Periaatteet sekä niistä luopuminen

Kimmo Huosionmaa

Ruotsissa on tultu siihen tulokseen, että jonkun puolueen pitää luopua periaatteistaan, ja niin varmaan tulee myös käymään. Takana ovat ne ajat, jolloin joku puolue sai yksin muodostaa hallituksen, tai toiset vain istuivat tuppisuuna, kun “isot pojat” tekivät päätöksiä. Ja tämän takia on poliittinen toiminta muuttunut kokonaisuudessaan. Eli hallitus tai edes valtionpäämies ei ole turvassa poliittiselta loanheitolta. Ja kukaan poliittisen päätöksenteon huipulla toimiva henkilö ei myöskään ole sellainen, joka aivan jokaista miellyttää. Politiikassa pitää osata joustaa oikeassa asioissa, koska jos esimerkiksi puolue on oikeasti yhdellä asialla ratsastava voima, niin silloin se on pulassa, kun lähdetään tekemään päivän politiikkana tunnettua työtä.



Uusi poliittinen voima on sikäli ongelmallinen, että sillä ei ole niitä suhteita mediaan, mitä vanhoilla toimijoilla on. Ja sitten kun vaaleissa menee hyvin, niin alkaa tuon poliittisen liikkeen jäsenten seura kiinnostaa myös toimittajia sekä muuta mediaa, joka on ensin tuota poliittista liikettä vähätellyt. Mutta kun ääniä on tullut tarpeeksi, niin silloin aukeaa paikka hallituksessa, ja siellä sitten kaikki on omasta itsestä sekä osaamisesta kiinni. Siellä hallituksessa sitten lopulta punnitaan se oma osaaminen. Kukaan koko maailmassa ei ole sellainen, että hän ei tekisi virheitä, ja siksi myös jokainen poliitikko niitä myös tekee. Jos puolue on sellainen yhden asian liike, ja se pääsee valtaan, niin silloin tietenkin tämä yksi päätös voidaan ajaa nopeasti läpi, mutta mitä muuta tuo poliittinen liike tekee lopun vaalikauden ajan? Siinä tulee sitten eteen kysymys, johon pitää löytää vastaus.



Politiikassa tehdään kaikkia muitakin päätöksiä kuin vain sitä yhtä asiaa, kuten maahanmuuttoa koskevia linjauksia sekä lakeja. Monet noista “muista asioista” ovat sellaisia, että ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään aivan yhtä paljon, kuin joku maahanmuuttoa koskeva laki. Yksi noista asioista tietenkin on se, että mitä esimerkiksi maahanmuuton vastustajien “rautaa rajoille”-linja maksaa valtiolle? Toisin sanoen rajavartija ei varmaan töissä ilmaiseksi käy, tai jos tehtävä annetaan poliisille, niin tuolloin täytyy pohtia, että luodaanko poliisiin sitten lisää virkoja, ja se sitten taas luo uusia kysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä on sellainen, että mitä muuta nuo poliisit sitten oikeastaan tekevät, kun he ovat saaneet kaikki erinäköiset ihmiset pois maasta.



Tuolloin mieleen tulee se, että jos poliisille ei tule tehtäviä, niin silloin tuo joukko turhautuu, jolloin päivän tylsyyttä puretaan erilaisilla mielivaltaan perustuvilla toimilla. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, millaista viranomaisen toiminnan ylipäätään pitäisi olla, niin silloin korostetaan kaikkialla sitä, että yhteneväinen linja pitää jokaisesta asiasta löytyä. Tällä tarkoitan sitä, että jos joku asia on jossain kunnassa rikos, niin sen pitää olla rikos myös muualla maassa. Eikä viranomainen saa koskaan väittää, että se ei johonkin tekoon puutu, jos sen edustaja havaitsee laittomuuksia, olivat ne pieniä tai isoja.



