Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 16. helmikuuta 2025

Kulttuuri ei ole koskaan erossa politiikasta.


Kulttuuri, politiikka sekä kulttuuripolitiikka ovat asioita, joista nousee välillä suuren suuri kohu. Neuvostoliitossa kulttuuri oli yksi tapa vaikuttaa muiden maiden sisäisiin asioihin. Ja kulttuurin tukeminen on tietenkin asia, mikä liittyi Neuvostoliiton sekä myöhemmin Pohjois-Korean sekä Kiinan tapaan hoitaa kansainvälisiä suhteita. Kansainvälisen olympiakomitean mukaan "urheilu" ei kuulu politiikkaan. Tai politiikka ei kuulu urheiluun. Mutta samalla unohdetaan se, että tuolla idän ihmemaassa kaikki asiat ovat poliittisia. Eli jos esimerkiksi venäläisten urheilijoiden osallistuminen olympialaisiin sallitaan, niin se tiedotetaan Venäjällä ja sen liittolaisten televisiossa siten, että länsimaat ja niiden kansalaiset hyväksyvät Venäjän hyökkäyssodan. 

Kulttuuria epäpoliittiseksi nimittävät henkilöt eivät ole ilmeisesti tietoisia siitä, että kulttuurialan ihmiset sekä paljon kulttuuriin kytköksissä olevan urheilun vaikuttajat sekä taustavaikuttajat ovat myös jonkun maan kansalaisia. Samoin heillä kaikilla on oma poliittinen ja kulttuurillinen taustansa, jota vasten he näkevät omat arvonsa. Ja vaikka länsimaisissa arvoissa saattaa olla jonkun mielestä paljonkin korjaamista, niin kuitenkin esimerkiksi Lähi-Idän öljyvaltioissa naisten asema on maailman huonoin. Noissa maissa tapahtuu aivan yhtä paljon törkeitä ihmisoikeusloukkauksia kuin Venäjällä, mutta jostain syystä noista asioista vaietaan. Välillä kuitenkin kulttuuri kohtaa politiikan myös Suomessa, jossa tällaisista asioista nousee helposti kohu. 

Ja viimeisin kohu liittyy Erika Vikmanin kappaleeseen, "Ich Komme", mikä on valittu maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailuihin, mutta jostain syystä joku ei pidä kappaletta edustavana. Seuraavaksi ovat kokoomusnuoret, ja palestiinalaisaktivistit vedonneet Erika Vikmaniin, että tämä olisi poissa tuosta Eurovision laulukilpailusta, joka tunnetaan nimellä ""Euroviisut.". Toisten mielestä kappale ei vain ole edustava, ja toisten mielestä se ei ole oikein, että Erika Vikman tai kukaan suomalainen artisti esiintyy laulukilpailussa, jossa esiintyy Israelin edustaja. 

Ja tuo tietenkin tukee genosidismiä, mikä tarkoittaa kansanmurhaa. Mutta siis mitä sitten tarkoittaa kulttuuri ja sen riippumattomuus poliittisesta kontrollista? Kulttuuri on asia, mikä tietenkin saa samoja valtion määrärahoja kuin urheilu. Ja varsinkin urheilu on asia mikä välillä tarvitsee suuria satsauksia. Siis meillä Suomessa harjoittelu yms. ovat asioita, joihin pitää todella kuluttaa rahaa, koska esimerkiksi lumiset talvet ovat kovin lyhyitä. Ja ilmeisesti ongelma on siellä jossain, mitä kutsutaan sponsoreiksi. 

Jos suomalaiset naiset hyppivät lavalla puolialastomina, ja tekevät muitakin ehkä joidenkin mielestä hyvinkin rivoja asioita, niin se ärsyttää tietenkin ainakin puhdasoppisia muslimimaita, joista kansainvälinen yleisurheiluliitto saa melko paljon tukea. Suomessa on ihmisiä joiden titteli on arvokonservatiivi. Tuo tarkoittaa sitä, että henkilöllä jos sattuu olemaan uskonnollinen vakaumus, niin hän saa sen takia tehdä mitä vain. Ja tietenkin tuo arvomaailman konservatiivisuus oikeuttaa vaatimaan sitä, että kaikkien muidenkin pitää olla samaa mieltä kaikesta, kun se jonka ainoa peruste on se, että "hän ei voi hyväksyä jotain asiaa". Ja kun hän ei voi hyväksyä, niin silloin ei kukaan muukaan saa noita asioita hyväksyä. 

