Päihdeongelmat sekä niiden kohtaaminen eivät ole helppoja asioita

Kimmo Huosionmaa

Päihteiden käyttö ei ole mitenkään mukava asia, ja tietenkin jokainen elämä on arvokas. Mutta kun päihdeongelmaa käsitellään, niin siitä pitäisi aina löytää sellainen aspekti, että kyseessä on oire eikä sairaus. Yleensä tuollaiseen tilanteeseen että päihteet ajavat ihmisen kadulle vie sellainen lähes jokapäiväinen seikka kuin syrjäytyminen. Ja mikä sitten aiheuttaa syrjäytymisen? Se että ihminen jää jostain syystä sellaisen yhteisön ulkopuolelle, joka antaa hänelle positiivista palautetta. Positiivinen palaute on asia, joka jää monesti antamatta, ja tietenkin on mukava käsitellä vain niitä negatiivisia asioita, kun annetaan palautetta. Tällaisessa tilanteessa saattaa sitten työntekijä menettää jaksamisensa työyhteisössä, sekä irtisanoa itsensä.


Seurauksena saattaa olla se, että kyseinen teko tuomitaan lapsellisena, sekä henkilöä syyllistetään tästä asiasta, jolloin häntä saatetaan esimerkiksi nimitellä liian herkäksi työelämään. Tuo jatkuva alistaminen sekä nälviminen varmaan tuntuu jostain työnjohtajasta todella upealta, mutta se sitten ajaa ihmisen kierteeseen, josta on vaikea päästä ylös. Se että ihminen sitten on arka eikä uskalla mennä työhön saattaa johtaa siihen, että haastatteluun mennään humalassa, ja se sitten aiheuttaa erittäin ikäviä seurauksia. Tuolloin henkilö saattaa ajautua niin sanottuihin miesten ryhmiin, josta sitten ei ainakaan mitään positiivista tukea ole kenellekään tullut.



Ja sitten yhteiskunnan maksettavaksi lankeavat maksut vain kasvavat, kun ihminen purkaa pahaa oloaan jonnekin bussipysäkkeihin tai pahimmillaan surmaa muutaman ihmisen. Siitä sitten voidaan kysellä, että miksi tuollaista ihmistä ei laitettu hoitoon tai johonkin laitokseen? No kun maassamme on sellainen laki, että ketään ei saa sulkea mihinkään, ellei hän ole jotain pahaa tehnyt, on oikeusvaltion periaate näissä asioissa. Mutta kun ajatellaan päihdeongelmaisia esimerkiksi heidän perheensä kannalta, niin kyseessä ei ole mikään mukava asia, ja tilannetta pahentaa se, että alkoholistien lapset ovat saaneet vanhemmiltaan opin tällaiseen toimintaan, mikä sitten näkyy ja kuuluu kaduilla sekä lehtiotsikoissa.


Päihdeongelmien syy on syrjäytyminen sekä syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, mikä tietenkin aiheuttaa sen, että voidaan keskustella loputtomasti siitä, mikä on yhteiskunnan asenne esimerkiksi henkilöön, joka epäonnistuu liiketoimissaan. Epäonnistumiset kuuluvat elämään, ja jos ihmiset perustavat yrityksiä, niin osa näistä liiketoimista epäonnistuu vääjäämättä. Samoin esimerkiksi putkimies joskus onnistuu tekemään jonkun talosta tai kellarista uima-altaan, ja se ei varmaan ketään silloin naurata. Mutta toisaalta jos ihminen ei tee mitään, niin silloin hän ei myöskään voi tehdä virheitä, ja kuitenkin tuo sitten tekee henkilöstä avuttoman.


Eli se että ihminen ei osaa tehdä mitään ei varmaan itsetuntoa paranna. Ja epäonnistumiset kasvattavat mestarin. Sen voin tässä vain sanoa, eli vain tekemisen sekä yrityksen ja erehdyksen kautta voi ihminen kehittyä osaajaksi. Tässä itse vain mietin sitä, montako virhettä elämässä olen tehnyt, ja niistä varmaan joku jossain on kertonut, mutta samalla voisin kysäistä, että onnistuiko esimerkiksi joku Iron Chef-ohjelman huippukokki aivan ensimmäisessä ruuanlaitossaan, kun hän oli jossain ala-asteella. Tai ehkä hän oli niin hyvä lukemaan ohjeita, että hän tuossa tehtävässä onnistui.


