Novichoke-iskun tekijät tunnistettu, ja he ovat ilmeisesti GRU:n palveluksessa

Kimmo Huosionmaa

Novichoke-iskuun osallistuneet venäläiset on tunnistettu GRU:n agentiksi. Eli tämä kertoo siitä, että iskun takana saattaa olla venäjän sotilastiedustelu. Ehkä iskun tarkoitus oli kertoa, että Skribalien pitäisi olla hiljaa jostain asioista, jotka liittyvät tiedustelun työhön länsimaissa, mutta kuitenkin itse olen vähän ihmeissäni siitä, että tuossa iskussa käytetty aine oli nimenomaan novichokea. Yleensä jos halutaan tehdä poliittinen murha, niin silloin tekijä haluaa tehdä jotain sellaista, mikä ei heti vedä huomiota hänen työnantajaansa. Myöskään iskuissa käytettyjä kemikaaleja ei pitäisi hävittää huolimattomasti, koska silloin niitä saattaa joutua muiden rikollisten käsiin. Ja moni rikollinen tietenkin haluaa vierittää syyn omiin tekoihinsa muiden päälle.


Joten tietenkin Venäjän tiedustelupalvelu olisi hyvä syntipukki myös muille tekijöille kuten mafialle, joten sen takia noiden järjestäytyneen rikollisuuden toimijoiden intressinä on suunnata epäilyt Venäjään, koska sen tiedustelua pelätään maailmalla. Tuolloin olisi noiden mafian miesten tarkoitus se, että kukaan ei uskaltaisi tutkia murhaa, jonka tekijänä on GRU tai pahamaineinen “Osasto V”, joka tarkoittaa Kylmän sodan aikana toiminutta KGB:n eliminointi- tai kurinpitoryhmää, jonka erikoisalaa olivat salamurhat, mitkä kohdistuivat neuvostoliiton vihollisiksi nimettyihin henkilöihin.


Jos halutaan toimia huomaamattomasti, niin silloin yleensä valitaan sellainen väline, mitä ei suoraan voida yhdistää tekijän omaan valtioon, jos kyseessä on valtiollinen toimija. Nimittäin noissa tapauksissa, missä poliittisen murhan takana on poliittinen poliisi, ja teko voidaan yhdistää valtiolliseen toimijaan, niin se varmasti vaarantaa tiedustelun toiminnan pitkäksi aikaa, koska tuolloin esimerkiksi maahan tulevien tuon maan kansalaisten tavaroita aletaan tutkia, ja diplomaatteja varjostaa kun he tulevat maahan.


Tuolloin tiedustelun varsinainen työ eli tietojen hankinta vaarantuu, kun esimerkiksi MI-5:n agentit käyvät kysymässä papereita jokaiselta, joka keskustelee kadulla tuon maan diplomaattien kanssa. Ja tuolloin tietenkin pitää muistaa se, että tiedustelun tehtävä on hankkia niitä tietoja, joita valtion johto tai oman maan asevoimat eivät voi saada lehdistä tai muusta julkisesta mediasta. Tällaisten tietojen hankinta vaatii usein agenttien käyttöä, koska satelliitit eivät kykene lukemaan esimerkiksi laivojen rakennetta koskevia piirustuksia tai muita teknisiä raportteja, joissa on sitä tietoa, mitä kohteista ei haluta julkistaa.


 Samoin vaikka tiedustelusatelliitti tai lennokki ehkä näkee ikkunan läpi tietokoneiden näyttöjä, niin silloinkin kyse on vain yksittäistapauksesta, ja nykyään tietuturva-asiantuntijat ovat varmasti huomioineet sen, että johonkin toimistoon on suunnattu videokamera sekä laseria käyttävä mikrofoni, jolla toimiston tapahtumat voidaan urkkia erittäin tehokkaasti esille. Eli GRU:n agenttien normaali toiminta ei ole kuljeskella ympäriinsä murhaamassa ihmisiä, tai ainakaan tehdä noita murhia, niin että ne voidaan suoraan yhdistää Moskovaan.


Käytetty novichok on ilmeisesti sellaisella koostumuksella varustettu, että kun tuota hermomyrkkyä ruiskutetaan johonkin pinnalle, niin silloin sen päälle muodostuu kalvo, joka estää varsinaisen kemikaalin haihtumisen  Kun tuota kalvoa kosketetaan, niin silloin se sulaa, ja myrkky joutuu kosketukseen ihon kanssa. Tuolloin kuitenkin tappajan pitää tietää se, että onko uhrin ulko-ovessa kahva, koska vain silloin ihminen koskettaa tuota kohtaa, johon kemikaalia on ruiskutettu. Organofosfaatti vaikuttaa kohteeseen samalla tavoin kuin esimerkiksi kobran myrkky tai botuliini, eli atropiini suojaa tuolta aineelta. Ja atropiinia saa ostaa apteekeista, koska se suojaa ihmistä lukuisten käärmeiden kuten mamban, kobrien sekä merikäärmeiden pistoilta.


Jos kyseessä on organofosfaatti eli VX, tai joku sen sukulais aineista, niin silloin pitää tuon kemikaalin haihtuminen ottaa huomioon. Joissakin tapauksissa pimeiden operaatioiden johto on kuulemma käyttänyt sellaista metodia, missä operaattorin kädelle on asetettu kalvo, ja sitten hermomyrkky on suljettu toisen kalvon alle. Tuolloin alempi kalvo sulaa ennen pitkään, ja silloin tuo henkilö menettää henkensä.


Samalla tavoin toimii myös oven kahvaan levitetty hermomyrkky, joka muodostaa kalvon, mikä suojaa hermokaasua. Kalvon tehtävänä on suojata tuota äärimmäisen vaarallista kemikaalia, että se ei pääse leviämään käytäviin. Nimittäin VX on erittäin epästabiilia, kun lämpötila lähenee 21 astetta, jolloin tuon kemikaalin pinnasta alkaa irrota höyryä, ja 50 mikrogrammaa tätä myrkkyä riittää surmaamaan ihmisen. Joten kovin paljoa tuota hermomyrkkyä ei iholle tarvitse tulla.


Joissakin tapauksissa käytetään kahta purkkia, joista toisessa on isku-kemikaali ja toisessa suojakalvon muodostava aine. Joka tapauksessa juuri VX:n kaltaisten kemikaalien käyttö vaatii erikoiskoulutuksen sekä atropiinia, joka estää hermokaasun vaikutuksen, jos sitä pääsee iholle.Kuitenkin jos tuota myrkkyä jää esimerkiksi napin pintaan, niin silloin tuo nappi voi surmata jopa useita ihmisiä, jos he sitä vahingossa koskettavat. Kuitenkin hermokaasu eli organofosfaatti ei ole sellaista, mikä aiheuttaa pysyvän vaurion hermostoon, mutta jos suojaavaa kemikaalia oteta, niin silloin kouristusten takia voi vastamyrkky jäädä ottamatta. Ja tuo sitten tekee tästä kemikaalista niin kauhean vaarallista.



https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/telegraph-kolmas-kaksoisagentti-skripalin-myrkytykseen-kytketty-venalaisagentti-tunnistettu/7091590#gs.nufMYdQ

Me hakeudumme aina kaltaistemme seuraan

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Me ihmiset olemme laji, joka käyttäytyy aina samalla tavalla, ja osa meidän lajimme käyttäytymisestä johtuu siitä, että hakeudumme aina itsemme kaltaisten ihmisten seuraan, ja se sitten tietenkin näkyy kaikkialla. Joskus joku vanha ihminen on sanonut, että jos haluaa tietää millainen poika tai tyttö on, niin silloin kannattaa tavata hänen entinen poika- tai tyttöystävä sekä samalla on mukava vilkuilla sitä, millaisten ihmisten kanssa tuo henkilö sitten viettää aikaansa. “Seura tekee kaltaisekseen” on ilmaus, mikä johtuu ihmisen tarpeesta miellyttää omaa ryhmäänsä, ja siksi hän alkaa jäljitellä sitä käytöstä sekä pukeutumista, mikä omassa ryhmässä on vallitsevaa. 


Se millaisessa seurassa ihminen viettää aikaansa kertoo suoraan sen, millainen hän itse on. Jos kaveripiiriin kuuluu paljon rikollisia eli nimenomaan jengien jäseniä, niin silloin ihminen itse suhtautuu tuohon toimintaan hyväksyvästi, ja silloin tietenkin hän on oikeastaan jo itse siirtynyt pois lain oikealta puolelta. Kun puhutaan siitä, millaisessa seurassa ihminen liikkuu, niin jos kovin paljon nuorempia kavereita löytyy, niin silloin saattaa olla sellainen tilanne, että henkilö on jotenkin jälkeenjäänyt. 


Nimittäin se että aikuinen ihminen on joidenkin teini-ikäisten seurassa jatkuvasti kertoo siitä, että nämä teini-ikäiset ovat jotenkin hänen kaltaisiaan. Joten silloin kyseessä saattaa olla jälkeenjäänyt ihminen, joka on etsinyt itselleen tasoistaan seuraa. Ihmisten tapa ajatella on sellainen, että sen avulla voidaan paljastaa rikollisia luonteenpiirteitä erittäin helposti. Nimittäin jos ihminen joutuu vankilaan, niin silloin hän tietenkin on tehnyt jonkun rikoksen. Ja tuossa tapauksessa hän tietenkin väittää olevansa vain pikku tekijä, joka on ehkä pakotettu tuohon tekoon. 


Mutta sitten kun tämä vanki päästetään ulkoiluun, niin silloin viereen tulee parikymmentä kaveria tarjoamaan savukkeita sekä muutenkin mielistelemään tuota pikku tekijää. Kyseessä saattaa silloin olla aivan muuta kuin pikku tekijä, joka on pakotettu tekoihin, joista hän on jäänyt kiinni. 


Ja sitten joskus vastaan tulee ihmisiä, jotka puolustavat tuollaista vankilaan joutunutta henkilöä aivan viimeiseen saakka. He ikään kuin haluavat uskoa siihen, että toinen on muka pakotettu tai lavastettu syylliseksi, ja sitä kautta sitten taas tulee mieleen, kuinka pieni tekijä tuo vankilassa ollut kaveri muka on. Joskus ihminen joutuu vankilaan oikeasti pikku rikoksesta, kuten näpistyksestä tai armeijasta karkaamisesta. 


Tuolloin harvemmin on vankilan muurien vieressä odottanut vanhaa amerikan rautaa tai kaverit ovat vankilaan kantaneet DVD-levyjä sekä tupakkaa. Kun mietitään esimerkiksi jenginuorten käytöstä, niin silloin tietenkin joskus käy niin, että joku liivijengin jäsen joutuu vankilaan, ja tuolloin pitää ihmisen olla oikeasti jengin jäsen. Nimittäin se että me hakeudumme kaltaistemme seuraan kertoo myös sen, jos henkilö on lavastettu syylliseksi. Silloin hän ikään kuin jää joukosta pois, eli osoittaa epäsosiaalista käytöstä. Se kertoo siitä, että hän ei jengin jäsen ole, ja silloin lähtee viesti tästä asiasta poliisille. Kun ajatellaan esimerkiksi hillitöntä käytöstä, niin se kertoo siitä, että ihmistä ei liiemmin ole käytöksensä takia ojennettu. Ja se sitten ilmenee ulvomisena sekä muuna vastaavana toimintana. 



Samoin jos muut eivät hänen seurassaan viihdy kertoo siitä, että kyseessä on jotenkin erilainen tapaus, kuin muut saman vankilan asukit. Ihmisen käytös muovautuu todella tehokkaasti lapsuudessa, ja tuolloin jengin pomot oppivat omat käyttäytymismallit sekä tapansa. Tuolloin hän oppii myös komentamaan muita, ja se näkyy myös esimerkiksi vankilan jokapäiväisessä elämässä, kun tuollainen “pikku tekijä” teettää kaikki työnsä muilla ihmisillä. Samoin jengin pomojen tyttöystävät eivät kovin paljoa huonoa palautetta omasta toiminnastaan sekä pukeutumisesta saa, joten silloin tietenkin päälle vedetään vähän mitä sattuu. Ja tuo tarkoittaa hiukan huomiota herättävää pukeutumista. 


Käytös- sekä muut sosiaaliset mallit opitaan kotona, ja jos siellä asenne on se, että rikollinen elämäntyyli on oikein, niin silloin sen huomaa jo varhain lapsen puheista. Ja silloin tietenkin tulee vastaan sellainen asia, kuin kyky noudattaa yhteiskunnan asettamia normeja. Ihminen joka avoimesti ihailee rikollisia omaa todellisuudessa alentuneen kyvyn seurata normeja, sekä hänen arvostelu kykynsä on alentunut. Jos ihminen kuvittelee esimerkiksi jotain MC-miehiä poliiseiksi, joiden toiminta on täysin lain sallimaa, niin silloin ei kyseessä ole enää normaali ihminen, vaan henkilö joka ei ehkä täydessä ymmärryksessä ole. 


Tuollainen tapaus saattaa olla yksinkertaisesti kehitysvammainen, joka ei käsitä mitä eroa jollain MC-miehellä tai poliisilla on, ja sitten tuolla pihalla aletaan uhkailla avoimesti muita. Tai sitten jossain kaupassa aletaan uskoa, että niissä voi tehdä mitä huvittaa. Ja silloin varmasti tulee vastaan poliisi, jos nuo miehet kävelevät kaupan läpi ja kahmivat kärryt täyteen tavaraa, ja sitten marssivat maksamatta ulos. Näpistely eli kleptomania on psykiatrinen sairaus, missä ihminen varastelee tavaraa ikään kuin huomaamattaan. Tuohon sairauteen on olemassa monta syytä. Yksi niistä on se, että henkilö ei käsitä tekevänsä rikoksen, jolloin hän saattaa olla täyttä ymmärrystä vailla. 


Jos ajatellaan, että  kyse saattaa olla halusta saada kavereita, niin silloin pitää asiaan puuttua välittömästi. Nimittäin tuo asia varmasti altistaa henkilön hyväksikäytölle, ja sitten kuvaan tulee kiristäminen. Yhdessä muunnelmassa henkilö pelkää että hänen kaverinsa hylkäävät hänet, jos ei hän jatkuvasti kanna heille uusia vaatteita. Mutta kyse voi olla myös siitä, että kaverit pakottavat tuota henkilöä tekemään varkauksia. Toisissa tapauksissa kaverit sitten soittavat poliisin ja lähtevät juoksemaan paikalta, kun ovat tällaiselta onnettomalta ensin tilataan pari olutta, minkä jälkeen hänet käräytetään virkavallalle. 