Ja sitten tietenkin muistuu mieleen, miksi ostoskeskuksia vartioi vartija eikä konstaapeli. Nimittäin vartijan saa kyllä pois tuosta paikasta, jos hänestä tulee ongelmia, ja hän on nimenomaan työsuhteessa omaan yhtiöönsä. Nimittäin jos ostoskeskusta vartioisi poliisi, niin silloin voisi käydä niin, että he sulkevat koko rakennuksen, jos tulee riitoja vaikka kauppiaan kanssa, joten kyseessä ei ole viranomainen, ja jos vartijan itsensä kanssa tulee riitaa, niin hän ei kuitenkaan jokaisessa ostoskeskuksessa ole työssä samanaikaisesti. Eli häntä voi sitten vältellä, jos tulee riitoja.



Mutta palataan takaisin hallitukseen sekä kabinetteihin. Hallitusyhteistyö on asia, joka varmasti kiinnostaa jokaista poliitikkoa, ja se että jos puolue jatkuvasti kieltäytyy hallituspaikasta, vaikuttaa haitallisesti jossain vaiheessa sen suosioon. Nimittäin äänestäjät odottavat poliitikoilta sitä, että nämä pitävät lupauksensa. Oppositiosta on hallitusta helppo arvostella, ja tuoda siten esiin omaa agendaa. Kuitenkin vasta hallituspaikka tuo puolueelle mahdollisuuden tehdä todellisia päätöksiä siitä, mihin meidän veroina maksamamme rahat menevät. Ja sitten hallituksessa on puolueella näytön paikka, eli siellä sen on näytettävä osaamista sekä myös keskusteltava asioista muiden kanssa.



Ja yhteistyö tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää silloin luopua jostain, jotta toinen tulee samaan pöytään keskustelemaan päätöksistä. Valtiota on joskus verrattu yritykseen, missä johtaja päättää kaikista asioista. Mutta valtio ei ole yritys. Se ei voi jäsentään heittää mihinkään pois, toisin kuin yhtiö, joka siirtää epäkelvon työntekijän valtion elätettäväksi. Valtion on elätettävä jokainen kansalaisensa, jos sille yhteiskuntarauha on tärkeä. Jos ihmisten kohtelu on huonoa, niin silloin tietenkin seurauksena on mellakoita sekä muita levottomuuksia, joten sitten tietenkin tarvitaan poliiseja sekä sotilaita, mutta nuo järjestöt ovat muuten pelkkiä rahareikiä valtiolle. Toki niistä saadaan näyttäviä kuvia lehtiin ja mediaan, mutta kuitenkaan tämä ei niin kamalan suuria tuloja valtiolle tuo.



Tämän suuren isänmaallisen vuodatuksen jälkeen voidaan sitten siirtyä puhumaan moottoriteiden kunnossapidosta, autojen päästörajoista  sekä tietenkin siitä mikä kiinnostaa kaikkia meitä maamme kansalaisia. Nimittäin siitä miten paljon me sitä veroa taas maksamme, ja mitä sitten paljon tuota rahaa käytetään mihinkin kohteeseen, eli kaikki valtion virastot tarvitsevat hiukan rahaa. Eikä esimerkiksi lumisateen iskiessä ole sama, että onko tie aurattu vai ei. Tuolloin sankan lumipyryn yllättäessä pitää kalustoa olla käytettävissä. Mutta toki myös jos valtio joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin pitää varusteita olla saatavilla. Samoin myös niitä varusteita pitää osata käyttää tuolla hetkellä, mutta kuitenkin ne tiet pitää aina aurata.



Tai sitten työväki pitää etäpäivän tuossa tilanteessa, että tulee se sankka lumipyry. Eli myös jokapäiväiseen elämään pitää löytyä valtion rahaa. Yksipuoluejärjestelmissä ongelmia tulee lähes aina siitä, mihin esimerkiksi joku rakennus tai laitos sijoitetaan. Ja joskus mieleen muistuu Neuvostoliiton aika, jolloin esimerkiksi sellutehtaasta tehtiin päätös hyvin nopeasti.



