Amnesty International raportti Ukrainan sodasta on ollut mielenkiintoista luettavaa.

Viime keväänä Amnesty International listasi joukon ihmisoikeuksien loukkauksina pitämiään asioita, joista se syyttää Ukrainan asevoimia. Kyseistä raporttia on syytetty tarkoituksellisesta Venäjän myötäilystä, ja sen kirjoittajien olisi pitänyt muistaa, että he edustavat Amnestyä. Se mistä tuo raportti on saanut kuuluisuutta on se, että siinä ei käsitellä juuri ollenkaan Venäjän tekoja. Eli se keskittyy lähinnä puolustajan moittimiseen. 

Kun  muistellaan kohua herättänyttä raporttia Ukrainan asevoimien taistelutavasta, jossa taisteluita käydään siviiliasutuksen lähellä ja että Ukraina käyttää asunalueita tukikohtana sekä sijoittaa komentokeskuksia siviilien keskelle, niin silloin voidaan sanoa, että Amnesty ikään kuin teki riman alituksen. Jos vihollinen työntyy kaupunkialueelle, niin se merkitsee tietenkin sitä, että joukot joutuvat myös taistelemaan kaupunkialueella. Ukrainan ongelma on se, että tuo valtio on melko pieni. Se tarkoittaa sitä, että tuolla alueella ei voida kovin paljon taktisia vetäytymisiä suorittaa. 

Samoin Venäjän tapa käydä sotaa ei valikoi siviilejä ja sotilaita, vaan lennokkeja sekä ohjuksia ammutaan pitkin ja poikin kohdealuetta välittämättä siitä, miten moni niistä kohdistuu sotilaalliseen kohteeseen.  Nimittäin jos ajatellaan esimerkiksi Venäjän asevoimien tulenkäyttöä, niin en oikein jaksa uskoa, että tuo lennokkien ammunta huonosti tähdäten on ainoastaan sitä, että siellä vain ei haluta suunnata aseita oikein. 

Samoin kun Venäjä ampui Mariupolia mereltä, niin sen toimintatapa ei perustunut ainakaan kovin tarkasti suunnattuihin aseisiin. Kun esimerkiksi hyökätään voimalaitoksia vastaan, niin silloin kyseessä on rajatapaus, koska nuo voimalaitokset toimittavat kuitenkin sähköä esimerkiksi ilmapuolustukselle kuten ohjusten tutkalaitteille, joilla ohjuksia suunnataan kohteisiin. Mutta kuitenkin Venäjä tapa toimia ei ainakaan kovin paljoa siviilejä säästele. 

Kuva HS: (https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009551599.html?share=e64cc3272e0397f1fadaed99feae88ba)

Kun puhutaan sotarikoksista sekä summittaisesta tulenkäytöstä, niin tuollaisen toiminnan tarkoitus on joissakin tapauksissa ollut sellainen, että sen avulla luodaan vihaa miehittäjien sekä paikallisen väestön välille. Tuolla tavoin estetään "haitallisen informaation" leviäminen. 

Eli olisiko Amnestyn rapotin tarkoitus ollut pikemminkin lepytellä Venäjää, kuin antaa oikeaa tai tasapuolista kuvaa sotarikoksista? Amnesty International on aina ollut jotenkin vaisu esimerkiksi Venäjän ihmisoikeustilanteesta, mikä on todellisuudessa huonompi kuin joissakin diktatuurivaltioissa. 

Kun tuo raportti kirjoitettiin, niin silloin vielä joku piti Venäjää sodan itseoikeutettuna voittajana. Ja voittajan olisi ollut helppo hymyillä. Muta kuitenkaan Venäjä ei ole vielä sotaa voittanut. Samoin Venäjän asevoimien toiminta siviilejä kohtaan ei ole mitenkään hyväksyttävää. 

Huumeiden ja alkoholin käyttö sekä tuohon toimintaan liittyvät lieve-ilmiöt kuten siviileihin kohdistuva painostus sekä väkivalta, josta on osoitus esimerkiksi pahamaineisten sähkökidutuskoneiden eli Tuckerin puhelinten käyttö kuulusteluissa sekä öiset pidätykset sekä katoamiset ovat saaneet aikaan tilanteen, missä Venäjän asevoimat ovat käyttäneet erittäin ikäviä otteita. Tietenkin tuo toiminta on virallisesti tapahtunut Wagner PMCn toimesta. Tuo palkkasoturijoukko on Venäjän asevoimien likaisen työn tekijä. Eli jos nuo Wagner-joukot rikkovat ihmisoikeuksia, niin silloin Venäjän johto voi väittää noiden joukkojen toimineen ilman lupaa. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009551599.html?share=e64cc3272e0397f1fadaed99feae88ba

Alla: Copy-paste Helsingin sanomien artikkelista, johon kirjoituksessa viittaan. 

**********************************************************************

IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ Amnesty Internationalin 4. elokuuta 2022 julkaisema Ukraina-raportti suututti monet sekä Ukrainassa että lännessä.

”Ukrainan taistelutaktiikka vaarantaa siviileitä” -otsikolla julkaistua raporttia pidettiin muun muassa Venäjää myötäilevänä ja löyhästi tehtynä.

Amnesty muun mussa syytti raportissaan Ukrainan armeijaa siviilien hengen laittomasta vaarantamisesta, koska sotilaskohteita oli perustettu lähelle asutusta, kouluja ja sairaaloita.

The New York Times (NYT) on saanut käsiinsä kopion järjestön johtokunnan teettämästä 18-sivuisesta selvityksestä. Siinä todetaan, että elokuinen raportti sisälsi useita virheitä.

AMNESTY pahoitteli jo elokuussa Ukraina-raportin aiheuttamaa ”tuskaa ja vihaa” ja lupasi teettää riippumattoman arvioinnin selvittääkseen, mikä raportissa oikeastaan meni pieleen ja miksi. Järjestön mukaan arvioinnin tarkoitus olisi selvittää myös, oliko Ukraina-raportin sisältö ylipäätään lain mukaista.

18-sivuisen selvityksen kokoamiseen osallistui viiden kansainvälisen humanitaarisen oikeuden asiantuntijan arviointipaneeli. Selvitys koottiin muun muassa haastattelemalla Amnesty Internationalin työntekijöitä.

NYT:n mukaan selvitys antoi osin armoa Ukraina-raportille. Selvityksen mukaan oli esimerkiksi asianmukaista arvioida, totteleeko hyökkäävän osapuolen lisäksi myös puolustaja sodan lainalaisuuksia. Lisäksi selvitys totesi, että Amnestyn asiakirjojen mukaan Ukrainan joukot kävivät puolustustaisteluja usein turhan lähellä siviilejä.

Kansainvälisen oikeuden mukaan konfliktin molempien osapuolten on pyrittävä suojelemaan siviilejä huolimatta siitä, kummalla puolella he taistelevat.

ARVIOINTIPANEELIN tekemä selvitys päätti kuitenkin yksimielisesti, että Ukraina-raportti oli ”monin tavoin vääristelty”, ja että tärkeimmät siinä esitetyt johtopäätökset, joiden mukaan Ukraina olisi rikkonut kansainvälistä oikeutta, eivät olleet riittävän hyvin perusteltuja niiden todisteiden valossa, joita Amnestyllä oli saatavilla.

Ukraina-raporttia pidettiin myös kielellisesti epätarkkana, epäselvänä ja ”osittain oikeudellisesti kyseenalaisena”. Lisäksi sitä pidettiin löyhästi tehtynä, sillä siinä esitettiin vain pinnallisesti se, mitä kaikkea sodan säännöt kieltävät sekä mitä sääntöjä Ukraina väitetysti oli rikkonut.

NYT:n toimitukseen päätynyt selvityksen kopio oli päivätty helmikuun alussa.

Amnestyn raportteja on totuttu pitämään erityisen uskottavina huolimatta siitä, että niiden tiedot kerätään äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa.

Kiinalaisen diplomaatin lausunto herättää huolestumista, koska se kyseenalaistaa Neuvostoliitosta eronneiden valtioiden itsenäisyyden.

Kiinalaisen diplomaatin lausunto herättää huolestumista, koska se kyseenalaistaa Neuvostoliitosta eronneiden valtioiden itsenäisyyden. 

Kiinanlainenkin diplomaatti on valtionsa edustaja. Eli hänen pitäisi edustaa valtionsa virallista kantaa asioihin, eikä jaella lausuntoja, jotka voidaan tulkita esimerkiksi siten, että joukko valtioita voisi menettää itsenäisyytensä. Se mikä sitten tekee tuosta lausunnosta niin vakavan on se, että Venäjällä se tulkitaan siten, että Kiinan valtio virallisesti hyväksyy sekä tukee Venäjän toimintaa. 

Tällä viittaan erään kiinalaisen diplomaatin antamaan lausuntoon, jossa hän kiistää Neuvostoliitosta eronneiden valtioiden oikeuden itsenäisyyteen. Kyseinen diplomaatti perustelee näkemystään sillä, että ei ole olemassa kansainvälistä sopimusta, jonka mukaan nuo valtiot ovat saaneet itsenäisyyden. Tuollainen laulu on muistaakseni joskus ennenkin kuultu, ja silloin argumenttina oli se, että nuo valtiot ovat irronneet Neuvostoliitosta, joka ei tuota itsenäisyyttä tunnustanut, niin siksi se olisi muka laiton. 

Toki tuolloin kaikki Neuvostoliitosta eronneet valtiot mukaan lukien Venäjän federaatio tunnustivat toistensa suvereniteetin, mutta tietenkin lakia voidaan aina lukea vähän omituisesti. Eli Venäjä katsoo että sillä on vahvemman valtion oikeus tehdä muille mitä se haluaa. Ja jos pienemmän valtion toiminta ei satu Vladimir Putinia miellyttämään, niin silloin hän sitten vain valloittaa tuon pienemmän valtion, kuten hän ehkä ajatteli Baltiassa sekä Ukrainassa tehdä. Tuolloin Venäjän virallinen media sekä sitä tukevat tahot kertoivat riemuiten, että Baltian maat ovat leikkivaltioita, joiden on vain sopeuduttava kansainvälisen tilanteen eli Putinin tahdon mukaan. 

Ja tietenkin tuolloin keppihevosena toimi Neuvostosotilaiden muistomerkki, jonka häpäisy eli siirtoaikeet koettiin Putin-nuorison piirissä suurena loukkauksena. Venäjän propaganda ottaa kaiken irti tuollaisista tapauksista, ja sen takia meidänkin on oltava valppaana, koska Venäjä olisi saattanut tuoda tänne pari linja-autollista nuoria pioneereja, jotka sitten ottavat nokkiinsa esimerkiksi Porkkalan Neuvostoliittolaisen hautausmaan epäkunnioittavasta kohtelusta, ja sitten kun poliisi puuttuu tilanteeseen, niin Venäjän asevoimien on tultava noita mielenosoittajia auttamaan. Eli tuolloin propaganda ei näe mitään väärää noiden ihmisten toiminnassa, vaikka he heittelisivät polttopulloja tai muuten riehuisivat. 

Venäjän johto etsi syitä kaikkialta, jotta se voisi aloittaa aggression. Ja onneksi se epäonnistui Ukrainassa. Mutta tuon Ukrainan valtauksen ensimmäisen vaiheen onnistuminen oli hyvin lähellä, ja Ukrainalla oli kyllä onni matkassa, kun se kykeni estämään esimerkiksi Kiovan lentokentän haltuunoton eikä kyennyt esimerkiksi koordinoimaan hyökkäyksissään eri aselajien yhteistoimintaa tai ottanut kännyköitä pois omilta miehiltään saivat aikaan tilanteen, missä Ukraina sai sitten tietää esimerkiksi Venäjän joukkojen sijainnin. 

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin Venäjän federaatio otti Neuvostoliiton aseman itselleen. Venäjä käyttää mielellään Neuvostoliiton propagandasta tuttuja aineksia. Tuolloin sen johto saattaa vakuutella rauhan tahtoaan sekä sitä, kuinka se kunnioittaa muiden maiden suvereniteettia. Mutta sitten kuitenkin se saattaa valmistautua hyökkäämään samaan valtioon. Tuolloin valtion johto tekee toista sekä puhuu toista. Kun Neuvostoliitto hajosi teki Venäjä yhden historian parhaista propagandatempuista kun se otti kantaakseen Neuvostoliiton velat. Tuo velka kuitattiin tietenkin kaasulla, jota virtasi Eurooppaan. Tuo teko sitoi lännen Venäjältä tuotavaan energiaan. 

Tuolloin kukaan ei huomioinut sitä, että Neuvostoliiton ydinaseet myös valuivat Venäjälle. Eli noiden aseiden turvin Putin on ostanut maailman ymmärrystä itselleen. Lailla on venäläisessä propagandassa oma erityinen asemansa. Venäjällä säädettiin aikoinaan laki jonka mukaan hyökkäyssota on kielletty. 

