Asevoimat ovat väline, jolla valtio pitää alueensa koskemattomana. Voidakseen suorittaa tehtävänsä pitää asevoimilla olla sellaiset välineet, joilla se kykenee torjumaan hyökkääjän. Samoin puolustajalla pitää olla sellainen tahtotila, että se luottaa itseensä sekä välineisiinsä. Ja tehokas maanpuolustus vaatii tehokkaita sekä julmia välineitä, joita kukaan ei varmaan toivo joutuvansa käyttämään todellisessa tilanteessa. Ja julmat välineet ovat välineitä, joilla vihollista pelotetaan olemaan poissa omalta alueelta.
Tässä vaiheessa sanoisin että olisi mukavaa kuulla millaisia kommentteja Kreml antaisi, jos olisimme jättäytyneet yksin idän ja lännen väliin? Olisivatko nuo kommentit siitä, ettei Venäjä hyökkää tai uhkaa Suomea aivan yhtä rauhantahtoisia tai sävyltään sovittelevia kuin nyt kun olemme onnistuneet hakemaan NATOn jäsenyyttä sekä päässeet NATOn 31 jäsenvaltioksi, ja sitten seuraavaksi tietenkin etsimme paikkaamme tuon liiton komentorakenteessa.
Rauhanliikkeen suhde maanpuolustuksesta tehtäviin päätöksiin on omituinen, nimittäin tähän asti tuo liike on ollut lähinnä USA-vastainen seurusteluklubi, jossa ei olla ollenkaan huomioitu Neuvostoliiton sekä myöhemmin Venäjän aseistautumista. Aikoinaan Neuvostoliitto käytti kansainvälistä rauhanliikettä omiin tarkoituksiinsa. Eli KGBn ajatus oli se, että rauhanliike olisi väline, jonka avulla länsimaiden omat puolustusvoimat rapautetaan, minä jälkeen läntinen Eurooppa olisi avoin Neuvostoliiton asevoimien voimakkaalle vaikutusoperaatiolle.
B-52H
Kaikki me haluaisimme maailmaan rauhaa, mutta se ei nyt satu sopimaan Vladimir Putinille. Hänen toimintansa on ollut johdonmukaisesti yltiöisänmaallisuuden lietsomista sekä äärinationalismiin perustuvaa pelottelua. Ja keskeisessä roolissa tuossa pelottelussa ovat tietenkin Venäjän asevoimat, joiden kalustolla sekä uhrivalmiudella ja armottomuudella Putin on tähän asti leveillyt. Mutta sitten kävi niin, että omat taidot sekä varusteet eivät riittäneet Ukrainassa. Mutta sitä ennen Syyrian operaatio antoi Putinille rohkeutta lähteä hyökkäämään Ukrainaa vastaan, ja Syyriassa Venäjä osoitti että se ei paljon siviileistä piittaa. Samaa kaavaa tietenkin seuratiin myös Ukrainassa.
Sodan alussa Venäjän hyökkäys eteni melko pitkälle Ukrainan alueelle, mutta sitten tuo hyökkäys tyrehtyi ilmeisesti siksi, että joukot ja kalusto olivat loppuneet. Venäjän hyökkäystapa on sellainen, että siinä kuolee paljon venäläisiä sotilaita sekä valtava määrä varusteita tuhoutuu pienessäkin etenemisessä. Ja ilmeisesti keskimääräinen uhriluku sotilaiden osalta on se, että noin 5-6 venäläistä kaatuu tai haavoittuu yhtä ukrainalaista kohden. Omalla alueellaan Venäjä noudattaa taktiikkaa, joka on peräisin Neuvostoliitosta. Eli se ottaa kaiken irti valtavasta maa-alueestaan.
