Iran on kuin Neuvostoliitto, jonka johto halusi pitää asemansa hinnalla millä hyvänsä.

Iran on hiukan samalla linjalla kuin Neuvostoliitto oli 1980-luvulla. Kun tuon autokratian hallinto, tai siis hallintoa johtavat papit ovat määritelleet valtion ainoaksi oikeaksi laiksi sharian, sekä korottaneet itsensä ainoaksi oikeaksi "oikeauskoisten johtajaksi", niin se sitten tarkoittaa sitä, että mielenosoittajat ovat käytännössä tuomittuja kuolemaan. Iran on antanut selvästi ilmi sen, mikä on tuon hallituksen suhde ihmisoikeuksiin. Noin 2000 kuollutta ja määrä vain kasvaa kertoo tuon hallituksen arvoista. Tällä hetkellä Iranissa uhriluku on noin 2500, ja ehkä iltaan mennessä se on jo yli 3000 Ja tietenkin muutamien droonien myyminen valtiolle, joka myöskään ei välitä mitään ihmisoikeuksista varmaan on kaikkien tiedossa. 

Jos sitten muistellaan esimerkiksi Iranin ja Irakin välistä sotaa, niin tuolloin mieleen tulee erityisesti tuon valtion lapsisotilaat, jotka uhrattiin rintamalla. Tuollaisia arvoja noudattava hallinto on tietenkin omassa maailmassaan täysin laillisesti toimiva hallinto, koska kansainväliset lait eivät koske valtioiden sisäistä toimintaa. Mikäli tämä mielenosoittajien joukko onnistuu kaatamaan tuon hallituksen, niin kyseinen hallitus varmaan kiirehtii lentokoneeseen, ja matkustaa suoraan Moskovaan, jossa jo edellinen diktaattori eli Al Assad Syyriasta jo nauttiikin siitä kepabista, mitä Vladimir Putin vierailleen tarjoilee. Ja varmaan Putinilla itselläänkin on suunnitelma sen varalle, että hän joutuu luopumaan Venäjän johtajuudesta. 

Eli olisiko tämä ylväs "pelastusalus" hankittu Venäjän valtiolle siksi, että Putin haluaa varmistaa mahdollisesti oman pakomatkansa, jos hän ei enää kykene pitämään lankoja käsissään? Kuvatekstin mukaan aluksella on toissijainen rooli toimia luksusjahtina, mutta uskoisin että Putinin tuntien tuo rooli toimia luksusjahtina on itseasiassa aluksen ensisijainen käyttötarkoitus. Jos Putin haluaa paeta, niin hän voi ajella tuon aluksen jonnekin rauhalliseen poukamaan sekä sitten maalata Venäjän tunnukset piiloon. Ja sitten vain kurssi kohti Karibiaa. 

(https://www.twz.com/news-features/is-this-russian-rescue-ship-really-putins-new-yacht)

Ehkä hän aikoo paeta jonnekin Brasiliaan, jossa hän on ehkä turvassa väkijoukolta. Jos nuo Iranin johtajat jäävät kansan käsiin, niin silloin me voimme olla varmoja siitä, että he eivät ehkä pääse oikeuteen asti elävinä. No, silloin me voimme taas itkeä sen takia, että Ali Khamenei ja hänen mukavat kaverinsa ovat kohdanneet tilanteen, missä heidän ihmisoikeuksiaan on loukattu. 

 Se että valtio saa kohdella omia kansalaisiaan miten huvittaa oikeuttaa valtion johdon tekemään mitä se haluaa. Jos tuo kohtelu tapahtuu jossain Lähi-Idässä, niin ketä tuo asia kiinnostaa. Iran on tietenkin täysin erilaisessa asemassa kuin israel, jonka toimet Gazassa me kyllä tuomitsemme. Mutta mitä varten emme koe samaa tarvetta tuomita Iranin hallituksen toimia jossain mielenosoitusten yhteydessä? Onko Israelin suorittama siviilien ampuminen jotenkin enemmän tuomittavaa, kuin se että Iran tekee vastaavia tekoja? Eli missä mielenosoittajat ovat Iranin tapauksessa? 

Paljon kiinnostavampaa on se, että jos joku nyt sattuu huutamaan jotain Donald Trumpille, niin hän sitten näyttää tuolle uhoajalle keskisormea. Olisiko Trumpin ehkä pitänyt käskeä poliisia pidättämään tuon henkilöä? Vai olisiko pari iskua pampulla päähän tehnyt tuosta henkilöstä jälleen kerran osoituksen siitä, kuinka vaarallinen yhteiskunta USA on. Siis missään nimessä Suomessa ei näin olisi toimittu. Suomen presidentti ei näytä ihmisille keskisormea, vaan hänen henkivartijansa kantavat tuollaiset huutelijat suoraan putkaan. 

