Tekoäly vie ehkä työpaikkamme, mutta mitä muuta se tuo?

Tekoälyä arvostellaan usein siksi, että se saastuttaa. Eli massiiviset  tietokoneet tarvitsevat massiivisen virtalähteen. Mutta sitten me voimme sanoa yhden toisen asian. Nimittäin maalämpöä tai muita vastaavia energianlähteitä käyttävät tietojenkäsittelykeskukset eivät saastuta. Mutta jostain syystä tuollaista vaihtoehtoa ei edes koskaan oteta huomioon. Tekoälyn sanotaan vievän työt, mutta samalla unohdetaan, että se voi vapauttaa meidät innovoimaan uusia asioita. Tai sitten se voi vapauttaa meidät työttömyyskortistoon. 

Muutos minkä tekoäly tuo, ja minkä se on jo tuonut on raju. Yhteiskuntamme pitää muuttaa sen pyhiä perustuksia. Ja se miten tekoälyyn suhteudumme ratkaisee sen, että voimmeko edes ajatella sitä, että maassamme on ylipäätään mitään tuottavaa teollisuutta, mukaan lukien ohjelmistoyritykset. Tulevaisuudessa tekoäly ehkä tuo mahdollisuuden itse rakentaa kustomoituja pelejä, joissa on sellaisia komponentteja, joita asiakas haluaa. Ja teollisuuden eli yritysten täytyy kyetä vastaamaan kuluttajien tarpeisiin, tai ne ostavat jonkun muun yhtiön tuotteita. 

Tulevaisuutta tarkastellaan monesti pelkästään negatiiviselta kannalta. Eli kaikki muutos vaatii investointeja, ja työtä riittää yhä pienemmälle joukolle ihmisiä. Se miten me sitten kohtaamme muutoksen on se, että me voimme ajatella että mitä hyvää tekoäly tuo ihmisille. Karl Marxin suhde automaatioon on se, että automaatio painaa työn arvoa alas. Mutta samalla Marx sanoi, että automaatio vapauttaa ihmiset luovaan työhön, eli ihminen vapautuu liukuhihnan äärestä innovoimaan. Yhteiskunnan pitäisi pyrkiä korkeaan automaation asteeseen, jotta työväki vapautuu innovoimaan. Siis näin tapahtui tietenkin marxilaisessa ideaaliyhteiskunnassa, jossa huonosti palkatut, vähän arvostetut työt siirrettiin suoraan koneiden hoidettavaksi. 

Mutta siis yhteiskuntamme ei ole ideaaliyhteiskunta. Me olemme oppineet, että työ on arvo sinällään, ja jos kukaan ei tee työtä, niin mistä saamme verorahoja. Vastaus olisi se, että yhtiöt maksaisivat veroja. Mutta samalla kuitenkin meidän pitää muistella sitä, että rahan asema yhteiskunnassa on se, että raha säätelee sitä, kuinka paljon hyödykkeitä voimme saada. Se että työ valuu yhä pienemmän joukon käsiin on asia, joka saattaa vapauttaa tai vangita ihmisen. Kun ajatellaan sitä, miten tehokas tekoäly on, niin yhtiöiden kannalta tekoäly on väline, joka vapauttaa yhtiöt palkan maksusta. Eikö se olekaan enää asia, jota halutaan edistää. 

Siis miksi me teemme työtä? Teemmekö työtä siksi, että se edistää yhtiöiden sekä yhteiskunnan kokonaisvaltaista kehitystä siten, että yhteiskunta voisi hidastaa esimerkiksi ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen pysäyttäisi monia muitakin negatiivisia asioita, joita esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käyttö aiheuttaa. Kuitenkin samalla kun puhumme työstä, niin meidän pitäisi kysyä, että miksi teemme työtä? Tietenkin me sitten voimme periaatteessa sanoa, että me teemme työtä, jotta saisimme rahaa. 

Tai me tuomme rahaa yhtiön eli työnantajien taskuun. Mutta mitä muuta työmme tuo? Onko työmme sitä, että siirrämme purkkeja pöydän ympäri, jotta saisimme mahdollisimman monta kosketusta tuohon tölkkiin, jonka siirtely työntekijältä toiselle on se, mitä voimme kutsua itsearvoiseksi työksi. Työllä itsellään ei tuolloin ole mitään merkitystä, mutta se että pääsee tuon pöydän ääreen on itsetarkoitus, jotta voimme käydä töissä. 

Me olemme sellaisessa tilanteessa, missä yhteiskuntamme on kohdannut kriisin, jota ei voida enää lakaista maton alle. Me olemme ensimmäistä kertaa globaalin kriisin edessä, johon vain määrätietoinen toiminta voi tuoda ratkaisun. Me voimme aina puhua siitä, miten paljon se ja se toimintamalli maksaa meille yhteiskuntana. Samalla voimme siirtää kaikki asiat suoraan seuraavalle sukupolvelle. Mutta samalla olemme sen todellisuuden edessä, että vaikka puhumme miten paljon, tai esitämme miten hienoja laskelmia, niin meidän pitää tehdä jotain konkreettista, jotta voimme estää ilmastonmuutoksen jatkumisen sekä kiihtymisen. 

Nimittäin kuuma kesä kiihdyttää ympäristön muutosta. Ympäristön muutos kiihtyy koska tarvitaan enemmän jäähdyttimiä, tai sitten toimistot ja kodit muuttuvat pätseiksi, joissa ei paljon töitä paiskita. Ja samoin työ jolla ei ole tarkoitusta varmasti turhauttaa. 

Muutosta voi vastustaa, mutta se voi viedä ojasta allikkoon.

 

Se pystyykö yritys vastaamaan muutokseen, on asia mikä ratkaisee tuon yrityksen tulevaisuuden. Jos yhtiö ei lähde mukaan muutokseen, niin sen on taisteltava sitä vastaan, mikä sitten lopulta syö sen voimat. Yhtiön ainoa tarkoitus on tietenkin tuoda voittoa asiakkailleen, mutta samalla myös yhtiön on huomioitava asiakkaitaan. Kukaan ei varmasti maksa mitään yhtiöille siksi, että ne saavat työllistää ihmisiä, vaan kun asiakas valitsee tuotteen sekä toimittajan, niin silloin asiakas ajattelee sitä, mikä on parasta, ja mikä on alin hinta, mitä tuo paras asia voi maksaa.

Kaikki muutos aiheuttaa kipua. Ja kaikkia koskee se, että sopeutuminen muutokseen on ainoa tapa pysyä mukana kehityksen kierteessä. Jos joku kilpailija tekee 15 minuutissa sen, mitä muut yritykset tekevät kolmessa tunnissa, niin me kaikki varmaan haluamme tuotteen lyhyellä toimitusajalla. Samoin me haluamme varmaan tuotteen, jossa ei tarvita useita korjauksia sen jälkeen, kun se on asennettu paikalleen. Ja juuri tämän takia meidän on mentävä mukaan tekoälyn käyttöön.

Tekoäly on asia, joka voi hyvin tehokkaasti paljastaa sen, jos joku ei osaa tai halua tehdä työtään. Tekoäly ei oikeastaan luo mitään. Se vain yhdistelee asioita uudeksi kokonaisuudeksi. Ja tekoäly on tulossa monille aloille, joissa sitä ei olla edes ajateltu käytettävän. Tekoäly on väline, joka löytää esimerkiksi solumuutokset muutamassa sekunnissa. Ja sen takia sen teho on uskomaton.

Mutta muutosvastarinta on todella kovaa. Muutos vaatii aina uusien asioiden opettelemista. Kaikki uusi nähdään usein asiana, joka aiheuttaa ylimääräistä työtä, mutta samalla tietenkin on olemassa ajatus, että kuka saa lähteä, kun uusi järjestelmä otetaan käyttöön.

Ja yksi argumentti on se, että laman aikana yhtiöiden pitäisi keskittyä perustoimintojensa ylläpitoon. Silloin kohtaamme sellaisen mallin, missä perustoimintojen ylläpito ehkä on halvempaa kuin uuden innovoiminen. Mutta samalla sitten tietenkin meillä pitää olla asiakkaita, joita varten me pyöritämme jonkun yhtiön perustoimintoja. Kaikki asiat maailmassa maksavat.

Perustoimintojen ylläpitoon sekä perustuotantoon keskittyvät yritykset ovat vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen. Perustoimintojen ja perustuotannon suojaaminen patenteilla on loistava tapa suojata omaa liiketoimintaa. Mutta ennemmin tai myöhemmin joku keksii paremman tuotteen, ja sitten asiakkaat siirtyvät uuden yhtiön siipien suojiin.

Ja jos oma liiketoiminta perustuu esimerkiksi toisen omistamiin lisensseihin, niin silloin ollaan tuon lisenssin omistajan armoilla. Mikäli lisenssin omistaja lopettaa tuotteen, niin se tarkoittaa että yhtiöt joiden toiminta riippuu tuosta lisenssistä joutuvat lopettamaan toimintansa. Tai etsimään uuden tuotteen aikaisemman tilalle.

Liike-elämässä muutos on pysyvää. Eli joka kerran kun joku kuvittelee kehittävänsä jotain pysyvää, niin lopulta ennemmin tai myöhemmin joku toinen kehittää paremman tuotteen. Ja paremman sekä halvemman tuotteen löytäminen saa aikaan sen, että asiakkaat lähtevät paremman tuotteen perään, eikä heitä helpolla saa takaisin.

Yhtiön menestyksen takaa se, että sen tuotteet ovat kiinnostavia. Ja yksi joka on ymmärtänyt kiinnostavuuden merkityksen on Elon Musk, joka kehittelee jatkuvasti uusia raketteja. Nuo raketit lennätetään sekä räjäytetään ihmisten silmien edessä, ja tuollainen toiminta tietenkin lisää Space X yhtiön tunnettavuutta. Kun ihmiset kiinnostuvat tuosta yhtiöstä, niin he saattavat ostaa joitain sen tuotteita, kuten satelliittilaukaisun tai Starlink puhelimen.

Elon Musk on kiinnostava mutta samalla hyvin vaarallinen esimerkki siitä, kuinka yksityinen avaruuslento-yhtiö aiheuttaa alan kumuloitumisen yhden toimijan käsiin. Ja menestys tuo menestystä. Kun Musk onnistuu jossain, niin hän saa siitä sitten lisää asiakkuuksia. Ja viimeinen sopimus on tietenkin Pentagonin sekä Space X:n välinen sopimus, mikä koskee myös sotilaallisia laukaisuja. 

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/26/muutosta-voi-vastustaa-mutta-se-voi-vieda-ojasta-allikkoon/

Paluu Erewhoniin

  

Oletteko lukeneet kirjan nimeltään Erewhon? Siinä matkamies saapuu outoon maahan, missä koneiden käyttö on kielletty. Ja oikeastaan voimme sanoa, että Erewhon on kirja, joka puhuttelee vielä nykyäänkin, vaikka se on kirjoitettu vuonna 1872. Me voimme ajatella, että Erewhon on painajainen, koska se kertoo maasta, joka kohtelee sairaitaan kuin rikollisia, ja rikollisia kuten sairaita. Mutta sitten me voimme sanoa, että Erewhonissa on tietenkin täystyöllisyys, niin ja ihmiset tietävät siellä paikkansa. 

Mutta jos olemme sitten sitä mieltä, että haluamme olla Erewhonilaisia, niin silloin olemme sellaisessa tilanteessa, että olisi varmaan mukavaa olla Erewhonin valtaa pitävän luokan edustaja. Syy nimittäin siihen, miksi Erewhonin valtiossa ei saa olla koneita tai muuta tekniikkaa on se, että ihmisten koko aika menisi työn touhussa, eikä kukaan ehdi tai halua kyseenalaistaa Erewhonin mallia, jossa ihminen on syntynyt johonkin kastiin, ja hänellä on oma lokeronsa, jonka yli hän ei saa mennä. 

Kun ajattelemme tekoälyä, niin olemmeko luomassa sääntöjen avulla Tekno-Erewhonia? Jos me käytämme tekoälyä töissämme, niin silloin ainakin ohjelmoijat tekevät työnsä nopeammin. Eli tuolloin ihmiselle jää suuri määrä vapaa-aikaa, jota ei tietenkään saisi koskaan viettää työpaikalla. Meidän paikkamme on työpäydän ääressä istumassa, eikä kukaan saa pitää mitään muita kuin tupakkataukoja. 

Maatalouseläinten avulla voitaisiin vetää esimerkiksi painovoima-akkujen painoja ylös. Eli kun tuollainen paino on ylhäällä, niin se päästetään putoamaan alas, jolloin se samalla pyörittää generaattoreita. Tuolloin voidaan tuottaa puhdasta energiaa maatalouseläinten pyörittämien generaattorien avulla. Tuolloin eläimet voivat pyörittää joko generaattoria suoraan pyörän avulla, tai sitten ne voisivat vetää painovoima-akkujen painoja ylös. Tai sitten tehtävä annetaan paikalliselle Conan-barbaarille, joka pyörittää tuollaista väkipyörää jolla pyöritetään nostureita. Ja ehkä tuollaista sähköä kehitetään jossain tulevaisuudessa. 

