Kimmo Huosionmaa
Kielten osaaminen on tietenkin nykyaikaisessa yhteiskunnassa erittäin tärkeää, ja siksi esimerkiksi kouluissa kannustetaan opettelemaan oma äidinkieli kunnolla, koska se sitten luo vahvan pohjan muiden kielten oppimisesta. Kun keskustellaan saamelaisuudesta sekä muista suomen vähemmistöistä, niin tietenkin on tärkeää ymmärtää sellainen asia, että maassamme ikään kuin kannustetaan ihmisiä syrjimään toisia. Eli kaikista asioista halutaan ainakin jossain tapauksissa nähdä vain negatiiviset piirteet, joihin kuuluu vähemmistöjen kuten romanien sekä saamelaisten syrjiminen sekä syyllistäminen.
Joskus saattaa vähemmistöihin kohdistuvan syrjimisen syynä olla sellainen, että esimerkiksi valtaväestöön kuuluvat ovat halunneet salata omaa toimintaansa jossain rangaistuslaitoksessa tai koulukodissa, jotka on hyvin usein leimattu ikään kuin nuorisolle suunnatuiksi vankiloiksi. Ja tällöin mieleeni tulee kysymys siitä, että miksi meillä suomalaisilla on sellainen tarve, että aina pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että miten jotain vähemmistöön kuuluvaa pitää aina muistaa syrjiä?
Tässä jutussa viitataan siihen YLE:n kotisivuilla olleeseen juttuun, missä haastatellaan saamelais-taustaista taiteilijaa. Kuitenkin esimerkiksi se, että henkilö on ollut vaikkapa koulukodissa on aiheuttanut monissa tapauksissa samanlaista syrjintää, kuin mitä esimerkiksi etniset vähemmistöt ovat kokeneet, eikä esimerkiksi vankilassa olleen henkilön lapsetkaan ole tällaisesta asenteesta, missä heitä pidetään jo valmiiksi rikollisina välttyneet. Joten tässä tietenkin voidaan sanoa, että myös ne jotka eivät ole varsinaisesti etniseen vähemmistöön kuuluvia kohtaavat tai ovat kohdanneet maassamme hyvin ikävää syrjintää esimerkiksi työmarkkinoilla. Joskus jopa esimerkiksi se, että henkilön isoisä on toiminut punaisena taistelijana maamme sisällissodassa on aiheuttanut sen, että häntä ei ole kelpuutettu johonkin tehtävään.
Mutta sitten voidaan palata siihen YLE:n juttuun, mihin on linkki alhaalla. Tuossa jutussa on kohta, josta voisin hiukan huomauttaa sen kirjoittajaa, ja se on se, missä tuo haastateltava kertoo lapinpuvun käytöstä. “Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?”. Eli kuka on tässä sanonut näin, onko sanoja haastateltava, vai joku muu? Kas siinä vasta hyvä kysymys. Miksi tuo Outi Pieski on tähän sekoitettu, kun juttu on kuitenkin tehty toista henkilöä haastattelemalla. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että tuon puvun käyttäjiä on kyllä syyllistetty sekä leimattu vähän turhan innokkaasti.
Se että meidän valtiomme edustajat muualla kyllä muiden toimista nostavat meteliä ei tee siitä kaunista, että vielä muutamia vuosia sitten saamelaiset sekä romanit eivät ikään kuin kelvanneet edes tavalliseen kouluun. Tuolloin valtion edustajat ikään kuin yllyttivät rasismiin sekä syrjimään maamme vähemmistöjä. Jos emme tätä asiaa myönnä ei tee siitä tekemätöntä. Toki voidaan sanoa, että valtaosa vähemmistöjen lasten huostaanotoista tapahtui irtolais- sekä mielenterveyslain mukaan, mutta sitä ei voida kiistää, että suurin osa huostaanotetuista olivat juuri vähemmistöihin kuuluvia.
Eli ennen saamelaisia kohdeltiin, kuin he olisivat olleet toisen tai kolmannen luokan kansalaisia, ja esimerkiksi saamen kieltä ei saanut käyttää koulussa, tai ainakin joidenkin ohjelmien mukaan tuli rangaistus. Samoin muutenkin lapinpuku on tässä sellainen asia, joka on “kuin matkailumainos”. Itse en ole tätä asiaa koskaan ajatellut, ehkä siksi että en juurikaan TV:n ulkopuolella ole lapinpukua nähnyt, mutta kuitenkin olen nähnyt romanien pukuja, ja sen kautta muistan sen, kun 1980-luvulla kävin koulua, niin silloin joidenkin opettajien asenne tähän väestönosaan oli ikään kuin he eivät kuuluisi yhteiskuntaan ollenkaan.
