin jotain nyrkkeilysäkkejä muille vankilan asukeille, jotka katsovat olevansa ylempänä kuin ihmiset, jotka ovat tehneet rikoksia sukuelimellään.

Tässä sitten kirjoitin asiasta pedoifiilin kannalta, eli jos ihminen kokee, että hän tarvitsee oman henkilökohtaisen seksuaalisen tarpeensa takia ammattiauttajaa, niin silloin ei häntä pitäisi torjua, vaan tuolloin olisi ihan hyvä arvioida tilannetta ammattitaitoisen psykiatrin kanssa, eli tässä puhun henkilöstä, joka tajuaa tarpeensa olevan vaaraksi lapselle. Mutta kun taas puhutaan näistä seksuaalisista ahdistelijoista uhrien kannalta, niin kysymys sitten kuuluu, että miksi uhreja syyllistetään näissä tapauksissa? Eli onko jonkun pikku tytön tai pojan vika, jos hän luottaa naapurin setään, ja sitten tämä raiskaa tuon lapsen?

Varsinkin jos tuo ihminen on muuten aivan mukava sekä luotettavan oloinen, niin silloin ei tietenkään ole mitään syytä epäillä hyväksikäyttöä. Mutta sitten kun keskustellaan seksuaalisuudesta, niin olisiko asia niin, että näistä asioista pitäisi voida puhua myös koulussa, koska jotenkin tuntuu niin, että lapsen tai varhaisnuoren kodalla tällaiseen ei toivottuun kehitykseen voitaisiin puuttua ilman, että mitään kauheaa pääsee tapahtumaan. Jos 14-vuotias seurustelee jonkun 10-vuotiaan kanssa, niin silloin kyseessä on asia, mikä ei varmaan ole mitenkään toivottavaa.

Homoseksuaalisuus sekä muut seksilait ovat asia, josta joskus aina keskustellaan. Tietenkin olisi hienoa, jos kaikki me olisimme samanlaisia, niin silloin ei lakeja tarvitsisi säätää ollenkaan. Mutta olemme kaikki hieman erilaisia, ja siksi myös tällaisille asioille pitää löytyä jonkinlaisia sääntöjä. Samalla kuitenkin voimme kysyä sitä, että onko mukavaa katsoa sellaisen ihmisen pidätystä televisiossa, jonka rikos on alaikäiseen sekaantuminen, ja sisään rynnätään konepistooli kädessä.