Nuorison pahoinvoinnista
Nuorten pahoinvointi eli erilaiset mielenterveyden ongelmat ovat yleistyneet. Eli pitkät sairauspoissaolot työelämästä johtuvat usein juuri nuoren kohdalla mielenterveyden ongelmista, ja tämä asia saa aikaan kysymyksen siitä, että onko ennen ollut yhtään sen paremmin? Samoin voidaan kysyä, että pelottaako nuoria joku asia joko työelämään siirtymisessä tai aikuisuuteen astumisessa? Mikäli nuoret voivat pahoin, niin tietenkin voidaan kysyä, että onko tuohon pahoinvointiin joku erityinen syy? Vaaditaanko maassamme jotain asiaa, mihin nuori ei kykene ehkä omasta mielestään vastaamaan? Vai onko syy tähän pahoinvointiin se, että nuori vain jää ilman huomiota?
Tietenkin esimerkiksi huoli siitä, miten tulevaisuudessa tullaan toimeen varmasti aiheuttaa unettomia öitä joillekin nuorille. Mutta onko se ainoa syy siihen, että nuori joutuu yhä useammin turvautumaan erilaisiin ammattiauttajiin? Vai onko syy tähän kehitykseen se, että työelämä hiillostaa vanhempia todella rankasti? Eli tullessaan kotiin vanhemmat ovat väsyneitä, eikä heillä ole aikaa tai jaksamista kuunnella nuorensa ongelmia, jotka voivat olla esimerkiksi koulu- tai työpaikkakiusaaminen.
Kun yhteiskunnan tai yhteisön yläpäässä voidaan huonosti, niin tuo asia eskaloituu usein yhteiskunnan heikko-osaisiin. Kun pomo ärjyy alaiselle konttorilla, niin tuo alainen tulee kotiin, ja sitten ryhtyy ärjymään nuorille, koska nämä nyt eivät hänelle uskalla tai halua huutaa takaisin. Väsyneet vanhemmat eivät ehkä siedä sitä, että nuorella on vieraita, koska he haluavat itse levätä, ja se saattaa eristää nuorta muista samanikäisistä. Tai sitten asenne, että nuori on jotenkin tyhmä tai että hänelle voidaan tehdä mitä vain ilman seuraamuksia, kun hän sattuu olemaan alaikäinen.
Siis jokin asia saa aikaan sen, että nuorten päälle on ilmeisesti kaadettu niin paljon paineita, että he eivät enää kestä. Siis eskaloituuko työelämän murros sitten koteihin, joissa stressaantuneet vanhemmat kohtaavat stressaantuneet nuoret. Ja joissa ajatus siitä, että ei enää pysty vastaamaan työelämän vaatimuksiin yhdessä riittämättömyyden tunteen kanssa saa aikaan sen, että ongelmat kaatuvat joukon heikoimman päälle.
Mielenterveyden ongelmien yleistyminen voi olla seurausta siitä, että ne voivat olla joko oikeasti yleistyneet, tai sitten nykyään on helpompi lähteä hakemaan apua mielenterveyden ongelmiin, kuin sinnitellä jossain työpaikassa viinan sekä tupakan voimalla. Toinen asia sitten on se, että onko mahdollista että nuoret pelkäävät sitä, että he lupaavat liikaa eivätkä sitten osaakaan tehdä töitä, joita he ovat menneet työpaikalle tekemään.
Kun nuori tulee työelämään, niin hän kuulee usein hyvin negatiivisia asioita, jotka liittyvät hänen työhönsä. Eli työturvallisuusluennolla saattaa kouluttaja kertoilla tarinoita irti leikkautuneista käsistä sekä muista kauheuksista. Samoin työpaikan järjestämä perehdytys saattaa kestää muutamia kymmeniä minuutteja, jonka jälkeen työntekijän oletetaan osaavan työtehtävät ulkoa. Sen jälkeen jos työntekijä ei työtä osaa, niin hän saa lähteä suoraan kohti kassaa. Siis asetammeko kohtuuttomia vaatimuksia nuorelle, joka on tulossa työelämään?
Työhaastattelussa pitää tietenkin olla asiallinen sekä jämerä, mutta miten sitten esimerkiksi nuori joka hakee ensimmäistä työpaikkaansa kertoo asiasta? Työhaastattelussa ei yleensä huomioida esimerkiksi ujoja henkilöitä, eikä esimerkiksi siihen kysymykseen vastaaminen, että miksi hait meiltä töitä ole kovin helppo. Uusi työntekijä on aina työpaikalla vähän yksin, eli vanhat työntekijät kertovat omia juttujaan. Ja varsinkin nuori työntekijä sitten jää usein seuran ulkopuolelle. Ammatillisten oppilaitosten tarkoitus on ollut alentaa kynnystä astua työelämään, mutta opiskelu on välillä hyvin stressaavaa.
Peruskoulusta lähtien henkilön on osattava kaikkia aineita niin hyvin, että hän saa niistä hyväksytyn arvosanan. Ja yksikin hylätty torppaa suunnitelmat melko totaalisesti. Ja kuitenkaan yksikään ammatillinen opiskelulinja ei vastaa työelämää täydellisesti. Kun nuori lähtee sitten steriilistä kouluympäristöstä työelämään, niin hän saattaa kohdata vähemmän siron haastattelijan, joka saattaa käyttää termejä, joita nuori ei ole koskaan kuullutkaan. Ja tuolloin on vähän vaikea vastata mitenkään siten, että se herättää noiden työnjohtajien kiinnostusta ainakaan sitä kohtaan, että henkilö palkataan töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.