Mutta kuten aina ennenkin niin Venäjä luottaa suureen miesmäärään. Eli sen johto pitää hyväksyttävänä esimerkiksi kuusinkertaista tappiota puolustajaan nähden, jos se saa sillä vihollisen alueita vallattua. Ja Ukrainan ongelma on tietenkin pieni koko. Eli se ei voi loputtomiin tehdä taktisia perääntymisiä. Lopulta Ukrainan vastaisku sai aikaan sen, että se onnistui valtaamaan osan Venäjän haltuun joutuneista alueista takaisin. Kuitenkin Ukrainan ongelma on se, että myöskään sen voimat eivät ehkä riitä Venäjän poistamiseen sen alueelta. Ja Ukrainan sota on muuttunut kulutussodaksi.
Venäjän suuret tappiot sekä konventionaalisten aseiden huono menestys ovat tekemässä tuosta maasta entistä riippuvaisemman ydinaseistaan. Samoin Ukrainan sota tietenkin saanut aikaan sen, että Venäjän eliittijoukoista suurin osa on poissa pelistä, mikä sitten lisää esimerkiksi mahdollisuutta siihen, että Venäjän johto alkaa käyttää vähemmän koulutettuja miehiä esimerkiksi turvallisuusoperaatioissaan. Se miksi Venäjän erikoisjoukkojen tappiot ovat vaikeita asioita johtuu siitä, että osa noiden joukkojen tehtävistä liittyy ydinaseiden turvallisuuden varmistamiseen.
Jos noita joukkoja ei ole, niin se saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa ydinaseita saattaa joutua rikollisten käsiin. Venäjän erikoisjoukkojen tappiot ovat niin suuria, että noiden joukkojen uudelleen rakentaminen vie vuosikymmeniä. Eli nuo joukot eivät ainakaan lähitulevaisuudessa kykene ehkä minkäänlaisiin operaatioihin. Nuo joukot olisivat olleet keskeisessä roolissa esimerkiksi kohteiden näyttämisessä, ja esimerkiksi kohdistuslähettimien asentaminen kohteisiin, jotta laivasto voisi niihin ampua voi olla noiden erikoisjoukkojen tehtäväkenttään kuuluva asia. Ukrainassa Venäjän erikoisjoukot ovat taistelleet myös tavallisen jalkaväen osana, eli tuo tarkoittaa että niiden tehtäväkenttään ei ole jostain syystä kuuluneet vain huippusalaiset operaatiot. Tuo tarkoittaa joko sitä että joukot on uhrattu tavallisissa operaatioissa tai nuo erikoisjoukkojen sotilaat ovat olleet nostoväkeä, jotka ovat käyttäneet tuhottujen Spetsnaz-yksiköiden tunnuksia.
Ukrainan avustamisen ongelmat ovat siinä, että länsimailla ei ole varusteita mitä ne voivat vapaasti jakaa Ukrainaan. Siis jos puhutaan esimerkiksi meidän ilmavoimiemme F/A-18 Horneteista, joilla ehkä voitaisiin vielä muutamia iskuja tehdä, niin ongelma on sitten siinä, että millä me itse hoidamme ilmatilamme puolustuksen. F-35 Lightning II hävittäjät eivät ole vielä saapuneet, joten jos me annamme Hornetit Ukrainalle, niin tarvitsemme silloin itse korvaavat koneet, kunnes F-35-hävittäjät saapuvat maahamme.
Tällä hetkellä valtaosa Ukrainan saamasta sotilaallisesta tuesta lepää USAn harteilla. USAn ongelma on siinä, että sen pitää huomioida myös esimerkiksi Kauko-Idässä olevia liittolaisiaan, jotka pelkäävät Kiinan hyökkäystä. Eli USAlla ei ole loputtomiin resursseja tukea Ukrainaa nykytilanteessa, missä Kiina uhkaa Taiwania todella voimakkaasti. Kiinan kohdalla Ukrainan sota on antanut mahdollisuuden aloittaa voimakkaan kampanjan Taiwania vastaan. Ja esimerkiksi uudet aseet kuten 27-kertaisella nopeudella ammuksia ampuva ratatykki jolla rantabunkkerit voidaan tehokkaasti pyyhkäistä pois voivat rohkaista Kiinaa hyökkäämään Taiwanille, jota Kiinan hallitus pitää kapinallisena maakuntanaan.