Mutta sitten tietenkin voidaan taas pohtia ryhmästä pois jättämistä sekä toisen huomioimista. Joskus esimerkiksi nuori saattaa tulla kouluun hyvin rivoissa vaatteissa siksi, että häntä edes huomioitaisiin tai hänelle puhuttaisiin jotain. Sama koskee myös päihdeongelmia. Mikäli ihminen on täysin yksin elämässään, niin silloin hän saattaa alkaa juoda raskaasti alkoholia tai käyttää huumeita, koska alkoholi tekee hänestä “hauskan”. Ja on mukavaa, kun kaveri sanoo, että “taidat olla juhlatuulella”, kun “Virtanen” toikkaroi perhejuhliin umpikännissä, ja ainakin silloin saa aikaan naurut, kun sattuu istumaan tuolin ohi “vahingossa”. Siinä sitten ainakin pari sanaa tulee päivän mittaan vaihdettua muiden kanssa.


Tällaisen tekstin lukeminen ei ehkä ole kovin hauskaa. Mutta elämässä pitää kyetä sietämään myös sellaisia asioita, jotka eivät niin mukavia ole. Eikä aina voi olla duuri päällä, vaan joskus vastaan tulee myös mollia. Kun alkoholistia tai muita päihdeongelmaisia hoidetaan, niin silloin hänen pitää jossain vaiheessa kertoa, mistä kaikki sai oikein alkunsa, ja mikä hänet tuolle tielle kohti ilmavaa roskiksessa tapahtuvaa asumista aikoinaan sitten johdatti. Eli oliko tuota henkilöä syytetty aikoinaan jostain asiasta, ja jos syytettiin, niin miksi syytettä ei olla luettu oikeudessa?


Tai jos syyte oli hylätty, niin miksi tuota ihmistä alettiin karttaa? Tai mikä oli syy siihen, että hänet jätettiin yksin? Ja miksi sitten viinaan riitti rahaa, vaikka työtä ei ollut? Eikö kukaan nähnyt tuota miestä tai naista Hakaniemen rannalla. Kun tämä hoippuu kohti Alkoa? Kas siinä vasta kysymys. Eikä ilmeisesti  myöskään sosiaalitoimisto ole tuollaisen ihmisen elintapoihin paljoa ehtinyt paneutua, jos toiminta on sellaista, mitä “Kotiteollisuus”-yhtyeen videolla kuvatun miehen askareet ovat. Tuolloin voisi kyllä kysyä, että tapaako tämän viraston työntekijä edes henkilöä, ennen kuin tukea annetaan? Tai miten sen työkyvyn arvioinnin kanssa nyt sitten on, kun mies konttaa nurmikolla päivittäin? Ja kuinka hän tuon työttömyysajan ilmoituksen saa toimitettua ja asunnon vuokran maksettua, jos toiminta on tämän tasoista? Eli alla on linkki tähän videoon, joka on “Kotiteollisuus”-yhtyeen versio Heidi Kyrön kauniista kappaleesta “Kevät”.



Kotiteollisuus - Kevät (Virallinen Musiikkivideo)

https://www.youtube.com/watch?v=Ps0Juk_oTJ4


Eräs ikävä kommentti aiheesta:

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ihmisroskasta-molayttanyt-pihlajalinna-oulun-toimitusjohtaja-jattaa-tehtavansa-emme-voi-hyvaksya-sita/7066936#gs.hWYowyE