Itse olen sitä mieltä, että jos ihminen ei pidä jostain kappaleesta, niin hän voi jättää kappaleen kuuntelematta tai videon katsomatta. Mutta sitten on ihmisiä, joiden mielestä vain heillä on niitä oikeita suomalaisia arvoja. Noiden arvokonservatiivien mielestä Erika Vikman ei ehkä ole siis kypsä päättämään siitä, miten hän lavalla esiintyy. 

Tuo arvokonservatiivisyys nostaa välillä päätään esimerkiksi lehdistössä, jossa puhutaan välillä hyvinkin suopeasti siitä, että naisten ja nuorempien sisarusten paikka on pysyä kotona. Eli tuolloin palattaisiin johonkin pimeään keskiaikaan, jossa vain vanhimmat lapset saivat jotain, ja muiden tehtävä on heidän palvelemisensa. Välillä taas kohtaamme uutisia, joissa ikään kuin korostetaan sitä, miten joku neuroepätyypillinen häiritsee luokassa. Eli kuten tiedämme, niin noiden uutisten tarkoitus on ilmeisesti se, että neuroepätyypilliset sekä psyykkisistä häiriöistä kärsivät tai niistä kärsineet "siivotaan pois kouluista", jotta neurotyypilliset sekä psyykkisesti "ei häiriöiset" voivat sitten valloittaa noiden oppilaitosten luokat. 

Ja tietenkin kaiken maailman skitsofreenikoiden syyksi voidaan pistää huono koulumenestys sekä monia muita asioita. Eli tuolloin varmaan koko koululaitoksen taso paranee huomattavasti, jos kaikki epätyypilliset saadaan sieltä pois. Tuolloin opettajilla kuulemma olisi aikaa selvitellä kaikkien oppilaiden osaamista sekä tukea heitä, jos pari neuroepätyypillistä, skitsofreenikkoa yms. saadaan sieltä pois. Tietenkin voidaan sanoa että yksi skitsofreenikko jossain koulussa ei selitä sitä, että koko koulun taso on saattanut alentua. Tai ehkä se voi laskea jos koko koulussa on vain yksi luokka, jonne sitten kaikki koulun epätyypilliset työnnetään. Mutta miten se vaikuttaa seinän takana olevaan luokkaan tai 50 km. päässä olevaan toiseen kouluun sekä sen oppilaiden osaamiseen. 

Onko joku sitten muuten koskaan tehnyt tutkimusta siitä, saako skitsofreenikko, autisti tai joku muu epätyypillinen enemmän esimerkiksi kurinpitorangaistuksia kuin ne niin sanotusti tyypilliset ihmiset? Meillä kulttuuriin kuuluu se, että mielenterveyshäiriöt kuvataan jonkun Hannibal Lecter-hahmon kautta, joka popsii naapurinsa aamiaiseksi. Eli tämä asia muuten näkyi esimerkiksi maatamme muutamia vuosia sitten järkyttäneiden kouluampumisten yhteydessä. Tuolloin toisen tekijän mielenterveysasioita käsiteltiin tehokkaasti, mutta samalla unohdettiin kysyä, että miksi tuo henkilö sai aseenkantoluvan, vaikka hän oli käynyt ilmeisesti psykiatrian avopoliklinikalla? Tai jos hän oli saanut tuon luvan ennen ensimmäistä käyntiä, niin miksi sitä ei peruttu psykiatrisiin syihin vedoten? 

Suomessa naisten asema on kaksijakoinen, eli toisaalta meillä on periaatteessa työelämässä tasa-arvo, Mutta jostain syystä asenteet laahaavat lainsäädännön perässä. Eli naiset halutaan aina välillä takaisin hellan ääreen pois työpaikoista. Eli jotenkin jossain meillä naiset nähdään jotenkin kypsymättöminä tai sitten sellaisina, että heidän paikkansa on jonkun holhouksessa. Siis itse olen mies eli tuota asiaa en ole kokenut tietenkään henkilökohtaisesti. Mutta se mikä sitten on maassamme jotenkin huolestuttavaa on se, että esimerkiksi kunniamurhiin suhtaudutaan oudon välinpitämättömästi. 