Ehkä kuvitteellisen Erewhonin kansalaiset käyttäisivät tällaista "tuskan pyörää" sähkön kehittämseen. (Wiki) 

Jos me käytämme tekoälyä, ja teemme asiat nopeammin sekä paremmin kuin koskaan ennen, niin silloin ainakin ennen on ollut tapana heittää ihmisiä pois työpaikasta, koska he eivät tee jatkuvasti tuottavaa työtä. Jos ihmiset jotka istuvat päivästä toiseen koneiden ääressä tekisivät vaihteeksi jotain luovaa, niin he voivat sitten vaikka innovoida uusia välineitä, joilla vaikkapa Suomea vidään maailmankartalle. Eli innovointipalaverien kautta sitten voitaisiin kehitellä tuotteita, joilla voisimme suoraan sanottuna hurmata ulkomaisia asiakkaita. 

Kun ajatellaan Erewhonin esikuvaa oikeassa elämässä, niin mieleen tulee Kiina. Tuo maa oli erittäin suljettu agraaliyhteiskunta, jonka aseistus oli jäänyt kauan sitten jälkeen länsimaista. Länsimaiset armeijat miehittävät Kiinan käden käänteessä, ja sen jälkeen noita ihmisiä kohdeltiin siirtomaan kansalaisina. Me voimme ajatella tilannetta, missä tehoton yhteiskunta kohtaa tehokkaan yhteiskunnan. Tehokas yhteiskunta voittaa aina. Periaatteessa Kiinan miehitys 1800-luvun lopulla loi kuitenkin mallin, missä esimerkiksi Kung-fu yhdistyi länsimaisiin aseisiin. Ja Japanissa samurai-aate muuttui osaksi länsimaista asevoimaa. 

Mutta voisiko Erewhonista ottaa muuten oppia? Kuten aikaisemmin kirjoitiun, niin esimerkiksi hevosia tai härkiä voidaan käyttää kyllä high-tech laitteiden käyttämiseen. Maatalouseläinten avulla voidaan tietenkin vetää esimerkiksi painovoima-akkujen painoja ylös, ja sitten kun nuo painot päästetään putoamaan, niin ne voivat pyörittää generaattoreita. Tuolloin voidaan yhdistää perinteinen maanviljelys sekä nykyaikainen teknologia. Eli tuollaisten painovoima-akkujen avulla voidaan käyttää esimerkiksi tietokonekeskuksia. Tai sitten armeijaan menevät voisivat kehittää voimiaan vetämällä noita painoja ylös, ja sitten he saisivat samalla lihasvoimaa.

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/23/paluu-erewhoniin/

Kirjoitus negatiivisuudesta.

 

Usein ajatellaan, että negatiivinen on korrektia, sekä osoitus kriittisyydestä. Me mielellämme kerromme kaikille, miten paljon joku asia on maksanut. Se miten paljon esimerkiksi ansaitsemme ei sitten kuulu muille. Siis meillä on vain menoja eikä yhtään tuloja. Istumme päivät leipäjonossa ja ajattelemme sitä, miten mikäkin asia on tällä kerralla meitä "turpiin motannut". Elämä potkii meitä päähän, ja mitään uutta ei meistä kukaan edes ajattele koskaan oppivansa. 

Negatiiviseen ajatteluun eivät kuulu kokeilut, tekoälyt eivätkä mitkään blogitekstien kirjoittamiset. Negatiivinen asenne osoittaa että ihminen on lakannut leikkimästä, vaikka leikin kautta ihminen oppii uusia asioita. Kun joku edes uskaltaa ehdottaa jotain uutta, niin välitön reaktio on että "back to the box".  

Kun joku ehdottaa uusia asioita, niin silloin jokainen aikuinen ihminen panee päähänsä sellaisen vaihteen, missä lukee "kriittinen ajattelu". Tuo ajattelu tarkoittaa, että jos joku ehdottaa jotain uutta, niin silloin vastaus tähän uuteen asiaan on tietenkin "ei". Kaikki uuden yrittämiset muutetaan sellaiseen muotoon, että ne voidaan suoraan tyrmätä. 

Meidän ihmisten muisti on rakennettu suojelemaan meitä. Samoin koko ihmisen hermosto on rakentunut siten, että se havainnoi negatiivisia asioita nopeammin, kuin positiivisia asioita. Jos ihminen näkee esimerkiksi tietyssä asennossa olevan kepin, niin hän saattaa ensin nähdä tuossa kohdassa varaanin, joka on vaarallinen lisko. Sitten meidän hermostomme muuttaa kuvan kepiksi. 

Syy tähän on se että vaarallinen lisko vaatisi välitöntä reaktiota, mutta tulet voi tehdä myöhemminkin. Ihmisen muisti on kehittynyt kauan ennen internet-aikaa, joten sen takia me emme ehkä huomaa sitä, että joku negatiivinen asia tapahtuu kaukana meistä. Vaan näemme ainoastaan negatiivisen uutisen. Ja negatiivinen uutinen saa sitten aikaan alitajuisen tarpeen reagoida tuohon uutiseen. 

Negatiivinen uutinen on samanlainen negatiivinen asia, kuin joku luolamiesten kertomus valtavista karhuista. Mutta koska meidän muistimme neurologinen rakenne ei ole sopeutunut oikeastaan vielä ollenkaan esimerkiksi uutisiin tai johonkin sanomalehteen, niin me levitämme herkemmin negatiivisia uutisia kuin positiiviisia. Vai olenko väärässä?

Kun menemme esimerkiksi yleiseen saunaan, niin siellä käydään usein läpi kaiken maailman epäonnistumisia siihen tahtiin, että emme voisi edes ajatella että töistä tulee yhtään mitään. Eli jostain syystä kukaan ei kiinnostu siitä, miten paljon onnistumisia mikäkin henkilö saa aikaan. 

Onnistumisten kertaamista pidetään jostain syystä kehumisena, joten sen takia emme juurikaan kuule onnistumisista. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyä koskevia uutisia leimaa negatiivinen sävy. Tekoäly on asia, joka vie työpaikat sekä kaappaa kaiken maailman hallintaansa. 

Kuitenkaan noissa uutisissa ei koskaan painoteta sitä, että mikä mahtaa olla niiden työpaikkojen oikea arvostus, mitä tekoäly tulee viemään. Eli kuinka pitkään meistä jokainen jaksaa tuollaisia tehtäviä, joissa tärkein asia on se, että asiat rullaavat, eikä kukaan vammaudu. Se että henkilö istuu yksin koko päivän tietenkin unohtuu täysin. 

Tuollainen negatiivinen asenne esimerkiksi tekoälyä kohtaan on usein saanut tittelin "kriittinen malli". Ja kritiikki tarkoittaa tietenkin sitä, että päädymme suoraan menneeseen. Uusia asioita pitää aina vastustaa, vaikka niiden pitkä-aikaiset vaikutukset olisivat kuinka positiivisia. Kaiken uuden vastustaminen on tietenkin sellainen asia, mikä perustellaan aina jollain työllistämisellä tai muulla vastaavalla asialla. 

Sitä ei juurikaan mainita mihin tuollaisen raskaan, mekaanisen työn tekijän aika sattuu kulumaan. Eli kun hän tulee kotiin, niin sitten kaadutaan sängylle ja tuijotetaan kattoa. Sosiaalinen elämä rajoittuu siihen, että henkilö käy töissä ja sitten rojahtaa sohvalle, ja ainoa kommunikaatio hänen ja muiden ihmisten kanssa saattaa olla aamun tehtävien jako sekä kassaneidin ilmoittaman hinnan kuuntelu. 

Ihminen muuttuu tuossa järjestelmässä robotiksi, jonka ainoa rooli on tehdä työtä ilman virheitä. Vai onko henkilö robotti ensinkään, vai onko hän ehkä robotin osanen? Kun robotin osanen tekee virheen, niin hänessä on vikaa. Ja viallisen osasen paikka on jossain muualla kuin tuottavan robotin kehossa. Työelämä on valtava sisäkkäisten toimijoiden järjestelmä, jossa yksityisen toimijan ainoa tehtävä on tuoda voittoa omalle johtajalleen. Tai oikeastaan voittoa tuodaan oman työpaikkayrityksen osakkeenomistajille. 

Eli periaatteessa työelämä on valtava liukuhihna, jonka tarkoitus valtion kannalta on maksaa sille veroja, mutta yksityisten toimijoiden kohdalla työelämä muuttuu yritykseksi, jonka tarkoitus on maksimoida omistajiensa saamat voitot. Siis meistä kukaan ei työskentele "työelämässä" vaan me työskentelemme yrityksessä, jolla on oma toimintamalli sekä paikka suuremmassa koneistossa, jonka nimi on työelämä. 

Kasvoton toimija osana konetta nimeltään työelämä. Autoritääristen järjestelmien osaset ja johtajat vihaavat yksilöitä, koska yksilö saattaa jäädä mieleen. Kun autoritäärinen sekä kasvoton koneisto kohtelee toista kaltoin, niin silloin kaltoin kohtelija perustelee tekonsa sillä, että jos hän ei tuota tekoa olisi tehnyt, niin joku toinen olisi tehnytr vielä pahempaa. 

Jos henkilö ei osaa tai halua tehdä työtään kunnolla, niin silloin otetaan tilalle toinen työntekijä. Työläisiä saa tietenkin lisää, ja työvoimatoimisto varmaan mielellään taas välittää uusia töitä tuollaisiin paikkoihin, kuten esimerkiksi siivous- tai joihinkin logistiikka-alan yrityksiin, tehtäviin joissa ei vaadita mitään koulutusta. Tekoälyn positiivinen malli on se, että se vapauttaa ihmiset ainakin osittain luovaan työhön. 

Varmaan joku ajattelee, että se vie työpaikat, mutta mitä sitten. Ihmisen ei tarvitse olla individualisti, vaan hän voi liittyä harmaaseen massaan, jossa hän elää kaikkien muiden ehdoilla, muiden asettamien normien mukaan. Muut ihmiset asettavat säännöt, ja sitten vain kyseinen henkilö saa noita sääntöjä noudattaa. Tekoäly voi aivan hyvin korvata työläiset, koska sen ei tarvise koskaan edes levätä. Työntekijän rooli tuotantokoneiston osana tietenkin vie hänen oman yksityisyytensä, eli hän ei ole enää robotti, vaan robotin osanen. Jos osaseen tulee vika, niin osanen saa lähteä suoraan kohti uutta ympäristöä, eli työpaikoilla ei sairastella eikä laiskotella.

https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/23/kirjoitus-negatiivisuudesta/

Väärin tehty elvytys maksaa paljon

Maamme viennin pitäisi vetää, jotta voimme saada verotuloja. Verotulojen ongelma valtion kannalta on se, että esimerkiksi julkisin varoin tuettu työllistäminen on oikeastaan osoittautunut melko tehottomaksi malliksi. Vaikka pitkä-aikaistyöttömän kohdalla voi työnantaja saada työllistämistukea, niin nuo työllistämistuen kautta luodut työpaikat ovat usein määrä-aikaisia. Kun sitten työllistämistuki on päättynyt, niin työnantaja ilmoittaa että enää ei sitten tuolle työlle olekaan tarvetta, ja sitten tuo työllistämistuettu saa lähteä takaisin kortistoon. Tuolla tavoin tietenkin taataan se, että ihmisiä saadaan pois kortistosta, ja yritykset saavat puoli-ilmaista työvoimaa, jonka palkasta puolet maksaa valtio. Ja sitten joku ekonomi saa tutustua ihan oikeaan fyysiseen työhön. 

Valtion talouden ongelma on siinä, että kukaan ihminen ei halua maksaa veroja. Verotus tai tulojen leikkaaminen ovat välineitä, joilla valtio toivoo saavansa rahaa kassaan. Mutta sitten seuraava ongelma on siinä, että korkeat verot ja palkkojen alentaminen ovat asioita, joilla saadaan ostovoimaa laskettua. Ja ostovoiman aleneminen pysäyttää helposti rahan liikkumisen. Jos raha makaa tileillä, niin se tarkoittaa sitä, että sillä ei osteta mitään. Jos raha taas sijoitetaan kryptovaluuttoihin, niin se on silloin kokonaan poissa markkinoilta. Eli jos raha on kiinnitetty markkinoiden ulkopuolisiin kohteisiin, niin se ei sitten siirry esimerkiksi paikallisen supermarketin kassaan. 

Työllistäminen ei yksin tuo verotuloja. Eikä se että valtio kierrättää rahaa työntekijän pankkitilin kautta ole asia, mikä jättää saldon valtion kannalta positiiviseksi. Jos työllistämiseltä halutaan oikeasti tuloja, niin tietenkin työllistetyn sekä työnantajan pitää tuolloin maksaa veroja Suomeen. Jos verot menevät ulkomaille, niin silloin ei valtio saa noista asioista senttiäkään, vaan pahimmillaan se dumppaa rahaa liiketoimintaan, mikä ei ole kannattavaa. Mikäli yhtiö ei saa tilauksia, niin se voidaan joko päästää konkurssiin, tai sitten sitä voidaan tukea valtion varoin. Molemmissa tapauksissa kyseessä on menoerä, jonka maksajiksi päätyvät turhan usein veronmaksajat. 