Näin päästään sitten seuraavaan aiheeseen, mikä on varmaan Grönlanti sekä sen liittäminen USAan. Eli näin päästään taas sitten seuraavaksi eroon siitä ikävästä uutisesta, että Iranin pappisvalta on surmannut pari- kolmetuhatta ihmistä. Eli ilmeisesti suurajatollah Ali Khamenei ja hänen käskynsä eivät ole kovin suuri uutinen. Ja iloinen uutinen tietenkin on se, että pääministeri Petteri Orpon mielestä sosiaalista mediaa ei saisi käyttää alle 15-vuotias. Se vie lapsilta ajan, joka heidän pitäisi käyttää esimerkiksi liikuntaan. 

Niin kenenkään ei tarvitse sitten vilkuilla sitä, mitä joku 15-vuotias tekee koulupäivänään. Toki maamme lainsäädäntövaltaa käyttävänä henkilönä Petteri Orpolla on oikeus säädättää lakeja mielensä mukaan. Mutta samalla meidän pitäisi muistella sitäkin asiaa, että myös Suomessa on perustuslaki. Perustuslaissa ei ole mainintaa siitä, minkä ikäisellä, värisellä tai missä sosiaalisessa asemassa oleva henkilö saa ilmaista itseään. Mutta ehkä seuraavaksi hallitus tekee esityksen, jonka mukaan sosiaalinen media kielletään. Toki meidän hallituksemme ei muusta asiasta sitten enää välitäkään, ja varmaan se että meillä saa aivan vapaasti levitellä kaiken maailman väestönvaihtoteorioita on jotenkin yllättävää. Se että joku kokee nuo teoriat jotenkin ahdistaviksi ei ole niin tärkeää. 

Kun me sitten tuijottelemme lakikirjaa, ja etsimme sieltä kaikenlaisia kohtia, joiden toivomme olevan yhtenäisiä oman näkökulmamme kanssa, niin jostain syystä ei perustuslakia tarvitse paljon vilkuilla. Toki Orpon hallitus on kunniakkaasti lisännyt epätasa-arvoa sekä ajanut entistä enemmän ihmisiä köyhyysloukkuun. Aiheuttanut sosiaalisen epätasa-arvon kautta sosiaalisten ongelmien kasaantumista, sekä tietenkin tehnyt jonkun ihmisen kotioloista kestämättömiä, mutta kun meillä pitää seurata tarkoin säästötoimia sekä lakikirjaa, niin silloin tietenkään kenenkään ei tarvitse kuulla, jos joku naapuri ryyppää tai käyttää huumeita. 

Sosiaaliviranomaisilla on vaitiolovelvollisuus, joten varmaan suurin osa ihmisistä olisi onnellisia, jos tuo naapurin poika tai tytteli eivät jakelisi niitä turhia kuvia, jotka osoittavat miten häiriintyneitä he voivat olla. Eli kuten tiedämme, niin ihmisillä on oikeus olla ilman niitä rumia kuvia, jotka kertovat huonosta sosiaalisesta asemasta. 

Eli jotenkin se miten välinpitämättömästi meillä suhtaudutaan esimerkiksi perustuslakiin silloin, kun sen pitäisi koskea myös niitä, joilla ei ole jostain syystä täysiä kansalaisoikeuksia, ei ole aivan sitä, mitä sen pitäisi olla. Juuri nuorisolta, lapsilta sekä vajaavaltaisilta on erittäin hyvä kitkeä oikeuksia. Näin ei kenenkään tarvitse sitten nähdä sitä, kun joku yllytyshullu nousee paikalliseen radiomastoon ja putoaa kuoliaaksi. Eikä kenenkään tarvitse hävetä oman lapsen käytöstä koulun pihalla, kun hän kertoo muille siitä, miten oikeasti pitäisi pukeutua, käyttäytyä, sekä siitä mitä pitäisi harrastaa. Ne joilla nyt ei ole paria tuhatta euroa laittaa johonkin harrastukseen eivät sitten mitään muuta tarvitse, kuin sitä että he ovat kotona pilaamasta katunäkymää. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sitten-l%C3%A4hdet%C3%A4%C3%A4n-moskovaan-ja-lujaa-iranin-tilanteesta-suora-arvio-a-studiossa/ar-AA1UbgMR?ocid=msedgdhp&pc=LCTS&cvid=518e60857120463dfd3443c8968f7e27&ei=8

https://www.twz.com/news-features/is-this-russian-rescue-ship-really-putins-new-yacht

https://yle.fi/uutiset/lyhyesti/74-20204255

https://yle.fi/a/74-20204177

https://yle.fi/a/74-20203923

https://yle.fi/a/74-20204135

Asevoimien rooli on se, miksi valtion johto tuon roolin määrittää.