Itse olen joskus ajatellut noita kaiken maailman uhkailuja sekä kiristäjiä, joita itse olen joskus kohdannut. Ja silloin mieleeni tulee se, että millaisia kasvatusmenetelmiä heidän omat vanhempansa ovat heihin soveltaneet? Miten esimerkiksi joku jenginuori voi kuvitella, että hän liikkuu laillisella asialla, kun hän käy pelottelemassa muita aseiden kanssa. Tai tarjoaa jollekin tuntemattomalle myrkytettyä alkoholia. Kuinka tällaista toimintaa voi kukaan pitää muuna kuin rikoksena? Jos ajatellaan ihmisen tarvetta miellyttää esimiestään, niin sama asia ilmenee myös alamaailmassa. Sielläkin alaiset ikään kuin pakotettuina uskovat kaiken, mitä heidän “pomonsa” sanoo. Siksi esimerkiksi jotkut jengien pomot saavat toimittajat kirjoittamaan oikein kirjoja itsestään, sekä korostamaan sitä, kuinka mukavia ihmisiä he oikeastaan ovatkaan. 

Eläinrääkkäys on portti ihmisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja lopulta tulee raja vastaan

Kimmo Huosionmaa

Eläinrääkkäys sekä eläimiin kohdistuva julmuus ovat asioita, joita voidaan pitää todella vakavana. Nimittäin jos ihminen pahoinpitelee luontokappaleita ilman mitään näkyvää syytä, koska se kertoo siitä, että henkilön kyky kokea empatiaa on alentunut. Mikäli ihminen hankkii eläimiä vain vahingoittaakseen tai satuttaakseen niitä, niin silloin ollaan menossa hyvin vakavalla tiellä, mikä saattaa aiheuttaa myöhemmin väkivaltaa muita ihmisiä kohtaan. Jos ihminen tekee huvikseen pahaa eläimille, niin on suuri riski, että hän siirtää tuon käytösmallin ihmisiin.


Mikäli  joku henkilö esimerkiksi eläinten pitämistä koskevan luvan epäämisen vaikka eläinrääkkäyksen jälkeen hakee vaikkapa adoptiolasta, niin silloin olisi paras lähteä hakemaan psykiatria paikalle. Tuollainen henkilö on kerran astunut kohti äärimmäisiä rikoksia kuten sarjamurhia, ja siksi on parempi jos tuohon toimintaan saadaan sitten piste sitä kautta, että henkilö lähetetään tuolloin hakemaan apua esimerkiksi Niuvanniemestä, koska hänen kohdallaan on alentunut mahdollisuus tehdä pahaa lapsille.


Jos ajatellaan esimerkiksi tunnettuja sarjamurhaajia, niin silloin pitää muistaa se, että esimerkiksi heidän toimintansa alkaa yleensä sillä, että he surmaavat eläimiä huvikseen. Yleensä tuollainen mielenvikainen ihminen kuvittelee olevansa jotenkin miellyttävä, mutta sen millainen hän oikeasti on varmasti jossain vaiheessa myös muut havaitsevat. Eli tällaisesta ihmisestä tulee usein miellyttävä ensivaikutelma, mutta sitten alkaa varmasti mieli muuttua, kun hän esittää esimerkiksi muiden tekemiä töitä ominaan.


Samoin hän saattaa tulla auttamaan vaikkapa talon töissä, mutta sitten käy niin, että päälle tulee solmio ja suorat housut, joten niitä luvattuja töitä ei sitten tehdäkään. Ainakaan tuon henkilön toimesta, vaikka hän niin väittääkin. Perheväkivalta päättyy usein siihen, että joku viedään vankilaan tai hautaan, koska päästessään täyteen mittaansa tuollainen ihminen ei tekojaan lopeta, vaan jatkaa niitä loppuun asti. Eli jos suhteen alussa kohtaa väkivaltaa, mikä johtuu vaikkapa likaisista astioista tai petaamatta jääneestä sängystä, niin silloin tuo väkivalta ei ainakaan lopu suhteen edetessä.


Kun ihminen lähtee väkivallan tielle, mikä kohdistuu esimerkiksi aviopuolisoon, niin silloin hänen suhteensa rakkauteen sekä avioliittoon on jotenkin kieroutunut. Hän saattaa uhkailla puolisoaan itsemurhalla, jos tämä lähtee. Mutta sitten taas nyrkit kohoavat, kun toinen ei tuota tekijää miellytä. Ja silloin ei muu auta kuin hakea oikeaa apua, eli psykiatri osaa noissa tapauksissa parhaiten neuvoa mitä pitää tehdä. Kuitenkin joissakin tapauksissa esimerkiksi aviopuolison asema on niin dominoiva, että hän kykenee pitämään toisen ihmisen otteessaan.


Kun ajatellaan kotona olevaa helvettiä, niin silloin tällöin mieleeni tulee tapauksia, joissa antelias sekä hyvä ihminen on joutunut esimerkiksi oman lapsensa surmaamaksi. Tällaiset teot eivät mitään kovin mukavia asioita ole, mutta sitten mieleen tulee sellainen asia, että onko tuolloin kotona oikeasti asiat niin kauhean hyvin, kuin mitä halutaan uskoa. Nimittäin esimerkiksi jos tuollainen henkirikos tapahtuu, niin silloin tutkijan pitää kysyä se, että käyttikö tuo lapsi noita rahoja yhtään mihinkään? Eli onko ne annettu vain näytiksi, jotta muut pitäisivät perhettä upeana? Ja jos sitten rahaa on hävinnyt, niin seurauksena on pahoinpitely, tai jotain muuta kamalaa.


Tässä sitten netistä etsin tietoja tällaisesta tapauksesta, ja eteen tuli juttu “kirves kalesta”, joka vaikutti aikoinaan Raumalla. Tuo mies surmasi erään hyvin anteliaan sekä hänelle hyvän myllärin, ja kaksi muuta ihmistä myöhemmin. Mutta oliko tuo raha niin pyyteettömästi annettua kuin miltä näyttää? Vai oliko kyse esimerkiksi seksuaalisesta kanssakäymisestä maksettu palkkio tai sitten joku muu asia, jota peiteltiin anteliaalla rahanjaolla. Vai miksi tuo mies tappoi kyseisen henkilön, oman isänsä sekä jonkun muun ihmisen?


Sama tietenkin koskee lähes kaikkia vastaavia tapauksia, missä lapsi on surmannut esimerkiksi kaverinsa tai lähisukulaisensa. Mutta mikä herättää sitten niin paljon vihaa lapsessa, että hän murhaa vanhempansa. Yksi asia tietenkin on selvä. Eli jos lasta nöyryytetään tarpeeksi, niin silloin saattaa käydä niin, että vihaa kerääntyy tarpeeksi, ja yksi parhaista tavoista on tietenkin surmata lapsen lemmikki.


Myös se että vanhemmat ikään kuin antavat kaikkien muiden mennä oman lapsensa ohi varmaan aiheuttaa jonkin verran vihaa sekä inhoa. Sitten lopulta käy niin, että ihminen lyö takaisin. Yleensä väkivalta johtuu siitä, että mikään ei muille riitä. Tuolloin saattaa perheessä ollut käynyt niin, että vanhemmat sisarukset ovat myös jakaneet “oikeutta”, ja pahoinpidelleet yhtä perheenjäsenistä eli nuorempaa sisarusta.

Silloin lopulta tulee seinä vastaan. Jos ihmistä nöyryytetään jatkuvasti, mutta sitten hän kerran lyö takaisin, niin silloin ikään kuin kupla puhkeaa. Seuraukset voivat tuolloin olla todella kauheat, nimittäin usein alistettua ihmistä on pidetty otteessa pelon avulla. Ja kun sitten tämä uhri huomaa, että hän pärjää alistajalle, joka on häntä nöyryyttänyt, niin silloin seuraa varmasti hyvin ikäviä asioita tuolle henkilölle. Alla kaksi linkkiä, jotka vievät tähän synkkään aiheeseen

https://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=1&t=5914

https://www.youtube.com/watch?v=_eQ0LHf7r1M

Tarve miellyttää auktoriteetteja voi olla tuhoisa asia

https://crisisofdemocracticstates.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

On eräs asia, joka työhaastattelussa pitää kummankin osapuolen ymmärtää. Nimittäin ihmisillä on tarve miellyttää tuossa tilanteessa vastapuolta, ja jos vastapuoli on haastateltavan esimies, niin silloin tietenkin tätä henkilöä yritetään miellyttää korostetusti, koska hän tulevaisuudessa on oma esimies.Tuolloin saattaa käydä niin, että miellyttämisen tarve saa aikaan vääristyneen kuvan tuosta haastateltavasta. Mutta myös tarve miellyttää auktoriteetteja saa aikaan joskus sellaisia ajatuksia, että haastateltava alkaa haukkua jotain työntekijää, joka on hänen näköpiirissään. Tuossa tapauksessa pitää muistaa se, että koskaan ei saa työpaikasta sanoa mitään negatiivista tai ainakaan muita ihmisiä ei pidä haukkua takanapäin.


Nimittäin nuo asiat saattavat saada aikaan nolon tilanteen, koska jos tuo haukuttu henkilö on jonkun pöydän takana istuvan tuttava tai oma perheenjäsen, niin se ei varmaan kovin mukavalta tunnu. Joissakin yhtiöissä käytetään sellaista tekniikkaa, missä henkilö tapaa ensin kuluneisiin vaatteisiin pukeutuneen henkilön, joka kyselee joitakin kysymyksiä, ja sen jälkeen parempiin vaatteisiin pukeutuva haastattelija kyselee samoja asioita. Ja tuolloin verrataan sitä, millaisia eroja noissa vastauksissa on.


Samoin sitä miten käytös noiden kahden hahmon välillä muuttuu, kun toinen esiintyy avoimesti haastattelijan ominaisuudessa, ja toinen taas on ikään kuin sattumalta seuraan tullut työmies. Myös työnjohdollisia kykyjä testataan siten, että ensin paikalle tulee tavallinen mutta osaava työläinen, ja sitten jossain vaiheessa samaan paikkaan tulee sitten esimerkiksi pääjohtajan jälkeläinen, minkä jälkeen seurataan tuon henkilön käytöksen muuttumista. Sekä sitä miten työtehtävien arviointi muuttuu sen mukaan kuka alainen on. Ja tuo asia saa ehkä aikaan joskus esimerkiksi hyvin ikäviä asioita, kun toisen työ ei mene mitenkään läpi, kun taas toinen saa kaikki virheet anteeksi.


Työhaastattelua ajatellen on asia, jota ei saa itsestä koskaa paljastaa. Nimittäin se jos haastateltava esittää, että hänen on aivan pakko saada töitä saattaa vaikuttaa usein negatiivisesti tuohon tilanteeseen. Se että ihminen vaikuttaa säälittävältä on joillekin signaali siitä, että haastateltavaa saa kiusata mielin määrin. Eli varmaan on mukavaa ottaa halveksiva ilme naamalle, ja sanoa että toinen on haastattelijan mielestä säälittävä. Kyseinen teko varmasti tekee loistavan vaikutuksen muihin paikalla oleviin ihmisiin. Samoin huomautus esimerkiksi kuluneista kengistä osoittaa sen, että haastattelija on kiinnostunut ulkoisesta olemuksesta sekä siitä, miten ihminen pukeutuu ja arvostaa esimerkiksi toisen vaatteita enemmän kuin sitä, mitä tämä osaa tai millaisiin tehtäviin hän kykenee.


 Se että toisella on kaulassaan nimekkään valmistajan tekemä solmio saattaa toki olla esteettisesti oikein, mutta sitten kuitenkin tulee mieleen, että mitä jos hakijalta vaaditaan myös työsuorituksia tyylikkään ulkoasun lisäksi.  Sosiaalisuus voi olla joko hajottavaa tai rakentavaa. Sen me kaikki tiedämme, mutta kun ajatellaan ihmisten heikkouksia, niin silloin täytyy huomioida sellainen asia, että me kaikki hakeudumme itsemme kaltaisten ihmisten seuraan. Kun lähdemme tekemään tuttavuutta jonkun kanssa, niin silloin tietenkin ensin katsomme hänen vaatteitaan sekä muuta olemusta, koska siitä saamme muodostettua ensimmäisen repliikin.


Ja siksi esimerkiksi joku turistikohteesta hankittu paita, joka on vastapäätä istuvan henkilön päällä saattaa olla väline, minkä avulla voidaan aloittaa keskustelu. Ihmissuhteissa ensimmäisen repliikin muodostaminen on oikeastaan kaikkein vaikein asia, ja siksi toisen ihmisen ulkoasu on se asia, jonka perusteella lähdemme keskustelemaan tuon henkilön kanssa. Tämän takia on työhaastattelussa tärkeää pukeutua oikein, koska ensivaikutelma saattaa tuossa tilanteessa olla ratkaisevassa asemassa. Jos 15 minuuttia kestävän haastattelun alussa ihmisen ulkonäkö on haastattelijan mielestä epämiellyttävä, niin silloin saattaa valinta kohdistua toiseen henkilöön juuri ulkonäön tai puhevian takia.


Kyseisessä tapauksessa pitää huomioida sellainen asia, että ensivaikutelmaa on hyvin vaikea muuttaa 15 minuutissa, joten jos haastattelija ei haastateltavasta pidä, niin silloin hän päätyy toiseen henkilöön, ja pahin tilanne on se, että hän on jo tehnyt päässään valinnan, joka suosii jotain ulospäin suuntautunutta ekstroverttiä henkilöä, koska tämä on osannut esittää asiansa hyvin, ja tuolloin saattaa unohtua kysyä esimerkiksi näytteitä tehdystä työstä. Tuolloin esimerkiksi WEB-kehittäjältä voisi kysäistä hänen tekemistään kotisivuista, jotta ei sitten tarvitse ryhtyä etsimään uutta työntekijää välittömästi rekrytoinnin päätyttyä, kun se WEB-designer ei osaakaan työtään. Ja kun ajattelemme työhaastattelijan näkökulmaa tähän asiaan, niin ei hän kuitenkaan voi kaikkia ihmisiä palkata.