Sodankäynti on rumaa ja epämoraalista sekä armotonta työtä. Kyseessä on omien miesten sekä oman alueen asukkaiden henki. Ja viime kädessä asevoimien tehtävä on lyödä uhkaava vihollinen tuhoamalla eli surmaamalla sen miehiä, mikä tietenkin on kammottavaa toimintaa. Tehokkaimmat ihmisten surmaamiseen tarkoitetut aseet ovat julmia välineitä. Mutta sota on julmaa toimintaa, ja varsinkin tilanteessa missä vihollinen tapattaa omia, vihollisiaan sekä siviilejä eikä välitä mistään säännöistä on sen hyökkäys pysäytettävä. Ja silloin ei voida kuin käyttää aseita, joiden moraalinen sekä eettinen oikeutus on hiukan kyseenalaista.
Mutta tuollaisessa tilanteessa missä vihollinen ei välitä mistään sekä käyttää terroria jatkuvasti on pakko käyttää aseita, joita kukaan ei haluaisi käytettävän. Tai kukaan normaali ihminen ei varmaan halua käyttää asetta ainakaan toisen ihmisen surmaamiseen. Mutta kuitenkin vihollisen edessä pitää tehdä valintoja, jotka voivat olla oman eettisen sekä moraalisen näkökulman vastaisia. Eli kukaan ei sotaa halua, mutta jos tuohon tilanteeseen joudutaan, niin joka miehen ja naisen tulee silloin suorittaa tehtävä eli pitää oma maa puhtaana vihollisesta, joka sinne hyökkää.
Asevoimien tarkoitus on pelottaa, eli asevoimien tarkoitus on ennaltaehkäistä hyökkäys omalle alueelle käyttämällä aseellista voimaa. Asevoimien varustuksen tulee olla pelottavaa sekä ikävä kyllä tappavan vaarallista. Ukrainan sota on osoittanut, että sodassa tarvitaan myös niin sanottuja "rumia välineitä". Epäinhimillisten aseiden ongelma on siinä, että ne ovat tehokkaita aseita. Ja siksi niitä hankitaan surutta varastoihin.
Kaikki eivät voi tuhota mediaseksikkäästi vain panssarivaunuja, vaan myös paljon parjattuja rypäle- ja thermobaarisia ammuksia tarvitaan tilanteessa, jossa vihollinen luottaa suureen miesmäärään. Rypäleammukset ovat periaatteessa kiellettyjä, mutta ne ovat todella tehokkaita. Eli niiden käyttö on periaatteessa "sotarikos, joka voidaan kuitenkin perustella". Tuolloin tietenkin kohteiden pitää olla varmistettuja sotilaskuljetuksia tai sotilaskohteita. Ja noiden aseiden käyttäjien pitää varmistua siitä, että maastoon ei sitten enää taistelutoiminen jälkeen jää räjähtämättömiä ammuksia.
Sodankäynnin perimmäinen ohje on "tunne vihollisesi". Tiedustelutoiminnan rooli on se, että sen avulla voidaan selvittää asioita, joita esimerkiksi Kreml ei ole halukas lehdistössä paljastamaan. Tiedustelulaitteiden avulla voidaan paljastaa esimerkiksi panssarivaunujen sekä joukkojen keskistykset jonkun maan rajan läheisyydessä tai sellaisissa pisteissä, joista ne voidaan nopeasti kuljettaa jonkun maan rajoille. Samoin noiden laitteiden avulla saadaan tietoa vastapuolen välineiden tehosta sekä monista muistakin asioista, ja usein se mitä esimerkiksi Putin ei julkisuudessa sano on vähintään yhtä merkityksellistä kuin mitä hän sanoo lehdistötilaisuuksissa tai muissa julkisissa tapaamisissa.
