Työssäkäyvien osuus maamme väestöstä laskee

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

44 ihmistä sadasta käy töissä sanotaan YLE:n artikkelissa, ja taas korostetaan sitä, kuinka ihmisten pitää jaksaa pidempään työelämässä. Tässä sitten taas seuraa pieni asia, mistä aina välillä ollaan osattu puhuakin. Nimittäin se, että ihminen jaksaa työelämässä riippuu siitä, miten hänen työviihtyvyytensä kanssa on. Jos työ on sellaista, että siinä ei kohtaa muuta kuin nyrpeitä naamoja sekä valituksia, niin silloin ei kukaan varmaan sitä jaksa tehdä yhtään minuuttia pidempään töitä kuin on pakko. Ja tässä sitten tullaan tilanteeseen, missä esimerkiksi työkokeiluun määrätty henkilö on saanut työpaikastaan potut saman tien.

Toki työpaikan sääntöjen noudattaminen on työpaikalla tärkeää, mutta sitten kuitenkin mieleen tulee se, että ehkä kuitenkin motivaationa työssä käytiin voisi toimia myös se palkka. Eli jos työnantaja ei pidä naamasta, niin silloin ei myöskään työsopimusta synny, mutta kuitenkin voidaan myös ymmärtää sellainen asia, että ei sellainen tilanne, missä henkilö on täysin ilman palkkaa, mutta samojen velvollisuuksien kanssa kuin muut työläiset paljoa motivoi käyttäytymään tai edes oikeasti yrittämään hyvin.

Jos ihminen saa liian monta kertaa potkut työstään, niin silloin hän ei aina viitsi sitten enää noihin työharjoitteluihin panostaa. Joten joskus sitten käy niin, että työpaikalla saattaa eteen tulla tilanne, että tuollainen työharjoittelija löytyy liikkeen takahuoneesta kaljakorin kanssa, kun ei sitä sopimusta sitten oikeastaan edes olla hänelle ehdotettu. Mutta tietenkin tuollainen ihminen on sellaisessa tilanteessa, että häntä ei voida työpaikalle ottaa, kun paikka on sitten jo mennyt jollekin toiselle tai hänet on vain todettu surkeaksi asiakaspalvelijaksi tai siivoojaksi.

Tässä asiassa tietenkin työnantajalla on oikeus heittää hänet ulos perustellen tätä asiaa siten, että hän on sopimaton tehtäväänsä. Tuolloin laki on tavallaan yrittäjän puolella, mutta sitten kun asiaa hiukan miettii toiselta kannalta, niin silloin työntekijällä on oikeus tuntea pettymystä sekä tulleensa hyväksikäytetyksi tuollaisessa tilanteessa, missä jatkoja on sitten jo ehkä ehditty luvata. Toki se että ihminen kokee ehkä jopa kymmeniä kertoja sen, että hänet heitetään ulos töistä, kun pitää palkkaa ruveta maksamaan, niin silloin tietenkin asiaan on olemassa loistava lääke.

Tuo henkilö voi sitten etsiä apua vaikkapa psykiatrian poliklinikalta, missä odottaa mukava lääkäri-setä, tai -täti, joka kirjoittaa sitten työkyvyttömyyseläkkeen masennuksen johdosta. Tuon jälkeen edessä on kasa masennuslääkkeitä ja sairasloma, joka voi pahimmillaan kestää loppuelämää. Se tietenkin takaa eläkkeen muodossa tulot tuollaiselle nuorelle eläkeläiselle, joka voi ryhtyä vaikka muusikoksi, tai taidemaalariksi. Mutta kuitenkin tällainen asia saattaa aiheuttaa sen, että myöskään maamme taloutta ei kyseinen ihminen enää sitten ainakaan kovin paljoa tue, eikä ainakaan veroja maksele, ellei sitten muusikon urasta rupea tuloja tulemaan.

Samoin aika menee mukavasti noita pillereitä napostellessa, joten tietenkin tämä saattaa olla oikea vaihtoehto työelämälle. No tällä tavoin saadaan henkilölle tietenkin takuu tulot, mutta kuitenkaan kyseinen malli ei varmaan ole mitenkään toivottava ainakaan suureen ihmisjoukkoon sovellettuna, koska se sitten saa aikaan sen, että maamme menot kasvavat melko paljon näiden järjestelyjen kautta, mutta yksittäiselle ihmiselle on varmaan melko sama, että mistä hän rahansa saa.

YLE:n juttu aiheesta

https://yle.fi/uutiset/3-10509854