Uusia tuulahduksia tieteeseen sekä valtaan.

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaaa



Helsingin Sanomat-lehden artikkeli “Näytetään humanoideille valomerkkiä on osoitus tieteen sekä kulttuurin muuttumisesta sallivammaksi. Eli nykyään näistäkin asioista voidaan kirjoittaa myös ilman, että kenenkään tarvitsee joutua mihinkään laitokseen tai muuhun vastaavaan paikkaan. Eikä kenenkään tarvitse noiden asioiden takia lähteä maanpakoon. Joten selvää edistystä on yhteiskunnassamme tapahtunut, jos muistelen niitä aikoja, kuin pelkkä frisbeen heittäminen tulkittiin jonkinlaiseksi pseudotieteen harrastamiseksi. Kun ennen puhuttiin tieteestä, niin jokaisen lauseen tai sanan, mitä ihminen kirjoitti piti perustua johonkin tieteelliseen julkaisuun, mikä sitten tietenkin tehokkaasti tappoi maastamme sen, mitä kutsutaan omilla aivoilla ajattelemiseksi. 


Jos ajatellaan sitä, että jokainen meidän tekemämme  kirjoituksen pitäisi jotenkin perustua jonkun muun ihmisen kirjoitelmiin tai sanomisiin, niin silloin kyllä olisi aika apeaa tämä elämä. Nimittäin olisi varmaan todella hienoa ajatella, että kukaan ihminen ei osaa muodostaa omia mielipiteitä asioista, kuin sellainen jolla on varaa hankkia kaiken maailman tieteellisiä lehtiä tai kirjoja, joista sitten voidaan tehdä tarkasti määritetyt lainaukset sekä alaviitteet, joiden avulla kirjoittamisesta tehdään erittäin jäykkää, kaavamaista sekä erityisesti vaikeaa sekä pitkäveteistä sekä lukijan että tekijän kannalta katsottuna. 

Syy miksi tästä asiasta nyt sitten avaudun, on siinä, että esimerkiksi jopa ala-asteen oppilas voi kirjoittaa tieteellisen artikkelin tämän menetelmän avulla. Jos ajatellaan tekstin puhdasoppisia kopiointeja, niin kirjoituksen tekijän ei tuolloin tarvitse ymmärtää yhtään mitään siitä, että hän kirjoittaa tieteellistä artikkelia. Eikä myöskään tekstin sisältämä sanoma välttämättä aukea, vaikka ihminen osaa kopioida kuinka tarkasti sen tekstin, mikä hänen eteensä tuodaan. 

Tekstin tekijäksi oppii vasta vuosien päästä ensimmäisistä lainauksista. Kirjoittamaan oppii vain kirjoittamisen kautta, mikä  vaatii hiukan rohkeutta olla eri mieltä valtavirran kanssa, ja sen takia on hyvin tärkeää muistaa se, että tiede tai filosofia eivät ole demokraattisia asioita. Mutta demokratian avulla voidaan tietenkin muuttaa tiedemaailmaa, niin että se palvelee esimerkiksi suurimmalla äänellä karjuvan puhujan etua. Ja siksi tiede on vaarallinen väline väärissä käsissä. 

Tänään on kulunut 80-vuotta siitä, kun Juutalaisvainot ovat alkaneet Saksassa. Tuolloin tiede valjastettiin palvelemaan aatetta, ja se loi sitten sellaisen ilmapiirin, että juutalaiset ja muut vähemmistöt olivat ikään kuin valtavirran sekä valtaväestön alapuolella. Kun puhutaan juutalaisista, niin heidän kärsimyksensä tietenkin muistetaan, mutta kukapa muistaa niitä muita, jotka lähetettiin aatteensa tai taipumuksen takia, jolle he eivät mitään voineet keskitysleireille. Ja mukana oli seksuaalisia vähemmistöjä sekä ihmisiä, joiden kirjoittamat tekstit eivät natseja miellyttäneet. 

Natsien aikaan Saksassa piti jokaisen tiedemiehen kirjoittaa tekstejä, jotka olivat sopusoinnussa arjalaisen aatteen kanssa. Ja auta armias, jos joku sitten oli toista mieltä, kuin joku natsien pomo, niin silloin lähti auto kohti keskitysleirejä. Natsien harjoittamasta juutalaisiin kohdistuvasta vainosta puhutaan paljon, mutta esimerkiksi poliittisista vangeista tai kehitysvammaisista ei juurikaan mainintoja kuulu. Kun puhutaan esimerkiksi juutalaisista, niin kyseessä on uskonto, mikä tarkoittaa sitä, että oikeastaan kuka vain voi olla juutalainen, joten Gestapo saattoi pidättää kenet hyvänsä, jos häntä epäiltiin juutalaiseksi. Eli tämän katsantokannan mukaan juutalaiset eivät ole rotu, kuten natsit väittävät. 

Mutta kun ajatellaan vainoa, mikä jatkui monissa maissa sodan jälkeen, niin silloin tietenkään ei esimerkiksi voida olankohautuksella sivuuttaa esimerkiksi seksuaalisuutta sääteleviä lakeja, joissa  homoseksuaalisuus kriminalisoitiin. Noiden lakien sisältö voidaan mielestäni rinnastaa natsien juutalais- sekä muihin vastaaviin lakeihin. Kyseisten lakien mukaan ihminen voidaan pidättää siksi, että hän ei ole kuten muut. 

Ja sitten palataan taas kampukselle sekä demokratiaan. Demokratia on sellainen asia, että se on oikein toteutettuna hyvä hallintomuoto, mutta samalla riskinä on se, että ihmisiä on helppo manipuloida jonkun katupuhujan taakse. Tiedonvälityksen polarisoituminen sekä se, että tietoa on olemassa paljon, mutta se on yksinkertaisesti joko vääristeltyä tai sitten tietoa jaetaan yksinkertaisesti niin, että se antaa hyvin yksipuolisen kuvan jostain tapahtumasta. Ja tuolloin sitten joillekin tulee mieleen lähteä suoraan uhkailemaan niitä, jotka ovat eri mieltä jostain asiasta. 

Paras ase populistien käsissä on se, että vaikkapa tiedemiesten kirjoitukset ohitetaan olankohautuksella, ja sitten kysytään mitä konkreettista hän on saanut aikaan? Tuolloin konkreettisesti tarkoitetaan sitä, että miten paljon rahaa kyseinen tiedemies tai muu bloggaaja on elämänsä aikana tienannut, jotta sitten voidaan jatkaa siitä, että mitä niille ihmisille pitäisi tehdä, jotka ovat erimielisiä valtavirtaan kuuluvien ihmisten kanssa. 

Ja jos joku on kirjoittanut sellaista, mitä muiden on vaikea hyväksyä, niin silloin tietenkin voidaan ottaa pesäpallomaila mukaan, ja hakata tämä henkilö, niin siinä oppii häirikkö pitämään suunsa kiinni. Tuollainen tapa toimia on tietenkin vastoin kaikkia hyviä tapoja sekä muita vastaavia asioita, mutta sitten voidaan sanoa, että TV-väittelyistä sekä monista muistakin asioista voidaan tehdä mielenkiintoisia, jos ne ratkaistaan esimerkiksi nyrkkeilykehässä. 


Tuolloin kansakunnat voivat ryhtyä valitsemaan isokokoisia presidenttejä, jotta nämä pärjäävät kehässä, mutta kuitenkaan tämä tapa ei ole vielä kovin yleinen, eikä kaikissa maissa tätä varmaan ymmärrettäisiin. Mutta asiaa sietää tutkia, koska se sitten varmaan olisi loistava vaihtoehto sodalle.