Uskominen sekä sen perusteleminen ovat kaksi eri asiaa

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Monet ihmiset haluavat uskoa kaiken maailman tarinoihin, ja se tekee heistä muka jotenkin tyhmiä tai hulluja. Heillä ei ole muka mitään käsitystä todellisuudesta, joten sen takia heidän kirjoituksensa tai puheensa on helppo tyrmätä. Mutta jos lähdetään sitten asiaa käsittelemään esimerkiksi empiirisen tieteen kannalta, niin silloin tietenkin voidaan asiaa lähteä tarkastelemaan siten, että sitä ensin tutkitaan, eli tämä tarkoittaa asiaa sekä aihetta koskevan tiedon keräämistä, ja sitten tietenkin pitää teksti kirjoittaa siten, että siinä perustellaan se, miksi johonkin asiaan voidaan uskoa tai miksi joku uskomus pitää hylätä.


Perusteltu syy siihen, miksi johonkin asiaan pitää voida luottaa tai miksi se kannattaa hylätä ei ole siis mikään "eipäs-juupas"-väittely, missä kaksi ihmistä hokee noita sanoja puolustaessaan omaa kantaansa. Oman kannan perusteleminen on siis asia, mikä tekee ihmisestä, sekä hänen mielipiteestään uskottavan. Se että ihminen ilmaisee mielipiteensä ei kuitenkaan vaadi sitä, että hänen tarvitsee missään nimessä lähteä tuota mielipidettä puolustamaan empiirisen tutkimuksen keinoja käyttäen. Oman mielipiteen perusteleminen sitten kuitenkin lisää oman itsen uskottavuutta, ja tietenkään mitään asiaa ei koskaan saa suoraan lähteä tyrmäämään, ilman että sitä ensin hiukan tutkitaan niillä menetelmillä, mitä tiede meille antaa.


Jos palataan äskeiseen kirjoitukseeni yksisarvisista, niin tietenkin voidaan asiaa tarkastella siltä kannalta, että mitä jos vaikka joku tiedemies on onnistunut luomaan tuollaisen "siron sarvikuonon", joka voisi olla esimerkiksi hevosen sekä sarvikuonon risteymä. Tuolloin tietenkin voi kyse olla vaikkapa siitä, että tuo yksi kappale näitä eliöitä on olemassa.  Ja se merkitsee filosofian kannalta sitä, että yksisarvinen olisi olemassa. Mutta mitäpä siitä, koska jos keskustellaan asioista, joita yleisesti pidetään esimerkiksi mielikuvituksen tuottamina tarinoina, niin silloin on hyvä kertoa siitä, millaiset ilmiöt tai asiat ovat voineet aiheuttaa sen, että joku näkee yksisarvisen.


Tuolloin kyse voisi olla sarvikuonosta, joka on tuotu Eurooppaan, ja silloin joskus keskiajalla ei ollut tietenkään mitään eläintarhoja, eikä ihmisten kirjahyllyssä ollut ollenkaan eläinkirjoja, eikä David Attenborough kertonut eläimistä erilaisissa TV:ssä esitetyissä luonto-ohjelmissa. Joten sen takia on yksisarvinen saattanut tarkoittaa esimerkiksi juuri sarvikuonoa, jota on käytetty kauko-idässä sota-eläimenä, eli niiden pää on peitetty panssarilla, ja sitten nuo eläimet on ajettu vihollisen linjoita kohti, jolloin ne ovat jyränneet tiensä läpi sotilaiden linjasta. Tuolloin kauan sitten tietenkään normaalit ihmiset eivät näistä eläimistä tienneet mitään, ja jos niitä tuotiin Eurooppaan ikään kuin koekäyttöä varten, niin silloin ei kukaan edes tiennyt mitä sana "sarvikuono" tarkoitti, ja jos sitten joku olisi kertonut tuosta eläimestä, niin silloin häntä olisi pyydetty kuvailemaan tätä olentoa hiukan tarkemmin.


Ja sitten kun tuo henkilö olisi kertonut, että sarvikuono on vähän kuin hevonen, niin silloin muut olisivat yksinkertaisesti saattaneet ryhtyä kuvittelemaan, että sarvikuono on oikeastaan saman näköinen kuin hevonen, koska molemmat syövät ruohoa sekä kävelevät neljällä jalalla, mikä tietenkin oli ihmisille sama asia kuin hevonen. Nimittäin Euroopassa on oikeastaan hyvin vähän isoja kasvissyöjiä, joten oikeastaan ainoa iso kasvissyöjä on ollut hevonen.