Elokuva nimeltään "The Prodigy" kertoo tietenkin siitä vanhasta teemasta, jota kutsutaan "viattomuuden kaapuun puetuksi pahuudeksi. Tuo elokuva siis kertoo siitä vanhasta teemasta, miten upeaa vanhemmista on saada huippuälykäs sekä lahjakas lapsi ihan ikiomaksi. Tuo amerikkalainen perhe asuu tietenkin omakotitalossa, jonka seinillä roikkuu erilaisia työkaluja. Siis noissa elokuvissa tuo idyllinen talo tuo tietenkin oman elementtinsä juoneen. Omakotitalo tietenkin antaa kaiken maailman vampyyrien ja muiden pahisten temmeltämiselle uskottavamman kehyksen.
Mutta onko tavallisen amerikkalaisen perheen elämä tällaista? Jos tuo perhe asuisi kerrostalossa, niin silloin sen yksi elementeistä katoaisi. Sarjamurhaaja ei voisi hiiviskellä kaksiossa samalla tavalla kuin hän hiippailee omakotitalossa. Se kertoo myös siitä, miten tuon viattoman sekä kiltin lapsen takaa paljastuu sarjamurhaaja. Itse ihmettelen sitä, että eikö tämä "huippuälykäs sarjamurhaaja" ole jotenkin kulunut teema? Miksi koskaan ei tehdä elokuvia esimerkiksi nyrkkeilijästä, joka muuttuu sarjamurhaajaksi? Miksi Hannibal Lecterin pitää olla joku psykiatri? Miksi hän ei voisi olla vaikka vahtimestari? Tai miksi seuraava tappaja-lapsi ei voisi olla vaikka joku liiman haistelija jostain sillan alta?
Mutta samalla tietenkin tuo elokuva tuo eteemme sellaisen asian, mitä voidaan pitää tietenkin vähintään kyseenalaisena. Jos puhumme esimerkiksi psykiatriasta, niin varmaan kaikille ei ole tullut selväksi, että psykiatrinen sairaus ei tarkoita, että henkilö on tyhmä. Psykiatrinen sairaus ei tarkoita myöskään sitä, että kaikki ihmiset tietävät kaikki asiat tuota potilasta paremmin. Tietenkin psykiatrinen hoito on asia, mikä voi olla joidenkin kohdalla sopiva vaihtoehto, mutta samalla kuitenkin pitää muistaa se, että silloin kannattaa miettiä sitäkin, että millä tavalla estetään vihan tunteen muodostuminen. Suuri osa psykiatristen potilaiden tekemistä rikoksista johtuu siitä, että he eivät kykene käsittelemään tunteitaan. Ja jos sitten vanhemmat saavat päähänsä päivitellä vääriä asioita, niin se tarkoittaa sitä, että lapsi tai nuori ei kykene enää ottamaan yhteyttä muihin ihmisiin.
Suuri ongelma ovat ammattiauttajat jotka sanovat ensimmäisen tapaamisen jälkeen, että lapsi on vaarallinen. Kun lasta on ensin käytetty jossain kokeissa muutaman päivän ajan, eikä kukaan ole koskaan edes ajatellut sitä, että nuo kokeet saattavat pelottaa, niin viimeinen pisara voi olla se, että nuo asiat mitä esimerkiksi keskusteluissa, joita on markkinoitu "luottamuksellisina" päätyvät vanhempien korviin. Silloin lapselle eli asiakkaalle annettu lupaus rikotaan. Mutta ehkä se että asiat käydään läpi vanhempien kautta on helpompaa kuin se, että asioita ensin käytäisiin läpi siten, että lapsi olisi itse yksin tuossa tapaamisessa paikalla. Mutta siis silloin kun asioita kerrotaan huoltajalle, niin vedotaan siihen, että huoltajalla on oikeus tietää näistä asioista. Se mitä se sitten tarkoittaa seuraavia tapaamisia ajatellen ei ehkä olla mietitty kunnolla, kun näitä asioita koskevat säännöt on laa
Tämän elokuvan voisi katsoa kertovan kateudesta. Kateus saa ihmiset toimimaan vähintään oudosti. Jos lapsi voittaa aikuisen vaikkapa shakissa, niin se kertoo siitä, että aikuinen on vain lasta huonompi shakin pelaaja. Mutta samalla se voi aiheuttaa myös kateutta vanhemmissa. Jos lapsi piirtää tai maalaa hyvin, niin aikuiset eivät voi suoraan voittaa häntä tuossa taidossa. Tai siis "voittamisessa" on kyse siitä, että auktoriteetti osoittaa lapselle olevansa kaikessa tätä parempi. On helppoa tukea ihmistä, joka on avuton, ja jolle se suuri itse. Oman elämän päähenkilö voi toimia samalla kaikkitietävänä auktoriteettina.
