sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Periaatteet sekä niistä luopuminen



Kimmo Huosionmaa

Ruotsissa on tultu siihen tulokseen, että jonkun puolueen pitää luopua periaatteistaan, ja niin varmaan tulee myös käymään. Takana ovat ne ajat, jolloin joku puolue sai yksin muodostaa hallituksen, tai toiset vain istuivat tuppisuuna, kun “isot pojat” tekivät päätöksiä. Ja tämän takia on poliittinen toiminta muuttunut kokonaisuudessaan. Eli hallitus tai edes valtionpäämies ei ole turvassa poliittiselta loanheitolta. Ja kukaan poliittisen päätöksenteon huipulla toimiva henkilö ei myöskään ole sellainen, joka aivan jokaista miellyttää. Politiikassa pitää osata joustaa oikeassa asioissa, koska jos esimerkiksi puolue on oikeasti yhdellä asialla ratsastava voima, niin silloin se on pulassa, kun lähdetään tekemään päivän politiikkana tunnettua työtä.



Uusi poliittinen voima on sikäli ongelmallinen, että sillä ei ole niitä suhteita mediaan, mitä vanhoilla toimijoilla on. Ja sitten kun vaaleissa menee hyvin, niin alkaa tuon poliittisen liikkeen jäsenten seura kiinnostaa myös toimittajia sekä muuta mediaa, joka on ensin tuota poliittista liikettä vähätellyt. Mutta kun ääniä on tullut tarpeeksi, niin silloin aukeaa paikka hallituksessa, ja siellä sitten kaikki on omasta itsestä sekä osaamisesta kiinni. Siellä hallituksessa sitten lopulta punnitaan se oma osaaminen. Kukaan koko maailmassa ei ole sellainen, että hän ei tekisi virheitä, ja siksi myös jokainen poliitikko niitä myös tekee. Jos puolue on sellainen yhden asian liike, ja se pääsee valtaan, niin silloin tietenkin tämä yksi päätös voidaan ajaa nopeasti läpi, mutta mitä muuta tuo poliittinen liike tekee lopun vaalikauden ajan? Siinä tulee sitten eteen kysymys, johon pitää löytää vastaus.



Politiikassa tehdään kaikkia muitakin päätöksiä kuin vain sitä yhtä asiaa, kuten maahanmuuttoa koskevia linjauksia sekä lakeja. Monet noista “muista asioista” ovat sellaisia, että ne vaikuttavat jokapäiväiseen elämään aivan yhtä paljon, kuin joku maahanmuuttoa koskeva laki. Yksi noista asioista tietenkin on se, että mitä esimerkiksi maahanmuuton vastustajien “rautaa rajoille”-linja maksaa valtiolle? Toisin sanoen rajavartija ei varmaan töissä ilmaiseksi käy, tai jos tehtävä annetaan poliisille, niin tuolloin täytyy pohtia, että luodaanko poliisiin sitten lisää virkoja, ja se sitten taas luo uusia kysymyksiä. Yksi näistä kysymyksistä on sellainen, että mitä muuta nuo poliisit sitten oikeastaan tekevät, kun he ovat saaneet kaikki erinäköiset ihmiset pois maasta.



Tuolloin mieleen tulee se, että jos poliisille ei tule tehtäviä, niin silloin tuo joukko turhautuu, jolloin päivän tylsyyttä puretaan erilaisilla mielivaltaan perustuvilla toimilla. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, millaista viranomaisen toiminnan ylipäätään pitäisi olla, niin silloin korostetaan kaikkialla sitä, että yhteneväinen linja pitää jokaisesta asiasta löytyä. Tällä tarkoitan sitä, että jos joku asia on jossain kunnassa rikos, niin sen pitää olla rikos myös muualla maassa. Eikä viranomainen saa koskaan väittää, että se ei johonkin tekoon puutu, jos sen edustaja havaitsee laittomuuksia, olivat ne pieniä tai isoja.



Ja sitten tietenkin muistuu mieleen, miksi ostoskeskuksia vartioi vartija eikä konstaapeli. Nimittäin vartijan saa kyllä pois tuosta paikasta, jos hänestä tulee ongelmia, ja hän on nimenomaan työsuhteessa omaan yhtiöönsä. Nimittäin jos ostoskeskusta vartioisi poliisi, niin silloin voisi käydä niin, että he sulkevat koko rakennuksen, jos tulee riitoja vaikka kauppiaan kanssa, joten kyseessä ei ole viranomainen, ja jos vartijan itsensä kanssa tulee riitaa, niin hän ei kuitenkaan jokaisessa ostoskeskuksessa ole työssä samanaikaisesti. Eli häntä voi sitten vältellä, jos tulee riitoja.