Joten tuolloin kannattaa miettiä sellaista, mitä ei mikään järjestelmä voi korvata. Esimerkiksi kielitaito voi olla asia, jonka takia ihminen saa töitä. Se että joku osaa vaikkapa simultaanitulkkausta, ei ole asia, minkä oppii muutamassa minuutissa tai edes vuodessa. Kun joku ihminen kertoo vaikkapa osaavansa hyvin englantia, niin silloin tietenkin olisi hyvä pyytää häntä esittelemään kielitaitoaan käytännössä. Eli kuvailemaan englanniksi jonkun työprosessin tai muun asian, koska se kertoo paljon enemmän, kuin suomeksi kirjoitettu “puhun englantia”. Se ei oikein ole sellainen asia, mikä vakuuttaa ainakaan kovin hyvin. Ihmisten tarve miellyttää työnhaussa haastattelijaa saattaa aiheuttaa erittäin ikäviä asioita, koska tuolloin ihmisten tarve miellyttää toista aiheuttaa sen, että tämä kertoo asioita joko liioitellen tai jopa antaen suoranaisesti vääriä tietoja.


Tuolloin WEB-designer saattaa tarkoittaa opiskelijaa, joka on vain istunut ryhmässä lukemassa iltapäivälehtiä, tai sitten kymmenien vuosien työkokemus voi muuttua todellisessa elämässä sellaiseksi, että henkilö on tehnyt vaikkapa kirjanpitoa tai muuta vastaavaa työtä jossain WEB-sivuja tuottavassa yhtiössä. Tietenkin ihmisillä voi olla todella paljon esimerkiksi ohjelmointikokemusta, mutta se on kuitenkin tässä tapauksessa vääränlaista kokemusta. Nimittäin jos henkilö on tehnyt tietokoneohjelmien koodeja ei tarkoita sitä, että hänellä olisi kuitenkaan ollenkaan sellaista estetiikan tajua, että hänen tekemänsä kotisivut olisivat kovin hyvän näköisiä.


Mutta hän saattaa olla loistava henkilö tekemään esimerkiksi lomakkeita sekä niiden syötteiden ohjauskoodeja, mutta kuitenkaan hän ei ehkä ole mikään suuri taiteilija. Ja paraskaan mahdollinen WEB-designer ei ole ehkä kovin hyvä tekemään muuta sisältöä kuten tekstiä  noille sivuille. Mutta tietenkin hän tekee sivujen asettelut sekä muut visuaaliset elementit, joiden tarkoitus on saada ihmiset huomaamaan nuo sivut, sekä tietenkin tilaamaan niiden kautta tuotteita. WEB sivujen ulkonäkö on tärkeää silloin kun asiakkaita hankitaan, ja silloin nimenomaan ulkoasu on tärkeä seikka asiakkaiden houkuttelemiseksi. Kun puhutaan siitä, miten kuluttaja valitsee yhtiön jonkun tuotteen kuten koneiden sekä palvelujen hankkimiseksi, niin hän ei kuitenkaan noita sivuja kovin kauaa katsele.


Kuitenkin  jokainen kuluttaja tietenkin haluaa olla valveutunut, mikä tarkoittaa sitä, että hän vertailee palveluita sekä niiden tarjoajia. Tuolloin kuluttajasta saattaa tuntua kiusalliselta valita ensimmäistä eteen tulevaa yhtiötä tarjoamaan hänelle esimerkiksi työsuoritusta. Kyseisessä tapauksessa  saattaa olla edullista olla toinen tai kolmas tuolla listalla, koska tuolloin asiakas tai liidi eli asiakas kandidaatti voi tuolloin sanoa omille sidosryhmilleen, että hän on tehnyt vertailuja esimerkiksi hinnan sekä tarjouksiin kuuluvien “extrojen” kohdalla, mutta on asia, josta pitää puhua aina, kun pyydetään tarjouksia, nimittäin kokonaishintaan vaikuttaa myös se matka, jonka palveluntarjoaja joutuu kulkemaan, ja jos työ tilataan satojen kilometrien päästä, niin se kyllä vaikuttaa ratkaisevasti hintaan.


Mikäli työtä tullaan tekemään useiden ajoneuvojen voimin, niin silloin tietenkin kilometrit maksavat todella paljon. Samoin se mikä minkäkin koneen vuokra päivältä on vaikuttaa hintaan todella paljon. Joten esimerkiksi pitkiä tikasautoja ei kannata seisottaa työmaalla turhaan, mutta tuolloin kannattaa laskea kustannukset tarkkaan. Työvoimaa ajatellen, niin suuripalkkaisia asentajia tai muita erikoisammattimiehiä ei kannata turhaan seisottaa tyhjänpanttina työmailla, koska heille joudutaan palkat maksamaan. Joten jos heitä palkataan, niin kannattaa katsoa, että heille myös löytyy töitä, joka vastaa noiden ihmisten koulutusta. Nimittäin ihan lehtiä lakaisemaan ei esimerkiksi insinööriä tai asentajaa kannata palkata, koska heidän palkkansa on sen verran suuri, että sillä saa kaksi kouluttamatonta työläistä yhden insinöörin hinnalla.


Se että henkilö päätyy valinnoissaan esimerkiksi kolmanteen tarjoukseen tai haastateltavaan antaa muille prosessiin osallistuville tuosta valinnan tekijästä tiukan sekä osaavan kuvan, kun kyseinen henkilö käy katsomassa muutamia palveluntarjoajia tilatessaan vaikkapa työsuoritteen. Kun yritys etsii urakoita, niin silloin se tietenkin tekee saman kuin yksityinen henkilö. Se etsii työtä toisilta toimijoilta. Ja samat asiat jotka pätevät yhtiöiden harjoittamaan markkinointiin pätevät myös yksityisiin ihmisiin. Kukaan työhaastattelija ei varmaan halua suoraan sanoa että “tuo on meidän tarvitsemamme ihminen”, kun ensimmäinen haastateltava astuu sisään.


Tuolloin haastattelua suorittava henkilö  haluaa varmasti tehdä jonkinlaisia vertailuja useamman kandidaatin kanssa, ja varmaan tuo haastattelija ei halua ilmoittaa tuntevansa jonkun naapurin “Jukan”, joka osaa nuo työt erittäin hyvin. Tietenkin hän haluaa piilottaa tuon tuttavansa ikään kuin joukkoon. Kyseisessä tapauksessa  hän haastattelee tuon tuntemansa kandidaatin jossain välissä jonoa. Jos ihminen tuolla tavoin pääsee töihin, niin silloin kannattaa omat työtehtävät osata kunnolla, nimittäin mikäli työnantaja ei hänestä pidä, niin silloin saattaa seurata oikeudellisia toimia, ja tuolloin saattaa ystävyyssuhde päättyä  kuin seinään. Nimittäin missään nimessä ei saa koskaan antaa itsestä sellaista kuvaa, että ihminen osaa vaikka mitä, eikä milloinkaan saa tuottaa työnantajille pettymystä.


Mikäli työhaastattelija jatkuvasti suosittelee tehtävään ihmisiä, jotka eivät työtä osaa, ja tuolla tavoin aiheuttaa vahinkoa, niin hänet voidaan haastaa oikeuteen näiden valintojen takia. Mikäli nuo jatkoon lähetetyt ovat selvästi epäsopivia kuten esiintyvät päihtyneinä joko haastattelussa tai saapuvat ensimmäisenä työpäivänä humalassa, niin silloin haastattelija saatetaan erottaa siksi, että hän ei osaa arvioida ihmisiä oikein, tai antaa muiden seikkojen kuten lahjusten vaikuttaa valintoihin. Eli siksi esimerkiksi oluen tarjoaminen ravintolassa ei varmasti ole sellainen asia, mikä saisi näihin valintoihin vaikuttaa. Samoin säälittävyys ei ole työhaastattelijan tai hänen edustamansa yrityksen kannalta sellainen asia, jonka pitäisi vaikuttaa siihen, kuka tehtävään valitaan.

Kun sakarista tuli konna (Mies joka esti ydinsodan)

Kimmo Huosionmaa

Kun neuvostoliittolainen upseeri ei laukaissut ydinaseita, niin ensin häntä kehuttiin, mutta sitten kehujen sijasta alkoi tulla moitteita, ja tuo upseeri siirrettiin toisiin tehtäviin. Koko hänen loppu uransa oli kuulemma täynnä kuulusteluja sekä kaiken maailman vaikeuksia, joita esimiehet hänelle järjestivät. Tässä sitten näkyy se, että jos esimies jää alaisensa varjoon, niin silloin alainen saa helposti vaikeuksia. Esimiesten nolaaminen on erittäin vaarallista, koska he kostavat mielellään alaiselle tällaisia asioita. Ja kun puhutaan sankaruudesta, niin silloin pitää muistaa se, että “kuollut sankari on paras sankari”, koska häntä voidaan kiittää sekä kumartaa ilman, että esimiehen täytyy selittää mitään.


Mitali sekä sankarin arvonimi varmaan tuovat henkilökohtaista kunniaa, mutta sitten tietenkin esimies on tuolloin ikään kuin alaisen varjossa. Sen takia tällainen tilanne saattaa aiheuttaa kestämättömän tilanteen alaisen sekä esimiehen välille, jolloin esimies saattaa käyttää omaa arvovaltaansa alaisen uran tuhoamiseen, koska hän silti on mies, joka johtaa joka tapauksessa joukkoa. Ja siksi tuollainen teko, missä alainen hänet nolaa on erittäin vaarallinen. Nimittäin varsinkin Neuvostoliiton kaltaisissa autoritaarisissa järjestelmissä on ylimmälle komento tasolle vaikea päästä, koska se vie lähes koko tuon upseerin elämän, ja siksi nuo korkeimmat kenraalit sekä amiraalit tuskin virheitään myöntävät.


Eikä Neuvostoliiton poliittinen kulttuuri tähän ainakaan kovin paljoa kannustanut, koska jos henkilö teki virheitä, niin hänet saatettiin ampua tai lähettää Siperiaan metsätöihin, niin silloin tietenkin tuollainen asenne sai aikaan sen, että omia virheitä peiteltiin, tai syytä vääriin päätöksiin vyörytettiin suoraan toisten ihmisten niskaan. Ja siinä sitten varmasti moni kyvykäs upseeri sai potkut tai ammuttiin. Toki tuo asenne saattoi pelastaa Suomen Talvisodan aikaan, koska Stalin oli vähän aikaisemmin ampunut koko Puna-armeijan johdon, ja tuo sitten sai aikaan myös varsinkin Saksan hyökkäyksen alussa valtavia tappioita Neuvostoliiton asevoimille.


Tämä on yksi univormua käyttävien miesten ja naisten pahimmista ongelmista. Syy omiin virheisiin vyörytetään usein jollekin alaiselle, joka on toiminut joko oikein tai estänyt katastrofin synnyn. Varsinkin autoritaarisissa järjestelmissä on upseerin uralla eteneminen jotenkin vaikeaa, ja jos sitten tulee tehtyä virheitä, niin niitä ei uskalleta myöntää. Alla on hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta, missä esimiehet ovat tehneet virheitä, mutta alaiset saavat kärsiä toimiessaan oikein.


Se mikä tapauksessa myös on erittäin ikävää on se, että iskuihin tarkoitettua järjestelmää sekä sen olemassaoloa ei koskaan tuomita. Jos Neuvostoliitto aikoinaan rakensi satelliittijärjestelmän, johon ei sitten tekniikka riittänyt, niin silloin olisi kyllä pitänyt tajuta, kuinka vaarallisia nimenomaan ballistiset ohjukset ovat. Neuvostoliiton asejärjestelmien yhteinen piirre on siinä, että niissä käytetään erittäin suuritehoisia räjähteitä, ja niiden käyttö on suunniteltu nimenomaan panssari- tai muiden suurten alueellisten maalien tuhoamiseen.


Tämän takia Neuvostoliitto kehitti aikoinaan RDS-220:n eli “Tsar bomban”, mikä on tehokkain koskaan räjäytetty ydinase. Tuon räjähteen teho on suurempi kuin koko Toisessa Maailmansodassa käytettyjen räjähteiden teho, kerrottuna kahdella. Tuo 50-57 megatonnin tehoinen ase on sellainen, että sen kehittämä paineaalto kiersi maapallon kolmeen kertaan. Kuitenkin ydin- sekä muiden aseiden tukijärjestelmien valmistamisessa on tuossa maassa ongelmia. Noiden satelliittien sekä tiedustelua varten tuotettujen välineiden tarkoitus on auttaa ydinaseiden kohdistamisessa, niin että se antaa maksimaalisen tehon oikeaan kohteeseen. Ilman tuota järjestelmää noiden aseiden teho ei kohdistu oikein.



Eli kaupunkien tuhoaminen ei tuhoa vastapuolen aseita, jotka voidaan tuolloin laukaista kohti omia kohteita. Kun puhutaan niistä järjestelmistä, jotka tukevat ydinaseita, niin silloin tietenkin tarkoitetaan useita erilaisia järjestelmiä, joista tärkeimpiä ovat tutkat sekä satelliitit. Kun ajatellaan syytä siihen, miksi alettiin valmistaa satelliitteja, joiden tehtävänä on paljastaa vastapuolen ydinaseiden avulla tekemät hyökkäykset, niin niiden tarkoitus on antaa omille joukoille aikaa miettiä aseiden laukaisua. Jos varoitus hyökkäyksestä saadaan muutamaa minuuttia aikaisemmin, niin silloin omille komentajille jää muutama minuutti aikaa todentaa mahdollinen hyökkäys.


Tuossa huippusotilaiden maailmassa jokainen raketin laukaisu voi merkitä yllätyshyökkäystä, joten sen takia heidän pitää saada kaikki mahdollinen tieto tästä raketista, jotta he voivat päätellä, onko mahdollinen vihollinen lähettänyt satelliitin radalleen, vai onko kohti tulossa taistelukärkiä. Toki esimerkiksi FOBS (Fractional Orbital Bombardment System) voidaan lähettää maata kiertävälle radalle niin, että se kiertää ensin muutaman kerran maapalloa, ja sitten vasta ylittää kohdealueen.


Tuollainen asejärjestelmä on sellainen, että sen avulla voidaan suorittaa yllätysisku, ja vaikka nämä järjestelmät on YK:n pyynnöstä kielletty, niin kuitenkin noita kieltoja tulkitaan hiukan eri tavalla, kuin mitä ihmiset yleensä tietävät. Eli FOBS:n toteuttamiseen vaaditaan vain suuritehoinen kantoraketti, joka jaksaa viedä kärjen Maata kiertävälle radalle. Ja uuden sukupolven FOBS aseet voidaan tietenkin palauttaa Maan pinnalle. Uusien kääpiö kokoisten avaruussukkuloiden lastitilaan voidaan asentaa ydinaseita, ja sitten nuo sukkulat voivat toimia ikään kuin äärimmäisinä ristelyohjuksina. Nuo aseet voidaan palauttaa hälytyksen jälkeen maahan, ja asentaa uudestaan rakettien kärkiin.


