Miksi nimenomaan Perussuomalaiset ovat niin alttiita kaiken maailman valepommimiehille? (Eli mikä on sopivaa ja mikä ei?)

Miksi nimenomaan Perussuomalaiset ovat niin alttiita kaiken maailman valepommimiehille? (Eli mikä on sopivaa ja mikä ei?)

Riikka Purra kommentoi viimeisintä Perussuomalaisiin liitettyä skandaalia eli valepommimiestä sanomalla, että asia on kamala. Ja tätä ennenkin tuo puolue tai sen jäsenet ovat kunnostautuneet kaiken maailman kommenteilla, joista osa ei varmaan kaipaa päivänvaloa. Kun puhutaan perussuomalaisista, niin he ehkä kärsivät populismin sivuvaikutuksesta. Populismi on asia, joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että värikkäillä lausunnoilla tuodaan ihmisten tietoon asioita, joita kyseinen puolue haluaa tuoda esiin. Noiden värikkäiden lausuntojen joukossa saattaa olla sellaisia asioita, joita ei ehkä kaikkialla niin sanotussa salonkikelpoisessa politiikassa voida tai haluta hyväksyä. 

Kun pieni puolue lähtee vaaleihin, niin sen pitää saada huomiota sekä samalla ehdokkaita. Noiden asioiden kautta puolue saa äänestäjiä. Mutta sitten kun lähdetään luotsaamaan maamme kolmen suuren puolueen joukossa olevaa puoluetta kohti hallitusta, niin silloin varmasti halutaan esittää myös rakentavia ehdotuksia. Näet jos puolue joka on suuri ja mahtava ei lähde mukaan hallitukseen, niin se silloin menettää äänestäjiään. Tietenkin kerran tai kaksi voi puolue välttää vastuunsa ryhtymällä riittelemään, kuten Vennamo aikoinaan teki. Mutta lopulta sitten puolueen pitää päästä hallitukseen, jotta se voi lunastaa lupauksiaan. Ja kun hallitukseen mennään, niin silloin pitää myös muita puolueita sekä niiden kantaa asioihin kuunnella. Tai sitten hallituspaikka ei aukea. Toisaalta jos itse sattuu pääsemään pääministeriksi, niin muillakin puolueilla pitää olla valmiuksia hallitusyhteistyöhön. Eli myös muilla puolueilla on lupauksia, jotka ne haluavat lunastaa hallituksessa. 

Ja jos sitten lausuntoja jaettaessa asiat "vähän" karkaavat lapasesta, niin se saattaa vetää mukaan ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi pommit ja aseet ovat niitä niin sanottuja "hyväksyttäviä vaikutusmahdollisuuksia". Tuollainen politiikka varmaan toimii jossain pienessä piirissä, mutta kuitenkaan näitä asioita ei voida hyväksyä Eduskunnassa tai ylipäätään aikuisten ihmisten tekemänä. Kun puhutaan esimerkiksi ympäristöstä, jossa asiat sanotaan "niin kuin se on", niin silloin joku saattaa käsittää että mitä vain saa sanoa. Tai siis sananvapaus voidaan käsittää siten, että uhkaaminen tai vastaava toiminta on sallittua. Ja jos uhkaavia kirjoituksia jaetaan minkä tahansa virallisen puolueen lehdessä, niin silloin kyseessä on vakava teko. 

Pedofiili on hyvä syntipukki, kun halutaan kovia lakeja, mutta kuka onkaan se pojista ja tytöistä pahin?

Demokratian pahin vihollinen nimittäin on demokratia itse. Kansankiihottajat sekä populistit syyttävät muita hyvin herkästi siitä, että heitä sensuroidaan tai etteivät he saa julkisuutta. Mutta samalla nuo henkilöt saattavat hyvin helposti jakaa esimerkiksi toisten henkilökohtaisia tietoja kuten lääkärinlausuntoja Internetissä tai sitten suoraan sanottuna yllyttää väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan, ja nuo ihmiset ovat sellaisia, joita he eivät voi hyväksyä. Ja ongelma sitten on siinä, että miten määritellään laiton uhkaus sekä laiton tietojen jakaminen? Ja sitten siihen että täytyisikö yhteisön saada tietää esimerkiksi pedofiileistä, jotka pääsevät pois vankilasta? 

Tietenkin lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistynyt henkilö on alhainen. Heidän puolustuksekseen voisin sanoa että ainakin osa noista hyväksikäyttöön syyllistyneistä henkilöistä on itse lapsen tasolla.  Mutta ehkä myös esimerkiksi katujengin jäsen, joka hyökkää koulumatkalla olevan lapsen tai nuoren kimppuun ison joukon tukemana on myös alhainen. Eli pitäisikö pedofiilien lisäksi esimerkiksi katujengien jäsenten sekä huumekauppiaiden nimet julkaista? Vai onko heidän tekonsa jotenkin ymmärrettävämpiä kuin pedofiilien? 

Eli onko esimerkiksi uhrinsa olkapään sekä niskan murtanut tai muuten elinikäisen vamman tai jopa uhrinsa kuoleman aiheuttanut pahoinpitelijä sellainen, että hänen tietojaan pitää salailla? Näitäkin asioita pitää aina välillä pohtia. Eli miksi vain pedofiilit otetaan näissä keskusteluissa esille?