Samoin tuo valtio ilmoitti, että se alkaa hävittää omia ydinaseitaan, mikä tietenkin upposi ihmisiin kuin veitsi voihin. Venäjä rusensi suuren mediamylläkän edessä ydinaseidensa kantorakettien kuoria, ja länsimainen media hurrasi. Siis parin rakettivaiheen hävittäminen ei merkitse sitä, että varsinaisten taistelukärkien määrä olisi vähentynyt yhtään. Uudet kantoraketit voidaan valmistaa hyvinkin nopeasti. Tuolloin unohdettiin kysyä että missä nuo ohjusten taistelukärjet oikeastaan olivat? 

Eli noiden ohjusten vaarallisimmat osat kuten fissiomateriaali vietiin jonnekin, jossa ne ilmeisesti on kierrätetty. Ja sitten Putin alkoikin yllättäen esitellä uusia ohjuksia sekä torpedoita, joilla puoli maailmaa saadaan hukutettua hyökyaallon alle. Samoin Britannian hermokaasuiskut ovat osoittaneet, että Venäjä ei ole ilmeisesti luopunut kemiallisen aseen kehittelystä. 

Se mikä tekee tuollaisista puheista hyvin vakavia on se, että samalla tavoin Suomen itsenäisyys voidaan kiistää vedoten siihen, että Lenin ei ollut tuolloin virallinen valtiopäämies, eikä hänellä ollut lupaa allekirjoittaa tuota maamme itsenäisyyden tunnustusta, ja me kaikki tiedämme miten rakkaita tuollaiset lain tulkinnat ovat Vladimir Putinille. 

Venäläisen propagandan tärkein osa osa on tietenkin se, että tuossa maassa on laki, mutta tietenkin sen johto tulkitsee lakeja omalla tavallaan. Jos puhutaan lakikirjasta valtion itsenäisyyden turvana, niin jos itsenäisyys perustuu toisen valtion hyvään tahtoon, niin silloin ollaan menossa vaaralliseen suuntaan, varsinkin kun valtion johto lukee lakia kuten sille sattuu milloinkin sopimaan. 

Siis mikä meillä kansantaloudessa oikein on vialla?

Kansantaloutemme heikko tilanne on huomioitu. Mutta mikä sitten olisi hyvä lääke tähän kansantalouden tilaan, ja miten tuo lääke voidaan antaa niin, että siinä ei sitten esimerkiksi yhteiskunnan sekä sosiaaliturvan varassa elävien ihmisten toimeentulo ennestään pääse laskemaan liian alas? el siinä oli päivän kysymys. Ja miten tuo tuki kuitenkin sopeutetaan niin, että se kannustaa hakemaan töitä tai perustamaan kannattavia yrityksiä? 

Suomessa on ollut tapana nostaa esimerkiksi palkkoja, jotta ne vastaavat paremmin inflaatiota. Mutta Ukrainan sota on tuonut aivan uuden tilanteen meidän eteemme, nimittäin sen, että vaikka palkat päivät nousseet, niin samalla ostovoima on pienentynyt. 

Palkkojen nostaminen tietenkin saattaa aiheuttaa yleisen hintatason kohoamisen. Se tarkoittaa siis sitä, että palkkojen nostolla saatetaan kiihdyttää inflaatiota. Tuolloin yleinen hintojen nousu sitten aiheuttaa sen, että palkasta saattaa päivittäisten menojen jälkeen jäädä vähemmän käteen kuin ennen palkkojen nostoa. 

Ja se mikä sitten on huolestuttavaa on se, että tuo hintojen nousu kohdistuu nimenomaan päivittäistavaroihin eli ruokaan. Se että palkkoja korotetaan ei tarkoita sitä, että tuolla kohotetulla palkalla voisi ostaa yhtään mitään. Pahimmillaan päivittäistavarakaupat siirtävät tuon korotuksen suoraan elintarvikkeisiin, ja Ukrainan konflikti on nostanut ruoan raaka-aineiden hintaa maailmanlaajuisesti, mikä näkyy ruokatarvikkeiden hinnoissa.

Meillä Suomessa on ollut tapana puhua esimerkiksi siitä, että meillä on hyvä sosiaaliturva. Mutta tuolloin unohdetaan sellainen asia, että tuo sosiaaliturva on raha, jolla pitää ostaa jokapäiväisiä hyödykkeitä. Eli Suomi vain sattuu olemaan melko kallis maa. Ja sen takia meillä sattuu olemaan korkea sosiaaliturva, jolla pitää tietenkin maksaa oma asunto, ruoka sekä vaatteet. Kun lasketaan sosiaaliturvan tasoa, niin silloin jostain syytä unohdetaan se paljoin puhuttu yleinen hintataso. 

Vaikka yhtiö saisi yritystukea, tai sillä menisi kuinka hyvin tahansa, niin se ei ehkä kuitenkaan tuo yhtään työpaikkaa suomeen veroja maksaville henkilöille. Eli yritystukien yksi tarkoitus olisi luoda työpaikkoja, mutta ongelma on siinä, että yritys voi palkata ulkomaista työvoimaa, joka ei maksa maahamme veroja. Tuolloin se että yritystuen tarkoitus on luoda työpaikkoja ihmisille, jotta he voivat päästä maksamaan veroja Suomeen ei toteudu. Yksi syy talouden huonoon tilaan on se, että esimerkiksi massatyöttömyys ei maassamme ole vähentynyt. 

Kilpailun nimissä maahamme alettiin tuoda suuria määriä ulkomaisia työntekijöitä, kun laman huomattiin väistyneen. Tuo tarkoitti sitä, että suomalaiset työntekijät eivät saaneet töitä, vaan työpaikat sekä niistä saatavat verotulot menivät ulkomaille. Tuolloin 1990-luvun lama-Suomeen ammattikoulusta valmistuneet henkilöt eivät ehkä koskaan ole olleet vakituisessa työpaikassa. Vaan heidän uransa saattaa käsittää suuren joukon määrä-aikaisia sijaisuuksia. Eli kun pankkikriisi päättyi, niin voidaan sanoa että yritysten kilpailukyvyn lisäämisen tai takaamisen alttarille uhrattiin kokonainen sukupolvi ihmisiä. 

Kun ei tuolloin saanut koulutustaan vastaavaa työtä, niin silloin ammattitaito vanheni, kun työtön ei saanut harjoittaa ammattiaan. Eli kun haluttiin että yrityksillä meni hyvin, niin silloin unohdettiin se, että jos työpaikat annetaan ulkomaille, niin se ei vähennä työttömien määrää maassamme ollenkaan. Samoin tilanne muuttuu ongelmalliseksi, jos työhön koulutettu henkilö ei pääse harjoittamaan ammattiaan. Tuolloin hän ei voi kehittyä ammattilaisena. 

Tuo työväki joka on jäänyt työmarkkinoiden ulkopuolelle on se, joka aiheuttaa sosiaalimenoja, joista ei  valtio voi vapautua määräämällä tuon henkilön sairaseläkkeelle. Eli kustannukset jatkuvat joka tapauksessa oli henkilö työttömänä tai sairaseläkkeellä, eli tuolla helpolla ratkaisulla ei sosiaalimenoja alenneta. Mutta voidaan sanoa että yritysten kilpailukyvyn takaaminen  aiheutti tilanteen, missä suomalainen työläinen ei voinut kilpailla työpaikoista korkeista elinkustannuksista johtuvan korkean palkan takia. Samoin tuo tilanne aiheutti sellaisen reaktion että nousukausi ei enää tuonut uusia työpaikkoja Suomeen, vaan ne menivät suoraan jonnekin ulkomaille, missä nuo ulkomaiset työntekijät maksoivat veroja omaan maahansa. 

Kun puhutaan esimerkiksi yritystuista, niin pahimmillaan noilla tuilla tuetaan epätervettä yritystoimintaa. Se että yrityksiä tuetaan esimerkiksi starttirahojen avulla tietenkin luo halukkuutta yrittäjyyteen. Mutta sitten tuo yrittämisen motiivi saattaa olla ainoastaan parantaa omaa taloutta starttirahan turvin. Eli tuolloin tarkoituskaan ei ole edes aloittaa oikeaa tuottavaa yritystoimintaa, vaan ainoastaan nostaa starttirahat, ja niiden turvin ryhtyä elämään vähän leveämpää elämää kuin pelkällä työttömyysturvalla voisi elää. 

Yritysten tukeminen on kaksipiippuinen asia. Nimittäin pienyrityksille maksettavien tukien tarkoitus olisi ilmeisesti lisätä yhtiöiden määrää Suomessa. Tuo asia sitten olisi hyväksi elinkeinoelämälle, koska tuolloin olisi useita yhtiöitä, ja kilpailu pitäisi yhtiöt elinkelpoisina. Jos yhtiö ei tekisi työtään kunnolla, niin se karsiutuisi pois työmarkkinoilta, koska siltä katoaisivat asiakkaat. tällöin kyseessä olisi liike-elämään viety darwinismi. Jos yhtiö ei pysty toimimaan, niin silloin sen kohtalo on tuhoutua. 

Kyseinen asia olisi tietenkin myös esimerkiksi työttömien etu, koska he voisivat tuolloin lähettää hakemuksia useisiin yrityksiin. Ja riita yhden pomon kanssa ei tuolloin estäisi pääsyä työmarkkinoille. Eli myös työttömillä olisi tuolloin vaihtoehtoja, samoin kilpailu olisi laadun tae. Mutta tässäkin mallissa on asioita, joita pitäisi kuitenkin pohtia. Tärkein niistä on se, että työllistääkö yritys muita kuin yrittäjän itsensä? Tuolloin ei tavallinen työläinen saisi töitä yhtään helpommin. Tai toinen kysymys sitten on se, että työllistääkö yritys suomalaisia, jotka maksavat veroja Suomeen? Aina on nimittäin mahdollista että yhtiö sitten palkkaa ulkomaista työvoimaa suomalaisten sijasta. Tällaisessa tapauksessa yritystuen tarkoitus työpaikkoja lisäävänä välineenä ei täysin toteudu. 

https://yle.fi/a/74-20027839

Kuva: https://civilization.fandom.com/wiki/Category:Unique_buildings_(Civ6)

Venäjän asevoimien kaluston laarinpohja saattaa olla näkyvissä

Venäjä on siirtynyt käyttämään T-54/T-55 panssareita Ukrainassa. Nuo vaunut on otettu käyttöön jo vuonna 1948, ja itse ajattelisin että ne ovat parannettuja painoksia IS, eli "Josif Stalin" tankeista, joita käytettiin jo Toisen Maailmansodan aikaan. Mutta Venäjän kalustopula näyttää melko pahalta, eikä vanhentuneesta T-54/55 tankista ole Leopardille kovin pahaa vastusta. Mutta tietenkin Venäjän kannalta tilanne ei ole ehkä vielä täysin hallitsematon. Venäjä etenee Ukrainassa käyttäen "tulijyrätaktiikkaa", jossa sen tykistö ampuu hillittömästi etumaastoa, ja jäljelle ei jää juuri mitään. 

Tuo taktiikka tietenkin on näyttävää sekä tehokasta, mutta toisaalta se kuluttaa erittäin paljon ammuksia. Eli se mikä sitten saattaa muodostua Ukrainan kannalta ongelmalliseksi vastaiskussa on juuri tuo tulijyrä, joka saattaa tuhota myös Leopardeja. Mutta muuten Venäjän kalusto-ongelmat alkavat olla erittäin näkyviä. Se miten Venäjän asevoimia komennetaan tietenkin syventää tuota kalustopulaa, eikä esimerkiksi se, että tankit tai muut välineet on ehkä olleet huonosti koottuja ainakaan paranna Venäjän tilannetta. 

Se miksi Venäjän komentajat ovat laskeneet voimansa väärin on arvoitus. Mutta se saattaa liittyä korruptioon tai haluttomuuteen ilmoittaa sekä korjata havaittuja puutteita. Eli oliko joku vain kuvitellut että varastossa olisi enemmän tankkeja kuin mitä siellä nyt sitten on? Vai onko osa noista varusteista myyty ulkomaille, ja rahat pantu omaan taskuun? Mutta T-55 tankkien käyttö merkitsee sitä, että ainakin modernimmasta kalustosta alkaa olla puutetta.

 

"T-54. Tältä näyttää ensimmäinen Neuvostoliitossa toisen maailmansodan jälkeen valmistettu panssarivaunumalli.KUVA: WIKIMEDIA COMMONS / NUCL0ID (CC BY-SA 3.0)" (Wikipedia/Uusia havaintoja Venäjän panssarivaunuista – kalustotilanne jo katastrofaalinen?)