Ennakkovaroitusjärjestelmien sekä muiden tukijärjestelmien ongelma on siinä, että niiden tehtävänä on estää sotien syttymistä. Tai ainakin niin ydinasevaltiot haluavat ihmisten ajattelevan. Näitä järjestelmiä vastaan on kehitetty aseita, kuten kiertoradalla räjäytettäviä ydinaseita, joiden tehtävä on tuhota nimenomaan satelliitteja sekä elektronisia laitteita. Samoin suuritehoisia ECM-laitteita on kehitetty häiritsemään noita tukijärjestelmiä. Myös esimerkiksi tutkaan perustuvia tuhoamis-järjestelmiä, joissa äärimmäisen tehokkaita tutkia käytetään vastapuolen järjestelmien tuhoamiseen.


Jos megawattien teholla toimivat tutkat, jotka toimivat samalla aaltopituudella kohdistetaan esimerkiksi laivaan, niin silloin valokaari muuttaa kohteen kaasuksi. Radioaaltojen etu lasereihin nähden on se, että ne kimpoavat ionosfääristä, ja ne voidaan kohdentaa myös maalla oleviin kohteisiin. Maser (Microwave Amplification by Stimulated Emission of Radiation)  tekniikka tekee mahdolliseksi aseen kohdistamisen erittäin tarkasti, joten sitä voidaan käyttää myös yksittäisten ajoneuvojen eliminoimiseen.


Nämä aseet voivat oikeasti surmata ihmisiä jopa paksujen betoniseinien läpi, jos vain kohde kyetään paikantamaan ennen aseen käyttöä, ja käytössä on sellainen tekniikka, jolla voidaan luoda hyvin ohut radiosäde, joka sitten kohdennetaan kohteeseen esimerkiksi GPS:n antaman paikannustiedon perusteella. Uusinta uutta lienevät tietokonevirukset, joiden tehtävä on tuhota asejärjestelmien ohjaamiseen käytettävien tietokoneiden ohjelmistoja. Näiden järjestelmien kehittämistä perustellaan sillä, että  tukijärjestelmien tarkoitus on oikeasti kohdentaa ydinaseita, ja siksi ne kannattaa sodassa tuhota.


https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kolmas-maailmansota-uhkasi-syttya-tasan-35-vuotta-sitten-ydiniskuun-olisi-pitanyt-jo-ryhtya-yksi-mies-esti-taystuhon-ja-sai-moitteet/7088096#gs.xCnyZrI

Koskaan ei kannata kilpailijaan luottaa työmarkkinoilla

Kimmo Huosionmaa

Kannattaa ensin miettiä se, kannattaako esimerkiksi työnantajan tarjota korkeaa palkkaa, jos se saa tekijöitä halvemmalla? Ja koska työnantajien palkkatietojen saannissa on sellainen asia, että palkkoja koskevista tilastoista ei näy se, kuinka kauan henkilöt ovat noissa tehtävissä, eli yhtiön johto voi kertoa, että muut saavat paremman palkan, koska he ovat olleet niin pitkään talossa, mutta he voivat jättää myös muiden palkat kertomatta. Eli heillä ei ole mitään velvollisuutta tuota asiaa kertoa. Työhaastattelussa kannattaa osoittaa rohkeutta. Mutta se saattaa vaarantaa tuon työpaikan saamisen, koska saattaa olla niin, että työhaastattelija kokee liian rohkeuden uhkana itselleen. Ja se kysyykö hakija paikasta puhelimella haastattelun jälkeen on asia, joka riippuu monesta asiasta. Nimittäin jos työpaikasta kysellään sähköpostilla, voidaan tuota postia käyttää todisteena oikeudessa.


Kun puhutaan suosittelijoista, niin pitää muistaa se, että yhtiöt kilpailevat keskenään. Mutta myös sitä kannattaa ajatella, että tuo suosittelija saattaa olla myös hakemassa samaa paikkaa. Tuo tekee hänestä kilpailijan, joka hakee tuota paikkaa. Eli muistakaa, että suosittelija saattaa olla myös työttömänä, ja hakea samaan paikkaan. Jolloin saattaa käydä vähän huonosti, jos tuolta ehkä samaa paikkaa hakevalta työnhakijalta pyydetään suosituksia tätä paikkaa kohtaan. Samoin suosittelijan kummipoika voi hakea samaan paikkaan, jolloin tuon henkilön pitää valita ehkä kummipojan tai entisen työkaverin välillä. Työhaastattelijan ongelma on siinä, että hän ei ehkä voi kaikkia hakijoita ottaa töihin, ja siksi hänen pitää tuo valinta jollain tavoin tehdä. Joten tuolloin saattaa eteen tulla sellainen tilanne, missä suosittelija sanoo, että hän ei muista tuota  työnhakijaa.


Moderneilta työmarkkinoilta töitä haettaessa pitää olla tarkkana siitä, mitä hakemukseen laittaa. Nimittäin se mikä toimii avoimilla työmarkkinoilla ei ehkä ole suoraan johdettavissa piilossa olevien työpaikkojen hakemiseen. Kun haetaan piilossa olevaa paikkaa, niin silloin tietenkin pitää muistaa se, että keneltä tai mistä hakija on tuosta paikasta kuullut, ja jos vaikka hakija on saanut tiedon paikasta joltain yhtiön työntekijältä, niin tarkoi n kohdennetun hakemuksen lähettäminen saattaa paljastaa tietolähteen. Tuolloin pitää huomioida se, että onko tuolla henkilöllä, jolta tieto paikasta on tullut lupa kertoa tuosta paikasta muille. Kyseistä asiaa kannattaa tuolta lähteeltä tiedustella, jos hän puhuu tehtävästä suoraan.


Mutta mikäli tieto tulee esimerkiksi salakuuntelun avulla, niin silloin kannattaa varoa paljastamasta tuota asiaa. Ja tällä tarkoitan sitä, että vaikkapa jossain vessassa on kopin läpi kuulunut keskustelu, missä mainitaan tuo työpaikka. Eli tuolloin kannattaa tarkoin tuota työpaikkaa haettaessa miettiä kannattaako tuota tietolähdettä paljastaa. Tuolloin voi hakea jotain muuta paikkaa tuosta yhtiöstä, mutta kohdentaa hakemus tuohon piilotyöpaikkaan. Tuolloin voidaan korostaa sitä osaamista, mitä piilotetussa työpaikassa vaaditaan, mutta tuolloin voidaan kysyä, että välittääkö tuo hakemusta lukeva virkailija tämän hakemuksen piilotyöpaikkaa koskevasta rekrytoinnista vastaavalle virkailijalle.


Eli onko tuo piilotyöpaikka edes tuon julkista paikkaa käsittelevän vrkalijan tiedossa, tai ehtiikö hän tuota paikkaa miettiä taistellessaan hakemuspinon kanssa. Ja kun puhutaan "ystävästä", niin kannattaa muistaa, että tuo henkilö on työpaikkaa haettaessa kilpailija. Joten tuosta tehtävästä kysyminen ei ehkä ole tuolloin niin järkevää, koska tuo ystävä ei ehkä tiedä tuosta avoinna olevasta tehtävästä. Yksi vaihtoehto on tietenkin avata vessan ovi ja esittäytyä tuolle päällikölle, joka ehkä kiinnostuu tuosta hakijasta ja kutsuu haastatteluun, koska hakija on osoittanut rohkeutta tuossa tilanteessa.  Mutta tietenkin voi olla että pomo ei aivan ole niin positiivinen tätä ajatusta kohtaan, kuin mitä hakija itse olettaa. Ja sitten tietenkin jos palataan tuohon ystävään, niin ehkä hänellä ei ole oikeutta saada tietoja tuosta paikasta.

Miksi meillä on omatunto?

Kimmo Huosionmaa

Tiede ei osaa selittää omatuntoa, mutta kuitenkin tuon asian olemassaolo on tarkoitettu suojelemaan ihmistä itseltään. Jos ihminen vahingoittaa muita ihmisiä tai heidän omaisuuttaan. Jos puhumme rikollisuudesta, niin silloin puhutaan alentuneesta sosiaalisesta omatunnosta. Sosiaalisen omantunnon epäillään olevan yhteydessä empatiaan, mikä on asia, joka auttaa meitä selviytymään ryhmässä, missä tärkeää on se, että kaikki tuntevat olonsa turvalliseksi. Empatia on taito huomioida, mikäli toisella ihmisellä ei asiat ole aivan kunnossa, vaikka hän ei tuosta asiasta puhu mitään.  Ryhmässä ihminen on kehittänyt sellaisen mallin, missä ihminen palvelee sekä suojelee ryhmän nuoria jäseniä eli lapsia, jotta häntä sitten vanhana suojellaan.


Siinäkin mallissa toimii se vanha sanonta, että jos haluat saada jotain, niin silloin myös ryhmälle on pakko antaa jotain. Syy miksi tuo malli on niin hirveän tärkeä ihmisen elämässä, on se, että siinä ryhmän toimintaan liittyvä reaktio, jota kutsutaan omaksitunnoksi on kehittynyt siksi, että ihmisen ei tarvitse opetella kaikkea kuin kerran.


Ehkä tämä omatunto kehittyi siksi, että jos luolamies surmasi toisen, niin silloin tämä ihmisen hermoston reaktio sitten sai aikaan sen, että hän ei jatka väkivaltaa muita ryhmän jäseniä kohtaan, koska se takaa ryhmän säilymisen hengissä. Sillä ehkä estettiin se, että tuo mahdollisesti ylivoimainen ryhmän jäsen ei tuhoa ryhmää sekä sen kautta itseään, kun väkivallasta seuraa hermostollinen reaktio.


Ohimolohkon vaurioiden sekä verenkiertohäiriöiden tiedetään aiheuttavan sosiopatiaa, mikä on kyvyttömyyttä antaa myötätuntoa muille ihmisille. Eli nämä henkilöt eivät pidä toisten loukkaamista tai jopa vammautumista tai murhaamista yhtään minään, jos se vain palvelee heidän omaa etuaan. Ehkä omantunnon tarkoitus on ennaltaehkäistä sellaista käytöstä, mikä vaarantaa ihmisryhmän yhteneväisyyden eli hajottaa ryhmää. Tämä asia on tärkeää, jos ryhmätoiminta on ratkaisevaa ihmisjoukon toiminnan kannalta.


Mutta sitten tietenkin tulemme siihen tilanteeseen, että alamme pohtia epäsosiaalisen käytöksen syntyä. Kun ihmisen tunteet kehittyvät, niin hän tarvitsee niihin vastakaikua, ja esimerkiksi hymy syntyy siitä, kun lapsi näkee muiden hymyilevän. Samoin sosiaaliset suhteet sekä niissä tarvittavat taidot opitaan oman käytöksen kautta saatavan palautteen kautta.  Ihmisen mieli eli hermosto on siitä ihmeellinen, että meillä on lajityypilliseen käyttäytymiseen perustuva tarve miellyttää muita ihmisiä, ja erityisesti vanhempia henkilöitä. Se miten käyttäydymme ryhmässä sekä muita ihmisiä kohtaan yleensä riippuu siitä, millaista palautetta saamme siitä, kun yritämme solmia suhteita muihin ihmisiin.


Jos meidän saamamme palaute on negatiivista, niin silloin meidän mielemme sulkee tuon epätyydyttävän käytösmallin pois, koska se aiheuttaa negatiivisia tunteita, joten tietenkään tuota käytösmallia ei tuolloin saa jatkaa, koska se vaarantaa ryhmän. Joidenkin geenitutkijoiden mukaan käytös periytyy myös geneettisesti, koska esimerkiksi epäsosiaalisten ihmisten tunne-elämää ohjaavat aivoalueet muotoutuvat perimän vaikutuksesta. Ja siksi esimerkiksi voidaan ajatella ihmisten hankkivan lapsia sellaisten ihmisten kanssa, joilla on samanlaiset luonteenpiirteet.


Joidenkin selittelijöiden mukaan esimerkiksi antisosiaalisuus tai epäsosiaalinen käytös on perua kivikauden ajoilta, jolloin ryhmä saattoi ajaa metsään ihmisiä, joiden käytös oli pelottavaa. Eli pois muiden luota ajettujen ihmisten piti löytää puoliso muiden kaltaistensa joukosta, jotka asuivat metsässä erillään muista. Toisten mielestä nuo sosiopaattiset henkilöt ovat saaneet perimänsä esimerkiksi joidenkin tiedustelijoiden geeneistä, jotka neuvoivat muille ryhmän jäsenille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, jotta koko ryhmän ei tarvinnut paljastaa olinpaikkaansa. Samoin nuo miehet hankkivat tietoja siitä, missä toinen neandertalilaisten ryhmä oli.


Ja epäsosiaalinen käytös suosii yksilösuorittajia sekä yksin eläjiä, joiden ei ollut viisasta huutaa laumaa apuun, jos tuo henkilö  joutui petojen tai toisten ihmisten hyökkäyksen kohteeksi. Oma ryhmä ei tuolloin olisi ehtinyt tuon luolamiehen suojaksi, ennen kuin oli liian myöhäistä. Kun metsästä löytyi vain oman itsen kaltaisia puolisoita, niin tuolloin tietenkin noiden ihmisten geeniperimä alkoi rikastua, koska tietenkään metsässä ei ollut muita kuin noiden karkotettujen kaltaisia ihmisiä. Ja ehkä noiden kivikauden ihmisten perimä on aiheuttanut sen, että keskuudessamme elää sosiopaatteja tai muita vastaavia ihmisiä, jotka ovat muille vaarallisia.

Miksi meillä on yhtiöitä?

Kimmo Huosionmaa

Miksi meidän yhteiskunnassamme yksityinen sektorimme koostuu yhtiöistä? Ajatus yhtiöiden toiminnasta lähtee siitä, että ne tuottavat jotain tuotteita ihmisille tai oikeushenkilöille, ja tuo tuote voi olla joko konkreettinen esine kuten kone tai palvelu, joka saattaa olla sidoksissa johonkin koneeseen tai sitten se voi olla vaikkapa siivousta tai kaupan työssä olemista. Monille ihmisille tulee mieleen, että miksi meillä on niin paljon yhtiöitä? Syy tähän on hyvin yksinkertainen, eli yhtiöiden tarkoitus tuottaa tuotteita tarkoittaa sitä, että mikään tai kukaan ei osaa koskaan kaikkea, ja esimerkiksi leipurilta saattaa puuttua taito tehdä sähkömiehen töitä, tai sitten pankkimies ei osaa rakentaa taloja.


