Ai sitä rikosta ei olekaan tapahtunut

Kimmo Huosionmaa

Tässä vaiheessa pitää sitten kyllä sanoa, että on tuo pikkulasten toiminta mennyt kovaksi, kun tupakka ja kaljavelkojen perinnässä käytössä ovat pesäpallomailat sekä kaiken maailman kemikaalit, joilla sitten noita vasikoita hiljennetään. Eli auta armias, jos joku uskaltaa vastustaa paikallista Al Caponea, niin silloin hän saa sen sitten myös nahoissaan tuntea. Samoin pitää muistaa tarkasti, että mistään kyseisen kuninkaan asioista ei varmasti saa puhua julkisesti tai ainakaan kotiväelle, tai sitten saattaa edessä olla sellainen pieni kurinpalautus, kuten vanhanajan Chicagossa oli tapana sanoa.

Tässä sitten Kotkan poliisi kertoo, että kuuluisassa paristojen suuhun laittamista koskevassa tapauksessa on ollut kyse muusta kuin pahoinpitelystä, niin silloin voin kyllä huomauttaa, että olen täysin tapauksesta kirjoitetun ja lehdissä julkaistun tiedon varassa. Ja jos tuo poika on sitten toiminut toisten yllyttämänä eli omasta vapaasta tahdostaan, niin tuolloin asianajaja kyllä kysyisi, että mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi kieltäytynyt? Samoin joku kysyy aina, että miten on mahdollista, että paristoja on laitettu suuhun, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että tietenkin on mahdollista, että noita paristojen happoja on liuotettu veteen tai mehuun, jolloin saattaa seurauksena olla kuolema.

Vai onko kyseessä ollut sittenkin joku emäs, kuten pikapuhdistusaine, joka on kuulemma saanut suuren suosion joidenkin alkoholistien piirissä, kun sitä voi liuottaa mukavasti vaikka salmiakkikoskenkorvaan tai johonkin kolajuomaan. On se meno kadulla mennyt kyllä aika pimeäksi, kun tuollaisia temppuja pitää toisille lähteä tekemään. Eli kun näiltä maamme Al Caponeilta on konepistoolit otettu pois, niin sitten pitää turvautua johonkin vaihtoehtoiseen metodiin, mikä tarkoittaa sitä, että toinen huijataan juomaan tai syömään jotain todella vaarallista, ja sitten lähdetään leveilemään sillä, että kuinka tajutonta tai kuolevaa on vielä potkittu maassa, kun hän on luottanut johonkin tuttavaansa, joka on ehkä saunalle kutsuttu, ja sitten viinan seassa tarjottu jotain todella ikävää ainetta.

En tiedä millaisesta tapauksesta sitten on kysymys, ja mikäli tuo poika on jotenkin ymmärtämätön, niin se ei vapauta tekijöitä syytteestä. Jos tuo poika, joka on joutunut sairaalaan on esimerkiksi kehitysvammainen, niin silloin tulee mieleen sellainen asia, että vaikka hän olisi tuon teon tehnyt yllytyksestä, joutuvat tekijät tai yllyttäjät kyllä melkoisiin vaikeuksiin. Nimittäin tuolloin teko on sellainen, että se varmaan vaikuttaa tekijöiden elämään loppuelämän ajan.

Jos toinen on ymmärtämätön, niin silloin pitää ymmärryksessä olleen käsittää, että missään nimessä mitään paristoja ei saisi laittaa sellaisen ihmisen suuhun, vai onko tässä Kotkan tapauksessa kyse ollenkaan siitä, että paristoja olisi laitettu suuhun tai niitä olisi imeskelty? Toki noita käytettyjä paristoja voi liottaa vaikka vissy-vedessä, ja jos näin on toimittu, niin silloin kyse ei ole ainakaan mistään pikku pilasta, vaan siinä voi sitten ihminen kuolla, jos hän tuota liuosta sattuu juomaan.

Toisaalta jos ajatellaan sitä, että kiusaaminen on ollut todella kovaa sekä väkivaltaista, niin silloin saattaa olla niin, että tuo poika on vahingoittanut itseään, jotta hänen ei tarvitse mennä kouluun. Kun katselin esimerkiksi Iltapäivälehden otsikoita tästä tapauksesta, niin niiden mukaan kyse on ollut pakottamisesta. No tässä taitaa sitten tulla mieleen sellainen asia, että jos kyseessä on yllytys, niin mitä siellä koululla on oikeastaan tapahtunut? Ja jos poliisi sitten tarkoittaa, että poika, joka joutui sairaalaan on toiminut yllytyksen takia, niin tietenkin tapauksesta voidaan muutenkin keskustella.

Eli jos puhutaan siitä, että poika on vapaaehtoisesti pitänyt pattereita suussaan niin kauan, että joutui sairaalaan, niin siinä sitten saattaa olla kyse jengin pääsykokeesta, missä mitataan sitä, kuinka kova tuollainen poika oikeastaan onkaan, eli kestääkö kantti tulla noiden kovisten jengiin. Toki aikuisten MC-kerhot kuten Helvetin Enkelit kuulemma käyttävät huomattavasti säyseämpää menetelmää, kuten naapurin koiran syömistä, mutta tässä keskustellaan vakavasta asiasta. Eli jos joku noista nuorista on sanonut toisen tehneen tämän teon, joka johti sairaalaan vapaaehtoisesti tai toisten yllytyksestä, niin silloin olisi mukavaa tietää se, mitä seurauksia esimerkiksi kunniasta kieltäytyminen olisi tuonut tuolle pojalle?

Olisiko sitten seurauksena ollut pari pesäpallomailalla tapahtunutta lyöntiä päähän, vai olisiko kyseiselle pojalle vain sanottu, että hän on liian nössö tuohon jengiin. Tällaiset asiat ovat melko ikäviä koululle että kaikille tapaukseen osallistuneille. Nimittäin sellainen asia, että toinen hautoo itsemurhaa vakavissaan ei ole mikään pikku juttu, ja vaikka toinen olisi hieman sulkeutunut, niin se ei varmaan oikeuta mitenkään häntä kiusaamaan tai potkimaan. Jos puhutaan esimerkiksi rikoslaista, niin siellä ei erikseen ole  mainittu mitään koulukiusaamisesta, mutta pahoinpitely, laiton uhkaus, sekä kunnianloukkaus ovat myös rikoksia, ja ne ainakin myös tuomitaan oikeudessa, mikäli niistä on näyttöä.

Jos sitten sattuu käymään niin, että joku todetaan syylliseksi johonkin tekoon, mikä saa toisen muuttamaan koulua, niin silloin tietenkin hän joutuu korvaamaan kaikki kulut, mitä tuosta teosta seuraa. Ja sitten jos teko on tietyllä tavalla raaka, tai esimerkiksi pahoinpitelyyn ei löydy muuta syytä, kuin hauskanpito, niin silloin saattaa eteen tulla erittäin mukava asia eli tuollainen ihminen joka vain toisen satuttamisesta nauttii, joutuu maassamme psykiatriseen hoitoon. Ja jos katsotaan että ihminen ei tekojaan ymmärrä, niin silloin edessä on holhous tai edunvalvontaan määrääminen, mikä tarkoittaa sitä että muut huolehtivat tuollaisen ymmärtämättömän ihmisen asioista lopun elämää.  Ja se että ihminen pakotetaan esimerkiksi vahingoittamaan itseään on äärimmäistä väkivaltaa, joka varmasti on sellaista, mikä vie tekijän mielisairaalaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/koulupoika-joutui-yoksi-sairaalaan-imettyaan-paristoa-kotkassa-poliisi-epaillysta-kiusaamistapauksesta-sekin-on-mahdollista-etta-rikosta-ei-ole-tapahtunut/7053092#gs.H1aFy7Y

Tiedettä sekä positivismia eli ole joskus rohkeasti erilainen

Kimmo Huosionmaa

Tekstin lopussa on linkki Juice Leskisen tekemään kappaleeseen "Mussoliini, Perusdiini", ja se liittyy mielestäni aika hyvin tämän kirjoituksen aiheeseen. Kaikki me tunnemme jonkun Mussolinin, joka on olevinaan toisia ainakin hiukan parempi. Ja se sitten aiheuttaa sen, että osalle ihmisistä ei ole koskaan oikein loistavaa suhdetta syntynyt esimerkiksi tansseihin tai joidenkin on vaikeaa ottaa osaa keskusteluihin. Tuollainen suuri nero kuin Mussolini, saa aikaan aina sen, että joku jää ikään kuin seinäkoristeeksi jokaisessa juhlassa, mihin hänet viedään. Joten tietenkin toisin ajattelemalla voi tuosta tilanteesta selvitä, mutta siihen palataan tekstin lopussa.

Kun keskustellaan siitä, että onko universumissa elämää, niin törmätään siihen asiaan, että joku sanoo, että valtaosalla eksoplaneetoista on äärimmäiset olosuhteet. Joten tässä hiukan sitten korjaisin tuota lausetta siten, että vaikka valtaosalla eksoplaneetoista on äärimmäiset olosuhteet, niin silloin kuitenkin riittää se, että yhdellä niistä on sopivat olosuhteet siihen, että elämä kehittyy. Ja tämän jälkeen voidaan keskustelua käydä loputtomasti joko rakentavasti tai vähemmän rakentavasti, riippuen vähän siitä, missä mielentilassa oikeastaan olemme, ja jos oikein paljon halutaan ottaa virvokkeita ennen kuin lähdetään keskustelemaan näistä asioista, niin silloin voidaan myös ryhtyä inttämään asiasta tyyliin "juupas eipäs", mikä varmaan on erittäin vakuuttavaa.

Keskustelu ei tarkoita tietääkseni sitä, että kaikki eriävät mielipiteet, jotka sattuvat olemaan jommankumman kannan vastaista lakaistaan maton alle, ja niitä pidetään roskana, jota ei kenenkään tarvitse kuunnella. Tiede vaatii erilaisia ajattelutapoja sekä sellaista, mitä kutsutaan toisen mielipiteen olemassaolon hyväksymiseksi voidakseen kehittyä sille tasolle, että se voidaan hyväksyä, ja mitään kantaa ei saa koskaan sivuuttaa tuntematta pientä ennakkoluuloa sen tekijöitä kohtaan.

