Kimmo Huosionmaa
Tekijänoikeudet ovat asia, josta kaiken aikaa jaksetaan kiistellä. Eikä kyseessä ole mikään pieni asia, koska esimerkiksi mediatalot sekä musiikki- ja muut viihdealan yritykset tarvitsevat noita maksuja voidakseen tuottaa uutta sisältöä. Mutta kun sitten keskustellaan siitä, miksi nimenomaan Googlen kanssa tulee aina ongelmia, on se että tuo yhtiö taas omistaa ne hakukoneet, joita käytetään tiedonhakuun, ja tuolloin on ikään kuin ongelma siinä, että jos muut media-alan yritykset alkavat vaatia Googlelta maksuja tekijänoikeuksista, niin silloin sitten taas Google alkaa vaatia näiltä yhtiöiltä maksuja siitä, että se listaa niiden kotisivuja hakukoneen antamassa listassa. Ja tätä asiaa muuten moni ei tiedä, että sitä kuinka ylös joku kotisivu tulee hakukoneelle tehdyssä haussa voidaan auttaa maksamalla tiettyjä mainostamista koskevia maksuja Googlelle.
Se että hakukone listaa tiettyjä sivuja ylös takaa niille enemmän klikkauksia, ja erään tutkimuksen mukaan ihminen käyttää etsiessään jotain palvelua noin 4-10 sekuntia, ja sitten hän klikkaa tuota linkkiä. Tämän seikan merkitys korostuu sellaisilla toimialoilla, missä työskennellään sektorilla, jonka palveluksia ei jatkuvasti käytetä. Esimerkiksi putkimiesten kohdalla se, missä kohtaan ruudulla tuo yhtiö on varmaan ratkaisee aika paljon, tai sitten voidaan tuo putkimiehen valinta siirtää huoltoyhtiölle. Mutta sitten tietenkin tuo päätös vain siirretään muille. Kun sitten puhutaan siitä, että sosiaalinen media tuo valtavasti rahaa nimenomaan niitä palveluita sekä kotisivujen ylläpidosta vastaaville yrityksille, niin silloin tietenkin tulee heti mieleen sellainen asia, että tietenkin noille ihmisille, jotka sinne kirjoittavat pitäisi jotain maksaa.
Mutta se sitten saattaa aiheuttaa paineita siihen suuntaan, että esimerkiksi YouTuben kaltaiset palvelut muuttuvat maksulliseksi. Tämä saattaa vaikuttaa loistavalta ratkaisulta, mutta se saattaa sitten taas jouduttaa tiedon kasautumista yhden toimijan käsiin. Nimittäin jos noita palveluita aletaan tarjota kylkiäisinä esimerkiksi Googlen Chromebook-tietokoneiden sekä Androidien yhteydessä, niin se saattaa sitten kaventaa esimerkiksi Applen asemaa, ja se varmasti antaa aiheen ajatella monia asioita. Nimittäin se että esimerkiksi mobiililaitteissa alkaa olla jo kaikkea korostaa sitä, että niitä valittaessa alkaa päällimmäisenä olla se, mitä palveluita noiden puhelinten tai muiden laitteiden mukana tulee.
Eli myös tietokoneet sekä älypuhelimet ovat siirtymässä SOAP (Service Oriented Application) aikaan, koska nykyisissä laitteissa rakenteelliset erot ovat hyvin pienet. Joten eroja saadaan tarjoamalla palveluita asiakkaille, ja sitten tietenkin Googlella on melko suuri etu muihin palveluntarjoajiin laitteisto ja käyttöjärjestelmien puolella, koska sillä on omistuksessaan juuri YouTube, mutta eipä hätä ole tämän näköinen. Myös esimerkiksi puhelinyhtiöt voivat varmaan sisällyttää esimerkiksi tiettyjä nettipalveluita puhelinliittymiin. Tuolloin sitten taas siirrytään kohti uutta markkinointia koskevaa mallia, jossa erilaisten palveluiden avulla saadaan aikaan eroja, koska laitteiden välillä niitä ei juuri ole.
Sitten taas voimme miettiä sitä, että mitä kaikkea mukavaa sensuurin verukkeella voidaan tehdä. Eli esimerkiksi artistit tarvitsevat varmasti rahaa elääkseen, ja siksi esimerkiksi musiikkia koskevia tekijänoikeusmaksuja voitaisiin jostain periä. Eli jos puhutaan artistien uusimmista äänitteistä tai tietokonepeleistä, niin niiden lataaminen omille koneille kyllä pitäisi monien mielestä kieltää. Tai silloin voidaan kyllä käyttäjää vaatia maksamaan tuotteesta. Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi YouTuben kaltaisten palvelujen kilpailijoista, niin esimerkiksi noiden muiden kanavien tai palveluiden ongelma on siinä, että niissä ei ole muuta sisältöä kuin viihdettä. Tai sisältö on lähinnä kaupallista, eli siitä puuttuu monipuolisuus ja “aitous”, kuten asiat voidaan ilmaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.