Miksi kiusaamiseen ei puututa?

https://yle.fi/a/74-20213507

Ylen kanavalla on artikkeli Tom Moilasesta, joka on kohdannut koulukiusaamista Specia ammattiopistossa. Hänen tarinansa on ikävän tuttu joillekin muille. Ja kukaan ei varmaan voi olettaa että kiusattu antaa automaattisesti anteeksi tekoja, jotka kohdistuvat toistuvasti häneen itseensä. Leikkeet ovat tuosta jutusta. Kiusaamista saatetaan maassamme käsitellä siten, että se on uhrin syytä. Tai sitten ajatellaan että, jos kiusaamisesta vaietaan, niin sitä ei sitten ole olemassa. 

Saattaa olla niin, että ammattikoulujen sekä joissain tapauksissa myös lukion opettajat ajattelevat, että koska koulu kestää vain kolmisen vuotta, niin siksi on helpompaa olla puuttumatta kiusaamiseen, joka sitten myöhemmin eskaloituu myös työelämään. Kiusaaja saattaa jatkaa toimintaansa siis myös työpaikoilla, missä hän saattaa tehdä koko muun joukon työstä mahdottoman.  Pahimmillaan hän saattaa aiheuttaa jopa kuolemantapauksia, kun hän tönii muita. Kiusaaja joka kiusaa muita työpaikoilla on ilmeisesti oppinut nuo tapansa jossain peruskoulussa. 

Liian usein kiusaamiseen jätetään puuttumatta. Koulukiusaaminen on vakava ongelma, varsinkin jos se sattuu omalle kohdalle. Kiusaaminen ei lopu siihen, että älypuhelinten käyttö  kouluissa kielletään. Tai että ongelmista vaietaan. Kiusaajien kohdalla saattaa asia olla niin, että siinä on jopa melko suuri joukko yhtä henkilöä vastaan. Ja silloin tietenkin opettajat pääsevät vähällä, kun he laittavat yhden oppilaan tai opiskelijan pois koulusta. On aina helpompi vaihtaa yhden henkilön koulua tai jopa ehdottaa hänelle koulun keskeyttämistä, kun rangaista esimerkiksi 10-20 oppilaan tai opiskelijan ryhmää, 

Tuolloin voidaan esimerkiksi kiusatulle suoraan ehdottaa koulun keskeyttämistä, jotta enemmistö voisi “käydä sitä rauhassa”. Mutta jos sitten ajatellaan että koulun tehtävä ei ole kuntouttaminen, niin miten sitten voidaan ajatella että tuo henkilö jota on kiusattu oikeasti pääsee mukaan yhteiskuntaan? Antaako keskeytetty koulu sitten sitä itsetuntoa sekä arvostusta, jota tuollainen koulussa kiusattu tarvitsee? Tietenkin varmaan jokainen kiusaaja haluaa kiusatut pois työelämästä sekä pois nurkista roikkumasta. 

Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi eläkkeeltä saatavia tuloja sekä muita eläkkeeseen sekä kuntoutustukeen liittyviä asioita, niin silloin tuollainen asia saattaa eristää tuota jo valmiiksi eristettyä henkilöä vielä lisää. Eli näissä asioissa pitäisi ajatella uhrin elämää kokonaisuutena. Hän tarvitsisi terapian lisäksi myös muuta sisältöä eli muiden antamaa arvostusta omaan elämäänsä. Sekä tietenkin kiusaamisen uhri tarvitsee rahaa siinä missä muutkin. Hän tarvitsee asunnon sekä myös sellaisia harrastuksia, mistä hän voisi saada sellaisia kavereita, joiden kanssa hän voisi tehdä asioita, jotka ovat hänelle itselleen mieluisia. 

Ongelma vain tuossa asenteessa on se, että tuolla periaatteella myös esimerkiksi joukolla tehdyt pahoinpitelyt ovat sen mukaan oikeutettuja, koska edessä on yksi vastaan monta tilanne. Ja tuolloin kiusaaja tietenkin ajattelee,  että hänen tekonsa on jotenkin hyväksyttävää, Juuri tuo asenne sitten aiheuttaa sen, että kiusaaja saa yllykettä teoilleen. Kiusaaja ei lopeta, koska hän ei näe tekevänsä mitään väärää. Häneltä puuttuu usein se paljon puhuttu sosiaalinen omatunto. 

Kun halutaan päästä helpolla, niin silloin tietenkin kannattaa huomioida vain enemmistöä. Ja erityisesti koulukiusaamistapauksissa nähdään asiat joskus niin, että joku pääsee helpommalla, kun kiusaamiseen ei puututa. Usein tai ainakin joissain tapauksissa asioita on käsitelty siten, että kiusaamisen uhria on syyllistetty, tai asiat on käsitelty siten, että uhria on jopa pakotettu sanomaan, että hän on itse syyllinen tapahtuneeseen. Ja sen jälkeen uhri on vain poistettu koulusta. Samoin jos uhri on puolustanut itseään, niin sitä on käsitelty kiusaamisena. 

Se mikä sitten asiassa on erityisen ikävää on se, että varsinkin näissä tapauksissa työntekijät saattavat vedota esimerkiksi vaitiolovelvollisuteen, eli he eivät sitten saa kommentoida yksittäisiä tapauksia. Mutta samalla kiusaajat saavat levitellä uhristaan mitä heitä milloinkin sattuu huvittamaan. Eli kiusaajat harvoin myöntävät tekevänsä mitään väärää. Kiusaajat toimivat harvoin yksin, eli jokaiseen tapaukseen osallistuu ehkä useita henkilöitä, ja juuri se että kiusaajia on useita, saattaa aiheuttaa sen, että koko muu koulu kääntyy kiusattua vastaan. Eli on jotenkin helpompi olla kiusaajien puolella. 

On helppoa nähdä kiusattu syyllisenä kuin lähteä syyttelemään jotain näennäisen suosittua poikaa tai tyttöä, joka onnistuu aina luomaan ulospäin tasapainoisen sekä sosiaalisen mielikuvan. Koulukiusaaja osaa aina esittää asiansa siten, että hän on yhteiskunnan tukipilari, sen ja sen yhdistyksen puheenjohtaja sekä paljon muuta rakentavaa. Kiusattu taas on hiljainen ihminen, joka ei paljon puhu. Kiusaaja tietenkin pitää huolen siitä, että kiusattu ei myöskään voi muodostaa yhtään ihmissuhdetta. 

Kukaan ei puhu siitä, miten puhumattomuus muodostuu. Se että henkilö saattaa olla lievästi autistinen saattaa tietenkin olla osasyy tuohon asiaan. Mutta sekin asia pitää ottaa huomioon, että kun kiusattu sitten lähtee solmimaan kontakteja, niin vastaus saattaa olla se, että hänet käsketään suoraan painumaan V***n. Tai sitten muut vain kääntävät selän, ja hänelle sitten kerrotaan suoraan, että hän voi lähteä vaikka jonnekin muulle planeetalle. 

Ja kiusaajien joukko varmasti pitää huolen siitä, että kukaan ei uskalla tai halua mennä puhumaan kiusatuille, koska se saattaa aiheuttaa ongelmia itselle. Ajattelutapa missä jokainen huolehtii vain omista asioistaan on tietenkin kiusaajille mieleen. Juuri se ajatus että “jos käännän selän niin kiusaajat jättävät minut rauhaan” on asia mikä sitten saa aikaan sen, että kiusaaja kokee tilanteen siten, että hänen toimintansa hyväksytään. Kiusaajien toiminta saattaa olla aivan avointa, mutta siihen ei puututa, koska jopa aikuiset saattavat pelätä sitä, että heille huudellaan tai heidän autojaan vahingoitetaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

Tuollainen asenne sitten tietenkin yllyttää kiusaajia jatkamaan toimintaansa. He saavat ikään kuin vettä myllyynsä. Ja juuri se että ihmiset eivät halua tai uskalla puuttua rikoksiin tietenkin rohkaisee rikollisia tekemään kovempia sekä avoimempia rikoksia. Ja juuri tämä asenne sai sitten aikaan sen, että tilanne muuttui esimerkiksi New Yorkin kaupungissa 1970-luvulla sellaiseksi, että esimerkiksi Hell’s Kitchen alueella ei voinut liikkua ulkona auringonlaskun jälkeen. Sanotaan että tuolloin jengit saattoivat vaatia esimerkiksi “veroja” siitä, että joku kävelee kadulla. Jos “veroja” ei maksettu, niin seurauksena oli haulikon laukaus naamaan. Eli suurin osa noista kovaan väkivaltaan syyllistyneistä on aloittanut uransa jo nuorena. He ovat ikään kuin siirtyneet aina vaiin vakavampia tekoja kohti. Ja lopulta tulos on ollut silmitön väkivalta. 

Koulukiusattu saattaa kärsiä kiusaamisesta lopun ikänsä. Hän saattaa kohdata psyykkisiä ongelmia, tai pahimmassa tapauksessa kiusaaminen jatkuu sitten jossain aikuisiällä. Tai sosiaalisten suhteiden rakentaminen muuttuu vaikeaksi. Kuitenkin noiden henkilöiden jaksamiseen tai kuntoutumiseen ei juurikaan kiinnitetä huomiota. Vankien eli esimerkiksi törkeään väkivaltaan syyllistyneiden rikollisten jaksamiseen sekä palaamiseen työelämään kiinnitetään erittäin paljon huomiota. 

Mutta siihen, että miten kiusattu pääsee elämänsä alkuun ei juurikaan kiinnitetä mitään huomiota. Ihmisiä huolettaa se, että esimerkiksi Andreas Behring Breivikin kaltaisten massamurhaajien rangaistus ei muutu liian kovaksi. Mutta samalla esimerkiksi koulukiusaajien uhrit saattavat jäädä täysin vaille kuntoutusta. Tai sitten kuntoutus on joku siivoustyö jossain rappukäytävässä, jossa tuo onneton sitten saa käydä asioita yksin läpi. Jos kiusaaminen aiheuttaa traumoja, niin tietenkin silloin ratkaisuksi ehdotetaan esimerkiksi psykiatrista hoitoa, jossa sitten ratkaisu on lääkitys. Eikä muuta tarvitakaan. 