Tuolloin todettiin valtion tarvitsevan lisää paperia, mutta sitten kun tuota tehdasta lähdettiin sijoittamaan, niin silloin tuli niitä ongelmia, kun jonkun puoluepomon mökki sijaitsi tietyn lammikon rannalla, eikä hän halunnut sellutehtaan tuprahduksia nenäänsä. Tietenkin välillä olivat vastakkain kylpylä ja sellutehdas, ja joku katsoi jälkimmäisen palvelevan enemmän esimerkiksi oman kihdin hoitoa sekä puolueen virkistäytymistä kuin sellutehtaan, joka palveli tietenkin paperin tuotantoa. Joten tämä saattoi pidentää erilaisia keskusteluja hyvin paljon tuossa suuressa valtiossa, jota johtivat viisaat miehet.

Ruotsiin tuli kolmas valtaryhmä

Kimmo Huosionmaa

Ruotsin uusi poliittinen kartta näyttää nyt siltä, että siellä on kolme suurta ryhmää kahden asemasta, ja tämä sama tilanne oli aikoinaan Suomessa, kun Keskusta tai tuolloinen Maalaisliitto sai kilpailijan Kokoomuspuolueesta. Ja sitten kun poliittinen kenttä hajosi edelleen Perussuomalaisten myötä, niin silloin tietenkin se on rohkaissut muitakin oikeistopuolueita lähtemään vaaleihin yhä suuremmilla ehdokkaiden määrillä, ja osoittanut sen, että poliittinen kenttä on pirstoutumassa yhä enemmän, mikä sitten tuo esiin tarpeen saada julkisuutta melkein millä keinolla hyvänsä.


Kun tätä tilannetta verrataan Ruotsiin, niin vanhat puolueet ovat leimanneet Ruotsidemokraatit lähes järjestäen populisteiksi, ja niin sitten tietenkin on tie lähes sama, kuin aikoinaan Perussuomalaisten kohdalla. Ja tietenkin tämä sitten varmasti saa aikaan sen, että Ruotsidemokraattien kohtelu sitten tulee mediassa muuttumaan, koska tuo puolue on sentään yli 19 prosentin kannatuksellaan varteenotettava hallituskumppani, ja siksi sen syrjimisen pitäisi nyt loppua.


Syy tähän on se, että jos ajatellaan populisteja, niin tämä tilanne, missä jollain puolueella on melko suuri kannatus, mutta sen kanssa ei haluta tehdä yhteistyötä, saattaa lietsoa populistisia puheenvuoroja, sekä tarjota puolueen johdolle ja muille sen kannattajille tekosyitä sille, että sen ei tarvitse oikeastaan mitään sanoa. Eli tuolloin täytyy vain jatkaa kovien mielipiteiden huutamista, sekä julkisuuden hakemista kaiken maailman mediassa esitetyillä taikatempuilla. En tiedä että onko Ruotsidemokraattien toiminta parlamentissa oikeastaan ollut tällaista, mutta jos puolue ei ole muka yhteistyökykyinen tai sen kanssa ei haluta keskustella, niin se luo otollisen tilaisuuden sille, että puolueen jäsenet alkavat hankkia julkisuutta rumilla keinoilla.



Jos joku ryhmä on kaiken aikaa oppositiossa, niin sen toimintaan tulee mukaan sellaisia ihmisiä, joiden mielestä kaikki vanha poliittinen toiminta on vähintään turhaa. Sitten televisiossa täytyy vain sanoa muutama kirosana, niin siitä sitten saa jokainen valtioon tai sen tarjoamaan tukeen tyytymätön henkilö kohteen jota hän voi sitten äänestää. Ja tässä muistuu mieleen kansanedustaja Tony Halmeen käynti Eduskunnassa. Vaikka tuon nyrkkeilijänä, wrestling-painijana sekä stunt-miehenä uran tehnyt henkilö olikin lähinnä vain suunsoittaja, niin hän toki toi paljon julkisuutta puolueelleen, jonka johto sitten otti tavaksi käydä oluella vaalipäivänä.


Alatyylin kielenkäytöllä ja muulla vastaavalla toiminnalla saadaan aikaan varmasti sellainen tilanne, missä jokainen kapinallinen nuori ryntää äänestämään tätä uutta vaihtoehtoa, koska heidän vanhempansa ovat sen haukkuneet, ja mielestäni tämä temppu ei ole mitenkään erityisen huono. Vaikka puolueen jäsenillä ei ole mitään muuta sanottavaa, kuin että “olen kuningas voittamaton, ja painu pelle hiiteen”, niin silloin tulee paljon tarpeellista huomiota, ja sitten noita ihmisiä on hyvä äänestää, jotta Eduskuntaan saadaan paljon väriä.


