Mies ja possu

Kimmo Huosionmaa

Yllä on kuva patsaasta, joka esittää paljasjalkaista miestä, joka kantaa sikaa tai karitsaa  kainalossaan.  Tässä käytän tuosta eläimestä nimeä possu. Nimittäin vaikka kyse olisi karitsasta, niin sen rooli olisi sama kuin syöttöporsaan. Sitä syötetään, kunnes tulee aika käydä juhlapöytään. Ja eläinraukan kohtalo on joka tapauksessa karu, tehdään siitä kinkku tai lammaspaisti. Eli tämä patsas sitten symboloi sitä, vaikka joku asia näyttää ulospäin mukavalta, niin se voi kätkeä pienen tai suuren tragedian sisäänsä.


Ainakin omasta mielestäni tuo mies pitää porsaasta paljon, ja siksi tätä ylpeänä esittelee kaikelle kansalle. Mies ei käytä kenkiä, koska hänen on mukavampi olla paljain jaloin, ja possua hän suojelee kaikelta pahalta. Possu on niin pieni, että se ei osaa itseään puolustaa, joten uhan kohteeksi joutuessaan se kiljuu mieheltä apua. Mies on tietenkin hienossa takissaan ja housuissaan ikään kuin kaikkia muita parempi, mikä tietenkin näkyy hänen saamassaan arvostuksessa, ja tietenkin possu on erittäin upea ja uskollinen ystävä.


Sen omassa päässä pyörii vain se, kuinka hyvä sen isäntä on. Ja tietenkin erikoisasema varmaan sitä vähän miellyttää, koska sen ei tarvitse mitään tehdä. Riittää että syö hyvin ja lihoo tarpeeksi. Possu ei aavista, että isäntä aikoo siitä tehdä kinkun, joten tietenkin tämä vieraanvaraisuus on sellaista, mistä pitää huolestua. Jos sika ei isännälle mitään anna, niin silloin sen pitäisi kysyä, “miksi minut ostit?”. Sen pitäisi hiukan kysellä, että mitä niille hanhille tapahtuu, jotka eivät enää muni, tai mitä on sioille ennen sitä tehty.


Mies tietenkin on tuon olennon ostanut jotain tarkoitusta varten. Joten ehkä seuraavana jouluna on lähtö aamulla pienelle kävelylle ladon taakse. Possulle, joka miehestä hakee turvaa ei olla kerrottu että ilmaisia lounaita ei ole, ja siksi hän tuohon ystäväänsä luottaa kuin muuriin. Se ei tiedä että sille on varattu oikein kunniapaikka isännän joulupöydässä kaikkien ruokalajien keskellä. Ja possu luulee saavansa oikein todellisen erikoiskohtelun, mutta en usko että se tuota kohtelua jossain ladon takana haluaa kokea.


Mutta kun tuota asetelmaa sitten hiukan ajatellaan tarkemmin, niin possu tietenkin vie häneltä aikaa, sekä sitoo tuon miehen kädet koko ajaksi, kun tuota possua pitää suojella, ja samalla estää sitä kohtaamasta luonnon julmia petoja kuten susia tai kettuja. Possu on ilman miestä täysin avuton, ja jos miehelle käy jotain, niin silloin tuo pieni suloinen olento on maailmassa aivan yksin. Mies ymmärtää tuota pientä possua, ja antaa sille ruokaa sekä suojaa, mutta maailma on paha paikka yksinäiselle possulle, joka on jättänyt vanhempansa jonnekin.


Moni muu mies tai peto näkee possun paikalla vain ruokaa eli eräänlaisen tuorekinkun, jonka sitten voisi vaikka panna uuniin. Ja tietenkin tuollaiset puheet saavat possun pelkäämään. Pelko johtuu siitä, että possu on kuullut siitä, mitä muut hänelle tekevät, ja tietenkään kotiin ei enää voi mennä takaisin, koska possu on sieltä paennut. Mies on sille tarjonnut seikkailuja sekä vapautta, mutta tietenkin possulla ei ole mitään annettavaa, muuta kuin lämmin olemuksensa sekä söpö käytös, joka huipentuu miehen kainaloon menemisellä. Mutta joku päivä porsas kasvaa suureksi sikalan asukkaaksi, joka tietenkin haluaa mennä rypemään mutaan ja muuttuu muutenkin vaivalloiseksi lemmikiksi.


Tuolloin sillä ei enää söpöä ulkokuorta ole, ja silloin saattaa miehen ajattelu muuttua, eli hän saattaa myös haluta tehdä porsaastaan kinkkua ja syödä sen jouluaterialla. Eli mies saattaa oikeasti olla hankkinut tuon olennon ruuaksi itselleen, ja silloin tietenkin hän odottaa että se kasvaa tarpeeksi suureksi, jolloin sen lihaa riittää isommallekin ryhmälle ihmisiä. Miehen motiivit ovat tietenkin olleet sialta piilossa, ja se saattaa kuvitella, että mies aivan hyvää hyvyyttään sille turvaa tarjoaa. Hän ei ole mitään pyytänyt lemmikiltä, joka kavereilleen kehuu isäntänsä olevan niin hieno ihminen, että sen parempaa ei olekaan.


Ja hän ei edes mitään vastapalvelusta pyydä, kunhan tuo possu vain kasvaa isoksi ja saa sen aikuisen porsaan ulkomuodon ja käytöksen, mikä tekee tuosta olennosta saastan symbolin. Vaikka perheen lapset olisivat porsaasta pitäneet, niin aikuisen sian kanssa on tilanne toinen. Tuolloin varmaan kaikki ovat sitä mieltä, että sika joko syödään tai lähetetään jonnekin muualle.


En usko että kukaan koskaan miettii, kuinka pienestä porsaasta tulee suuri ja vaivalloinen lemmikki, joka ei varmaan muuta tee kuin ryve jossain mudassa tai ulosteessa. Ja tietenkin tuon porsaan pitäisi muistaa, että se mitä hyväksytään pieneltä söpöltä possulta ei varmaan ole hyväksyttävää aikuisen sian tekemänä. Vaikka pieni possu voi tehdä tarpeensa olohuoneeseen, ja isäntä sen lattialta siivoaa, niin jos tuon saman teon tekee aikuinen sika, niin varmaan siitä sitten ulos lähdetään heti.