Alueen elinkeinorakenne määrittää myös työperäisen maahanmuuton tarpeen. Työperäinen maahanmuutto on asia, mikä ainakin joidenkin ihmisten mielestä tarkoittaa sitä, että maahamme tuodaan valtava määrä siivoojia tekemään niitä töitä, jotka eivät syntyperäisille suomalaisille nyt satu kelpaamaan. Ja tietenkin ongelma on siinä, että jos työperäinen maahanmuuttaja on jonkun toisen maan kansalainen, niin silloin hän maksaa veronsa tuonne kotimaahansa. Kuitenkin työperäisen maahanmuuton toinen ongelma on siinä, että esimerkiksi ICT- ja muut vastaavat alat tarvitsevat osaavia koodaajia sekä muita vastaavia tekijöitä. Samalla työperäisen maahanmuuton kautta saadut osaajat kuitenkin estävät kotimaisten osaajien kehittymisen.
Työperäinen maahanmuutto on asia, mikä on aikoinaan otettu käyttöön siksi, että sen avulla saadaan halpaa sekä ainakin paperilla osaavaa työvoimaa maahamme. Ulkomaiset työntekijät sitten solmivat työsopimuksen oman maansa työvoiman välitysyhtiön kanssa, joka sitten takaa sen, että noille työntekijöille maksetaan palkkaa tuon heidän kotimaansa taksojen mukaan. Eli ulkomainen työntekijä voidaan pestata määrä-ajaksi, ja hänet voidaan sitten saman tien lähettää kotimaahansa kun urakka sattuu loppumaan.
Tuo asia että esimerkiksi ulkomaisten työntekijöiden palkat saattavat olla Venäjällä tai jossain Afrikassa kovaa luokkaa luo sitten sellaisen työilmapiirin, missä ulkomainen työntekijä ei uskalla tai halua valittaa, koska hänet voidaan tuolloin erottaa. Eli yksi asia missä ulkomainen työntekijä eroaa suomalaisesta on se, että hänestä pääsee helpommin eroon kuin kotimaisesta työntekijästä. Ulkomaiset työntekijät voivat elää maassamme melko vaatimattomasti, jos he saavat asunnon sekä ruokailun työpaikan puolesta. Tuolloin he eivät joudu maksamaan esimerkiksi vuokraa tai ruokaa, joka on maassamme melko kallista.
Jos ajatellaan että entinen kainuulainen paperityöntekijä, jolla on ollut todella hyvä palkka muuttaa Helsinkiin siivoamaan, niin silloin hän varmaan joutuu leikkaamaan tuloistaan sekä myös muusta elintasostaan. Jos tuolla esimerkkimme paperityöntekijällä on Kainuussa esimerkiksi omakotitalo, jonka hän on rakentanut joskus paperiboomin aikaan, niin hän ei ehkä saa tuota taloaan myydyksi. Kun ihminen ostaa omakotitalon, niin silloin hänellä pitää olla joku työpaikka. Jos töitä ei löydy, niin silloin ei tuota taloa osta kukaan.
Kainuun ongelma on siinä että siellä esimerkiksi paperitehtaan alasajo merkitsee paljon. Saattaa olla että tuollainen tehdas on koko kaupungin ainoa suurempi työnantaja. Ja jos sitten paperi ei mene kaupaksi, niin silloin pitää tehdas lopettaa. Tuolloin saattaa kokonaisen kaupungin suurin työnantaja mennä konkurssiin, mikä tarkoittaa että tuolla työnantajalla saattaa olla verkosto jokaisessa perheessä. Tuolloin konkurssi vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti koko kaupunkiin. Ja jos ihmiset eivät saa työtä, niin he eivät voi ostaa mitään. Tuo tietää ketjureaktiota jossa ensin kaupat ja sitten nuoret lähtevät pois, ja jäljelle jää vain vanhoja miehiä sekä naisia.
Eli jos alueelle aiotaan saada uusia työnantajia, niin silloin siellä pitää olla sellaista työvoimaa, jota uudet työnantajat voivat palkata. Toisin kuin ennen ei paperi ole enää niin sanottu varma tuote. Nykyään paperin menekki on vähentynyt, mikä johtaa tilanteeseen, jossa paperitehtaita joudutaan lopettamaan.
Mikäli koko alueen elinkeinoverkosto on sidottu esimerkiksi juuri yhteen paperitehtaaseen, ja se joutuu lopettamaan, niin silloin tulee eteen tilanne, missä talouden keskeinen moottori lopettaa toimintansa. Jos kaupungissa ei ole ostovoimaa, niin silloin sen palvelut lakkaavat, ja tuo alue muuttuu sellaiseksi, että sinne ei mielellään kukaan muuta. Eli ihmisten pako alueelta saa aikaan ketjureaktion mikä johtaa palveluiden supistamiseen sekä alueen autioitumiseen.