IS-vaunuja museossa (Wikipedia/IS tank family)

NATOn pääsihteeri Jens Stoltenberg sanoi, että Ukraina on osa NATOa. Se tarkoittaa sitä, että Venäjää aletaan ahdistaa yhä tehokkaammin. Kun puhutaan esimerkiksi siitä, että Putin on myynyt kaasua länteen ei tarkoita, että hän tekee noilla saamillaan miljardeilla oikeastaan yhtään mitään, ellei joku muu maa päätä lähteä ostamaan Venäjälle aseita. Kauppasaarto puree melko tehokkaasti, ja koska Venäjälle ei saa myydä aseita, niin se merkitsee Venäjän iskuvoiman alentumista. 

Se että jossain maassa on paljon rahaa, niin se ei tarkoita että tuota rahaa voidaan siirtää ulos kyseisestä valtiosta. Eli esimerkiksi pankkisiirroissa nuo rahat voidaan merkitä niin, että niistä näkyy, jos esimerkiksi valuuttasiirto on käynyt Venäjällä. Tuolloin digitaalinen rahansiirto merkitään tietyllä koodilla, mikä tarkoittaa sitä, että rahan alkuperä on näkyvissä. Tietenkin rahaa voidaan vaihtaa esimerkiksi jonkun digivaluutan kautta, eli ensin ostetaan digivaluuttaa ja sitten se myydään jossain toisessa maassa. Tuolla tavoin voidaan valuutan turvakoodia ainakin koettaa sivuuttaa. Ja tuolloin saattaa saarron kierto onnistua. 

Mutta sitten Venäjän pitää löytää sellainen toimija, joka kykenee toimittamaan sille sen tarvitsemaa sotilasteknologiaa. Ja esimerkiksi panssarivaunujen myyntiin tarvitaan valtiollinen lupa. Eli kuka suostuu myymään Venäjälle esimerkiksi tankkeja, on asia mikä sitten määrittää kuinka paljon ja millaista tukea Venäjä vois miljardeillaan saada ostettua itselleen. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/jens-stoltenberg-ukraina-kuuluu-natoon/c993b85a-0c92-4421-839d-6d9f70550cfb

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/uusia-havaintoja-venajan-panssarivaunuista-kalustotilanne-jo-katastrofaalinen/50fda22c-b86a-40c1-a05c-f94c74ee1ab8

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/valkoinen-talo-sivaltaa-vladimir-putinia-venajalla-ei-mene-hyvin/7625e341-964c-4afa-b4f4-ca3ce01b0e02

https://en.wikipedia.org/wiki/IS_tank_family

https://en.wikipedia.org/wiki/T-54/T-55

Miksi korkeakouluista valmistutaan toisille aloille heikommin kuin toisille?

Terveisiä täältä tietojenkäsittelyn harmaasta maailmasta. 

Heti aluksi kysyisin että ketä varten ihminen opiskelee? Opiskeleeko hän itseään varten alaa, jonka hän kokee mielenkiintoiseksi, ja ajattelee ehkä tuota ammattia harjoittaa vielä 30 vuotta valmistumisen jälkeen? Vai opiskeleeko hän ehkä täyttääkseen vanhempiensa toiveita? Ja vaikka hän haluaisi miten miellyttää vanhempiaan, niin onko tuo ehkä hyvinkin nopeasti loppuun palava opiskelemaan tuleva ylioppilas edes keskustellut vanhempiensa kanssa siitä, mikä on heidän toiveensa? Eli toivooko jokainen isä ja äiti lapsestaan lääkäriä? Ja sitten tietenkin myös opiskelijalla itsellään pitää olla sellainen tahtotila, että hän itse haluaa lukea tuota alaa. Kaikista ihmisistä ei tule lääkäriä. 

Eikä sellaista tullut myöskään minusta, eli henkilöstä joka tätä tekstiä kirjoittaa harmaalla tietokoneella, joka "istuu" harmaalla pöydällä. Itse olen valmistunut yhdelle noista aloista, mitkä on listattu aloiksi, joista vain harvat valmistuvat. Eli tietojenkäsittelyä ei opi myöskään ilmeisesti kuka vain, ja ohjelmointikielten input-output metodologian sekä käyttöliittymän tietokantakytkennän opiskelussa saa kyllä vähän vapaa-aikaakin käyttää. Tällä tarkoitan että nuo asiat eivät aivan niin helppoja ole, kuin miltä ne näyttävät elokuvissa. 

Maatamme vaivaa pula koulutetuista työntekijöistä. Ja lääkkeeksi on tietenkin ehdotettu esimerkiksi aloituspaikkojen lisäämistä. Mutta aloituspaikkojen lisääminen ei auta, jos opiskelija ei valmistu. Heikoimmin valmistuvat luonnontieteiden sekä tietojenkäsittelyn opiskelijat. Eli jostain syystä seitsemän vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta tietojenkäsittelyn sekä luonnontieteiden opiskelijoista vain noin 24-26% on valmistunut. Se mikä sitten tuota valmistumista jarruttaa saattaa olla esimerkiksi sellainen ajattelutapa, että "kannattaa vähän parempi linja ottaa". 

Erityisesti se, että ICT-alaa on jostain syystä katsottu ylen. Eli tuo ala on ollut joku kouluesimerkki tylsästä alasta, jonne menevät kaikki epäsosiaaliset ihmiset, eikä ICT-alan ihmisen työpaikka saa olla esimerkiksi biodynaamisesti viljeltyä pikkutakkia käyttävien lakimiesten läheisyydessä. Asenne nörttejä kohtaan on ollut jotenkin nuiva, kun nämä ICT-alan työt ovat kuulemma niin kamalan helppoja, että kaikki ihmettelevät että kukaan edes tätä alaa viitsii opiskella. 

Varsinkin matemaattis-luonnontieteellistä tiedekuntaa on joskus syytetty siitä, että "sinne menevät ne, jotka eivät muualle pääse". Tai "tietojenkäsittelyä pääsee opiskelemaan kuka vain".  Samoin tietojenkäsittelytieteitä opiskelevia on jostain syystä leimattu epäsosiaalisiksi tai jotenkin muuten omituisiksi. Se mikä saattaa vaikeuttaa esimerkiksi tekniikan opiskelijoiden elämään saattaa olla tietyn tyyppinen bilettäminen. Eli jostain syystä joidenkin ihmisten mielestä esimerkiksi teekkarit ovat ihmisiä, jotka bilettävät aivan mielettömästi. Tietenkään tuolloin ei muisteta kysyä että mistä nuo teekkarit saavat rahaa bilettämiseensä? 

https://yle.fi/a/74-20027916

"Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on aloja, joista vain joka viides valmistuu tavoiteajassa tai reilusti sen jälkeenkään. Opiskelijat siis aloittavat opinnot, mutta he eivät koskaan valmistu ja saa tutkintojaan tehtyä". (https://yle.fi/a/74-20027916)

"Yliopistossa tietojenkäsittely- ja tietoliikenneala sekä luonnontieteet laahaavat valmistumisten kanssa jumbosijoilla. Tietojenkäsittelyssä ja tietoliikenteen alalla vain vajaa 24 prosenttia valmistuu seitsemässä vuodessa". (https://yle.fi/a/74-20027916)

Eli yliopisto on jostain syystä profiloitu sellaiseksi, että sieltä valmistuu vain jotain lääkäreitä, ja jos ei nyt satu pääsemään lääketieteelliseen tiedekuntaan, niin kaikki on menetetty. Lääketieteellinen tiedekunta on siis paikka, jonne mennään kun on katsottu TV:stä kaiken maailman Grey anatomioita. Eli lääkäri menee työpaikalleen mielenkiintoiseen työympäristöön, jossa hän suorittaa jatkuvasti jotain hätäleikkauksia. 

Nörtti eli itseni kaltainen henkilö menee töihin ja avaa läppärin tai pöytäkoneen ja sitten suorittaa joitakin verkon hallintaan liittyviä toimenpiteitä, mutta ketäpä se mihin esimerkiksi reititin-portti lähettää dataa kiinnostaa. Kaikki asiat nimittäin voidaan ratkaista kielloilla sekä estoilla. Jos työpaikan verkosta voidaan suodattaa sosiaalinen media sekä kaikki muutkin internet-sivut pois, niin silloin ei hakkeri voi edes ajatella murtautuvansa työpaikan koneeseen. Ja kun hakkerointi säädetään laittomaksi, niin se varmaan sitten estää nuo datahyökkäykset. Eli kun joku on tehnyt tietomurron niin asia siirretään poliisille. 

Toki hakkeri on voinut vaikka julkistaa varastamansa dokumentit internetissä, mutta kun asiasta ilmoitetaan poliisille, niin se tekee esimerkiksi Ukrainan sotaa käsittelevien salaisten asiakirjojen vuotamisen internetiin mahdottomaksi. Eli mihin nörttejä edes tarvitaan? Epäsosiaalisten huonosti pukeutuvien ihmisten paikka on joku muu kuin esimerkiksi tyylikkään laki- tai muun mediaseksikkään palvelun toimisto. 

Ja tietenkin lääkäri nähdään usein sellaisena täydellisenä altruistina. Eli lääkärin työ on paljon mediaseksikkäämpää kuin esimerkiksi tekoälyn rakentaminen. Suurin osa esimerkiksi tietoteknisestä työstä on niin sanottua back office työtä, jota ei asiakas koskaan edes pääse näkemään. Mutta kaikki näkevät lääkärin tekevän omaa työtään. Yksi lääketieteellisen "valttikorteista" on se, että sinne on vaikea päästä. 

Tuolloin tietenkin osa opiskelijoista ottaa tämän asian siten, että he tulevat esimerkiksi matemaattis-luonnontieteelliseen opiskelemaan joitakin käytäntöjä, ja sitten kun taidot karttuvat, niin nuo henkilöt hakevat vakavammin otettavaan lääketieteelliseen tiedekuntaan, eli valtiotieteellinen sekä tietojenkäsittely ja luonnontieteet eivät ole niin sanottua vakavaa opiskelua. Vaan ne ovat joitakin laareja, joissa voi sitten viettää aikaa ja käydä töissä kaupan kassalla, kun odottaa sitä lääketieteellisen pääsykoetta. 

Tuolla tavoin ajatteleva opiskelija saattaa esimerkiksi käydä kaupan kassalla töissä, koska hän haluaa sitten säästää opintotukikuukausia tuohon vakavaan opiskeluun, joka alkaa jossain lääketieteellisessä tiedekunnassa. Ja sitten hän saattaa myös tehdä kaikkien muiden opiskelusta jonkinlaisen helvetin. Eli kun itseä ei ala kiinnosta, ja kaikki aika sekä kaupan kassalta tienattu raha menee bilettämiseen, niin silloin ei kenenkään muunkaan sovi valmistua esimerkiksi tietojenkäsittelyalalle. 

Miltä sekin näyttää jos joku valmistuu 3,5 vuodessa B.Sc:ksi luonnontieteiden alalle, kun hän voisi viettää 10 vuotta jossain lääketieteellisen pääsykokeissa. Tuolloin joku voisi ajatella että tuollainen matemaattis-luonnontieteellisessä muutamaa bilevuotta viettävä "rentonen" on vaikka tahallaan viivästyttänyt opintojaan. 

https://yle.fi/a/74-20027916

Venäjän asema Ukrainassa saattaa olla erilainen kuin sodan alussa.

Amerikkalaiskenraali varoittaa, että Venäjän asevoimat ovat voineet ottaa oppia niistä virheistä, joita se teki sodan alussa. Se mikä sitten ainakin pitää paikkansa on se, että venäläisten tykistön käyttö surmaa sekä kuluttaa Ukrainan joukkoja. Venäjän taktiikka ei kuitenkaan ole aivan sellaista, että kukaan mielellään lähtee tuohon asevoimaan ainakaan sotimaan. Nimittäin Venäjä ilmeisesti käyttää ihmisaaltoja, joissa ensimmäinen rivi koostuu rintamalle lähetyistä asevelvollisista, ja sitten niiden takana tulevat koulutetummat joukot. 

Asia mikä sitten tietenkin sodan alusta lähtien on tuntunut omituiselta on se, että Venäjän asevoimat eivät ole esimerkiksi lähtenyt luomaan Krimiltä toista rintamaa ukrainalaisjoukkojen selän taakse. Venäläisten ongelma on kuitenkin aivan sama kuin Ukrainan. Siltä ovat ehkä varusteet lopussa, eli sielläkin on laarin pohja tullut vastaan, eikä esimerkiksi komponenttipula helpota korvaavien varusteiden valmistamista. Mikäli uusien helikopterien tai muiden laitteiden tulenjohtotietokoneet eivät toimi, niin silloin noista varusteista tulee maalitauluja. 

Eli Venäjän ongelmat ovat suuret tappiot sekä miehistön että varusteiden osalta, mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin ainakin sodan alussa on ollut sellaisia näkemyksiä, että Venäjä voittaa sodan helposti. Venäjällä on 150 miljoonaa ihmistä ja Ukrainassa 40 miljoonaa. Tuo ero tietenkin näyttää valtavalta, mutta sitten sodassa ratkaisee se, paljonko varusteita sekä sotilaita, jotka osaavat noita varusteita käyttää saadaan rintamalle. Samoin tietenkin varusteiden laatu sekä moni muu asia, joista yksi tietenkin on länsimainen aseapu ovat asioita, jotka painavat todella paljon. Nimittäin paraskaan kenraali ei voi sotaa voittaa, jos hänellä ei ole miehiä tai varusteita. 