Silloin ei vaikeista asioista edes tarvitse puhua, kun uhri voidaan siirtää pois silmistä ja pois mielestä. Kun uhri ei pääse työelämään, niin kenenkään ei tarvitse kuunnella sitä, miten  kiusaaja jonka sosiaalisuutta saatetaan kiitellä on todellisuudessa käyttäytynyt. 

Koulukiusaaja on ihminen joka on aina aluksi hyvin miellyttävä. Hän saattaa helposti ujuttautua uhrin lähipiiriin tai muuttua jopa uhrin perheenjäsenen kaveriksi. Kiusaajan kohdalla ongelma on siinä, että hänellä ei ehkä ole sosiaalista omaatuntoa. Se tarkoittaa että mikään valhe tai lahjonta ei ole hänestä liian alhainen. Ja juuri tuo asia tekee hänestä vaarallisen. Hän ei kavahda mitään valhetta tai tekoa päästäkseen tavoitteeseensa. Eli koska kyseessä on klassinen narsismi, niin hän saattaa jopa ajaa autolla oman mummonsa yli, jos se auttaa hänen suunnitelmiaan. 

Hän saattaa työntää tavaroita kaupoissa toisten laukkuihin, ja väittää näiden varastelevan. Tai sitten hän syyttää uhrejaan esimerkiksi huumeiden käytöstä tai muusta vastaavasta. Kiusaaja osaa myös usein nuoleskella niitä, jotka ovat päässeet esimiesasemaan. Ja juuri se tekee kiusaajasta erittäin inhottavan. Hän saattaa mielellään poseerata valokuvissa kaiken maailman julkkisten kanssa. Hän saattaa väittää että muut keksivät kaikki tarinat vahingoittaakseen hänen mainettaan. 

https://yle.fi/a/74-20213507

 

Koululaitos on muutakin kuin vain 9. luokka.

Suomessa ihmetellään sitä, että koululaitoksessamme yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on romahtanut tai romahtamassa, eikä koulu enää kiinnosta. Missä vika on? Vika on siinä, että meillä Suomessa on unohdettu se, että päästäkseen yhdeksännelle luokalle, pitää oppilaan käydä kahdeksan muuta luokkaa ennen tätä paljon puhuttua yhdeksättä luokkaa. Samalla kun oppilas käy peruskoulua yhdeksän vuotta, niin hänen pitää huolehtia omasta rasvaprosentistaan sekä monista muistakin asioista. Se että me panostaisimme koulutukseen jo aivan heti koulun alussa, niin kuitenkin lasten pitää koulun yhteydessä muistaa monia muitakin asioita. 

Heidän pitää harrastaa, heidän pitää olla sosiaalisia sekä tehdä monia muitakin jännittäviä asioita. Ja lopulta sitten illan päätteeksi pitäisi vielä vähän läksyjä vilkaista. Samoin asiat eivät jää päähän ilman oikeaa lepoa ja rauhoittumista. Jos aivoja kuormitetaan jatkuvasti, niin ne eivät kykene vastaanottamaan tietoa. Mikäli asenne oppiin on se, että siinä tulevassa ammatissa ei kuitenkaan tarvita sitä tai tätä tietoa tai taitoa, niin hyvin äkkiä tuo asenne aiheuttaa sen, että ihminen hyvin helposti kehittää jotain muuta niiden tylsien asioiden tilalle, jotka vievät häneltä aikaa, jonka hän voisi käyttää sosiaalisten verkostojen rakenteluun tai muuhun toimintaan, joka ei ole niin tylsää kuin koulu. Ja varmaan kohta tekoäly muutenkin tekee ihmisten kirjoitukset ja muut ikävät työt. 

Siinä sitten tuleva huippulääkäri miettii miten kaikki asiat saadaan mahtumaan mukavaan pikku kalenteriin, ja jostain syystä peruskoulu jonka valtio tarjoaa ilmaiseksi ei ole oppilaiden kohdalla aina se paljon puhuttu prioriteetti yksi. Kun peruskoulu on ilmainen, ja sinne sitten pääsevät kaikki, niin miksi siihen pitää panostaa? Samoin koulukiusaaminen sekä yleinen rauhattomuus sekä mahdollinen turhautuminen ovat asioita, joiden takia koulu menettää merkityksensä. Se ajatus että kaikki saavat samanlaista ja samantasoista opetusta on ymmärretty niin, että kaikkien pitää koulussa olla yhtä hyviä. Ja se sitten saa aikaan tilanteen, missä kaikkien pitää tehdä tehtävänsä samaan tahtiin. 

Eli sanotaan että koulu tasapäistää oppilaita. Koulussa valitaan ikään kuin merkkipaalu tai tyyppioppilas, johon muita verrataan.  Mutta samalla unohdetaan se, että pahimmassa tapauksessa tuo paljon puhuttu merkkipaalu on luokan huonoin oppilas. Mikäli luokassa opetusta tehdään luokan heikoimman oppilaan mukaan, niin tilanne muuttuu siten, että luokan häntäpää joka ei viitsi koskaan edes kotitehtäviään tehdä tai muutenkaan vilkuilla oppikirjojaan tai kuunnella opetusta vetää muun luokan tasoa alaspäin. Syy esimerkiksi erinäisiin järjestyshäiriöihin on monesti sellainen, että muutaman oppilaan kanssa ollaan säännöistä lipsuttu. Ja sen jälkeen tuo lipsuminen on antanut muille oppilaille omissa silmissään oikeuden tehdä samaa kuin ne, joiden kohdalla esimerkiksi törkeä sääntöjen rikkominen ei ole aiheuttanut rangaistuksia. 

Muistelen tässä muutamia vuosia sitten lukemiani artikkeleita, joiden mukaan maassamme ei ole pakko käydä koulussa. Koulussa käyminen koettiin noissa artikkeleissa olevan jotenkin sellaista, että se häiritsee jotenkin jotain, jota en täysin käsittänyt. Siis meistä kukaan ei varmaan halunnut olla ekaluokkalainen, tai meistä kukaan ei varmaan myöhemmin halunnut olla fuksi tai kandidaatti, mutta nuo vaiheet on pakko lukea, jos mielii päästä tohtoriksi. Siis jos ihminen haluaa päästä tohtoriksi, niin hänen on pakko lukea myös kandidaatti. 

Samoin jos ihminen haluaa päästä armeijassa upseeriksi, pitää hänen suorittaa alokasaika, mikä ei ehkä ole mukavin vaihe tuossakaan paikassa. Mutta kuten kaikissa esimerkeissä oli kyse kandidaatista, ensimmäisestä peruskouluvuodesta tai sitten puolustusvoimien upseerista, niin alku on aina hankalaa, ja myöhemmin kaikki helpottaa. Eli joku päivä nuorimmista tulee vanhimpia. Ja voin sanoa että se päivä kun ensin kävelin koulua kohti uusissa samettihousuissa vuonna 1982, on yhä mielessä. 

Jokaisella luokka-asteella on omat tehtävänsä, ja jos oppimista ajatellaan tornina, jossa luokat ovat kerroksia joista jokaisessa kerroksessa on oma sisältönsä, niin jos haluamme rakentaa oppimiskokonaisuuden, mikä pitää sisällään koko peruskoulun oppimäärän, niin meidän pitää huomioida se, että mitään kokonaisuutta ei voida rakentaa ylhäältä alas. Vaan jokaisen meistä on pitänyt olla se ekaluokkalainen, joka opettelee tavaamaan ja joka ainakin toivon mukaan myös lukee ensimmäisen sanansa tuolla asteella. 

Kun ajatellaan esimerkiksi huippuluokan matemaatikoita, kuten David Hilbertia, niin nuokin miehet ovat todennäköisesti aloittaneet laskemisen siitä kuuluisasta 1+1=2 tehtävästä, joka on ainakin itselleni se ihan ensimmäinen matematiikan lasku. Sitä kautta sitten edetään kohti vaikeampia yhtälöitä kuten eksponenttiyhtälöä. Mutta samalla meidän pitää huomioida sekin asia, että ilman perusasioita ei matematiikassa kukaan voi oppia mitään eksponenttiyhtälöiden kaltaista. Siis meistä kukaan ei voisi edes ajatella, että peruskoulussa oppii yhtään mitään, jos ihminen ei ole ensimmäisellä tai viimeistään toisella luokalla oppia lukemaan ja tekemään peruslaskutoimituksia. 

Mutta siis miten motivoidaan joku viides tai kuudes luokkalainen tekemään tehtäviä sekä kiinnostumaan koulusta? Tuon ikäinen löytää varmaan paljon parempaa tekemistä kuin istua koulussa ja laskea jotain laskuja tai lukea tylsääkin tylsempää historiaa. Jos kaiken aikaa selitetään että sieltä ja täältä voisi saada paremmat tulot kuin tylsässä koulussa istumalla, niin varmasti koulussa ei enää mikään kiinnosta. Jos koko aikaisempi koulu on ikään kuin luovittu läpi niin, että arvosanoja on lähinnä tullut armosta, niin silloin varmasti jossain vaiheessa tökkää. Tuo tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa opettajat eivät enää voi antaa armosta arvosanoja. Jos koko koulun oppimäärä pitää opiskella vuodessa, niin se saattaa olla vähän vaikea prosessi. 

Kun ihminen on yhdeksännellä luokalla koulussa, niin hänen pitäisi pystyä tekemään tulevaisuuttaan koskevia valintoja. Jos ei koulu kiinnosta, niin tietenkin ihminen voi pitää tavoitteenaan esimerkiksi McDonald'sin tarjoilijaa tai siivoojaa. Toki tavoite voi olla vaikkapa NHL tai Formula 1, mutta jostain syystä nuo eivät ole varmaan keskivertonuoren realistisia tavoitteita. Toisaalta taas jos ihminen kuuluu noihin piireihin, niin silloin varmaan tuo vaihtoehto on realistinen. 

Pitääkö tutkijan ja tutkimuksen miellyttää muita?