Eikä kukaan edellä mainituista osaa rakentaa tietokoneita, joten siksi meillä on niin monta toimialaa sekä yhtiöitä. Yhtiöiden toimintaa voidaan verrata normaalin ihmisen toimintaan. Saadakseen tilauksia yhtiöiden pitää markkinoida itseään, jotta niiden palveluksia ostetaan tai edes osataan kysyä. Yhtiöiden toiminta on siis sitä, että hankkiessaan urakoita eli töitä hakee yhtiö töihin asiakkaalleen, joka sitten maksaa työstä korvauksen. Kun yhtiöt tekevät tarjouksia sekä reklamaatioita huolimattomuudesta tai muista virheistä, niin ne toimivat kuten ihmiset toimivat keskenään, eli ovat sosiaalisia toisiaan kohtaan.


Yhtiöiden kirjeenvaihto on niiden välistä “small talkia” , ja muutenkin yhtiön voi haastaa oikeuteen kuten yksityishenkilön, jos siihen on aihetta. Kuitenkin pitää aina varoa sellaista tilannetta, että yhtiön suoranainen kilpailija suosittelee sille uutta työntekijää. Silloin saattaa suosittelijalla olla “ketunhäntä kainalossa”, ja muistakaa että yhtiöt ovat kilpailijoita keskenään. ja jos joltain alalta katoaa toimijoita, niin silloin hinnat kohoavat, koska kilpailu pitää hinnat kurissa sanotaan kapitalismin ohjekirjassa. Länsimainen markkinatalous, jota myös kapitalistisen mallin nimellä kutsutaan perustuu siihen, että markkinoilla kilpailu pitää hinnat alhaisina.


Ja jos yhtiön kilpailija poistuu markkinoilta, niin silloin se saa varmemmin urakoita kuin silloin jos toimijoita on paljon.  Samoin yhtiön toiminnan pitää perustua aitoon kilpailuun, eikä siihen, että valtio avustaa jotain yhtiötä suoraan esimerkiksi ylihintaisten urakoiden muodossa. Siksi urakoita koskevat tarjoukset pitää kilpailuttaa, koska sen tarkoitus on estää verorahojen käyttö yhtiöiden tukemisessa sekä veronmaksajien rahojen siirtäminen kunnanjohtajien vaimojen tileille. Tästä jälkimmäisestä syystä pitää päättäjien esteellisyys, eli suhteet tarjouksien tekijöihin tukia huolella, koska se sitten estää petollisen liiketoiminnan, millä veronmaksajia rahastetaan armotta


Kun ajatellaan sitä, että joku yhtiö turvautuu laittomiin toimiin, kuten kartelliin, dumppaukseen sekä polkumyyntiin. Joista ensimmäinen termi tarkoittaa hintojen sopimista yhtiöiden kesken, ja jälkimmäinen eli dumppaus tarkoittaa paljousalennuksia, joissa luvataan antaa kymmenen tuotetta yhden hinnalla. Polkumyynti tarkoittaa tuotteen myymistä tappiolla. Noiden asioiden kieltäminen estää sen, että suuri yhtiö ensin ajaa kaikki kilpailijansa konkurssiin, ja sitten ottaa markkinat haltuunsa. Suuri yhtiö voi tehdä välillä tappioita, mutta pienten yhtiöiden kohdalla lyhytaikainenkin tappio voi aiheuttaa konkurssin.


Joten siksi tappiollinen myynti on kielletty, koska se antaa mahdollisuuden poistaa kilpailijat markkinoilta, ja sitten vain kohotetaan tuotteiden hintoja mielin määrin, koska kuluttajat eivät voi valita sitä mikä hyödykkeen tarjoaa. Ja jos markkinoilla on vain yksi toimija, niin silloin se voi kohottaaa hintoja mielin määrin. Laittomaan kilpailuun kuuluu lisäksi esimerkiksi “agenttien” palkkaaminen toisista yhtiöistä. Esimerkiksi laskenta-osastolla työskentelevä tuttava voi välittää tietoja oman yhtiönsä tekemistä urakkatarjouksista kilpailijoille. Ja tuota voi silloin epäillä, jos joku kilpailija esittää aina toista huokeamman tarjouksen. Tai epäilyttävää on myös, jos joku jälkeenpäin esittää toisen tarjouksen, missä summaa on vedetty alas niin, että joku urakka on vain pari euroa toista halvempi.


Toki tarjousten sisältöön pitää aina tutustua tarkoin, eli osassa niistä luvataan oheistuotteita kuten jotain toisissa sopimuksissa maksulliseksi määritettyä palvelua ilman lisämaksua. Nuo palvelut riippuvat toimialasta, mutta niiden luonne saattaa olla sellainen, että niitä tarvitaan varsin harvoin. Eli lumen luonti tai hiekoitus voisivat olla ainakin tulevaisuuden kiinteistöalalla sellaista palvelua, koska lunta on tai pakkasta  ainakin etelässä hiukan sattumanvaraisesti. Ja itse en noiden sopimusten sisältöä tiedä.

Mikään konsernin toimintamalli ei ole vailla ongelmia, mutta mikään niistä ei ole yksinkertaisesti täysin huono

Kimmo Huosionmaa

Mikään toiminta- tai organisaatiomalli ei ole täysin ongelmaton, ja vaikka puhutaan siitä, että esimerkiksi pienissä yhtiöissä on aina voitu luottaa esimiehen tukeen, niin silti pitää muistaa, että sekä suurissa että pienissä yhtiöissä on omat ongelmansa. Kun keskustellaan hybridi mallista, missä suuret yhtiöt voivat jakaa toimintaansa pieniin soluihin, jotka toimivat itsenäisesti suurten yhtiöiden sisällä, niin tällaiset mallit tietenkin ovat hyvin kiehtovia, sekä samalla turvallisia, jos niissä toimitaan kuten pitää toimia.


Jos suuri organisaatio käyttää tätä solumallia innovatiivisessa sekä tuotannollisessa toiminnassaan, niin silloin tietenkin asiaa pitää katsoa yhtiön johdon näkökulmasta. Tietenkin solumalli tuo suureen organisaatioon pienten yritysten “me hengen”, mutta tämä henki voi olla myös ongelmallinen. Nimittäin tämän “me hengen” kääntöpuoli on se, että kyseinen asenne saattaa myös vaikeuttaa uuden työntekijän tulemista taloon, vaikka kyseessä on tietenkin jouhea sekä ketterä toimintamalli, jossa lähiesimies voi valvoa työtä tehokkaasti, eikä tuossa mallissa voi kukaan ikään kuin piiloutua organisaatioon, niin että hän vain oleilee työpaikallaan sekä siirtää omia töitään muille ryhmän jäsenille.


Tällaisessa solussa on alaisten työtä helppo valvoa, sekä myös puuttua kaikkeen muuhun toimintaan, mikä vie aiheettomasti työaikaa. Kun puhutaan siitä, että tällaisessa organisaatiossa esimies on helposti tavoitettavissa, niin tietenkin on hyvä, jos tämä asia toteutuu positiivisessa näkökulmassa. Mutta joskus on ikävä kyllä tapahtunut niin, että pomo unohtaa asemansa yhtiössä tai omassa työryhmässään. Hänen tehtävänsä on olla ikään kuin ryhmän ulkopuolella sekä valvoa alaistensa työtä, ja puuttua kaikkeen, mikä vie aiheetta työaikaa.


Motto “työ ennen huvia” on asia, josta työnantaja varmasti pitää kiinni. Mutta jos organisaatiossa johtaja unohtaa asemansa, niin silloin hän saattaa ryhtyä “kaveeraamaan” alaisiaan, ja nämä saattavat kyllä sitä hiukan kiusallisena käytöksenä pitää, ja jos pomo ryhtyy alaisen lapsen kummiksi, niin silloin hänen sekä alaisen suhde vääristyy todella pahasti. Ja pomon pitää aina muistaa se, että hän saattaa joutua irtisanomaan alaisensa, jos tämä ei suoriudu tehtävistään. Mikäli työtä ei tehdä kunnolla, voi asiakas ottaa toisen yhtiön tekemään työt, ja siitä sitten lasku lähetetään tuolle työn huonosti hoitaneelle yhtiölle, joka haastetaan oikeuteen tällaisten asioiden takia.


Johtajan asema yhtiössä on se, että hän edustaa alaisilleen yhtiön omistajia, ja tuo tehtävä on joskus melko vaikea. Nimittäin pomon tehtäviin kuuluu myös alaisen erottaminen, jos tämä ei halua tai osaa tehdä työtään. Ja tuolloin liian läheiset suhteet alaiseen saattavat aiheuttaa ongelmia. Johtajan tehtävä on puuttua työpaikalla tapahtuvaan riitelyyn sekä kaikkeen, mikä aiheuttaa työajan kulumista ilman tuottavaa työtä.


Joten sen takia hänen asemansa on työryhmän ulkopuolella valvomassa, että tehtävät tulee tehtyä laadukkaasti sekä samalla lakia ja asetuksia noudattaen, ja jos jotain ongelmia tulee, pitää niistä voida selvitä. Joten jos työläinen ei lunasta työhönotossa antamiaan lupauksia, niin silloin seurauksena on erottaminen. Tai jos ongelma on se, että johtaja ei ole antanut tehtäviä, niin silloin hän joutuu vastuuseen. Työpaikan tehtävänä on tarjota palveluita tai fyysisiä tuotteita asiakkaalle, joten sen takia se, joka on syyllinen esimerkiksi huonosti tehtyyn työhön joutuu työn korjaamaan tai sitten korvaamaan aiheuttamansa vahinko.


Mutta sitten tietenkin kun johtaja teettää tehtäviä, niin hänen täytyy huomioida se, että työaika on yhtiölle maksullista toimintaa. Ja jos hän kehittää loistavan ajatuksen esimerkiksi kauppatieteiden tohtoreista siivoamassa vessoja, niin silloin saattaa eteen tulla sellainen asia, kuin vahingonkorvaus. Nimittäin tuo vessojen siivoaminen on tietenkin hänen määräämänsä työ, mutta kauppatieteiden tohtorilla on valtion laskema minimipalkka, joten tuolloin johtaja joutuu maksamaan tämän siivoojan sekä tohtorin palkan erotuksen yhtiölleen, koska hän on tuolloin aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia työnantajalleen. Kun puhutaan esimerkiksi hybridisen organisaatiomallin eduista niin sanottuun perinteiseen malliin verrattuna, niin silloin tietenkin turvallisuusnäkökohta voidaan ottaa huomioon.



Eli koska jokaisella johtajalla on oma rajattu toimialansa sekä työryhmänsä, niin silloin tietenkin tuossa organisaation mallissa, joka perustuu soluihin, on mahdollinen vahinko, jonka joku työläinen tai johtaja saa aikaan esimerkiksi estämällä alaisia saamasta tehtäviään niin, että niiden tekoon myös riittää aika, niin silloin kuitenkaan koko organisaatio ei tuosta kärsi, vaan vahinko koskee vain yhtä osaa tuosta järjestelmästä. Kauniimmin sanottuna soluihin perustuvan organisaation malli rajoittaa vahinkoa tekevän tekijän  laajenemista koko organisaation kattavaksi toiminnaksi, joka saattaa halvauttaa koko yhtiön, koska joku osaston johtaja ei vain esimerkiksi saa sähköpostiaan auki. Jos alainen on tehnyt vahinkoa yhtiössä, eli kolhinut autoja tai tuhonnut omaisuutta, niin hän joutuu teon korvaamaan, mutta jos tuota asiaa peitellään, niin silloin voi johtaja saada syytteen yllytyksestä tekoon, mikä ei ole kovin mukava asia hänen kannaltaan.


Mutta kuitenkin tämä sama asia voi aiheuttaa myös tilanteen, missä joku solu suojelee vaikka “mukavaa kaveria”, jolla on alkoholiongelma, ja joka tuon takia ei selviä töistään. Tuolloin kyseessä voi olla esimerkiksi velkominen, eli tämä jäsen on joskus kauan sitten pelastanut jonkun pomon hengen, ja tämä ei siksi häntä erota. Jos työryhmä sijaitsee jotenkin erillään muista yhtiön sisäisistä toimijoista, niin silloin saattaa ryhmä kyetä peittämään jäsenensä ongelmia, koska tuon johtajan valvoja ei tule paikalle.


Tuolloin saattaa ryhmä saattaa tuon ongelmaisen jäsenen vaikkapa vessaan tai syömään, kun tuo muita johtajia valvova johtaja saapuu. Ja jos esimerkiksi nimenhuudosta usein puuttuu joku henkilö, niin silloin voidaan ryhmään tehdä yllätystarkastus, jotta syy tuohon poissaoloon nimenomaan tarkastusten aikaan saadaan selville. Tuolloin voidaan tuota asiaa koskeva selvitystyö aloittaa joko yhtiön sisäisenä menettelynä, tai sitten se voidaan viedä poliisille, koska saattaa olla niin, että työturvallisuusmääräyksiä on tahallaan rikottu, tai johtaja on laiminlyönyt valvontavelvollisuuden. Mutta alaisia tietenkin koskee sellainen rangaistus, että työturvallisuuskortit voidaan viedä, jos joku ryhmästä on tullut juopuneena työpaikalleen. Ja jos johtajan pitäisi tätä asiaa valvoa, niin silloin hän saa myös rangaistuksen, jonka laki tästä asiasta määrää.

Miten lehtikirjoittelu vaikuttaa alueiden maineeseen?

Kimmo Huosionmaa

Välillä lehdistä voi lukea, kuinka vaarallinen tai pahamaineinen paikka joku lähiö on. Joten tällaisen asian kohdalla voi kyllä miettiä sitä, että millä tavalla lähiö tai asuinalue on vaarallinen? Eli tapahtuuko jossain alueella rikoksia, ja millaisia rikoksia siellä sitten ylipäätään tapahtuu? Onko alueen rikosten joukossa mahdollisesti paljon väkivallantekoja tai onko siellä mahdollisesti omaisuusrikosten määrä suuri? Vai esiintyykö siellä ehkä joku jengi avoimesti tunnuksia käyttäen, tai onko jossain vain yöllä rauhatonta?


Jos kyseessä on alue, missä tapahtuu muka paljon ryöstöjä, niin silloin tietenkin olisi hyvä esittää jotain poliisin tai muiden viranomaisten keräämiä tilastoja tällaisten väitteiden tueksi. Nimittäin on olemassa sellainen vaihtoehto, että koko alueen huono maine johtuu ehkä jostain yksittäisestä tapauksesta kuten pankkiryöstöstä tai väkivallanteosta. Mikäli esimerkiksi ryöstäjä menee taloon sisään ja pakottaa isäntäväen lattialle sekä ottaa talousrahat mukaansa, niin silloin pitää kysyä, että miten ryöstäjä päätyi juuri tähän kyseiseen taloon tai huoneistoon tekemään tekojaan?Sama koskee myös tavallisia katuryöstöjä.


