Oma perusteltu mielipide sekä kriittinen ajattelu ovat osittain menestyksen salaisuus

https://wordpress.com/view/travellingintimeandspace.wordpress.com

Kimmo Huosionmaa

Vaikka meidän pitää katsoa tulevaisuuteen, emme voi tehdä sitä tuntematta menneisyyttä. Menneisyys muovaa asenteitamme, ja ne heijastuvat tulevaisuutta koskeviin päätöksiin. Vaikka teemme virheitä, niin niiden kautta opimme asioita, ja kukaan ei ole seppä syntyessään. Kouluja käydään, jotta siellä opitaan asioita, ja siellä saa tehdä virheitä. Kuitenkin oppilaan on oltava nöyrä, sekä haluttava ottaa annettu oppi vastaan. Jos mielessä pyörii kaikki muut asiat, niin silloin jää kyllä oppi saamatta.


Opettajan tehtävä on havaita nuo virheet, sekä auttaa opiskelijaa korjaamaan ne itse. Ja opiskelijan tehtävä on myös korjata havaitut virheet sekä noudattaa saatuja ohjeita. Kuitenkin ajatus siitä, että kriittinen ajattelu auttaa ihmistä tekemään hyvää työtä. Eli opiskelijan tehtävä on kysyä syytä noihin määrättyihin korjauksiin. Ja opettajan velvollisuus on selittää se, miksi nuo virheet tai havaitut puutteet pitää korjata. Sekä tietenkin pitää selittää, mikä tekee noista asioista puutteellisia.


Kriittisyys tekee ihmisestä sellaisen, että hän kykenee arvioimaan tekemiään päätöksiä myös muiden ihmisten kannalta. Kun keskustellaan siitä paljon puhutusta menneisyydestä otetusta opista, niin aina pitää muistaa sellainen asia, että ajat muuttuvat, ja asenteet muuttuvat ajan myötä. Ja koskaan ennen ei muutos ole ollut niin nopeaa kuin nyt. Tämän takia vaikka katsomme taakse, sekä yritämme ottaa menneisyydestä oppia, on meidän kuitenkin tutkittava asioita, sekä myös muistettava, että mennyt aika on mennyttä, ja nykyisyys sekä tulevaisuus ovat asioita, joihin me voimme vaikuttaa.


Kun puhutaan esimerkiksi ilmaston- sekä ekosysteemin muutoksesta, niin silloin tietenkin pitää huomioida sellainen asia, että näissä asioissa ei ole kyse vain siitä, että oma valtiomme tai esimerkiksi EU  toimii jollakin tavoin. Nämä asiat ovat sellaisia että niiden kanssa painii koko ihmiskunta, ja missään nimessä me emme ole toisella planeetalla näiden asioiden kanssa. Ja myös Suomesta löytyy alavia maita, joiden jääminen veden alle on aivan yhtä ajankohtaista kuin esimerkiksi jonkun eteläisen Ruotsin alueen.


Näet valtamerten pinnan nousu vaikuttaa myös Itämeren pinnan korkeuteen. Ja jos ajatellaan viime kesän helteitä, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi haisevat jätteet sekä sinilevät eivät mikään mukava asia ole. Kun puhutaan siitä, millaisen tulevaisuuden me haluamme, niin en usko että kukaan haluaa sitä, että planeettaamme alkaa peittää paksu pilvikerros, joka sitten muuttaa kaikki päivät harmaiksi, sekä vaikuttaa tuhoisasti planktonin kykyyn muodostaa sokereita auringonvalon avulla, ja jos noiden olioiden fotosynteesi häiriintyy voi edessä olla melko kamala ekokatastrofi.


Tässä huomasin muuten taas sellaisen asian, että ihmisiä kehotetaan ikään kuin välttämään sosiaalisen median käyttöä syyskuun ajan, koska se ahdistaa. Sosiaalisen median vaihtoehto ei ole kuitenkaan mikään disko, vaan silloin kun ihminen haluaa olla luova, niin hänen pitää olla oikeasti aivan rauhassa.


Opiskelun tarkoitus on tehdä ihmisestä sellainen, että hän osaa luoda uutta sekä soveltaa oppimaansa erilaisissa tilanteissa. Oppimista voidaan verrata esimerkiksi fuusioenergiaa koskevaan tutkimukseen. Fuusiossa esimerkiksi Deuteriumia ja Tritiumia pommitetaan lasereilla, kunnes nämä kaasut tai niiden atomit yhtyvät toisiinsa muodostaen Heliumia, ja tuolloin vapautuu energiaa, joka näkyy välähdyksenä noissa reaktoreissa.