Suvaitseminen sekä toisen erilaisen kannan hyväksyminen on asia, mikä avaa tien tieteen maailmaan, ja koskaan ei saa luoda sellaista tilannetta, että toinen ihminen pelkää tuoda omia ajatuksiaan pöytään. Se että toinen ihminen hyväksyy jonkun toisen henkilön kannan olemassaolon sekä ymmärtää tämän mielipiteen perustelun, ei tarkoita sitä, että kumpikaan olisi asiassa sen enempää oikeassa kuin väärässä. Kun toinen ihminen esittää jonkin näkemyksen jostain asiasta, niin ensiksikin häntä pitää silloin kuunnella. Eikä siis ideana ole se, että kaikki vain katsovat kelloaan, ja sitten kun tunti loppuu, niin lähdetään vessaan. Eikä myöskään rakentava palaute varmaan tarkoita sitä, että toisen ihmisen työ ikään kuin haukutaan täysin surkeaksi.

Rakentavan palautteen tarkoitus on löytää myös hyvää toisen työstä, eikä siis näyttää kuinka kova tuo palautteen antaja osaa tai uskaltaa olla. Eli periaatteessa palautetta annettaessa pitäisi antaa sekä huonoa että hyvää palautetta, nimenomaan tässä järjestyksessä, jotta esiintyjälle jäisi sitten hyvä mieli tuosta työstä sekä sen esittämisestä. Kun sitten palataan mielipiteeseen tai keskusteluun hyvinkin abstraktista asiasta esitetyltä näkemykseltä, niin silloin tällöin olisi hyvä myös pyytää keskustelukumppanilta perustelut hänen omaan mielipiteeseensä, ja nimenomaan hyvä perusteleminen on sellainen asia, mikä lisää puheen tai tekstin uskottavuutta. Tekniikkaa missä filosofi perustelee ehkä hyvinkin epäsovinnaisen väitteen kutsutaan retoriikan nimellä, ja retoriikka on se, mikä tekee kirjoituksesta tai esitelmästä  hyvän sekä uskottavan.

Jos palataan taas yhteen omista henkilökohtaisista lempiaiheistani eli UFO:ihin, niin aina silloin tällöin joku sanoo noita laitteita parapsykologian sekä yliluonnollisten asioiden piiriin, tai että näistä asioista puhuvan pitäisi hakeutua psykiatrille, niin silloin kyllä huomauttaisin, että jokaisella ihmisellä on oikeus omaan mielipiteeseensä, sekä siitä voisin huomauttaa, että UFO:t tuskin ovat "muuta" kuin humanoidien tai ihmisten tekemiä lentolaitteita, joilla varmaan on myös tyyppitunnus sekä fyysinen olomuoto, joka tekee niistä aivan luonnollisia välineitä, joskin kyseessä saattaa olla hyvin harvinainen lentokoneen malli.

Kukapa näistä asioista tietää oikeasti mitään, ja tässä vain käytin tällaista asiaa esimerkkinä siitä, millaista perustelua voi näistä asiosta käyttää. Perustellun mielipiteen esittäminen on aina oikeutettua, ja siksi meidän pitää ottaa toiset ihmiset keskusteluissa huomioon. Kun ihminen ryhtyy puhumaan jostain asiasta, niin tietysti olisi mukavaa, jos hänet huomioidaan oikeasti myös keskustelussa, eli silloin kun toinen puhuu jostain asiasta, niin häneen voi kiinnittää myös huomiota. Eikä aina tarvitse kääntää päätä pois, eikä puheenaihetta vaihtaa, kun joku tulee keskustelemaan jostain asiasta. Ja aina puhutaan sellaisesta kuin hyvät tavat.

Tietenkin on aina olemassa jotain neroja, joista on mukavaa kohdella toista kuin ilmaa. Se tietenkin on tarkoitettu ylemmyyden osoitukseksi, että ei muka kuunnella mitä toinen puhuu. Sitten jälkeenpäin mennään kertomaan, että toisen puhetta ei tarvitse kuunnella ollenkaan, joten tuolloin voidaan siirtyä taktiseen testiin, että kuuleeko kukaan oikeasti, mitä jossain pöydässä puhutaan. Jos sattuu olemaan takana muutama kurssi Krav-Magaa tai vastaavia itsepuolustuslajeja, niin silloin voi siinä pöydässä kertoa vaikka oman mielipiteen siitä, mitä mieltä on muista pöydässä istuvista henkilöistä.

Tuota itsepuolustuslajia tarvitaan silloin, kun joku kritiikin kohteista sitten alkaa kuumeta, jos he ylipäätään mitään kuulevat. Tuolloin voi  testata samalla, että kuuntelevatko nämä henkilöt yhtään mitään. Tämä hyvin tehokas tekniikka on haukkua heidät esimerkiksi superjunteiksi, joilla ei ole mitään omia ajatuksia. Samoin pöydässä istuvien daamien tapaa pukeutua sekä heidän vartaloaan voi kommentoida niin, että he eivät ehkä aivan niin kauniita ole, kuin olettavat olevansa, ja haukkua heidät muutenkin maan rakoon. Tuolloin varmaan joku voi osoittaa kuulevansa toisen puhetta ryhtymällä itkemään. Tämä temppu varmaan on vielä tehokkaampi, jos sen tekee puhujan paikalta, koska se, mitä jokainen puheen pitäjä varmasti inhoaa, on se, että puheensorina vain kuuluu vieraiden parista.

Esimerkiksi häissä voi mukavasti haukkua hääparin maan rakoon, ja mitäpä sillä on väliä, jos ei kukaan sitten kuitenkaan koko iltana puhu tuon puheen pitäjän kanssa. Ei siinä sitten kuitenkaan mitään pahaa pääse tapahtumaan, jos vaikka puhuja lähtee vähän aikaisemmin. Mutta tuolloin voin kyllä sanoa, että varsinkaan ensikertalaiselta ei puheen tekeminen suju niin helposti kuin esimerkiksi joltain poliitikolta, joka pitää niitä jatkuvasti. Ja jos ei toisen tekemää työtä voi yhtään kunnioittaa, niin silloin kyllä pahoittaa tämän puheen pitäjän mielen, eikä se sitten tietenkään mitään kovin mukavaa ole.

Joten tällainen teko saattaa sitten tehdä lähtemättömän vaikutuksen koko tiimiin, mutta missään nimessä ei ole oikein, että myöskään toista osapuolta loukataan jatkuvasti. Eli jos ilta tuntuu olevan jo valmiiksi pilalla, niin ole rohkeasti erilainen, ja hauku koko yleisö maan rakoon. Silloin he saattavat jopa muistaa oman kuolevaisuutensa, ja jos he eivät koskaan muutenkaan käy, niin mitäpä siinä sitten mitään menettää, jos vaikka sattuu noita neroja sitten vähän loukkaamaan. Siinä on heille paljon puhuttavaa muuten niin tylsään ja säntilliseen elämään, missä kaikki ovat niin täydellisiä, että ihan alkaa kuolevaisia hirvittää tällainen ajattelutapa, missä toista saa muka kohdella kuin ilmaa.

Juice Leskinen:  "Mussolini, perusdiini" https://www.youtube.com/watch?v=9QjV85pNkOc

Koulukiusaaminen on taas noussut puheenaiheeksi.

Kimmo Huosionmaa

Kouluissa tapahtuva kiusaaminen on tullut taas ihmisten tietoon, kun paristoja on laitettu jonkun pojan suuhun. Tuollaisen teon tehnyt henkilö ei varmaan ole käsittänyt, että vaikka hänet tai heidät on nuoren ikänsä takia ehkä jätettävä rankaisematta, niin tästä sitten on kyllä seurauksena hyvin vakavia asioita, eli jos lähdetään siitä, että nuo paristot tai niistä liuennut suolahappo ovat tehneet jotain tuon uhrin hampaille, niin silloin nämä teon tehneet henkilöt ovat aivan oikeasti velvollisia maksamaan noille hampaille sattuneet vauriot. Ja samoin myös kivusta sekä särystä tulleet vahingot joutuu tekijä tässä tapauksessa maksamaan, vaikka tietenkään tässä ei sitten kaikki asiat ole luetteloitu. Joten tuollainen vakava väkivallanteko saattaa aiheuttaa erittäin suuret kustannukset tekijälle, koska lain mukaan tekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Eikä korvausvelvollisuudelle ole ikärajaa.

Nimittäin tällaisessa tapauksessa edessä saattaa olla ihan oikea koulukoti, sekä se, että vanhemmat joutuvat myös vastuuseen tällaisesta tapauksesta, koska tekijä on nuoren ikänsä takia heidän vastuullaan, ja vanhemmat ovat tuolloin velvollisia korvaamaan esimerkiksi tuon kiusatun hoitoja, sekä myös mahdollisia lastensuojelutoimenpiteitä. Mutta uskoisin, että tämä toiminta ei ole aivan ainutlaatuista maamme koululaitoksen historiassa. Olen muistaakseni kuullut jostain sellaisen tarinan, jossa koululaiset olivat tarjonneet kaverilleen purtavaksi jotain pumpulitukkoa, jossa oli muka lääkettä hammaskipuun, mutta joka oli sitten kastettu suolahappoon. Siitä sitten oli hammas tuhoutunut melko pahasti.

Jostain syystä näistä asioista, missä henkilön terveys on vaarantunut kiusaamisen yhteydessä sekä siitä, että joskus lapsi on saattanut jopa surmata itsensä kiusaamisen seurauksena ei olla käsitelty julkisuudessa ainakaan tarpeeksi. Eli ennen koulukiusaamiseen on vastattu niin, että koulussa ei sitä ole, ja tällaisella viestillä rehtori on sitten kuitannut hänelle melko ikävän asian. Tuon jälkeen on todettu, että tuon ilmoituksen tehneen lapsen olisi parempi vaihtaa koulua, kun on tästä asiasta ryhtynyt kertomaan. Samoin jostain olen kuullut, että koululaitoksen palveluksessa olevia henkilöitä on kehotettu olemaan kommentoimatta näitä kiusaamista koskevia uutisia, ja ennen vedottiin mielellään vaitiolovelvollisuuteen.

