Suurten johtajien varjossa eli Brexit:in huumasta arkipäivään

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Kaikki haluavat olla suuria johtajia, mutta eivät aina ajattele seurauksia. Tämä asia on nähtävissä esimerkiksi Brexit:n tapauksessa, missä Britannian johto ajatteli, että asia on sillä selvä, että Britannia eroaa EU:sta, ja kuitenkin saa sen kaikki eduista itselleen. Tällainen ajattelutapa kostautui sitten siinä, että EU ei ainakaan helpolla tätä päätöstä tukenut, vaan neuvottelut ovat edelleen auki. Tässä sitten olemme huomanneet sellaisen asian, että missään maailman asiassa ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että joku vain saisi kaikki edut siitä, mitä joku systeemi voi antaa, mutta kuitenkaan hänen ei tarvitse systeemille mitään antaa. Kun Britannian hallitus lähti tätä asiaa ajamaan tehokkaalla media kampanjalla, missä korostettiin Brexi:tin etuja, ja sitten nuo poliitikot lähtivät ajamaan eroa EU:sta sillä silmällä, että he saisivat  toisen kauden. 


He saattoivat ajatella, että EU ryhtyy maanittelemaan Britanniaa esimerkiksi antamalla sille etuja joita muilla ei ole, ja sitten tuo kauppaliitto ilmoitti, että britit saivatkin lähteä omille teilleen, mikä ei sitten ehkä tullut noille Brexitia ajaneille poliitikoille mieleen. Mutta kuten tiedämme, niin tämä ero EU:sta ei sitten niitä töitä tai talouden kohentumista tuonutkaan, ja tällöin pitää muistaa yksi asia siitä, mitä sana “kansantalous” oikeasti tarkoittaa. Se että kansantalous kohenee ei tarkoita yksinkertaisesti sitä, että nuo rahat siirtyvät suoraan kenenkään taskuun, tai että niistä on kenellekään henkilökohtaisesti hyötyä. Eli vaikka kansantalous kohenee, niin se ei tarkoita sitä, että kukaan saisi oikeasti edes töitä tuon toiminnan kautta. 


Ja vaikka joku kertoisi uutisissa, että vienti alkaa vetää, niin silloin ei kuitenkaan automaattisesti synny uusia työpaikkoja, koska tuo viennin vetäminen voi tarkoittaa tarkalleen ottaen sitä, että noiden yhtiöiden työ teetetään kauko-idässä tai ne palkkaavat ulkomaalaisia työntekijöitä, jolloin talouden koheneminen ei kuitenkaan heijastu maan työllisyystilanteeseen, ja se sitten saa aikaan ehkä jopa työpaikkojen katoamista. Nimittäin jos yhtiöt siirtävät kaikki toimintansa ulkomaille, sekä palkkaavat mahdollisuuksien mukaan ulkomaisia työntekijöitä hoitamaan myös kotimaassaan olevaa liiketoimintaa, niin silloin saattaa käydä niin, että entisetkin kotimaiset työntekijät erotetaan. 


Tuolloin saadaan aikaan tilanne, missä työttömien määrä itse asiassa kasvaa, ja jos talouden veturi viedään toiseen maahan, eli myydään pois esimerkiksi Suomesta, niin silloin uusi omistaja määrää sen, mitä siellä tehdään. Ja jos sitten ajatellaan tilannetta, että tuo kultaakin kalliimpi yhtiö on vaikkapa amerikkalaisten omistama, niin silloin sen johto on vastuussa oman maansa viranomaisille. Tuolloin voidaan sanoa, että ehkäpä Amerikan presidentille olisi helpompi ilmoittaa omille äänestäjilleen, että hän on tuonut 3000 uutta työpaikkaa amerikkalaisille, kuin se että amerikkalaisten omistama yhtiö on erottanut 150 amerikkalaista pelastaakseen 6000 suomalaista työpaikkaa. 

Jos sitten ajatellaan tämän asian sisältämään retoriikkaa, niin vaalikampanjassa tietenkin puhutaan siitä, että amerikkalaisten omistama yritys on irtisanonut amerikkalaisia suosien samalla suomalaisia, ja tietenkin tuo asia olisi monelle suomalaiselle mieleen. Mutta kuten tiedämme niin USA:n presidentti on vastuussa omille äänestäjilleen siitä, mitä hän tekee. Eli hän on ollut ehdokkaana vaaleissa, jossa nuo erotetut tai palkatut amerikkalaiset ovat äänioikeutettuja. Ja silloin tietenkin hänen pitää osoittaa välittävänsä siitä, mitä hänen kansalaisilleen tapahtuu. Tuolloin tietenkin hänen on ajateltava sitä, että nuo äänestäjät saavat varmasti huonon kuvan hänestä, jos paljastuu että hän on antanut nuo työpaikat jonkun muun maan kansalaisille. 