Jos puhutaan esimerkiksi pedofiileistä, joita jotkut käyttävät syntipukkeina, niin meidän pitää huomioida se, että kaikki rikolliset eivät ole pedofiilejä, ja esimerkiksi huumekauppias voi olla paljon vaarallisempi ympäristölleen kuin pedofiilit koskaan voivat olla. Yleensä puhutaan siitä, että seksuaalirikollinen on rikollinen, jonka tietojen pitäisi olla julkisia. Mutta samalla unohdamme että myös esimerkiksi huumekauppias tai katujengin jäsen joka haluaa väkivallan kautta tehdä kavereihinsa vaikutuksen voivat olla hyvin vaarallisia. 

Tai aina löytyy erittäin vaarallisia tapauksia, joista saamme sitten aina välillä muistutuksen kaiken maailman "Jammu Siltavuorten" muodossa. Pedofiilit ovat seksuaalirikollisia, joita tietenkin kaikki halveksivat. Mutta samalla meidän pitää kysyä, että onko esimerkiksi katuryöstäjä, joka hakkaa toisen huvikseen kuoliaaksi tai aiheuttaa elinikäisen vamman oikeastaan yhtään sen parempi? Tai onko perhettään hakkaava umpijuoppo vaarallisempi kuin pedofiili? Eli jos puhutaan siitä, kuka normaaleista rikollisista on pahin, ja jonka tietojen pitäisi olla julkisia, niin silloin tuohon listaan pääsee varmaan muitakin kuin seksuaalirikollisia, pois lukien seksuaalimurhaajat, jotka eivät ole ehkä tuon rikollistyypin tyypillisimpiä edustajia. 

Kun ihmiset puhuvat niin sanotusti "tuhmia", niin silloin varmasti me kaikki aikuisset toivon mukaan ymmärrämme että on paikkoja, joissa sellaista toimintaa ei voida hyväksyä. Eli esimerkiksi 12 vuotiaalta hyväksytään kaveripiirissä vähän erilaisia kommentteja kuin kotona tai aikuisten ollessa läsnä. Mutta kuitenkaan aikuiselta ei varmaan hyväksytä kommenttia, jonka mukaan pedofiilit pitäisi naulata munista kattoon, vaikka se saattaa olla 10-12 vuotiaiden tarkkailuluokkalaisten lempi-ilmaisuja. Enkä oikein usko että Eduskunnan puhujapönttöön kuuluu tuon tyyppinen ilmaisu, vaikka se saattaa vaikuttaa hyvin hauskalta.  Samalla kuitenkin se että jossain puhutaan värikästä kieltä ikään kuin yllyttää muita toimimaan "hiukan tavallista reippaammin". Eli vaikka me kaikki tunnemme käytös- ja tapakoodit, niin joku aina rikkoo noita koodeja vastaan. 

Eipä siinä mitään jos joku on jossain nuoruudessaan yksin ollessaan esiintynyt siten, että sitä ei voida hyväksyä. Samat asiat esitettynä todistajien läsnä ollessa saattavat olla hyvinkin vakavia.  Ennen tehtiin paljon asioita, joista vain ei koskaan julkaistu juuri mitään. Nykyään sosiaalisen median kanavilla voidaan perisaatteessa jakaa melkein mitä tahansa, ja juuri tämä asia tietenkin aiheuttaa harmaita hiuksia joillekin puoluejohtajille. Ja kun "poikaporukassa" ollaan istuttu saunan lauteilla, ja otettu virvokkeita oikein olan takaa, niin silloin saattaa sosiaaliseen mediaan päästä asioita, joita sinne ei kukaan halua päästää. 

Kun nuori puolue haluaa saada ääniä, niin tietenkin se hankkii julkisuutta kaikin tavoin. Mutta tuohon julkisuuden hankintaan liittyy monia asioita, joita ei kuitenkaan saisi tehdä esimerkiksi hallituksessa. Hallituspuolueita katsotaan hiukan toisella tavalla kuin vasta perustettuja pienpuolueita. Eli juuri Eduskuntaan nousevalta puolueelta voidaan odottaa rävähtäviä lausuntoja sekä muita vastaavia asioita, mutta sitten kun puolueesta tulee suuri tekijä politiikassa, niin sen odotetaan antavan aidosti rakentavia lausuntoja asioista, joita se haluaa saattaa äänestäjien tietoon. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/riikka-purra-kommentoi-uutista-perussuomalaisiin-kuuluneesta-valepommimiehest%C3%A4-tapaus-on-karmaiseva/ar-AA1jESds?ocid=msedgdhp&pc=HCTS&cvid=cf403071c56c4876bb67bd8c50fe0a8e&ei=12

https://www.uusisuomi.fi/uutiset/yle-rituaalimurhan-valmistelusta-ja-valepommi-iskuista-epailty-mies-oli-perussuomalaisten-jasen-vasemmistoliitosta-heti-kysymys-pslle/60d3eafe-89dd-475e-8cab-0250ba020563