Pitääkö ihmisten kuulla koulussa vain niitä asioita, joita voidaan pitää jonkun vakaumuksen mukaisena?

Suomessa kritiikki on siis oikeastaan sitä, että asiaan suhtaudutaan negatiivisesti. Siitä etsitään vain epäkohtia tai heikkouksia. Mitään hyvää ei edes haluta käsitellä, vaan tutkija ja hänen työnsä voidaan suoraan vetää vessasta alas, jos se ei satu jotain ihmistä miellyttämään. Tutkijan pitää sietää kritiikkiä, koska hänen palkkansa maksaa valtio. Kritiikki kuitenkin ymmärretään sellaiseksi, että sen nimissä saa ihmistä haukkua miten huvittaa, hänen henkilökohtaisia asioitaan saa levitellä, ja häntä saa uhkailla miten huvittaa. Tutkijan osaamista ei edes yritetä arvioida työn kautta. Jos työstä ei löydy huomautettavaa, niin toki tutkijasta itsestään löytyy tuota huomautettavaa. Jos ei löydy, niin silloin tietenkin sitä pitää löytyä. Tutkimus voi siis itsessään olla ihan hyvää, mutta tutkija voi olla masentunut, skitsofreeninen tai muuten vain epätyypillinen. Se tarkoittaa sitä, että hänet pitää viedä välittömästi johonkin laitokseen. 

Maassamme ongelma on siinä, että maamme koululaitos tasapäistää ihmisiä. Se ei tasapäistä ihmisiä siten, että kaikkien pitää mennä keskiverto-oppilaan mukaan. Meillä Suomessa mennään luokan huonoimman mukaan. Noin ei sitten tule kenellekään paha mieli, kun joku on häntä nopeampi. Ja tuo tasapäistämisen politiikka sekä kulttuuri on hiipinyt myös korkeakouluihin. Kaikkialla huomioidaan sitä, että kaikilla on ryhmä, jossa sitten säännöt tehdään ryhmän sisällä. Noin saadaan aikaan tilanne, missä kaikki verkostoituvat, ja saadaan ne vähän hitaammat mukaan. 

Mutta tuolla politiikalla on hintansa. Luokan tai ryhmän huonoin, joka ei vain viitsi käydä koulussa, kun hänellä on niin paljon harrastuksia kuten diskoiltoja ja muuta mukavaa vetää koko muun joukon mukaansa. Eli tässä en tarkoita mitään neuro- yms. epätyypillisiä, vaan niitä joiden mielestä kaikki muut asiat kuin opiskelu ovat mielenkiintoisempia. Jos opettajalla ei ole auktoriteettia sen vertaa, että koulussa kännykät pidetään kiinni oppituntien aikana, niin tietenkin se saattaa vaikuttaa Pisa-testeihin. Älypuhelin ei ole itsessään siis mikään ongelma. Vaan ongelma on siinä, miten älypuhelinta käytetään. Mikäli oppilaalta ei voida mitään vaatia edes peruskoulussa, niin miten sitä sitten myöhemmin edes osataan tai halutaan vaatia? 

Koulusta on tullut laitos, jossa opetettavien asioiden pitää miellyttää kaikkia. Jos lapsi joka ei kuulu kirkkoon kuulee jotain uskonnollista musiikkia, niin hänen pitää saada tuhansien eurojen vahingonkorvauksia siitä, että hän koki henkilökohtaista surua ja murhetta tuon musiikin takia eli henkistä kärsimystä. Samalla tavalla maassamme ollaan menty epäterveeseen suuntaan monissa muissakin asioissa. Kun puhutaan vähemmistöjen huomioimisesta, niin tietenkään sen ei pitäisi tarkoittaa sitä, että koko koulun pitäisi juosta tuon vähemmistön ehdoilla. Kun kuljemme maailmalla niin aivan varmasti me loukkaamme jotain ihmistä joko tieten tai tietämättämme. Eli onko se että joku musiikkiesitys pitää sisällään hengellistä musiikkia sellainen asia, minkä kuulemisesta tulee maksaa tuhansien eurojen korvauksia, ja koskeeko tuo sitten jokaista, joka kuulee mielipiteitä tai muuta materiaalia ihmisten kuultavaksi tai katsottavaksi, josta joku ei ehkä pidä. 

Onko koulu tai korkeakoulu muuttumassa elokuvateatteriksi, jossa ihmiset näkevät vain sitä mitä he haluavat nähdä?

Eduskunnassa on käsiteltävänä laki, jonka mukaan tutkijoiden työ ei saisi vaarantaa ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa. Tai tutkimuksen pitäisi olla sopusoinnussa ulko-ja turvallisuuspolitiikan kanssa. Samalla kun puhutaan siitä, että poliitikot tulevat tutkijoiden reviirille, ja alkavat sanella sitä mitä tutkimuksen pitää sisältää ja mitä sen ei pitäisi sisältää, niin kohtaamme tilantee, missä tutkijat kohtaavat elämän kylmät realiteetit. Tieteen sekä tutkimuksen kohdalla ei ole olemassa etiikkaa tai moraalia. Ainoastaan esimerkiksi eläinrääkkäys sekä muu lain rikkominen voi rajoittaa tutkimusta tästä näkökulmasta. Periaatteessa tutkimuksen kohdalla tutkijalla ja tutkimuslaitoksella kuten yliopistolla on autonomia, eikä poliitikkojen puuttumiseen tutkimukseen ole ennen kiinnitetty juurikaan huomiota. Siis tiede on ollut vapaata, vai onko asia aivan näin? 

Tiede on meillä Suomessa ollut kytkettynä esimerkiksi idänsuhteisiin tai maan etuun sekä muihin vastaaviin asioihin. Ja mieleeni tulee esimerkiksi eräs Itämerta koskeva tutkimus jonka sisältö sensuroitiin, koska sen katsottiin olevan valtion edun vastaista. Tuolloin elettiin suomettumisen syvintä aikaa, ja sensuuri suoritettiin puolustusvoimien toimesta, vaikka kyseinen tutkimus ei suoranaisesti mitään erityistä paljastanut puolustusvoimista, mutta jotain se paljasti esimerkiksi typpi- ja fosforikuormituksen lähteistä, jota ei haluttu ääneen sanoa. Samalla tavalla on suomettumisen sekä jälkisuomettumisen kohdalla käynyt ennenkin. 

Ei olla haluttu ärsyttää suurta Venäjää tai sen edeltäjää Neuvostoliittoa. Joten tiettyjä kirjoituksia on kohdeltu siten, että niitä on nimetty ylimielisiksi. Kyseessä on silloin eräs sensuurin muoto, josta käytetään nimitystä itsesensuuri. Itsesensuuri tarkoittaa sitä, että jostain osoitetaan se, mitä ei saa julkaista. Ja sitten suoraan joko tutkijaa henkilökohtaisesti painostamalla tai hänen rahoittajiaan painostamalla lopetetaan koko tutkimus. Eli joko mielenilmaisten tai muiden vastaavien temppujen avulla kohdistetaan painetta organisaatioihin, joiden toiminta ei miellytä joko tutkijan työtovereita, valtion johtoa tai toimittajia. 

Tutkijaa saatetaan leimata natsiksi, jos hän tutkii tiettyjä asioita, joista ei ennen ole edes puhuttu. Noita asioita ovat esimerkiksi siirtomaat, suomen viranomaisten suhde Hitleriin tms. 

Siis ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että tutkijan työtä rajoitetaan leikkaamalla määrärahoja tai muuten vaikeuttamalla niiden hakemista. Tutkijan työhön kuuluu valitettavasti myös niiden näkökulmien esiin tuominen, joita kaikki eivät voi hyväksyä. Ja joskus on käynyt niin, että esimerkiksi apurahat ovat loppuneet, kun työ saattaa loukata jotain. Tai sitten tutkija on kohdannut kohtuutonta kritiikkiä, mikä tietenkin tarkoittaa kielteistä suhtautumista koko aiheeseen. 

Jos tutkimuksen tarkoitus on miellyttää ihmisiä kuten niitä, jotka istuvat luennoilla, niin ollaan tilanteessa, jossa yliopisto muuttuu elokuvateatteriksi. Elokuvateattereissa ihmiset saavat valita sen, mitä he pitävät eniten. Kun ihminen opiskelee tai tutkii jotain asioita, niin silloin hän kohtaa asioita, joista hän ei ehkä itsekään pidä. Siis tutkimuksen tai eettisen tutkimuksen tarkoitus on tuoda kaikkia näkökulmia asioista ihmisten tarkasteltaviksi. Tutkimus ei ole elokuva, jonka kohde toimii aina kuten sen haluaisimme toimivan. 

Historian tutkimuksen kohdalla tietenkin on aina mahdollista, että eteen tulee asioita, joiden takia joku sankarimyytti voi rakoilla. Eli kollektiivisen syyllisyyden vastakohta on kollektiivinen puhtaus. Näistä asioista voidaan kirjoittaa myöhemmin. Mutta esimerkiksi Stalin vs. Hitler asetelmassa Stalin nähdään usein vapauttajana ja Hitler orjuuttajana. Mutta siis Stalin saattoi vapauttaa esimerkiksi saksan keskitysleireillä istuneet vangit. Sitten hän saattoi lähettää ulkomaiset vangit kotiinsa, ja saman tien lähettää esimerkiksi neuvostoliittolaiset sotavangit 20 vuodeksi pakkotyöhön Siperiaan, koska he olivat murtaneet Puna-Armeijan taistelumoraalia. 

Eli vapauttaja ja roisto ovat niitä asioita, jotka riippuvat kertojan näkökulmasta. Kun Stalinia käsitellään yksinomaan vapauttajana niin silloin me unohdamme tietenkin tarkoituksella esimerkiksi puolalaisten upseereiden ja 1930-luvulla tapahtuneet Kuolan suomalaisten joukkomurhat, joista käytetään nimeä teloitus. Mutta joillekin Hitlerin leireillä viruneille Stalin oli enkeli. Nimittäin he palvelivat Stalinin etua. Häneltä unohtui että Siperian leireillä GULAGissa virui ihmisiä, jotka näkivät samalla tavoin nälkää, ja joita surmattiin järjestelmällisesti kuten tehtiin Hitlerin leireillä. 

