Olisiko “Isojalka” ehkä Eurooppalaisten itsensä keksimä satu?

Kimmo Huosionmaa



Jotkut intiaanien tarinoista ovat ehkä peräisin eurooppalaisilta, koska oli ehkä paljon myyvempää kertoa tarinoita, joiden alkuperä oli jossain kaukaisessa metsässä toisella puolen maailmaa, kuin kertoa itse keksittyjä tarinoita muille. Eli kuten äsken totesin, niin tietenkin kaikki maailman kirjoittajat sekä tarinankertojat ovat varmasti halunneet olla suosittuja, koska se takaa yleisön. Sen takia esimerkiksi kaiken maailman tarinoiden lähteeksi on hyvä merkitä vanha intiaani, koska sellaisia kertomuksia kuunnellaan paljon mieluummin, kuin jonkun “naapurin Jaskan”  kertomia, saatikka sitten esimerkiksi tarinankertojan itsensä sepittämiä juttuja.



Ja jos yleisö sattuu pitämään tarinasta, niin silloin tietenkin se saattaa jopa taata juomat koko illaksi. Usein tässä vaiheessa esimerkiksi juuri eurooppalaisilta unohtuu, että intiaaneilla on vastaava suhde meihin, eli me täällä “Joulupukin maassa” olemme intiaaneista sekä ylipäätään amerikkalaisista olemme aivan yhtä eksoottisia tai kaukaisia, kuin hekin ovat meille. Kun tätä asiaa tarkastellaan esimerkiksi “Isojalasta”  kertovien tarinoiden kohdalla, niin silloin tietenkin tulee mieleen se, että “Isojalka” tarkoittaa nimenomaan sellaista olentoa, jolla on suurikokoiset jalat.



Eli kyseessä saattaa olla esimerkiksi eräänlainen hobitti, mutta kuitenkin tuolle olennolle saattaa löytyä yllättävä hyvä selitys. Jos tarkastellaan 1800-lukua, niin silloin esimerkiksi eläinten pitoa ei säädelty niin tarkoin kuin nykyään, ja tuolloin esimerkiksi kiertävissä sirkuksissa oli erilaisia apinoita, kuten orankeja, jotka saattavat olla noiden “Isojalasta” kertovien tarinoiden taustalla. Tuolloin on saattanut käydä niin, että kyseinen apina olisi karannut sirkuksesta, ja sen puolesta tuo tarina voisi olla aivan totta. Ja ehkä monet noista “lumisessa metsässä tavatuista apinaa muistuttavista  miehistä” kertovista tarinoista on syntynyt, kun tuollainen apina on kadonnut metsään.



Toinen tapa lähestyä asioita on se, että rikolliset ovat joskus käyttäneet valtavan suuria kenkiä saadakseen virkavallan pois kintereiltään. Ja ehkä nuo “Isojalan jäljet” on tehty kengillä, joihin on kaiverrettu sellainen jälki, joka muistuttaa esimerkiksi valtavaa ihmisen jalan jättämää jälkeä. Tuollainen valtava ihmisen jälki on saattanut johtaa jäljittäjiä harhaan, jos esimerkiksi toisessa kylässä on käyty varastelemassa. Tuossa tapauksessa jalkineet on tehty ihmisen jalan malliseksi, siksi että ne olisivat vakuuttavia, eikä niiden käyttäjiä epäillä normaalikokoisiksi ihmisiksi.



Kyseiset jalkineet voidaan valmistaa valamalla kumia muottiin, jolloin saadaan aikaan sellainen pohja, joka muistuttaa eläimen jälkiä. Samoin esimerkiksi kautsua eli luonnonkumia voidaan kaivertaa niin, että siitä muodostuu jälki, jota ei osata epäillä. Ja tuollaiset kengät voidaan vetää esimerkiksi normaalien maihinnousukenkien päälle. Tuollaiset jalkineet voivat esimerkiksi kätkeä erikoisjoukkojen operaattoreiden olemassaolon. Mutta toki salametsästäjät sekä salakuljettajat voivat noista jalkineista hyötyä. Ja niihin voidaan lisätä hajustetta, mikä kätkee ihmisen hajun koirilta, joita käytetään tällaisten henkilöiden jäljittämistä.