Mikäli yhtiö saa pitkään valtion tukea, niin se saattaa kasvattaa valtion kustannuksia todella paljon. Ja jos yhtiö päästetään konkurssiin, niin sen työläiset joutuvat hakemaan työttömyyskorvausta, mikä on myös menoerä valtiolle. Se mikä tässä asiassa on vaikeaa, on se että silloin pitää määritellä piste, jonka jälkeen laitetaan konkurssihakemus, eli tuon pisteen jälkeen yrityksen on esitettävä oikeita tilauksia tai sitten sen tukeminen pitää lopettaa. Ja aina on toivo siitä, että "huomenna tulee uusi tilaus". Mutta tuota asiaa ei kukaan voi loputtomiin kuunnella. Eli lopulta pitää uskaltaa sanoa, että epätervettä liiketoimintaa ei enää voida tukea. 

Maamme talouden elvytykseen on usein liittynyt julkisten investointien lisääminen. Julkisten investointien kautta me sitten olemme ilmeisesti kuvitelleet parantavamme valtion taloudellista tilannetta syytämällä rahaa valtion kassasta suoraan yrityksille. Tuo malli saattaa parantaa yritysten taloudellista asemaa, mutta samalla se on pahimmillaan katastrofi maan taloudelle. Rahan siirto yrityksille ei tuo yhtään sellaista työpaikkaa, että valtio saisi niiden kautta enemmän tuloja, kuin mitä siltä menee rahaa tuollaisten valtion rahoittamien työpaikkojen luomiseen. 

Se miten elvytämme on aivan yhtä tärkeää kuin että ylipäätään elvytämme. Elvyttäminen valtion varoilla on tietenkin mielenkiintoinen mahdollisuus, eli julkisin varoin voimme varmasti luoda loistavan kuvan siitä, että meillä menee hyvin. Mutta sitten jos elvytämme taloutta julkisten investointien kautta, niin mistä saamme sitten rahat noihin julkisiin investointeihin? Julkinen investointi on valtion varoin tehtävä projekti, jonka avulla sitten saadaan joko luotua uusia palveluita, tai sitten julkinen investointi muuttuu sellaiseksi, että se muuttuu suoraan työllistäväksi elementiksi. 

Mutta työllistäminen ei suoraan tuo rahaa valtion kassaan, vaan julkisten investointien kautta työllistetyt ihmiset muuttuvat hyvin helposti valtion taloutta kuormittaviksi voimiksi. Eli jos ihmisiä työllistetään valtion rakennustyömaille, niin silloin heidän palkkansa maksaa valtio. Ja se ei tietenkään valtiotaloutta paranna, vaikka työministeri voi tuolloin esitellä komeita lukuja siitä, kuinka moni poistui esimerkiksi työttömyyskortistosta. Se mikä näyttää hyvältä voi myös pahentaa tilannetta. 

Tietenkin valtio voisi periaatteessa vaikka poistaa kaikki työttömät kortistosta. Se voidaan tehdä esimerkiksi sijoittamalla työttömät rajavartiostoon, poliisiin sekä puolustusvoimiin. Tuolloin tietenkin noille ihmisille pitää maksaa palkka, eikä yksikään noista laitoksista tuo rahaa valtion melko tyhjään kassaan. Tai sitten kaikki työttömät voidaan diagnosoida esimerkiksi masennuspotilaiksi. Tuolloin ei työttömyyskorvausta tarvitse maksaa, mutta se siirtää maksut toisille luukuille. Kyseisessä tapauksessa kuntoutustueksi muuttunut työttömyyskorvaus on edelleen menoerä valtiolle, eikä tuolloin ole edes teoreettista mahdollisuutta päästä työhön. 

Olemmeko jo luoneet matemaattisen psykohistorian?

 

"Säätiö"-tieteiskirjasarjassa Isaac Asimov loi ajatuksen matematiikkaan perustuvasta "psykohistoriasta". Kyseessä olisi matemaattinen malli, tai menetelmä jonka avulla voidaan ennustaa ihmisten käyttäytymistä. Tuolloin Asimovin esittämässä mallissa psykohistoria perustuu Boltzamannin NTP- eli kaasun käyttäytymistä ennustaviin yhtälöihin. Tuossa mallissa ihmisiä käsitellään kuin me olisimme kaasuatomeja. Ja tuolloin voidaan ennustaa valtavien ihmisjoukkojen käyttäytymistä. Eikä yksilön käyttäytymistä voitaisi ennustaa täysin, koska yksilöitä koskevia suureita tai muuttujia on liikaa. Mutta Asimov ei tiennyt mihin tekoäly pystyy. 

Yhdistettyinä tekoälyt voivat ennustaa hyvinkin tarkasti yksittäisen ihmisen käytöksen. MIT:n kehittämä uusi tekoäly valmistaa datamatriisin, johon tallennetaan ihmisen toiminta kokonaisuudessaan, ja se kuinka paljon oikeaa dataa tuo tekoäly kykenee keräämään vaikuttaa siihen, kuinka tarkan mallin tekoäly kykenee luomaan. Eli jos käytössä on tarpeeksi dataa, niin tekoäly voi luoda ihmisestä digitaalisen kaksosen, jonka avulla se kykenee ennakoimaan ihmisen toimintaa erittäin tarkasti. Tuo toiminta perustuu siihen, että meillä kaikilla on jonkinlaisia rituaaleja, joita me emme ehkä itse edes huomaa. Mutta tekoäly huomaa jokaisen meidän liikkeemme, eleemme sekä ilmeemme. 

Ja nuo asiat sekä niihin liittyvät toiminnot voidaan liittää henkilön toimintoihin. Tuo järjestelmä on sellainen, että siihen voidaan liittää useita digitaalisia kaksosia, eli ihmisistä rakennettuja malleja. Tehdessään tuota työtä tekoäly voi käsitellä ihmisiä hiukkasina tai molekyyleinä. Tuolloin tekoäly voi käyttää samoja algoritmeja, joita on kehitelty esimerkiksi ennakoimaan öljykenttien öljyn käyttäytymistä. Eli tekoäly yhdistää ihmisten digitaaliset kaksoset yhteen kokonaisuuksiksi, ja loppu on oikeastaan pelkkää tilastomatematiikkaa. 

Eli jos kaikki digitaaliset kaksoset ovat erillisillä palvelimilla, niin silloin kukin palvelin voi ilmoittaa ennakoidun käytösmallin keskusjärjestelmälle, joka sitten vain laskee noiden toimijoiden suhteet keskenään. Tietenkin aiheen rajaaminen esimerkiksi äänestykseen auttaa rajaamaan tarvittavaa dataa. Tuolloin otetaan huomioon henkilön elämäntavat, sekä ikä, ja hänen aikaisempi äänestyskäyttäytymisensä. Se voidaan selvittää esimerkiksi sosiaalisen median käytön perusteella, ja sitten tietenkin elämäntavat eli sosiaalinen tilanne vaikuttaa siihen, että kuinka todennäköisesti henkilö edes vaivautuu äänestämään. 

Tuolloin se ketä henkilö äänestää voidaan laskea olettaen vastauksen olevan melko tarkka. Samalla tavalla tietenkin voidaan laskea myös esimerkiksi mahdollisuus siihen, tuleeko jostain asiasta esimerkiksi mellakka tai sota. Eli tekoäly kerää vaikkapa tiedot siitä, mitä minkäkin valtion alueella toimiva media jakaa tai miten valtion johtajat käyttäytyvät, ja sitten yrittää löytää historiasta vastaavia toimintoja. Eli tekoäly voi ennustaa tulevaisuutta melko tarkasti. Joten sen takia tekoäly voi olla tulevaisuudessa futurologien tärkeimpiä työkaluja. 

https://scitechdaily.com/mits-new-ai-model-predicts-human-behavior-with-uncanny-accuracy/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykohistoria

https://en.wikipedia.org/wiki/Psychohistory_(fictional_science)

Tekoäly on tietoturvan kannalta valtava uhka, mutta se on myös loistava puolustaja.

Palomuuri sekä virustorjunta ovat kuin vahtikoiria, joiden tehtävä on puolustaa tietojärjestelmää.

Tietoturvan pääasiallinen ongelma on sama kuin hyökkääjän sekä maalivahdin välinen ongelma esimerkiksi jääkiekossa. Hyökkääjä voi laukoa tuhansia laukauksia maalivahtia kohtaan, ja maalivahti voi torjua kaikki nuo laukaukset. Mutta jos maalivahti päästää yhden kerran kiekon maaliin, niin silloin se saattaa aiheuttaa tappion. Samoin tietoturvan kannalta pitää muistaa se, että hyäkkääjän täytyy onnistua vain kerran. Jos hyökkääjä pääsee kerran tunkeutumaan kohdejäjestelmään, niin hän voi aiheuttaa korvaamatonta tuhoa, ja samalla pääsevät liikesalaisuudet hyökkääjän käsiin. 

Länsimaissa tietoturva on rakennettu viranomaistyön varaan. Eli ollaan sokeasti uskottu, että viranomaiset hoitavat hakkerit vankilaan, jos heidät on paikallistettu. Mutta Kiinan sekä Venäjän toiminta on paljastanut sen, että ainakin huomattava osa hakkereista toimii jonkun valtion palkkalistoilla. Eli tuolloin hakkerit ovat viranomaisia tai toimivat viranomaisten suojeluksessa, eikä heidän saamisensa oikeuteen ole mahdollista tai se on ainakin hyvin epätodennäköistä. Ja osa noista tiedoista menee suoraan oman maan aseteollisuuden käsiin. Tai sitten noita salaisuuksia myydään ympäri maailmaa, ja vastapelvelukseksi saattaa myyjä, joka voi olla esimerkiksi Pohjois-Korean tiedusteluvirkailija pyytää vaikkapa muutamaa kannettavaa tietokonetta. 

Ihmisten on tiedettävä uhat, joita puutteet tietoturvassa aiheuttavat. 

Tärkein asia tietoturvan kohdalla on se, että ihmiset tietävät uhista, joita moderni tietoympäristö luo. Eli tekoälyn luomien näyttelijöiden kautta suoritetut "phishing"-operaatiot ovat aina mahdollisia. Ja sen takia meistä jokainen joutuu joskus pois mukavuusalueeltaan. Yhtiön tietoturvapolitiikka pitää olla sellaista, että se sitoo kaikkia sekä samalla myös sellaista, että tietyt aiheet jätetään esimerkiksi web-palavereista pois. Noita aiheita voidaan kutsua arkaluonteisiksi. Eli jos henkilö tiedustelee arkaluonteisia asioita kuten tulevia yrityskauppoja, niin hänet pitää silloin poistaa palavereista. 

On asioita, joista saa puhua vain kasvokkain. Samoin tietoturvaa pitää joskus koetella. Tuolloin voidaan esimerkiksi palaveriin sijoittaa tekoälyn luoma näyttelijä, joka esittää kiellettyjä kysymyksiä. Ja jos sitten ei tuosta asiasta kerrota ylemmille, ja samalla myös poisteta henkilöä palaverista, niin silloin voidaan asiasta järjestää kuuleminen. Samoin hyökkääjän tunnistaminen on tärkeässä asemassa. Eli jos henkilö kyselee esimerkiksi tietojärjestelmien pääsyjä tai muuten pyrkii hankkimaan toisten tunnuksia, niin asiasta pitää aina kertoa. Eli vaikka itsellä ei olisi tietoja, jotka voivat vaikuttaa tärkeiltä, niin esimerkiksi yhtiön kanssa samassa talossa saattaa oleskella sellaisia toimijoita, joiden tuotteet kiinnostavat yritysvakoojia. 

Mutta voimmeko me ehkä koskaan enää luottaa esimerkiksi kasvokkain tapahtuvaan neuvotteluun. Emme ainakaan jos ne tapahtuvat jonkun kameran kautta. Mutta tekniikka kehittyy. Nykyaikaiset empatiaa jäjittelevät ihmistä muistuttavat robotit ovat laitteita, joiden avulla voidaan myös kasvokkain tapahtuvien kokousten tietoturvaa murtaa. Ja me kaikki tiedämme, että rikolliset ovat hyvin luovia. Eli ihmistä muistuttavien cyborg-robottien avulla voidaan luoda kaksoisolentoja, joiden kautta voidaan mihin tahansa tilaan soluttautua. Eli myös tällaiset asiat voivat olla tietoturvan kannalta olennaisia ehkä hyvinkin pian tulevaisuudessa. 

Tekoäly ei ole vain hyökkääjä tai puolustaja, vaan se on molempia. Tekoäly voi esimerkiksi kaapata verkosta esimerkiksi vakoiluun tarkoitetun haittaohjelman, ja sitten pakottaa sen paljastamaan tahoja, tai IP-osoitteita, joiden kautta se paljastaa mihin nuo tiedot olisi pitänyt lähettää. 

Yllä: "Sophie" eli maailman tunnetuin sosiaalinen robotti. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Sophia_(robot)

Tulevaisuudessa empatiaa matkivat robotit voivat myös vaarantaa fyysisten tapaamisten tietoturvan. Sosiaalisten robottien avulla voidaan luoda ihmisten kopioita, joiden avulla voidaan soluttautua mihin tahansa tilaan. 

