Huominen on huomista varten

 https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Joidenkin ihmisten mielestä kirjoittaminen on harrastus, joka tähtää vain julkisuuden tavoitteluun, eli heidän mielestään kaikkien bloggaajien pitäisi olla kirjoittamatta sitä, mitä he kirjoittavat tänne Internetiin. Mutta kun puhutaan vaikkapa työelämästä, niin siellä ihmisten pitää nykyään saada sitä näkyvyyttä, joten sen takia näitä tekstejä kirjoitan. Jos joskus olen kirjoittanut jotain harkitsemattomasti, niin silloin ajattelen, että tehtyä ei tekemättömäksi saa, ja jatkan samaan malliin kuin ennenkin.

Eli jos täällä ryhdytään anteeksi pyytämään, niin silloin saa kaikkien vihat päälleen, koska anteeksipyyntö ikään kuin yllyttää joitakin ihmisiä trollaamaan sekä panettelemaan toisia, ja se ikään kuin vaikuttaa joidenkin mielestä omien virheiden myöntämiseltä tai kostamiselta. Mutta miksi silti pyytää anteeksi, kun sillä ei mitään vaikutusta kuitenkaan ole? Ei anteeksipyynnön kohde kuitenkaan siitä mitään välitä, joten siksi kehoitan kaikkia muitakin jatkamaan samaan malliin. Ja jos itse kirjoittaja on muille kuin ilmaa, niin miksi sitten tällaisilla teksteillä on muihin mitään vaikutusta? Siinä vähän pohdittavaa näin päivän aluksi.

Eräät ihmiset tulevat sanomaan, että seuraava teksti on tarkoitettu pettymyksien purkamiseksi. Eli kun ihminen menee vaikka työhaastatteluun, niin silloin tietenkin voin uskoa, että jos sattuu tulemaan silläkin kertaa hylätyksi, niin silloin tietenkin ihminen kokee pettymyksen. Se on aivan normaali olotila sen jälkeen, kun työhaastattelija sanoo, että hän ei sopimusta tässä tule esittämään. Kuitenkin tuohon asiaan pitää vain mukautua, ja ehkä joskus tulevaisuudessa sitten eteen tulee se unelmien työ. Mutta vastoinkäymiset kasvattavat ihmistä, ja siksi tämä asia pitää ottaa myös opettavana kokemuksena. Ja sitten tietenkin pitää muistaa hankkia oikeita ystäviä, jotka voivat suositella itseä johonkin tehtävään.

Tietenkin se että tuntee oikeita ihmisiä avaa aina uusia ovia. Tuolloin kannattaa hankkia itselle paljon julkisuutta sekä julkkis-kavereita kuten mäkihyppääjiä sekä formula-kuskeja, jotka muutenkin ovat esimerkiksi Suomen seuratuimpia ihmisiä. Tuollaisten ihmisten lähellä voi ajatella, että mitä kaikkea lisä-arvoa voisi tuo ihminen tuoda yhtiölle, joka hänet palkkaa. Siinä vasta sopimuksia syntyy kuin liukuhihnalta kun esimerkiksi heidän "bisnes managerinsa" poseeraa iltapäivälehden kannessa jonkun mäkihyppääjän kanssa, joka Lillehammerin olympialaisissa hyppäsi maatamme maailmankartalle. Ja tietenkin myös kaikkien henkilöstökonsulttien kaveriksi kannattaa pyrkiä, eli heitä kannattaa bongata ravintolasta, ja tarjota asiallisesti vaikka paukku, kun tulee juttelemaan pöytään sekä kertomaan halusta ryhtyä vaikka siivoojaksi tai hampurilaisbaarin työntekijäksi. Tuolloin kannattaa myös mainita mahdollinen suhde johonkin julkisuuden henkilöön. Näin sitten voi hankkia niitä suosituksia omalle työuralle, ja tietenkin tällaiset asiat kannattaa myös merkitä siihen portfolioon, joka on nykyään niin suuressa arvossa työmarkkinoilla.

On paljon ihmisiä, jotka eivät ole työssään juurikaan kohdanneet pettymyksiä tai vastustusta, joten sellainen asia, kuin esimerkiksi se, että ihminen joutuu taipumaan enemmistön tai esimiehen edessä on tällaiselle henkilölle ikään kuin uusi asia. Se että ihminen ei sano suoraan keskusteluissa kohdanneensa vastarintaa, tai kokeneensa pettymystä ei kuitenkaan voi olla näkymättä tuollaisen ihmisen esiintymisestä. Hän saattaa vaikkapa hokea tätä asiaa, missä hänet on ehkä tyrmätty täysin koko keskustelun ajan, ja se mitä hän omassa puheessaan hokee on se asia, jonka tiimoilta pettymys on tullut. Tällainen asia on se, minkä takia tietyillä ihmisillä on pitkä koulutus, nimittäin se opettaa kestämään sitä, että aina ei voi saada mitä haluaa.

 Olen monesti tavannut henkilöitä, joiden puheeseen livahtaa aina välillä sellaisia termejä, kuin "maailma on julma", ja sitten vaikka työhaastattelun jälkeen, kun itse on tullut hylätyksi kuulee tuon repliikin, niin silloin kyllä mieleen tulee se, että tuollaiselle henkilölle annetaan siinä sitten paikka ikään kuin "tiskin alta". Tuossa tapauksessa saattaa henkilöstökonsultti ottaa muutaman haastateltavan keskusteluun, mutta tietenkin hänen käytöksensä on innotonta sekä myös katsekontaktia välttelevää. Mitä varten siinä mitään kiinnostusta täytyy osoittaa hakijaa kohtaan, joka kuitenkin on hylätty jo valmiiksi? Tietenkin hänen pitää kuitenkin kutsua muutamia henkilöitä työhaastatteluun, koska sitten voi esimiehelle sanoa, että ei ihan esimerkiksi kapakassa luvannut työpaikkaa vaikkapa tarjotusta paukusta.

Kun sitten ajatellaan sellaista tilannetta, että joku tällaisia asioita kirjoittelee, niin silloin tietenkin hänet on helppo tyrmätä sanomalla, että toinen ei vain kestä pettymyksiä. Itsekin tällaista olen kokenut, eli olen huomannut, että tiettyjä ihmisiä ärsyttää se, että olen kirjoittanut tällaisista asioista, ja samalla tietenkin ovat tietyt ihmiset sanoneet, että tässä vain puran pettymystä. Mutta kuitenkin omasta mielestäni voin tällaista kirjoittaa, vaikka tietenkin se vaarantaa mahdollisuuden saada sitä unelmien työpaikkaa. Ja kun ajatellaan tilannetta että työhaastattelussa parempi voittaa aina, niin ainahan itse voin käydä etsimässä jonkun söpön henkilöstökonsultin sekä tarjota hänelle paukun ravintolassa, jotta sitten tuo henkilö löytää minun hakemukseni jostain 1500 hakemuksen joukosta, sekä kutsuu minut työhaastatteluun.