Mutta tuolloin kyllä on menty hieman liian pitkälle, kun toinen osapuoli saa sitten jatkaa toimintaansa kaikessa rauhassa sekä levitellä kaiken maailman juttuja uhristaan, eikä kuitenkaan heitä ole vaitiolovelvollisuus tai salassapitoa koskeva päätös koskenut ollenkaan, mikä tietenkin ihmetyttää jokaista, kun toisen kertomia juttuja sitten katsotaan läpi sormien. Toki lain mukaan syyttäjillä on kaikissa tapauksissa toteen näyttö velvollisuus. Tässä muuten katselin Harkimoa YouTubesta yhtenä päivänä, ja huomasin, että esimerkiksi jo 13-vuotiaita taklataan päähän. Se onko taklaus johtunut vahingosta vai onko kyseessä tahallinen teko on jäänyt pimentoon. Kuitenkin nykyään koulukiusaaminen saattaa jatkua kaikkialla, missä nuori liikkuu, ja kaikkein ikävintä se on silloin kun tätä tapahtuu harrastuksen yhteydessä, minkä pitäisi olla sellaista mukavaa toimintaa, eikä mitään verenmaku suussa tehtävää työtä.

Eli nykyään hirveän usein kiusaaminen on kokonaisvaltaista, ja esimerkiksi Facebookissa jaetaan tietenkin asioita, joita kukaan ei halua kohdalleen. Mutta jostain syystä jos joku toista tuolla sosiaalisessa mediassa kiusaa, niin sen näkee tuolloin jokainen ihminen, ja silloin asiasta jää myös todisteita. Ja silloin jos joku on vähän varomaton, niin hän saattaa julkaista materiaalia, missä jonkun henkilön toiminta näytetään hyvin ikävässä valossa. Tuon takia jotkut vihaavat sosiaalista mediaa yli kaiken.

Mutta tietenkin tässä lopuksi pitää sanoa, että kiusattuja joskus kehotetaan olemaan hiljaa tästä asiasta, koska silloin hän ei muka saa turpiin. Kuitenkin voidaan sanoa, että koskaan tällaisesta asiasta ei pidä vaieta, vaikka kuinka joku lehtori kehottaa näin tekemään. Eli asian salaaminen vain kannustaa kiusaajia jatkamaan toimintaansa, ja tietenkin tuolloin he saattavat kehitellä esimerkiksi upeita tarinoita siitä, kuinka vanhaan hyvään aikaan asiat olisi käyty hyvässä hengessä läpi, ja sitten olisi tuota kiusaamista voitu jatkaa rauhassa.

Kiusaajien mielestä kiusatut ovat tietenkin kovin tyhmiä ihmisiä, joten he osoittavat monella tavoin sitä luovuuttaan sekä muutakin osaamistaan. Esimerkiksi seinään kirjoitettu teksti "Vitun Homo" varmaan tekee hyvän vaikutuksen tuomareihin tai kauppiaisiin, jotka näkevät noita hengen tuotteita esimerkiksi yleisessä käymälässä. Siinä oikein silmä lepää, kun sellainen huippuluokan kiusaaja tekee ylpeänä muille selväksi, miten tulee käymään, jos hänelle sanotaan vastaan. Ja jokainen joka tekee vastarintaa on tietenkin täydellinen raukka, joka ei osaa tapella reilusti.

Sitten tämä kiusaaja antaa näytteen siitä, kuinka rehti ja reilu ihminen hän edes on, ja ottaa muutaman kaverin mukaan ja lähtee kertomaan uhrilleen, kuinka mukava hän osaa olla. Eli kiusaaja kymmenkunta kaveriaan mukaansa, ja sitten uhri ympäröidään ja hänet pakotetaan juomaan virtsaa. Tästä on ainakin Hesarissa ollut pari juttua, joten kai tällaisen asian voi sitten myös tässä mainita.

Kun tuollaista toimintaa on nuorena harjoitettu, niin siitä tulee tapa, eli aina kun joku vastustaa kiusaajaa, niin hän pakottaa toisen tekemään erilaisia nöyryyttäviä tekoja. Ja tuo tapa on sellainen,  mikä sitten myöhemmin muuttuu iän myötä paljon vakavampien tekojen sarjaksi, kuin mitä ensin on tarkoitettu. Myöhemmin tuohon pulloon on ilmeisesti laitettu myös Glygolia sekä erilaisia lääkkeitä, jotta uhri on saatettu tajuttomaan tilaan, ja sitten hakattu pesäpallomailalla tai sitten hänet on tuikattu tuleen. Ja tuolloin on tehty rikos, joka vie tekijän vankimielisairaalaan.

https://www.mtv.fi/lifestyle/koti/artikkeli/petra-kohtasi-lohduttoman-nayn-helsingissa-koulukiusattu-9-vuotias-seisoi-tiella-ja-suunnitteli-heittaytyvansa-auton-alle-onneksi-pysahdyimme/7051426

https://www.youtube.com/watch?v=uraCyZsmRZM

Onnettomuuksien tutkinnasta sekä siitä, miten niistä kirjoitetaan

Maljani on ylitsevuotavainen...

(Psalmien kirja 23. luku)

Kimmo Huosionmaa

Kun onnettomuuksista kirjoitetaan lehtiin, niin pitää huomioida se, että varsinkin tutkinnan alussa on vaara, että väärä henkilö tulee leimatuksi esimerkiksi onnettomuuden aiheuttajaksi. Kaikissa onnettomuuksissa on käynyt niin, että esimerkiksi lentokoneen ohjaaja tai linja-auton kuljettaja, joka on ollut ratissa on nähty ikään kuin sankarina, ja sitten vasta myöhemmin on tullut ilmi, että hän onkin tehnyt virheitä toimiessaan onnettomuuteen joutuneen kulkuneuvon kuljettajana. Kun mietitään tilanteita, joista kirjoitetaan lehdissä, niin itse mietin, kuinka paljon esimerkiksi lentäjät saavat julkisuutta verrattuna siihen, mitä esimerkiksi heille tapahtuu ilmassa.

Tässä sitten taas mietin, miten monta kertaa vuodessa bussin kuljettaja on estänyt onnettomuuden ohjaamalla bussia taitavasti, mutta noita tapauksia ei koskaan kerrota kenellekään. Mutta jos esimerkiksi lentokone ohittaa toisen liian läheltä, eli tuva-alueen sisältä, niin johan on edessä sitten suuri joukko lehtijuttuja, joissa tämä asia kerrotaan kaikelle kansalle. Mutta juuri koskaan ei sellainen ihminen kuin bussin kuljettaja saa mitään muuta kuin negatiivista julkisuutta, ja kun tässä sitten muistelen tämän Kuopion bussiturman tiedotuksen etenemistä, niin siinä sitten on todettu, että kuljettajaa epäillään neljästä törkeästä kuolemantuottamuksesta.

Eli hän oli ajanut liian kovaa jopa matkustajien mielestä, ja sitten jättänyt perästä ilmeisesti tulleen kommentin huomioimatta, mikä on johtanut siihen, että bussi syöksyi suoraan junaradalle surullisin seurauksin. Tässä sitten mieleen on tullut se, että joutuiko kuljettaja raivon valtaan tuolloin onnettomuuden tapahtuessa. Tuo asia on ilmeisesti jäänyt huomioimatta, että kuljettajilla on kova stressi noiden autojen ratissa, koska aikatauluista on pidettävä kiinni, ja sitten on joku tapahtuma saanut ehkä kokeneen kuljettajan sellaiseen tilaan, missä hän ei ole kyennyt hallitsemaan tunteitaan, ja sitten seurauksena on ollut bussin syöksyminen junaradalle.

Raivotilassa ajaminen on asia, mistä ei juurikaan puhuta henkilö- tai raskaan ajoneuvon kuljettaja-tutkinnon yhteydessä. Raivotilassa ajaminen on todella vaarallista, ja siksi tuollaisesta asiasta pitää voida puhua, mutta kun sitten ajatellaan tilannetta, missä kuljettaja sanoo olevansa suuttunut, niin sitä voidaan pitää työpaikalla pelkästään lintsaamisen yrityksenä. Ja kuten monissa muissakin tapauksissa voi tuollaisesta asiasta tulla potkut, jos henkilö vetoaa mielialaan silloin, kun siihen voisi olla aihetta.

Kuitenkin raivotilassa tai väsyneenä ajaminen on yhtä vaarallista kuin alkoholin tai huumeiden vaikutuksen yhteydessä, mutta siitä puhuminen on edelleen ikään kuin tabu, ja itse kyllä välillä mietin, miten esimerkiksi bussinkuljettajat jaksavat työssään. Eli kuinka usein esimerkiksi huonosti nukuttu yö on ollut takana, kun kuljettaja on tullut aamulla töihin, ja kuinka usein on kuljettaja tuntenut vihaa matkustajia kohtaan.

Tuolla bussissa kohtaa varmaan monenlaisia ihmisiä, joista osa saattaa olla melkolailla juovuksissa. Ja kun puhutaan sosiaalisista kohtaamisista, joita varmasti joskus bussin kuljettaja kohtaa työssään, niin ne mahdolliset riidat varmasti tuntuvat aivan yhtä pahalta, kuin jos hankalan asiakkaan kohtaa esimerkiksi R-kioskin tiskillä. Ja ne asiat varmasti vaikuttavat yöuneen sekä seuraavan päivä ajosuoritukseen. Samoin bussissa saattaa olla ajon jälkeen oksennusta sekä mielessä pyöriä muistot päivän tapahtumista. Tuolloin saattaa sitten yöuni jäädä lyhyeksi.