Tekoäly ei ole pelkästään hyökkääjä tai puolustaja, vaan se on molempia. Tekoälyn avulla voidaan luoda älykkäitä viruksia, jotka voivat paloitella itsensä esimerkiksi hyötyohjelman tai tiedoston koodin sisään, ja sitten koota itsensä uudelleen. Kehittyneet haittaohjelmat voivat myös esimerkiksi luoda itsestään kopioita, ja vaihtaa tietoja keskenään, ilman että niiden kehittäjien täytyy vaikuttaa tuohon täysin automatisoituun prosessiin. Tekoälypohjainen tietokonevirus jäjittelee luonnollista virusta, ja se pyrkii piiloutumaan normaalin eli hyödyllisen koodin sekaan. Ja se voi liittää itseensä komponentteja muista viruksista sekä ohjelmista. Tuollainen koodiaan jatkuvasti muuttava virus on vaikea kohde perinteisille palomuureille sekä virustorjunnalle. 

Tietokoneviruksella voidaan avata fyysisiä tiloja hyökkääjille, jotka asentavat haittaohjelmia kovalevyille samalla, kun he uudelleen asentavat järjestelmiä. Samoin modernit tietokonevirukset saattavat oleilla RAM muistissa, jossa ne eivät kirjoita itseään kovalevyille. Tuolloin osa virustorjunta-ohjelmista on hyödyttömiä. Tietokonevirus on kaiken lisäksi yhä useammin haitta-ohjelma joka syöttää kaiken tietojärjestelmän sisältämän tiedon hyökkääjien palvelimelle. Nykyiset tekoälypohjaiset madot ovat sellaisia, että ne saattavat pyrkiä esimerkiksi muuttamaan reititinten reititystaulukoita tai muita asetuksia niin, että tieto kopioidaan suoraan hyökkääjän palvelimelle. Eli ne kääntävät järjestelmän itsensä itseään vastaan. 

Raportoi aina, jos havaitset epäilyttävää toimintaa. 

Ja se että nuo tekoälysovellukset voivat kirjoittaa itsensä palasina useisiin erilaisiin tiedostoihin tekee niistä erittäin tehokkaita tietomurron välineitä. Tekoälyä itseään voidaan käyttää esimerkiksi tiedon kalasteluun, tai viruskoodin luomiseen. Samoin tekoäly tekee mahdolliseksi sen, että esimerkiksi ohjemoijan ei tarvitse enää osata niin paljon kuin ennen. Ja sen takia vaikkapa vieraan valtion agentti voi livahtaa toimistoon helpommin kuin koskaan ennen. Eli nopeasti toimivat tekoälyt tekevät hänelle paljon vapaa-aikaa, jota hän voi sitten hyödyntää myös esimerkiksi salakuuntelulaitteiden asentamisessa. Kuten kaikki tietävät niin modernit tietokonevirukset eli haittaohjelmat ovat tulleet jäädäkseen. Ja niitä hyödyntävät sekä hyökkääjät että puolustajat. 

Vanahanaikaisessa palomuurissa sekä virustojunnassa oli sellainen ongelma, että ne eivät raportoineet jos esimerkiksi joku yrittää toistuvasti murtautua järjestelmään. Eli esimerkiksi sitä, että joku nollaa tunksiaan useammin kuin ennen ei tullut tietoturvasta vastaavien ihmisten tietoon. Samoin sellaisia asioita kuin yöllä kahden aikaan tapahtuvia tunnusten pyytämisiä ei ennen olla saatettu johdon tietoon.

Tekoälypohjainen puolustus toimii siten, että se aktiivisesti etsii vitruskoodia esimerkiksi jo kerran tarkastetuista tiedostoista. Samoin se voi tutkia myös esimerkiksi RAM muistia, jotta sinne piiloutuneet virukset löytyvät. RAM muistin tyhjentäminen tietenkin poistaa ainakin yksinkertaisemmat RAM- tai leijuvat virukset. Eli bootti kerran pari päivässä pitää tuollaiset madot poissa koneelta, mutta ehkä joku jo kehittelee tekoälypohjaista virusta, joka osaa hypätä jonkun toisen koneen muistiin. 

Alä luota kehenkään. 

Tuolloin toimitaan suoraan niin sanotun "zero-trust" mallin pohjalta. Eli kaikki tiedostot ovat automaattisesti epäilyttäviä. Samoin tiedostoja tutkitaan aina tietyn ajan välein, jotta niiden sisältämän koodin muutos voidaan huomioida. Zero trust tarkoittaa että kaikki muukin epäilyttävä toiminta aiheuttaa joko koodin siirtymisen karanteeniin, tai sitten tunnusten lukitsemisen, jos tunnusten takaa tulee epälyttävää koodia. Jos yhtiön tietoturvapolitiikka on sellaista, että ylityö pitää sopia erikseen, ja että yhtiöän tietokoneet jäävät töihin työpäivän päätyttyä, niin silloin ei noita tunnuksia tarvitse kysyä kahden aikaan yöllä. 

Eli jos sovitun työajan ulkopuolella esitetään toiveita salasanan nollaamisesta, niin silloin tunnusten pitäisi suoraan lukittua. Ja aamulla sitten johtajan luona nuo tunnukset avataan uudelleen, tai sitten tunnukset voidaan lukita suoraan sellaisen työajan ulkopuolella, mitä ei ole ennalta sovittu. Samoin kaikkia palavereja sekä muuta viestintää pitäisi koskea kultainen sääntö: älä koskaan kerro mitään tärkeää puhelimessa, ja tuota tapaa voidaan tietenkin laajentaa koskemaan myös web-palavereja, joissa voi esiintyö aivan oikeasti esimerkiksi tekoälyn luoma näyttelijä. Tietenkään esimerkiksi kasvokkain tapahtuva neuvottelu ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi, koska tilassa voi olla esimerkiksi tilakuuntelu. 

Kun me suojaamme järjestelmää, niin suojaamme tietoa.

Kohteen kannalta on aivan sama, että miten hyökkääjä saa tiedot käsiinsä. Vain sillä on väliä että tiedot ovat päätyneet vääriin käsiin. 

Tietojenkäsittelyn pääasiallinen ongelma on se, että kun me suojaamme järjestelmää, niin me suojaamme silloin siinä liikkuvaa dataa. Eli pääsy tietoon riittää, eikä hyökkääjän tarvitse suoraan murtautua järjestelmään, jotta hän saa käsiinsä dataa. Toisin sanoen, vaikka meillä olisi palomuuri ja kvanttiverkko käytössämme, niin silti tietoturvamme saattaa vaarantua. Nimittäin paraskaan palomuuri ei auta, jos ulkoa nähdään suoraan tietokoneen ruudulle. Tuolloin voidaan puhua tilanteesta, missä henkilö kytkee tietokoneen vahingossa esimerkiksi julkiseen mainos-screeniin, jossa kuka hyvänsä voi seurata mitä näytöllä tapahtuu. Eli se miten hyökkääjä saa tiedot käsiinsä on hänen asemassaan olevalle ihmiselle aivan sama. Tietomurto voi perustua esimerkiksi siihen, että huoneeseen kätketään valvontakamera, tai hyökkääjä saa yhteyden tilan valvontakameroihin. 

Eli tuolloin esimerkiksi BRICS maassa oleva tiedusteluviranomainen voi seurata ruudulta sitä, mitä huoneessa tapahtuu. Ja vaikka esimerkiksi länsimaissa kasvojen tunnistuksen käyttöä tekoälyn avulla rajoitetaan, niin BRICS maiden virnaomaiset käyttävät varmasti tekoälyä kasvojen sekä muun toiminnan tunnistamiseen. Ja tietenkin joku hyökkääjä voi suoraan kiinnittää seinän taakse kätketyn lisänäytön jakajan avulla suoraan johonkin pöytään kiinnitettyyn näyttöön, ja sitten vain kännykällä kuvataan se, mitä tuolla näytöllä tapahtuu. Kännykän voi jättää selfie-kepin päähän tuon näytön eteen, ja sitten pikaviestimen avulla voidaan tuota kuvaa välittää tilasta. Eli voidakseen valvoa tilaa, täytyy hyökkääjällä olla etäkäytön salliva kännykkä sekä pikaviestin, jota hän voi käyttää etätyöpöydän kautta. 

Samoin kvanttiverkossa on heikkouksia, ja tärkein asia on tietenkin se, että miten voimme suojata tietoa ennen kuin se siirretään kvanttiverkkoon. Kvanttiverkossa tieto on turvassa, mutta jos hyökkääjä pääsee kiinni siihen rajapintaan, mikä siirtää tiedon binäärijärjestelmistä kvanttijärjestelmiin? Tuossa kohdassa oleva haittaohjelma on asia, mikä murtaa tehokkaasti kaikki kvanttijärjestelmät. Mutta se mikä kvanttijärjestelmissä viehättää tietojenkäsittelyn kannalta on niiden energiatehokkuus. 

Tuo kvanttijärjestelmien energiatehokkuus johtuu siitä, että kvanttijärjestelmä ei syydä energiaa eli informaatiota harakoille. Kvanttijärjestelmän eroa binäärijärjestelmään voidaan verrata hehkulampun eroon laseriin nähden. Laser kuljettaa tietoa erittäin suurella tarkkuudella, ja jos lasersäde suojataan esimerkiksi ontolla putkella, niin silloin hyökkääjä ei pääse tietoon käsiksi. Eli periaatteessa laserit voivat välittää tietoa esimerkiksi ontossa sähköjohtimessa, jos johdin on tarpeeksi suora. Samoin tietoa kuljettava lasersäde voidaan peittää toisella, ontolla lasersäteellä, joka estää hyökkääjiä pääsemästä tietoon käsiksi. 

Mutta sitten jos ajatellaan että varsinainen elektroniin perustuva kubitti kulkee tuossa johtimessa, niin silloin tuosta johtimesta voidaan rakentaa nano- tai miniatyyriteknologiaan perustuva hiukkaskiihdytin. Tuossa laitteessa elektroni mihin tieto on varastoitu kulkee ontossa putkessa, mutta silloin pitää estää esimerkiksi poikittaisten sähkökenttien muodostuminen. Nuo kentät sotkevat tiedon erittäin tehokkaasti. 

https://scitechdaily.com/guaranteeing-security-and-privacy-new-quantum-breakthrough-could-benefit-millions-of-people/

Tekoälyn teho aiheuttaa sen, että se on tullut jäädäkseen.

 

Ennen tämän tekstin kirjoittamista käskin Bingiä luomaan koodin joka tekee kotisivun, jossa on pyörivä neliö. Tekoäly loi koodin vajaa sekunnissa, mikä on osoitus siitä kuinka tehokas tekoäly oikeastaan on. Bing loi koodia vajaa sekunnin ajan, ja sen jälkeen sen voi laittaa suoraan esimerkiksi bloggeriin. Voitte arvata kuinka paljon aikaa ja voivaa säästyy sillä, että tällainen malli siirretään esimerkiksi työpaikoille. Tätä neliötä olisi varmaan ohjelmoitu noin tunnin verran, ja nyt koodin vetäminen kotisivulle kesti kauemman aikaa, kuin Bingiltä kesti koodin luominen. Tämän takia meidän pitää tajuta se, että tekoäly on tullut jäädäkseen. Yhtiöiden tarkoitus on tuottaa voittoa niiden omistajille, eikä mikään yhtiö maksa palkkaa siitä, että työntekijät oleskelevat työpaikoilla. 

Eikä asiakas halua maksaa tehottomasta ajasta. Tekoäly on asia, mitä ei koskaan enää saa pois työelämästä, eli tehostaminen on asia, mitä jatkuvasti hoetaan. Ja tekoäly on asia, joka vapauttaa ihmiset toivon mukaan innovatiiviseen eli luovaan työhön. Työelämän suurimpia ongelmia on se, että työelämässä jos johonkin työhön kulutetaan puolet vähemmän aikaa, niin se tarkoittaa sitä, että sama henkilö joutuu tekemään puolet enemmän töitä, tai sitten puolet henkilöstöstä vähennetään. 

Tekoäly on oikeastaan seuraava askel tuotantomallissa, jossa ihmisen paikka on olla tuotantokoneiston osa, kasvoton liukuhihnan osanen, joka saa palkan siitä, että hän tekee työnsä kuten robotti. Eli sitä ei kukaan muista montako kertaa hän on ratkonut jotain ongelmia. Vain virheet muistetaan. Eli jos ohjelmoija tekee jonkun virheen, niin hän saa suoraan kehotuksen lähteä kohti uusia haasteita, joita löytyy työvoimatoimiston kautta. Tuollainen asenne tietenkin stressaa todella paljon. Mikäli ihminen tekee työtä jossa vaaditaan jatkuvasti erityistä tarkkuutta, eikä virheitä anneta anteeksi, niin silloin tietenkin hän palaa loppuun. 

Kun esimerkiksi ohjelmointia on ulkoistettu jonnekin Intiaan, niin se tarkoittaa sitä, että erittäin tärkeitä koodeja käsitellään BRICS-maassa. Ja saattaa olla että noita tärkeitä koodeja on päätynyt joko Iranin, Venäjän tai Kiinan sekä Pohjois-Korean käsiin. Eli tekoälyn käyttö koodauksessa takaisi sen, että esimerkiksi tiettyjen koneiden ohjaamiseen tarkoitettua koodia ei pääse vuotamaan EUn ulkopuolelle, eli jos vaikkapa valvontakamerassa on haitta-ohjelma, niin sen avulla voidaan ihmisiä valvoa myös luvatta. Tuolloin vaikka kasvojen tunnistus olisi EUssa kielletty, niin vaikkapa kiinalaiset voivat kuitenkin käyttää kasvojen tunnistusta, jos he pääsevät noihin valvontakameroihin käsiksi. Ja tuo tieto voi päätyä esimerkiksi Venäjän tiedustelulle. 