Kuitenkin jos puhutaan myyttien murtamisesta sekä maineen rakoilusta, niin tutkijat ovat saaneet vastaansa aivan oikeaa vihaa. Kun sitten keskustellaan siitä mitä ihmiset haluavat kuulla, niin on olemassa sanonta: "miksi tarjota ihmisille totuutta, kun voit kertoa sankaritarinoita". Ja se tietenkin on syy siihen, miksi tietyt tutkimukset eivät päädy suuren yleisön tietoon. Tai päätyvät suuren yleisön tietoon, jos suuren yleisön edustajat osaavat niitä etsiä. 

Kun puhutaan esimerkiksi tieteen moraalista, niin aina puhutaan siitä, kuinka tiedettä pitäisi joidenkin mielestä tehdä. Eli mitään suuren luokan blokeja ei edes haluta hyväksyä julkaisualustaksi vaan kaikki tekstit pitää lähettää johonkin arvostettuun lehteen, ja sitten maksaa niiden julkaisusta. Se tietenkin suututtaa joitain ihmisiä, joiden mielestä kaikki asiat pitäisi hoitaa siten, että niistä kysytään ensin lupa. Noin saadaan sitten joku tuomari, joka sitten sensuroi kaiken mitä tutkijan ei haluta tuovan ihmisten eteen. Eikä siis kukaan muu kuin sellainen, jolla on virallinen hyväksyntä saisi edes saada tutkijan titteliä tai vakanssia. Eikä tutkija saisi itse tehdä mitään, vaan kaiken pitäisi olla ylhäältä hyväksyttyä, koska näin saadaan mukaan välikäsi, eikä tutkijan itsensä kanssa tarvitse paljon asioida. 

Tutkijan työ on vakavaa työtä. Kun ihmisiä pyydetään tulemaan tutkijan kanssa tekemään tutkimusta, niin se ei välttämättä käy. Kaikki eivät pidä ajatuksesta, että he joutuisivat olemaan päiväkausia junissa tai kohtaamaan esimerkiksi ihmisiä, joita "jokainen kunnon ihminen vähintään katsoo nenänvarttaan pitkin". Siis kun tutkija tekee työtään ja kirjoittaa jotain asiasta, niin hän kohtaan tilanteen, missä toisille ei kelpaa mikään. Muilla on aina muuta tekemistä, eikä kieliasu tai mikään muukaan asia miellytä. Mutta jos tutkijan työ tuottaa mainetta ja kunniaa, niin silloin on kyllä kovin moni siihen työhön laittamassa nimeään. 

Sanotaan että ryhmätyönä tehdyissä asioissa on aina joku joka ei viitsi mitään tehdä. Kriitikkojen mielestä ryhmätyö suosii keskitasoisia tai jopa heikkoja opiskelijoita, jotka voivat sen turvin keplotella itsensä kursseista läpi ilman, että he tekevät käytännössä yhtään mitään. Se että ihminen on hyvä tutkija ei tarkoita, että hän olisi sosiaalinen. Mutta uskoisin että sosiaalisia ihmisiä löytyy jostain diskoista, eikä kukaan varmaan viitsi krapulassa tulla katsomaan mitään tylsää Linux distroa kouluun. Eli vaikka ryhmätyöt auttavat verkottumaan tai muuten auttavat monissa asioissa, niin pahimmillaan ne ovat tilanteita, joissa joku sitten ostaa koko työn itselleen. 

Eikä kukaan meistä ole täydellinen. Jos ihminen on hyvä tutkija, mutta epäsosiaalinen, niin hänet voidaan muitta mutkitta lähettää psykiatriseen hoitoon, ja sitten kaverit voivat "ilman muuta" hyödyntää hänen tekemiään tekstejä. Eli jos ihmistä ei muuten saada ruotuun, niin varmaan edessä istuu sitten psykiatri, jonka tehtävä on saattaa moinen häiritsijä tai häirikkö suoraan mielisairaalaan oppimaan sosiaalisia taitoja. 

Mutta jos työ tai sen tulos ei ole toivottu, niin silloin tutkija joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hänen työnsä nimetään huonoksi, sopimattomaksi tai muuten vain hylätyksi. Tutkija kohtaa myös usein sellaisia kommentteja, kuten kannattaako menneisyyttä kovin paljon kaivella, koska se ärsyttää jotain suurenmoista ihmistä. Tutkija ei varmaan koskaan tee mitään oikein. Sankarillinen fiktio päivittää epäsankarillisen tutkimuksen, jos esimerkiksi kirjakauppa tai kustantamo valitsee tuotteen, jota se haluaa painaa. Maailma on täynnä fiktiota, jota kaupitellaan ihmisille melkein totuutena. 

Ja on paljon hyviä tutkimuksia joita ei poliittisista tai muuten yleisen mielipiteen takia ole hyvä käyttää lähteenä. Tai noita tutkimuksia ei löydy kenenkään "vastuuntuntoisen" ihmisen hyllystä. Eli tutkimus ei tavoita tavallista ihmistä, koska se on esimerkiksi tiettyjen kansallisuuksien enemmän tai vähemmän virallisten edustajien tekemää. 

Kirjoitelma jokaisen oikeudesta kulttuuriin sekä omaan kieleen sekä vaietusta historiasta

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kielten osaaminen on tietenkin nykyaikaisessa yhteiskunnassa erittäin tärkeää, ja siksi esimerkiksi kouluissa kannustetaan opettelemaan oma äidinkieli kunnolla, koska se sitten luo vahvan pohjan muiden kielten oppimisesta. Kun keskustellaan saamelaisuudesta sekä muista suomen vähemmistöistä, niin tietenkin on tärkeää ymmärtää sellainen asia, että maassamme ikään kuin  kannustetaan ihmisiä syrjimään toisia. Eli kaikista asioista  halutaan ainakin jossain tapauksissa nähdä vain negatiiviset piirteet, joihin kuuluu vähemmistöjen kuten romanien sekä saamelaisten syrjiminen sekä syyllistäminen.

Joskus saattaa vähemmistöihin kohdistuvan syrjimisen syynä olla sellainen, että esimerkiksi valtaväestöön kuuluvat ovat halunneet salata omaa toimintaansa jossain rangaistuslaitoksessa tai koulukodissa, jotka on  hyvin usein leimattu ikään kuin nuorisolle suunnatuiksi vankiloiksi. Ja tällöin mieleeni tulee kysymys siitä, että miksi meillä suomalaisilla on sellainen tarve, että aina pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että miten jotain vähemmistöön kuuluvaa pitää aina muistaa syrjiä?

Tässä jutussa viitataan siihen YLE:n kotisivuilla olleeseen juttuun, missä haastatellaan saamelais-taustaista taiteilijaa. Kuitenkin esimerkiksi se, että henkilö on ollut vaikkapa koulukodissa on aiheuttanut monissa tapauksissa samanlaista syrjintää, kuin mitä esimerkiksi etniset vähemmistöt ovat kokeneet, eikä esimerkiksi vankilassa olleen henkilön lapsetkaan ole tällaisesta asenteesta, missä heitä pidetään jo valmiiksi rikollisina välttyneet. Joten tässä tietenkin voidaan sanoa, että myös ne jotka eivät ole varsinaisesti etniseen vähemmistöön kuuluvia kohtaavat tai ovat kohdanneet maassamme hyvin ikävää syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Joskus jopa esimerkiksi se, että henkilön isoisä on toiminut punaisena taistelijana maamme sisällissodassa on aiheuttanut sen, että häntä ei ole kelpuutettu johonkin tehtävään.


Mutta sitten voidaan palata siihen YLE:n juttuun, mihin on linkki alhaalla. Tuossa jutussa on kohta, josta voisin hiukan huomauttaa sen kirjoittajaa, ja se on se, missä tuo haastateltava kertoo lapinpuvun käytöstä. “Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?”. Eli kuka on tässä sanonut näin, onko sanoja haastateltava, vai joku muu? Kas siinä vasta hyvä kysymys. Miksi tuo Outi Pieski on tähän sekoitettu, kun juttu on kuitenkin tehty toista henkilöä haastattelemalla. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuon puvun käyttäjiä on kyllä syyllistetty sekä leimattu vähän turhan innokkaasti.

Se että meidän valtiomme edustajat muualla kyllä muiden toimista nostavat meteliä ei tee siitä kaunista, että vielä muutamia vuosia sitten saamelaiset sekä romanit eivät ikään kuin kelvanneet edes tavalliseen kouluun. Tuolloin valtion edustajat ikään kuin yllyttivät rasismiin sekä syrjimään maamme vähemmistöjä. Jos emme tätä asiaa myönnä ei tee siitä tekemätöntä. Toki voidaan sanoa, että valtaosa vähemmistöjen lasten huostaanotoista tapahtui irtolais- sekä mielenterveyslain mukaan, mutta sitä ei voida kiistää, että suurin osa huostaanotetuista olivat juuri vähemmistöihin kuuluvia.


Eli ennen saamelaisia kohdeltiin, kuin he olisivat olleet toisen tai kolmannen luokan kansalaisia, ja esimerkiksi saamen kieltä ei saanut käyttää koulussa, tai ainakin joidenkin ohjelmien mukaan tuli rangaistus.  Samoin muutenkin lapinpuku on tässä sellainen asia, joka on “kuin matkailumainos”. Itse en ole tätä asiaa koskaan ajatellut, ehkä siksi että en juurikaan TV:n ulkopuolella ole lapinpukua nähnyt, mutta kuitenkin olen nähnyt romanien pukuja, ja sen kautta muistan sen, kun 1980-luvulla kävin koulua, niin silloin joidenkin opettajien asenne tähän väestönosaan oli ikään kuin he eivät kuuluisi yhteiskuntaan ollenkaan.


