Kimmo Huosionmaa
Yliopiston professorin pitäisi hiukan miettiä sanomisiaan, on se asia, mistä varmaan kaikki ihmiset ovat samaa mieltä. Se että yliopiston professori vertaa esimerkiksi homoutta pedofiliaan on valitettavaa. Homoseksuaalisuus on joillekin ihmisille vielä 2000-luvulla hyvin intiimi sekä samalla myös arka asia, joka kuitenkin on sellainen, mitä emme voi koskaan muuttaa.
Jos yliopiston työntekijä luo ilmapiirin, missä toista saa haukkua sekä kiusata, niin se varmaan ei tunnu kenestäkään kovin upealta. Yliopiston tehtävänä on toimia rakentavasti yhteiskunnassa, eikä se saa lähteä eristämään ketään yhteisön ulkopuolelle, tai kehottaa muita toimimaan sillä tavoin, että se lisää syrjäytymistä sekä eristäytymistä.
Se että ihmiset suhtautuvat tällaiseen kahden saman sukupuolen edustajan keskinäiseen rakkauteen sekä muuhun toimintaan jotenkin halveksien on valitettavaa, ja tässä sitten mieleeni tulee se, että miksi meidän pitää aina tuomita jokainen, joka tekee asioita eri tavalla kuin me itse. Kun puhutaan pedofiliasta, mikä tarkoittaa sairaaloista seksuaalista suuntautumista alaikäiseen henkilöön, niin itse kyllä mietin, että miten paljon tämä henkilö kärsii sitten omasta suuntautumisestaan.
Tämä kirjoitus ei ole tarkoitettu pedofilian puolustamiseen, mutta kuitenkin noiden ihmisten pitäisi saada tähän taipumukseen apua ilman, että heidän tarvitsee pelätä esimerkiksi kivesten amputaatiota tai sulkemista lopun iäksi johonkin laitokseen. Tällaisella henkilöllä pitää olla oikeus hakea sekä saada apua psyykkisen terveydenhuollon ammattilaiselta, jos he sitä haluavat ilman, että heille nauretaan tai heidän asioitaan levitetään käytävillä. Kun katselen joskus näitä pedofiileista kertovia dokumentteja, niin silloin tällöin mieleeni tulee se, että mikäli nuo ihmiset olisivat nuoruudessaan uskaltaneet puhua taipumuksistaan, niin lähtisivätkö he johonkin kaukomaille metsästämään lapsia omien tarpeidensa täyttämiseen?
Jokaisen ihmisen joka tulee yliopistolle opiskelemaan tai tekemään työtä pitää muistaa se, että kaikille ihmisille pitää luoda sellainen ympäristö, että he tuntevat olevansa turvassa, ja että heille voidaan järjestää myös sellaista keskustelua, joka koskee sellaista seksuaalisuutta, joka ei ole toivottavaa. Kun ajatellaan seksuaalisia poikkeavuuksia, joista aina välillä tulee keskusteluja, niin silloin tällöin mieleeni tulee sellainen asia, että ihmisten pitäisi luoda sellainen ilmapiiri, että myös pedofiilit uskaltavat tulla ammatti-ihmisen vastaanotolle, ilman että heitä leimataan esimerkiksi joksikin "Jammu-sediksi".
Pedofilia on asia, josta varmaan kaikki me olemme sitä mieltä, että se ei ole oikein. Pedofiilin intimiteettisuojaa joskus ihmetellään, mutta kuitenkin se on katsottu tarpeelliseksi, nimittäin näitä rikollisia vihataan, ja heidän nimiinsä yritetään laittaa muitakin rikoksia, kuin niitä mitä he ovat itse tehneet. Seksuaalirikolliset ovat vankilassa ryhmä ihmisiä, joille aina välillä ikään kuin käydään näyttämässä kuinka kovia heitä kohtaan osataan olla. Eli nuo henkilöt ovat ikään kuin jotain nyrkkeilysäkkejä muille vankilan asukeille, jotka katsovat olevansa ylempänä kuin ihmiset, jotka ovat tehneet rikoksia sukuelimellään.
Tässä sitten kirjoitin asiasta pedoifiilin kannalta, eli jos ihminen kokee, että hän tarvitsee oman henkilökohtaisen seksuaalisen tarpeensa takia ammattiauttajaa, niin silloin ei häntä pitäisi torjua, vaan tuolloin olisi ihan hyvä arvioida tilannetta ammattitaitoisen psykiatrin kanssa, eli tässä puhun henkilöstä, joka tajuaa tarpeensa olevan vaaraksi lapselle. Mutta kun taas puhutaan näistä seksuaalisista ahdistelijoista uhrien kannalta, niin kysymys sitten kuuluu, että miksi uhreja syyllistetään näissä tapauksissa? Eli onko jonkun pikku tytön tai pojan vika, jos hän luottaa naapurin setään, ja sitten tämä raiskaa tuon lapsen?
Varsinkin jos tuo ihminen on muuten aivan mukava sekä luotettavan oloinen, niin silloin ei tietenkään ole mitään syytä epäillä hyväksikäyttöä. Mutta sitten kun keskustellaan seksuaalisuudesta, niin olisiko asia niin, että näistä asioista pitäisi voida puhua myös koulussa, koska jotenkin tuntuu niin, että lapsen tai varhaisnuoren kodalla tällaiseen ei toivottuun kehitykseen voitaisiin puuttua ilman, että mitään kauheaa pääsee tapahtumaan. Jos 14-vuotias seurustelee jonkun 10-vuotiaan kanssa, niin silloin kyseessä on asia, mikä ei varmaan ole mitenkään toivottavaa.
Homoseksuaalisuus sekä muut seksilait ovat asia, josta joskus aina keskustellaan. Tietenkin olisi hienoa, jos kaikki me olisimme samanlaisia, niin silloin ei lakeja tarvitsisi säätää ollenkaan. Mutta olemme kaikki hieman erilaisia, ja siksi myös tällaisille asioille pitää löytyä jonkinlaisia sääntöjä. Samalla kuitenkin voimme kysyä sitä, että onko mukavaa katsoa sellaisen ihmisen pidätystä televisiossa, jonka rikos on alaikäiseen sekaantuminen, ja sisään rynnätään konepistooli kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.