 Eli onko uhri mahdollisesti jotenkin kalliisti puettu, vai miksi juuri tämä henkilö valittiin teon kohteeksi? Jos mediassa keskustellaan siitä, että alueella tapahtuu paljon ryöstöjä, niin silloin voi uutisilla olla sellainen vaikutus, että ne kohottavat ilmoitettujen tapausten määrää, koska esimerkiksi vääriä rikosilmoituksia tekevät henkilöt saattavat tuolloin ajatella, että poliisi ei noita rikoksia ehkä ehdi tutkia. Ja tuolloin esimerkiksi turistilla saattaa päähän pälkähtää sellainen asia, että hän juuri päivää ennen kotiinlähtöä ilmoittaa kalliin järjestelmäkameran kadonneeksi tai tulleensa ryöstetyksi, niin tuo henkilö voi sitten hakea korvauksia vakuutusyhtiöstä.


Kun ajatellaan median yhteyttä alueen rikollisuuteen, niin tietenkin kaikki ihmiset, joilla on jotain salattavaa voivat yrittää hyödyntää tällaista aluetta omien tekojensa peittelyyn. Eli jos henkilö on tulossa ilotalosta, ja häneltä sitten sattuu lompakko häviämään, niin silloin käy joskus mielessä, että mitä jos vaikka tuon lompakon ilmoittaisi varastetuksi tai jos siinä yhteydessä vaikka sattuu humalassa kaatumaan, niin silloin voisi puvun hajoamista esittää esimerkiksi ryöstössä tapahtuneeksi asiaksi. Kuitenkin saattaa olla niin, että joku alue oikeasti on sellainen, että siellä tapahtuu paljon väkivallantekoja tai ryöstöjä, eli jostain syystä kyseinen alue saattaa olla sellainen, että sieltä löytyy joka viikonloppu ihmisiä hakattuna.


Tuolloin pitää miettiä sitä, että onko alueella joku, joka harjoittaa hämärää liiketoimintaa. Hämäriä liiketoimia harjoittavien henkilöiden koteihin kyllä tullaan haulikoiden kanssa, koska he eivät rahojaan suojaa samalla tavalla kuin pankit tekevät. Ja monesti rahanpesijät sekä muut hämärämiehet kärähtävät siitä, että heidän kotiinsa on tultu aseen kanssa ryöstämään taloa, ja esimerkiksi naapuri ilmoittaa kahdesta haalariin pukeutuneesta, kaasunaamaria käyttävästä henkilöstä, joilla on mukanaan järeitä aseita. Tai sitten ryöstö tapahtuu aikana, jolloin asunnossa on vieraita, jotka tekevät asiasta ilmoituksen. Se mikä sitten viranomaisia kiinnostaa, on se, että miksi tuo asunto tai talo valitaan toiminnan kohteeksi?


 Samoin hämärillä liiketoimilla on tapana paljastua sen kautta, että poliisi näkee valvontakameran kautta pahoinpitelyn, mutta uhri ei saavu asemalle tekemään ilmoitusta, vaikka esimerkiksi kalliit vaatteet tai silmälasit ovat hajonneet. Todellisuudessa ilmoituksen asiasta tekee usein vartiointiliike, joka luovuttaa nauhat poliisille, ja sitten alkaa ihmettely siitä, että miksi uhri ei tee ilmoitusta.


Jos joku tavallinen asunto ryöstetään, niin siellä pitää kyllä olla jotain sellaista, mitä rosvot haluavat. Tavallinen tietokone tai pieni summa rahaa ei ehkä ole sellainen asia, että sitä varten kaivetaan haulikko kaapista, ja sitten käydään pienellä vierailulla jossain asunnossa. Kuitenkin esimerkiksi pimeä eli laiton ase varmasti houkuttaa rosvoja, koska sen he voivat myydä jollekin tai sitten itse käyttää omien liiketoimien hoitamiseen. Kun puhutaan siitä, että henkilö olisi salannut vaikkapa yhteyksiään johonkin jengeihin, niin silloin tietenkin ne saattavat paljastua, jos hänet ryöstetään tavallisella iltalenkillä.


Nimittäin saattaa olla niin, että jengien jäsenet tulevat silloin näyttämään tunnuksiaan sekä suojelemaan tuota henkilöä, tai sitten kotietsinnässä löytyy liivejä sekä muita tunnuksia, jos esimerkiksi tyttöystävä soittaa poliisin paikalle. Tuolloin virkamiestä kiinnostaa teon motiivi, ja siksi myös uhrin kotiin tehdään etsintä. Samoin myös se, että esimerkiksi jonkun henkilön suhde jengeihin on jotenkin outo kertoo siitä, että hänellä on suhteita näihin liivejä käyttäviin miehiin. Tuolloin saattaa olla niin, että kyseinen henkilö pitää vaikkapa MC-jengejä aivan viranomaisiin verrattavissa olleina toimijoina, eli noiden miesten käskyt ovat aivan poliisin määräysten veroisia. Tai sitten noiden jengien vaikuttimia ei uskalleta tai haluta kyseenalaistaa.


Eli kaikki mitä he sanovat otetaan aina todesta, kertoo siitä, että tuo ihminen pelkää noiden miesten suuttuvan itselleen. Tuolloin kaikki mitä tuo jengi tekee saatetaan nähdä täysin oikeutettuna toimintana. Jos puhutaan siitä että esimerkiksi joku blogikirjoitus loukkaa jengien pomoja tai niiden jäseniä, niin silloin tietenkin voidaan kysyä suoraan, että eikö heitä saa koskaan loukata? Pitääkö jokaisen tekstin miellyttää jotain muuta ihmistä, jotta sen voisi julkaista? Tuolloin tietenkin tulee helposti mieleen sellaiset ihmiset, joiden mielestä “kaikki eivät tällaisesta tekstistä pidä”. Mutta mitäpä sillä nyt sattuu sitten olemaan väliä, jos joku gangsteri vähän loukkaantuu?


Suurin osa näistä moottoripyöräilijöistä on joka tapauksessa kunnon väkeä, kuten he itse asian ilmaisevat, ja vain pieni prosentti näistä veljistä tekee rikoksia. Mutta kun jengien tunnuksia sitten näkyy vähän liian usein pahoinpitelyiden yhteydessä, tai sitten todistajat muuttavat kovin helposti lausuntojaan, kun tuollainen mies tulee oikeuteen, niin silloin tietenkin pitää miettiä, mitä syytä tähän toimintaan on? Tietenkin joku saattaa varastaa tuollaiset liivit, ja ryhtyä kylvämään pelkoa ympärilleen, mutta kuitenkin se, että jengiä ilmiselvästi pelätään saattaa johtaa poliisin rikollisten jäljille. Kuitenkin se että joku käy esimerkiksi ryöstämässä jonkun asunnon jengin tunnuksilla varustettu liivi päällä herättää epäilyksiä siitä, että joku saatetaan lavastaa syylliseksi.


Tuolloin voi syynä olla kosto, mutta myös se että joku toinen toimija haluaa selvittää jengien jäsenten henkilöllisyyttä saattaa olla syy tuollaiseen esiintymiseen jengin jäsenenä. Eli kun nuo jengiläiset saapuvat näyttämään tunnuksiaan saattaa tuo henkilö kuvata heidät, ja sitten illalla saapuu joku vierailulle noiden liivimiesten luokse. Tai sitten tämä henkilö vain odottaa näitä liivejä käyttäviä miehiä kiväärin kanssa ja sitten hän vain tekee muutaman henkirikoksen.


Nimittäin jos nuo jengiläiset ovat suututtaneet esimerkiksi laitonta kansainvälistä asekauppaa harjoittavan henkilön, niin silloin tämä ei ehkä pidä siitä, että hänen jengille toimittamansa Kalashnikovit voidaan jäljittää johonkin Venäjän asevoimien varastoon. Ja tuolloin sitten voi käydä niin, että tämä liikemies ei sitten tätä suhdetta aio jatkaa, koska nämä upseerit tai muut henkilöt jotka aseita toimittavat hänelle joutuvat tuolloin vaaraan, jolloin tuolta asekauppiaalta loppuu kauppatavara.


Nimittäin kuka vain ei saa haltuunsa rynnäkkökivääriä edes Venäjällä, ja siksi asekauppiaan täytyy olla varovainen, koska jos hän jää kiinni, niin silloin ei ole mukavaa, kun joutuu esimerkiksi Lefortovon vankilaan istumaan tällaisesta teosta. Nimittäin aina välillä myös Venäjän viranomaiset pidättävät laittomia aseita kauppaavia henkilöitä. Eikä kukaan saa myöskään jäädä noista asioista kiinni lännessä, koska se tuo ikävää julkisuutta myös Venäjän liikemiesten eliitille. Ja jos noita liikemiehiä aletaan pelätä, niin silloin jää heiltä miljoonat saamatta. Eikä kukaan noista miehistä saa avoimesti kehua kauppaavansa aseita MC-miehille ainakaan Kremlin nimissä.


Nimittäin siitä saattaa tulla ainakin sellainen tilanne, että ulkomaille suunnattuja matkoja ei tarvitse sen jälkeen tehdä, kun Venäjän viranomaiset vievät passin tai viisumeja ei myönnetä kohdemaassa. Tai sitten tuosta henkilöstä tehdään varoittava esimerkki, ja hänet lähetetään johonkin kauas Uralin taakse työleirille kaatamaan puita sellutehtaisiin, eli tämä siperialaisessa metsässä sijaitseva työleiri on Venäjän versio terapiasta. Ja sen on kuulemma todettu tehoavan lähes jokaiseen rikolliseen, mitä tuosta maasta sattuu löytymään.

Tapaus Nokiasta taas vaihteeksi

Kimmo Huosionmaa

Tässä taas illan ratoksi ajattelin pohtia hiukan Nokiaa, ja sitä miten taloutemme veturi ajettiin amerikkalaisten käsiin. Koko tapausta katsellessa pitää huomioida sellainen asia, että miksi Nokian hallintoneuvosto ei puuttunut Elopin toimintaan, ja sitä kautta yhtiön pörssiarvo putosi erittäin alas. Samoin tuolloin Nokian johto päätti, että se antaa ikään kuin signaalin pörssille, että Nokian suhteen ei mitään ole tehtävissä, ja tuo signaali oli sellainen, että yhtiö paikkasi tulostaan sillä, että sen johto myi kiinteistöjään sekä patenttejaan ulkopuolisille toimijoille, jotka sitten pääsivät hyötymään tuon yhtiön tuotekehityksestä. Kun ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi jatkuvilla lausunnoilla ensi vuonna tulevista paremmista puhelimista, niin silloin tietenkin on asia, joka yhtiön johdon pitäisi tehdä.


Eli tuollaisten puheiden avulla ei ainakaan asiakkaita yhtiön tuotteille saada, ja jos sitten halutaan tehdä sellaisia toimenpiteitä, että yhtiön asiakkaat vaihtavat puhelimensa toisiin merkkeihin, niin siitä sitten kannattaa myös muistuttaa jokaisen puhelimen olevan oikeastaan vain välimalli, ja sitten tuoda markkinoille puhelimia, joihin ei ehkä ole olemassa mitään sovelluksia. Tietenkin tässä tapauksessa ihmiset eivät ehkä tuollaista “puhumiseen tarkoitettua mallia” aivan kovin mielellään lähde ostamaan. Mutta kun Elop kerran oli saatu palkattua, niin silloin häntä täytyi koko ajan tukea. Se mikä yhtiön johtajilta on välillä unohtunut on se, että tietenkin johtaminen on hauskaa, mutta kuitenkin yhtiön johtajilla on vastuu työstään.


Jos joku yhtiössä tekee asioita väärin, niin silloin tietenkin on hänet erotettava. Nokian kohdalla voisi joku petoksia tutkivan ryhmän poliisi kysyä, että “miten näin huono sopimus on mennyt läpi?”. Ja miten jatkuvasti väärin tehty tiedotus ei ole aiheuttanut mitään reaktioita yhtiön johdossa, joka oli vakaasti päättänyt hankkia seuraavan johtajan Nokian pahimman kilpailijan eli Microsoftin riveistä, eikä kukaan edes ajatellut sitä, että hän saattaisi ajaa yhtiön Microsoftin syliin. Kun ajatellaan sitä, että yhtiö järjestelmällisesti ikään kuin alas ajettiin, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että Nokian osakkeet ikään kuin annettiin ilmaiseksi sen pahimmalle kilpailijalle, ja siitä tuli osakkeenomistajille tappioita melko paljon.



Tällainen teko aiheuttaa varmasti katkeruutta, ja jos voidaan todistaa, että Nokian johto olisi neuvotellut Microsoftin johtajien kanssa mahdollisista uusista työpaikoista, niin silloin voidaan juttu heitä vastaan aloittaa. Juristien tehtävänä on puolustaa päämiehensä etua, ja jos esimerkiksi voidaan jokun sähköpostin tai tapaamista esittävien valokuvien kautta esittää, että jotain on salattu, niin silloin voidaan tapausta lähteä selvittämään oikeudessa tai jopa poliisin tutkimukset voidaan käynnistää, jos voidaan todistaa kyseessä olleen yhtiön tahallinen alasajo, jotta siitä ei tarvitse maksaa mitään.


Se mikä muuten tapaus “Nokiassa” hiukan ihmetyttää liittyen yhtiön aikaisempiin toimiin on sen muutos yhdestä maailman innovatiivisimmista yhtiöstä ikään kuin sellaiseksi työpaikaksi, että sitä ikään kuin jotenkin arvostettiin hyvin vähän, vaikka kyseessä oli sentään talouden veturi. Oli muka jotenkin alentavaa olla insinööri, joka kehittää puhelimia, ja sitten muutenkin Nokia alkoi jotenkin oireilla sillä tavoin, että yhtiössä olisi pitänyt tehdä jotain ilmapiirin parantamiseksi.


Yhtiön kasvaessa siihen tuli tietenkin kaiken maailman keskijohtoa, ja sitten sen innovaatio alkoi hiipua, mikä näkyi kaikessa sen tuotannossa. IT-ala on yksi maailman innovatiivisimmista sekä nopeimmin muuttuvista toimialoista, jossa ei yksinkertaisesti voi jäädä makaamaan paikoilleen. Tämän asian ovat monet yhtiöt sekä niiden johtajat saaneet kokea. Eli kun yhtiö on saanut loistavan tuotteen markkinoille, niin seuraavassa kuussa tuo tuote ei sitten enää edes kelpaa ilmaislataukeksi.