Jos alue satsaa vain yhteen toimijaan, niin tuon toimijan katoamisella on silloin katastrofaalisen suuret seuraukset alueen elinkeinorakenteelle. Ja jos ei ole työtä, niin silloin seuraa työttömyys sekä ketjureaktio jossa palvelut sekä ihmiset lähtevät alueelta.
Tai jos alueen kehityksessä ajatellaan vain yhtiöitä eikä ihmisiä, niin se voi myös johtaa alueen autioitumiseen. Tuolloin alueelle saattaa tulla paljon yhtiöitä, mutta ihmiset sitten muuttavat alueelta pois.
Alueiden ongelmana on se, että kaupunkien kehitys nähdään tai on nähty ainoastaan sellaisena, että kaupunkeihin halutaan korkean profilin yrityksiä. Jos alueita keitetään niin, että pääpaino on ainoastaan suurissa yrityksissä, niin se aiheuttaa liike-elämän keskittymisen yksittäisten toimijoiden ympärille. Eli jos alueelle tulee kaksi tai kolme suurta yritystä, niin jos ne sitten lähtevät pois, niin se saattaa vedä koko elinkeinoelämän pohjan. Jos alueella panostetaan useisiin yrityksiin, niin silloin ei yhden tai kahden yrityksen kaatuminen vaikuta niin paljon.
Mutta jos alueelle halutaan useita pieniä sekä keskisuuria yrityksiä, niin silloin tietenkin ongelma on siinä, että millaisia yrityksiä sitten lähdetään houkuttelemaan. Korkean teknologian sekä korkean osaamisen yhtiöissä vaaditaan tietenkin paljon tietotaitoa. Mutta noiden yhtiöiden tuomat voitot ovat paljon suuremmat kuin esimerkiksi siivous-yhtiöiöiden tuomat voitot sekä sen kautta alueen saamat verotulot. Siis kun aletaan pohtia alueen elinkeinorakennetta, niin meidän pitää muistaa se, että mitä enemmän toimijoita alueella on, niin sitä vähemmän vaikutusta yksittäisen toimijan epäonnistumisella sekä mahdollisella poislähdöllä on alueen elinkeinorakenteeseen.
Mutta sitten meidän pitää muistaa että kaupunkien kehitys ei saa tapahtua vain yhtiöiden sekä kovan markkinatalouden ehdoilla. Jos alueet autioituvat yöllä, niin siitä saattaa seurata sosiaalisia ongelmia, eli kaduille saattaa ilmaantua esimerkiksi muilta paikkakunnilta saapuvia jengejä tai sitten jos kaupungissa on pelkkiä toimistoja, niin silloin saattaa korruptio alkaa rehottaa. Samoin tyhjät asunnot aiheuttavat ongelmia eli niistä saattaa tulla irtolaisten tai katujengien kokoontumispaikkoja, kun tyhjillään olevia taloja otetaan luvatta käyttöön.
Helsingin kaltaisten kaupunkien ongelma on se, että niissä on paljon yrityksiä. Mutta luonnollisten henkilöiden määrä laskee. Se nostaa elinkustannuksia tuollaisilla alueilla, missä ihmisten määrä vähenee sekä yhtiöiden määrä kasvaa. Se että ihmiset muuttavat noin 30 kilometrin säteelle keskikaupungista aiheuttaa sen, että myös lähiöitä voi autioitua.
Kuka haluaa maksaa saman verran vuokraa jostain yksiöstä kuin tilavasta omakotitalosta 30-60 minuutin matkan päästä työpaikalta. Ja tietenkin myös esimerkiksi etätyö varmasti houkuttelee muuttamaan kauas Helsingistä. Se nostaa tietenkin vuokratasoa, ja samalla myös aiheuttaa liike-alämön keskittymistä kauppakeskuksiin. Tuollainen kehitys voi vaikuttaa esimerkiksi korruptioon kielteisesti, koska suuren kaupungin valtuustoon saattaa päästä vain muutamalla äänellä, ja esimerkiksi Helsingin kokoisten kaupunkien sopimukset ovat todella arvokkaita.
Se mikä sitten meistä kaikilta unohtuu on se, että työvoiman tarve maamme eri osissa on erilainen. Se miksi esimerkiksi jostain Kainuusta on vähän vaikea lähteä töihin esimerkiksi Helsinkiin on se, että Kainuussa asuvilla ihmisillä on usein omakotitalo, mikä sitten rajoittaa muuttovalmiutta todella paljon. Eli jos joku noista ihmisistä muuttaa Helsinkiin, niin häneltä jää jälkeen omakotitalo, joka on ehkä perintömaalle rakennettu. Kun ajatellaan palkkoja, joita sitten esimerkiksi siivoojat voivat saada, niin se ei varmaan houkuta muuttamaan Helsinkiläiseen kaksioon tai yksiöön, koska nuo asuinolot eivät ole samat mitä Kainuussa. Kuitenkin helsinkiläisen kaksion tai yksiön kulut ovat samaa luokkaa kuin kainuulaisen omakotitalon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.