Sosiaalinen media, digitaalinen media sekä väärennetyt uutiset ovat nykypäivää

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tässä vielä vilkaisin sitä YLE:n juttua siitä, mikä tulee ehkä olemaan YouTube:n rooli yhteiskunnassa, ja huomasin että tuo artikla, joka oikeuttaa YouTuben sulkemisen pois Internetistä oli niin sanottu 13-artikla. Sama artikla muuten mahdollisti Suomen jatkosodan aikaisen hallituksen tuomitsemisen. Joten tietenkin tässä sitten mieleen tulee se, että onko tuo numero kyseisessä artiklassa EU:n tietosuoja-asetusten kohdalla aivan sattumaa. Mutta kuitenkin jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi sensuurin avulla ryhdytään vaatimaan sitä, että ihmisten sananvapautta aletaan rajoittaa, niin silloin kyllä mennään hiukan väärään suuntaan.

Kuten kaikki ihmiset tietävät, niin media on valtava business, jossa liikkuu miljardeja Euroja vuodessa. Ja jos kaikki sitten jakaisivat tietoa ilmaiseksi, niin tietenkin jostain näiden palveluiden pitää rahoituksensa ottaa. Tuo rahoituskanava on lähes aina markkinointi, jonka avulla saadaan paljon suurempi tuotto kuin yksittäisten käyttäjien laskutuksella. Tietenkään tämä ei ole mikään vakava asia muuten, mutta jos joku mainostoimisto sitten laittaa rahaa YouTubeen, niin se on poissa jostain muusta mainonnan muodosta.

Mutta sosiaalinen media varmasti on asia, mikä aiheuttaa paljon keskusteluja, koska se on tietenkin loistava väylä valheellisten uutisten levittämiseen. Eli jokaisesta asiasta voidaan nähdä vain se oman itsen mielestä oikea puoli, ja sen takia nämä uutiset ovat aina hiukan värittyneitä. Mutta sitten on olemassa suoranaista vihan lietsontaa sekä väkivallan ihannointia, mikä varmasti on haitallista. Eli sosiaalisen median ongelma on siinä, että sitä ei ole tarkoitettu esimerkiksi ammattimaisen journalismin alustaksi. Nimittäin joskus nolla alustoilla kuten Facebookissa jaetaan tarkoituksella väärennettyä tietoa, mutta aina virheet uutisissa eivät johdu toimittajasta itsestään, vaan hänellä vain saattaa olla niin kova kiire, että kyseinen journalisti lähettää tietoja, joita hän ei ole pystynyt tai ehtinyt tarkistaa aidoiksi.

Ja jos toimittaja on esimerkiksi kyynelkaasun keskellä tai rynnäkkökivääriä kantavien  miesten ympäröimänä, niin silloin kannattaa ottaa se herttainen hymy, ja tehdä mitä nuo miehet käskevät. Mutta tietenkin esimerkiksi tapahtumien kuvaaminen varmasti rajoittaa noiden ihmisten toimintaa, ja tietenkin olisi hyvä mainita siitä, että tilanne vaikuttaa uhkaavalta. Mikäli pakotetaan sanomaan jotain, niin hänen kyllä pitää myöhemmin korjata tuo asia mahdollisimman nopeasti, ja mainita kiristyksestä, koska tällaisessa tilanteessa saattaa useita ihmishenkiä olla vaarassa.

Toisaalta kuolleesta ihmisestä ei ole kertomaan mitään mahdollisista rikoksista, joten kannattaa miettiä sitä, että vaihtoehtoina ovat kunnia tai omatunto soimaa lopun ikää. Ja muistakaa että tuo toimittaja saattaa olla oikeasti tämän "uhkailevan puolen" media-agentti, joka kirjoittaa propagandaa sekä värvää palkkasotureita sille puolelle, jota hän edustaa. Tuolloin pieni panttivankidraama lisää tuon henkilön eli media-agentin uskottavuutta. Media agentti tai provokaattori työskentelee propagandaan erikoistuneessa yksikössä, ja hän saattaa yrittää soluttautua jonkun mediatalon palvelukseen, ja sitten siellä ryhtyä kirjoittamaan tai julkaisemaan puhdasta propagandaa. Tuolloin tuon henkilön toimeksiantajat tekevät tekstit sekä kuvat, ja sitten lähettävät ne omalle miehelleen, joka julkaisee ne tuon mediatalon nimissä.

Mutta palataan taas siihen paljon puhuttuun toimittajaan sekä sosiaaliseen mediaan, jossa jokainen vaalien ehdokas voi itse ilmaista omat mielipiteensä asioista. Ja aina pitää muistaa se, että noiden ihmisten poliittinen kanta on kokonaisuus, missä ovat edustettuina kaikki yhteiskunnassa esiintyvät asiat sekä ilmiöt. Eli poliitikko joutuu ottamaan kantaa niiden lempi aiheidensa lisäksi myös sellaisiin asioihin, jotka eivät ketään kiinnosta. Paitsi sitä yhtä ihmistä, jonka tontin läpi joku moottoritie on suunniteltu kulkevan. Suora julkaiseminen on tehnyt toimittajista ikään kuin tarpeettomia välikappaleita poliitikon sekä yleisön välillä, ja se tietenkin aiheuttaa sen, että perinteisiä saunailtoja ei enää tarvita, mikä tietenkin saattaa vaikuttaa negatiivisesti toimittajan tuloihin, jotka putoavat tällaisessa tilanteessa, missä heitä ei enää tarvita tuomaan poliitikon näkökantaa ihmisten tietoon.