Työpaikasta sekä työnteosta eli elämä on raakaa

https://luonnonihmeitakaikillamausteilla.wordpress.com/

Kimmo Huosionmaa

Työpaikka on sellainen asia, että siellä ihminen viettää suurimman osan niin sanotuista parhaista vuosistaan, joten tietysti hyvä työpaikka on sellainen, jonka jokainen meistä haluaisi saada. Kun työtä halutaan, niin silloin usein työntekijältä jää monia asioita selvittämättä, mitkä voivat olla sellaisia, jotka vaikuttavat työviihtyvyyteen. Eli kukaan itseään kunnioittava työläinen ei koskaan kysy mitään esimerkiksi sosiaalisista tiloista tai siitä, että kuuluuko työpaikkaan ilmainen kahvi. Kukaan ei koskaan tule työpaikkaan viettämään taukoja, ja nuo asiat tietenkään eivät koskaan ole sellaisia, joita edes kehotetaan kysymään työhaastattelussa.


Kukaan työntekijä ei koskaan kysy, millaisia työvaatteita tuossa paikassa käytetään. Kuitenkin työhyvinvointi on asia, joka auttaa jaksamaan työpaikassa, ja tuolloin on hyvä miettiä sitä miten esimerkiksi tauot aikoo viettää. Virkistäytyminen on osa työviihtyvyyttä sekä tietenkin myös suihku sekä muut vastaavat asiat varmaan jossain vaiheessa tulevat eteen, jos työ on kovin pölyistä sekä muuten likaista. Työhyvinvointi sekä viihtyvyys työpaikalla on yksi osa sitä, mikä tekee työpäivästä mukavan. Ja tietenkin jos työpäivä on kovin yksinäinen, niin silloin työuupumus voi tulla eteen, ja pahimmillaan henkilö ei vain jaksa tehdä työtä, vaikka palkka olisikin melko hyvä, ja tuolloin saattaa edessä olla työsopimuksen purku.


Työpaikka on sellainen asia, että siellä tehdään työtä oikeasti, ja kukaan työläinen ei halua olla se, jolle ei työtehtäviä tule, koska se saattaa merkitä suoraan sanottuna potkuja. Kukaan ei istu työpaikalla ilman työtehtäviä, koska ketään ei turhan takia palkata, ja sitten tietenkin muistuu mieleen sellainen vanha viisaus, että jos työpaikalla ei työtä ole, niin silloin väki tietenkin jossain vaiheessa alkaa turhautua. Ja jos töitä ei ole, niin silloin eivät harjoittelijat, jotka tulevat esimerkiksi ammattioppilaitoksesta saa oppia ammattia oikeassa ympäristössä, mikä on työharjoittelun tarkoitus.


Kaikki ihmiset haluavat työssä olla hyödyksi, koska se sitten takaa sen, että työnantaja ei tuolle henkilölle maksa turhasta. Ja aina välillä sitten turha työntekijä saa kokea sen, että henkilöstön vähennystarve kohdistuu häneen. Kyseinen hetki voi olla kaiken loppu, mutta se on myös uuden tien alku. Nuoren kannattaa tuolloin satsata niihin taitoihin, mitä hänellä on. Se että aloittaa uuden elämän tarkoittaa sitä, että kannattaa kouluttautua jollekin muulle alalle, jos tuo henkilö sitten kokee, että työt loppuvat. Jos ura ei löydy jostain tekniseltä alalta, niin tuolloin voi ryhtyä vaikka kirjailijaksi tai ainakin yrittää teatterikouluun, jos sieltä sitten töitä löytyisi.


Eli tässä vain mietin, kuinka paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja ihmisellä on maailmassa. Ja jos yksi tie nousee pystyyn, niin aina voi kokeilla jotain uutta ja mielenkiintoista. Koulutuksessa tärkeää ei ole se, että muut pitävät jotain ammattia tai siihen kuuluvia tehtäviä mielenkiintoisina.


