"Säätiö"-tieteiskirjasarjassa Isaac Asimov loi ajatuksen matematiikkaan perustuvasta "psykohistoriasta". Kyseessä olisi matemaattinen malli, tai menetelmä jonka avulla voidaan ennustaa ihmisten käyttäytymistä. Tuolloin Asimovin esittämässä mallissa psykohistoria perustuu Boltzamannin NTP- eli kaasun käyttäytymistä ennustaviin yhtälöihin. Tuossa mallissa ihmisiä käsitellään kuin me olisimme kaasuatomeja. Ja tuolloin voidaan ennustaa valtavien ihmisjoukkojen käyttäytymistä. Eikä yksilön käyttäytymistä voitaisi ennustaa täysin, koska yksilöitä koskevia suureita tai muuttujia on liikaa. Mutta Asimov ei tiennyt mihin tekoäly pystyy.
Yhdistettyinä tekoälyt voivat ennustaa hyvinkin tarkasti yksittäisen ihmisen käytöksen. MIT:n kehittämä uusi tekoäly valmistaa datamatriisin, johon tallennetaan ihmisen toiminta kokonaisuudessaan, ja se kuinka paljon oikeaa dataa tuo tekoäly kykenee keräämään vaikuttaa siihen, kuinka tarkan mallin tekoäly kykenee luomaan. Eli jos käytössä on tarpeeksi dataa, niin tekoäly voi luoda ihmisestä digitaalisen kaksosen, jonka avulla se kykenee ennakoimaan ihmisen toimintaa erittäin tarkasti. Tuo toiminta perustuu siihen, että meillä kaikilla on jonkinlaisia rituaaleja, joita me emme ehkä itse edes huomaa. Mutta tekoäly huomaa jokaisen meidän liikkeemme, eleemme sekä ilmeemme.
Ja nuo asiat sekä niihin liittyvät toiminnot voidaan liittää henkilön toimintoihin. Tuo järjestelmä on sellainen, että siihen voidaan liittää useita digitaalisia kaksosia, eli ihmisistä rakennettuja malleja. Tehdessään tuota työtä tekoäly voi käsitellä ihmisiä hiukkasina tai molekyyleinä. Tuolloin tekoäly voi käyttää samoja algoritmeja, joita on kehitelty esimerkiksi ennakoimaan öljykenttien öljyn käyttäytymistä. Eli tekoäly yhdistää ihmisten digitaaliset kaksoset yhteen kokonaisuuksiksi, ja loppu on oikeastaan pelkkää tilastomatematiikkaa.
Eli jos kaikki digitaaliset kaksoset ovat erillisillä palvelimilla, niin silloin kukin palvelin voi ilmoittaa ennakoidun käytösmallin keskusjärjestelmälle, joka sitten vain laskee noiden toimijoiden suhteet keskenään. Tietenkin aiheen rajaaminen esimerkiksi äänestykseen auttaa rajaamaan tarvittavaa dataa. Tuolloin otetaan huomioon henkilön elämäntavat, sekä ikä, ja hänen aikaisempi äänestyskäyttäytymisensä. Se voidaan selvittää esimerkiksi sosiaalisen median käytön perusteella, ja sitten tietenkin elämäntavat eli sosiaalinen tilanne vaikuttaa siihen, että kuinka todennäköisesti henkilö edes vaivautuu äänestämään.
Tuolloin se ketä henkilö äänestää voidaan laskea olettaen vastauksen olevan melko tarkka. Samalla tavalla tietenkin voidaan laskea myös esimerkiksi mahdollisuus siihen, tuleeko jostain asiasta esimerkiksi mellakka tai sota. Eli tekoäly kerää vaikkapa tiedot siitä, mitä minkäkin valtion alueella toimiva media jakaa tai miten valtion johtajat käyttäytyvät, ja sitten yrittää löytää historiasta vastaavia toimintoja. Eli tekoäly voi ennustaa tulevaisuutta melko tarkasti. Joten sen takia tekoäly voi olla tulevaisuudessa futurologien tärkeimpiä työkaluja.
https://scitechdaily.com/mits-new-ai-model-predicts-human-behavior-with-uncanny-accuracy/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykohistoria
https://en.wikipedia.org/wiki/Psychohistory_(fictional_science)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.