Ja maksullisten pelien kohdalla taas ongelma on siinä, että lataaja on alaikäinen, joten sen takia näiden ohjelmien lataamista pitää aina valvoa. Lapsille kohdennettu markkinointi on aina todella vaativaa työtä, koska siinä pitää muistaa aina lapsen oikeudet, sekä se, että aikuisten pitää aina valvoa noita latauksia, ja vanhemmilla pitää aina olla oikeus estää maksullisten ohjelmien tai palveluiden lataaminen puhelimeen sekä perua lapsensa hankkima palvelu, jos se on vahingollista tai aiheuttaa kuluja liittymän haltijalle.


Kun puhutaan esimerkiksi kännykkään tarkoitetuista peleistä, niin tietenkin niiden kohderyhmä ovat lapset sekä nuoret, joten noita pelejä kannattaisi tehdä niin, että ne ovat optimoituja hiukan vanhemmille laitteille, mutta niiden markkinointi sitten on vaikeaa. Eli kukaan ei halua, että lapset laittavat puhelimiinsa netistä tuhansien eurojen edestä maksullisia ohjelmia, ja siksi lapsille tehty markkinointi on hieman arveluttavaa, eikä myöskään ole asiallista kaupata näitä tuotteita ihmiselle, joka ei käsitä tuotteen voivan aiheuttaa heille lisäkustannuksia


Kuitenkin kun ajatellaan Nokiaa yhtiönä, niin sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen valtion puolesta. Eli säädettiin niin sanottu “Lex Nokia”, jonka toivottiin suojaavan Nokian patentteja sekä tuotekehitystä. Mutta kuitenkin kävi aivan toisin. Nimittäin jos esimerkiksi yhtiön työntekijä ei saa rahallista hyötyä kehittämästään innovaatiosta, niin silloin tuo ei kyllä paljoa innosta siihen, että kukaan omia ajatuksiaan mihinkään palaveriin tuo. Samoin yhtiöllä alkoi olla huono maine esimerkiksi sen kautta, että sen logon kehittäjää ei kuulemma ole mitenkään palkittu tuosta teostaan. Myös Nokian johtokunnan suhtautuminen Elopin edeltäjään Kallasvuohon oli omituista.


Se että hän ei saanut edes yrittää varmaan sai aikaan Nokian osakkeen heilumista. Nokian johtajan asemassa olevan miehen luulisi saavan hiukan tukea johtokunnasta, mutta kuitenkin jostain syystä hän ei tuota tukea saanut, ja esimerkiksi toisarvoiset seikat saivat kohtuuttoman paljon huomiota. Ja sitten tuo johtokunta päätyi Elopiin, joka ajoi sitten tuon yhtiön alas noiden johtokunnan jäsenten mitenkään puuttumatta tilanteeseen. Mutta se varmaan kuului jotenkin maamme yritysten kulttuuriin ja infrastruktuuriin, että oletetaan automaattisesti kaikkien antavan toisia mahdollisuuksia, jos sattuu sitten joku tekemään virheitä. Sitten kävi niin, että tällä kertaa ei toista mahdollisuutta tullut, ja virheitä ei saatu tekemättömäksi. Johtokunnan pitää puuttua sellaiseen toimintaan, mikä vahingoittaa yhtiön toimintaa sekä mainetta. Mikäli johtokunta ei toimintaan puutu, niin silloin sen jäsenet saattavat joutua jopa vankilaan, jos katsotaan heidän ajaneen tällaisessa tapauksessa omaa etuaan eli ottaneen lahjuksia kilpailijalta tai estäneen osakkaita saamasta oleellista tietoa yhtiön tilasta.


Joten se antoi tuolloin signaalin, että Nokialla ei kannata mitään ryhtyä kehittämään, koska mitään korvausta ei siitä ole luvassa. Tuon asian takia sitten lähdettiin ajamaan sitä linjaa, että yhtiön johto saa tehdä mitä hyvänsä, eikä se muille kuulu. Kuitenkin jos tuota asennetta ajatellaan siltä kannalta, että yhtiön johto saattaa toimia väärin, niin silloin tietenkin tuo tilanne saattaa johtaa erittäin suuriin vahinkoihin. Jos taas mietitään sitä, että jos Elop olisi ollut vaikkapa “Microsoftin agentti”, niin silloin hän olisi varmasti toiminut juuri näin. “Agent provocateur” tarkoittaa provokaattoria tai propaganda-agenttia, jonka tehtävänä on tuottaa aineistoa, jolla jotain tahoa mustamaalataan.


Tämä toimija ei välttämättä ole valtion palveluksessa, vaan myös yksityiset yhtiöt voivat tuollaisen henkilön palkata palvelukseensa. Hän saattaa olla mainosmies, joka tekee huonoja tai tuotetta mustamaalaavia mainoksia, joissa korostetaan esimerkiksi sitä, että yhtiö ei riko koskaan lakia, mutta valmistaa kaikki tuotteensa Bangladeshissa, missä ei ilmeisesti ole kovin paksua lakikirjaa. Ja jos vaikka ympäristölainsäädäntöä ei ole olemassakaan, niin silloin lakia on hiukan vaikeaa rikkoa. Tuolloin toki myrkyt saattavat joutua myös suomalaisen ruokailijan lautaselle, jos vaikka kalapuikot on valmistettu Bangladeshin edustalta pyydetystä kalasta.


Toinen tapa on korostaa sitä, että joku yhtiö ei palkkaa ollenkaan sen maan kansalaisia, jotka ovat kotoisin yhtiön kotimaasta. Nokia ei ainakaan mitenkään erityisen positiivisesti ollut suhtautunut esimerkiksi korkeakouluopiskelijoiden työharjoitteluihin, ja tietenkin työharjoittelua tai muuta työtä haettaessa olivat kaikki kaavakkeet englanniksi. Se että yhtiö joka väitti itseään suomalaiseksi ikään kuin häpesi suomalaisuuttaan ei ollut kenestäkään hyvä merkki. Ikään kuin maamme olisi ollut sellainen, että täällä ei voisi elää, koska me puhumme jotain vähän erilaista kieltä kuin muut kansat. Ja samaan aikaan media alkoi sitten kehittää kuitenkin “Fixit”-ohjelmaa, eli sitä kuinka maamme seuraa Britannian perässä pois EU:sta,


Mutta kuitenkin tuolloin unohdetaan, että “Fixit” olisi varmasti mahdollinen, jos maamme sattuisi sijaitsemaan  Britannian kohdalla maailman kartalla, mutta jostain syystä en usko että britit vaihtavat Suomalaisten kanssa maata. Nimittäin se että maamme talous perustui ennen transit-liikenteeseen, sekä siihen, että meillä oli hyvät suhteet Venäjään sekä länteen ei toimi enää. Tai tämä asia voidaan sanoa toisin. “Miksi kukaan ajaa Suomen kautta viemään tavaraa Venäjälle?”. Britannia saa sitä vastoin tuloja siitä, että laivat tuovat tavaraa Skotlannin sekä valtion muiden satamien kautta EU:n markkinoille, joten sen takia biteillä on niin paljon paremmat taloudelliset edellytykset erota EU:sta kuin Suomella.


Eikä myöskään esimerkiksi henkilövalintojen joukossa ollut enää yhtään suomalaista nimeä, vaan kaikki pomot olivat jotain ulkomaalaisia. Joten tietenkin yhtiö tällä osoitti, että se ei enää Suomessa aikonut pysyä, vaan lehdistössä spekuloitiin sen muuttavan jonnekin muuhun maahan. Joten silloin tietenkin pitää muistaa, että ne verorahat mitä yhtiö on tuonut olisivat kuitenkin menneet jonkun toisen valtion kassaan. Ja maassamme tietenkin oli tapana uskoa mediaa, joka jatkuvasti ikään kuin ajoi maamme talouden veturia ulos maasta. Samoin maamme lehdistö uskoi varmaan loppuun asti siihen, että Nokia osakkeet vain annetaan sen osakkaille takaisin. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kauppaa sitten purettu, vaikka sitä mediassa toivottiin.

Syksy sekä sienet ovat yhteensopivia asioita

Kimmo Huosionmaa

Syksy on sienien aikaa, ja siksi niitä näkyy kaikkialla. Mutta kuitenkin kannattaa aina varmistua siitä, että ne ovat syötäviä, ja jos sieniä aikoo laittaa lautaselle, niin myös ruokailua koskevia ohjeita kannattaa noudattaa. Nimittäin osa sienistä pitää sisällään myrkkyjä, jotka ovat maksaa tuhoavia, ja jos niitä syö alkoholin kanssa, niin silloin saattaa maksaan kohdistuva kuormitus muuttua liian kovaksi, ja henkilö kuolee maksan tuhoutumiseen. Sienten ulkonäkö saattaa muuttua esimerkiksi kasvuympäristön mukaan, mikä johtuu optisesta kontrastista, mutta myös sienen iällä on merkitystä.


Koskaan ei saa luottaa siihen, että jos sienen lakkia on järsitty, niin silloin se kelpaa ehdottomasti ateriaksi. Nimittäin hyönteisten sekä etanoiden elimistö on niin erilainen kuin ihmisten, että ne kestävät näitä maksaan tai keskushermostoon vaikuttavia myrkkyjä erittäin hyvin, jos niitä verrataan ihmisen kestävyyteen. Kun puhutaan sienten myrkyllisyydestä, niin esimerkiksi kavala kärpässieni on erittäin pahamaineinen, ja sen tiedetään aiheuttavan syksyisin jopa varsinaisia epidemioita, kun ihmiset keräävät niitä vahingossa, ja sitten syövät kyseisiä sieniä, jolloin tästä seuraa kuolema lähes aina, koska maksa sekä munuaiset tuhoutuvat tässä tapauksessa hyvin tehokkaasti.


Yleensä tuollainen epidemia liittyy huonoon talouden tilaan, kun ihmiset lähtevät etsimään täydennystä ruokapöytään metsästä, ja silloin unohdetaan varovaisuus, jolloin sitten ihmisiä kuolee tällaisen sienen takia. Nuo kavalat kärpässienet sekä suippumyrkkyseitikit, jotka ovat itseasiassa eräänlaisia kärpässieniä ovat kuulemma hyvän makuisia, ja se on saanut jotkut antropologit miettimään sitä, että nuo sienet saattavat ikään kuin metsästää nisäkkäitä. Eli ne houkuttelevat uhrin syömään noita lakkeja, ja sitten kun myrkky on tehnyt työnsä, niin niiden itiöt voivat siirtyä tuon eläimen ruumiiseen, jolloin ne saavat siitä ravinteita sekä hajottavat tuota ruumista. Sieniin liittyy muuten eräs merkillinen tarina, mikä liittyy radioastronomiaan.


Kerrotaan että maailman ensimmäisen paraboliatennia käyttävän teleskoopin isät saivat idean tuohon teleskooppiin sienistä, jotka muistuttavat parabolista radioantennia. Joidenkin ihmisten mielestä voi olla niin, että näiden sienten muoto johtuu siitä, että ne saattavat kyetä aistimaan esimerkiksi radioaaltoja tai muuta sähkömagneettista säteilyä. Se mitä nämä oudot eliöt tekevät tuolla kyvyllään on kuitenkin arvoitus. Ehkä tuo kyky olisi kehittynyt siksi, että sieni kykenee ennakoimaan talven, jotta se ehti päästää itiöt oikeaan aikaan ilmaan, jotta niistä mahdollisimman monet pääsevät kehittämään uusia rihmastoja maan sisään. Sienet ovat nimittäin todella erikoisimpia eliöitä, mitä maan päällä on. Niiden rihmat liikkuvat maan sisällä, ja niiden tiedetään esimerkiksi metsästävän erilaisia matoja, joista sienet saavat energiaa. Tämä asia tekee noista hämähäkin seittiä muistuttavista eliöistä maailman suurimpia petoja.


Sienet ovat nimittäin kiehtoneet myös esimerkiksi tieteiskirjailijoita sekä kosmoksessa mahdollisesti olevaa elämää tutkivia sekä noiden olioiden muotoa pohtivia biologeja sekä erilaisia filosofeja, ja joidenkin filosofien mielestä jollakin planeetalla saattaa elää sieniä muistuttavia olentoja, jotka olisivat kuin meidän sienemme, mutta noiden teoreettisten olioiden rihmaston ketjut koostuvat hermosoluista, ja niiden olioiden hermostolla olisi kyky ottaa hallintaansa muita eliöitä. Tämä teoria on peräisin siitä, että esimerkiksi muinaisilla egyptiläisillä oli suhde sieneen, eli he pitivät joitakin sieniä jostain syystä pyhinä. Ja ehkä niiden aiheuttamat hallusinaatiot sitten saivat papit vakuuttumaan näiden sienten pyhästä olemuksesta.  Oikeastaan kun puhutaan siitä, että etsimme eliöitä universumista on aivan tieteellistä toimintaa, mutta niiden olioiden muodon pohtiminen on lähinnä filosofiaa, koska kukaan ei vielä ole onnistunut löytämään vieraiden planeettojen eliöitä. Tai edes planeettaa, jossa meidän tuntemamme elämä olisi mahdollista.


Kuitenkin esimerkiksi Etelänavalla olevien jään peittämien järvien sekä muiden eristyneiden ekosysteemien tutkimuksen kautta on yritetty miettiä sitä, että millainen voisi joku alien-elämä oikeasti olla. Mutta kuten tiedämme, niin kosmobiologia on tiede, missä pohditaan erilaisia ekosysteemejä, ja jos puhutaan siitä, että jollain planeetalla olisi elämää, niin se ei tarkoita sitä, että siellä olisi ollenkaan eläimiä. Eläinten olemassaolo ei ole mitenkään ratkaisevaa elämän synnylle, tai sitten tuo elämänmuoto voisi olla jotain sellaista, mikä ei ole kasvi eikä eläin. Eli se voisi muistuttaa aavikolla elävää kalaa, joka nousee sateiden jälkeen maan sisästä lammikoihin, mutta kun kuivuus yllättää, niin tämä olio voisi mennä maan alle suojaan.