Jossain tapauksissa auktoriteetti ikään kuin skaalaa asiat siten, että hänen pitää jokaisessa asiassa olla parempi kuin oma jälkikasvu. Ja kateus sekä joku muu yllyke ovat asioita, joiden yhdistelmä voi olla vaarallinen. Mikäli vanhemmat ovat kateellisia lapselle, niin he saattavat muuttua esimerkiksi sellaisiksi, että he etsivät lapsestaan jotain vikaa. Nuo tutkimukset tietenkin pitävät sisällään esimerkiksi joukon verikokeita. Sekä selkäydinpunktion. Jos sitten vanhempia muistutetaan siitä, että heidän lapsensa voi olla vaikka tuleva sarjamurhaaja, niin silloin seuraavaksi tuo yhdistelmä saattaa aiheuttaa erittäin ikäviä asioita.
Eli vanhemmat jotka ovat kateellisia saattavat ryhtyä näkemään tuollaisia sarjamurhaajan merkkejä lapsesta. Ja sitten jos hän saa esimerkiksi ADHD tai Touretten diagnoosin, niin tuo diagnoosi muuttuu ihmisten silmissä sellaiseksi, että "sillä peitellään jotain asosiaalisen persoonallisuushäiriön kaltaisia asioita. Siis diagnoosi joka merkitsee esimerkiksi keskittymishäiriötä muuttuu diagnoosiksi, joka sitten merkitsee sitä, että henkilö vähintään syö ihmisiä.
Jos puhutaan vaikkapa adoptiosta, niin adoptiolasten kohdalla heitä aina verrataan omiin lapsiin. Ja se saattaa aiheuttaa kilpailutilanteen, ja silloin saattaa joku keksiä asioita, joita ihmiset eivät ehkä edes halua tai uskalla kuvitella. Kateus aiheuttaa tilanteen, missä toinen ryhtyy etsimään ehkä kaveristaan tai sisaruksestaan niitä negatiivisia asioita. Ja sitten lopulta toisessa ei nähdä enää mitään hyvää. Ja ehkä sitten toista aletaan lavastaa esimerkiksi häiriintyneeksi. Tai muita yllytetään jopa murhan kaltaiseen tekoon toista kohtaan.
Kyseessä on tuolloin sisarkateuden äärimmäinen muoto. Ja tietenkin myös sisar tai veli, joka tekee tehtäviä paremmin kuin toinen kohtaa kateutta. Sisarkateus on asia, mikä saa toiset toimimaan vastoin moraalia tai järkeä. Ja mikäli sisarukset levittelevät jotain negatiivista, niin silloin tuota asiaa uskotaan ehkä vähän liiankin helposti.
Ihmisten mieleen on helppoa vaikuttaa. Varsinkin jos heillä on valmiiksi negatiivinen kuva jostain lapsesta. Riittää että äidille tai isälle sanotaan, että lapsi on vaarallinen, ja sitten seuraavaksi hänet voidaan suoraan leimata pahaksi. Siis jos vaikka joku pyytää lasta kantamaan esimerkiksi putkipihtejä, niin sitten vain ottamaan valokuva tuosta asiasta, ja tämän jälkeen kertomaan, miten tuollainen lapsi halusi vahingoittaa muita. Paha lapsi on teema, josta ei suoraan sanottuna ole keskusteltu kovin paljon. Lapsi voi olla tietenkin hyvinkin häiriintynyt, hän voi rääkätä eläimiä ja tehdä monia muita vakavia asioita. Mutta sitten mieleen tulee se, että miten ympäristö suhtautuu esimerkiksi huippulahjakkuuteen.
Siis huippulahjakas lapsi varmasti saattaa kokea syrjäytymistä. Hän saattaa jopa hävetä sitä, että hän ehkä kokee jotkut tehtävän hiukan "liian helppoina", ja tietenkin kateelliset kaverit saattavat sanoa, että "vanhemmat" tekevät hänen tehtävänsä. Tai sitten hänestä etsitään etsimällä vikoja. Ja jos tuollainen lapsi on jotenkin muita kypsempi, niin se sitten varmasti myös näkyy harrastuksissa. Eli tietenkin yhteen aikaan oli tapana se, että "murrosikää" lykättiin piikillä. Mutta jos sitten ajatellaan sitä, että tuollaiset lapset ovat jotenkin muuttuneet silmätikuksi, niin silloin kohtaamme tilanteen, missä lapsi voidaan leimata vaaralliseksi. Tuon takia sitten tietenkin voidaan sanoa, että lapsen eristäminen voi olla asia, mikä saa aikaan vihaa. Jos kukaan ei koskaan edes puhu lapselle muuta kuin sitä, että miten hän vaarantaa muiden turvallisuutta, niin se varmasti muuttaa psyykettä.