Eli mikä taas on jutun tarkoitus? Kertoa kaikille, että Helsingissä asuu saamelaisia, vai se, että lapinpuku jotenkin ärsyttää jotain ihmisiä? Kun puhutaan esimerkiksi ihmisten kotonaan puhumasta kielestä, niin ainakin vielä 1960-luvulla oli sellainen tapa, että suomessa ei saanut edes murretta puhua, kun oli voimassa sellainen käsitys, että “suuri konsensus”, missä kaikkien on oltava samanlaisia kuin heidän naapurinsa ovat. Ja sen tähden tuhansia vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsia otettiin huostaan lastenkoteihin, joissa heistä leivottiin kunnon suomalaisia.

Tuo tapa oli peräisin 1930-luvulta, jolloin fennomaaninen suuntaus oli voimissaan. Tuolloin käsiteltiin asioita niin, että vähemmistöt ikään kuin heikentävät meidän suomalaisten geneettistä perimää. Tuolloin oli yleistä, että vähemmistöjen edustajia surutta lähetettiin valtion mielisairaalaan tai koulukotiin, missä heistä “koulutettiin” valtaväestöön kuuluvia, ja tuon takia sitten tietenkin noita ihmisiä alettiin syrjiä. Nimittäin monissa näistä laitoksista tapahtui ylilyöntejä, joiden takia niillä on erittäin huono maine vielä nykyäänkin. Samoin vastikään on tullut ilmi, että koulukodeissa on esimerkiksi henkilökunta ottanut asukkaan kännyköitä haltuunsa, ja ilmeisesti ainakin ennen oli myös kotiväen kirjeitä yksinkertaisesti hävitetty, kun lasta ei haluttu päästää lomalle kertomaan sitä, miten mukavasta paikasta oli kysymys.

Tietenkään kukaan ei halunnut sellaista ihmistä töihin, joka oli huomannut sen, mikä asenne esimerkiksi joillakin koulukotien työntekijöillä oli esimerkiksi romaneihin, sekä kukaan ei myöskään halunnut kuulla sitä, että esimerkiksi syynä huostaanottoon oli se, että joku kuului johonkin vähemmistöön, joten tämän takia myös esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka olivat tekemisissä noiden ihmisten kanssa haluttiin poistaa yhteiskunnasta. Mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi vankiloiden työntekijät ovat tehneet sitä, että he ovat esittäneet, että he vartioivat vaarallisia rikollisia, vaikka kyseessä olisi lähinnä sakkovankien osasto. Se tarkoitti sitä, että henkilöillä, joita siellä asui oli vain jäänyt sakkoja maksamatta, mikä sitten ennen toi automaattisesti vankeutta.

Samoin asiakkaiden vaarallisuus on ollut perusteena sille, että jotkut  koulukotien työntekijät ovat sulkeneet nuoria huoneisiin, missä turvallisuus ei ole taattu. Myös se että nuori tai joku aikuinen vanki ei ole  tiennyt oikeuksiaan on aiheuttanut esimerkiksi aiheetonta eristämistä, ja ennen esimerkiksi romani-vankeja ikään kuin osoitettiin pihalla, että heidän päälleen voi rauhassa työntää omia rikoksia.

Ja tuon takia saattoivat esimerkiksi pahoinpitelyyn syyllistyneet koulukotien sekä psykiatristen sairaaloiden henkilökunnan jäsenet yllyttää muita syrjimään nimenomaan näissä paikoissa olleita henkilöitä, jotta heidän tekonsa eivät paljastuisi muille, koska se olisi saattanut herättää muissa ihmisissä epäluottamusta sekä jopa vihaa kyseisten laitosten henkilökuntaa kohtaan. Tällaisessa tapauksessa tietenkin on kaikkein tehokkain tapa estää tiedon leviämistä se, että nämä henkilöt, jotka ovat olleet noiden laitosten “asiakkaita” ikään kuin eristetään yhteiskunnasta, että totuus näistä “parantoloista” ei lähde leviämään.

https://yle.fi/uutiset/3-10531723

Miksi lapsi voi pahoin?

Kimmo Huosionmaa

Tässä sitten yhtenä päivänä eräs opettaja kertoi mediassa, kuinka hänen työpäivänsä kuluu siihen, kun pahoinvoivaa lasta hoidetaan luokassa, ja sitten tietenkin tuli myös se, kuinka tämä lapsi sitten viilteli itseään sekä piileskeli pulpetin alla. Eli aikamoinen koulupäivä tällä opettajalla, ja kun niitä lapsia pitäisi tässä vielä ehtiä opettaa, ja tuolloin ei aika tähän toimintaan riitä, kun yhden oppilaan ongelmia pitää ratkoa koko luokan kanssa. Tuossa artikkelissa opettaja vielä sanoi, että hänellä on muutamia lahjakkaita oppilaita, jotka eivät tällaisen asian takia saa opetusta. Se mikä tässä jutussa oli mielenkiintoista, että opettaja oli ilmeisesti täysin tunnistettavissa tästä jutusta eli hän kertoi olevansa Kuopiosta, mutta se ei jäänyt mieleeni, että oliko nimi sitten mainittu myös. Mutta jos henkilöt on tunnistettavissa, niin silloin ollaan ehkä menty vähän liian pitkälle näissä jutuissa. 

Mutta tässä seuraavaksi tulee mieleen opettajan vaitiolovelvollisuus, eli hänen ei tarvitsisi kaikkia yksityiskohtia noista luokassa sattuneista asioista kertoa ainakaan omalla nimellään. Eikä muuten ole mitenkään erityisen mukavaa, jos tällaista tapausta joutuu muu luokka seuraamaan sivusta. Mutta sitten tulee eteen sellainen ikävä seikka, että jos lapsi oikeasti voi pahoin, niin silloin tietenkin tähän asiaan pitää puuttua, ja hänet lähettää mielenterveyden asiantuntijan luokse keskustelemaan näistä tapauksista, ja tuo asinatuntija sitten tekee asiasta selvityksen ja lähetteen mahdollisiin jatkotutkimuksiin. 

Kun tuota nuorten pahoinvointia katselee, niin silloin tulee sellainen asia tietenkin huomioida, että jos kotona voidaan yleisesti huonosti, eli siellä ryypätään ja käytetään huumeita, niin tuolloin tietenkään asia ei aivan täysin ole nuoren omaa syytä. Tuo opettaja ei ainakaan kyseisessä lehtijutussa, joka on julkaistu MTV3:lla maininnut, että kutsuttiinko paikalle poliisi. Mutta ainakin omasta mielestäni olisi syytä ollut vaivata virkavaltaa tällä viiltelyllä, koska jos tuollaista toimintaa ilmenee, on kyse vakavasta asiasta. Ja tuo nuori voi joko omasta tai muiden aloitteesta syyttää opettajaa siitä, että hänellä on haavoja. Tuollaisia asioita ei enää selvitellä oppilashuoltoryhmässä, vaan siinä pitää paikalla olla ammattitaitoinen psykiatri sekä poliisi, joiden kanssa lähdetään asioita selvittämään, eikä siinä tarvitse sitten vaivata mitään oppilashuoltoryhmiä ollenkaan. 

Tuollainen asia ei ole mikään vitsi, vaan tietenkin se, että toinen viiltää itseään muiden ollessa paikalla saa varmasti aikaan pelkoa, ja tuohon tekoon voi kuolla. Joskus ihmisen valtaa niin sanottu "jatketun itsemurhan tarve", mikä sitten näkyy hyvin ikävällä tavalla lehdissä, ja ehkä suurimmalla osalla kouluampujista on tällainen tarve. Eli tuolloin itsemurhaan liittyy halu kostaa kiusaajille, ja se tekee tällaisesta tilanteesta vaarallisen. Ja voihan itsemurhakandidaatti ajaa vaikka toista autoa päin, ja surmata siinä yhteydessä useita sivullisia. Aina syy tällaiseen tarpeeseen, missä ihminen vahingoittaa itseään tai esimerkiksi toisten käskystä nielee paristoja selvittää aivan oikeiden poliisien sekä psykiatrien toimesta.

Joten sen takia pitää noissa tapauksissa uskaltaa soittaa virkavalta paikalle, sekä huolehtia siitä, että tuo henkilö pääsee tai joutuu osastolle, missä häntä hoidetaan asiaan kuuluvalla tavalla. Noissa itsensä vahingoittamis-tapauksissa itsemurha yrityksissä on sellainen ikävä seikka, että  joskus tuollainen  käytösmalli saattaa muuttua erittäin vaaralliseksi, ja se saattaa johtaa jopa silmittömään väkivaltaan. Kun puhutaan hiljaisesta hissukasta, joiden kaltaisten ihmisten kiusaaminen on muka mukavaa, niin silloin voisin hiukan huomauttaa tästä asiasta. Nimittäin se että ihminen on jotenkin syrjään vetäytyvä ei välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi kovin mukava kohde kiusaajille.

Vaikka tämä tuntuu todella pahalta, niin esimerkiksi hiljaisuus ei ole aina sitä, mitä haluaisimme sen olevan. Jos puhutaan epäsosiaalisesta henkilöstä, niin he eivät paljoa muiden kanssa juttele. Eli tuollainen ikään kuin toisten välttely voi johtua antisosiaalisesta persoonallisuudesta, joka saattaa ilmetä tällaisena käytöksenä koulun pihalla, mutta sitten tuo henkilö saattaa koulun ulkopuolella yllättää kiusaajansa esimerkiksi pesäpallomailan kanssa. Kyseessä on tuolloin persoonallisuushäiriö, mikä ilmenee kaksijakoisena käytöksenä, eli siellä missä on todistajia ollaan kunnolla. Ja sitten selän takana tilanne muuttuu aivan toiseksi. Noiden henkilöiden tuntomerkkinä on nimenomaan tunnekylmyys, jota kutsutaan psykiatriassa sosiaalisen apatian nimellä tai paremmin tunnettu on termi psykopatia. 