Sota Ukrainassa on raakaa. Mutta kuitenkin osa ihmisistä tukee edelleen Venäjää. Ylen jutussa on haastateltu ihmisiä, jotka ovat etnisesti ukrainalaisia, mutta kuitenkin he ovat tukeneet Venäjää. Syy venäjän tukemiseen saattaa olla siinä, että varsinkin vanhemmalle väelle tuo suuri valtio edustaa Neuvostoliittoa. Eli osa ihmisistä kaipaa vieläkin tuota valtiota, jossa ihmisoikeudet sekä oppositio olivat murskattuja. 

Median tietenkin pitää olla tiedonannoissaan tasapuolinen. Mutta jostain syystä aina silloin tällöin eteen tulee artikkeleita, joissa venäläisten toimintaa ikään kuin ylistetään. Eli kukaan ei ole vielä voittanut tai hävinnyt tätä julmaa sotaa. Ja Putinin toive saattaa olla se, että sota pitkittyy, jotta länsi sitten joko unohtaa Ukrainan omien ongelmiensa takia tai Putin voi muodostaa koulutetun reservin, jolla hän suorittaa hyökkäyksen Ukrainaa vastaan. Tuon reservin hän voisi kouluttaa pohjoisessa. 

Toisaalta Putinin tavoite voisi olla myös luoda samanlainen tilanne kuin Koreoiden välissä olevalla demarkaatiolinjalla on. Eli hän loisi ikuisen sodan, jonka turvin hän voisi pitää valtaa käsissään lopun elämäänsä. Tuolloin oppositiota voidaan hallita kutsuntojen kautta. Eli armeija toimisi tuolloin pelotteena sekä suodattimena, jolla oppositio vaiennetaan. Tällöin kaikille tehdään selväksi se, että jos henkilö tai hänen lähipiirinsä on agitoinut eli ilmaissut vastustavana Venäjän hallintoa, niin silloin siitä seuraa armeijassa ongelmia. 

https://www.msn.com/fi-fi/talous/uutiset/amerikkalaiskenraali-ven%C3%A4l%C3%A4iset-ovat-tyhmi%C3%A4-k%C3%A4sitys-ei-en%C3%A4%C3%A4-p%C3%A4de-ukrainassa-n%C3%A4in-tilanne-on-muuttunut/ar-AA19ZVWo?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=6576745aeab84222b77b7a7d32e774c0&ei=201

https://yle.fi/a/74-20027696

Se miten asiat sanotaan saattaa vaikuttaa ratkaisevasti tulevaan menestykseen

Perussuomalaiset ovat ilmoittaneet että heidän kynnyskysymyksensä hallitukseen lähdölle on se, että hallitus ei saa tukea sellaista maahanmuuttoa, joka on Suomelle taloudellisesti haitallista. Samoin Perussuomalaiset ajavat ohjelmassaan hallittua eroa EUsta. Mutta sitten kun tuota Perussuomalaisten listaa hallitukseen lähdöstä tarkastellaan tarkemmin, niin kuitenkin heidän kommenttinsa EU-jäsenyyteen on se, että Perussuomalaiset hyväksyy tämän jäsenyyden. Siis tietenkin voidaan kysyä, että mitä tarkoittaa se "hallittu ero"? 

Onko sekin joku suomalainen versio Britannian loistavasta Brexit-valinnasta, joka on tietenkin tuonut tuolle valtiolle täyden taloudellisen itsemääräämisoikeuden. Mutta jos sitten ajatellaan esimerkiksi sitä, että miten meillä on taloutta hoidettu muutamien viime vuosikymmenten aikana, niin toki mekin olemme osoittaneet taitoa tehdä "ihan itse omaa talouspolitiikkaamme". Siitä sitten voimme miettiä, että mistä haemme rahaa esimerkiksi uusien rajavartijoiden palkkaamiseen. 

Uusisuomi.fi/”Perussuomalaiset ei lähde hallitukseen, joka…” – Tässä ovat puolueiden Orpolle ilmoittamat kynnyskysymykset

Uusisuomi.fi/Perussuomalaiset Orpolle: ”Maahanmuutto, maahanmuutto, maahanmuutto...

Eli talouden käyrä on alaspäin, olemme ylivelkaantuneita, emmekä ole osanneet odottaa, että maailman talouden kehitys muuttuisi radikaalisti. Eli nousukaudella oletimme että nousukausi jatkuu loputtomiin, eikä talouden taantumaa ole koskaan edessä. toki talouden sykliin kuuluu sekä makro- että mikrotalouksissa se, että nousukautta seuraa aina talouden laskusuhdanne. Mutta kuten varmaan kaikki tietävät, niin minä en noita päätöksiä ole tehnyt. Eli voimme aina syytellä jotain menneen ajan johtajaa siitä, että hän on laittanut taloutemme sellaiseen kuntoon, että on aivan pakko leikata. 

Mutta yksi asia sitten tekee tästä nykyisestä tilanteesta hyvin ongelmallisen. Se on se, että maamme pitkä-aikaiset vientiartikkelit, eli metalli ja paperiteollisuuden tuotteet eivät enää ehkä mene enää samalla tavalla kaupaksi kuin aina ennen. Saattaa olla niin, että esimerkiksi paperi ei enää viekään maatamme noususuhdanteeseen kuten aina ennen on tapahtunut. Eli jos emme keksi nopeasti uusia vientiartikkeleita, niin silloin maamme on pulassa.  Maahanmuuton rajoittaminen saattaa olla ratkaisu joihinkin ongelmiin. 

Mutta pääongelmaan eli valtion velkaan tuolla asialla ei ole niin suurta vaikutusta, kuin sillä toivoisi olevan. Valtion velkaa voidaan hoitaa vain ulkomaanvientiä lisäämällä. Tai voimme houkutella tänne kansainvälisiä yrityksiä, joista voisimme saada verotuloja. 

Valtio ei nimittäin itse kauppaa mitään. Vaan yhtiöt tekevät tuotteet joita voidaan viedä ulkomaille, ja niistä saadaan voittoa, jota valtio verottaa. Mutta sitten seuraa kysymys siitä, mitä tuotteita tuonne ulkomaille voidaan viedä? Jos esimerkiksi verotamme liikaa yrityksiä, niin ne ulosliputtavat itsensä Suomesta. Ja silloin tietenkään ne eivät maksa veroja maahamme. 

Siis kansainvälisellä kentällä toimiva yritys voi tuon ulosliputtamisen suorittaa hyvinkin nopeasti. Ja se tarkoittaa että siitä ei tule verotuloja. Jos lisäämme esimerkiksi siivousfirmojen määrää, niin se ei taas tuo maahamme sitä ulkomaista valuuttaa, jota me tarvitsemme valtion velan hoitamiseen. Eli edessä on kovia päätöksiä joka tapauksessa. 

Lisätty 19.55

Taas siitä kinataan, mitä hallituksen pitäisi seuraavalla istuntokaudella tehdä. Tärkein asia on valtion velkakierteen katkaiseminen. Tai sitten seuraavaksi edessä on katastrofi. Tilanne mihin olemme päätyneet johtuu vuosia kestäneestä valtion velan kasvattamisesta, ja jostain syystä kukaan ei ole odottanut, että nousukausi päättyy joskus. 

Eli valtion hallitsematon velanotto on ilmeisesti liittynyt siihen, että ei olla osattu ajatella talouden lopulta notkahtavan. Tällä tarkoitan taloustieteen perussääntöä, missä nousukautta seuraa aina väistämättä lama. Tuota sääntöä ei olla mitenkään ajateltu silloin kun lainaa on otettu, eikä edes olla ajateltu sitä, että nuo lainat pitää maksaa takaisin. 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/perussuomalaiset-ei-lahde-hallitukseen-joka-tassa-ovat-puolueiden-orpolle-ilmoittamat-kynnyskysymykset/d2fb35e8-5175-4cbb-a17c-3d94bc3f19df 

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/perussuomalaiset-orpolle-maahanmuutto-maahanmuutto-maahanmuutto/30a21156-206e-4c07-ad17-10a14928476f

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/suomi-on-lirissa-vuosikymmenia-laskeneet-kayrat-on-kaannettava-nyt-tai-meidan-kay-huonosti/a2e7fa93-2666-441d-b96d-32354adaa1f2

Sota on rumaa työtä, mutta Ukrainan sota on osoittanut, että asevoimia tarvitaan.

Asevoimat ovat väline, jolla valtio pitää alueensa koskemattomana. Voidakseen suorittaa tehtävänsä pitää asevoimilla olla sellaiset välineet, joilla se kykenee torjumaan hyökkääjän. Samoin puolustajalla pitää olla sellainen  tahtotila, että se luottaa itseensä sekä välineisiinsä. Ja tehokas maanpuolustus vaatii tehokkaita sekä julmia välineitä, joita kukaan ei varmaan toivo joutuvansa käyttämään todellisessa tilanteessa. Ja julmat välineet ovat välineitä, joilla vihollista pelotetaan olemaan poissa omalta alueelta. 

Tässä vaiheessa sanoisin että olisi mukavaa kuulla millaisia kommentteja Kreml antaisi, jos olisimme jättäytyneet yksin idän ja lännen väliin? Olisivatko nuo kommentit siitä, ettei Venäjä hyökkää tai uhkaa Suomea aivan yhtä rauhantahtoisia tai sävyltään sovittelevia kuin nyt kun olemme onnistuneet hakemaan NATOn jäsenyyttä sekä päässeet NATOn 31 jäsenvaltioksi, ja sitten seuraavaksi tietenkin etsimme paikkaamme tuon liiton komentorakenteessa. 

Rauhanliikkeen suhde maanpuolustuksesta tehtäviin päätöksiin on omituinen, nimittäin tähän asti tuo liike on ollut lähinnä USA-vastainen seurusteluklubi, jossa ei olla ollenkaan huomioitu Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän aseistautumista. Aikoinaan Neuvostoliitto käytti kansainvälistä rauhanliikettä omiin tarkoituksiinsa. Eli KGBn ajatus oli se, että rauhanliike olisi väline, jonka avulla länsimaiden omat puolustusvoimat rapautetaan, minä jälkeen läntinen Eurooppa olisi avoin Neuvostoliiton asevoimien voimakkaalle vaikutusoperaatiolle. 

B-52H

Kaikki me haluaisimme maailmaan rauhaa, mutta se ei nyt satu sopimaan Vladimir Putinille. Hänen toimintansa on ollut johdonmukaisesti yltiöisänmaallisuuden lietsomista sekä äärinationalismiin perustuvaa pelottelua. Ja keskeisessä roolissa tuossa pelottelussa ovat tietenkin Venäjän asevoimat, joiden kalustolla sekä uhrivalmiudella ja armottomuudella Putin on tähän asti leveillyt. Mutta sitten kävi niin, että omat taidot sekä varusteet eivät riittäneet Ukrainassa. Mutta sitä ennen Syyrian operaatio antoi Putinille rohkeutta lähteä hyökkäämään Ukrainaa vastaan, ja Syyriassa Venäjä osoitti että se ei paljon siviileistä piittaa. Samaa kaavaa tietenkin seuratiin myös Ukrainassa. 

Sodan alussa Venäjän hyökkäys eteni melko pitkälle Ukrainan alueelle, mutta sitten tuo hyökkäys tyrehtyi ilmeisesti siksi, että joukot ja kalusto olivat loppuneet. Venäjän hyökkäystapa on sellainen, että siinä kuolee paljon venäläisiä sotilaita sekä valtava määrä varusteita tuhoutuu pienessäkin etenemisessä. Ja ilmeisesti keskimääräinen uhriluku sotilaiden osalta on se, että noin 5-6 venäläistä kaatuu tai haavoittuu yhtä ukrainalaista kohden. Omalla alueellaan Venäjä noudattaa taktiikkaa, joka on peräisin Neuvostoliitosta. Eli se ottaa kaiken irti valtavasta maa-alueestaan. 

Mutta kuten aina ennenkin niin Venäjä luottaa suureen miesmäärään. Eli sen johto pitää hyväksyttävänä esimerkiksi kuusinkertaista tappiota puolustajaan nähden, jos se saa sillä vihollisen alueita vallattua. Ja Ukrainan ongelma on tietenkin pieni koko. Eli se ei voi loputtomiin tehdä taktisia perääntymisiä.  Lopulta Ukrainan vastaisku sai aikaan sen, että se onnistui valtaamaan osan Venäjän haltuun joutuneista alueista takaisin. Kuitenkin Ukrainan ongelma on se, että myöskään sen voimat eivät ehkä riitä Venäjän poistamiseen sen alueelta. Ja Ukrainan sota on muuttunut kulutussodaksi. 