Siis me suomalaiset hätkähdämme jos joku sanoo meistä sanan, joka ei ole imarteleva. Mutta samalla kuitenkin unohdamme sen, että meidänkään ei tarvitse hyväksyä esimerkiksi naisten pahoinpitelyitä sekä esimerkiksi muslimimaissa käytössä olevaa tapaa, jonka mukaan esimerkiksi raiskauksen uhri on itse syyllinen tuohon tekoon. Siis se että joku asia on toisen uskontoon kuuluva ei tee siitä hyväksyttävää. Tai se ei tee siitä ainakaan hyväksyttävää Suomessa. Tai ainakaan se ei saisi olla lieventävä asianhaara. 

Jos suomalaiset ärsyttävät noita öljysheikkejä, niin silloin tietenkin voi käydä niin, että olympiakomitea ei saa enää niin avokätisesti sheikkien rahaa kuin ennen. Ja kuten tiedämme, niin rahalla voi ostaa myötätuntoa maailmalta. Palestiinan kansan kärsimykset ovat todella suuret, se pitää kaikkien myöntää. Mutta palestiinalaisten kohtelu ei ole järin hyvää myöskään arabimaissa, jossa palestiinalaisia pidetään leireillä vailla mahdollisuutta työnhakuun tai muuten liittyä noiden maiden yhteiskuntaan. 

Kun keskustelemme Trumpin suunnitelmasta tyhjentää Gaza, niin sitä on vastustanut sekä Qatar että Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien liitto. Sanotaan että molemmissa maissa esimerkiksi siirtotyöläisten asema on ainakin ennen ollut niin huono, että sitä on verrattu esimerkiksi keskitysleireihin. Qatar on yksi maailman törkeimmin ihmisoikeuksia rikkovista valtioista, eikä yksikään Persianlahden maa komeile noissa asioissa. Eikä siinä sitten komeillut myöskään Basar Al-Assad, jonka kotimaa on rakkaan ystävän Vladimir Putinin hellässä hoivassa. 

tiistai 6. joulukuuta 2022

Puhetta harrastuksesta, eli yhteiskunnan muutos näkyy monissa asioissa.



Harrastuksen pitäisi olla asia, jonka avulla ihmiset palautuvat työpäivän jälkeen uuteen työpäivään. Eli harrastusten tarkoitus olisi varmaan se, että kaikilla olisi mukavaa, ja että päivän suorittamispaineet heitetään vähäksi aikaa mielestä. Mutta onko asia niin, että harrastus antaa mahdollisuuden palautua, ja unohtaa suorituspaineet? Harrastuksista on nykyään muodostunut paikka tai tila, missä mennään sykemittari kädessä kiinni, tuijotetaan taulukkoon, että montako steppiä pitää tänään tehdä ja lasketaan suoraan miten monta suupalaa meidän pitäisi syödä tai jättää syömättä, jotta kelpaamme harrastuksellemme. 

Harrastus on jo amatööritasolla sellaista, että ihmiset mylvivät täyttä kurkkua jossain kaukalon laidalla, ja muutenkin jokainen asia mikä tehdään tähtää ammattilaisuuteen. Eli onko maamme ykköstuote tulevaisuudessa ehkä urheilijat, jotka painavat verenmaku suussa ja ottavat kaiken mitä sanotaan aivan tosissaan. Eli mitään muuta kuin täysipäistä ammattimaisuutta ei voida edes odottaa, kun ihminen haluaa käydä esimerkiksi salilla vähän treenaamassa. Itse joskus ihmettelen että miten ihmisten pää kestää tätä upeaa ammattimaisuuteen pyrkimistä, tai pakonomaista non-stop treenaamista sekä jatkuvaa suorittamista, jossa jatkuvasti täytyy täyttää jonkun toisen ihmisen asettamia tavoitteita. Mutta kuten tiedämme, niin harrastukset ovat tärkeitä sosiaalisten suhteiden ylläpitoa ajatellen. 

Liialliset vaatimukset ovat tietenkin asia, mikä lisää jopa kaikkein parhaiden osaajien taakkaa. Se että ihmisen pitää osata työnsä vaikkapa työpaikalla ei enää riitä. Hänen pitää myös osata loistaa myös kaiken maailman harrastuksissa. Ja sitten jos ihminen ei kykene täyttämään hänelle asetettuja tavoitteita, niin hän lentää suoraan pois työelämästä. 

