Onko meillä oikeasti vapaata tahtoa?

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Keskusteltaessa vapaasta tahdosta haluan korostaa sitä, että ihmiset ovat aina itse vastuussa teoistaan, eli meillä on oikeasti vapaa tahto sen suhteen, että lähdemmekö seuraamaan esimerkiksi omaa ryhmäämme sekä mahdollisesti rikkomaan lakia. Tuon jälkeen olemme sitten ylittäneet rajan, ja meistä tulee lain silmissä rikollisia. Tuon takia meidän pitää kehittää itsellemme sellainen versio vapaasta tahdosta, että muistamme noudattaa lakia sekä asetuksia, jotta emme joudu vaikeuksiin. Vapaa tahto on asia, joka varmasti herättää keskusteluja sekä ajatuksia että myös tunteita jokaisessa ihmisessä. Ja vapaan tahdon sekä lain ja muun yhteisön paineella voi olla hyvin suuri ero. On paljon ihmisiä, joita hämätään sillä, että jossain järjestössä tai yhteisössä on vapaata elää.

Mutta todellisuudessa vapaus on tuossa tapauksessa rajoitettu siihen, että sitä tehdään, mitä yhteisö määrää. Ja tuollainen asia tietenkin panee miettimään sitä, mikä tekee joukolle johtajia? Johtaja saattaa "myydä" itsensä esimerkiksi sillä, että hänellä on joitakin suhteita, ja silloin tietenkin hänestä tulee joukon johtaja, jonka käskyjä totellaan, koska jos niitä ei totella, niin seurauksena on ryhmästä ulos sulkeminen. Tarve kuulua johonkin ryhmään ajaa joskus ihmisiä äärimmäisiin tekoihin, ja ryhmän johtaja saattaa tuntea olevansa ikään kuin muiden yläpuolella niin sanotussa "pomojen ryhmässä", jossa kaikki vain jakavat muille käskyjä.

Syy miksi noita käskyjä noudatetaan on se, että jos pomon määräyksiä totellaan, niin se että toinen on ikään kuin esimies, niin se vapauttaa oman itsen vastuusta, eli esimerkiksi jos jengin pomo on käskenyt hakata jonkun, niin se ikään kuin keventää omaatuntoa, että käsky on tullut toiselta. Vapaa tahto on asia, jota joidenkin mielestä ohjataan muualta. Eli kun mietitään sellaista asiaa, että "vapaata tahtoa ei ole", niin päästään oikeastaan sellaiseen induktioon, missä voidaan sanoa, että vapaata tahtoa on oikeastaan rajoitettu. Ja kun asiaa mietitään esimerkiksi markkinoinnin kannalta, niin markkinoinnin perusajatus on siinä, että Maslown tarvehierarkia toteutuu.

Tuo tarvehierarkia on sellainen asia, että siinä luonnollinen tarve korvataan uudella, ja markkinoinnin psykologiassa tärkeää on se, että joku asia tuntuu aivan omalta tahdolta. Joidenkin ihmisten mielestä mainokset sekä markkinointi sanelevat sen, mitä kutsumme omaksi vapaaksi tahdoksi. Kun omaa tahtoa ajatellaan tuolta kannalta, niin silloin tietenkin ajatus on se, että vaikka sinällään markkinointi ei määrää siitä, että pidämmekö vaatteita päällämme, kun lähdemme ulos, vaan siitä millaisia vaatteita pidämme päällämme. Markkinavoimat siis tuon ajattelutavan mukaan esimerkiksi säätävät sitä, millaisia tarpeita omaan päähämme tulee, ja siksi esimerkiksi vaatteita markkinoidaan yhdessä niihin kuuluvan "lifestylen" kanssa sillä tavalla, että niiden avulla päästään johonkin joukkoon.

Tuollainen kiinteänä yhteisönä esiintyvä joukko ihmisiä kuitenkin saattaa suhtautua kielteisesti uuteen tulokkaaseen, koska se ikään kuin hitsaa joukkoa tiiviimmäksi, ja samoin torjuva asenne muita kohtaan saa ryhmän yhteishengen muuttumaan hyvin voimakkaaksi. Ja tietenkin tuollaiseen ryhmään kuuluminen saattaa tuntua ulkopuolisesta hyvin houkuttelevalta. Todellisuudessa tuollainen ryhmä saattaa olla yhtä vapaa kuin joku sotilas-organisaatio. Eli siellä kaikilla on oma tehtävänsä, ja asu mitä siellä käytetään on univormu, jota kannetaan ylpeydellä.

Näissä tapauksissa saattaa henkilö käyttää esimerkiksi pääkallo-korvakoruja, joiden tarkoitus on näyttää koko kansalle, että hän on uskaltanut virtsata poliisiauton päälle, ja saanut näin oikeuden käyttää tuota tunnusta, joka tietenkin riippuu kaikkien muidenkin ryhmän jäsenen korvissa. Se että hän ei ehkä ole nähnyt muiden tuota tekoa tekevän ei menoa haittaa. Kun kaverit kertovat, että jos kaksi jengin jäsentä todistaa tuon teon, niin hän saa pitää pääkallokorvakoruja kokonaisen vuoden. Kuitenkin saattaa olla niin, että esimerkiksi juuri tuollaiselle uudelle jäsenelle vain uskotellaan muiden tehneen tämän teon päästäkseen jäseneksi, ja joissakin tapauksissa ryhmän tapa ikään kuin torjua uusia jäseniä näkyy siinä, että uusi kasvo ikään kuin huijataan tekemään tällaisia asioita, jotta he saavat käyttää tiettyjä asuja jossain ryhmässä.

Normaalille tuohon joukkoon kuulumattomalle ihmiselle kyseinen asu saattaa olla kuitenkin aivan joku muu kuin loistelias tai ylpeydellä kannettava asia, eli johonkin ryhmään kuulumaton saattaa ajatella toisen upeiden suorituksista kertovien merkkien kuten pääkallo-korvakorujen olevan vain esimerkiksi kaksi kioskilta ostettua pääkalloa, jotka on pantu korvakoruihin. Ja se sitten saattaa olla melko hupaisa kokemus, jos tuo henkilö, joka ei ryhmään kuulu on alkoholin vaikutuksen alainen, sekä näkee tuon pääkalloja korvissaan kantavan ihmisen jossain metrossa tai taksijonossa.

Mutta kuten olen sanonut, niin kaikilla ihmisillä on vapaus valita lain mukaisen tai jonkun marginaali-arvoja edustavan yhteiskunnan välillä. Oman vapaan tahdon kehittäminen sekä halu tehdä jotain pitää sopeuttaa siihen, mitä laki sekä yhteiskunta meidän tahtovat tekevän. Lain mukaan eläminen ei ehkä ole aina mukavaa, mutta kuitenkin houkuttelevampi vaihtoehto kuin esimerkiksi elämä henkipattona jossain erämaassa. Eli aina kannattaa kuitenkin käyttää järkeä myös näiden asioiden kanssa, jotta ei joudu vakaviin vaikeuksiin.