Venäjän suuret tappiot sekä konventionaalisten aseiden huono menestys ovat tekemässä tuosta maasta entistä riippuvaisemman ydinaseistaan. Samoin Ukrainan sota tietenkin saanut aikaan sen, että Venäjän  eliittijoukoista suurin osa on poissa pelistä, mikä sitten lisää esimerkiksi mahdollisuutta siihen, että Venäjän johto alkaa käyttää vähemmän koulutettuja miehiä esimerkiksi turvallisuusoperaatioissaan. Se miksi Venäjän erikoisjoukkojen tappiot ovat vaikeita asioita johtuu siitä, että osa noiden joukkojen tehtävistä liittyy ydinaseiden turvallisuuden varmistamiseen. 

Jos noita joukkoja ei ole, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa ydinaseita saattaa joutua rikollisten käsiin. Venäjän erikoisjoukkojen tappiot ovat niin suuria, että noiden joukkojen uudelleen rakentaminen vie vuosikymmeniä. Eli nuo joukot eivät ainakaan lähitulevaisuudessa kykene ehkä minkäänlaisiin operaatioihin. Nuo joukot olisivat olleet keskeisessä roolissa esimerkiksi kohteiden näyttämisessä, ja esimerkiksi kohdistuslähettimien asentaminen kohteisiin, jotta laivasto voisi niihin ampua voi olla noiden erikoisjoukkojen tehtäväkenttään kuuluva asia. Ukrainassa Venäjän erikoisjoukot ovat taistelleet myös tavallisen jalkaväen osana, eli tuo tarkoittaa että niiden tehtäväkenttään ei ole jostain syystä kuuluneet vain huippusalaiset operaatiot. Tuo tarkoittaa joko sitä että joukot on uhrattu tavallisissa operaatioissa tai nuo erikoisjoukkojen sotilaat ovat olleet nostoväkeä, jotka ovat käyttäneet tuhottujen Spetsnaz-yksiköiden tunnuksia. 

Ukrainan avustamisen ongelmat ovat siinä, että länsimailla ei ole varusteita mitä ne voivat vapaasti jakaa Ukrainaan. Siis jos puhutaan esimerkiksi meidän ilmavoimiemme F/A-18 Horneteista, joilla ehkä voitaisiin vielä muutamia iskuja tehdä, niin ongelma on sitten siinä, että millä me itse hoidamme ilmatilamme puolustuksen. F-35 Lightning II hävittäjät eivät ole vielä saapuneet, joten jos me annamme Hornetit Ukrainalle, niin tarvitsemme silloin itse korvaavat koneet, kunnes F-35-hävittäjät saapuvat maahamme. 

Tällä hetkellä valtaosa Ukrainan saamasta sotilaallisesta tuesta lepää USAn harteilla. USAn ongelma on siinä, että sen pitää huomioida myös esimerkiksi Kauko-Idässä olevia liittolaisiaan, jotka pelkäävät Kiinan hyökkäystä. Eli USAlla ei ole loputtomiin resursseja tukea Ukrainaa nykytilanteessa, missä Kiina uhkaa Taiwania todella voimakkaasti. Kiinan kohdalla Ukrainan sota on antanut mahdollisuuden aloittaa voimakkaan kampanjan Taiwania vastaan. Ja esimerkiksi uudet aseet kuten 27-kertaisella  nopeudella ammuksia ampuva ratatykki jolla rantabunkkerit voidaan tehokkaasti pyyhkäistä pois voivat rohkaista Kiinaa hyökkäämään Taiwanille, jota Kiinan hallitus pitää kapinallisena maakuntanaan. 

Sodankäynti on rumaa ja epämoraalista sekä armotonta työtä. Kyseessä on omien miesten sekä oman alueen asukkaiden henki.  Ja viime kädessä asevoimien tehtävä on lyödä uhkaava vihollinen tuhoamalla eli surmaamalla sen miehiä, mikä tietenkin on kammottavaa toimintaa. Tehokkaimmat ihmisten surmaamiseen tarkoitetut aseet ovat julmia välineitä. Mutta sota on julmaa toimintaa, ja varsinkin tilanteessa missä vihollinen tapattaa omia, vihollisiaan sekä siviilejä eikä välitä mistään säännöistä on sen hyökkäys pysäytettävä. Ja silloin ei voida kuin käyttää aseita, joiden moraalinen sekä eettinen oikeutus on hiukan kyseenalaista. 

Mutta tuollaisessa tilanteessa missä vihollinen ei välitä mistään sekä käyttää terroria jatkuvasti on pakko käyttää aseita, joita kukaan ei haluaisi käytettävän. Tai kukaan normaali ihminen ei varmaan halua käyttää asetta ainakaan toisen ihmisen surmaamiseen. Mutta kuitenkin vihollisen edessä pitää tehdä valintoja, jotka voivat olla oman eettisen sekä moraalisen näkökulman vastaisia. Eli kukaan ei sotaa halua, mutta jos tuohon tilanteeseen joudutaan, niin joka miehen ja naisen  tulee silloin suorittaa tehtävä eli pitää oma maa puhtaana vihollisesta, joka sinne hyökkää. 

Asevoimien tarkoitus on pelottaa, eli asevoimien tarkoitus on ennaltaehkäistä hyökkäys omalle alueelle käyttämällä aseellista voimaa. Asevoimien varustuksen tulee olla pelottavaa sekä ikävä kyllä tappavan vaarallista. Ukrainan sota on osoittanut, että sodassa tarvitaan myös niin sanottuja "rumia välineitä". Epäinhimillisten aseiden ongelma on siinä, että ne ovat tehokkaita aseita. Ja siksi niitä hankitaan surutta varastoihin. 

Kaikki eivät voi tuhota mediaseksikkäästi vain panssarivaunuja, vaan myös paljon parjattuja rypäle- ja thermobaarisia ammuksia tarvitaan tilanteessa, jossa vihollinen luottaa suureen miesmäärään. Rypäleammukset ovat periaatteessa kiellettyjä, mutta ne ovat todella tehokkaita. Eli niiden käyttö on periaatteessa "sotarikos, joka voidaan kuitenkin perustella". Tuolloin tietenkin kohteiden pitää olla varmistettuja sotilaskuljetuksia tai sotilaskohteita. Ja noiden aseiden käyttäjien pitää varmistua siitä, että maastoon ei sitten enää taistelutoiminen jälkeen jää räjähtämättömiä ammuksia. 

Sodankäynnin perimmäinen ohje on "tunne vihollisesi". Tiedustelutoiminnan rooli on se, että sen avulla voidaan selvittää asioita, joita esimerkiksi Kreml ei ole halukas lehdistössä paljastamaan. Tiedustelulaitteiden avulla voidaan paljastaa esimerkiksi panssarivaunujen sekä joukkojen keskistykset jonkun maan rajan läheisyydessä tai sellaisissa pisteissä, joista ne voidaan nopeasti kuljettaa jonkun maan rajoille. Samoin noiden laitteiden avulla saadaan tietoa vastapuolen välineiden tehosta sekä monista muistakin asioista, ja usein se mitä esimerkiksi Putin ei julkisuudessa sano on vähintään yhtä merkityksellistä kuin mitä hän sanoo lehdistötilaisuuksissa tai muissa julkisissa tapaamisissa. 

Mutta toinen ongelma ovat sitten tietenkin ammukset. Eli länsimailla on pula omista tykistön ampumatarvikkeista. Ja yksi länsimaisen taktiikan ongelmista on se, että sitä ei ole tehty tämän kaltaiseen tilanteeseen, jossa toimintatapa muistuttaa lähinnä Ensimmäisen Maailmansodan taisteluhautoja kuin nykyaikaista liikkuvaa sodankäyntiä. Tai siis tietenkin länsimailla on esimerkiksi strategisia pommikoneita, joilla voidaan nuo taisteluhaudat jauhaa kappaleiksi. Mutta Ukrainan sota on paljastanut yhden sodan ikävimmistä puolista. 

Yllä: AC-130 U "Spectre"

Vastustaja joka luottaa suureen miesmäärään voidaan nujertaa vain niin sanotuilla "rumilla aseilla". Tuolloin puhutaan esimerkiksi aluevaikuttavista BLU (Bomb Live Units) eli elävää voimaa vastaan tarkoitetuista aseista. Rumasti sanottuna nuo aseet ovat ihmisten surmaamiseen tarkoitettuja rypäle-, sekä esimerkiksi thermobaarisia aseita joita voidaan kylvää joko tykistöllä, raketinheittimillä tai sitten lentokoneista. Samoin tehokkaaksi välineeksi ovat osoittautuneet miinat, joita kylvetään Venäläisten selustaan tykistön ja heitinten avulla. 

Samoin myös esimerkiksi "gunship"-lentokoneet kuuluvat tähän luokkaan. Se voidaanko noita verraten hitaita, sivulle ampuvilla konekivääreillä varustettuja helikoptereita sekä esimerkiksi AC-130  jonka eri versiot tunnetaan nimillä "Spectre","Spooky","Stinger II"," Ghost rider"- koneita, jotka ovat tulituen antamiseen modifioituja "Hercules"-kuljetuskoneita käyttää riippuu siitä, onko alueella ilmatorjuntaa tai ilmaherruus. 

Syy miksi rypäleaseet eivät ole niin kovin suosittuja johtuu niiden luonteesta. Ne ovat välineitä, joilla tuhotaan niin sanottuja pehmeitä kohteita kuten kuljetusvälineitä, lentokoneita, sekä erityisesti miehistökeskityksiä. Sota on rumaa, kuten sanotaan. Panssarintorjunta on erittäin tärkeässä osassa nykyaikaista sodankäyntiä, mutta asevoimien pitää myös pystyä hyökkäämään. Se että Venäjä hyökkää Ukrainaan pitkältä sen omien rajojen sisältä on asia, mikä tietenkin täytyy huomioida. Niin kauan kuin Venäjä kykenee hyökkäämään strategisten ilmavoimien avulla Ukrainaan tai laukomaan kamikaze-lennokkeja sitä vastaan, on Venäjä vahvoilla. 

Länsimaisten taktiikoiden pettäminen Afganistanissa johtuu siitä, että ne on tehty ajatellen sellaista vastustajaa, joka välittää omista miehistään, noudattaa sotalakeja sekä tietenkin noudattaa länsimaista taistelutapaa. Eli länsimaisia taktiikoita ei ole tehty sellaiseen tilanteeseen, että esimerkiksi joku henkilö vain kävelee kadulla sekä sitten yllättäen räjäyttää itsensä kappaleiksi jollain räjähdeliivin kaltaisella välineellä. 

https://www.aljazeera.com/news/2023/4/14/pentagon-leaks-russian-special-forces-decimated-by-ukraine-war

https://www.dailymail.co.uk/news/article-11972411/Russia-suffered-devastating-losses-elite-Spetsnaz-units-leaked-documents-reveal.html

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009520900.html

https://www.military.com/equipment/e-3-sentry-awacs

https://www.verkkouutiset.fi/a/usa-voi-kaantya-kiinaan-ja-euroopalta-loppuvat-aseet-nain-asiantuntijat-nakevat-ukraina-tuen-haasteet/#2681beb9

https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_B-52_Stratofortress

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockheed_AC-130

Tarvitaanko työperäistä maahanmuuttoa?

Alueen elinkeinorakenne määrittää myös työperäisen maahanmuuton tarpeen. Työperäinen maahanmuutto on asia, mikä ainakin joidenkin ihmisten mielestä tarkoittaa sitä, että maahamme tuodaan valtava määrä siivoojia tekemään niitä töitä, jotka eivät syntyperäisille suomalaisille nyt satu kelpaamaan. Ja tietenkin ongelma on siinä, että jos työperäinen maahanmuuttaja on jonkun toisen maan kansalainen, niin silloin hän maksaa veronsa tuonne kotimaahansa. Kuitenkin työperäisen maahanmuuton toinen ongelma on siinä, että esimerkiksi ICT- ja muut vastaavat alat tarvitsevat osaavia koodaajia sekä muita vastaavia tekijöitä. Samalla työperäisen maahanmuuton kautta saadut osaajat kuitenkin estävät kotimaisten osaajien kehittymisen. 

Työperäinen maahanmuutto on asia, mikä on aikoinaan otettu käyttöön siksi, että sen avulla saadaan halpaa sekä ainakin paperilla osaavaa työvoimaa maahamme. Ulkomaiset työntekijät sitten solmivat työsopimuksen oman maansa työvoiman välitysyhtiön kanssa, joka sitten takaa sen, että noille työntekijöille maksetaan palkkaa tuon heidän kotimaansa taksojen mukaan. Eli ulkomainen työntekijä voidaan pestata määrä-ajaksi, ja hänet voidaan sitten saman tien lähettää kotimaahansa kun urakka sattuu loppumaan. 