Suurin osa tietomurroista tapahtuu identiteettiin kohdistuvan varkauden kautta.

 

Identiteetti on muutakin kuin pelkkä nimi tai henkilöllisyyspaperit. Psykologiassa identiteetillä on tietty merkitys. Mutta tietojenkäsittelyssä se merkitsee usein sitä, että henkilö on oikeutettu tietynlaiseen järjestelmän käyttöön. Vahva identiteetti tarkoittaa sitä, että henkilö on luotettu. Mikäli tuollaisen luotetun henkilön identiteetti varastetaan, niin se tarkoittaa hyvin vaarallista tilannetta. Henkilö voi olla luonnollinen- tai oikeushenkilö. Ja ajatelkaa mitä tapahtuisi, jos joku väärentää esimerkiksi jonkun valtiollisen toimijan tai pankin kotisivut, eli ohjaa kirjautumistietoja omalle koneelleen? 

Jo Se on asia joka kattaa kaiken toiminnan, ja yksi noista toiminnoista on tietenkin se, millainen asema henkilöllä on yhtiössään suhteessa sen tietojärjestelmiin. Eli me voimme tietää henkilön nimen, osoitteen sekä jopa puhelinnumeron ja kengän numeron, mutta me emme tiedä kuka tai mikä hän oikeasti on. Siis jos henkilö on esimerkiksi jonkun yhtiön tietoturvapäällikkö, tai johtava tietoturva-asiantuntija, niin hän ei ehkä sitä kerro esimerkiksi talkoissa tai muissa vastaavissa tapahtumissa. 

Juuri tuo käyttö-oikeus tietojärjestelmiin on asia, mikä varmasti halutaan salata. Jos esimerkiksi enterprise-luokan globaalin yrityksen tietojärjestelmiin pääsee joku, jolla ei ole siihen valtuuksia, niin silloin seuraukset voivat olla erittäin laajat, koska kansainväliset yhtiöt hallitsevat laajalle alueelle ulottuvia verkostoja. 

Aina kannattaa miettiä sitä, mikä on se, mitä rikolliset voivat haluta omasta yrityksestä. Ja globaali yhtiö voi tarjota esimerkiksi kuljetuskapasiteettia rikollisille, joiden tavoite on kuljettaa huumeita tai aseita tuon yhtiön kuljetuksissa, tai sitten se voi tarjota mahdollisuuden tarkkailla toisen maan kansalaisia. Jos esimerkiksi Kiinan tiedustelu pääsee käsiksi metron valvontakameroihin, niin se voi valvoa toisen maan kansalaisia poistumatta maasta. Ja sen takia esimerkiksi valvontalaitteiden käytön ulkoistaminen BRICS maissa oleileville toimijoille voi rikkoa tietoturvaa. 

Kun sitten puhutaan identiteeteistä, niin ne käyttäjätunnukset, joilla pääsee arkaluonteisiin materiaaleihin kannattaa erottaa niistä tunnuksista, joita käytetään esimerkiksi jossain auditoriossa tapahtuvan esitelmän muistiinpanojen tekemiseen. Keskittäminen ei ole kannattavaa siksi, että jos vääriä tiedostoja avataan auditorioissa, niin silloin voi käydä niin, että vääriä tietoja voi vuotaa tahoille, jotka eivät ole hyväntahtoisia. 

Phishing-hyökkäykset käyttäen varastettua identiteettiä ovat asioita, joista pitäisi aina puhua. Perinteisen tietoturvan ongelma on siinä, että jos joku yrittää kirjautua esimerkiksi kriittistä tietoa sisältäville servereille esimerkiksi väärään aikaan, niin passiivinen järjestelmä ei tuota yritystä kerro, mikä sitten tarkoittaa sitä, että hyökkäys jää "pimeäksi". Yhtiön johdon pitäisi aina saada tietoa siitä, jos joku sattuu tarvitsemaan salasanojen päivitystä työajan ulkopuolella. 

Tekoälyn luomien virtuaalinäyttelijöiden sekä äänen muunnosten avulla voidaan ihmistä pettää hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Tekoälyn avulla toki voidaan tuollaiset yritykset paljastaa, eli ei pitäisi olla kovin vaikeaa lähettää kokoukseen osallistujille viestiä, että ovatko he oikeasti paikalla? Jos tekoäly lähettäisi ilmoituksen jokaisesta Teams-palaveriin osallistujalle vaikka he olisivat näennäisesti paikalla, niin silloin myös tuollaisten virtuaalisten hahmojen käyttö muuttuisi vaikeammaksi. 

Hybridivaikuttaminen on uusi uhka.

Hybridivaikuttamisen sekä sen ennaltaehkäisyn kannalta keskeinen asia, on se että jokaisella ihmisellä on rooli tuossa toiminnassa. Jokainen ihminen on vaikuttaja, eli viimeistään vaaliuurnalla me kaikki vaikutamme esimerkiksi siihen, keitä poliitikkoja päästetään eduskuntaan. Mutta meillä kaikilla on jotain muutakin, joka saattaa kiinnostaa esimerkiksi hybridivaikuttamista harjoittavaa tahoa. Meillä kaikilla on kasvot sekä ainakin suomalaisilla on suomalainen henkilöllisyystodistus sekä pääsy internetiin.

Sen takia meidän kaikkien pitää varautua hybridivaikuttamiseen. Nykyistä sotaa käydään ihmisen pään sisällä, ja erityisesti disinformaatio-operaatioita tehostetaan yleensä tunteisiin vetoavilla asioilla. Myös false-flag informaatio-operaatiot, joissa esimerkiksi käytetään lapsen henkilöllisyyttä, ja väitetään että viranomaiset ovat kohdelleet häntä törkeästi ovat oikeasti aika suuri uhka. Juuri lasten henkilöllisyydellä ratsastaminen tekee näistä operaatioista tehokkaita. Yksi hybridivaikuttamisen tavoitteista on se, että luottamus omaan yhteiskuntaan ja erityisesti viranomaisiin murenee. 

Hybridivaikuttamisen kannalta keskeinen asia on se, että päästetäänkö esimerkiksi disinformaatiota tai propagandaa internetiin. Ja silloin pitää toimijan tietenkin päästä laittamaan disinformaatio paketti johonkin sosiaalisen median alustalle. Jos tuon informaatiopaketin alkuperäksi paljastuu joku venäläinen, niin silloin paketti aiheuttaa epäilyksiä. Sen takia trollitehtaan työntekijät tarvitsevat sellaisia sosiaalisen median tilejä, joita ei voida suoraan yhdistää venäläisiin. Joten venäläinen toimija voi pyytää esimerkiksi suomalaisia avaamaan sosiaalisen median tilejä itselleen, niin että avaamisessa ei näy yhteyksiä venäläisiin. 

Kun puhutaan esimerkiksi kiusaamisesta, niin kiusaaja saattaa haluta joko sujauttaa oman miehensä tuohon yhteisöön, tai sitten hän saattaa haluta tuon kohteen sähköpostin tai puhelimen käyttöönsä. Ja näiden välineiden avulla kyseinen henkilö voi lähteä levittelemään disinformaatiota. Vaikka joku olisi kuinka ala-asteella, niin hänen nimissään voidaan lähettää sellaisia tietoja, että häntä kiusataan esimerkiksi venäläisyyden takia, ja että maamme viranomaiset hyväksyvät tuon toiminnan. Ja tuo asia sitten murentaa uskoa poliisiin. 

Tietoturvan kuntoon laittaminen on asia, jolla hybridi-uhkiin voidaan varautua ennalta-ehkäisevästi. 

Joten tärkeä asia on tietenkin noiden hyökkääjien tunnistaminen. Hyökkääjän kulttuurin tuntemus tietenkin edesauttaa paljastamaan sen, että kuka tai minkä laskuun tuo henkilö toimii. Eli jos hyökkäys on sellainen, että siinä korostetaan vahvaa johtajuutta sekä siihen BRICS maissa usein liitetyn kovan väkivallan käyttöä vallan tukena, niin silloin saattaa olla edessä hybridivaikuttaja. 

Hybridiuhkien torjuntaan kuuluu se, että tunnistetaan tuollainen yritys. Yksi asia tietenkin on se, että hybridivaikuttamisen avainteema on se, että halutaan sanoa, ettei vastarinta kannata, ja että sodat on jo hävitty. “Ja jos ei olisi toimittu näin, niin sotaa ei olisi tullut”. Tai sitten asiaa tarkastellaan siten, että siinä puhutaan vain siitä, miten vahvemman osapuolen tahto on sellainen, mihin muut voivat vain taipua. 

Saadakseen viestinsä internetiin pitää tietenkin hybridivaikuttajan saada tieto jaettua. Joten hänen pitää saada joku länsimaisten toimijoiden nimissä olevista tietojärjestelmistä hallintaansa. Tämän takia tietoturva on yhä keskeisemmäksi käyvässä roolissa hybridivaikuttamisen estämisessä. Joten yksi hyökkäyksen tuntomerkeistä on se, että joku hehkuttaa hyvin vanhoja tietojärjestelmiä. 

Vanhentuneiden tietojärjestelmien ongelma on siinä, että niissä saattaa olla hyvinkin paljon erilaisia haavoittuvuuksia. Joten tietojärjestelmien päivitys uusiin versioihin saattaa olla paikallaan. Tai sitten tuo hyökkääjä voi käyttää hyväkseen jotain vanhan käyttöjärjestelmän haavoittuvuutta. Mutta monet Pietarin trollitehtaan koneista on ehkä hankittu joskus kauan sitten, ja jos tuki loppuu, niin nuo koneet eivät kykene toimimaan länsimaisessa ympäristössä. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Brics

Valvooko NSA sosiaalista mediaa vai päinvastoin?

 

Toimiiko sosiaalinen media oikeastaan NSA tai GCHQn valvonnassa? Vai toimivatko NSA ja GCHQ sosiaalisen median yhtiöiden valvonnassa? Periaatteessa NSA ei saisi salakuunnella USAn kansalaisia, mutta jos se saa virka-apupyynnön FBIstä, niin silloin tilanne ilmeisesti on toinen. FBI on siis liittovaltion ylin lainvalvoja, mutta sen resurssit eivät riitä televalvontaan tai ainakaan sen luokan televalvontaan, jonka avulla esimerkiksi mafian miehet tai islamisti-terroristit löytyisivät jostain miljoonakaupungista. NSAlla taas on noita resursseja aivan tarpeeksi. 

Jos ajatellaan esimerkiksi länsimaisten tiedustelupalveluiden linjaa, niin periaatteessa ne ovat vain valvova viranomainen. Venäjän malli taas on se, että kaikki mikä ei ole linjassa valtion kanssa kielletään, eli kumpi on parempi kielto vai valvonta? Mitä jos kukaan ei olisi koskaan valvonut sosiaalista mediaa? Olisiko silloin esimerkiksi kouluampumisia vähemmän? Vai olisiko joku ehkä pelastunut, koska tuollainen kouluampuja-kandidaatti on kertonut aikeistaan sosiaalisessa mediassa? Sitä kuinka monta ampumista tuollainen asia on estänyt ei ole kenenkään tiedossa. Me tiedämme vain ne tapaukset, joissa ampuma-asetta ei ole otettu tarpeeksi aikaisin pois. 

Kun yksityisille yhtiöille annetaan aina vain enemmän ja enemmän oikeuksia, jotka ennen kuuluivat valtioille, niin nuo yhtiöt muuttuvat yhä voimakkaammiksi toimijoiksi. Kun USAn asevoimat tekee sopimuksia sellaisten yhtiöiden kuin Space X ja Starlink kanssa, niin nuo yhtiöt pääsevät yhä enemmän ja enemmän käsiksi tietoon, joka on ollut ennen varattu vain asevoimille sekä muille valtiollisille toimijoille. Jos sitten yksityinen kumppani vetää töpselin seinästä, jäävät viranomaiset jotka ovat tuolta yhtiöltä palveluita ostaneet ilman noita järjestelmiä, joiden varaan se laskee ihmishenkiä. 

Kun toiminnot keskittyvät yksittäisten toimijoiden käsiin, niin se merkitsee sitä, että noiden toimijoiden omistajien valta kasvaa. Nykyiset sosiaalisen median palvelut pyörivät valtavien supertietokoneiden varassa. Ja samalla nuo yhtiöt laukaisevat omia satelliittejaan kiertoradalle. Ja arvatkaa vain paljonko noiden järjestelmien ylläpito maksaa. Eli pienet toimijat eivät kykene kilpailemaan noilla markkinoilla, joissa esimerkiksi järjestelmän nopeus on yksi tärkeistä tekijöistä. 

Sosiaalisen median käytössä on kyse länsimaisen ihmisen oikeudesta julkaista tietoa myös ohi ns. "virallisen median". Mutta sitten kun tarkastellaan tietoa, niin tieto itsessään voi olla väärää, ja joidenkin mielestä kansalliset valvontaelimet eivät saisi ollenkaan valvoa sosiaalista mediaa. Toisaalta taas ihmisten uhkailu sekä muu pelottelu ovat rikoksia, joiden todistaminen tapahtuu sosiaalisen median sisällön avulla, jos uhkailu sattuu tapahtumaan sosiaalisen median alustoilla, joiden käyttöön tavallinen kansalainen ei tarvitse kenenkään lupaa. 

