Usein ajatellaan, että negatiivinen on korrektia, sekä osoitus kriittisyydestä. Me mielellämme kerromme kaikille, miten paljon joku asia on maksanut. Se miten paljon esimerkiksi ansaitsemme ei sitten kuulu muille. Siis meillä on vain menoja eikä yhtään tuloja. Istumme päivät leipäjonossa ja ajattelemme sitä, miten mikäkin asia on tällä kerralla meitä "turpiin motannut". Elämä potkii meitä päähän, ja mitään uutta ei meistä kukaan edes ajattele koskaan oppivansa.
Negatiiviseen ajatteluun eivät kuulu kokeilut, tekoälyt eivätkä mitkään blogitekstien kirjoittamiset. Negatiivinen asenne osoittaa että ihminen on lakannut leikkimästä, vaikka leikin kautta ihminen oppii uusia asioita. Kun joku edes uskaltaa ehdottaa jotain uutta, niin välitön reaktio on että "back to the box".
Kun joku ehdottaa uusia asioita, niin silloin jokainen aikuinen ihminen panee päähänsä sellaisen vaihteen, missä lukee "kriittinen ajattelu". Tuo ajattelu tarkoittaa, että jos joku ehdottaa jotain uutta, niin silloin vastaus tähän uuteen asiaan on tietenkin "ei". Kaikki uuden yrittämiset muutetaan sellaiseen muotoon, että ne voidaan suoraan tyrmätä.
Meidän ihmisten muisti on rakennettu suojelemaan meitä. Samoin koko ihmisen hermosto on rakentunut siten, että se havainnoi negatiivisia asioita nopeammin, kuin positiivisia asioita. Jos ihminen näkee esimerkiksi tietyssä asennossa olevan kepin, niin hän saattaa ensin nähdä tuossa kohdassa varaanin, joka on vaarallinen lisko. Sitten meidän hermostomme muuttaa kuvan kepiksi.
Syy tähän on se että vaarallinen lisko vaatisi välitöntä reaktiota, mutta tulet voi tehdä myöhemminkin. Ihmisen muisti on kehittynyt kauan ennen internet-aikaa, joten sen takia me emme ehkä huomaa sitä, että joku negatiivinen asia tapahtuu kaukana meistä. Vaan näemme ainoastaan negatiivisen uutisen. Ja negatiivinen uutinen saa sitten aikaan alitajuisen tarpeen reagoida tuohon uutiseen.
Negatiivinen uutinen on samanlainen negatiivinen asia, kuin joku luolamiesten kertomus valtavista karhuista. Mutta koska meidän muistimme neurologinen rakenne ei ole sopeutunut oikeastaan vielä ollenkaan esimerkiksi uutisiin tai johonkin sanomalehteen, niin me levitämme herkemmin negatiivisia uutisia kuin positiiviisia. Vai olenko väärässä?
Kun menemme esimerkiksi yleiseen saunaan, niin siellä käydään usein läpi kaiken maailman epäonnistumisia siihen tahtiin, että emme voisi edes ajatella että töistä tulee yhtään mitään. Eli jostain syystä kukaan ei kiinnostu siitä, miten paljon onnistumisia mikäkin henkilö saa aikaan.
Onnistumisten kertaamista pidetään jostain syystä kehumisena, joten sen takia emme juurikaan kuule onnistumisista. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyä koskevia uutisia leimaa negatiivinen sävy. Tekoäly on asia, joka vie työpaikat sekä kaappaa kaiken maailman hallintaansa.
Kuitenkaan noissa uutisissa ei koskaan painoteta sitä, että mikä mahtaa olla niiden työpaikkojen oikea arvostus, mitä tekoäly tulee viemään. Eli kuinka pitkään meistä jokainen jaksaa tuollaisia tehtäviä, joissa tärkein asia on se, että asiat rullaavat, eikä kukaan vammaudu. Se että henkilö istuu yksin koko päivän tietenkin unohtuu täysin.
