Kardinaali Richelieu ja kasvatustieteiden riemuvoitto

https://yhteiskuntajahistoria.blogspot.com/

Kimmo Huosionmaa

Vaikka kardinaali Richelieu oli valtiomies, niin kuitenkin häneltä saattoi puuttua kasvatustieteiden tutkinto, tai sitten tämä tutkinto oli hänen kohdallaan tehty hiukan hutiloiden. Tuo asia mikä panee minut epäilemään sitä, on se, että kun hän oli näytellyt suurta osaa Ludvig XIV:n elämän varhaisina vuosina alkoi kuningas pitää itseään valtion ruumiillistumana. Ludvig XIV:n tapauksessa saattaa elämän varhaisvuosina koettu kohottaminen muiden yläpuolelle sekä tietenkin se, että sitten tuota lasta oli toteltu kaikessa tehdä hänestä "hiukan rasittavan persoonallisuuden". Se tarkoittaa sitä, että jos tuota miestä hassussa peruukissa sekä vaatteissa ryhdyttiin vastustamaan, niin seurauksena oli automaattisesti lähettäminen Bastiljiin sekä kuolemantuomio myrkyttämällä. Ludvig XIV on loistava esimerkki siitä, miten lasta ei ainakaan kovin laaja-alaisesti kannata kasvattaa.

Lasten kasvatuksessa laaja-alaisuus tarkoittaa sitä, että kasvattaminen tehdään sekä julkisella paikalla että kotona tapahtuvaa toimintaa, missä lapselle opetetaan oikeasti, että hänellä on tietenkin oikeus olla olemassa sekä tulla kuulluksi, mutta tietenkin muillakin ihmisillä on samat oikeudet. Jos lasta opetetaan niin, että kaikki ihmiset ovat hänen alamaisiaan, eli hän on kaiken muun yläpuolella, niin silloin tästä kasvatuksellisesta mallista ei kuitenkaan ole seurauksena mitään hyvää. Kun ihmiselle opetetaan jo lapsena, että jokainen sana, mitä hän sanoo on laki, niin silloin saattaa oma asema yhteiskunnassa sekä oma suhde kanssaihmisiin muuttua vääristyneeksi.

Mikäli lasta kasvatetaan niin, että hänen yläpuolellaan on ainoastaan joku henkiolento, joka sitten ottaa tarvittaessa asiat puheeksi, niin silloin saattaa kyseisen henkilön käytös muuttua hyvin rasittavaksi. Näet jos esimerkiksi lasta opetetaan niin, että hän saa käskeä muita tekemään työnsä, ja silti sanotaan, että hän on työn tehnyt, niin tuolloin seurauksena on se, että lapsi saattaa kuvitella, että hän on oikeasti tehnyt kaiken itse, kun hän on komentanut muita rakentamaan kirkon tai kauppakeskuksen, niin silloin saattaa edessä olla hyvin ikävä tapaus, jos sitten putoaminen maan pinnalle sattuu tapahtumaan sillä tavoin, että työväkeä ei ole sillä kertaa saatavilla.

Mutta tietenkin on tästä asiasta olemassa käänteisiä tapauksia, missä lapsi alussa tekee työnsä hyvin, ja sitten jossain vaiheessa työn laatu muuttuu huonoksi tai lapsi sitten vain jättää työn tekemättä. Toki lapsen paikalla saattaa olla tässä tapauksessa myös aikuinen, joka ensin on tullut tekemään työpaikalle työtä, mutta sitten työ muuttuu täysin surkeaksi tai henkilö muuttuu epäluotettavaksi, ja tuolloin ei kyseessä ole asia, mikä tuntuisi jotenkin tärkeältä. Jos ihminen ei koskaan saa mitään kiitosta työstään tai sitten hänen työtään vain arvioidaan jotenkin huonosti tehdyksi, niin silloin ei häntä kiinnosta ollenkaan tulla mihinkään uudelleen tekemään yhtään mitään.

Samoin jos ihminen kokee itsensä jotenkin tarpeettomaksi jossain työmaalla, niin silloin ei varmasti työtä huvita edes tulla tekemään. Tuollaisissa tapauksissa sitten ei varmasti tunnu hyvältä, jos työnjohtaja vain käskee yhtä alaistaan istumaan jossain tuolissa, ja katsomaan jotain työmaata. Siinä varmaan ei tuo henkilö sitten koe mitään suurta tarvetta tehdä mitään työtehtäviä, ja tuollaisen pettymyksen jälkeen varmaan ei kyllä mitenkään mukavalta tunnu tehdä mitään tehtäviä yhtään missään. Jos ihminen on ollut työkyvytön tai muuten pitkään poissa työelämästä, niin silloin tietenkin olisi hyvä järjestää niitä positiivisiakin kokemuksia, jotta sitten esimerkiksi puliremmi ei tunnu houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin työssäkäyminen. Jos ihminen kutsutaan työmaalle, eikä hänelle sitten jaeta mitään tehtäviä tai työkalut jätetään antamatta, niin silloin varmaan ei ainakaan työelämä tunnu kovin mukavalta asialta. Mikäli ihminen kokee työmaalla sen, että häntä vain nöyryytetään, niin silloin tietenkään mikään työ tunnu kovin mukavalta.