Itsensä johtamisen paradoksi

Kuva I

http://yhteiskuntajakansa.blogspot.com/p/itsensa-johtamisen-paradoksi.html

Kimmo Huosionmaa

Itsensä johtaminen on nykyään hyvin trendikäs vaihtoehto työpaikkojen johtamisen järjestelyissä. Mutta siihen sisältyy melkoinen paradoksi, nimittäin vaikka se tietenkin vähentää työnjohdon sekä muiden työtaakkaa, niin tämä asia tietenkin lisää painetta leikata henkilöstömenoissa nimenomaan työnjohdon puolelta. Esimerkiksi kiinteistönhoitoalalla työ tehdään siten, että työläiset menevät itse alueilleen ilman eri komentoja, ja suorittavat siellä sitten tehtävänsä niin, että he itse arvioivat työn tasoa, minkä jälkeen työnjohtaja käy katsomassa paikat, ja että onko siellä työt tehty kuten olettaa saattaa.

Työnjohdolla on asemansa perusteella oikeus erottaa alaiset, jotka ovat tehneet työn huonosti, tai vastustaneet sen määräyksiä. Samoin juopumus on asia, joka voi johtaa irtisanomiseen. Mutta samalla työnjohdon velvollisuus on valvoa että työ tulee kunnolla tehtyä, ja että työläisillä on käytössään oikeat välineet niiden tehtävien suorittamiseen, mitä tuon työryhmän töihin kuuluu. Kuitenkin sen tehtävä on myös puuttua kiusaamiseen, sekä huolehtia siitä, että työläinen saa käyttöönsä välineet, joilla työtehtävä voidaan suorittaa hyvin sekä turvallisesti. Ja jos vahinkoa työpaikalla tehdään tahallaan esimerkiksi ajamalla etukuormaajalla tahallaan autoja päin, niin silloin on työnjohdon velvollisuus ilmoittaa asiasta poliisille.

Mikäli työ on tehty huonosti, niin silloin saa työläinen siitä palautteen, ja jos palaute on toistuvasti huono, niin sitten hän saa siirtyä etsimään uutta työpaikkaa. Kun tästä mallista puhutaan, niin silloin on huomioitava sellainen asia, että se tietenkin lisää työntekijän vastuuta siitä, että työ on tehty, kuten standardeissa määrätään. Eli hänen on myös itse sitten osattava arvioida sitä, että onko työn jälki sellaista, että sen voisi näyttää työnjohtajalle?

Kuitenkin tämä malli lisää myös työnjohdon vastuuta siitä, että sen pitää jossain vaiheessa ryhtyä sanomaan, jos työt on tehty huonosti. Samoin tässä mallissa työnjohtaja on ryhmää eikä vain yhtä henkilöä varten, ja se tarkoittaa sitä, että jokaista työntekijää kohti ei ole pomoa seisomassa selän takana ja näyttämässä, mistä pitää vielä harjata. Tällainen malli kuitenkin aiheuttaa sen, että esimerkiksi kaikille tässä valvonta portaassa perinteisesti työskennelleille henkilöille ei löydy töitä. Mutta myös potkuja tulee eri tahtiin, jos jotain asioita ei olla hoidettu, kuten ne pitää hoitaa.

Jos työläinen tekee työn huonosti, niin tietenkin pitää asiaa katsoa niin, että hän ei työhön kykene, mutta toisaalta olisi mukavaa tietää, että mitä hänelle on sanottu esimerkiksi perehdytyksen yhteydessä. Nimittäin joskus eteen on tullut niin sanottu tuotanto-sabotaasi, missä on uudelle työntekijälle "unohdettu" kertoa kaikki tehtävät, mitä tuohon työhön kuuluu, ja syynä on joissain tapauksissa ollut se, että halutaan oma kaveri työhön. Silloin on saattanut perehdyttäjältä jäädä jotain asioita kertomatta. Tämän takia myös virheen tehneellä työläisellä on oikeus tulla kuulluksi näiden asioiden takia.