Me olemme NATOn jäseniä, mikä tarkoittaa sitoutumista tiettyihin asioihin. Se että me olemme osa liittoumaa tarkoittaa, että myös liittoumalla on oikeus vaatia meiltä tiettyjä asioita, aivan samalla tavalla kuin meillä on oikeus vaatia liittoumasta sitä, että se pitää osansa kahdenvälisessä sopimuksessa. Tai siis tuota sopimusta voidaan tietenkin arvioida siten, että se on niin sanottu monenkeskinen sopimus, jossa liitymme osaksi verkostoa, jossa meidän pitää noudattaa tiettyjä sääntöjä.

Samalla tietenkin meidän pitää myös muistaa se, että meidän pitää valvoa omaa etuamme tässäkin mallissa. Mikäli emme osaa sanoa mitään eli istumme tai meidän maamme edustajat istuvat tuppisuuna NATOn päämajassa, niin emme varmaan saa silloin omaa etuamme ajetuksi. Siis se että saamme oman etumme ajetuksi edellyttää sitä, että uskallamme tuoda oman kantamme asioista muiden tietoon. 

NATOa moititaan siitä, että sen malli on erityisesti aseelliseen voimaan keskittyvä puolustus- sekä muu edun ajaminen. NATOoon kuuluu useita eri valtioita, joiden kulttuuri- sekä erityisesti suhde oman asevoiman työhön sekä asevoiman julkisuuteen on eri kuin meillä. Eli meillä on perinteisesti ollut sellainen malli, jossa asevoimien eli meidän maamme tapauksessa Puolustusvoimien työtä sekä koulutusmallia ei ole ollut tapana kommentoida ainakaan oluttölkki kädessä. 

Kaikilla NATOn jäsenmailla on oma näkemys siitä, miten asevoimien toimintaa kommentoidaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. 

Mutta erityisesti amerikkalaisilla on erilainen käsitys tästä asiasta. Eli sosiaalinen media on täynnä erilaisia merijalkaväen sotilaita, jotka kertovat maailmalle, miten USAssa koulutettu mies tai nainen olisi toiminut missäkin tilanteessa. Se on meille suomalaisille hieman vieras malli. Se mitä meidän pitäisi asioista käsittää on se, että emme voi olla maailman parhaita jokaisessa asiassa. Eli jokaisella NATOoon kuuluvalla maalla on omat näkemyksensä tästäkin asiasta. Ja NATO tarjoaa foorumin, jossa me voimme kehitellä yhdessä muiden kanssa erilaisia toimintamalleja, jotka liittyvät kriisien ennaltaehkäisyyn tai vihollisen lyömiseen takaisin. 

Se mikä NATOssa on meille uutta on tietenkin ydinaseet. Sekä se että sotilaallista voimaa esitellään tavalla, joka on ollut meille vierasta. Se tekikö valtiomme oikein, kun liityimme NATOoon on kysymys johon emme ehkä koskaan saa oikeaa vastausta. Venäjän harjoittama uhkailu sekä muu politiikka on ollut sellaista, että voimme olettaa että ilman NATOa kohtaisimme vielä kovempaa hybridivaikuttamista, jolla vaikutetaan koko yhteiskuntaan aina päättäjistä tavallisiin kansalaisiin. 

Mutta meidän pitää muistaa se, että asevoimat ovat väline, jonka avulla viholliset lyödään takaisin. Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että kestävää kehitystä ei luoda yksin asevoimien avulla. Meillä pitää olla myös muita mahdollisuuksia. Kuitenkin kaikkein tärkein asia on se, että myös vastapuolella pitäisi olla valmiuksia neuvotella asioista. Näihin valmiuksiin kuuluu valitettavasti myös luottamus, ja se että valtion johtaja puhuu muuta kuin mitä tekee vie luottamuksen. 

Me lähdemme usein siitä, että neuvottelut sekä kansainväliset yhteisöt ovat niitä ensisijaisia vaikutusmahdollisuuksia tai vaikutus malleja, joita meidän pitäisi käyttää. Niin meidän pitäisi voida luottaa noihin asioihin. Ja niin me tietenkin voisimme luottaa myös Venäjän tapauksessa, jos se olisi tavallinen maa, jonka johtaja ajattelee kuten me länsimaissa olemme tottuneet. Eli länsimainen johtaja ajattelee kansalaistensa parasta, ja ajattelee saavansa mandaattinsa kansalaisilta. Samalla hän pitää sanansa kun hän sopii jotain. Eikä länsimainen johtaja vaaranna turhaan ihmishenkiä. 