Mutta palataan takaisin hallitukseen sekä kabinetteihin. Hallitusyhteistyö on asia, joka varmasti kiinnostaa jokaista poliitikkoa, ja se että jos puolue jatkuvasti kieltäytyy hallituspaikasta, vaikuttaa haitallisesti jossain vaiheessa sen suosioon. Nimittäin äänestäjät odottavat poliitikoilta sitä, että nämä pitävät lupauksensa. Oppositiosta on hallitusta helppo arvostella, ja tuoda siten esiin omaa agendaa. Kuitenkin vasta hallituspaikka tuo puolueelle mahdollisuuden tehdä todellisia päätöksiä siitä, mihin meidän veroina maksamamme rahat menevät. Ja sitten hallituksessa on puolueella näytön paikka, eli siellä sen on näytettävä osaamista sekä myös keskusteltava asioista muiden kanssa.



Ja yhteistyö tarkoittaa sitä, että jokaisen pitää silloin luopua jostain, jotta toinen tulee samaan pöytään keskustelemaan päätöksistä. Valtiota on joskus verrattu yritykseen, missä johtaja päättää kaikista asioista. Mutta valtio ei ole yritys. Se ei voi jäsentään heittää mihinkään pois, toisin kuin yhtiö, joka siirtää epäkelvon työntekijän valtion elätettäväksi. Valtion on elätettävä jokainen kansalaisensa, jos sille yhteiskuntarauha on tärkeä. Jos ihmisten kohtelu on huonoa, niin silloin tietenkin seurauksena on mellakoita sekä muita levottomuuksia, joten sitten tietenkin tarvitaan poliiseja sekä sotilaita, mutta nuo järjestöt ovat muuten pelkkiä rahareikiä valtiolle. Toki niistä saadaan näyttäviä kuvia lehtiin ja mediaan, mutta kuitenkaan tämä ei niin kamalan suuria tuloja valtiolle tuo.



Tämän suuren isänmaallisen vuodatuksen jälkeen voidaan sitten siirtyä puhumaan moottoriteiden kunnossapidosta, autojen päästörajoista  sekä tietenkin siitä mikä kiinnostaa kaikkia meitä maamme kansalaisia. Nimittäin siitä miten paljon me sitä veroa taas maksamme, ja mitä sitten paljon tuota rahaa käytetään mihinkin kohteeseen, eli kaikki valtion virastot tarvitsevat hiukan rahaa. Eikä esimerkiksi lumisateen iskiessä ole sama, että onko tie aurattu vai ei. Tuolloin sankan lumipyryn yllättäessä pitää kalustoa olla käytettävissä. Mutta toki myös jos valtio joutuu hyökkäyksen kohteeksi, niin silloin pitää varusteita olla saatavilla. Samoin myös niitä varusteita pitää osata käyttää tuolla hetkellä, mutta kuitenkin ne tiet pitää aina aurata.



Tai sitten työväki pitää etäpäivän tuossa tilanteessa, että tulee se sankka lumipyry. Eli myös jokapäiväiseen elämään pitää löytyä valtion rahaa. Yksipuoluejärjestelmissä ongelmia tulee lähes aina siitä, mihin esimerkiksi joku rakennus tai laitos sijoitetaan. Ja joskus mieleen muistuu Neuvostoliiton aika, jolloin esimerkiksi sellutehtaasta tehtiin päätös hyvin nopeasti.



Tuolloin todettiin valtion tarvitsevan lisää paperia, mutta sitten kun tuota tehdasta lähdettiin sijoittamaan, niin silloin tuli niitä ongelmia, kun jonkun puoluepomon mökki sijaitsi tietyn lammikon rannalla, eikä hän halunnut sellutehtaan tuprahduksia nenäänsä. Tietenkin välillä olivat vastakkain kylpylä ja sellutehdas, ja joku katsoi jälkimmäisen palvelevan enemmän esimerkiksi oman kihdin hoitoa sekä puolueen virkistäytymistä kuin sellutehtaan, joka palveli tietenkin paperin tuotantoa. Joten tämä saattoi pidentää erilaisia keskusteluja hyvin paljon tuossa suuressa valtiossa, jota johtivat viisaat miehet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Puolasta on löytynyt uusi öljy- ja kaasuesiintymä.

"Poraus. Itämerellä on löydetty lisää öljyä. Kuva Pohjanmeren öljynporauslautoista.(Uusi Suomi) "Puola on löytänyt merkittävän ölj...