Tärkeää on se, että ihminen itse pitää omista tehtävistään, ja tuolloin pitää olla aidosti itsekeskeinen. Me elämme vain kerran, sanovat melkein kaikki ihmiset jossain elämänsä vaiheessa. Ja siksi pitää juhlia kunnolla. Mutta joku ajattelee välillä toisin. Elämä on elinikäistä oppimista sekä opiskelua sanovat dominikaanimunkit, jotka ovat tunnettuja oppineisuudestaan. Mutta kukaan meistä ei saa opiskella muiden asioiden kuin itsemme takia, ja jos joku meidän työstämme huomauttaa sanoen, että se näyttää tylsältä, niin silloin vastaisin, että itse olen työni valinnut. En ehkä ole täydellinen tai  kaikkitietävä, mutta kuitenkin sen verran sanon, että kaikki se mitä teen on itseni tekemää.


Ja voinhan aina lohduttautua sillä, että myös kaikki suuret johtajat maailmassa saavat palkkaa tuijottamalla tietokoneen ruutua, eikä myöskään tuossa työssä ole ulospäin mitään mielenkiintoista. Kuitenkaan kukaan ei tule tuollaiselle pomolle sanomaan, että hän tekee tylsää työtä. Samoin ostoskeskusten vartijoiden työtä pidetään yleensä valtavan mielenkiintoisena, koska siinä kävellään ympäriinsä reisitaskuhousut jalassa. Aina välillä mieleeni tulee kuitenkin se, että ei kai kukaan noille vartijoille mistään turhasta maksa.


Aina välillä kohtaa työnantaja sellaisen valittajan, joka valittaa vain asioista, jotka johtavat irtisanomiseen. Eli tuolloin tietenkin voidaan puhua “täsmä-valittajasta”, mikä tarkoittaa sitä, että valituksia tehdään vain asioista, jotka ovat vakavia. Tuolloin voidaan jossain tapauksessa puhua esimerkiksi siitä, että valitukset saattavat olla sellaisia, joiden tarkoitus on vain työpaikan saaminen.


Paras versio siitä on se, että työntekijä saa yllättäen potkut työpaikastaan, ja tuolloin tulee työnantajalle eteen tilanne, jossa joudutaan ehkä rekrytoimaan varamies hyvinkin pienellä varoitusajalla, niin silloin tietenkin on hyvä, jos sattuu seisomaan työpaikan ulkopuolella aamulla. Sekä osaa tarjota itseään tuohon paikkaan.


Tuolloin voi sitten käydä niin, että työpaikkaan tulee henkilö, joka varastelee, tai koulun ympäristöstä puhuttaessa on vaikka pedofiili. Joskus pedofiilit ovat järjestäneet esimerkiksi koulujen vahtimestareille potkuja syyttämällä tätä lasten ahdistelusta, ja sitten on tämä pedofiili päässyt töihin lasten keskelle. Samoin varas tai muihin rikoksiin taipuvainen henkilö on yrittänyt saada kiinteistötyöntekijän paikan, jotta pääsee asuntoihin, mistä hän sitten kantaa irtaimiston ulos tai tekee jotain pahempaa.


Tuon takia kannattaa kaikkiin ilmiantoihin suhtautua epäillen. Ja muistaa, että on ihmisiä, jotka yrittävät niiden avulla peittää omaa osaamattomuuttaan. Tuolloin toisen ihmisen käytökseen tai muihin asioihin kiinnitetään huomiota, jotta omasta työstä ei olisi mitään puhumista. Ja tietenkin esimerkiksi toisen käytöksestä voi kertoa aina omalle esimiehelle, jotta epämiellyttävä ihminen voidaan korvata jollain omalla kaverilla. Joten aina kun toinen tekee ilmiannon, niin silloin hänen motiivejaan kannattaa ryhtyä epäilemään.