Eli väsyneenä ei varmaan ole mukava tulla mihinkään työpaikkaan, eikä myöskään mahdollinen illalla tullut uhkailu ainakaan oloa paranna. Tuolloin saattaa sitten pinna mennä auton ratissa istuessa, jos joku alkaa neuvoa kuljettajaa siitä, miten pitää autoa ajaa. Silloin jos tuon kuljettajan sietorajaksi kutsuttu psyykkinen resistenssikyky on madaltunut, saattaa kaikkein rauhallisimmallakin ihmiseltä malja valua ylitse, eli hän suuttuu niin, että ei enää pysty hillitsemään itseään. Siitä sitten saattaa seurauksena olla hyvin vakava onnettomuus, kun ajonopeus kohoaa liian suureksi.

Kehitysvammaisten kohtelussa on edelleen puutteita

Kimmo Huosionmaa

Ihmismieli on hyvin pimeä paikka, ja kun ihminen saa tilaisuuden tehdä pahaa, niin hän sitä myös tekee, mikäli kyseessä on narsistinen tai muuten häiriintynyt ihminen. Ja tietenkin kehitysvammainen henkilö on noiden ihmisten mielestä hyvä kohde pahoinpitelyille sekä muulle ihmisarvoa kohtaan alentavaan toimintaan kuten esimerkiksi työn halventamiseen sekä tarpeettomaan vapauksien rajoittamiseen. Kehitysvammaisten laitoksissa saattaa olla töissä ihmisiä, jotka uhkailevat potilaita tai ottavat heistä "hauskoja" kuvia, joissa sitten kuvataan potilaita nöyryyttävissä tilanteissa, tai heitä kohdellaan kuin ilmaa. Tuo tarkoittaa sitä, että potilaiden omaisten kanssa kyllä puhutaan, mutta potilaan omaa tahtoa ei kuunnella ollenkaan. Tai mihinkään hänen tekemiinsä kyselyihin ei vastata, ja lääkkeet annetaan muovipussissa selittämättä edes mitä varten mikäkin pilleri on määrätty.

Kehitysvammaisten kohtelussa sekä laitoksissa että jokapäiväisessä elämässä on edelleen puutteita, ja nämä häkkisängyt varmaan tuovat mieleen monia asioita, joita jokainen on ainakin kerran elämässään nähnyt kehitysvammaisille tehtävän. Kun tätä häkkisänkyä ajatellaan tarkemmin, niin noiden sänkyjen ongelma esimerkiksi tulipalon sattuessa on se, että tuo häkkisängyn sisään suljettu henkilö ei pääse ulos tilasta omin avuin. Samoin tuo hyvin ikävä väline estää asukkaan liikkumista omassa huoneessaan tarpeettomasti.  

Mutta tuo sänky on tietenkin myös symbolinen ikään kuin ylemmyyden osoitus hoitohenkilökunnalta, joka varmasti on tiennyt sen olevan kielletty. Todellisuudessa nämä häkkisängyt ovat vain yksi asia, joka kehitysvammaisten kohdalla on tehty väärin, ja suuri ongelma tietenkin on noiden henkilöiden työllistyminen sekä asenteet työelämässä ylipäätään sellaista henkilöä kohtaan, joka on todettu ikään kuin vajaakuntoisiksi.

Joissakin työpaikoissa on oikein lääkärintodistus esitettävä, että henkilö, joka hakee töihin varmasti täyttää työpaikan asettamat tavoitteet, mutta samalla sitten on mieleen tullut sellainen asia, että miten täynnä tatuointeja oleva alkoholisti sitten muka pystyy täysipainoiseen työhön, kun hän ei sitten kykene edes työpäivän aikana olevan ilman ryyppyä? Kehitysvammaisen työllistymisen ei pitäisi olla sen vaikeampaa kuin kenenkään muunkaan ihmisen, eli häntä pitäisi työpaikalla kohdella aivan kuten muitakin työläisiä, jotka tekevät samaa työtä kuin hän, ja siinä asiassa ei pitäisi mitään sen suurempia ongelmia olla.

Mutta kuitenkin jostain syystä noita ehkä hyvinkin työkykyisiä ihmisiä ei töihin oteta, vaikka he sitten tekisivät puolta päivää, ja töitä joita ei muutenkaan ole kuin ehkä aamun tunneiksi. Samoin itse mietin välillä, että millaista työtä sitten noiden asumisyksiköissä asuvien kohdalla tehdään? Eli miten kaikki työ, mitä nuo ihmiset tekevät on jotain siivouksen kaltaista toimintaa? Kun keskustellaan esimerkiksi työpaikkojen tarjoamista "kevyistä töistä", niin onko se siivous nyt niin kauhean kevyttä työtä ollenkaan? Ja eikö siellä työmarkkinoilla sitten mitään muuta oikeastaan ole olemassakaan kuin siivousta?

Kun ajatellaan sitä, että kun ihminen todetaan vajaakuntoiseksi, niin olisiko siellä missään käynyt mielessä, että miten sama työ sopii tuolle henkilölle, jos siitä ei makseta palkkaa, mutta samalla sitten kuitenkin palkatun työntekijän asema ei ole hänelle mitenkään erityisen sopiva. Eli miten kyseisen henkilön töitä katsotaan eri mittarilla kuin muiden? Ja pelkääkö joku sitten sitä, että hän joutuu työpaikalla kuulemaan sellaista, mistä hän ei halua kuulla, eli siitä kuinka toisen ihmisarvoa on loukattu.

Tuolla tarkoitan sitä, että esimerkiksi laitoksissa asuvia henkilöitä on käytetty lääkärien koulutuksessa ikään kuin koekaniineina. Eli lääkärit ovat ainakin ennen harjoitelleet näistä laitoksista tilatuilla potilailla erilaisia leikkauksia, sekä hoitajat ovat ainakin ennen vanhaan hyvään aikaan harjoitelleet pistosten antamista kehitysvammaisilla, koska se on ollut turvallisempaa. Nimittäin kehitysvammaiset ovat usein olleet holhouksessa, mikä on helpottanut hoitajien ja lääkäreiden työtä, sekä vapauttanut heitä vastuusta, jos sitten on hoitovirhe tullut tehtyä.

Ennen aikaan psykiatristen laitosten potilaille teetettiin työterapian nimikkeellä  esimerkiksi kaalimaan tai puutarhan hoitoa, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että nuo tuotteet myytiin läheisille toreille, ja missään nimessä potilaat eivät palkkaa saaneet. Sitä kuitenkin peiteltiin jatkuvasti, että suuri osa noissa paikoissa asuveista henkilöistä oli itseasiassa kehitysvammaisia, ja todellisuudessa esimerkiksi ADHD sekä epilepsia ja tourette olivat ennen syynä siihen, että erityisesti lapsia ja nuoria lähtettiin noihin mukaviin koulukoteihin, missä heitä opetettiin olemaan muka paikoillaan.

Noista koulukodeista nämä henkilöt sitten siirrettiin suoraan psykiatriseen hoitolaitokseen, koska tuolloin näitä diagnooseja pidettiin lähinnä huonona käytöksenä. Ja tietenkin nuo potilaat olivat haluttuja, koska heitä voitiin käyttää esimerkiksi mansikan poiminnassa, sekä muissa töissä. Psykiatrinen hoitolaitos oli sellainen, että sen avulla tietenkin suljettiin noiden henkilöiden suut, jotta he eivät puhuisi mitään siitä, mitä he kokivat noissa paikoissa, joiden maine kulminoituu tietenkin Seiliin.

Eli kaikki itseään kunnioittavat ihmiset uskoivat siihen, että psykiatriset hoitolaitokset olivat kaikki samanlaisia. Ja tietysti oli mukavaa levitellä niitä juttuja, joissa kerrotaan psykiatristen potilaiden surmanneen lapsia, jotta kukaan ei näistä asioista olisi mitenkään kiinnostuneita. Kun ajat ovat muuttuneet, ja ilmapiiri liberalisoitunut, niin monia psykiatrian yksiköitä on muutettu kehitysvammaisten hoitopaikoiksi. Jostain syystä esimerkiksi potilaisiin kohdennettu kurinpidollinen väkivalta ei ole aiheuttanut yhtään kannetta noita laitoksia tai niistä vastuussa olleita henkilöitä kohtaan ei ole nostettu, tai sellaista kannetta ei ainakaan julkisesti ole mainittu. Ja itse kyllä ihmettelen, että oliko tämä kuuluisa "insuliinimurhaaja" ainutkertainen tapaus maamme historiassa. En muista kumpi näistä kuuluisista naisista eli Nykopp-Koski vai Pantila oli työssä kehitysvammaisten laitoksessa, mutta kuitenkin nämä tapaukset laittavat miettimään hyvin ikäviä asioita.

Tällä tarkoitan tapausta, missä sairaanhoitaja oli järjestelmällisesti murhannut tuollaisen kehitysvammaisten asuntolan asukkaita insuliinilla, ja tuon tapauksen olisi pitänyt herättää huomiota tällaisia laitoksia kohtaan. Kyseessä oli murhien sarja, ja mieleen on tullut, että kuinka paljon esimerkiksi normaaleja tai seksuaalisia pahoinpitelyitä on noissa laitoksissa tehty? Tämä murhien sarja tapahtui sentään modernissa maailmassa sekä valvotussa laitoksessa, joten mieleeni tulee se, että mitä silloin on tapahtunut, kun psykiatriset sairaalat eivät vielä vastanneet toiminnastaan sairaanhoitopiirille tai sosiaali-ja terveysministeriölle.  

Nuo asiat ovat sellaisia, että niistä ei varmaan silloinen työntekijöiden joukko halua puhua ainakaan julkisesti. Ja kun jutut noista paikoista alkoivat levitä tiedonvälityksen muututtua tehokkaammaksi, niin esimerkiksi Seilin sairaala lakkautettiin, koska siitä tuli poliitikoille riippakivi. Samoin esimerkiksi se, että mielenterveyslakia alettiin muuttaa, koska sitä pelättiin käytettävän poliittisten vastustajien suiden sulkemiseen eduskunnassa sekä mielisairaaloiden siirtäminen sairaanhoitopiirien hallintaan johti siihen, että nämä laitokset joko lakkautettiin tai muutettiin toisen tyyppisiksi yksiköiksi.