Se mikä on uutta, on se että tuo verenmaku suussa pakertaminen ja ammattimaisuus on tullut myös E-urheiluun. Elektronista urheilijaa eli tietokonepelien pelaajaa valmennetaan kuin jotain hiihtotähteä, ja häneltä odotetaan samalla tavoin tuloksia kuin joltain muuta urheilijalta. E-urheiluun kuuluu samanlainen valmennus sekä valmentautuminen kuin muuhunkin urheiluun. Ja se aiheuttaa sen, että ihminen varmaan stressaantuu myös tietokonepelejä pelattaessa. 

Yksi ala on varmaan ylitse muiden tässä loppuun polttamisessa. Se on niin sanottu ICT-ala. ICT-alalla on kuulemma ollut aina jatkuva puute koodaajista. Ja sitten kun koodaaja on tehnyt työnsä, niin hänet heitetään ulos yhtiöstä. Jatkuva muutos tekee koodaajan työn vähän vaikeaksi, koska aina on kyettävä mukautumaan alan uusiin pätevyysvaatimuksiin. Tuo jatkuva muutos missä jatkuvasti on opeteltava uusi ohjelmointikieli takaa sen, että kukaan koodaaja ei edes kykene vastaamaan alan tarpeeseen.

ICT-alan yksi erityispiirre tekee koodaajista kertakäyttöistä työvoimaa. Tuo asia on se, että kaikki koodaaminen tapahtuu virtuaalisessa ympäristössä. Koska editorit ovat siirtymässä pilvipalvelimille, niin koodaajan oikeudet käyttää tuota ympäristöä voidaan vain perua. Eli kun uusi koodaaja otetaan taloon, niin riittää että kyseiselle henkilölle annetaan oikeudet käyttää jotain editoria. Ja sitten työsuhde määrä-aikaistetaan eli koodarit palkataan vain jotain tiettyä projektia varten. 

Projektin päättyessä sitten koodaajista pääsee helposti eroon, kun heidän työsuhteensa sattuu päättymään, eikä silloin tarvitse käydä läpi mitään sen suurempia irtisanomiskiemuroita. Ja yhtiölle tulee halvemmaksi yksinkertaisesti vain vaihtaa käytettävä ohjelmointikieli sekä hankkia palvelukseen uusia junior-tason koodaajia, kuin kouluttaa vanhoja työntekijöitä. Tuolla tavoin yhtiön ei tarvitse myöskään maksella ikälisää. 

Parhaassa mahdollisessa tapauksessa projektista saa jäädä yksi tai kaksi henkeä, joista jompikumpi toimii projektipäällikkönä seuraavassa projektissa. Ja se tietenkin takaa sen, että kukaan ei varmaan tule antamaan tukea projektissa. Jos koodari ei osaa, niin hänet voidaan vaikka ulkoistaa eli siirtää siivoamaan toimistoa. 

Yleensä tuollainen koodaaja on pätevöitynyt harrastuksen kautta. Tai sitten hän on tulossa jostain oppilaitoksesta ehkä työharjoitteluun. Ja jos koodia ei synny, niin sitten saa tuo työläinen etsiä uuden työpaikan. Se että ehkä edellisestä koodausprojektista on jäänyt joku taloon esimieheksi edistää sitä asennetta, että toista ei edes kannata neuvoa. Tuo toisen neuvominen saattaa vaarantaa oman aseman, joten osaamaton kannattaa jättää oman onnensa nojaan. Tuo asenne saa monet ihmiset suorastaan palamaan loppuun. 

Se mitä tällainen asenne on joidenkin ihmisten kohdalla saanut aikaan on se, että he ovat lähteneet opiskelemaan aineita, jotka vaikuttavat muista tylsiltä. Ja tylsyys esimerkiksi ekonomien tai tradenomien koulutuksessa on tietenkin käsin kosketeltava. Mutta voisin sanoa, että kun ihminen kestää tylsyyttä vähän enemmän kuin mitä normaalin ihmisen kiintiö on, niin silloin ihminen voi saavuttaa jotain suurta, ja omasta mielestään upeaa. Se miltä tämä upeus muista näyttää voi olla vähän eri asia, kuin mitä oman elämän päähenkilö haluaa sen näyttävän. 