Eli mikä taas on jutun tarkoitus? Kertoa kaikille, että Helsingissä asuu saamelaisia, vai se, että lapinpuku jotenkin ärsyttää jotain ihmisiä? Kun puhutaan esimerkiksi ihmisten kotonaan puhumasta kielestä, niin ainakin vielä 1960-luvulla oli sellainen tapa, että suomessa ei saanut edes murretta puhua, kun oli voimassa sellainen käsitys, että “suuri konsensus”, missä kaikkien on oltava samanlaisia kuin heidän naapurinsa ovat. Ja sen tähden tuhansia vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden lapsia otettiin huostaan lastenkoteihin, joissa heistä leivottiin kunnon suomalaisia.
Tuo tapa oli peräisin 1930-luvulta, jolloin fennomaaninen suuntaus oli voimissaan. Tuolloin käsiteltiin asioita niin, että vähemmistöt ikään kuin heikentävät meidän suomalaisten geneettistä perimää. Tuolloin oli yleistä, että vähemmistöjen edustajia surutta lähetettiin valtion mielisairaalaan tai koulukotiin, missä heistä “koulutettiin” valtaväestöön kuuluvia, ja tuon takia sitten tietenkin noita ihmisiä alettiin syrjiä. Nimittäin monissa näistä laitoksista tapahtui ylilyöntejä, joiden takia niillä on erittäin huono maine vielä nykyäänkin. Samoin vastikään on tullut ilmi, että koulukodeissa on esimerkiksi henkilökunta ottanut asukkaan kännyköitä haltuunsa, ja ilmeisesti ainakin ennen oli myös kotiväen kirjeitä yksinkertaisesti hävitetty, kun lasta ei haluttu päästää lomalle kertomaan sitä, miten mukavasta paikasta oli kysymys.
Tietenkään kukaan ei halunnut sellaista ihmistä töihin, joka oli huomannut sen, mikä asenne esimerkiksi joillakin koulukotien työntekijöillä oli esimerkiksi romaneihin, sekä kukaan ei myöskään halunnut kuulla sitä, että esimerkiksi syynä huostaanottoon oli se, että joku kuului johonkin vähemmistöön, joten tämän takia myös esimerkiksi sellaiset ihmiset, jotka olivat tekemisissä noiden ihmisten kanssa haluttiin poistaa yhteiskunnasta. Mutta joissakin tapauksissa esimerkiksi vankiloiden työntekijät ovat tehneet sitä, että he ovat esittäneet, että he vartioivat vaarallisia rikollisia, vaikka kyseessä olisi lähinnä sakkovankien osasto. Se tarkoitti sitä, että henkilöillä, joita siellä asui oli vain jäänyt sakkoja maksamatta, mikä sitten ennen toi automaattisesti vankeutta.
Samoin asiakkaiden vaarallisuus on ollut perusteena sille, että jotkut koulukotien työntekijät ovat sulkeneet nuoria huoneisiin, missä turvallisuus ei ole taattu. Myös se että nuori tai joku aikuinen vanki ei ole tiennyt oikeuksiaan on aiheuttanut esimerkiksi aiheetonta eristämistä, ja ennen esimerkiksi romani-vankeja ikään kuin osoitettiin pihalla, että heidän päälleen voi rauhassa työntää omia rikoksia.
Ja tuon takia saattoivat esimerkiksi pahoinpitelyyn syyllistyneet koulukotien sekä psykiatristen sairaaloiden henkilökunnan jäsenet yllyttää muita syrjimään nimenomaan näissä paikoissa olleita henkilöitä, jotta heidän tekonsa eivät paljastuisi muille, koska se olisi saattanut herättää muissa ihmisissä epäluottamusta sekä jopa vihaa kyseisten laitosten henkilökuntaa kohtaan. Tällaisessa tapauksessa tietenkin on kaikkein tehokkain tapa estää tiedon leviämistä se, että nämä henkilöt, jotka ovat olleet noiden laitosten “asiakkaita” ikään kuin eristetään yhteiskunnasta, että totuus näistä “parantoloista” ei lähde leviämään.
https://yle.fi/uutiset/3-10531723
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.