Kirjoitelma rikoksista sekä ensimmäistä kertaa rikoksia tekevän vaarallisuudesta

https://avoimenkoodinmaailma.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Jos ette vielä ole huomanneet, niin rikos on hyvin kiehtova, mutta samalla synkkä aihe, josta voi kirjoittaa todella paljon. Suurin osa maailman romaaneista kertoo erilaisista rikoksista, ellei sitten meneillään ole joku sota, tai muu asia, joka saa ihmiset kiinnostumaan muun tyyppisestä kirjallisuudesta. Mutta kun puhutaan oikeasta elämästä, niin rikoksen ennaltaehkäisy on asia, josta aina välillä keskustellaan todella paljon.


Sen takia että voisimme ennakoida rikoksia, on poliisilla sekä muilla viranomaisilla erityisiä seurantaa suorittavia ryhmiä, jotka valvovat jo tunnettuja rikollisia. Ideana tuossa toiminnassa on se, että jo kerran rikoksen tehneelle henkilölle on helppoa tulla pyytämään tätä tekemään esimerkiksi palkkamurhia toisen puolesta. Siksi noita vankilassa istuneita miehiä ja naisia käytetään paljastamaan muita rikollisia. Samalla tietenkin halutaan, että tuo henkilö ei tekisi lisää rikoksia, mutta myös sellaisia henkilöitä etsitään, jotka tulevat tarjoamaan “keikkaa” tai esimerkiksi kyselemään mahdollisuudesta päästä rikollisjärjestöjen jäseniksi.


Tässä huomataan se asia, että kerran rikoksen tehneen toimintaa voidaan ennakoida. Mutta ensikertalaisen kohdalla ei ole toimintaa aina voitu ennakoida. Tämän mukaan siis ensikertalaiset ovat vaarallisempia kuin rikoksen uusijat, jotka ovat menettäneet oikeuden kantaa aseita. Rikosten ennaltaehkäisyssä siis tärkeimpiä metodeja ovat sellaiset metodit, joilla estetään ihmisiä tekemästä sitä ensimmäistä rikosta, joka joissakin tapauksissa on ollut käsittämättömän raaka ja julma.


Kun puhutaan maailman pelätyimmistä rikollisista eli niistä surullisen kuuluisista henkilöistä, jotka ampuivat ihmisiä hotellihuoneiden ikkunoista tai kylvävät kauhua kouluissa sekä kaduilla ampuma-aseiden kanssa, niin heidän kohdallaan ongelmat ovat siinä, että kukaan ei heitä voinut estää hankkimasta aseita, koska noilla henkilöillä ei ollut aikaisempaa rikostaustaa, mikä olisi voinut antaa aihetta hakea aseet pois. Eikä osa näistä henkilöistä ole koskaan edes uhannut muita ihmisiä mitenkään.


Kun sitten ajatellaan tilannetta, missä esimerkiksi psykiatriset potilaat leimataan tällaisten asioiden takia, niin yleensä voidaan sanoa, että ongelma eivät ole henkilöt, jotka ottavat lääkkeensä seuraten määräyksiä sekä käyvät muissakin hoitoon liittyvissä toiminnoissa. Noita toimintoja ovat esimerkiksi seuranta-tapaamiset, joiden tarkoitus on todeta henkilön psyykkinen tila, sekä se että vaikuttaako lääkitys sekä muu terapia halutulla tavalla. Joissakin tapauksissa on noiden ampujien todettu syöneen jotain masennuslääkkeitä, ja joskus olen ajatellut, että onko esimerkiksi väärin käytetty masennuslääke aiheuttanut aggressiivisen päähänpiston, joka on johtanut niihin tekoihin, joista voimme ikävä kyllä lukea lehdistä.


Samoin amfetamiinin sekä erilaisten hormonien aiheuttamat hallusinaatiot saavat joskus ihmisen muuttumaan hyvin aggressiiviseksi, mikä on havaittu mm. erilaisissa urheilutapahtumissa, joissa esimerkiksi koripalloilija tai juoksija on käynyt pahoinpitelemään toista pelaajaa kentällä. Joissakin tapauksissa ohimolohkon kasvain on aiheuttanut laskelmoitua väkivaltaisuutta, koska aivokasvain tai veritulppa aivoissa voivat muuttaa ihmisen käytöstä sellaiseksi, että hän ei enää kykene käsittämään tekojaan.


Eli joissakin tapauksissa esimerkiksi päähän kohdistuva isku saattaa muuttaa ihmisen käyttäytymistä niin, että hän tekee asioita, joita muuten ei ainakaan normaalille ihmiselle tule mieleenkään tehdä. Kuitenkin jos puhutaan siitä, että psykiatriset potilaat eristetään esimerkiksi oppilaitoksissa, tai heidät poistetaan kirjoilta, niin se saattaa aiheuttaa erittäi paljon vihaa sekä kaunaa, joka saattaa purkautua väkivaltaisena käytöksenä.


Yksin jääminen on pahinta, mitä ihminen voi masennuksen yhteydessä tehdä, koska yksinäisyys saa hänet käpertymään itseensä, jolloin niin sanotut pahat asiat alkavat nousta pintaan. Ja jos ei vierellä ole ketään, joka silloin sanoo, että “nyt menee vähän liian kovaa”, niin silloin saattaa tuo henkilö tehdä jotain, mitä myöhemmin katuu. Eli kun puhutaan sellaisista asioista, mistä saamme lukea lehdistä, ja joissa joku ihminen on esimerkiksi tehnyt joukkomurhan, niin monissa näistä tapauksista on kyseessä ollut laillinen ase, johon on ollut lupa.



Se tekee näistä tapauksista niin järkyttäviä. Jos kyseessä olisi ollut henkilö, joka olisi tehnyt aikaisemmin rikoksia, niin hän ei edes olisi ehkä voinut hankkia noita aseita tai patruunoita. Joten kyse on tietenkin siitä, että tällaiset asiat tukevat teoriaa ensikertalaisen olevan vaarallisempi kuin tunnetun rikollisen. Tässä sitten siirrytään sellaiselle tasolle, että tunnetun rikollisen kohdalla esimerkiksi poliisi saattaa seurata tällaisen henkilön toimintaa hyvinkin intensiivisesti, ja tuolloin voidaan asioihin puuttua. Mutta se vaatii tietenkin sitä, että henkilön toiminta voidaan todistettavasti ennakoida eli hän saattaa uhkailla jotain tai sitten esimerkiksi käyttää rikollisjärjestön tunnuksia sekä ehkä liikkuu tunnettujen rikollisten seurassa hankkiessaan vaikkapa  patruunoita aseisiin. Tuolloin seurantaa voidaan lain mukaan käyttää henkilön vaarallisuuden selvittämisessä.