Tuo asia että esimerkiksi ulkomaisten työntekijöiden palkat saattavat olla Venäjällä tai jossain Afrikassa kovaa luokkaa luo sitten sellaisen työilmapiirin, missä ulkomainen työntekijä ei uskalla tai halua valittaa, koska hänet voidaan tuolloin erottaa. Eli yksi asia missä ulkomainen työntekijä eroaa suomalaisesta on se, että hänestä pääsee helpommin eroon kuin kotimaisesta työntekijästä. Ulkomaiset työntekijät voivat elää maassamme melko vaatimattomasti, jos he saavat asunnon sekä ruokailun työpaikan puolesta. Tuolloin he eivät joudu maksamaan esimerkiksi vuokraa tai ruokaa, joka on maassamme melko kallista. 

Jos ajatellaan että entinen kainuulainen paperityöntekijä, jolla on ollut todella hyvä palkka muuttaa Helsinkiin siivoamaan, niin silloin hän varmaan joutuu leikkaamaan tuloistaan sekä myös muusta elintasostaan. Jos tuolla esimerkkimme paperityöntekijällä on Kainuussa esimerkiksi omakotitalo, jonka hän on rakentanut joskus paperiboomin aikaan, niin hän ei ehkä saa tuota taloaan myydyksi. Kun ihminen ostaa omakotitalon, niin silloin hänellä pitää olla joku työpaikka. Jos töitä ei löydy, niin silloin ei tuota taloa osta kukaan. 

Kainuun ongelma on siinä että siellä esimerkiksi paperitehtaan alasajo merkitsee paljon. Saattaa olla että tuollainen tehdas on koko kaupungin ainoa suurempi työnantaja. Ja jos sitten paperi ei mene kaupaksi, niin silloin pitää tehdas lopettaa. Tuolloin saattaa kokonaisen kaupungin suurin työnantaja mennä konkurssiin, mikä tarkoittaa että tuolla työnantajalla saattaa olla verkosto jokaisessa perheessä. Tuolloin konkurssi vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti koko kaupunkiin. Ja jos ihmiset eivät saa työtä, niin he eivät voi ostaa mitään. Tuo tietää ketjureaktiota jossa ensin kaupat ja sitten nuoret lähtevät pois, ja jäljelle jää vain vanhoja miehiä sekä naisia. 

Eli jos alueelle aiotaan saada uusia työnantajia, niin silloin siellä pitää olla sellaista työvoimaa, jota uudet työnantajat voivat palkata. Toisin kuin ennen ei paperi ole enää niin sanottu varma tuote. Nykyään paperin menekki on vähentynyt, mikä johtaa tilanteeseen, jossa paperitehtaita joudutaan lopettamaan. 

Mikäli koko alueen elinkeinoverkosto on sidottu esimerkiksi juuri yhteen paperitehtaaseen, ja se joutuu lopettamaan, niin silloin tulee eteen tilanne, missä talouden keskeinen moottori lopettaa toimintansa. Jos kaupungissa ei ole ostovoimaa, niin silloin sen palvelut lakkaavat, ja tuo alue muuttuu sellaiseksi, että sinne ei mielellään kukaan muuta. Eli ihmisten pako alueelta saa aikaan ketjureaktion mikä johtaa palveluiden supistamiseen sekä alueen autioitumiseen. 

Jos alue satsaa vain yhteen toimijaan, niin tuon toimijan katoamisella on silloin katastrofaalisen suuret seuraukset alueen elinkeinorakenteelle. Ja jos ei ole työtä, niin silloin seuraa työttömyys sekä ketjureaktio jossa palvelut sekä ihmiset lähtevät alueelta. 

Tai jos alueen kehityksessä ajatellaan vain yhtiöitä eikä ihmisiä, niin se voi myös johtaa alueen autioitumiseen. Tuolloin alueelle saattaa tulla paljon yhtiöitä, mutta ihmiset sitten muuttavat alueelta pois. 

Alueiden ongelmana on se, että kaupunkien kehitys nähdään tai on nähty ainoastaan sellaisena, että kaupunkeihin halutaan korkean profilin yrityksiä. Jos alueita keitetään niin, että pääpaino on ainoastaan suurissa yrityksissä, niin se aiheuttaa liike-elämän keskittymisen yksittäisten toimijoiden ympärille. Eli jos alueelle tulee kaksi tai kolme suurta yritystä, niin jos ne sitten lähtevät pois, niin se saattaa vedä koko elinkeinoelämän pohjan. Jos alueella panostetaan useisiin yrityksiin, niin silloin ei yhden tai kahden yrityksen kaatuminen vaikuta niin paljon. 

Mutta jos alueelle halutaan useita pieniä sekä keskisuuria yrityksiä, niin silloin tietenkin ongelma on siinä, että millaisia yrityksiä sitten lähdetään houkuttelemaan. Korkean teknologian sekä korkean osaamisen yhtiöissä vaaditaan tietenkin paljon tietotaitoa. Mutta noiden yhtiöiden tuomat voitot ovat paljon suuremmat kuin esimerkiksi siivous-yhtiöiöiden tuomat voitot sekä sen kautta alueen saamat verotulot. Siis kun aletaan pohtia alueen elinkeinorakennetta, niin meidän pitää muistaa se, että mitä enemmän toimijoita alueella on, niin sitä vähemmän vaikutusta yksittäisen toimijan epäonnistumisella sekä mahdollisella poislähdöllä on alueen elinkeinorakenteeseen. 

Mutta sitten meidän pitää muistaa että kaupunkien kehitys ei saa tapahtua vain yhtiöiden sekä kovan markkinatalouden ehdoilla. Jos alueet autioituvat yöllä, niin siitä saattaa seurata sosiaalisia ongelmia, eli kaduille saattaa ilmaantua esimerkiksi muilta paikkakunnilta saapuvia jengejä tai sitten jos kaupungissa on pelkkiä toimistoja, niin silloin saattaa korruptio alkaa rehottaa. Samoin tyhjät asunnot aiheuttavat ongelmia eli niistä saattaa tulla irtolaisten tai katujengien kokoontumispaikkoja, kun tyhjillään olevia taloja otetaan luvatta käyttöön. 

Helsingin kaltaisten kaupunkien ongelma on se, että niissä on paljon yrityksiä. Mutta luonnollisten henkilöiden määrä laskee. Se nostaa elinkustannuksia tuollaisilla alueilla, missä ihmisten määrä vähenee sekä yhtiöiden määrä kasvaa.  Se että ihmiset muuttavat noin 30 kilometrin säteelle keskikaupungista aiheuttaa sen, että myös lähiöitä voi autioitua. 

Kuka haluaa maksaa saman verran vuokraa jostain yksiöstä kuin tilavasta omakotitalosta 30-60 minuutin matkan päästä työpaikalta. Ja tietenkin myös esimerkiksi etätyö varmasti houkuttelee muuttamaan kauas Helsingistä. Se nostaa tietenkin vuokratasoa, ja samalla myös aiheuttaa liike-alämön keskittymistä kauppakeskuksiin. Tuollainen kehitys voi vaikuttaa esimerkiksi korruptioon kielteisesti, koska suuren kaupungin valtuustoon saattaa päästä vain muutamalla äänellä, ja esimerkiksi Helsingin kokoisten kaupunkien sopimukset ovat todella arvokkaita. 

Se mikä sitten meistä kaikilta unohtuu on se, että työvoiman tarve maamme eri osissa on erilainen. Se miksi esimerkiksi jostain Kainuusta on vähän vaikea lähteä töihin esimerkiksi Helsinkiin on se, että Kainuussa asuvilla ihmisillä on usein omakotitalo, mikä sitten rajoittaa muuttovalmiutta todella paljon. Eli jos joku noista ihmisistä muuttaa Helsinkiin, niin häneltä jää jälkeen omakotitalo, joka on ehkä perintömaalle rakennettu. Kun ajatellaan palkkoja, joita sitten esimerkiksi siivoojat voivat saada, niin se ei varmaan houkuta muuttamaan Helsinkiläiseen kaksioon tai yksiöön, koska nuo asuinolot eivät ole samat mitä Kainuussa. Kuitenkin helsinkiläisen kaksion tai yksiön kulut ovat samaa luokkaa kuin kainuulaisen omakotitalon. 

Onko Putinilla syöpä vai ei?

Vuodettujen asiakirjojen mukaan Vladimir Putinilla on syöpä, joka kuitenkaan ei ehkä koidu hänen kuolemakseen, koska tuolla miehellä on mahdollisuus ostaa parasta mahdollista hoitoa. Siis jos ihmisellä on syöpä, niin vaikka se ei hänen henkeään välttämättä vie, niin se varmasti vaikuttaa tuon ihmisen elämään, koska syöpähoidot sekä erityisesti niihin kuuluvat sytostaattit sekä sädehoito ovat hyvin rankkoja. Samoin syöpään kuuluu tietenkin kipulääkitys ja mahdollisesti myös rauhoittavat lääkkeet, sekä kuolemanpelko. Eli ihminen ei kyllä aivan täysipainoisesti kykene osallistumaan jokapäiväiseen toimintaan saatikka sitten keskittymään asioihin, jotka vaativat suurta tarkkuutta.  Putin on 70-vuotias enkä tiedä siitä, mikä muuten hänen fyysinen kuntonsa on, mutta kuitenkaan 70-vuotias ei ole mikään nuori poika, jonka kudokset uusiutuvat nopeasti. 

Se mitä Putinista kerrotaan maailmalle ei ole kovin mairittelevaa ainakaan luottamuksellisen hoitosuhteen rakentamista ajatellen. Mikäli henkilö on vainoharhainen sekä pelkää myrkytystä, niin hän ei varmaan ole myöskään aivan sellainen niin sanottu helppo potilas. Ja se että Putinin läheisyydessä tapahtuu outoja onnettomuuksia tietenkin saattaa aiheuttaa sen, että lääkärit eivät joko uskalla tai kykene hoitamaan potilasta. Eli jos Putin koetaan pelottavaksi asiakkaaksi, jonka pelätään murhaavan lääkärinsä, niin silloin eivät lääkärit ehkä edes halua hoitaa tuota miestä. Tietenkin voi olla niin, että Putin ei edes anna muiden kuin luottolääkäriensä hoitaa häntä, ja nuo syöpäspesialistit kommunikoivat hoitoryhmän kanssa esimerkiksi chatin välityksellä. Joten ehkä tuollainen malli sitten saa aikaan sen, että hoito ei ole aivan niin hyvää kuin se voisi olla. 

Syöpä aiheuttaa ihmiselle kipua, ja erityisesti sytostaattit sekä kipulääkkeet saavat aikaan sen, että henkilön on vaikea keskittyä, ja samalla myös syöpään kuuluvat psyykkiset tekijät kuten kuolemanpelko aiheuttavat tietenkin unettomuutta. Saattaa olla että Putin ei yksinkertaisesti kyennyt keskittymään palavereissa, joissa käytiin läpi Ukrainan miehittämistä. Eli hän ei ehkä sitten enää halunnut tai pystynyt keskittymään esimerkiksi tiedustelupalvelujen keräämään aineistoon. En tiedä että olisiko FSB:n sekä GRU:n keräämä Ukrainaa sekä sen aseistusta tai puolustustahtoa käsittelevä aineisto ollut todenmukaista tai sellaista, että se olisi saanut Putinin uudelleen arvioimaan mahdollisuuksiaan. Tai sitten nuo raportit ovat olleet sellaisia, että niissä on kerrottu mitä Putin haluaa kuulla. 

Tuolla tarkoitan että joskus henkilö peittää pelon sillä, että hän on äkäinen muille. Hän saattaa kuvitella että toiset vain haluavat hyssytellä. Ja Putinin ajattelutapa on se, että neuvottelu heikompien kanssa on pelkuruutta. Eli saattaa olla että Putinille ei uskalleta kertoa kuin sitä, mitä hän haluaa kuulla. Ja syöpä sekä siihen liittyvät tuntemukset tekevät hänestä ehkä vielä tavallista äksymmän sekä pelottavamman kuin tavallisesti  Mutta kuitenkin hän ilmeisesti kuvitteli voivansa hyökätä valtioon sekä kiittää sen itseensä. Eli uskoiko Putin oikeasti että länsimaat eivät auttaisi Ukrainaa? Vai uskoiko hän siihen että tarjoamalla keppiä ja porkkanaa, niin hän saisi taas aikaan tilanteen, jossa Venäjän toimia katsotaan läpi sormien. 

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/057b439b-fbf9-4e13-bc1a-99522ca8aa3d

Euroopan sekä Kiinan suhteet ovat hiukan ongelmallisia molemmille osapuolille.

Kiinan sekä EUn suhde on oikeastaan kolmio, johon kuuluu myös Venäjä. Se tekee tuosta suhteesta todella monimutkaisen, eikä esimerkiksi Kiinan toiminta Taiwanilla sekä Etelä-Kiinan merellä ole ainakaan tehnyt tuosta suhteesta yhtään helpompaa. Kiinan sekä EUn suhde on hiukan ongelmallinen, koska Kiinan hallitus edustaa arvoja, jotka eivät ole EUn mielestä hyväksyttäviä, ja samoin EUn linja esimerkiksi ihmisoikeuksiin sekä päätöksenteon avoimuuteen sekä läpinäkyvyyteen on toinen kuin Kiinassa. 