Mutta me kaikki olemme erilaisia. Se mikä meistä itsestämme saattaa tuntua ikävältä voi kuitenkin tuntua paremmalta, kuin se mitä olisi ilman tuota ikävää tarjolla. Huono palaute jostain asiasta voi aiheuttaa valtavan suuren motivaation kuohun. Ja se motivaatio tai sisu on asia, millä ihminen saa mitä vaikeimmatkin tehtävät läpi. 


https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

maanantai 3. lokakuuta 2022

Mitä voi vielä Ukrainan sodassa tapahtua?

Image: Wikipedia


Ukrainan sodassa voi olla edessä käänne huonompaan, sanoo Amerikkalainen Venäjä-ekspertti. Venäjä voi saada käyttöönsä suuren miesmäärän liikekannallepanon kautta, mutta sitten tietenkin seuraava kysymys on se, kuinka paljon miehiä Venäjä uskaltaa mobilisoida? Tai kuinka monelle miehelle Venäjä uskaltaa jakaa aseita? Suurin ongelma Venäjän kannalta on se, että sen pitää huomioida sisäisten turvallisuusjoukkojen kyky voittaa mahdollinen kapinoiva asevoima. 

Siis osa Venäjän joukoista on jatkuvasti sidottu sisäiseen turvallisuuteen, joka merkitsee sitä että tuo asevoima ei voi oikeasti mobilisoida kaikkia joukkoja, mitä se voisi muuten mobilisoida. Siis se että miehiä on käytettävissä on tärkeää, mutta sekin että millaisia varusteita noilla miehillä on, tai se että osaavatko nuo miehet käyttää aseitaan on myös tärkeässä asemassa. 

Mutta sitten meidän pitää muistaa se, että Putinin asema on käymässä erittäin tukalaksi. Viimeksi se että häntä on arvosteltu valtiollisessa mediassa kertoo karua kieltään siitä, että Putinin keinot ovat käymässä vähiin, ja hänen otteensa vallasta on ehkä alkanut lipsua enemmän kuin mitä kukaan on edes kuvitellut olevan mahdollista.

Kun ajatellaan Venäjän tulevaisuutta sekä Putinin roolia tässä asiassa, niin silloin meidän pitää muistaa, että Venäjä on olemassa vielä Putinin jälkeenkin. Mutta yksi asia pitää huomioida, ja se on se että syy miksi Venäjä aiheuttaa jatkuvasti ongelmia kansainvälisellä kentällä on se, että aiheuttamalla kriisejä saadaan ihmisten huomio käännettyä pois Venäjän sisäpolitiikasta. Ja tietenkin ydinaseet voivat aiheuttaa suurta huolta ihmisten mielessä. 

Siis aikooko Putin käyttää joko strategisia tai taktisia ydinaseita Ukrainan rintamalla? Strategisten aseiden käyttö olisi sikäli helpompaa, että ne voidaan laukaista suoraan siiloista tai sukellusveneestä kohti vihollista. Mutta sitten tuo isku voisi aiheuttaa ydinasehyökkäyksen mikä kohdistuu Venäjää itseään vastaan. Tai sitten taktisen ydinaseen ongelma on se, että tuo ase pitää ensin siirtää operaatioalueelle. 

Ja jos tuo ase sitten tuodaan rintaman lähelle, voi se yksinkertaisesti tuhoutua konventionaalisten aseiden tulituksessa. Eli yksi Excalibur-ammus HiMARS-heittimen ammus tai muu tykistön kranaatti voi tuhota ydinaseen kantolaitteen sekä laukaisualustan tai ydinasetta kuljettava lentokone voidaan ampua alas, joten ydinase-operaatio taistelukentällä on hyvin vaarallinen. Jos kuljetusväline tuhotaan, niin ase voi silloin päätyä vihollisen käsiin. Mutta jos ase on laukaistu, niin silloin sen torjuminen on melko vaikeaa. 

Mutta tietenkin kynnys ydinaseen käyttöön on hyvin korkea. Samalla pitää muistaa sellainen asia, että vaikka Putin haluaisi laukaista tuon aseen, niin hänen alaisensa eivät ehkä tähän pysty, tai eivät halua tätä asiaa tehdä. Kuitenkin Venäjän kohdalla meidän pitää huomioida sellainen asia, että sen johto on aina ollut kuuluisa siitä, että tuo valtio ei välitä ollenkaan ihmishengistä. Venäjän doktriinin mukaan mikään uhraus ei ole liian suuri sille, että asevoimat saavat mitä niiden johtajat haluavat. 