Värikkyys on poliitikolle se asia, joka tuo heille sellaisia äänestäjiä, jotka ovat tyytymättömiä vallitseviin arvoihin. Tuolloin tietenkin se puolueen agenda voi jäädä hieman vähemmälle huomiolle, kun kansanedustajat esiintyvät kaikissa otsikoissa värikkään yksityiselämänsä takia. Värikkäät poliittiset vaikuttajat ovat tietenkin pohjolassa uutta, mutta kukapa muistaa takavuosien pornonäyyttelijä Cicciolinan käynnit Italian parlamentissa. Silloin politiikka oli hyvin vakavaa toimintaa, mutta tuo verraten hento nainen oli vallan toista maata, kuin tämä meidän rautainen Viikinkimme, joka varmasti oli kovien arvojen mies.


Hänen mahtava olemuksensa erottui Eduskunnassa todella hyvin, joten tietenkin Tony “Viikinki” Halme  oli sellainen todellisten suomalaisten verryttelyhousuissa sohvalla maaten makkaraa ja keskiolutta nauttivan kotimaisen perusmiehen mieleen. Ja siksi kai hän niin paljon ääniä saikin. Mutta ikäväksemme tuo mies kuoli, ja hän on vain mielessämme. Lieneekö syy kuolemaan anabolisten steroidien sekä huumeiden käytöllä, joka sai Halmeen sydämen pysähtymään, Kuitenkin hän näytti maailmalle sen, että ihminen voi päästä vaikka kuinka pitkälle, jos vain osaa suunsa aukaista oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli tällaista täällä politiikassa nykyään on.

Tony Halmeen musiikkivideo


https://www.youtube.com/watch?v=n149YiSrrno

Ruotsin malli ja maahanmuuttajien integroiminen yhteiskuntaan

Kimmo Huosionmaa

Maahanmuuttajat ovat hyvä teema vaaleissa, koska nuo henkilöt ovat hyvin näkyvä osa katukuvaa, ja siksi esimerkiksi Ruotsin vaaleissa tuo asia varmaan on hyvin suuressa roolissa. Ruotsissa puhutaan paljon maahanmuuttajien integroimisesta yhteiskuntaan, mutta samalla unohdetaan sellainen ikävä virhe, joka on tuota sulautumista jarruttanut todella pahasti. Nimittäin Ruotsissa maahanmuuttajat on sijoitettu jostain syystä kaikki samaan lähiöön, jotta heidän ei tarvitsisi ollenkaan integroitua. Noissa lähiöissä sitten nämä henkilöt ovat saaneet olla keskenään, ja tietenkään noita ihmisiä ei koulu kiinnosta, koska heidän vanhempansa ovat kotoisin kulttuurista, jossa työpaikka tulee aina koko perheelle.



Ja jos joku perhe tekee samaa työtä, ja saman katon alla asuu kahdeksan ihmistä, niin toki silloin siivoustyö varmasti tuo paljon rahaa, eikä kerrostalon vuokra ole mikään kovin korkea. Toki tuollainen asenne luo eteen tilanteen, mikä ainakin takavuosina näkyi ruotsalaisessa katukuvassa. Nimittäin se että kaikille ei sitten niitä siivoustöitä ollut tarjolla, koska heillä oli huono kielitaito, niin se sitten toi nuo ikävän maineen saaneet nuoret miehet kaduille seisoskelemaan. Se tietenkin saa aikaan ihmisissä pelon, koska he pelkäävät oman turvallisuutensa puolesta, koska noissa toimettomina seisoskelevien miesten ryhmissä saattaa huumeita olla liikkeellä.