Ja kun nämä vanhat pelätyt psykiatrian laitokset oli purettu, niin tietenkin vanhat muistot haluttiin pyyhkiä pois. Joissain tapauksissa vanhat kartanot, missä ennen sijaitsi joku psykiatrinen laitos, on purettu, ja potilaat siirretty uusiin tiloihin. Nykyään ongelma on siinä, että noissa kehitysvammaisten hoitolaitoksissa tai niinä esitetyissä paikoissa eivät omaiset vieraile kovin usein. Eli niiden seinien sisällä on saattanut tapahtua melkein mitä vain. Ja nämä asiat varmaan aiheuttavat ongelmia sekä omaisten että muiden viranomaisten kanssa, ja mieleen muistui juuri se, kuinka Turun psykiatrian yksikön johto oli kieltänyt hoitajia tekemään yhteistyötä tutkijoiden kanssa, kun yksikössä ilmeni väkivaltaa potilaita kohtaan.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kehitysvammaisten-hoitolaitoksista-loytyi-yllatystarkastuksissa-hakkisankyja-oikeusasiamies-arahtaa-hakkisangyista-luovuttava/7048930#gs.8lU=El8

https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/turun-kupittaan-sairaalan-hoitajan-syyte-kaatui-hovissa-ei-nayttoa-vanhuksen-pahoinpitelysta/6977538#gs.BB3=19Y

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino_Nykopp-Koski

https://fi.wikipedia.org/wiki/Katariina_Pantila

Itsetuhoisesta käytöksestä sekä siitä, miten sitä voidaan ehkäistä ja hoitaa

Kimmo Huosionmaa

Itsetuhoisuus on asia, mistä ei koskaan olla keskusteltu tarpeeksi. On ihmisiä, jotka kulkevat ympäriinsä väittämässä esimerkiksi kavereidensa olevan itsetuhoisia, koska he haluavat tehdä tälle "jäynää". Samoin itsetuhoisuutta on käytetty hyväksi, kun toista ihmistä on sidottu avioliittoon sekä perheväkivaltaan. Kun ihminen on itsetuhoinen, niin silloin tietenkin läheisillä on hänestä suuri hätä, joten esimerkiksi lehdissä on esitetty, että omaiset saisivat mennä johonkin kertomaan tällaisista asioista. Itsetuhoisen ihmisen omaiset voisivat tuolloin ikään kuin purkaa paineitaan, sekä auttaa läheistään saamaan apua.

Kuitenkin aina välillä esimerkiksi itsetuhoisuuteen liittyvistä hyvin ikävistä asioista vaietaan. Itsetuhovietin eli itsemurhariskin omaavan henkilön kohdalla saattaa joku kaveri sitten käyttää tietoa tästä asiasta melko karmivalla tavalla hyväksi, ja esimerkiksi antaa olueeseen sekoitettuja lääkkeitä tai muulla tavoin saattaa tuon  itsetuhoisen henkilön avuttomaan, ja vetää hänet kaiteeseen kaulasta roikkumaan, jotta tuo teko näyttäisi itsemurhalta.

Tuolloin motiivina saattaisi olla esimerkiksi halu viedä uhrilta asunto tai vaimo, eli tuo tekijä sitten tulee esittämään leskelle ystävää sekä tukihenkilöä. Mutta toki teon takana voi olla ammattimainen rikollisuus, eli tuollaiset ammattirikolliset sitten ajattelevat laittaa omia tekojaan tuollaisen itsetuhoisen ihmisen päälle, eli väärentää tunnustuksia sekä tuoda vaikka henkirikokseen käytettyjä välineitä tämän asuntoon. Itsetuhoinen ihminen on vaaraksi myös ympäristölleen, jos hän ajaa esimerkiksi autolla vastaantulevien kaistalle, ja sillä tavoin yrittää päättää elämänsä.

Mutta samalla pitää muistaa, että itsetuho saattaa olla joissakin tapauksissa esimerkiksi narkomaanin yritys saada rahaa omaisiltaan. Kun puhutaan siitä, että joku näyttelee itsetuhoista käytöstä, niin silloin mieleen tulee sellainen kotiväkivalta, missä tekijä kerran toisensa jälkeen selittää vaimonsa hakkaamista sillä, että hän ei voi toista ikään kuin hylätä. Ja sitten tietenkin tuo itsetuhoinen henkilö kertoo uhrilleen, että hän tekee itsemurhan, jos tämä jättää avioliiton. Jos palataan vanhaan harhaluuloon, että henkilö joka puhuu itsemurhasta ei tätä muka tee, niin silloin pitää muistaa se, että tuo henkilö on astunut askeleen eteenpäin itsetuhoon vievällä tiellä, ja sen takia tuollaisesta asiasta pitää voida mainita psykiatrille tai poliisille, joka sitten ryhtyy tarvittaviin toimiin.

Kun keskustellaan siitä, miten ihmisestä tulee avoimen itsetuhoinen, eli hän alkaa uhkailla muita sellaisella asialla, mistä ei saisi puhua, niin tuolloin tilanne saattaa olla hyvin ikävä, nimittäin tuo henkilö on saattanut joskus saada esimerkiksi velkoja anteeksi, jos hän on tuollaisella asialla uhkaillut. Itsetuho on asia, mistä pitäisi voida keskustella vapaammin. Eli itsemurha ei saisi olla enää mikään tabu, vaan siitä pitäisi voida puhua niin kuin muistakin kuolemantapauksista. Vaikka puhutaan siitä, millaisen stigman joku työttömyys ihmiseen jättää, niin kuitenkin sellainen asia ei ole mikään syy ryhtyä uhkailemaan sillä, että ihminen tekee itselleen jotain. Nimittäin tuollaiset puheet saattavat sitten aiheuttaa sen, että joku käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja lavastaa itsemurhan.

Ihmisellä saattaa olla sellaisia vihamiehiä, joita hän ei edes tiedä itsellään olevan. Jos hän on vaikka vienyt toisen tyttöystävän, niin se saattaa aiheuttaa elinikäisen vihamies-suhteen, vaikka toinen ei sitä päälle näytä. Samoin jos vaikka henkilö on todistanut oikeudessa, niin tuo todistamisen kohde saattaa hautoa kostoa. Pahimmassa tapauksessa itsemurhaa yrittänyt henkilö ohjaa henkilöauton väärälle puolelle tietä, ja sitten autossa kuolevat kaikki muut. Eli tällaisen asian takia sellainen henkilö, joka uhkailee itsemurhalla tai laajennetulla itsemurhalla pitää ilmoittaa poliisille. Näet tuo jälkimmäinen tuo lehtiin ne maamme surullisimmat uutiset, joita voi lukea surullisin mielin.

Mutta kun keskustellaan rakentavasti asioista, niin silloin pitää tietenkin muistaa sellainen asia, että yhteiskunnan on muututtava sellaiseksi, että täällä saa myös epäonnistua. Eli työttömyyteen tai liiketoiminnan loppumiseen sekä uupumukseen ei enää saa suhtautua sillä tavoin, että ne ovat jotenkin leimaavia asioita. Sama koskee myös avioliittoja sekä niiden päättymistä. Pitkän seurustelun päättyminen voi kirpaista samalla tavoin kuin avioliiton päättyminen, mutta kuitenkin elämä jatkuu aina eteenpäin. Ja jos esimerkiksi juuri työttömän tai avioeroprosessin käyneen ihmisen aika alkaa kulua liikaa pullon parissa, niin silloin pitäisi olla käytettävissä niin sanottuja "matalan kynnyksen palveluita". Tällä tarkoitan, että esimerkiksi psykiatrilla käymisen pitäisi jo 2000-luvulla olla sellainen asia, mihin suhtaudutaan kuin tavalliseen lääkärissä käyntiin.

Ihmisellä saa olla myös psykiatrisia ongelmia ilman, että niitä sen enempää demonisoidaan. Luulisi jo nykyään olevan tiedossa, että ainakaan Lucifer ei psykiatrisia sairauksia aiheuta, ellei hän satu olemaan huumekauppiaan salanimi. Psykiatrin vastaanotolla käynnin ei pitäisi olla sen kummemmin leimaavaa kuin muidenkaan lääkärien huoneissa käynti. Ja ne potilaat jotka ovat käyneet hoidossa sekä ottaneet lääkkeensä kuten ohjeissa lukee, eivät ole mitenkään vaarallisia, mutta ongelmia tulee sitten siitä, kun joku ei käy hoidossa tai ottaa lääkkeitä esimerkiksi alkoholin kanssa. Tuolloin saattaa sitten seurauksena olla hyvin vakava depressio tai väkivaltainen käytös muita kohtaan, kuten olemme saaneet muutamista uutisista lukea.

Eli itsetuho on asia, josta pitäisi voida puhua kaikessa rauhassa ammattilaisten kanssa, mutta samalla sitten pitää muistaa, että esimerkiksi kateelliset kaverit saattavat runoilla tuollaisen itsetuhoisen käytöksen, jotta saavat tuollaisen henkilön raivattua tieltään. Kyseinen käytösmalli on kuulemma melko yleistä nimenomaan alkoholistien parissa. Kun tuollaisen jengin jäsen menee töihin, niin silloin mieleen alkaa tulla yhtä ja toista, mitä kyseinen ihminen on toiselle tehnyt. Tuohon toimintaan syynä on monesti ollut puhdas kateus. Kun toinen on päässyt elämässään eteenpäin positiivisella tavalla, niin silloin alkaa muilta hermot mennä.