Tuollainen elämänmuoto voisi menestyä esimerkiksi planeetalla, jonka kiertorata oman keskustähden ympäri on hyvin pitkulainen, ja tuolloin planeetan pinnalla voisi olla sellainen tilanne, että sen kaasukehä jäätyy aina kun se kulkee apheliin eli kiertoradan kauimmaiseen pisteeseen, ja saapuessaan periheliin eli lähimpään pisteeseen sen keskustähteen nähden, sen pinta voisi muuttua hehkuvaksi pätsiksi. Tuollaisella planeetalla voisi olla sellaista elämää, joka olisi aktiivinen vain sen lyhyen hetken, jolloin vesi on juoksevassa muodossa. Tai sitten tuo koko populaatio kuolee aina kun planeetta menee lähelle keskustähteä, ja antaa tilaa seuraavalle sukupolvelle, joka talvehtii munissa planeetan kulkiessa kohti jääkylmää osaa sen kiertoradalla. Kun puhutaan kosmobiologiasta, niin tuollainen eliömuoto ei kuitenkaan ole ainakaan todennäköisesti mikään kovin älyllinen tai kehittynyt.


Kuitenkin se voisi tuottaa tarvittavat ravinteet omassa ruumiissaan, jolloin kyseessä voisi olla jonkinlainen liikkuva kasvi. Se että joku kasvi tai muu eliö kykenee havaitsemaan sähkömagneettista säteilyä ei tarkoita sitä, että se on jotenkin älykäs. Ehkä tuo kyky olisi jollain toisella planeetalla kehittynyt, koska jos se kiertää lähellä omaa aurinkoaan, niin silloin pitää esimerkiksi kasvien tietää, milloin tähden pinnalla alkaa joku purkaus. Ja silloin täytyy olentojen suojata itsensä tehokkaasti, koska purkaus saattaa kuumentaa planeetan pinnan jopa satojen asteiden lämpötilaan, jolloin eliön pitäisi mennä välittömästi suojaan, jotta se ei pala hengiltä.


Ja jos ajatellaan eliöitä, joita universumista saattaisi löytyä, niin suurin osa niistä olisi hyvin primitiivisiä, eli kyseessä olisi yksisoluisten organismien muodostama lajisto. Tai oikeastaan voisi olla niin, että jollain planeetalla olisi vain yksi eliölaji, joka voisi peittää sen kokonaan. Ja tuollainen eliö voisi olla hyvin haavoittuva, koska sillä ei olisi kykyä puolustautua hyökkääjää vastaan. Älykkään organismin muodostumiseen on oltava otolliset olosuhteet. Se että jonkun organismin kohdalla alkaa evoluutio suosia älyä vaatii sen, että älylle on käyttöä. Ja ihmisen kohdalla äly on kehittynyt olemassaolon taistelussa.


Se että ihminen kykenee abstraktiin ajatteluun on mahdollistanut yllättävät muutokset metsästyksessä sekä taistelussa muiden lajien kanssa. Samoin ajattelumme on mahdollistanut maanviljelyksen kehittymisen, mikä on taannut ruokaa myös silloin kun ei saaliseläimiä ole. Samoin kykymme ajatella on tehnyt mahdolliseksi kesyttää susia sekä muita eläimiä, joita käytämme sekä työssä että ravintona. Ja tietenkin meidän ihmisten kotieläimet hyötyvät tästä, koska niiden suku on turvattu ihmisen suojellessa niitä. Ja siksi esimerkiks nautaeläimet ovat antaneet kesyttää itsensä. Mutta tietenkin meitä seuraa muuan pieni peto, jota emme ehkä aina huomaa. Tuo pieni peto on vähintään yhtä tarpeellinen kuin koira, joka auttaa meitä etsimään riistaa ja varoittaa myös vaarasta, joka voi vaania metsässä, eli koira antaa ihmiselle jotain, jota tämä tarvitsee. Ja ihminen tietenkin suojelee koiraa karhuilta ja muilta isoilta pedoilta.


Kissa on tehnyt itsestään tarpeellisen, koska se syö lähinnä hiiriä sekä rottia, jotka muuten syövät ihmisten viljaa. Luonnossa pätee se laki, että jos jotain haluaa saada, niin silloin kannattaa tehdä itsestä tarpeellinen. Kissa on tuon asian huomannut, ja myös sille ihminen tuo turvaa, ja vastapalvelukseksi se syö hiiriä ja rottia kuten se on tehnyt jo tuhansien vuosien ajan.  Joten tämän takia meille on kehittynyt suuret aivot, joiden avulla voimme viljellä maata sekä kehittää uusia ajatuksia siitä, kuinka voisimme tehdä maailmasta paremman paikan elää sekä itsellemme että muille lajeille.

Ajattelua ajattelusta sekä kirjoittamisesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Tänään on taas loistava ilta miettiä erilaisia asioita, joista yksi on kaupunkiliikenne. Kun kaupunkiliikennettä kohdennetaan, niin silloin tietenkin suunnittelija tekee arvion liikenteen tarpeesta tilastojen perusteella, ja jos jollain alueella asuu paljon vakavaraisia ihmisiä, joilla on isot autot pihassa, niin hän tietenkin päättelee, että he eivät joukkoliikennettä käytä, mutta kuitenkin saattaa asia olla myös toisin. Ja tietenkin kun joukkoliikennettä mietitään tarkemmin, niin jos sen käyttöaste on korkea, niin silloin joukkoliikenteen kustannukset matkustajaa kohden saadaan pienemmiksi, kuin jos esimerkiksi bussi liikkuu tyhjänä tai sitten siellä on vain yksi matkustaja. Tämä asia ei varmaan koskaan ole valmis, joten sen takia sitä voidaan aina vähän kehittää.


Eli joukkoliikenteen käyttö kohdentuu aina hiuka väärälle alueelle, ja jos jossain alueella asuu paljon ihmisiä, joilla on melko hyvät tulot, niin silloin he saattavat käyttää mieluummin omaa autoa kuin joukkoliikennettä, tai sitten he saattavat olla vihreiden arvojen kannattajia, jotka ideologisista syistä valitsevat joukkoliikenteen. Toinen vaihtoehto on se, että suurella osalla henkilöistä, jotka asuvat tuolla alueella ei ole käytössään työpaikan tarjoamaa parkkiruutua siellä työpaikan päässä, joten nämä ihmiset saattavat valita sen takia bussin tai metron, riippuen vähän missä asuvat, ja mihin ovat menossa. Kuitenkin myös saattaa olla niin, että joku noista ihmisistä on ostanut niin ison auton, että se ei vain mahdu työpaikan ruutuihin, joten siksi tuollainen 600 SEK-mersun omistaja ehkä käyttää joukkoliikennettä.


Poikkeukset ovat tilastotieteilijän kannalta hyvin ikäviä asioita, koska ne saavat ennusteet muuttumaan kristallipalloon katsomiseksi tai korteista ennustamiseksi. Tai oikeastaan ainakaan jälkimmäinen asia ei ole aivan tuulesta temmattu juttu, koska joku mafian mies saattaa saada käskynsä siten, että kun hänen halutaan tekevän esimerkiksi palkkamurhan, niin palkkaaja laittaa pataässän pöydälle, ja sitten osoittaa haluavansa tuon uhrin hengiltä.


Tai sitten joku rikollinen saattaa esittää uhrille ennustajaa, ja sitten kertoa esimerkiksi tälle, että uhrin auto tulee palamaan korpuksi, jos tämä ei maksa velkojaan. Kun puhutaan sellaisesta asiasta kuin julkaiseminen, niin minun kaltaiseni ihmiset rakastavat asioiden sekä itse tekemiensä tekstien julkaisemista, koska se on sellainen merkki, että henkilöllä on kaikki asiat kuten pitää. Jos ihminen ei julkaise mitään, niin silloin joku voisi hänen takanaan väittää mitä hyvänsä tämän henkilön mielipiteistä. Kun puhutaan sellaisista asioista, jotka vaikuttavat hiukan omituisilta, niin on hyvä perustella oma uskonsa muille.


Eli tuollainen tutkija tai filosofi kirjoittaa hiukan siitä, mikä syy saa hänen kaltaisensa ihmisen uskomaan, että esimerkiksi joku kvartsikide saattaisi olla älykäs. Syy tähän on se, että esimerkiksi kvartsikide saattaisi varastoida myös aivoaaltoja sellaiseen muotoon, että ne olisivat samat kuin vaikkapa karhulla tai kivikauden ihmisellä. Tuolloin voidaan ajatella, että tuollainen eläin tai ihminen nukkuu pää kvartsikiteen päällä, ja hänen EEG-käyränsä varastoituu noihin kiteisiin, jotka voivat säilyttää ne samassa muodossa, kuin mitä ne olivat tuon henkilön päässä. Tätä perustelemista kutsutaan retoriikan nimellä. Sen salaisuus on, että asia voi olla “retorisesti oikein”.


Se tarkoittaa sitä, että retorisesti taitava henkilö vain esittää joitakin asioita faktana, ja sitä kautta koettaa saada muut uskomaan tai kannattamaan omia väitteitään. Se että noiden väitteiden takana ei ehkä ole mitään todellisia havaintoja saattaa ilmaisullisesti lahjakkaan ihmisen kohdalla jäädä huomiotta. Tuollainen ihminen osaa sekä kykenee perustelemaan näennäisen ihmeellisiä asioita erittäin helposti, niin että muutkin voivat nuo väitteet hyväksyä, niin että niistä tulee ehdottomia. Kun ihminen on yksin tekiessään kirjoitelmia, niin niistä saattaa tulla hiukan erilaisia kuin muuten.


Jokainen ihminen on luovimmillaan istuessaan yksin kotona. Se on sitä luovuuden hyödyntämistä, että kirjoittaa tai piirtää jotain, jonka ihminen ehkä julkaisee. Jos ajatellaan niin, että esimerkiksi joku ihminen kirjoittaa blogia, niin silloin hänen pitää ajatella niin, että mitä siitä, jos joku sen lukee. Eli aina pitää muistaa sellainen asia, että mitään mitä ei voi julkisesti kertoa ei kannata missään nettikeskusteluissa mainita. Sellaiset asiat leviävät hyvin nopeasti, ja niitä ei enää saa sitten pysähtymään.


Kun puhutaan kirjoittamisesta, niin se on oikeasti vain yksin puhumista, jossa suun sijasta käytetään tietokoneita sekä WEB-alustoja. Mutta muuten prosessi on sama kuin kirjeen kirjoittamisessa, mutta kuten äsken kirjoitin, niin luomisprosessi on aivan sama riippumatta siitä koskeeko kirjoitelma virtuaali-avaruutta tai fyysistä kirjettä. Molemmissa täytyy kirjoittajan ensin ajatella sitä, mitä kirjoittaa, ja sitten vasta julkaista teksti. Kirjoittamisen salaisuus on siinä, että kirjoitettua tekstiä ei voida samalla tavoin huutaa hiljaiseksi kuin puheen pitäjälle sekä hänen puheelleen tehdään joskus.


Kun jostain asiasta kirjoitetaan jotain, niin miksi tekijän pitää kirjoitelmassa esittämiään mielipiteitä vaalia tai salata jotain kirjoitelmissa esittämiään mielipiteitä. Jokaisella ihmisellä länsimaissa on oikeus kirjoittaa mielipiteitään sekä myös julkistaa niitä ilman mitään keskusteluja kenenkään kanssa. Maailmassa ei ole olemassa vääriä mielipiteitä, joten siksi omasta mielestäni kenelläkään ihmisellä ei ole mitään hävettävää siinä, että kirjoittaa asioita, joita haluaa muidenkin lukevan. Jos joku asia on liian kova tai synkkä käsiteltäväksi Internetissä, niin silloin tietenkin tiedämme, että se on todella rankkaa. Mutta asian käsitteleminen julkisesti saattaa parantaa ihmisen asemaa muiden silmissä.


Jos asia taas on jotenkin sairaalla tavalla käsitelty, niin silloin tietenkin voidaan kyseinen henkilö lähettää psykiatriseen hoitoon, mutta se ei hänen kaikista kirjoituksistaan tee hullun tekemiä Tarkalleen ottaen henkilö voi tuottaa tekstiä myös ennen kuin hänestä tulee psyykkisesti häiriintynyt, ja sen jälkeen sitten voi tuotannossa tapahtua muutoksia joko hyvään tai pahaan suuntaan. Hyvä ja paha ovat asioita, joista voi kirjoittaa melkein mitä vain, koska oikeastaan kukaan tai mikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Kaikissa asioissa on sekä hyviä että pahoja asioita. Ja siksi olen sitä mieltä, että kaikki ihmiset voivat kyllä omia juttujaan julkaista.


Tällä tarkoitan sitä, että esimerkiksi kaikki ihmiset eivät tiedä vaikkapa jääkiekosta mitään, mutta kuitenkin he voivat kirjoittaa Internetiin muista asioista. Tai sitten toisaalta he voivat ostaa jääkiekko-kirjan, ja sen kautta oppia jotain tuosta urheilusta, jonka jälkeen tuo henkilö voi vakoilla, millaisia muut jonkun joukkueen kannattaja-sivut ovat, ja sitten niiden pohjalta rakentaa oman kotisivun, joskin tuossa tapauksessa sitten voi käydä niin, että siinä on joitakin virheitä, mutta ajatus on tärkeintä.


Ajatteluun ihminen tarvitsee tietoa sekä virikkeitä. Mutta samalla rentoutuminen ja myös hauskanpito ovat tärkeitä asioita. Vaikka ajattelu saattaa olla spontaani toimitus, niin tietenkin siihen tarvitaan työkaluja. Kukaan ihminen ei juurikaan mieti, mitä tapahtuu, jos eläisimme täysin virikkeettömässä ympäristössä. Virikkeetön ympäristö ei tarkoita siis Platonin luolaa, missä istui joukko poliittisia vankeja katsomassa pantomiimia tai varjoteatteria.


Tuossa paikassa oli paljon virikkeitä, mutta kuitenkin varsinaisesti todettavissa olevaa informaatiota oli todella vähän. Virikkeetön ympäristö tarkoittaa sitä, että henkilö tulee tilaan, missä kukaan ei kuuntele toista. Eli siellä ei käydä keskusteluja tai katsota mitään teatteria. Siellä vain kävellään ympyrää ja tuijotetaan edellä kävelevän selkää, eikä sitten muuta virikettä ole, jos päässä on kuulosuojaimet. Silloin ei mikään ääni saa henkilöä kuulemaan mitään, mitä tämä ei halua kuulla. Ja siksi kyseiset asiat ovat melko vaikeita käsiteltäviä, oli henkilö valppaana tai ei. Tuolloin voidaan sanoa, että valheellinen informaatio on vaarallisempaa kuin mikään ase, koska se saa ihmisen tekemään niitä virhearviointeja, jotka saattavat saattaa jopa ison yhtiön polvilleen.