Tuollainen negatiivinen asenne esimerkiksi tekoälyä kohtaan on usein saanut tittelin "kriittinen malli". Ja kritiikki tarkoittaa tietenkin sitä, että päädymme suoraan menneeseen. Uusia asioita pitää aina vastustaa, vaikka niiden pitkä-aikaiset vaikutukset olisivat kuinka positiivisia. Kaiken uuden vastustaminen on tietenkin sellainen asia, mikä perustellaan aina jollain työllistämisellä tai muulla vastaavalla asialla.
Sitä ei juurikaan mainita mihin tuollaisen raskaan, mekaanisen työn tekijän aika sattuu kulumaan. Eli kun hän tulee kotiin, niin sitten kaadutaan sängylle ja tuijotetaan kattoa. Sosiaalinen elämä rajoittuu siihen, että henkilö käy töissä ja sitten rojahtaa sohvalle, ja ainoa kommunikaatio hänen ja muiden ihmisten kanssa saattaa olla aamun tehtävien jako sekä kassaneidin ilmoittaman hinnan kuuntelu.
Ihminen muuttuu tuossa järjestelmässä robotiksi, jonka ainoa rooli on tehdä työtä ilman virheitä. Vai onko henkilö robotti ensinkään, vai onko hän ehkä robotin osanen? Kun robotin osanen tekee virheen, niin hänessä on vikaa. Ja viallisen osasen paikka on jossain muualla kuin tuottavan robotin kehossa. Työelämä on valtava sisäkkäisten toimijoiden järjestelmä, jossa yksityisen toimijan ainoa tehtävä on tuoda voittoa omalle johtajalleen. Tai oikeastaan voittoa tuodaan oman työpaikkayrityksen osakkeenomistajille.
Eli periaatteessa työelämä on valtava liukuhihna, jonka tarkoitus valtion kannalta on maksaa sille veroja, mutta yksityisten toimijoiden kohdalla työelämä muuttuu yritykseksi, jonka tarkoitus on maksimoida omistajiensa saamat voitot. Siis meistä kukaan ei työskentele "työelämässä" vaan me työskentelemme yrityksessä, jolla on oma toimintamalli sekä paikka suuremmassa koneistossa, jonka nimi on työelämä.
Kasvoton toimija osana konetta nimeltään työelämä. Autoritääristen järjestelmien osaset ja johtajat vihaavat yksilöitä, koska yksilö saattaa jäädä mieleen. Kun autoritäärinen sekä kasvoton koneisto kohtelee toista kaltoin, niin silloin kaltoin kohtelija perustelee tekonsa sillä, että jos hän ei tuota tekoa olisi tehnyt, niin joku toinen olisi tehnytr vielä pahempaa.
Jos henkilö ei osaa tai halua tehdä työtään kunnolla, niin silloin otetaan tilalle toinen työntekijä. Työläisiä saa tietenkin lisää, ja työvoimatoimisto varmaan mielellään taas välittää uusia töitä tuollaisiin paikkoihin, kuten esimerkiksi siivous- tai joihinkin logistiikka-alan yrityksiin, tehtäviin joissa ei vaadita mitään koulutusta. Tekoälyn positiivinen malli on se, että se vapauttaa ihmiset ainakin osittain luovaan työhön.
Varmaan joku ajattelee, että se vie työpaikat, mutta mitä sitten. Ihmisen ei tarvitse olla individualisti, vaan hän voi liittyä harmaaseen massaan, jossa hän elää kaikkien muiden ehdoilla, muiden asettamien normien mukaan. Muut ihmiset asettavat säännöt, ja sitten vain kyseinen henkilö saa noita sääntöjä noudattaa. Tekoäly voi aivan hyvin korvata työläiset, koska sen ei tarvise koskaan edes levätä. Työntekijän rooli tuotantokoneiston osana tietenkin vie hänen oman yksityisyytensä, eli hän ei ole enää robotti, vaan robotin osanen. Jos osaseen tulee vika, niin osanen saa lähteä suoraan kohti uutta ympäristöä, eli työpaikoilla ei sairastella eikä laiskotella.
https://vainmuutosonpysyvaa.wordpress.com/2024/04/23/kirjoitus-negatiivisuudesta/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.