Ja silloin tietenkin mennään joukolla kertomaan jollekin lääkärille, kun toinen pitää saada laitokseen. Tällaisen mahdollisuuden huomioiminen on tärkeää joka kerran kun ajatellaan sitä, että joku tulee nimeämään toista vaaralliseksi. Ja aina pitää lääkärin katsoa myös tuollaisen ilmiantajan ulkoasua sekä muuta käytöstä, koska tuolla henkilöllä saattaa olla mielessä esimerkiksi juuri toisen työuran tuhoaminen, mikä ei kovin mukava asia ole. Eli kaikilla asioilla on aina myös kääntöpuolensa, ja myös matalan kynnykse psykiatrisia palveluita kuten muitakin viranomaispalveluita voi käyttää väärin, mikä on tietenkin rikos, josta seuraa rangaistus.

Aatteellisista ryhmistä sekä lehdistön asenteesta Venäjää kohtaan

Kimmo Huosionmaa

Äärioikeiston asemasta massamediassa voidaan aina keskustella hyvin vakavasti, mutta samalla unohdetaan se, että kaiken maailman äärioikeistolaiset ryhmät ovat oikeastaan perineet asemansa massamediassa äärivasemmistosta, joka oli "kova juttu" 1970-luvulla, kun Baader-Meinhof liiga ja muut vastaavat ryhmittymät räjäyttelivät pommeja diskoissa, ja nuoriso kiljui amerikkalais-vastaisia iskulauseita kaikkialla. Tai niin ainakin voidaan olettaa asioiden olleen, jos tuon ajan lehtikirjoituksia uskoo. Kuitenkin näiden ryhmittymien todelliset tarkoitusperät eivät ole koskaan selvinneet aivan täysin, koska juuri nämä poliittiset terroristit, jotka räjäyttivät pommeja diskoissa aiheuttivat ehkä enemmän haittaa omalle asialleen, kuin kaikki itäblokin asevoimat yhteensä. Tuolta ajalta on peräisin käsitys, että äärioikeisto tai oikeisto on jotenkin enemmän tukemassa yhteiskuntaa sekä vallitsevaa poliittista kulttuurian.

Tuolloin 1970-luvulla äärivasemmiston tekemät attentaatit oikeuttivat valtion vastaamaan äärimmäisillä voimakeinoilla, sekä tietenkin myös rajoittamaan nuorison vapautta, koska noiden väkivaltaisten vasemmistolaisten ryhmien epäiltiin lähestyvän tuomarien sekä tärkeiden liike-elämän edustajien lapsia huumeiden avulla, ja sitten tietenkin se, jos joku tunnetun teollisuuden johtajan lapsi olisi liittynyt terroristeihin, niin se sitten varmaan olisi ollut hyvää mainosta tuollaiselle liikkeelle, joka ajoi asiaansa väkivallan avulla. Tuolloin äärimmäinen vasemmisto koettiin uhkana yhteiskunnalle, ja esimerkiksi IRA:n vasemmistolaisuutta korostettiin aivan aiheetta, vaikka tuon järjestön profiloituminen vasemmistolaiseksi oli ilmeisesti tapahtunut siksi, että nuo järjestön johtajat uskoivat saavansa sillä aseellista tukea itäblokista.

Tuolloin kauan sitten poliisivoimien johtajat sanoivat, että he eivät murskaa noita liikkeitä siksi, että Neuvostoliitto tukee niitä. Mutta sitten Neuvostoliiton hajottua alkoivat uudet tuulet nousta tuossa maassa, ja koska Ruplasta tuli vaihdettava valuutta, niin silloin tietenkin myös venäläinen raha alkoi liikkua maasta toiseen, ja luottokorttien yleistyttyä ei esimerkiksi ruplia enää tarvinnut kantaa jätesäkissä maasta toiseen, vaan kaikki rahaliikenne tapahtuu tietoverkossa, jolloin vaihtokurssilla ei ole enää niin suurta merkitystä tavallisessa kaupankäynnissä. Eli riittää että venäläinen liikemies siirtää ruplia toisessa maassa olevalle pankkitilille, niin silloin hän saa sitten rahat vaihdettua, ja tietenkin luottokortilla voi maksaa vaikka tiliä ei olisikaan. Ja laskut tulevat mukavasti tuon henkilön omaan pankkiin joka voi olla vaikka Moskovassa, missä ne voi maksaa millä valuutalla sattuu huvittamaan. Ja tietenkin kun venäläisillä sattuu rahaa olemaan, niin tuo raha sitten tietenkin myös kelpaa markkinoilla.

Tuon asian takia esimerkiksi juuri äärivasemmistosta haluttiin eroon, ja tilalle tuli äärioikeisto. Eli venäläisiä ei haluttu ärsyttää kaiken maailman punaisiin tähtiin liittyvällä fobialla, joten tuon paikan, mikä oli varattu äärivasemmistolle otti nyt äärioikeisto. Ja kun taas pohditaan poliittisen kentän kehitystä, niin syy miksi uutisointi noita liikkeitä kohtaan ei enää ole puhtaasti negatiivista johtuu siitä, että poliitikoille kelpaa tietenkin ne äänet, joita noista liikkeistä sitten voi saada. Nimittäin sotaveteraanien ikääntyessä on täytynyt ryhtyä kosiskelemaan muita ryhmiä, jotka sitten tuovat ääniä poliitikoille. Eli tarvitaan suuri yhtenäinen ryhmä ihmisiä, jolle voidaan luvata jotain, jotta saadaan ääniä. Ja kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, niin tuolloin niin yhtenäinen poliittinen kenttä, jota peloteltiin idän karhulla hajosi palasiksi.

Kuten nykyään jokainen voi nähdä, niin poliittista konsensusta ei kukaan edes oleta olevan olemassakaan, eikä Venäjä yksin ole ainakaan tavallisten ihmisten silmissä niin suuri uhka, kuin Neuvostoliitto, olkoonkin niin, että Venäjän politiikka sekä aggressiot esimerkiksi Georgiassa sekä Ukrainassa ovat aiheuttaneet pelkoa sekä jännitteiden kasvamista. Kuitenkin Putinin ongelmana on se, että hän ei enää voi jakaa mahdollisessa sodassa syntyviä tappioita useiden kansallisuuksien kesken, vaan kaikki ne tappiot lasketaan nyt venäläisinä sotilaina. Neuvostoliiton hajoamisen mahdollisti se, että sen tasavaltojen rajat kulkivat kansallisvaltioiden rajojen mukaan, ja siksi oli helppoa lähteä tekemään sellaisilla asioilla kuten syrjintä. Eli riitti että joku asia otettiin esiin, ja jos esimerkiksi Keski-Aasian islamilaisia tasavaltoja kuten Azerbaidzania ajatellaan, niin tuolla maassa riitti, että noita ihmisiä oli nimitetty terroristeiksi, sekä huomautettu että kaikki rahat joita tuolta alueelta poratusta öljystä saatiin menivät Moskovaan, joka oli tietenkin hyvin kaukana.

Silloin joku suuri johtaja kehitti ajatuksen siitä, että tuo öljyraha voisi jäädä tämän maan kehittämiseen, jos se irtaantuu Neuvostoliitosta. Ja kun sitten mielenosoitusten tukahduttamiseen käytettiin kovia otteita kuten kenttälapiolla tapahtuvaa hakkaamista, niin silloin ihmisten pelko sai heidät eroamaan Neuvostoliiton yhteydestä. Samasta syystä ihmiset jäivät paikoilleen Venäjän parlamentin ympärille, koska he pelkäsivät joutuvansa pidätetyiksi tai ammutuiksi, koska olivat vastustaneet Kremliä. Tilanteesta tekee huvittavan se, että sama mies, joka tuolloin nousi ihmisten eteen puhumaan vapaudesta käytti muutamaa vuotta myöhemmin asevoimaa parlamenttia vastaan, kun hän katsoi sen kapinoivan itseään vastaan. Tuo mies oli Boris Jeltsin.  Samalla levitettiin tarinoita siitä, että parlamentti oli mafian käsissä, ja kyseessä oli vain poliisitoimi. Eli kun Putin otti vallan Jeltsiniltä, oli maa jo matkalla kohti diktatuuria tai ainakin rautaisin ottein toimivaa keskusvaltaa kohti oltiin silloin jo hyvää matkaa edetty.

Ja kun Jeltsin sai sydänkohtauksen, niin tie oli auki Vladimir Putinille, joka tuolloin lupasi palauttaa maahan järjestyksen. Tuo sydänkohtaus olisi voitu kyllä aiheuttaa kaliumkloraatilla, joten se onko kyseessä murha vai oikea sairaus on jäänyt selvittämättä. Jeltsinin yletön alkoholinkäyttö tietenkin teki hänestä melko ikävän tuttavuuden, eikä tuollainen ihminen ole mitenkään miellyttävä, mutta joidenkin huhujen mukaan hänen ruokaansa tai juomiin joita hän oli juonut saatettiin laittaa fentanyyliä tai muita huumeita, jotka lisäävät henkilön juoman alkoholin addiktoivaa vaikutusta, ja jos viinaa otetaan huumeiden kanssa, niin silloin seurauksena on alkoholismiin vajoaminen. Joten oliko tuo Jeltsinin runsas alkoholin käyttö seurausta huumaavista aineista, jotka oli ujutettu hänen aterioihin on jäänyt mysteeriksi.

Oliko tuon mahdollisen toiminnan tarkoitus eristää tai mustamaalata Jeltsiniä on myös selvittämättä. Kuitenkin voidaan sanoa, että alkoholisti johtamassa supervaltaa ei ole mikään erityisen mukava ajatus. Putin kannatti tuolloin Venäjän demokratisointia, mutta hän on sittemmin pyörtäny puheitaan sekä keskittänyt valtaa omiin käsiinsä sekä hyökännyt kahteen Venäjän naapurimaahan, mikä lisää epäluottamusta tuon maan johtoa kohtaan, mikä ei ole mikään erityisen hyvä asia liiketoimien kannalta, koska jos Venäläisiä aletaan pelätä, niin silloin ei kukaan uskalla tehdä bisnestä heidän kanssaan. Tämä taas tuo eteen taloudellisia tappioita, joka ei ole hyvä asia Putinin lähipiirille, jonka jäsenet ajavat isolla länsimaissa valmistetuilla autoilla sekä syytävät rahaa poliitikkojen kampanjoihin, jotka ajavat sellaista politiikkaa mikä noille ihmisille on kaikkein parasta.