Tässä on yksi asia mikä unohtui, nimittäin syy erotukseen

https://travellingintimeandspace.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Alla olevassa jutussa Espoon kaupungin palveluksessa ollut rehtori, joka on saanut potkut on ilmoittanut olevansa tuohtunut tapauksen johdosta. Lehtijutusta, joka on liitteenä ilmenee henkilön nimi, joten sitä en tähän kirjoita. Jutussa kerrotaan, että koulutoimen johtaja on kertonut rehtorille, on kerrottu täsmällisesti syy erottamiseen. Tässä sitten tietenkin olisi hyvä lukea nuo perustelut myös niin, että kaikki muutkin saavat ne tietää, jotta asiasta voidaan tehdä mitään päätelmiä. 


Tällaisia juttuja voidaan kyllä pitää hiukan puolueelisina, koska niissä ei mainita aivan kaikkia asioita, kuten potkujen syytä. Joten tuloksena on sellainen uusi versio tästä kuuluisasta Aarnion jutusta, missä tietoa jaetaan pisara kerrallaan, jotta kukaan ei varmasti osaa siitä mitään kirjoittaa. Kun ajatellaan tapausta juridisesti, niin noita tietoja luottamuksellisista arkistoista jaetaan vain sellaisille henkilöille, joilla on juristin muodollinen pätevyys, ja niitä ei saa muille antaa.


Tietenkin olisi hienoa, jos asiasta kerrotaan kaikki mahdollinen tieto kerralla, jotta ei tarvitse sitten lähteä kommentoimaan mitään sellaista, mistä voisi joutua heikoille jäille. Eli jos tällainen tieto sitten annetaan, että kaikki mahdolliset tahot ovat olleet tyytyväisiä jonkun ihmisen toimintaan, ja tuon henkilön nimi lukee jutussa, niin silloin olisi hyvä tietää syy siihen, miksi potkut annetaan.


Joten jos kyseessä on ollut joku vainoaminen, tai vastaava esimiehen taholta tullut teko, joka voidaan tulkita puolueellisesti käsitellyksi, niin silloin tietenkin olisi paras pyytää oikeuden päätöstä asian kohdalla. Se miksi tätä juttua tässä kommentoin, johtuu siitä, että tuo irtisanomisen syytä ei tässä mainita. Eli se sitten unohtui. Se mitä tässä sitten muuten tapauksen tiimoilta tiedän perustuu puhtaasti näihin kahteen juttuun. Toisin sanoen näistä jutuista ei näy ilmi oleellinen asia, eli potkujen syy.


Maailmassa on monta niin ihmeellistä asiaa. Ja yksi niistä ovat tällaiset potkut jostain työstä. Se miksi näitä potkuja kommentoidaan suurilla kirjaimilla ei poista sitä, että kyseessä on asia, mistä ei oikeastaan kuitenkaan kerrota yhtään mitään. Ainoastaan se, että vanhemmat ja kollegat ovat tästä asiasta nyreissään on kerrottu julkisuuteen. Eli tässä sitten taas näemme sen, mitä lehdet tapauksista kirjoittavat. Jos tarkastaja tulee kouluun tai muuhun työpaikkaan, on hänen velvollisuutensa etsiä virheitä. Eikä kaikkia maailman tarkastuksia edes saa ilmoitella tarkastuksen kohteelle etukäteen.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/nyt-puhuu-pikapotkut-saanut-rehtori-henkilot-joista-olin-esittanyt-kysymyksia-saivat-oikeudet-irtisanomiseeni-koulun-toiminnasta-etsittiin-virheita/7057394#gs.BvWY=Qw

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saunalahden-koulun-rehtorin-akkipotkut-allistytti-opettajat-ja-vanhemmat-ajojahti/7055392#gs.puVv8NA

Koulukiusaaminen on taas noussut puheenaiheeksi.

Kimmo Huosionmaa

Kouluissa tapahtuva kiusaaminen on tullut taas ihmisten tietoon, kun paristoja on laitettu jonkun pojan suuhun. Tuollaisen teon tehnyt henkilö ei varmaan ole käsittänyt, että vaikka hänet tai heidät on nuoren ikänsä takia ehkä jätettävä rankaisematta, niin tästä sitten on kyllä seurauksena hyvin vakavia asioita, eli jos lähdetään siitä, että nuo paristot tai niistä liuennut suolahappo ovat tehneet jotain tuon uhrin hampaille, niin silloin nämä teon tehneet henkilöt ovat aivan oikeasti velvollisia maksamaan noille hampaille sattuneet vauriot. Ja samoin myös kivusta sekä särystä tulleet vahingot joutuu tekijä tässä tapauksessa maksamaan, vaikka tietenkään tässä ei sitten kaikki asiat ole luetteloitu. Joten tuollainen vakava väkivallanteko saattaa aiheuttaa erittäin suuret kustannukset tekijälle, koska lain mukaan tekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Eikä korvausvelvollisuudelle ole ikärajaa.

Nimittäin tällaisessa tapauksessa edessä saattaa olla ihan oikea koulukoti, sekä se, että vanhemmat joutuvat myös vastuuseen tällaisesta tapauksesta, koska tekijä on nuoren ikänsä takia heidän vastuullaan, ja vanhemmat ovat tuolloin velvollisia korvaamaan esimerkiksi tuon kiusatun hoitoja, sekä myös mahdollisia lastensuojelutoimenpiteitä. Mutta uskoisin, että tämä toiminta ei ole aivan ainutlaatuista maamme koululaitoksen historiassa. Olen muistaakseni kuullut jostain sellaisen tarinan, jossa koululaiset olivat tarjonneet kaverilleen purtavaksi jotain pumpulitukkoa, jossa oli muka lääkettä hammaskipuun, mutta joka oli sitten kastettu suolahappoon. Siitä sitten oli hammas tuhoutunut melko pahasti.

Jostain syystä näistä asioista, missä henkilön terveys on vaarantunut kiusaamisen yhteydessä sekä siitä, että joskus lapsi on saattanut jopa surmata itsensä kiusaamisen seurauksena ei olla käsitelty julkisuudessa ainakaan tarpeeksi. Eli ennen koulukiusaamiseen on vastattu niin, että koulussa ei sitä ole, ja tällaisella viestillä rehtori on sitten kuitannut hänelle melko ikävän asian. Tuon jälkeen on todettu, että tuon ilmoituksen tehneen lapsen olisi parempi vaihtaa koulua, kun on tästä asiasta ryhtynyt kertomaan. Samoin jostain olen kuullut, että koululaitoksen palveluksessa olevia henkilöitä on kehotettu olemaan kommentoimatta näitä kiusaamista koskevia uutisia, ja ennen vedottiin mielellään vaitiolovelvollisuuteen.

Mutta tuolloin kyllä on menty hieman liian pitkälle, kun toinen osapuoli saa sitten jatkaa toimintaansa kaikessa rauhassa sekä levitellä kaiken maailman juttuja uhristaan, eikä kuitenkaan heitä ole vaitiolovelvollisuus tai salassapitoa koskeva päätös koskenut ollenkaan, mikä tietenkin ihmetyttää jokaista, kun toisen kertomia juttuja sitten katsotaan läpi sormien. Toki lain mukaan syyttäjillä on kaikissa tapauksissa toteen näyttö velvollisuus. Tässä muuten katselin Harkimoa YouTubesta yhtenä päivänä, ja huomasin, että esimerkiksi jo 13-vuotiaita taklataan päähän. Se onko taklaus johtunut vahingosta vai onko kyseessä tahallinen teko on jäänyt pimentoon. Kuitenkin nykyään koulukiusaaminen saattaa jatkua kaikkialla, missä nuori liikkuu, ja kaikkein ikävintä se on silloin kun tätä tapahtuu harrastuksen yhteydessä, minkä pitäisi olla sellaista mukavaa toimintaa, eikä mitään verenmaku suussa tehtävää työtä.

Eli nykyään hirveän usein kiusaaminen on kokonaisvaltaista, ja esimerkiksi Facebookissa jaetaan tietenkin asioita, joita kukaan ei halua kohdalleen. Mutta jostain syystä jos joku toista tuolla sosiaalisessa mediassa kiusaa, niin sen näkee tuolloin jokainen ihminen, ja silloin asiasta jää myös todisteita. Ja silloin jos joku on vähän varomaton, niin hän saattaa julkaista materiaalia, missä jonkun henkilön toiminta näytetään hyvin ikävässä valossa. Tuon takia jotkut vihaavat sosiaalista mediaa yli kaiken.

Mutta tietenkin tässä lopuksi pitää sanoa, että kiusattuja joskus kehotetaan olemaan hiljaa tästä asiasta, koska silloin hän ei muka saa turpiin. Kuitenkin voidaan sanoa, että koskaan tällaisesta asiasta ei pidä vaieta, vaikka kuinka joku lehtori kehottaa näin tekemään. Eli asian salaaminen vain kannustaa kiusaajia jatkamaan toimintaansa, ja tietenkin tuolloin he saattavat kehitellä esimerkiksi upeita tarinoita siitä, kuinka vanhaan hyvään aikaan asiat olisi käyty hyvässä hengessä läpi, ja sitten olisi tuota kiusaamista voitu jatkaa rauhassa.

Kiusaajien mielestä kiusatut ovat tietenkin kovin tyhmiä ihmisiä, joten he osoittavat monella tavoin sitä luovuuttaan sekä muutakin osaamistaan. Esimerkiksi seinään kirjoitettu teksti "Vitun Homo" varmaan tekee hyvän vaikutuksen tuomareihin tai kauppiaisiin, jotka näkevät noita hengen tuotteita esimerkiksi yleisessä käymälässä. Siinä oikein silmä lepää, kun sellainen huippuluokan kiusaaja tekee ylpeänä muille selväksi, miten tulee käymään, jos hänelle sanotaan vastaan. Ja jokainen joka tekee vastarintaa on tietenkin täydellinen raukka, joka ei osaa tapella reilusti.

Sitten tämä kiusaaja antaa näytteen siitä, kuinka rehti ja reilu ihminen hän edes on, ja ottaa muutaman kaverin mukaan ja lähtee kertomaan uhrilleen, kuinka mukava hän osaa olla. Eli kiusaaja kymmenkunta kaveriaan mukaansa, ja sitten uhri ympäröidään ja hänet pakotetaan juomaan virtsaa. Tästä on ainakin Hesarissa ollut pari juttua, joten kai tällaisen asian voi sitten myös tässä mainita.