Samoin tietenkin monet näistä ihmisistä ovat saaneet kokea vähemmän miellyttäviä asioita työelämässä, eikä myöskään muut asenteet heitä kohtaan ole aina kovin miellyttävä. Tämä saa aikaan vihaa, joka saattaa purkautua myöhemmin, kun henkilö on ottanut amfetamiinia tai alkoholia hyvin ikävällä tavalla. Tässä tarkoitan erityisesti niitä, jotka ovat lapsina tulleet maahan vanhempiensa kanssa. Maahanmuuttajiin kohdistetaan kaikkialla ennakkoluuloja, jotka johtuvat esimerkiksi juuri siihen, että heidän pukeutumisensa tai muu käytöksensä poikkeaa muiden ihmisten käytöksestä. Nimenomaan alkoholi on muslimeille tabu, joka saa aikaan riitoja vanhempien ja nuorten välillä.



Ja monissa niistä yhteisöistä, mistä muslimit ovat kotoisin, on tapana se, että isä päättää sen, että mihin kouluun nuo nuoret sitten menevät. Mutta toisaalta nuo vanhemmat saattavat sitten esimerkiksi kieltää koulunkäynnin, koska heistä on parempi, että nuori tuo rahaa kotiin, ja tällainen tilanne saa sitten aikaan skismaa. Samoin se, että varsinkin tyttöjen pitää olla siveitä ja upeita, eikä heihin saa kukaan koskea ennen avioliittoa varmaan on kaikille tuttua. Samoin se että veli on surmannut siskonsa, koska tämä on häpäissyt perheensä on tuttu asia monien lehtijuttujen kautta.




Mutta se ei ole tuttua, että kaikki nämä asiat, mitkä länsimaisille miehille on sallittu, sallitaan myös muslimimiehille. Se ei ole mikään ongelma, jos nuo miehet käyvät ilotaloissa tai hengailevat ostoskeskuksissa. Maahanmuuttajat ovat ongelmallinen ryhmä varsinkin päihdetyön osalta, koska noissa perheissä ei ehkä tunneta ollenkaan mitään muuta huumetta kuin alkoholi. Ja esimerkiksi tablettimuotoinen amfetamiini tai joku muu huumausaine saattaa olla tuollaiselle muslimille täysin tuntemattomia asioita, koska hän ei ole koulun kautta saanut huume- tai muuta päihdevalistusta. Eli he eivät ehkä edes tiedä näitä aineita huumeiksi.



Mutta jos taas lähdetään pohtimaan maahanmuuttajien sekä erityisesti kansalaisuuden syntymämaan perusteella saaneiden maahanmuuttajien lasten sekä lastenlasten ongelmallista tilannetta, niin näiden Ruotsissa syntyneiden kanssa ei voida menetellä siten, että heitä ei voi karkottaa mihinkään. He ovat asuneet jo kahden tai kolmen sukupolven ajan Ruotsissa, ja osa heistä on hankkinut hyvä työpaikat ja ammatit. Ja noiden ihmisten äänet myös kelpaavat kaikille puolueille. Eli kuten tässä monesti olen kirjoittanut, niin suuri yhtenäinen ryhmä ihmisiä on joukko, jolle voidaan lupailla vaikka mitä mukavaa. Tuon takia esimerkiksi Ruotsidemokraatit ovat joutuneet siivoamaan julkisuuskuvaansa, ja karsimaan kaikkein radikaaleimmat vaihtoehdot pois, kun puhutaan ulkomaalaisia koskevasta kysymyksestä sekä pakolaisuudesta.



Nimittäin ulkomaalaistaustaiset äänioikeutetut ihmiset ovat uusi poliittinen voimatekijä, joilta saa ääniä, ja myös suhde Islamiin on mutkistunut. Öljysheikkien rahat kelpaavat varmaan jokaiselle valtiolle maailmassa, eikä USA ole enää yksin pommittamassa Lähi-Itää. Kuitenkin juuri öljysheikit ovat sellaisia ihmisiä, jotka ostavat esimerkiksi hotelliketjuja sekä myös monia muita asioita kuten pikaruokapaikkoja, joista sitten varmasti tulee valtioon työpaikkoja sekä verotuloja. Sen takia ei kaikkein jyrkimpiä kannanottoja enää voida hyväksyä edes tiukemmin ulkomaalaisiin asennoituvilta puolueilta.