Mutta me emme ehkä ole vielä huomanneet, että Putin ja Kim Jong-Un eivät ole meille tutun  mittapuun mukaan tavallisia ihmisiä. He eivät välitä mistään muusta kuin omasta asemastaan. Eli noille miehille ei ihmishenki merkitse yhtään mitään. Asevoimat on ainakin oman käsitykseni mukaan rakennettu tuollaisia miehiä vastaan. Mutta kuten tiedämme, niin sota ja aseet tuovat ihmisestä esiin pahimman mahdollisen puolen. 

Eli kaikissa sodissa on vastaan tullut ihmisiä, jotka pitävät tappamisesta tai muista vastaavista asioista. Se että sanotaan etteivät suomalaiset sotilaat tee sotarikoksia voidaan muuttaa muotoon “suomalaiset sotilaat eivät tee luvallisia sotarikoksia”. Me suomalaiset olemme ihmisiä siinä, missä muutkin. 

Myös meidän kansamme keskuudessa on ihmisiä, joille ei pitäisi aseita antaa. Ja ainakin oman käsitykseni mukaan suomalaiset esimiehet puuttuvat sotarikoksiin, jos niitä havaitaan. Mutta samalla me kohtaamme tilanteen, missä puuttuminen saattaa tulla esimerkiksi ammutun siviilin kohdalla liian myöhään. Eli kuolleita ei voida herättää henkiin missään nimessä. 

Asevoimaa voidaan ajatella välttämättömänä pahana. Eli sen tarkoitus on estää valtion valloittaminen jos valtiota vastaan hyökkää vihamielinen taho. Vastarinnan tarkoitus on näyttää maailmalle, että valtio joka kohtaa vihamielisen aggression ei ole tuota aggressiota tai puuttumista sen sisäisiin asioihin ole pyytänyt. 

Venäjän tapauksessa puhutaan tietenkin siitä, että tuon maan ydinaseita koskeva doktriini kieltää ydinaseiden käytön muuten kuin maan puolustukseen. No, Venäjällä on laki jonka mukaan esimerkiksi hyökkäyssota on kiellettyä. Joten sen takia Venäjän avulla Ukrainaan polkaistiin pystyyn kolme valtiota, jotka sitten pyysivät lupaa liittyä Venäjään. Tuo asia kertoo siitä, miten paljon laki merkitsee tuossa maassa. 

Samoin se että Venäjän johto saattaa katsoa jonkun alueen toisessa maassa Venäjän omaksi alueeksi tekee tilanteesta enemmän vaarallisen kuin ehkä osaamme arvata. Jos valtio katsoo jonkun alueen kuuluvan itselleen, niin se saattaa merkitä sitä, että sen johto katsoo että sotatoimet tuolla alueella ovat puolustuksellisia toimia. Ja sitten se saattaa antaa verukkeen myös ydinaseen käytölle. Tai sitten valtion johtaja saattaa itse päättää käyttää ydinaseita myös hyökkäyksen tukemisessa. 

Jos valtion konventionaalinen aseellinen voima on kyvytön suoriutumaan tehtävistään, jotka tietenkin riippuvat valtion johdon tahdosta, niin silloin valtion kynnys käyttää ydinaseita laskee. Varsinkin jos sota on oman itsen aloittama, mutta sota ei sitten sujukaan kuten on laskettu, niin silloin saatetaan ydinaseet kaivaa esiin. 

Samoin ydinaseiden rooli saattaa olla yhtä paljon sisä- kuin ulkopoliittinen. Epädemokraattisen valtion johto saattaa uhkailla esimerkiksi yllätys hyökkäyksellä toiseen ydinasevaltioon, jos se kokee asemansa olevan uhattu. Tuolloin seurauksena on täydellinen molemminpuolinen tuho ja miljardien ihmisten kuolema. 

Tai sitten ydinaseita voidaan käyttää myös omia kansalaisia vastaan. Eli ainakin osalla taktisista ydinaseista on olemassa sellainen rooli, että niitä on ajateltu käyttää esimerkiksi omalla alueella ilmenevien kapinoiden kukistamiseen. Noiden aseiden tehtävä on “hoputtaa” esimerkiksi sisäministeriön joukkoja pamputtamaan innokkaasti valtion johdon vastustajia, joita voidaan myös tapattaa jossain kaukaisella rintamalla.