Kun tuollaista toimintaa on nuorena harjoitettu, niin siitä tulee tapa, eli aina kun joku vastustaa kiusaajaa, niin hän pakottaa toisen tekemään erilaisia nöyryyttäviä tekoja. Ja tuo tapa on sellainen,  mikä sitten myöhemmin muuttuu iän myötä paljon vakavampien tekojen sarjaksi, kuin mitä ensin on tarkoitettu. Myöhemmin tuohon pulloon on ilmeisesti laitettu myös Glygolia sekä erilaisia lääkkeitä, jotta uhri on saatettu tajuttomaan tilaan, ja sitten hakattu pesäpallomailalla tai sitten hänet on tuikattu tuleen. Ja tuolloin on tehty rikos, joka vie tekijän vankimielisairaalaan.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/petra-kohtasi-lohduttoman-nayn-helsingissa-koulukiusattu-9-vuotias-seisoi-tiella-ja-suunnitteli-heittaytyvansa-auton-alle-onneksi-pysahdyimme/7051426

https://www.youtube.com/watch?v=uraCyZsmRZM

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat taas kerran pinnalla, ja nuo asiat siirtyvät usein työelämään

Kimmo Huosionmaa

Kiusaaminen on asia, mihin pitää puuttua ajoissa. Kiusaaja nimittäin jatkaa tuota toimintaa läpi työelämän, ja siinä sitten myös yhtiö menettää rahaa. Kun kiusaaja juoksuttaa uhriaan pitkin taloa, tai pakottaa hänet lähtemään kesken päivän kotiin, niin silloin tietenkin tuon kiusatun työt jäävät tekemättä. Samoin kiusaajan oma aika menee silloin toisen alistamiseen. Jos oikein loistavasti käy, niin kiusaaja vetää koko osaston mukaan tuohon toimintaan, ja silloin ei sitten töistä enää tule mitään, kun kaikkien aika menee yhden työntekijän simputtamiseen. Kiusaaja oppii toimintamallinsa suoraan koulun pihalta, ja jos tuohon toimintaan ei puututa, niin hän sitten tekee jostain työpaikasta helvetin.

Ja seurauksena saattaa olla se, että tuossa työpaikassa ei kukaan voi töitä tehdä, koska siellä kaikki aika menee jonkun juoksuttamiseen. Työnantajan täytyy nuo tunnit kuitenkin maksaa, ja silloin tietenkin on edessä taloudellinen tappio tai oikeudenkäynti, kun työnjohtajaa vaaditaan tilille teoistaan, jotka ovat aiheuttaneet yhtiölle taloudellista haittaa. Eli tuossa tapauksessa työnjohto joutuu korvaamaan aiheuttamansa vahingon, mikä käsittää ainakin turhat työtunnit, joiden aikana on työnteko yrityksessä estetty.

Syrjiminen sekä koulukiusaaminen ovat synonyymejä, joissa ei ole mitään eroa toisiinsa nähden. Termi "syrjiminen" tarkoittaa yleensä passiivista koulukiusaamista, missä henkilö vain suljetaan pois ryhmästä. Kyseinen asia on yleensä seurausta aktiivisesta koulukiusaamisesta, joka tarkoittaa sitä, että henkilöä nimitellään sekä hänen vaatteitaan revitään sekä häntä saatetaan töniä. Fyysinen koulukiusaaminen on asia, mihin on helppoa puuttua, eli kun toinen pahoinpitelee toista, niin silloin tietenkin väliin on helppoa mennä, sekä tietenkin itseä saa niissä tilanteissa puolustaa. Ja tuolloin on tapaus, joka on selvästi rikollista toimintaa. Eli lyönnistä ja potkuista jää jäljet, joita voidaan käyttää todisteena oikeudessa. Mutta sitten sitten tietenkin eteen tulee nimittely sekä muut "hyvin mukavat asiat", kuten syljeskely toisen päälle. Tuolloin opettajien on vähän vaikeaa ryhtyä puuttumaan tilanteeseen, koska jokaisen ihmisen pitää jonkin verran nimittelyä kestää, mutta jos se on jatkuvaa, niin silloin tulee varmasti jossain vaiheessa raja vastaan.

Ja tietenkin tuollaiseen nimittelyyn liittyy sellainen ikävä asia, että nuo kiusaajat saattavat esimerkiksi kävellä rehtorin huoneeseen, ja kertoa valheita siitä, että toinen on käynyt heihin kiinni, tai sepittää tarinoita siitä, kuinka joku varastelee supermarketista. Vaikka toinen voi "todistaa" tuon teon, niin kuitenkin ihmetyttää se, että mitä varten tuo teko on muka todistettavasti edes tapahtunut? Yleensä tällaisessa tapauksessa kiusaaja levittelee noita ehkä hyvinkin keksittyjä asioita selän takana, ja sillä hän sitten varmistaa sen, että toisella ei ole enää ketään, jonka luokse hän voi mennä kylään, koska toisen vanhemmat ovat kuulleet "eräitä tarinoita" tästä henkilöstä. Kuitenkin kaikkein vaikeimmat tapaukset liittyvät syrjimiseen, jota kutsutaan nimellä "passiivinen kiusaaminen".

Siinä henkilö saatetaan jättää kokonaan pois sosiaalisesta elämästä, ja se tarkoittaa sitä, että hänen kanssaan ei kukaan puhu. Eli hänen tullessa juttelemaan on tapana kääntää selkä tuohon henkilöön. Ja häneen ei muutenkaan saa kiinnittää mitään huomiota, tai sitten se johtaa "rankaisutoimiin". Kun puhutaan siitä, kuinka vaitiolovelvollisuus pitää suut kiinni tuollaisista asioista, niin pitää muistaa se, että tietenkin vaitiolovelvollisuus ei ole voimassa, jos toinen henkilö sitten levittelee kaikkia asioita ympäriinsä. Olen jostain kuullut, että tällaiset kirjoitukset ovat aiheuttaneet jossain piireissä tarpeen muistuttaa siitä, kuinka suiden olisi parempi olla kiinni tällaisista asioista, tai sitten saa joku kuulla niistä vähän toisessa paikassa, kuten on tapana sanoa.

Koska me suomessa elämme maassa, missä katujengit pitävät valtaa, niin silloin mieleeni tulee se, että mitähän nuo ihmiset kuvittelevat muiden heistä ajattelevan? Eli jos minulla olisi tiettyjä asioita, mitä muut pitävät itsestään selvyytenä, niin uskaltaisinko tällaisia kirjoituksia edes tehdä? Eli luuletteko että minulle ei ole koskaan tullut mieleen se, että sellaiset mukavat primus motor-tyypit voivat sitten tulla juttelemaan vaikka vaimoni kanssa. Koulukiusaajat ovat ihmisiä, jotka nauttivat tuskan tuottamisesta. Heistä on varsin mukavaa hakea kiusaamansa pojan siskoa mukaansa, ja katsoa pilkallisesti kun toinen kärsii.

Samaa joskus huumekauppiaat ovat ainakin yrittäneet tehdä poliisin tai syyttäjien lapsille. Eli he tarjoavat huumeita noille nuorille, koska se tuntuu niin ihanalta. Koulukiusaajat nauttivat siitä, kun he saavat jonkun itkemään. Mutta silloin pitää muistaa sellainen asia, että nuo kiusaajat kiusaavat muita asioista, jotka ovat heille itselleen vaikeita. Ja koulukiusaajien omat asiat ovat sikäli huonosti, että he varmaan ovat kiusanneet muitakin kuin sitä yhtä ihmistä. Kiusaaja pelkää yleensä kostoa, ja siksi hän sitten tietenkin hakee ympärilleen muita samanhenkisiä kavereita. Kaikkein pahin tilanne tuon henkilön kohdalla on se, että hän joutuu menemään yksin kotiin. Noiden kiusaajien ajattelutapa on erittäin minäkeskeinen, mikä tarkoittaa, että he eivät voi käsittää jonkun tekevän asioita, joita kiusaaja ei edes tiedä olevan olemassa.

Mikäli  joku sitten menee vaikka yliopistoon lukemaan, niin silloin tietenkin kiusaaja ajattelee, että kyseinen henkilö käy jotain McDonald's versiota näistä paikoista, koska se että joku sitten pääsisi hänen ohitseen johonkin lukemista vaativaan ammattiin on hyvin kaukana siitä, mitä kiusaaja olettaa muiden tekevän. Esimerkiksi kukaan ihminen ei voisi lukea Kauppakorkeakoulussa tai muussa laitoksessa suureksi johtajaksi, vaan hän varmaan hakeutuu aina aloille, missä ei koulutusta tarvita. Niin elämässä pääsee kaikkein helpoimmalla, ja varsinkin keski-ikäisenä on mukavaa tehdä siivoustöitä, kun niissä sitten pääsee kaikkein varmimmin sosiaaliluukulle potkujen jälkeen. Tuollainen henkilö on työpaikalta helppo korvata uudella, jos hänen kanssaan tulee riitoja.

Ja kun ei omia oikeuksia tiedetä, niin silloin voi joku toinen vaikka teettää oman yhtiönsä töitä jollain työläisellä, kun tämä ei edes tiedä, miten tuollaiseen asiaan pitää suhtautua. Parhaana päivänä kiusaaja tulee uhrinsa esimieheksi, ja silloin meno on jatkunut kuten koulun pihalla. Paras tapa saada työelämässä paljon ikäviä asioita sekä joutua simputetuksi on tietenkin jättää koulut käymättä, ja tuota päätöstä voi sitten perustella paremmilla ansioilla, mitä opiskelija voi saada, ja kouluttamattomuus takaa nopean pääsyn työelämään, mutta sen minkä opintojen pituudessa voittaa, hävitään varmaan työelämässä. Ensin työhakemus pitää kirjoittaa sellaiseen muotoon, että se voidaan hyväksyä. Ja sitten tietenkin työpaikalla eteen tulee se, että tuollaisen henkilön pitää muistaa se, että hänet voidaan korvata hyvin nopeasti, joten silloin ei tietenkään pomolle sanota vastaan. Eikä kouluttamaton työntekijä tiedä oikeuksiaan, joten häntä on helppo hyväksikäyttää.