Joten olisi ehkä jotenkin outoa, jos NSA tai sen kumppanit joutuvat hakemaan etsintälupaa sosiaaliseen mediaan. NSA joka tarkoittaa tässä tekstissä kaikkia internetin valvonta-organisaatioita voi toki kiertää sääntöjä, eli sen toimijat voivat toki yksityishenkilöinä käyttää mitä mediaa he haluavat käyttää. Toisaalta taas voidaan hyvinkin kysyä, että valvooko sosiaalinen media NSAn ja sen kumppanien toimintaa? Eli näkeekö NSA kokonaisuuksia, vai vaan sitä tietoa, jota sosiaalisen median yhtiöt haluavan sen näkevän. Samoin se missä NSAn toimijat saavat koulutuksensa ja harjoittelupaikat ratkaisee sen, millaista koulutusta valtiolliset toimijat saavat. 

Sosiaalinen media tarjoaa loistavan yhteydenpitokanavan tiedusteluvirkailijoille sekä esimerkiksi soluttautuville poliiseille. Samoin se tarjoaa myös hyvän yhteydenpitokanavan erilaisille rikollisjärjestöille, joista äärimmäiset ovat terroristi-organisaatioita. Noiden toimijoiden paikallistaminen kaupunkialueelta ei onnistu perinteisin sotilasvälinein. Poliisin varustus taas on hiukan kevyt noiden rynnäkkökiväärein ja käsikranaatein varustettujen fanaatikkojen pidättämiseen. Mutta ongelma on noiden fanaatikkojen löytäminen miljoonakaupungeista. 

Puhutaan että Venäjä aikoo toimia jatkossa länsimaisten rikollisten kautta. Samaa pelätään myös esimerkiksi islamistien yrittävän. Eli rikollisjoukko ostaa esimerkiksi asuntoja, joihin joku äärijärjestö tai FSB voivat majoittaa toimijoitaan. Ja vastineeksi nuo yhteistoimintamiehet saavat aseita sekä räjähteitä. 

Internetin tärkein asia on niin sanottu page rank. Eli jos jotain IP-soitetta klikataan paljon, niin järjestelmä indeksoi sen ylemmäksi kuin sivut jotka eivät saa niin paljon klikkauksia. Joten jos ajattelemme esimerkiksi disinformaatiota, niin manipuloimalla tuota indeksointia kuten ostamalla paremman sijoituksen Googlelta, jonka markkinointitiimi on kehittänyt mahdollisuuden nostaa kotisivun sijoitusta maksamalla mainosrahaa. Tuolloin pientä rahasummaa vastaan voisi esimerkiksi Putinin trollitehdas ostaa omille sivuilleen ylemmän kohdan google-hauissa, mikä sitten helpottaa disinformaation levittämistä. 

Samoin kotisivuja sarjoittamalla voidaan luoda valtava kokonaisuus joka ohjaa klikkauksia tietyille kotisivulle. Ja sillä tavalla sitten voidaan nostaa myös väärän tiedon asemaa. Mutta sitten tullaan siihen tilanteeseen, missä voidaan kysyä että mikä on väärää ja mikä on oikeaksi todistettua tietoa. Eli on olemassa tietenkin oikeaksi todistamisen tapa, jossa vaaditaan lähteiden merkitsemistä. Mutta mitä jos lähde pitää sisällään väärää tietoa? Väärä tieto voi olla tahallista tai vahinko. Eli joku valokuva voidaan tulkita väärin joko tahallaan tai vahingossa yms. Mutta joka tapauksessa jokainen väärä tieto voi olla vaarallinen. 

Miksi ammattilaisia palkataan työhön, joka ei vastaa mitenkään heidän ammattitaitoaan?

 Kenneth Falckin Tivi-julkaisuun kirjoittamassa kolumnissa sanotaan Scrumin olevan ehkä vain hyvää  teatteria. Monissa työpaikkailmoituksissa on mainittu sellainen osaaja, jota kutsutaan Scrum-masteriksi. Tuollaisia ketterän kehityksen asiantuntijoita haettiin yhteen aikaan melko usein. Sitten kun tuollainen mestari oli saatu taloon, niin yllättäen Scrum-mallin noudattaminen ei ole yhtiöissä kiinnostanut. Siis onko Scrum oikeasti vain mainoslause, jota käytetään myönteisen mielikuvan luomiseen asiakkaan silmissä? 

Eli onko kyseessä vain muunnos ICT alalla yhteen aikaan ilmenneestä trendistä, jossa töiden loppuessa alkoi yhtiö julkaista vimmatusti työpaikkailmoituksia, ja tarkoitus oli se, että noiden rekrytointi-ilmoitusten kautta haettiin sijoittajia yhtiölle uskottelemalla, että yhtiöllä on loistava tilauskanta, ja että se on kovasti laajentamassa liiketoimintaansa. 

Kun tuota Scrum mallia on vähän aikaa käytetty, niin kiinnostus tuohon malliin on kadonnut. Vähitellen koko metodi on unohtunut. Käytännön toiminnasta on vähitellen jätetty pois seurantapalaverit, eikä esimerkiksi projektipäiväkirjoihin ole "tuhlattu turhaan aikaa", ja Scrum-joukon toiminta on muuttunut samanlaiseksi kuin mitä se on ollut ennen tuota Scrum masteria, jolle on jo muutaman seurantapalaverin jälkeen löytynyt aivan uusi työkenttä, mikä tarkoittaa istumista suljetun toimiston oven takana. 

Scrum menetelmä on interaktiivinen projektityön malli, jossa sprinttien eli työ- tai kehitysperiodien välillä pidetään seurantapalaveri. Tuon menetelmän kuvaus löytyy tekstin alta. Ja jos töihin halutaan esimerkiksi projektipäällikkö, jonka pitäisi tuntea ketterän kehitystyön malli, niin miksi noita ketterän kehitystyön malleja ei osata tai haluta noudattaa? 

Mutta kun sitten ajatellaan ammattilaisten palkkaamista ylipäätään, niin silloin me kohtaamme saman kysymyksen, kuin näiden Scrum masterien kohdalla. Eli onko ammattimiesten palkkaaminen muuttunut teatteriksi, jossa ammattilaisten ammattitaitoa käytetään esimerkiksi vain siihen, että voidaan sanoa, että meillä on niin ja niin monta sen ja sen alan ammattilaista. Ja kuitenkin työtehtäviä jaetaan lähinnä sekatyömiehille. 

Kun puhutaan ammattilaisten palkkaamisesta, niin monissa muissakin tehtävissä olen törmännyt vastaavaan ilmiöön. Huolto-Yhtiöön haettiin rautaisia LVI-alan ammattilaisia, jotka päätyivät puutarhatyöhön. Mikrotukihenkilöitä, joiden koulutustausta on ollut datanomi tai joku muu vastaava on surutta käytetty esimerkiksi kahvin keittäjinä, siivoojina tai konekirjoittajina, jotka ovat kirjoittaneet muistioita puhtaaksi. Eli jos on haettu ammattilaisia, niin noiden ammattilaisten työt ovat olleet aivan jotain muuta kuin sitä, mitä on työpaikkailmoituksen perusteella voitu päätellä. 

Tietenkin kun työnantaja ilmoittaa jonkun työpaikan, ja palkkaa työntekijöitä tai työntekijöiden esimiehiä, niin silloin työantajan pitäisi ainakin palkka maksaa. Joten palkataanko ammattimiehiä oikeasti ammattitaidon takia, vai pakataanko heidät siksi, että näyttää hyvältä kun yhtiöllä on korkean ammattitaidon omaavia työläisiä palveluksessaan? 

https://www.tivi.fi/blogit/scrum-on-hyvaa-teatteria/666afb9f-878c-4c81-bbff-40570547aaad

https://fi.wikipedia.org/wiki/Scrum

Uudet sovellukset muuttavat esimerkiksi Adndroidien ansaintamallia.

Androidin ansaintalogiikka on sellainen, että järjestelmä on loppukäyttäjälle ilmainen, mutta jos se asennetaan kaupallisesti myytävään laitteeseen, niin silloin pitää tuon laitteen valmistajan maksaa Googlelle lisenssimaksu. Mutta tulevat sovellukset kuten "Find my device" saattavat aiheuttaa muutoksia tuohon ansaintalogiikkaan. 

Androidiin on tulossa päivitys, joka estää esimerkiksi BlueToothin pois kytkennän. Ja ainakin itse olen sitä mieltä, että tuo uusi päivitys on tarkoitettu tukemaan Googlen uutta "Find My Device" palvelua, joka perustuu BlueToohin sekä GPSn yhteistoimintaan. Tuo palvelu on hyödytön, jos Bluetooth ei ole päällä, joten sen takia Googlen etu on se, että ihmiset pitävät BlueToothia mahdollisimman paljon päällä. Tietenkin ilmeisesti tulevaisuudessa on mahdollista, että "pientä lisämaksua vastaan" voi käyttäjä jättäytyä tuon "find my device"-verkon ulkopuolelle. Samoin Chrome-selaimeen on tulossa jatkossa sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat maksumuurin takana. 

Pienin summa, jota pyydetään lisäturvasta on noin viitisen euroa, mutta kalleimmat paketit, joihin sisältyy tekoäly sekä hakutulosten niputtaminen, sekä ilmeisesti myös sisällön analysointi maksaa noin 30 euroa kuussa. Jälkimmäinen vaihtoehto on ilmeisesti suunnattu jonkinlaisille kehittäjille, joiden pitää saada vastaukset nopeasti ja tehokkaasti. Tuollaiset asiat merkitsevät sitä, että ihmiset, jotka välittävät yksityisyydestään joutuvat siitä myös maksamaan. Myös Windows 10 käyttäjät saavat tietenkin päivityksiä Windowsilta, mutta silloin heidän pitää maksaa tuosta lisä-ajasta, enkä itse ole käynyt tuota hintaa katsomassa. 

Mutta nämä asiat tietenkin panevat miettimään sitä, että tietenkin kehittäjillä on oikeus vaatia rahaa tekemästään tuotteesta. Ja usein tällaisten maksukampanjoiden avulla on tarkoitus patistella ihmisiä myös luopumaan yksityisyydestään. Eli yhtiöt sallivat tuotteiden ilmaisen käytön, jos henkilö suostuu siihen, että hänen netin käyttöään indeksoidaan, ja sitä käytetään erilaisten markkinointiprofiilien rakentamiseen. Eli joko annat luvan tarkkailla toimintaasi, tai sitten kiltisti suoritat maksut, mitä yhtiö sattuu vaatimaan. 

Tuolloin tietenkin nuo yhtiöt perustelevat tätä tiedon keräämistä sillä, että henkilö on antanut siihen vapaaehtoisesti luvan, eikä kenenkään ole pakko käyttää esimerkiksi Googlen tai Microsoftin kehittämiä tuotteita, vaan he voivat aivan vapaasti vaihtaa Appleen tai Linuxiin. Mutta me kaikki varmaan tiedämme, että esimerkiksi ihmisten näkemys yksityisyydestä on muuttunut erittäin paljon. Se että joku selain maksaa 30 euroa kuukaudessa ei takaa sitä, että sen läpi kulkevaa dataa ei analysoida. 

Yksi asia tietenkin on jäänyt aina huomaamatta. Myös tekoälyt eli interaktiiviset ChatBotit, joiden avulla ohjelmointi on lasten leikkiä voivat aiheuttaa harmaita hiuksia esimerkiksi ihmisille, joille yksityisyys on erittäin tärkeä asia. Nimittäin tekoälyt voivat tallettaa sekä verkottaa tuotoksia käyttäjien kesken. Ja sitten tietenkin kaikkein tärkein kysymys on se, että mitä tekoälyn pitäisi tehdä, jos joku yrittää käyttää sitä virus-generaattorina? 

Siis pitäisikö tekoälyn kertoa poliisille tai tekoälyn käyttäjille, jos joku käyttäjä haluaa sen tekevän esimerkiksi viruskoodia, tai hän muuten tuottaa hyvän tavan vastaisia tuotoksia käyttäen tekoälyä. Noihinkin asioihin pitäisi kehittää joku vastaus. 

Uudet kaupalliset paikannuslaitteet kelpaavat moneen käyttöön.

BlueTooth-kuulokemikrofonien avulla on mukavaa kuunnella musiikkia. Mutta samojen välineiden avulla voidaan esimerkiksi suorittaa tilakuuntelua. Eli johonkin hyllyyn vain laitetaan nappikuulokkeet, ja sitten kännykkä toimitetaan BlueToothin kantaman päähän noista kuulokkeista. Sen jälkeen kuulokkeet kuulevat kaiken mitä huoneessa tapahtuu. Nykyisten äänenkäsittelyyn tarkoitettujen sovellusten avulla voidaan hyvinkin heikko ääni muuttaa selvästi kuuluvaksi, joten näiden laitteiden käyttö esimerkiksi salakuunteluun on hyvin helppoa. 