Eli suuretkaan tappiot eivät ole sellaisia, että niiden takia operaatiota keskeytetään. Tämä on asia, mikä meidän pitää tajuta, kun puhumme Euroopan ja Venäjän välisestä konfliktista. Eli Venäjän etu on se, että sen ei tarvitse välittää tappioista, mutta kuitenkin meidän pitää kysyä itseltämme, että haluammeko oikeasti että Putin jatkaa virassaan?

Putinin hallinnon kaatuminen voisi aiheuttaa Venäjälle sisäisen kaaoksen, mutta sitten kuitenkin meidän pitää muistella sitä, että Venäjän hallinto ei saa olla itseisarvo. Eli jos valtion hallinto jatkuvasti hyökkää muita päin, ja uhkailee muita eikä välitä tuon taivaallista mistään laeista, niin silloin muiden maiden etu on se, että tuo hallinto vaihtuu toiseksi. 

Tietenkin esimerkiksi on olemassa kaunis ajatus siitä että esimerkiksi venäläiset urheilijat pitäisi päästää kisoihin, jotta he voivat osallistua kaikkia yhdistävään toimintaan. Mutta sitten kuitenkin meidän pitäisi huomioida se, että esimerkiksi lasten dopingin käyttö on, tai ainakin sen pitäisi olla tuomittavaa. No, se miten urheilussa sääntöjä luetaan varmasti nähtiin Pekingin talvikisoissa, joissa Venäjän joukkue saattoi osallistua yksityishenkilöinä noihin kisoihin, joissa osoitettiin loistavaa kuuliaisuutta sääntöjä kohtaan. 

Mutta siis jos esimerkiksi ajatellaan että meidän urheiluväkemme osallistuu kokouksiin Venäläisten kanssa sen vuoksi, että sen avulla venäläisten ja valkovenäläisten asemaa heikennetään, niin se vaikuttaa lähinnä absurdilta ajatukselta. Eli suomalaisten urheilijoiden mielestä missään nimessä nuo liitot joiden kokouksiin Suomen urheiluliitto osallistuu ei voida missään muualla mitätöidä. Siis moniin asioihin pätee sellainen malli, missä että se kuka on palkan maksaja kertoo mitä lauluja pitää muiden laulaa. 

Eli miksi noita kahta valtiota ei voida sulkea pois kisoista, johtuu siitä, että niillä on paljon taloudellisia intressejä erityisesti urheilussa. Venäläinen raha on tähän asti merkinnyt paljon. Kun on paljon rahaa, niin se auttaa monissa asioissa. Siis Venäjällä mikään asia ei ole erillään politiikasta, ja se koskee myös urheilua. Vaikka tietenkin Venäläisten virallisen mielipiteen mukaan urheilulla ei ole mitään tekemistä Kremlin hallinnon kanssa. 


https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009101678.html


https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/ven%C3%A4j%C3%A4-on-h%C3%A4t%C3%A4%C3%A4-k%C3%A4rsim%C3%A4ss%C3%A4-ukrainan-sodassa-mutta-se-ei-ole-tae-tulevasta-sanoo-amerikkalainen-huippuasiantuntija/ar-AA12xxVn?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=e4bfd31d236643c792af5b1f1a042a00


https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/putin-on-ly%C3%B6nyt-ydinasekortin-p%C3%B6yd%C3%A4lle-syyt%C3%A4-kysy%C3%A4-mit%C3%A4-ven%C3%A4j%C3%A4ll%C3%A4-on-en%C3%A4%C3%A4-h%C3%A4vitt%C3%A4v%C3%A4%C3%A4-ensin-teht%C3%A4isiin-ydinkoe/ar-AA12wvcC?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=bd0ae726f277405b855f62926e174db9


https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/sodan-todellisuus-on-alkanut-paljastua-ven%C3%A4j%C3%A4n-valtiontelevision-juontajille-kritiikki-kremli%C3%A4-kohtaan-nousussa/ar-AA12y5MS?ocid=msedgntp&cvid=384cd61102314293a0b4e34c004b1c55


https://www.verkkouutiset.fi/a/ukraina-kertoo-yli-60000-hyokkaajan-kaatuneen/#82e28244


https://yhteisojahistoria.blogspot.com/



Kuka räjäytti Nord-Stream 2n?

https://yle.fi/a/74-20237886 Kenttätason  toimijoina  oli joukko ukrainalaisia. Ja kuten YLEn jutusta ilmenee, niin tuon kaasuputken räjäytt...