Moderni yhteiskunta sekä koulujen arvot voivat mennä ristiin perinteisten uskonnollisten arvojen kanssa

Kimmo Huosionmaa

Opetusministeri on ilmoittanut, että lain mukaan uskonnonopetuksen pitää tapahtua eri tiloissa eri uskontokuntien kohdalla. Eli tuolloin lakia noudatettaessa pitää kaikkien uskontokuntien oppilaiden olla erotettuna toisistaan, koska Suomen laki sanoo niin, ja lakia tietenkään ei olla muuttamassa.  Samoin tietenkin ET eli elämänkatsomustiedon opetuksen pitää tapahtua eri tiloissa, eikä koulujen pitäisi tietenkään tuosta vaatimuksesta tinkiä. Kyseisen säännön tarkoitus oli varmistaa se, että kaikki tiesivät, kenen vanhemmat kuuluivat kommunistiseen puolueeseen, ja tuosta asiasta saattoi tulla joskus ongelmia työelämässä, kuten kaikki varmaan muistavat lapsuudestaan nuo opettajien varoittavat sanat, jotka koskivat esimerkiksi juuri vasemmistolaisia aatteita.

Tuo asia varmasti sitten on aiheuttanut ristiriidan sen kanssa, mikä on koulujen tehtävä, eli valmistaa kansalaisia kriittiseen ajatteluun sekä selviytymään yhteiskunnan asettamista vaatimuksista arkipäiväisessä elämässä. Kun puhutaan siitä, että esimerkiksi ortodoksisen uskonnon opetuksen pitää tapahtua eri tiloissa kuin luterilaisen uskonnonopetuksen, niin alunperin tämä sääntö on perua ajalta, jolloin haluttiin, että koulu valmistaa isänmaallisia nuoria, ja siksi haluttiin estää "Ryssänkirkon" vaikutuksen leviäminen maassamme.

Mutta myöhemmin tietenkin tämä käytäntö on jäänyt elämään lakikirjaan. Uskontokuntien opetuksen tapahtuminen samassa tilassa tietenkin lähentää eri kulttuureita toisiinsa, ja samoin se auttaisi varmasti myös integroimaan maahanmuuttajia omaan yhteiskuntaamme, mutta jostain syystä lakikirjaan ei ole tulossa muutoksia tuon asian taholta. Kun mietitään sitä, että maamme koulut ovat laitoksia, joissa ei ainakaan enää saisi opettaa rasistisia tai syrjivää ajattelua, niin juuri tällaisissa asioissa sitten kohtaamme sellaisen muurin, jolla erotetaan ihmisiä toisistaan, ja luodaan entistä korkeampia aitoja. Kukaan lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa teoista tai valinnoista. Ja vanhemmat valitsevat lasten uskontokunnan sekä muut vastaavat asiat hänen puolestaan.

Kun keskustellaan vanhoillisten lestadiolaisten asenteesta tai siitä, millaisia asioita he ovat muka tehneet, niin tuon lahkon eristäytyminen muusta yhteiskunnasta varmasti on edesauttanut tarinoiden kehittymistä. Ja tiedän että seuraava osa tästä kirjoituksesta on leimaavaa, ja se saattaa loukata jotain ihmistä, mutta kuitenkin nimenomaan vanhoillisia lestadiolaisia on totuttu pitämään eräänlaisina  tiukkojen uskonnollisten arvojen vaalijoina maassamme. Ja tietenkään lapset eivät päätä siitä, mitä vanhemmat heidän opettajilleen kirjoittavat tai mitä valintoja vanhemmat lastensa puolesta tekevät.

Vanhoillisten lestadiolaisten käytäntönä on joissakin tapauksessa ollut se, että lapsia pahoinpidellään kotona fyysisesti, mikä on tuonut tuolle lahkolle melko ikävän maineen. Lasten fyysisen kurittamisen kieltäminen johtuu siitä, että lapsi oppii sen kautta lyömään puolustuskyvytöntä, mikä johtaa sitten myöhemmin ikäviin seurauksiin, eli tuollainen lapsi muuttuu väkivaltaiseksi lapsia sekä vanhuksia kohtaan. Tuolloin voi seurauksena olla tilanne, missä henkilö muuttuu jopa sarjamurhaajaksi.

Se mikä pahentaa väkivaltaa noissa tapauksissa on se, että henkilölle on uskoteltu, että häntä kohtaan tehty väkivalta on oikeutettua. Mutta arvatkaa mitä tapahtuu, jos tuollainen henkilö menee töihin johonkin vanhainkotiin, ja siellä on sääntöihin kirjoitettu, että potilaan tai asukkaan on pedattava sänkynsä joka aamu. Ja sitten joku ei tuota sänkyä saa pedattua. Silloin voi seurauksena olla väkivaltaa, koska tuo asia on opetettu kotona. Jos joku ei noudata sääntöjä, niin siitä on seurannut pahoinpitely. Tietenkin tuo henkilö kuvittelee, että niin saa sitten tehdä myös muille, jotka eivät sääntöjä osaa tai voi noudattaa. Mikäli opettaja on käyttänyt fyysistä väkivaltaa oppilaaseen, näkyy se myöhemmin tämän henkilön käytöksessä, ja varsinkin jos hänestä tulee opettaja, niin siitä seuraa vähemmän mukavia tilanteita koulussa.

Varmasti maassamme on aina ihminen, jolla on pipo tiukalla päässä. Tuollainen ihminen voi sitten valittaa kaikenlaisista muutoksista ihan sinne ministeriöön saakka, ja maassamme on sellainen legenda, että vanhakantaiset lestadiolaiset olivat ohjeistaneet jäseniään sillä tavalla, että heidän piti asua tietyillä alueilla, jotta jokaiseen kouluun saataisiin tuon lahkon jäsenen lapsi, ja tällä tavoin saattoi lestadiolaisyhteisö valvoa sitä, että kouluissa ei näytetä sellaista pornografista tai muuta rappioon johtavaa materiaalia, mikä saattaisi turmella noiden lasten kristillisen kasvatuksen. Tällaiset tarinat varmasti ovat sellaisia, mitkä saavat aikaan hymyjä vielä nykyäänkin.

Ja tietenkin jos puhutaan juuri noista uskonlahkoista, niin silloin ennen he soittelivat kuulemma mielellään opetusministeriöön, jos heidän lapsensa eivät saaneet sellaista opetusta, mitä he halusivat. Kun puhutaan uskonnonopetuksen tapahtumisesta suljettujen ovien takana, niin silloin tällöin kyllä voidaan puhua siitä, että oppilaat joissain tapauksissa leimataan tuon asian takia. Ja joskus tuo kolmen oppilaan sääntö saa aikaan sen, että esimerkiksi joku lapsi joutuu jäämään joku päivä koulun jälkeen, kun muut ovat kotiin lähteneet opiskelemaan uskontoa tai ET:tä. Ja jos tuo muun luokan uskonnon opetus tapahtuu keskellä päivää, niin siinä voi sitten olla hyvin ikävä paikka.

Kun ajatellaan esimerkiksi tuntien suunnittelua, niin silloin täytyy muistaa, että tarkan lukujärjestyksen laatii opettajien kokous. Eli opettajia on kiittäminen niistä iloisista yllätyksistä, joita lukujärjestys tuo tullessaan. Mutta syy tietenkin on välillä hyvä vierittää jonkun oppilaan päälle, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole noista lukujärjestyksistä vastuussa. Ja erilaista ihmistä on helppo syyttää sekä sulkea pois ryhmästä. Tuo tarkottaa että erilailla pukeutuva tai puhuva henkilö saa usein syyt päälleen asioista, joihin hän ei millään tavoin voi edes vaikuttaa.

Joka kerran on vähemmistöön kuuluva joutunut jollain tavoin syntipukiksi kouluissa, ja tässä muistan vielä niitä aikoja, kun saamelaiset ja romanit olivat kouluissa niitä, joita jopa kehotettiin syrjimään, koska heitä ei muka voi sietää. Se sitten riitti tuolloin syrjimiseen, mutta myöhemmin somalit ja muut etniset vähemmistöt ovat tuon aseman vallanneet, eikä tietenkään maamme poliittinen ilmasto ole sallinut venäläisten leimaamista, koska se olisi saattanut suututtaa Kremlin.

Toisaalta taas saattaa käydä niin, että joku lapsi joutuu uskonnon opetuksen takia silmätikuksi, koska tuolloin joku voi levittää huhuja siitä, että kaikki menee aina tuon yhden henkilön mukaan. Ja toki luokka olisi muuten päässyt kahdeltatoista kotiin, mutta tuon yhden takia ei sitten tätä voi tehdä. Toki tuolloin unohdetaan se, että nuo tunnit olisi johonkin kohtaan kuitenkin tulleet. Samoin kun keskustellaan siitä, kun vanhemmat valittavat kaiken maailman asioista, niin silloin tällöin tulee mieleen sellainen asia, että onko niin, että kun omilla lapsilla menee koulu vähän huonosti, niin silloin lähdetään valittamaan erilaisista asioista?

Näin saadaan sitten ainakin vähän keskustelua pois siitä, millainen on lapsen koulumenestys. Aina välillä kuuluu sellaisiakin väitteitä, että jonkun luokan oli pitänyt muuttaa lukujärjestystä jonkun lapsen treenien takia, mutta en tiedä, pitääkö tuo asia sitten oikeasti paikkansa. Ja kun ajatellaan opettajien valintaa, niin heidän pitää olla tiettyjä ihmistyyppejä. Eli ainakaan peruskoulun opettajat eivät jää mielellään perjantaisin kovin pitkäksi aikaan kouluun istumaan, joten kaikissa kouluissa perjantai on se lyhyt päivä, koska silloin edessä on viikonloppu kaiken hauskan merkeissä.