Politiikka haasteen edessä

Kimmo Huosionmaa

Kun poliitikko tai poliittinen päättäjä epäonnistuu tehtävässään, niin silloin hän saattaa ikään kuin lahjoa äänestäjiä lupaamalla esimerkiksi suoraan tulonlisäystä ihmisille, jos he äänestävät häntä, ja tietenkin esimerkiksi sosiaalitukien sekä muiden vastaavien asioiden lupaaminen on hienolta kuulostavaa toimintaa. Mutta sitten seuraa pieni ongelma, nimittäin jos yhteiskunnan toimesta aletaan jakaa rahaa, niin silloin tuota rahaa pitää jossain olla tai sitä pitää johonkin hankkia, koska yhteiskunnan raha on valtion rahaa. Vaikka valtiolla olisi suuret tulot sekä suuri kassa, niin ei se vi loputtomiin vain jakaa rahaa ympäriinsä.

Vaikka valtioiden kassat ovat valtavan suuria, niin kuitenkaan millään valtiolla ei ole loputtomiin varaa syytää rahoitusta esimerkiksi toimeentulo- tai muuhun tukeen ja tietenkin esimerkiksi infrastruktuurin ylläpito vaatii rahoitusta. Kun sitten lähdetään vaaleissa lupaamaan sitä, että ihmisille annetaan lisää rahaa taskuun, niin se merkitsee tietenkin sitä, että joko valtiossa aletaan verottaa yrityksiä enemmän, tai nostetaan esimerkiksi arvonlisäveroa, mikä sitten saa aikaan sen, että tuon tulon noston vaikutus on tavallisen ihmisen kukkarossa tasan nolla, koska tuo raha mikä jaetaan esimerkiksi juuri toimeentulotukena tai keinotekoisten työpaikkojen muodossa täytyy sitten jostain saada.

Jos kaikki uudet työpaikat ovat valtion rahoittamia, niin silloin seuraa se, että ne eivät tuo valtiolle verotuloja, joista valtion tulot muodostuvat. Se sitten muuttaa tilanteen ongelmalliseksi kaikkien kannalta. Toki esimerkiksi lainan hakeminen saattaa olla tuolloin oikeastaan hyvältä kuulostava vaihtoehto, koska se tuo sitten rahoitusta valtion kassaan, mutta lainan takaisinmaksu taas on kuin ongelmaa siirrettäisiin seuraaville päättäjille. Tilannetta, missä valtio korjaa talouttaan lainarahalla voidaan verrata samaan, kuin jos yksityishenkilö alkaisi tehdä sitä, että rahoittaa lainojen takaisinmaksuja uusilla lainoilla.

Tietenkin kertaluonteista lainaa voidaan aina kierrättää, eli toisesta luottolaitoksesta haetaan lainaa, millä tuo velka aina kuitataan edellisessä pankissa, mutta se sitten edellyttää, että noita rahoja ei mihinkään muuhun käytetä. Mutta itse en tätä asiaa mitenkään järkevänä näe. Jos ihminen hankkii lainan vanhana henkilönä, niin periaatteessa hän voi jättää sen maksut perikunnalleen, mutta en usko heidän siitä kovin paljoa ilahtuvan. Tuolloin pitää maksuehdot vain neuvotella sellaiseksi, että henkilö ei enää tuolloin maksamisen alkaessa ole kyvykäs asumaan omassa kotonaan, ja tuolloin hän voi tarjota maata pantiksi. Jos tätä lainan ottamista ajatellaan esimerkiksi poliitikon näkökulmasta, niin tuolloin hän voi kyllä siirtää lainan takaisinmaksua seuraajilleen, joita ovat sitten seuraavassa parlamentissa istuvat henkilöt.

Tässä tapauksessa sitten voidaan esimerkiksi lainan takaisinmaksu laittaa seuraavien poliitikkojen vastuulle, ja heitä voidaan syyttää tuolloin liian helpoista myönnytyksistä esimerkiksi juuri lainojen takaisinmaksujen yhteydessä Ja onhan tuolloin valtiolla aina mahdollisuus jättää lainat maksamatta, mutta sitten seuraa pieni kysymys, eli mitä jos joku oikeasti toimii niin, että ei maksa velkojaan. Ei siitä nyt ehkä suorastaan sotaa syty, mutta sitten kuitenkin saattaa lainojen hakeminen olla jatkossa hiukan työläämpää, koska tuota edellistä rahaa ei olla saatu takaisin. Se saattaa vaikuttaa esimerkiksi valtion luottoluokitukseen, sekä siihen että yhtiöt jättävät sellaisen maan, joka osoittautui epäluotettavaksi kumppaniksi.

Eli tietenkin omaisuuden kansallistaminen Kuuban malliin voi kuulostaa  asialta, jolla kansallinen selkäranka saadaan suoraksi, mutta sitten seurauksena saattaa olla se, että valtio jää kansainvälisen yhteisön ulkopuolelle, ja tuolloin eivät sen tuotteet mene oikein kaupaksi, kun valtiolle tulee epäluotettava maine. Ja tietenkin katuparlamentti on loistava keino saada ulkomaiset sijoittajat kaikkoamaan maasta, koska nuo sijoittajat varmasti pelkäävät silloin turvallisuutensa puolesta, ja tuolloin jäävät investoinnit tekemättä.