Lukuharrastus sekä tietokoneet ja muut vastaavat asiat ovat asioita, joita voidaan pitää jotenkin sellaisina, että ne aiheuttavat lapsen syrjäytymistä. Mutta lapsen leimaaminen vaaralliseksi on asia erikseen. Lapsikin tuntee vihaa. Hän voi olla vakavamielinen. Tai jopa pohtia toisen tuhoamista. Mutta samalla meidän pitää kysyä itseltämme, että kuinka sitten näin pääsi käymään? Eli onko jotain sellaista tapahtunut, joka saa aikaan vihaa joko omaa perhettä tai esimerkiksi koulukavereita kohtaan? Jos kiusattu lyö kiusaajaa, niin hän tekee silloin jonkun mielestä virheen.
Eihän kiusaamiseen tai muuhun väkivaltaan saa vastata väkivallalla, vaan lompakko pitää aina ottaa taskusta ja siinä olevat rahat siirtää vaikka kiusaajan taskuun. Näin kiusaaja voi sitten kertoa muille miten "järkevän" valinnan hänen uhrinsa teki. Uhri kun ei kuvitellut olevansa kova. Vaan hän voi sitten vaikka kertoa jossain ohjelmassa siitä, kuinka häneltä vietiin ehkä satoja euroja kuukaudessa. Eikä kiusaaja saa koskaan itse pelätä mitään.
Kun lapsi on yksin, niin silloin kannattaisi miettiä sitä, että onko häntä kutsuttu leikeihin mukaan? Vai ovatko kaverit sitten torjuneet hänet? Yleensä kiusaamistapauksissa ongelma on siinä, että kiusaajat pitävät mielellään huolta siitä, että kiusattu jää yksin. Eli jos joku sitten leikkii kiusatun kanssa, niin silloin hän varmasti saa myös kuulla siitä, että mitä tapahtuu jos tuollainen toiminta jatkuu. Siinä voi pari sormea tai hammasta katketa, kun muille kerrotaan siitä, että kenen kanssa on sopivaa viettää aikaa, ja kenen kanssa kiusaaja sitten ei halua muiden viettävän aikaa.
Eli tässä kohdassa en arvioi tuota elokuvaa, vaan yritän sovittaa sen siihen muottiin, mitä meillä yhteiskunnassa jotenkin pidetään hyväksyttävänä. On helppoa olla nyrkkeilijä tai on helppoa olla joku joka ei edes osaa lukea. Kaikki ymmärtävät tyhmiä ihmisiä.
On "cool" olla joku tappelija tai muu atleetti. Ja tietenkin kaikki muut ihmiset ovat sellaisia, että jos he eivät juokse koko päivän pururadalla ja tee töitä jossain telineillä, niin he ovat niitä ylipainoisia. Mikäli ihmisellä on silmälasit, niin se on vain sellaista suuren luokan piileskelyä silmälasien takana. Todellinen mies tai nainen tietenkin käyttää piilolaseja. Jos joku "jyry" nyt sattuu tekemään virheitä, hajottamaan kaiken mitä löytää, niin häneen suhtaudutaan usein ymmärtävästi. Jos joku sanoo sitten sanan tuota Jyryä vastaan, niin hänet voidaan haastaa vaikkapa nyrkkeilykehään. Siellä joku Mike Tyson sitten rusikoi tuon henkilön suoraan maan rakoon.
On hauskaa olla ihminen, joka ei edes osaa lukea. Eli tyhmät ihmiset ovat onnellisia, sanoi eräs paavi, kun hän lähetti miehiä ristiretkelle jonnekin Palestiinaan. Samalla tavalla Venäjällä sekä Pohjois Koreassa on tapana, että kukaan ei saa lukea yhtään mitään. Kun ihmiset pidetään poissa tiedon ääreltä, niin he eivät sitten enää kaipaa mitään. Jos pelaan jääkiekkoa tai harrastan jotain nyrkkeilyn tai amerikkalaisen vapaapainin kaltaisia asioita, niin silloin olen hoikka, upea ja miellyttävä ihminen. Saan varmasti paljon faneja. Mutta oletteko koskaan muuten ajatelleet, että joku luokkakaveri sanoisi olevansa esimerkiksi Mensan jäsen? Tai mitä jos joku luokkakaveri sanoisi olevansa vaikkapa SETI-ohjelman tutkija? Silloin hän muuttuisi varmaan sosiopaatiksi tai ainakin diivaksi leuhkijaksi. Jos äiti tai isä maksaa kalliita harrastuksia, niin se ei ole leuhkimista. Se on vain harrastus. Mutta tuon Prodigy-elokuvan trailerin voitte klikata alta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.