Tällä tavoin myös ihmisen oppiminen tapahtuu. Eli luokassa opettaja ikään kuin lataa opiskelijan aivot täyteen tietoa. Ja sitten kun aivot ovat lepotilassa ilman tietokonepelejä, sosiaalista mediaa tai diskoa, niin silloin ne kokevat sellaisen “ahaa-elämyksen”, joka vastaa fuusioreaktoreissa havaittavaa leimahdusta. Aivot saavat silloin kun niitä ei käytetä mihinkään pelaamiseen tai muuhun vastaavaan toimintaan ne parhaat ideat käyttöönsä, koska tuolloin niillä on käytössään myös niitä hermosoluja, jotka varataan normaalisti esimerkiksi sosiaaliseen mediaan tai tietokonepelien hallintaan.


Eli aivot ovat luovimmillaan silloin, kun niillä ei ole ylimääräisiä ärsykkeitä, mutta ennen tuota prosessia täytyy aivojen saada sekä tietoa että tehtävä, jonka avulla ne työstävät tuosta tiedosta vastauksen kysymykseen. Joten oikeastaan some-lakkoa voidaan laajentaa siten, että myös tietokonepelit ja disko voivat jäädä väliin, koska se että ylimääräisiä ärsykkeitä ei ole, niin silloin aivoilla on käytössään kaikki se kapasiteetti, mitä ne voivat irrottaa ongelmien ratkaisemiseen siitä, kun ne suorittavat ärsykkeiden analysoimista.


Toki opiskelun periaatteisiin kuuluu se, että arkisen aherruksen vastapainoksi pitää olla myös hauskoja hetkiä. Mutta kuitenkin rauhoittaviakin hetkiä tarvitaan, missä ihminen on täysin ilman mitään jumputusta tai muita ärsykkeitä. Näissäkin asioissa pitää löytää se keskitie, joka sitten vie ihmistä kohti henkisen kasvun ja vastuunottamisen tasoa, mitä sitten tarvitaan sekä työ- että yksityiselämässä.


Ja jos joku asia ahdistaa, niin siitä pitää sitten myös luopua, koska ahdistus on se kaikkein pahin innostuksen sekä innovaation tappaja. Meillä kaikilla on sitten myös omassa toiminnassamme kehittämistä. Eikä kukaan osaa mitään täydellisesti, joten myös sosiaaliset taidot sekä ihmisten kohtaaminen ovat asioita, joita pitää jokaisen meistä välillä harjoitella. Joten jos esimerkiksi tuntuu siltä että ekstrovertit eli ulospäinsuuntautuneet ovat työelämässä vahvoilla siksi, että he osaavat tuoda itseään paremmin esille, niin he voivat kuitenkin kehittyä sillä tavoin, että antavat myös muiden puhua kokouksissa.


Tai introvertti eli sisäänpäin kääntynyt henkilö voi kehittää sitä, miten hän voi tuoda itseään paremmin esille kokouksissa. Ja muut voivat häntä auttaa sanomalla äänen käytöstä sekä kannustaa toista kertomaan omia mielipiteitään asioista. Eli kokouksessa voi puheenvuoro olla kiertävä, niin että kaikki sanovat jotain siitä asiasta, mikä on käsiteltävänä. Tuolloin pitää sanoa sellaisia asioita, jotka vievät tuota tehtävää eteenpäin. Joten tietenkin puheenvuoroissa pitää olla sellainen asiasisältö, joka sitten on rakentavaa kaikkien kannalta, eikä tuolloin ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä. Ja demokratiaan kuuluu se, että myös vastakkaisia mielipiteitä pitää voida kuunnella.


Jos oppositio tuhotaan tai muuten hiljennetään, niin silloin voi seurauksena olla hyvin ikävä tilanne, missä sitten sellaisia näkökohtia jää huomioimatta, jotka ovat kuitenkin tärkeitä tehtävän päätöksen kannalta. Eli opposition tehtävä on saada valtaa pitävät arvioimaan omia päätöksiään myös toiselta kannalta. Ja tuolloin niistä saattaa löytyä hyvinkin paljon korjattavaa.


Tämä on se, mikä erottaa demokratian diktatuurista. Demokraattisen johtajan pitää kuunnella alaisiaan, mutta diktaattori voi alaisensa sivuuttaa täysin, mikä saattaa johtaa päätökseen, mitä kaikki myöhemmin katuvat. Joten tällainen asia sitten on yleensä unohtunut täysin, puhutaan johtajan vallasta sekä vallan käytöstä eri paikoissa, olivat nämä julkisia valtion tai kunnan virastoja tai yksityisiä laitoksia.