Se että hänen toimintansa ansiosta joku yhtiö on paiskannut jonkun muun maan kansalaisia työvoimatoimistoon ei kuitenkaan vaikuta ainakaan suoraan hänen saamaansa äänimäärään, ja kuten tiedämme, niin hänen pitää saada vain enemmistö äänistä niissä osavaltioissa, joista saa enemmistön valitsijamiehistä, jotta saisi sitten tuon Valkoisen Talon isännyyden. Se minkä tässä kirjoitin voidaan tietenkin siirtää mihin muuhun maahan tahansa, eli kirjainten USA sijasta voidaan tähän kirjoittaa vaikka Ranska, Tanska tai Ruotsi eikä myöskään suomalaisten poliitikkojen etu poikkea toisistaan kovin paljoa koska kaikkien  maiden poliitikoilla on pohjimmiltaan samanlaiset intressit. 

Eli heidän pitää vain olla suurin äänimäärä takanaan, ja parhaiten tuon äänimäärän saa taakseen olemalla suosittu. Pohjimmiltaan vaaleissa on kyse siitä, että kuka lupaa sitä, mistä äänestäjät pitävät, ja mitä äänestäjät haluavat kuulla. Kukaan ei varmaan koskaan halua kuulla, että poliitikolla on vain negatiivisia asioita tarjota. Kun poliitikko lupaa jotain, niin tietenkin hän lupaa asioita kaikille maan kansalaisille. Hän ei voi tuudittautua siihen, että häntä äänestetään, jos tarjolla on vain negatiivisia vaihtoehtoja. 

Poliitikkoja äänestetään parlamenttiin siksi, että he voivat paneutua tekeillä oleviin päätöksiin sekä arvioida sitä mikä seuraus milläkin päätöksellä on sekä maalle, sen kansalle, että myös poliitikolle itselleen, jonka pitää olla luotettava ihmisten silmissä, jos sitten mielii saada myös lisää kausia parlamenttiin. Tuolloin pitää osoittaa aktiivisuutta, sekä paneutua niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä nimenomaan oman piirin äänestäjille. 

Tuo asia tarkoittaa sitä, että kyseinen kampanja tai sen sisältö voi ehkä joidenkin muiden silmissä vaikuttaa hieman kaukaa haetulta, mutta poliitikon kannalta on tärkeää, että hänen oman vaalipiirinsä äänestäjät pitävät hänestä. Ja tuolloin tulee välillä luvattua asioita, joita ei voi koskaan pitää, mutta tällaiset asiat saatetaan sitten kuitenkin esittää parlamentille, joka tekee päätökset. 

Näissä tapauksissa saatetaan odottaa sitä, että joku muu äänestää tuon ehdotuksen nurin, ja sitten taas jatketaan elämää aivan kuten ennenkin, mutta sitten joskus käy niin, että päätös onkin sellainen, että sitä ei varmaan kukaan halua. Mutta koska poliitikon uskottavuus vaatii sitä, että asia esitellään niin, että se myötäilee hänen puheissaan esitettyä kantaa, niin hän saattaa esittää asioita, jotka eivät ole niin järkeviä kuin ensin saattaa tuntua, mutta kansanäänestys on hyvä keino saada ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että poliitikko välittää heistä ja heidän mielipiteistään. 

Ja tuolloin käy välillä niin, että kansan tahto on eri kuin se, mihin poliitikko on tähdännyt. Kuitenkin kansan tahtoa on noudatettava, ja onhan kansanäänestys myös hyvä tapa siirtää vastuu kansalle, joka ei ehkä ole tajunnut tai sille ei ole kerrottu sitä, mitä joku päätös tulee saamaan aikaan. Joten silloin tietenkin se mikä voittaa on se taho, joka saa äänestäjät puolelleen. Tuolloin saattaa käydä niin, että tunteet voittavat puhtaan järjen, ja silloin tietenkin äänestyksen tulos voi olla odotusten vastainen. Siinä tilanteessa voidaan kansanäänestys mitätöidä, mikä saattaa merkitä poliitikon uran loppua, koska hänen katsotaan helposti ylenkatsovan äänestäjiään. 

Tai sitten tuo poliitikko voi taipua kansan tahtoon, ja sitten vältytään kuvilta, missä mellakkapoliisi hakkaa mielenosoittajia, ja viedä kansaa kohti kierrettä, joka voi pahimmillaan aiheuttaa vuosikausien laman, koska esimerkiksi kaikki kauppa, mitä on käyty tuon liiton kanssa saattaa katketa. Ja silloin täytyy uusia kauppakumppaneita ryhtyä etsimään muualta, ja noiden esimerkiksi Britannian tapauksessa EU:n korvaajaa ei ehkä sitten ole aivan helppoa löytää, koska tavaran vieminen Atlantin yli on kalliimpaa kuin Englannin Kanaalin ylittäminen, ja tietenkin uusien kauppakumppanien kanssa pitää sopia tulleista sekä muista maksuista, ennen kuin täysitehoista kauppaa voidaan ryhtyä käymään siinä muodossa, että se korvaa esimerkiksi Britannian EU-kaupan tulot. Joten aika ikävä tilanne on ehkä pian briteillä edessään, ellei se saa aikaan sopimusta EU:n kanssa.