Mutta samalla myös se, että Venäjä on Kiinan sekä EUn välissä tekee tästä lähentymisestä ongelmallisen. Kiina on yksi maailman suurimmista talous- sekä sotilaallisista mahdeista. Samoin Kiina on halpatuotantomaa, jossa valmistetaan erittäin paljon länsimaista teknologiaa. Se että korkean teknologian tuotteita valmistetaan Kiinassa tietenkin avaa Kansanarmeijalle pääsyn länsimaiseen teknologiaan. 

Tietenkin EU ainakin virallisesti haluaa, että Kiina ei ainakaan lähti suoraan antamaan suuren luokan aseellista avustusta Venäjälle, mikä vaikuttaa Ukrainan tilanteeseen siten, että sota pitkittyy. Mutta myöskään EU tai USA ei halua antaa Ukrainalle sen kaikkein eniten tarvitsemia aseita, joilla Ukraina kykenisi iskemään Venäjällä sekä Valko-Venäjällä oleviin kohteisiin. Ja joidenkin mielestä esimerkiksi Ukrainan avustuksia mitoitetaan siten, että tuo maa ei saa voittoa ainakaan kovin helposti. 

Venäjän huono menestys Ukrainassa sekä sen asevoimien toimintatavoissa ilmenneet puutteet varmaan saavat aikaan sen, että Venäjän aseet eivät kelpaa samalla tavoin kuin ennen. Eikä esimerkiksi Wagner-PMC:n kautta ostettavan sotilaskoulutuksen avulla enää saada länsivaluuttaa. Siis yksi Wagner-PMCn tehtävistä saattaa olla sotilaskoulutuksen tarjoaminen valtioille sekä mahdollisesti yksityisille toimijoille, joilla on varaa maksaa tuosta koulutuksesta. 

Osa noista palkkioista varmaan päätyy GRUn sekä FSBn tileille, jossa niitä käytetään noiden tiedustelujärjestöjen pimeiden operaatioiden järjestelyyn. Yleensä Wagner-PMCn kaltaiset järjestöt ovat hiukan monimutkaisempia toimijoita, ja niiden takana olevat toimijat sekä heidän suhteensa ovat sitten hiukan monimutkaisempia kuin normaalit ihmiset haluavat edes tietää. Jos Venäjän menestys on huono, niin silloin tietenkään ei noille palkkasotureille tule keikkoja. 

Samalla kun puhumme aseellisesta tuesta Ukrainalle, niin emme varmaan kuitenkaan halua että Ukrainalaiset alkavat kostaa venäläisille, jolloin ihmisoikeusloukkaukset voivat viedä Ukrainalta sen saaman tuen sekä sympatian. Mutta kuitenkin meidän on aina muistettava se, että Venäjän siviileihin kohdistamalla rikollisella toiminnalla on saattanut olla sellainen taka-ajatus että niiden avulla herätetään ukrainalaisten vihaa venäläisiä kohtaan, ja sitten Venäjän propagandakoneisto voi suoraan perustella esimerkiksi suoran hyökkäyksen sekä Ukrainan miehityksen sillä, että se tuli vain slaaviveljien tueksi. Mutta sitten vain kävi niin, että Venäjän hyökkäys ei edennyt aivan sillä tavalla kuin oli suunniteltu tai sitten tuon erikoisoperaation tarkoitus on joku muu kuin vain valloittaa Ukraina. 

Sotaan johtaneet syyt sekä sotatapahtumiin liittyvät toimijat yhdessä kaikkien sotaan liittyvien taustatoimijoiden kanssa ovat usein paljon monimutkaisempia kuin se mitä julkisuudessa esitetään. Eli sotaan tai siihen liittyvään toimintaan ei ole vain yhtä syytä. 

Eli se saattaa olla myös niin sanottu "puhdistustoimenpide", jolla esimerkiksi sellaiset tahot jotka tietävät esimerkiksi Putinin tai hänen lähipiirinsä asioista joista he eivät halua kansan tietävän eliminoidaan. Meidän pitää huomioida että Putin ei ole yksin koko Venäjän hallinto. Siellä on muitakin jotka ovat käyttäneet kyynärpäätaktiikkaa kohotessaan vallan huipulle. Ja joku heistä on saattanut suoraan käyttää Wagner-järjestöä omien kilpailijoidensa eliminoimiseen. Eli tuo "joku" on saattanut suoraan väittää jonkun tappokäskyn tulleen Putinilta. 

Tai sitten muuten tehnyt asioita Putinin selän takana. Sodalla sekä siihen liittyvällä toiminnalla saattaa olla useita tarkoitusperiä. Ja tietenkin myös Putin itse saattaa toivoa oikein pitkää sotaa, jolla hän voi perustella ainakin lähipiirilleen kovan linjan sensuurin sekä kaikki muutkin rajoitukset. Samoin meidän pitää huomioida se, että sota on loistava tapa kääntää katseet pois omasta toiminnasta. Kiinalle sekä Iranille on samalla tavalla edullista, jos sota jatkuu mahdollisimman pitkään. 

Kiina saattaa haluta sen paikan, mikä Neuvostoliitolla oli ennen sen hajoamista. Ja Iran varmaan myös haluaa tehdä aseista yhden suuren vientiartikkelin itselleen. Eikä se ole niin turhan tarkka asiakkaistaan kuin joku eurooppalainen toimija. Aseet ovat suuri kauppatuote, ja myös muut kuin suurvallat ovat halukkaita pääsemään noille markkinoille. 

Tuolloin maailman huomio saadaan kääntymään pois noiden maiden sisäisistä asioista. Eli maailmassa on monia ihmisiä, joiden mielestä Ukrainan sodalle ei tarvitse ainakaan heti löytyä päätöstä. Samoin Venäjän luonnonvarioille löytyy paljon ottajia, joita ei varmaan huvita niistä maksaa ainakaan maailmanmarkkinahintoja. Saattaa olla että Venäjä halusi Ukrainan operaatiossaan demonstroida maailmalle sen aseiden tehoa, ja ehkä Putin toivoi puolustusteollisuuden tai aseteollisuuden tuotteista uutta vientiartikkelia Venäjälle. Joten hän ehkä sitten päätti sen takia esitellä omien aseidensa tehoa todellisessa tilanteessa. 

Venäjän konventionaaliset aseet eivät ole toimineet aivan kuten olisi pitänyt, ja sen takia tuon maan ystävät alkavat olla vähissä. Nimittäin kukaan ei halua ostaa aseita, joista ei ole hyötyä. Tuo konventionaalisen iskuvoiman toimimattomuus on ajanut Venäjää kohti vaarallista riippuvuutta ydinaseisiin perustuvasta vaikuttamisesta. Samoin sen joukot eivät ole olleet aivan sillä tasolla kuin olisi pitänyt. Joten tällainen asia tietenkin mutkistaa esimerkiksi venäläisten sotilaskoulutusasiantuntijoiden palkkaamista. Jos oma taktiikka tai sotilastaidot eivät ole sellaiset, että niillä joku sitten jotain tekee, niin silloin eivät Wagner-järjestön kaltaiset palkka-armeijat saa töitä. Ja Wagner-järjestö on yksi väline millä Venäjä on hankkinut esimerkiksi ulkomaista valuuttaa. 

Mutta kuten tiedämme, niin kansainväliset suhteet ovat aina hyvin ongelmallisia, ja vaikka pääasialliset linjat olisi sovittu, niin pienemmistä asioista voidaan aina nostaa haloo. Ja yksi noista haloon aiheista on se, että kuinka paljon EU haluaa tehdä kauppaa juuri Venäjän takana olevan Kiinan kanssa. Kaikki Kiinassa valmistetut tuotteet tuodaan EUn markkinoille Venäjän kautta tai sitten ne pitää rahdata laivalla maailman ympäri. Tuollaisessa tilanteessa Venäjä varmasti ottaa tilanteesta kaiken irti. Eli Venäjän asevoimat saattavat pyytää muutamia kannettavia tietokoneita sekä muita vastaavia tuotteita vastineeksi siitä, että ne tuodaan Venäjän läpi. 

https://www.ft.com/content/08028d18-b976-11e7-9bfb-4a9c83ffa852

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/puolan-p%C3%A4%C3%A4ministeri-eurooppalaiset-voivat-tehd%C3%A4-historiallisen-virheen-lis%C3%A4tess%C3%A4%C3%A4n-siteit%C3%A4%C3%A4n-kiinaan/ar-AA19PfTY?ocid=msedgdhp&pc=ENTPSP&cvid=6b53ef67d1cd4c1f8c4eb037205f1c7f&ei=22

Pentagonin tietovuoto muistuttaa meitä siitä miten tärkeä tietoturva oikeastaan on.

Pentagonin tietovuoto, jota on muutaman päivän ajan puitu mediassa muistuttaa siitä, kuinka tärkeässä asemassa tietoturvan ainakin pitäisi olla tämän päivän yhteiskunnassa. Tietomurron ero tavalliseen murtoon on se, että tietomurron kohdalla hakkerit eivät jätä mitään päällepäin näkyviä jälkiä, ja sen jälkeen esimerkiksi linnoitteiden ja muiden tärkeiden kohteiden sijainti voi olla vihollisen tiedossa. Nykyaikaisten täsmä-aseiden aikakaudella tiedot esimerkiksi joidenkin linnoituslaitteiden sijainnista voi johtaa siihen, että nuo linnoitukset sekä vaikkapa ase- ja ammusvarastot joutuvat täsmä-aseiden kohteeksi muutamassa sekunnissa hyökkäyksen alkamisesta. 

 Itse en tiedä että kuinka paljon tietoa esimerkiksi Ukrainan taktisista suunnitelmista on Pentagonin tiedossa, mutta se että esimerkiksi Ukrainaan toimitettujen aseiden teknisiä tietoja on päätynyt Venäjän käsiin voi olla asia, mikä saa aikaan ei toivottua tulosta. 

Tietomurrot sekä niiden yritykset ovat osa nykypäivän tiedustelutoimintaa, joten datahyökkäyksiin pitää varautua yhteiskunnan jokaisella tasolla. Ja muistettava se, että jokainen meistä voi olla todellisuudessa henkilö, johon yritetään vaikuttaa. Eli se että meistä varmaan jokainen ajattelee ettemme omaa mitään mitä hakkerit tai trollaajat voivat haluta on väärä ajattelumalli. Jokainen meistä voi omata esimerkiksi Facebookissa sellaisen tuttavan, jolla on tietoa mitä hakkerit tai psykologisen sodankäynnin asiantuntijat voivat haluta. Tai sitten nuo henkilöt voivat ikään kuin ratsastaa tavallisen ihmisen identiteetillä, ja kysellä asioita, joista ei saisi puhua. 

Yllä: Alun perin tietoturvan testaamista varten kehitetty Kali-Linux sisältää paljon välineitä, jotka soveltuvat hakkerointiin. Nuo välineet ovat melko kalliita sekä samalla haluttuja. Ja esimerkiksi autoritääriset valtiot voivat luvata noita paketteja "ystävällisille hakkereille". Tuolloin FSB toimittaa pari läppäriä missä nuo ohjelmistot ovat yhteistoiminnassa oleville tahoille, ja saavat vastalahjaksi tietoja, joiden se katsoo hyödyttävän Venäjää. 

Nuo henkilöt voivat esittää hyvinkin viatonta, mutta todellisuudessa heidän vaikuttimensa saattavat olla aivan muuta. Yksi tapa saada tietoja on tietenkin sosiaalinen hakkerointi. Tuolloin kohdetta jolla on mielenkiintoista tietoa lähestytään jollain tavalla, ja sitten häntä "kannustetaan" antamaan omia tunnuksiaan hyökkääjien käyttöön, ja se mikä tekee varsinkin hallitusten laskuun toimivista hakkereista vaarallisia on se, että heillä on erittäin suuret resurssit käytettävissään. Eli he voivat esimerkiksi saada käyttöönsä tekoälyjä, joilla voidaan vertailla ihmisten kuvia. 

Tuolloin hakkerit voivat paikallistaa toimijoita, joilla on pääsy esimerkiksi luottamukselliseen tietoon.  Ja sitten hakkerit voivat etsiä noita henkilöitä tai heidän tuttaviaan Facebookista tai muualta sosiaalisesta mediasta. Se että esimerkiksi Venäjän tai Kiinan laskuun toimivat hakkerit ovat voimakkaasti esillä näissä projekteissa johtuu noiden valtioiden suljetusta internetistä. Venäjällä sekä muissa autoritaarisissa valtioissa hakkerien värvääminen on verraten helppoa. Riittää että heitä pelotellaan armeijalla tai työleireillä, ja jos he suostuvat yhteistyöhön, niin silloin nuo henkilöt saavat vapaammin käyttää internettiä kuin normaalit ihmiset. 

