Sisällissodan kaikki väkivalta on poliittista

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Olen aina miettinyt sitä, että miksi jotkut ihmiset ikään kuin erottavat eri sisällissotia toisistaa. Niissä tapahtuva väkivalta on aina käsitettävissä poliittiseksi väkivallaksi, vaikka syy olisi joku muu. Ja nimenomaan etninen väkivalta on asia, joka kannattaa huomioida sekä kuitenkin sen syy kannattaa aina muuttaa poliittiseksi. Poliittinen väkivalta on siis usein myös etnistä, koska esimerkiksi epäsuosittu hallitus saattaa laittaa syitä omaan toimintaansa esimerkiksi jonkin etnisen ryhmän niskoille väittäen näiden varastavan tai muuten käyttävän luottamusta väärin. Sillä tavoin saadaan ihmiset uskomaan, että  kaikkeen on olemassa yksinkertaisia ratkaisuja, mikä ei koskaan kuitenkaan pidä paikkaansa. Eli samat asiat mitkä tekivät Suomen sisällissodasta traumaattisen on tehnyt myös muista vastaavista tapauksista traumaattisia.

Se mitä tämä asia tarkoittaa esimerkiksi silloin kun sisällissota on loppumassa, niin kyseessä on sellainen asia, että tuolloin saatetaan ryhtyä tekemään sellaisia tekoja, joita myöhemmin saatetaan sitten katua. Eli kostotoimet hävinnyttä kohtaan ovat joskus kääntyneet vallanpitäjää vastaan, ja saaneet aikaan hyvin pitkiä väkivallan jaksoja. Kuitenkin esimerkiksi tuomioistuinten toimintaan vaikuttaa se, että saavatko ne oikeaa tietoa asioista mitä on tapahtunut. Ja saako tuo tuomioistuin sellaista tietoa, että sen avulla voidaan esimerkiksi siviilien tai aseettomien ampumisesta sekä muista rikoksista epäillyt erottaa muusta joukosta.

Jos taas ryhdytään jakamaan kollektiivisia kuolemantuomioita, niin silloin se saattaa tehdä vastustajasta vielä fanaattisemman, ja kannustaa sitä taistelemaan loppuun asti. Demokratia on kuitenkin toimivan sekä oikeudenmukaiseen lakiin sekä juridiikkaan perustuvan ja myös normaalien ihmisten silmissä luotettavan oikeuslaitoksen edellytys. Mikäli oikeuslaitos antaa tuomion, niin sen on kyettävä perustelemaan tuo tuomio myös muille ihmisille. Ja jos puhutaan lain suhteesta tuomioistuimeen, niin silloin on hyvä muistaa se, että vain oikeudenmukainen laki takaa sen, että tuomioistuin toimii niin, että se on luotettava kansalaisten silmissä. Myös tuomioiden linjan pitää olla yhteneväinen, niin että samanlaisista teoista saa saman tuomion. Eikä kukaan saa olla tuomittu ennen käsittelyä.

Kun puhutaan oikeudenkäytöstä sisällissodan aikana sekä sen jälkeen tapahtuvista toimista, niin yksi asia on monelta oikeus oppineelta jäänyt huomioimatta, kun he kirjoittavat esimerkiksi siitä, miten Suomessa jaettiin oikeutta vuoden 1918 syksyllä, kun oli perustettu niin sanotut valtiorikosoikeudet. Noiden oikeuksien jäseninä oli kaksi lakimiestä, kaksi maallikkoa sekä upseeri, ja noiden tuomioistuinten tehtävänä oli tuomita punakaartilaisia sisällissodan jälkeen. Valtiorikosoikeuksia oli 140 osastoa, sekä valtiorikosylioikeus, jonka tehtävänä oli tarkistaa annetut tuomiot.

Tuo tuomioistuin langetti 500 kuolemantuomiota, joista pantiin toimeen noin 140. Mutta kuitenkin esimerkiksi kenttäoikeudet olivat panneet toimeen paljon enemmän noita tuomioita, ja tässä en nyt viitsi lähteä spekuloimaan sitä, että millainen oli oikeasti tuo kuolemantuomioiden määrä maassamme tuolloin sisällissodan jälkeen, jolloin tietenkin pitää huomioida se, että vaikka Mannerheim oli käskyn antanut siitä, että vankeja ei enää saanut ampua kiinnioton jälkeen, niin saattoi olla niin, että kenttäväki ei tietoa tuollaisesta ampumisesta esimiehilleen kertonut, tai sitten esimies ei tietoa ampumisesta välittänyt valkoisten päämajaan.

Valtiorikosoikeuden käsittelemistä 75575 tapausta, joista 90 prosenttia oli päätynyt rangaistukseen, joka ei ollut aina kuitenkaan kuolemantuomio. Ja tästä 90 prosentin langettavien tuomioiden osuudesta voidaan päätellä, että tuo tuomioistuin oli periaatteessa poliittinen tuomioistuin. Tämä tuomioistuin on kuitenkin sellainen, että sitä ei voida pitää kovin demokraattisena, vaikka punaiset olivat kapinoineet laillista yhteiskuntaa vastaan, tai aika antoi ikään kuin oikeutuksen punaisten vainoamiseen, mikä saattoi johtaa siihen, että kaikkia asioita, mitä tuossa tuomioistuimessa tapahtui ei ehkä kerrottu valtiorikosylioikeudelle.

Jos puhutaan siitä, että joku valitus on saatettu jättää toimittamatta, tai sitten joku teloitettiin ikään kuin ilman todisteita, niin silloin tuo asia on saatettu jättää kertomatta valtiorikosylioikeudelle. Tuolloin tietenkään mitään tarkastusta ei voitu suorittaa, koska asiaa ei ollut esitelty tuomarien esimiehille. Tai heille kerrottiin sellaista tietoa, mikä ei ollut totuuden mukaista. Ja mitä väliä sillä muutenkaan oli, koska tuolloin punaisia vihattiin oikeasti. Ne jotka eivät punaisia vihanneet tai vaativat muuta kuin tuomioita, saivat osakseen vihaisia katseita.

Tuolloin yleinen mielipide oli punaisia vastaan. Joten aika oli otollinen myös mielivallan käyttöön. Vaikka toki punavankeja myös puolustettiin, ja tämä tuomioistuin saattoi myös olla rakentava elementti kun maastamme alettiin rakentaa demokratiaa sekä oikeusvaltiota. Kuitenkaan tuo vuoden 1918 valtiorikosoikeus ei välttämättä ole mikään kovin oikeudenmukainen, eikä nykyinen oikeuslaitos varmasti hyväksyisi kaikkia sen antamia tuomioita. Mutta se, että nämä tuomioistuimet perustettiin oli merkki siitä, että maamme johto otti laillisuus-linjan, eli se sanoutui irti oman käden oikeudesta, ja takasi jonkinlaisen oikeudenkäynnin noille syytetyille.

Lähde:

http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Valtiorikosoikeudet_ja_valtiorikosylioikeus#Valtiorikosoikeuksien_tuomioluetteloiden_etsiminen