Mutta kuten tässä aluksi totesin, niin jos työväki vain itseään johtaa, niin se sitten tekee osan operatiivista johtoa tarpeettomaksi. Kun puhutaan kokeiluista sekä muutosvastarinnasta, niin varmaan on kaikille parasta, että jatketaan kuin aina ennen, mutta joskus on kuitenkin mukavaa keskustella myös siitä, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuin perinteinen malli, jossa joku kyttää koko ajan toisen olan yli. Mielestäni esimerkiksi oma-aloitteisuus on sellainen asia, joka ehkä nykyään on jostain syystä jäänyt vähän taka-alalle, kun puhutaan työyhteisöistä.

Tietenkin olisi varmaan mukavaa, jos jokaisessa työpaikassa olisi sellainen vanhan ajan työnjohto, joka jatkuvasti seisoo selän takana, ja jokaista työläistä kohden olisi oma pomo, joka karjuu kurkku punaisena, kun joku "Eemeli" ei siellä mitään tee. Eli tällä viittaan siihen kuuluisaan "tukkilaisromantiikkaan", missä työväki perusti tukki-orkestereja ja teki kaikkea muuta kuin kaatoi puita, mikä tiemmä oli noiden yhtiöiden pääasiallinen tulonlähde. Mutta tuokin malli  missä jokaisen työläisen takana seisoo oma pomo maksaa rahaa. Ja se sitten tietenkin on asia, joka ei yhtiöiden korkeinta johtoa miellytä.

Kun sitten keskustellaan kaiken maailman kokeiluista sekä yhtiön johdon vastuusta, niin tietenkin yhtiön johdolla on vastuu siitä, että sen työväki osaa työnsä sekä tekee sovitut tehtävät. Ja mikäli työ ei sitten oikein suju, tai sitten sitä ei vain satu olemaan, niin silloin tietenkin pitää tuohon asiaan puuttua, ja silloin joudutaan joku irtisanomaan. Kun keskustellaan johtajuudesta niin silloin tietenkin pitää muistaa sekin asia, että johtaja on yhtiön edustaja alaisiin nähden. Ja mikäli töitä ei huvita tehdä, niin silloin pitää miesten vaihtua.

Kuitenkaan ketään tuskin työpaikoille palkataan seisoskelemaan. Eli aina kaikkiin johtotehtäviin liittyy jonkinlainen vastuu. Ja kun johtajaa sitten lähdetään palkkaamaan, niin myös hänelle itselleen pitää tehtäviä löytyä. Johdon vastuu on siinä, että alaiset opetetaan tekemään työt kunnolla, ja että jos joku tehtävä tulee eteen, niin silloin johtajan on huolehdittava siitä, että alaiset saavat tiedon työstä että tarpeelliset välineet työn suorittamiseen, ja sitten alaisen vastuulla on se, että hän tekee työnsä kunnolla. Jos työ on tehty hutiloiden, niin silloin syytä tähän on hyvä kysyä, koska jos ihminen on antanut väärää tietoa osaamisestaan, niin silloin hänet voidaan irtisanoa sekä häneltä voidaan periä asiasta korvauksia.

Mutta toisaalta ei sen alaisen tarvitse myöskään kaikkea kestää, ja jos työnjohdon ja alaisen välit ovat huonot, niin toki työläinen voi myös itse lähteä työpaikasta, vaikka siitä karenssia tuleekin. Nimittäin jossain vaiheessa tulee jokaiselle rajat vastaan, jos työnjohto jakaa vain ikäviä tehtäviä. Eikä se tuo työntekijää takaisin, jos hänet on potkittu ulos työpaikasta. Tuolloin hänellä ei enää ole velvollisuuksia työpaikkaa kohtaan. Eli jos työntekijää ei ole, niin silloin pitää rekrytoida uusi mies tilalle, ja jos jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se sitten pistää silmään hyvin nopeasti. Mikäli jossain paikassa on jatkuvasti sama tehtävä avoinna, niin se kertoo jotain työpaikan ilmapiiristä. Ja tietenkin rekrytoitavan miehen pitää osata työnsä sekä omata tarpeeksi pätevyyttä, jotta he voivat tehtävistään selviytyä kunnialla.

Kuva I

http://kesakatu.com/wp-content/uploads/2015/07/Kaksi_vanhaa_tukkijatkaa_1-605x317.jpg