Syrjäytyneet ovat loistava kohde jengien rekrytoijille

Kimmo Huosionmaa

Monet aivan tavalliset katujengit saattavat esittää olevansa jotain poliittisia päämääriä ajavia järjestöjä. Ja tietenkin ääriryhmät ovat asioita, jotka kiehtovat ihmisiä. Kun joku jengi kauppaa jäsenyyttään poliittiisiin päämääriin vedoten, niin silloin tietenkin se antaa ryhtiä tuon ryhmän toiminnalle, sekä samalla myös sisältöä noiden miesten elämään. Ääriryhmien tapa värvätä nimenomaan syrjäytyneitä henkilöitä johtuu siitä, että nämä ovat sopiva kohde erityisesti sellaisille ryhmille, jotka myyvät aatettaan sillä, että henkilö pääsee johonkin ryhmään. Syrjäytyneelle sekä huonon itsetunnon omaavaan henkilöön on helppo kohdistaa propagandaa, missä luvataan mahdollisuutta ikään kuin "lyödä takaisin". Noiden värvärien argumentteina toimii usein se, että esimerkiksi viranomaiset eivät heidän mielestään toimi tarpeeksi tehokkaasti, ja kaikki mitä poliisi tekee on sitten puolueellista, ja varmasti olisi tehokkaampaa perustaa joku lähiön järjestyspartio, joka sitten puhdistaa kaupungin "ei-toivotuista henkilöistä".

Ääriryhmät käyttävät usein konkreettisia esimerkkejä suorittaessaan värväystä, ja tietenkin loistava kohde tuolle toiminnalle ovat ne katkeroituneet suomalaiset, jotka istuvat kapakoissa, ja kiroavat tilannettaan. Siinä sitten alkavat mielipiteet jyrkentyä, kun aletaan muistella niitä vanhoja hyviä aikoja, kun se "vanha kunnon Jyke" piti sitä pubia jossain kadunkulmassa. Nyt tuo paikka on muuttunut joksikin Kebab-paikaksi, missä haisee valkosipuli sekä myydään jotain folioon käärittyä laatikkoa. Toista oli "Jyken aikaan", jolloin meno oli karskia sekä olut lainehti tuopeissa. Sitten keskustelu kääntyy tietenkin työttömyyteen, ja siinä kirotaan sitä, kuinka ulkomaalaiset ovat vieneet kaikki työpaikat kunnon suomalaisilta. Tuollainen seurue nähdään usein sellaisena, että siitä on hyvä lähteä värväämään uusia jäseniä jollekin äärijärjestölle, eli välillä pöydässä tulee riitaa, ja sitten joku jätetään pois seurasta. Tuolloin sitten paikalle saattaa ikään kuin  saapua pari miestä, jotka tarjoavat tuolle raukalle tukea ja turvaa.

Sitten alkaa keskustelu kääntyä kohti illan tapahtumia, ja toinen mies alkaa totisena kertoa, kuinka ulkomaalainen on kaikki asunnot ostanut, ja samalla tietysti muistutetaan siitä, kuinka "munaton" poliisilaitos on, koska vihervasemmisto ei halua käyttää kovia otteita. Tuolloin tietysti aletaan esittää, että suoralla toiminnalla saadaan varmasti parempaa jälkeä aikaan, ja sitten päälle vedetään pilotit, ja pari kaveria lähtee mukaan, ja kun tuota kokelasta pyydetään näyttämään nuo pahat miehet kadulta, jotta heidän kanssaan lähdetään "juttelemaan". Se tekeekö tuo miesryhmä mitään on aivan sama. Siinä saattaa hiukan jotain henkilöä hymyilyttää, kun joku mies seisoo kahden pilottia käyttävän korston välissä ja kohottaa etusormen sanoen, että nuo sen tekivät. Tuolloin miehet sitten lähtevät pois, ja sanovat, että asia hoidetaan myöhemmin, koska paikalla on liikaa todistajia.

Todellisuudessa nuo miehet harvoin mitään tekevät, mutta tietysti juttu alkaa levitä, että tuo uusi ääriryhmän jäsen on saanut uusia kavereita, ja siinä sitten alkaa itsetunto kohota kohti kattoa. Tuon jälkeen nämä pilottitakkia käyttävät miehet ottavat raukan suojelukseen, ja hän saa kantaa järjestön tunnuksia. Yhteenkuuluvuus saa itsetunnon nousemaan, ja siinä tuollainen henkilö, joka ei ole mitään kouluja käynyt tuntee saavansa vaikuttaa asioihin. Kyseinen metodi on muuten erittäin tehokas varsinkin silloin, jos toinen on ensin kuulunut johonkin jengiin, ja varsinkin syksyllä tulee eteen tilanne, missä ryhdytään kilpailemaan siitä, kuka pääsee asumaan jengin asuntoon, koska noissa miesten ryhmissä on monesti tullut sanottua sekä tehtyä asioita, joita myöhemmin kadutaan. Ja jos henkilö on vaikka pahoinpidellyt toisen, niin silloin varmasti rupeaa pelottamaan, että jos siitä teosta on seuraamuksia esimerkiksi koston muodossa.

Tässä sitten muistutan siitä, mitä kirjoitin aluksi. Eli myös tavalliset jengit voivat väittää omaavansa poliittisia päämääriä, ja myös poliittisten järjestöjen kuten IRA:n tiedetään tehneen palkkamurhia mafialle, koska noiden tekojen avulla se on saanut solmittua suhteita tahoille, jotka ovat suostuneet myymään sille aseita. Samoin skinien epäillään joskus toimineen huumekauppiaiden käskyläisinä, eli he ovat käyneet rahastamassa huumeiden myyjiä, ja pyytäneet muilta suojelurahaa. Tietysti tällaiset ryhmittymät pitävät suorasta toiminnasta, ja niiden jäsenet saattavat polttaa autoja, jotta tuo toiminta vaikuttaisi pelottavammalta. Samalla voidaan sanoa, että autoja ovat polttaneet myös esimerkiksi mafian miehet, jotka ovat noilla teoilla saaneet ihmisten huomion kääntyvän pois esimerkiksi laaja-alaisesta huumekaupasta sekä korruptiosta. Eli tällaista toimintaa on käytetty pahimmillaan provosoimaan poliisia toimimaan puolueellisesti.

Kun palataan esimerkiksi IRA:n toimintatapoihin, niin tietysti pitää muistaa se, että tuossa maailmankolkassa on myös muita toimijoita, ja myös tavalliset rikolliset ovat räjäyttäneet pommeja sekä kirjoittaneet seiniin kirjaimia IRA, jotta heidän tekonsa saataisiin siirrettyä tuon terroristijärjestön päälle, ja todellinen syy väkivallantekoon saattaa olla vain huumejengien taistelu alueesta. Joten tämän takia äärijärjestöjä kannattaa hiukan varoa. Ne saattavat olla vain ryhmä miehiä, jotka haluavat maksattaa omia vuokriaan jollain muilla ihmisillä, tai huumekauppiaiden järjestysmiehiä, jotka pitävät aluetta puhtaana kilpailijoista. Tuolloin toiminta on hyvä voidaan poliittiseksi väkivallaksi, jotta todellinen syy tekoihin ei paljastu.

Ja kaikki nuo järjestöt tietysti leveilevät jäsemäärällään, koska se tekee toiminnasta vakuuttavaa. IRA kertoi joskus, että sillä oli 30 000 aktiivista jäsentä, jotka vain odottivat käskyä toimia, mutta kuitenkaan tuota toimintaa ei ollut tapahtunut. Mutta kun puhutaan väkivallasta, niin  kyse on vakavasta toiminnasta, josta voi seurauksena olla pahimmillaan vaikka kuolemantuomio, ja jos henkilön katsotaan toimineen palkkamurhaajana, niin silloin saattaa edessä olla elinkautinen pakkolaitostuomio, tai jos uhreja on paljon, ja syynä ovat poliittiset tarkoitusperät tai hakkaaminen on tapahtunut vain ihonvärin takia, niin silloin saattaa henkilö joutua vankimielisairaalaan, mistä on melko vaikea vapautua.

Suomen Sisu 20 vuotta

Kimmo Huosionmaa

Suomen Sisu on täyttänyt 20-vuotta, ja sitä tietysti juhlitaan MTV3:n kotisivuilla. Tuon liikkeen tarkoitus on ollut tehdä kansallismielisestä toiminnasta salonkikelpoista, ja vaikka SUPO on ilmoittanut liikkeessä olevan uusnatseja  jäseninä, niin tämä jäsenistö kuitenkin on ilmeisesti melko pieni osa Suomen Sisun toimintaa. Kansallismielisyyteen kuuluu aina jostain syystä sellainen asia, kuin skinheadit sekä se, että kaikki kansallismielisyys koetaan jostain syystä kovin ahdistavana.

Tietenkin kansallismielisyys on joidenkin ihmisten mielestä sellaista negatiivista toimintaa, missä heitellään pulloja ja hakataan ulkomaalaisia pesäpallomailoilla, niin kuitenkin kansallismielisyyden nousun syynä on "teennäiseksi liberalismiksi" kutsuttu asia, jonka syntyä en tunne. Tuo termi voisi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koulumaailmassa lähdetään sille tielle, että kaikki mitä ulkomaalaiset tekevät on oikein, ja liberaalin ajattelun nimessä kielletään esimerkiksi koulujen joulujuhlat. Samoin se, että ulkomaalaisten vaatimusten ja huonon käytöksen edessä on pitänyt jostain syystä antaa periksi. Eli jos ulkomaisten kanssa on tullut vaikka tappelu, niin silloin on ensin etsitty syytä rasismista, ja missään nimessä huonoa sekä epäystävällistä käytöstä ei olla tuomittu.