Mutta toinen ongelma ovat sitten tietenkin ammukset. Eli länsimailla on pula omista tykistön ampumatarvikkeista. Ja yksi länsimaisen taktiikan ongelmista on se, että sitä ei ole tehty tämän kaltaiseen tilanteeseen, jossa toimintatapa muistuttaa lähinnä Ensimmäisen Maailmansodan taisteluhautoja kuin nykyaikaista liikkuvaa sodankäyntiä. Tai siis tietenkin länsimailla on esimerkiksi strategisia pommikoneita, joilla voidaan nuo taisteluhaudat jauhaa kappaleiksi. Mutta Ukrainan sota on paljastanut yhden sodan ikävimmistä puolista.
Vastustaja joka luottaa suureen miesmäärään voidaan nujertaa vain niin sanotuilla "rumilla aseilla". Tuolloin puhutaan esimerkiksi aluevaikuttavista BLU (Bomb Live Units) eli elävää voimaa vastaan tarkoitetuista aseista. Rumasti sanottuna nuo aseet ovat ihmisten surmaamiseen tarkoitettuja rypäle-, sekä esimerkiksi thermobaarisia aseita joita voidaan kylvää joko tykistöllä, raketinheittimillä tai sitten lentokoneista. Samoin tehokkaaksi välineeksi ovat osoittautuneet miinat, joita kylvetään Venäläisten selustaan tykistön ja heitinten avulla.
Samoin myös esimerkiksi "gunship"-lentokoneet kuuluvat tähän luokkaan. Se voidaanko noita verraten hitaita, sivulle ampuvilla konekivääreillä varustettuja helikoptereita sekä esimerkiksi AC-130 jonka eri versiot tunnetaan nimillä "Spectre","Spooky","Stinger II"," Ghost rider"- koneita, jotka ovat tulituen antamiseen modifioituja "Hercules"-kuljetuskoneita käyttää riippuu siitä, onko alueella ilmatorjuntaa tai ilmaherruus.
Syy miksi rypäleaseet eivät ole niin kovin suosittuja johtuu niiden luonteesta. Ne ovat välineitä, joilla tuhotaan niin sanottuja pehmeitä kohteita kuten kuljetusvälineitä, lentokoneita, sekä erityisesti miehistökeskityksiä. Sota on rumaa, kuten sanotaan. Panssarintorjunta on erittäin tärkeässä osassa nykyaikaista sodankäyntiä, mutta asevoimien pitää myös pystyä hyökkäämään. Se että Venäjä hyökkää Ukrainaan pitkältä sen omien rajojen sisältä on asia, mikä tietenkin täytyy huomioida. Niin kauan kuin Venäjä kykenee hyökkäämään strategisten ilmavoimien avulla Ukrainaan tai laukomaan kamikaze-lennokkeja sitä vastaan, on Venäjä vahvoilla.
Länsimaisten taktiikoiden pettäminen Afganistanissa johtuu siitä, että ne on tehty ajatellen sellaista vastustajaa, joka välittää omista miehistään, noudattaa sotalakeja sekä tietenkin noudattaa länsimaista taistelutapaa. Eli länsimaisia taktiikoita ei ole tehty sellaiseen tilanteeseen, että esimerkiksi joku henkilö vain kävelee kadulla sekä sitten yllättäen räjäyttää itsensä kappaleiksi jollain räjähdeliivin kaltaisella välineellä.
https://www.aljazeera.com/news/2023/4/14/pentagon-leaks-russian-special-forces-decimated-by-ukraine-war
https://www.dailymail.co.uk/news/article-11972411/Russia-suffered-devastating-losses-elite-Spetsnaz-units-leaked-documents-reveal.html
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009520900.html
https://www.military.com/equipment/e-3-sentry-awacs
https://www.verkkouutiset.fi/a/usa-voi-kaantya-kiinaan-ja-euroopalta-loppuvat-aseet-nain-asiantuntijat-nakevat-ukraina-tuen-haasteet/#2681beb9
https://en.wikipedia.org/wiki/Boeing_B-52_Stratofortress
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lockheed_AC-130
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.