Eli valtioilla joilla on rajaton valta on myös paljon mitä he voivat tarjota tai jolla he voivat uhata henkilöitä, jotka osaavat esimerkiksi hakkeroida. Ja tietenkin yhteistyö länsimaisten hakkerien kanssa saattaa johtaa siihen, että nuo autoritääriset valtiot tai niiden tiedustelupalvelut voivat toimittaa yhteistoiminnassa olevilla jengeille esimerkiksi kalliita työkaluja, jotka soveltuvat hakkerointiin. 

Onko Taiwanin lähtölaskenta alkanut?

Vaikka Ukrainassa on sota, niin emme saa unohtaa että maailmassa on muitakin kriisipesäkkeitä kuin vain Ukraina. Ukrainan sota tietenkin kiinnostaa tiedotusvälineitä, mutta maailman toisella puolella Taiwanin ja Kiinan rajalla on toinen kriisi, joka on jatkunut jo 1950-luvulta asti. Kiina varmaan mielellään käyttää Ukrainan sotaa katseenvangitsijana ja ainakin osoittaa samalla halua ryhtyä toimenpiteisiin Taiwania vastaan. 

Eli kun maailman huomio kääntyy kohti Ukrainaa, niin Kiina käyttää tilaisuutta hyväkseen ja aloittaa suoran toiminnan Taiwania vastaan. Mutta tuo hyökkäys voi liittyä Kiinan sisäpolitiikkaan samoin kuin se, että Kiina ei hyökkää Taiwanille. Vaikka Kiinan johto puhuu kapinallisen maakunnan liittämisestä Kiinan kansantasavaltaan, niin toisaalta Kiinan johto tarvitsee ulkoista vihollista, jonka avulla se voi komentaa miehiä Kiinan Kansanarmeijaan. 

Jos sisäpoliittinen asetelma muuttuu Pekingin johdon mielestä kiusalliseksi, niin silloin se voi Taiwaniin vedoten komentaa sotaharjoitukset. Taiwanin itsenäisyys on jossain määrin kiistanalainen, koska Kiina pitää Taiwania kapinallisena maakuntanaan. Pekingin johto on erittäin tiukasti asennoitunut tuohon näkemykseen, joten Taiwanin tunnustaminen olisi sille valtava arvovaltatappio sekä kasvojen menetys. 

Taiwan on Kiinaan verrattuna pieni maa, jolle Kiina katsoo voivansa uhitella sekä räyhätä melko vapaasti ilman että siitä tulee vakavia seuraamuksia. Taiwanin sotilaallinen voima ei Kiinalle riitä, mutta kuitenkin Kiina olettaa voittavansa Taiwanin melko helposti. Kuitenkin jos esimerkiksi Kiinan asejärjestelmät eivät toimi odotetusti, niin silloin Taiwanilla saattaa tulla erittäin suuria tappioita. 

Taiwan on tietenkin linnoittanut rantojaan, mutta kuitenkin Kiinan laivasto on kokeillut esimerkiksi ratatykkejä, joiden ammusten lentonopeus on moninkertainen äänennopeus. Kiinan väitteiden mukaan sen laivaston kehittelemä ratatykki kykenee lähettämään ammuksen matkaan nopeudella Mach 27. Tuolloin kineettisen energian iskuvoima on erittäin suuri. 

Kyseinen ase on super-versio GAU-8 "Avenger" konetykistä, jota Fairchild Republic A-10 Thunderbolt II rynnäkkökone käyttää.  Noista tykeistä ainakin yksi on ollut sijoitettuna maihinnousualukseen. Tuollaisella aseella Kiinan laivasto toivoo ilmeisesti voivansa tuhota bunkkereita. Mutta se antaa erittäin suuren tulivoiman myös pienille sota-aluksille. Ja esimerkiksi maihinnousualus voi tuhota risteilijän tai lentotukialuksen tuolla laitteella. Nuo rata- tai raidetykit ovat superkonetykkejä, välineitä, jotka kelpaavat sekä ilma- että maa ja merimaalien tuhoamiseen. 

Yllä Kiinan laivaston elektromagneettinen ratatykki (Rail Gun) jolla nuo alukset voivat pyyhkiä bunkkereita rannasta. 

Kiinan uusi sotaharjoitus Taiwanin saartamiseksi sekä myös ehkä maihinnousuun tuolle saarelle on asia, jota voidaan luonnehtia vakavaksi, ei toivotuksi tavaksi vaikuttaa asioihin. Kiinan kansantasavalta pitää Taiwania kapinallisena maakuntanaan, mikä sitten tietenkin vaikeuttaa kaikkia neuvotteluja Taiwanin ja Kiinan välillä. Tämä tarkoittaa että Kiinan johdon mielestä Taiwanin valtaaminen olisi lähinnä poliisitehtävään verrattavaa toimintaa, mutta Pekingin johto ei tiedä kuinka tehokas sen oma kehuttu aseistus on, ja kuinka tehokas Taiwanin aseistus on. Mutta voidaan ajatella että Kiinan johto haluaa pyyhkiä Taiwanin pois maailmankartalta. 

Se miksi Peking ei tätä vielä ole tehnyt saattaa johtua siitä, että Kiinassa pelätään suuria eliittijoukkoihin kohdistuvia tappioita, ja nuo tappiot ovat sikäli ongelmallisia, että Kiinan kansantasavalta käyttää juuri noita joukkoja mielenosoitusten hajottamiseen sekä erilaisiin tarkkuutta vaativiin kommando-operaatioihin kuten toisinajattelijoiden pidättämiseen. Jos noiden joukkojen koko pienenee liiaksi, niin silloin saattavat niiden sisäpoliittiset tehtävät vaarantua. 

Eli nuo joukot toimivat silloin, jos tehtävää ei voida antaa poliisille. Mutta toinen syy Kiinan pidättäytymiseen Taiwanin valtauksesta on Kiinan riippuvuus länsimaisesta elektroniikasta. Jos Kiina hyökkää Taiwanille, niin se voi joutua talouspakotteiden kohteeksi. Ja nuo pakotteet tietenkin koskevat esimerkiksi mikroprosessoreja sekä mobiiliteknologiaa. 

Saattaa myös olla niin, että jotkut Pekingin virkamiehet ovat tallettaneet varallisuuttaan Taiwanin pankkeihin joiden kautta he sitten ovat voineet siirtää valuuttaa länsimaihin sekä omaan että esimerkiksi opiskelijavaihto-ohjelman käyttöön. Kiinan aktiivinen vaihto-oppilas ohjelma länsimaisiin yliopistoihin johtuu maan kuumeisesta halusta hankkia korkean teknologian tuotteita kuten mikrosuorittimia sekä tietotaitoa joilla noita prosessoreita voidaan hyödyntää tehokkaasti. Kiina on tietenkin myös kiinnostunut esimerkiksi tekoälystä sekä sen tuomista valvonta ja sotilaallisista mahdollisuuksista. 

Esimerkiksi hakkerointiin soveltuvien ohjelmien ongelma on se, että jos niiden lisenssejä myydään  Kiinaan, niin silloin tuohon ohjelmaan sujahtaa niin sanottu tracking cookie. Tai jos ohjelma paljastuu hakkerointivälineeksi, niin sen käyttö esimerkiksi Kiinasta käsin voidaan estää. Ongelma on siinä, että jos kiinalaiset hakkerit pääsevät vapaasti internetiin, niin he voivat myös saada käsiinsä tietoa, joka on Kiinan johdon mielestä vahingollista. 

Eli nuo varinaiset nettivakoojat toimivat Kiinan kansantasavallasta käsin, jotta heidän toimintaansa voidaan valvoa.  Tuon takia Kiina haluaa varmasti tuottaa tuollaisia ohjelmistoja itse. Ja siksi sen himoitsema teknologia voi olla lähellä ChatGPT:n kaltaisia tekoälyjä, joiden avulla voidaan esimerkiksi paljastuneelle hakkerointisovellukselle asetettuja estoja kiertää. 

Jos Kiina ei saa enää kouluttaa esimerkiksi koodaajia jossain huippuluokan yliopistoissa, niin silloin se ei enää saa viimeistä tietotaitoa  joka koskee juuri Kiinan himoitsemaa tekoälyä sekä robottien kuten dronejen ryhmätoimintaa. Kiinan kansantasavallan ongelma on se, että sen tarvitsemaa teknologiaa ei suoraan opeteta missään kouluissa. 

https://www.naval.com.br/blog/2018/07/04/marinha-chinesa-planeja-instalar-railgun-eletromagnetico-em-destroier/

https://ukdefencejournal.org.uk/chinese-vessel-spotted-testing-electromagnetic-railgun/

https://www.verkkouutiset.fi/a/taiwan-on-uhattuna-lahtolaskennan-arvioidaan-jo-alkaneen/#905e1060

https://en.wikipedia.org/wiki/Fairchild_Republic_A-10_Thunderbolt_II

Mitä haluaisimme tuoda NATOoon?

Työelämäprofessori Jarno Limnéll sanoi että Suomen kannattaisi tuoda NATOoon korkean teknologian sekä kybertuvallisuuden osaamistaan. Nuo asiat ovat ainakin sellaisia, että noilla sektoreilla oma osaamisemme on maailman huippua, ja esimerkiksi suomalaiset Ice Eye tutkavalvonta sateliitit ovat välittäneet Ukrainassa enemmän tietoa kuin kaikki dronet yhteensä. Tuollaista teknologiaa NATOssa sekä EUssa varmaan halutaan, koska se tuo käyttöön myös eurooppalaisia ratkaisuja, ja vähentää Euroopan riippuvuutta USAn tuesta. 

Ice Eyen kaltaiset avaruuteen sijoitettavat järjestelmät vaativat kantoraketteja tai muita välineitä joilla ne voidaan ampua kiertoradalle. Siis se että voisimme tuoda NATOoon jotain mikä on ennen ollut vain USAn käytössä varmasti huomioidaan, sekä tietenkin se että maamme teollisuus on itse kehittänyt nämä tuotteet parantaa asemiamme NATOssa. Eli jos voimme tuoda sinne jotain hyödyllistä sekä sellaista mitä muilla ei ole, niin olemme paremmassa asemassa. 

Kyberturvallisuus on väline jolla estetään kaiken maailman tietokonevirusten sekä disinformaation levittäminen. Myös tuolla alalla maamme on vahva toimija. Tietenkin myös tekoälyt ja muut tuotteet ovat sellaisia, että niitä voidaan maassamme kehitellä, vaikka tietenkin joku aina on tällaista muutosta vastaan. Tällä viittaan suurella volyymilla julkaistuun manifestiin, jossa noin 1000 allekirjoittanutta haluaa keskeyttää tekoälyn kehittämisen puoleksi vuodeksi. 

Tuosta asiasta pitäisi sitten tehdä kansainvälinen sopimus, joka sitoo kaikkia sen allekirjoittaneita. Ja tietenkin kaikki ICT-hautomot sekä farmit joissa noita tekoälyjä kehitetään pitäisi vähintään räjäyttää, jos tuota uutisointia nyt sitten on uskominen. Tuollaisia kyselyitä tai tutkimuksia epäillään joskus Putinin trollikanavan tuotteiksi, koska Venäjällä tähän tutkimukseen ei olla panostettu. 

Tietenkin me voimme samalla kysyä, että luopuiko esimerkiksi Venäjä omasta kemiallisten aseiden kehittämiseen tarkoitetusta Foliant-ohjelmastaan jossa kuuluisa Novichoke-hermomyrkky kehitettiin? Mikäli haluamme sitten tuoda NATOoon jotain, niin tietenkin tuo jokin on se, missä olemme parhaita.

Me voimme tietenkin kehitellä ajatuksen, että olemme vain saamassa jotain NATOsta, emmekä viedä mitään tuohon järjestöön. Tuolloin kohtaamme tilanteen, jossa meitä ei ehkä kohdella aivan niin suopeasti, kuin jos vaikka haluaisimme jotain antaa tuolle järjestölle. Siis jos haluaa jotain saada, niin silloin on myös pakko antaa jotain. Me emme varmaan halua olla NATOssa se, joka toimittaa vain miehiä johonkin operaatioon, vaan me haluamme ilmeisesti myös saada tuolta NATO-jäsenyydeltä jotain muutakin kuin vain amerikkalaisia juoksentelemaan maamme metsiin. 

Tai itse ainakin uskoisin että me haluamme myös esimerkiksi pääsyn Lockheed Martinin kaltaisten yhtiöiden suljettujen ovien taakse mukaan heidänkin projekteihinsa, jolloin voimme varmistaa esimerkiksi sen, että voimme saada maallemme kustomoituja puolustusteollisuuden tuotteita, joiden ominaisuuksiin voimme itse vaikuttaa. Jos voimme tuoda jotain NATOoon, niin silloin tietenkin meihin suhtaudutaan suopeammin kuin silloin jos olemme vain saava osapuoli.