Google esittelee parhaillaan tuotetta, jota kutsutaan nimellä "find my device". Tämä palvelu auttaa löytämään omat kadonneet kellon, kuulokkeet sekä monet muut asiat. Periaatteessa kyseessä ei ole uusi toimintamalli, vaan ennenkin on ollut olemassa kaiken maailman laitteiden etsintätoimintoja, joilla voidaan etsiä laitteita, jotka hyödyntävät esimerkiksi GPS, tai matkapuhelinverkon kolmiomittaukseen perustuvaa paikannusta. 

Eli noiden latteiden löytäminen perustuu siihen, että niissä on GPS, tai ohjelmisto joka sallii ristisuuntiman muodostamisen.  Mutta Googlen uusi laite tai palvelu menee vielä hiukan pidemmälle. Se yhdistää BlueToothin sekä GPS laitteen. "Find my device" kytkee miljardit puhelimet maailman laajuisesti yhteen verkoksi, jonka avulla kadonneet kuulokkeet ja muut asiat löytyvät muutamissa sekunneissa, jos lähellä on puhelin, joka on kytketty tähän "find my device" verkkoon. 

Tällöin pudonnut kuuloke löytyy sekunneissa, ja silloin riittää että kuulokkeessa on BlueTooth päällä. Tämä palvelu muuttaa lähes kaikki maailman BlueTooth-laitteet paikannusvälineiksi, joiden avulla voidaan paikantaa monia muitakin asioita. Eli tämän find my device verkon avulla voidaan henkilöä jäljittää kadulla erittäin helposti. Riittää että hänen taskuunsa sujautetaan BlueTooth-nappikuuloke, ja sitten tuo kuuloke vain merkitään kadonneeksi. Tuolloin henkilön liikkeitä voidaan seurata millimetrin tarkkuudella reaaliajassa. 

Tällaisten verkkojen käyttö tiedustelu- ja sotilaallisissa toimissa on erittäin helppoa. Tarvitaan vain Starlink-tukiasema sekä GSM verkko, niin silloin voidaan esimerkiksi omien joukkojen tai kohteiden sijaintia määritellä erittäin tarkasti. Riittää että yksi puhelin on kuuloetäisyydellä esimerkiksi nappikuulokkeesta, ja jos sitten tuota verkkoa voidaan käyttää satelliittiyhteyden välityksellä, niin silloin tuon kuulokkeen jäljitys voidaan suorittaa vaikka toiselta puolelta maailmaa. 

https://www.puhelinvertailu.com/uutiset/2024/04/14/google-find-my-device-verkko

Tekoäly uhkaa muuttaa internetin harmaaksi massaksi.

 

Tekoälyä kehitetään jatkuvasti, ja sen odotetaan ylittävän ihmisen älykkyyden joku päivä. Mutta huolimatta nopealta näyttävältä kehityksestä, on tekoäly vielä melko uusi toimija. Tekoälyä vaivaavat monet ongelmat, ja sen takia tekoälyn turvallinen käyttö edellyttää sitä, että henkilö joka käyttää tekoälyä luovaan tai mihinkään työhön hallitsee aiheensa. Tekoäly saattaa nimittäin tehdä hyvinkin helposti vaillinaisia johtopäätöksiä, ja sen takia tekoälyn antamat vastaukset pitää aina lukea, ennen kuin ne jaetaan eteenpäin. 

Tekoäly ei siis ajattele, vaan se yhdistää tietoja, jotka on talletettu tietokantoihin. Tekoälyn käyttö esimerkiksi tekstien kirjoittamisessa ei ole ainakaan luovuutta edistävää toimintaa. Ja tekoälyn käyttö saattaa muuttaa koko sosiaalisen median sekä nettijulkaisun harmaaksi massaksi, jossa kaikki tekstit ja julkaisut tehdään saman kaavan mukaan. Tekoälyn tehdessä kaikista asioista yhdenmukaisia, niin se saattaa eskaloida jonkun tieturva-aukon läpi koko internetin. Eli kun kaikki asiat tehdään yhtenäiseksi, ja kaikkialla käytetään lähes identtisiä koodeja, niin jos koodissa on heikkouksia, niin silloin nuo heikkoudet siirtyvät useisiin eri kohteisiin. 

Kun tekoäly huomaa että joku tietty tekstin tyyli kerää paljon klikkauksia, niin tuo sama tyyli sitten eskaloidaan jokaiseen julkaisuun. Ja kun tekoäly etsii tietoa esimerkiksi jonkun kotisivun koodin tekemiseen, niin tekoäly käyttää samoja lähteitä. Eli kun se on tehnyt yhteen kotisivuun tietyn asian, niin se tekee niin myös seuraavaan tuhanteen kotisivuun. Se mikä sitten tekee tekoälystä sellaisen kloonaajan, joka muuttaa koko netin yhteneväisen harmaaksi ovat hakutulokset tai oikeastaan "page ranking". 

Tekoäly laskee nimittäin klikkauksia mitä mikäkin teksti saa. Ja pahimmassa tapauksessa tekoäly ei edes "välitä" siitä kuinka kauan esimerkiksi tietty kotisivu on auki. Se tarkoittaa sitä, että tekoäly automaattisesti olettaa paljon klikatun tekstin olevan automaattisesti suosittu. Eli se että jotain tekstiä klikataan ei tarkoita sitä, että tuo teksti on auki edes sekuntia. Jos ajatellaan että tuo tekoäly huomioi vain esimerkiksi page-rankingia, niin silloin sen huijaaminen on melko helppoa. Jokainen verkko-ohjelmoija voi luoda kotisivun, tai kotisivukokonaisuuden, joka ohjaa paljon klikkauksia tietyille kotisivuille. 

Tuolloin kotisivuista rakennetaan silmukka, jossa linkkiä klikattaessa tuo kotisivukokonaisuus ei siirräkään henkilöä suoraan toiselle sivulle. Vaan siirtyminen tapahtuu kotisivu sarjan kautta, jossa kotisivu automaattisesti vaihtaa toiselle sivulle, ja samalla se lähettää automaattisen klikkauksen kohdesivulle. Eli tuolla tavalla sitten ohjataan klikkauksia noille sivuille, joiden sijoitusta halutaan kohottaa. Ja tuolla tavin voidaan tekoälyä harhauttaa, jos se ei kykene vertaamaan kotisivun sisältämää tekstiä muihin lähteisiin. 

Tekoäly saattaa kasata vastauksen kysymyksiin siten, että se ottaa esimerkiksi kolme kotisivua, ja kokoaa niistä uuden kokonaisuuden siten, että ensimmäinen kappale otetaan ensimmäiseltä sivulta. Ja sitten seuraava kappale otetaan toiselta sivulta jne. 

Muistatteko vielä Elcatin, sen suomalaisen sähköauton?

Kun nykyään sähköautojen standardina on ainakin jossain määrin pidetty Teslaa, niin oli aika kun Suomessa tehtiin sähköautoa, joka oli aikoinaan sellainen edelläkävijä. Tuon edelläkävijä-sähköauton nimi oli Elcat. Kyseistä sähköautoa- tai tarkemmin sähköllä toimivaa pakettiautoa käytettiin jonkin verran erityisesti huolto-yhtiöissä. Kyseinen auto oli aikoinaan suuri ajatus, ja sitä oli markkinoitu postille ja huoltoyhtiöille työautoksi. 

Kuitenkin Elcat ajautui myöhemmin konkurssiin, koska tuo auto ei sitten mennyt kaupaksi tai sitten sitä ei kyetty valmistamaan tarpeeksi. Viimeinen Elcat poistui Postin käytöstä vuonna 2006. Elcateja oli postilla parhaimmillaan 60. Ja toinen pääasiallinen käyttäjä oli Tukholmalainen kuljetusliike. Muutamia yksittäiskappaleita oli päätynyt esimerkiksi pääkaupunkiseudulla operoivan huolto-yhtiön käyttöön. 

Ja Elcat alkoi operoida lähinnä sähköpolkupyörien maahantuojana. Elcat oli itseasiassa Subarun pikkupakettiauto, johon oli asennettu sähkömoottori sekä lyijyakut, joiden kapasiteetti riitti 80 km huippunopeuteen sekä 70 km matkaan. Kyseessä oli 1990-luvun alussa vallankumouksellinen malli, josta olisi voinut tulla maamme suuri menestys. Mutta kuten tiedämme, niin Elcat ajautui konkurssiin vuonna 2017, ja tähän päättyi sitten maamme sähköautotuotanto. Yleisesti ottaen Elcatia vaivasi se, että yhtiön tuotantokapasiteetti ei riittänyt suuren luokan tuotantoon. 

Kun noita autoja ruuvattiin liian vähän, niin se tarkoitti sitä, että ne eivät kiinnostaneet suuren luokan ostajia. Ja Subarujen korien tuonti oli tietenkin kallista puuhaa. Kuitenkin vaikka Elcat on muisto vain, niin se on hyvä esimerkki 1990-luvun innovaatiosta, joka oli tietenkin edellä aikaansa. Se on myös asia, josta olisi voinut tulla jotain muuta kuin yksittäisiä kappaleita, siitä olisi voinut tulla Teslan kaltainen hittituote, jos tuon yhtiön johdossa olisi ollut Elon Muskin kaltainen ihminen, joka olisi aidosti uskonut tähän projektiin. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elcat

Tekoäly saattaa romahduttaa sellaisen yhteiskunnan, jonka me tunnemme.

Japanilaiset varoittavat, että tekoäly tulee ehkä tuhoamaan yhteiskunnan sellaisena, kuin me sen tunnemme. Se että tupo varoitus tulee nimenomaan Japanista ei ole mitenkään ihmeellistä, koska Japanissa työläiset solmivat työsuhteen käytännössä lopun elämänsä ajaksi. Ja Japanilainen työpaikka on käytännössä henkilön koko elämä. Tuossa mallissa on ollut taattu työllisyys, mutta sitten kun tekoäly tulee ja vie työt, niin silloin myös japanilainen työläinen, jolle oma työpaikka on ollut ikään kuin toinen koti, joutuu lähtemään työnhakuun. 

Japanilaisessa yhteiskunnassa on yksi asia, mitä kukaan ei ole muistanut. Ja se on ne ihmiset, jotka eivät jostain syystä pääsekään töihin. Mikäli ihminen on sairastunut tai muuten kykenemätön täysipainoisen työpäivään, niin silloin käy niin, että hän menettää kaiken, eli kyseinen henkilö putoaa pois yhteiskunnasta. 

Japanilaisessa työelämässä kulminoituu globaali ongelma, jota voidaan kutsua maksimaalisen hyödyn periaatteeksi. Nyky-yhteiskunnassa on sellainen asenne, että ihmisarvo mitataan sillä, että kuinka paljon ihminen tuottaa. Koko yhteiskunta on ikään kuin muurahaiskeko, jossa ei ole olemassa yksilöitä. On olemassa vain tilasto-yksiköitä. Ihminen on tällaisessa järjestelmässä ikään kuin koneen osa, eli hän ei ole yksilö vaan osa kokonaisuutta. 

Mikäli hallitus pudottaa työttömien määrän 50-70%, niin se että nuo työttömät siirtyvät esimerkiksi kunnan palvelukseen ei tuo yhtään säästöjä valtion kassaan. Eikä se että työtön menee töihin, missä hänen palkkansa maksaa valtio ole mikään säästö. Samoin "jos naapurini saa töitä, niin se ei varmaan minua lohduta, jos en itse niitä saa". Eli vaikka 99% ihmisistä olisi töissä, jossa he tuovat verorahoja valtion kassaan, niin se ei tuota yhtä prosenttia lohduta. Niissä maissa joissa on tuollainen työllisyysluku on työttömien kohtelu yleensä äärimmäisen syrjivää. 

Samoin Suomessa pitkä-aikaistyöttömiä on usein leimattu alkoholisteiksi, vaikka vain muutamalla prosentilla noista ihmisistä on alkoholi- tai päihdeongelma. Kuitenkin nuo muutama prosentti ihmisistä ovat varsin näkyvä osa esimerkiksi puistoissa oleskelevista henkilöistä. Samoin jos ajatellaan opiskelijoita, niin niiden mega-luokan bilettäjien joukko on usein verraten pieni. Siinä saattaa olla 15-20 henkeä, ja jos noita joukkoja katsellaan vähän pidempään, ja niitä näkee useamman kerran, niin niissä toistuvat samat naamat kerran toisensa jälkeen. Samoin niiden opiskelijoiden joukossa jotka joutuvat uusimaan kursseja toistuvat jatkuvasti samat nimet. Muistelen tässä vain itse omia opiskeluaikoja, joissa samat henkilöt viettivät riehakasta opiskelijaelämää ja uusivat kursseja jatkuvasti. 

Mutta koska tuo joukko on verraten näkyvä, niin siksi heidän mukaansa voidaan tehdä pitkälle meneviä päätelmiä opiskelijoiden taloudellisesta tilasta sekä ajankäytöstä. Ja tietenkin haalarit identifioivat opiskelijat teekkareiksi. Todellisuudessa muutkin kuin teekkarit käyttävät haalaria. Eli kyseessä on universaali opiskeluun kuuluva vaatetus, jota jotkut käyttävät vain pari- kolme kertaa lähinnä vappuna. Eli jos joku kolme kertaa käy kaljalla haalari päällä, niin silloin ei voida puhua mistään megabilettäjästä. Ja suurin osa opiskelijoista selvittää opintonsa laskettuun aikaan. Mutta kuitenkin yhteiskunta näkee vain ne, joita ei sitten opiskelu maita. Eli miksi vain negatiiviset asiat huomioidaan? 