Mikäli ulkomaalainen tulee Suomeen, niin silloin olettaisi, että hän noudattaa maamme lakeja, ja jos hän sattuisi olemaan pakolainen, niin silloin en kyllä ymmärrä, miksi hän vierailee lähtömaassaan? Ja onko tuo lähtömaa sitten parempi paikka hänen lapsilleen, kun niin mielellään sinne omia lapsia lähetetään saamaan koraanin oppia. Kun ihminen tulee toisesta kulttuurista, niin hänelle pitää kyllä tehdä selväksi se, että esimerkiksi vartijan puku ei ole Suomessa mikään valtiollisen poliisin tai katujen tuomarin virkapuku. Eli tuollaisella vartijalla tiemmä on jotain omiakin työtehtäviä kun ohjata vessojen siivoamista. Mutta sitten tietenkin voimme tässä lähteä pohtimaan sitä, että millainen suhde maamme lehdistöllä on noihin kansallismielisinä ryhminä esitettyihin järjestöihin.

Kun puhutaan skinheadeista, niin tuollaisia ehkä hiukan syrjäytyneitä miehiä voidaan tietenkin käyttää ikään kuin tekosyynä sille, että ääriryhmiä pitää muka helliä. Monet toimittajat ovat kirjoitelleet hyväksyvästi esimerkiksi moottoripyöräkerhoista, joiden kanssa on mielellään ajeltu pitkin Eurooppaa, ja tietenkin esimerkiksi Helvetin Enkelit ovat noita toimittajia hyödyntäneet propagandassaan, sekä tarjoilleet saunailtoja sekä virvokkeita avokätisesti erilaisille lehtimiehille. Mutta kun puhutaan esimerkiksi skinheadeista, niin silloin joissakin lehtikirjoitteluissa puhutaan monikansallisesta järjestäytyneestä joukosta, jota tuetaan nimenomaan Venäjältä.

Tuollainen asia tietenkin pelottaa ihmisiä, ja samalla korostetaan skinheadien väkivaltaisuutta. Eli toimittajat mielellään kertovat tarinoita skinheadien katupartioista, jotka sitten kulkevat kadulla herättämässä pelkoa ja kauhua, mutta samalla unohdetaan se, että pesäpallomailan omistaminen ei tee kenestäkään suorastaan väkivaltaista. Tai oikeastaan on eri asia esitellä pesäpallomailaa kavereille kotona, kuin lähteä sen kanssa pitämään järjestystä. Samoin on eri asia heitellä polttopulloja, kun keuhkota kotona ulkomaalaisia vastaan. Jos tuollaisista asioista jää kiinni, niin silloin saattaa poliisi perua aseenkantoluvan.

Kansallismielisten järjestöjen tarrojen liimaaminen on hiukan eri asia kuin pahoinpitely. Sen tehtävän voi antaa vaikka jollekin kahdeksanvuotiaalle, joka ei asioista mitään ymmärrä. Eli ei noissa tarroissa lue, että ne ovat jonkun ääriryhmän kannattajien merkkejä. Mutta kun äärioikeistoa  lähdetään pohtimaan tarkasti, niin tietenkin kiinnostaa se, että missä noiden järjestöjen rekvisiitta on oikeastaan tehty? Nuo tarrat on joku kyllä painanut, joten se sitten hiukan kiinnostaa varmaan myös SUPO:a. Kun ajatellaan sitä, että äärioikeiston toiminta on jotenkin pelottavaa, niin se palvelee samalla myös muslimien ääriryhmien asiaa.

Tuollainen toiminta saa ulkomaalaiset eristäytymään, sekä myös lähettämään lapsiaan terroristien koulutusleirille. Mutta aina välillä mieleen tulee sellaisia kommentteja, missä esimerkiksi lehtimiehen tai tutkijan sukulaiseen tai tuttavaan on otettu yhteyttä jonkun ääriryhmän taholta, jotta hän lopettaisi työnsä. Tuolloin olisi mukava tietää, millainen kommunikea oli kyseessä? Eli oliko se kirje tai sähköposti, vai tuliko pari pilottia käyttävää miestä juttelemaan "hyvässä hengessä"? Ja jos tuollainen kommunikea on tapahtunut, niin silloin tietenkin olisi hyvä kertoa kaikki tapauksesta. Eli oliko tuota tapausta edeltänyt joku sanaharkka, tai sitten olisiko siinä esimerkiksi uhkauksen kohde liittynyt tahallaan joidenkin skinien mukaan, esimerkiksi menemällä samaan taksiin heidän kanssaan.

Kansallismieliset ryhmät ovat sellainen asia, että niitä ei suorastaan voi sanoa aina natseiksi. Mutta kun ajatellaan sellaista tilannetta, missä poliittinen päättäjä tai poliittiseksi johtajaksi haluava henkilö ikään kuin pelaa kahta linjaa. Toinen tukee äärioikeistoa ja toinen vastustaa sitä, niin silloin tuo kahden linjan vetäminen takaa sen, että vastaväittäjällä ei ole mitään mahdollisuutta olla oikeassa. Samaa tekniikkaa käyttää nimenomaan populisti, joka pelaa jossain asiassa kahta kenttää. Silloin hän etsii sen kannan, joka saa eniten kannattajia, ja sitten vain asettuu tuon ryhmän kannalle. Ihmiset pelkäävät ääriryhmiä, ja noiden ryhmien avulla on helppo perustella esimerkiksi kovan luokan poliisitoimia sekä kaiken maailman asehankintoja. Joten näitäkin asioita kannattaa miettiä, kun puhutaan äärimmäistä ajattelua edustavia ryhmistä olivat ne uskonnollisia tai poliittisia. Ja väkivalta palvelee aina noita ryhmiä, jotka värväävät jäseniään juuri syrjäytyneiden ihmisten joukosta tarjoamalla mahdollisuutta kuulua ryhmään, joka antaa sisältöä elämään.  

Lukion roolista opiskeluun ja korkeakouluun nähden

Kimmo Huosionmaa

Lukion perinteinen ongelma on ollut se, että sitä ei itseään pidetä valmistavana kouluna, vaan ikään kuin välivaiheena kohti muita opintoja. Tietenkin tuo asetelma on aiheuttanut sellaisen asian, että lukioon tullaan ikään kuin "miettimään jatkoja". Tuo varmasti laskee tasoa todella paljon. Varsinkin viimeisenä lukio-vuotena on edessä se, että abiturientti on itse vastuussa siitä, miten hän työnsä tekee. Tuo asia on aivan uutta, kun pohditaan sitä, millaisessa asemassa hän on sitä ennen ollut. Kun tässä alhaalla on lukio-lehtorin käsitys lukion maailmasta sekä sen muutoksesta, niin tuossa kirjoituksessa ei näy sellaista ongelmaa, mikä on todella häiritsevää muita opiskelijoita kohtaan. Nimittäin jostain syystä jossain vaiheessa on peruskoulussa alettu uskoa siihen, että vastauksen saa huutaa ilman viittaamista.

Ja siitä  seuraa merkillinen asia, nimittäin se että jopa korkeakouluissa huudellaan luennoilla vastauksia, jotka ovat yleensä vielä väärin. Eli missä on opetettu, että vastauksia huudetaan sillä periaatteella, että kuka on nopein vastaaja, kun ennen oletettiin, että lapsi viittaa, ja vastaa kun häneltä kysytään? Samoin kun katsellaan sitä, että millä tavoin esimerkiksi korkeakoulu-opiskelijat esittävät töitään, niin siitä kyllä varmasti on hieman huomautettavaa, kun henkilö ei edes saa puhuttua tarpeeksi kovaa, että muut kuulevat mitä hän sanoo. Eli miksi enää ei tarvitse tehdä mitään esityksiä, jotta ihmiset oppisivat esiintymään muiden edessä. Esiintymiskammosta pääsee eroon vain esiintymällä, ja se on asia jonka voi ikään kuin pois-opettaa.

Kun taas puhutaan siitä, että mikään arviointiasteikko ei ole peruskoulussa yhteneväinen, niin millä tavoin noita oppilaita voidaan vertailla, jos he tulevat eri kouluista? Lukio on tietenkin asia, joka pitää suorittaa, jos haluaa saada hyvän ammatin, mutta tietenkin myös ammattikoulujen kautta voi päästä korkeakouluun. Kuitenkin esimerkiksi kielten opiskelu on asia, jonka taso ei ehkä ammattikoulussa ole sellainen, että sen avulla voi suoriutua yliopisto- tai korkeakouluopinnoista. Yleisaineiden opetuksen taso saattaa olla ammattikouluissa hiukan kirjavaa, ja jos kieltä ei satu hallitsemaan, niin silloin edessä on ongelmia jatkon kannalta.  

Opiskelu on sellainen asia, mitä pitää harjoittaa myös oppituntien ulkopuolella, jos haluaa menestyä esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa. Nykyinen opiskelu sekä työelämä korostavat sitä, että henkilön pitää osata itsenäisesti etsiä tietoa, ja myös paljon luokassa tehtäviä töitä on muuttunut sellaisiksi, että ne pitää korkeakouluissa tehdä itsenäisesti ryhmissä. Tuon toiminnan on katsottu kehittävän ihmisten motivaatiota sekä ryhmätyöskentelytaitoja, joten viimeistään lukion jälkeen opiskelijat törmäävät tilanteeseen, missä ryhmätöitä tehdään esimerkiksi kirjastossa kouluajan ulkopuolella. Kyseinen asia tietenkin merkitsee sitä, että henkilöiden pitää tullessaan korkeakouluun omata oma-aloitteisuutta sekä sosiaalisia taitoja, joiden avulla he saavat ryhmätyöt sujumaan. Kun opiskelu lähenee loppuaan, niin silloin edessä on Gradun tekeminen, ja sen ainakin osa joutuu yksin tekemään. Tuolloin on noloa, jos ei työtä osaa itsenäisesti tehdä.

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/pitkan-uran-tehneen-lehtorin-synkka-tuomio-nykynuorista-vanhemmat-hyysaavat-ja-lukioon-tullaan-ilman-pohjatietoja-monella-ei-ole-unelmia-mistaan/7044158#gs.4P4ZeGM