Onko joku "piritorin jaska" esimerkiksi tyypillinen helsinkiläinen?

 Samalla kuitenkin me unohdamme sen, että jos menemme johonkin "piritorille", ja luomme sen mukaan kuvan helsinkiläisistä, niin silloin voimme varmasti oikeuttaa itsemme olettamaan, että tyypillinen "piritorin" väki on tyypillisistä helsinkiläisistä koostuva joukko. Vaikka me kaikki jotka täällä pääkaupunkiseudulla asumme varmaan tiedämme, että kyseinen joukko edustaa vain murto-osaa helsinkiläisistä. 

Yhteiskunnan suuri muutos on edessä myös Japanissa, ja ehkä me kaikki muutkin sitten kohtaamme sen muutoksen, jossa tekoäly vie huomattavan osan työpaikoista. Se mitä tekoäly varmasti vie on esimerkiksi yhtiöiden puhelinvaihteiden sekä muita mekaanisia "back office"-töitä tekevien miesten ja naisten töitä. 

Kun työt menevät tekoälylle, niin se sitten saattaa vaikuttaa vakavalta asialta. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi Suomen tilannetta, jossa työpaikkoja siirretään suoraan ulkomaille, ja samoin ulkomaisilla työläisillä teetetään jatkuvasti enemmän töitä, eli kuten sanotaan, niin ulkomainen halpatyövoima on vallannut esimerkiksi rakennukset. Eikä muihinkaan töihin ole helppoa päästä, niin silloin me joudumme sellaisen asian eteen, että se että meneekö työpaikka tekoälylle vai ulkomaiselle työntekijälle on työttömän kannalta aivan sama asia. Hän ei saa kummassakaan tapauksessa töitä. 

Tekoäly ei koskaan hikeenny eikä koskaan tee mitään sopimatonta, eikä tekoäly peittele esimerkiksi puhelinpalvelussa tapahtuvia virheitä. Kun puhutaan työttömyysasteesta, niin silloin me kohtaamme tilanteen, että tilastot eivät kerro kaikkia mahdollisia asioita talouden tai työelämän tilasta. Kun puhumme työttömyydestä, niin silloin me tietenkin puhumme siitä, että ihminen saa yhteiskunnalta rahaa elämiseensä. Mutta kuinka moni työläinen saa sitten palkkansa valtiolta? Nuo valtiolta palkkaa saavat työläiset ovat paperilla töissä, mutta sitten kuitenkin heidän palkkansa maksaa valtio. 

Tuossa tapauksessa työläinen saa palkkansa suoraan valtiolta. Sitten seuraavaksi kohtaamme sellaisen kysymyksen, että kuinka moni yhtiöissä työskentelevä työläinen saa palkkansa välillisesti valtiolta? Tuolloin yhtiön ainoa asiakas saattaa tietenkin olla kuntasektori, mutta jos ihminen saa palkkansa kunnalta, tai yhtiöltä jonka ainoa asiakas on kunta, niin myös silloin palkan maksaja on yhteiskunta eli veronmaksaja. Eli jos puhutaan valtion talouden kuormittamisesta, niin myös ihminen, joka saa palkkansa kunnalta tai yhtiöltä jonka ainoa asiakas on kunta on valtiotaloutta kuormittava tekijä, jos valtiotalous määritellään taloudeksi, jonka pääasiallinen tai ainoa tulonlähde ovat valtion tai kunnan kantamat verot. 

Ja oikeastaan kunnallisvero voidaan myös määritellä valtion veroksi, koska sen maksaminen on pakollista, ja sen avulla saatujen varojen pitäisi mennä kunnan tuottamien palvelujen kehittämiseen. Eli valtion ja kunnan verot ovat asioita, joiden ero on vain niiden maantieteellisen käyttöalueen koko. Tekoäly vie ihmisten työt on se argumentti, jonka avulla tuota kehitystä halutaan rajoittaa. Tekoälyn kehityksen ongelma on siinä, että sillä korvataan vain tuotantojärjestelmä toisella. 

https://muropaketti.com/tietotekniikka/tietotekniikkauutiset/japanilaiset-yritykset-varoittavat-tekoalysta-yhteiskunnallinen-jarjestys-voi-luhistua/

Tekoäly vie 41% työpaikoista, mutta millaisia työpaikkoja se lopulta vie?

 

Yllä oleva kuva Chaplinin filmistä "Nykyaika" kuvaa hyvin työntekijän asemaa yhtiössä. Työntekijän rooli ei ole käskytettävä yksilö, vaan tuotanto-yksikön osa. Eli jokainen työtekijä on vain osanen koneessa, jota kutsutaan yhtiöksi. Ihminen ei ole tuossa mallissa oikeastaan edes yksilö, vaan osanen kokonaisuudesta. Tuon takia kun puhutaan tekoällyn vievän työpaikat, niin silloin puhutaan oikeastaan vain tuotantojärjestelmän korvaamisesta uudella järjestelmällä.  Kun tekoäly korvaa ihmisen, niin silloin puhutaan säästöistä. Yhtiöiden etu on se, että ne voivat valmistaa tuotteita mahdollisimman halvalla, ja siksi jos asiaa ajatellaan esimerkiksi yhtiöiden näkökulmasta, niin jokainen yhtiö olisi varmaan jo erottanut kaikki työntekijänsä, jos se vain olisi voinut korvata ihmiset jollain muulla. Ja tuo "joku muu" on tekoäly. 

Kun työelämää kehitetään, niin kehityksen pohjana on aina ollut yhtiön taloudellinen voitto. Yhtiöiden tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen. Ja tämän päivän mallissa ei työelämää kehitetä muiden kuin osakkaiden tai  toisin sanoen omistajien etua ajatellen. Mikäli puhutaan että tekoälyä pitäisi kehittää ihmiskeskeisesti, niin työelämässä kehitystä ohjaa ainoastaan kilpailukyky. Vain sillä kuinka paljon voittoa ihminen tekee on merkitystä. Tekoäly on vain piste tuolle tielle, jossa palkat jäävät jatkuvasti jälkeen inflaatiosta, ja työntekijän koko työura saattaa olla pelkkiä pätkätöitä. Jos työt nyt sitten siirtyvät tekoälylle, niin silloin häviävät työpaikat monista paikoista. Tuo olisi kuitenkin vain piste kehitykselle, joka on vienyt tuotannon suoraan Kiinaan. Eli tekoälyn ottaessa ihmisten paikat, niin silloin ei työ myöskään valu Kiinaan. Eli työpaikat katoavat työmarkkinoilta hyvin nopeasti myös Kiinassa. Ja se sitten tuo joutulasta nuorisoa kahviloihin, joissa he voivat puhua politiikkaa. 

Tekoäly on kehittyvä asia, joka on kehittynyt nopeammin kuin kukaan edes uskalsi arvailla. Ja johtoportaassa on herännyt halu korvata ihmiset tekoälyllä. Tekoäly on tulevaisuutta, joka muuttuu todellisuudeksi hyvin nopeasti. Ja miksi johtoporras haluaa korvata henkilöstön roboteilla sekä tekoälyillä. Syy tähän on se, että tekoälyn ainakin pitäisi tehdä vain sitä, mitä käsketään. Ihminen on se, joka tekee virheitä. Tekoäly ei ole koskaan väsynyt, se ei pidä lomia eikä koskaan kinastele. Samoin tekoäly ei mene lakkoon eikä tekoäly tarvitse palkkaa. Tekoäly on aina saatavilla, jos sitä tarvitaan, joten sen takia voidaan sanoa, että tekoäly on luotettavampi kuin ihminen. 

Kun tekoälyä kehitetään, niin silloin tuota välinettä ajetaan tuotannon osaksi. Eli kapitalistisen ajattelutavan mukaan työpaikalla ihminen on tuotantokoneiston osa, ja tekoälyn korvatessa ihmisen, se korvaa vain tuotantojärjestelmän osan toisella. 

Tekoäly ei ole enää vain tulevaisuutta, vaan se on todellisuutta. Tekoälyn kehittämisen pitäisi tapahtua ihmisten ehdoilla, ja yksi asia mitä tekoälyn pelätään aiheuttavan on massatyöttömyys. Mutta sitten kun ajatellaan sitä, että tekoälyn kehittämisen pitäisi tapahtua ihmisten ehdoilla, niin voidaan samalla tietenkin esittää sellainen kysymys, että kenen ihmisen ehdolla tekoälyä tai työelämää kehitetään? Kehitetäänkö sitä johtajien, yhtiön osakkeenomistajien vai ehkä jonkun liukuhinduunarin ehdoilla. 

Nyt vain mieleen tulee se, että esimerkiksi raskaissa töissä saattaa olla erittäin huonot työolot, eikä noiden perustöiden palkkauskaan ole niin kauhean hyvä. Eli mitä töitä sitten tekoäly vie? Viekö se työt, joita ihmiset haluavat tehdä, vai viekö se sellaiset työt, joita ei kukaan halua ottaa vastaan ellei ole aivan pakko. Tekoälyn ongelma on siinä, että sen avulla voidaan ihmisten tekemää työtä vähentää. Kun ajatellaan esimerkiksi työelämää, niin kun puhutaan toimintojen tehostamisesta tai muusta vastaavasta toiminnasta, niin koko työelämää leimaa voiton maksimoinnin tarve. Ihminen nähdään kapitalistisessa mallissa vain tuotanto-yksikön osana. Eli hän on jo valmiiksi kuin robotti, jonka pitää tehdä tietty työmäärä päivässä. Jos työmäärä ei täyty, niin silloin tuo ihminen saa lähteä suoraan etsimään uutta työpaikkaa. Ja leikkurit osuvat aina tuotannon alimpiin jäseniin.

Tuo tarkoittaa sitä, että työläiset, siis ne joiden paikka on tuotannon tai käytännön suunnittelun parissa joutuvat aina ensin sille listalle, josta vähennetään työtunteja tai henkilöstöä. Se miten hyvin tai huonosti työt on tehty on aivan sama asia. Se mihin leikkuri osuu ensimmäiseksi on henkilökunta. Yleensä pomot eivät lähde minnekään, vaikka yhtiöllä menisi kuinka huonosti. Ja tekoäly tietenkin maksimoi tuollaisen ajatuksen siitä, että kukaan ei tule töihin seisoskelelemaan. Mikäli työtehtäviä ei satu löytymään, niin silloin tietenkään ei henkilön myöskään tarvitse tulla työpaikalle, vaan hän saa lähteä hyvin nopeasti etismään uutta työtä. 

Tekoäly vie varmasti työpaikkoja, jotka ehkä olisivat muuten olleet esimerkiksi vuokratyöläisten paikkoja. Mutta sitten me voimme kysyä, että kuka tämänkin tekstin lukijoista olisi valmis lähtemään tuollaiseen ehkä raskaaseen sekä psyykkisesti tai fyysisestikin stressaavaan työhön, ja kuinka moni meistä on valmis sitoutumaan tuollaiseen ehkä hyvinkin yksinäiseen työhön vuosikausiksi. Se että tekoäly vie ehkä 40-50 prosenttia työpaikoista kuulostaa hyinkin paljolta. Mutta onhan ennenkin ollut niin sanottuja lamakausia, jolloin työttömyys oli lähes 100%. 

Eikä kukaan ole muutenkaan vastustanut sitä, että työ- eli tuotanto siirretään ulkomaille. Yhtiöillä on oikeus siirtää tuotantolinjat suoraan Kiinaan, jos ne sitä haluavat. Eikä kukaan ole edes unissaan vastustanut tätä kehitystä. Kuitenkin jos tekoälyn vastustajia katsotaan, niin ilmeisesti on päässyt käymään niin, että kun tekoäly on alkanut kilpailla toimittajien kanssa, niin silloin on koko tekoälyn kehitystä vaadittu suoraan kiellettäväksi. 

Se että joku suomalainen yhtiö siirtää tuotannon Kiinaan tarkoittaa sitä, että tuo Kiinassa oleva tehdas työllistää kiinalaisia, eikä kukaan suomalainen saa sieltä töitä. Kun tuotanto siirretään tekoälyn alaisuuteen, niin silloin se ei myöskään tuo työpaikkoja Kiinaan. Eikä tekoälyn ohjaamasta tehtaasta uiteta myöskään mikropiirejä esimerkiksi Venäjän tankkeihin. 

Se että tekoäly vie työpaikkoja ei vaikuta kaikkiin valtioihin samalla tavalla. Sen vaikutus sellaisiin maihin, joiden tuotanto on jo siirretty ulkomaille on vähäisempi kuin niissä maissa, joissa tuotantoa tehdään pääosin ihmisvoimin. Jos robotit alkavat tehdä työtä esimerkiksi komponentti-tehtaalla, niin se estää täysin teollisuusvakoilun. Eli tekoäly on tietoturvan kannalta parempi kuin ihminen, joka voidaan aina lahjoa. 

https://www.tivi.fi/uutiset/karut-luvut-tekoaly-leikkaa-41-tyopaikoista-viidessa-vuodessa/05e11a11-005a-4118-b44a-1f6229901f03