Lääkkeitä vaivaan ja vapinaan

Lääkkeitä vaivaan ja vapinaan

Tässä kirjoituksessa käsittelen ADHDtä sekä psykiatriaa samalla kerralla. Ja koska en ole psykiatri tai lääkäri vaan tutkija. niin termit voivat termit mennä hiukan sekaisin. Duodecim-lehti on kertonut että lasten ADHDn lääkehoito on yleistynyt. Ja tämä kehitys tietenkin on monella tavoin sekä kielteistä että myönteistä. Myönteistä on se, että ADHD on lopulta rinnastettu muihin sairauksiin, eikä sitä enää pidetä vain huonoina käytöstapoina. Kuitenkin lääkkeiden käyttö lapsesta pitäen ei välttämättä ole muuten kovin hyvä asia. 

Nimittäin jos ihminen koko elämänsä kohdusta hautaan popsii kaiken maailman lääkkeitä, niin sillä saattaa olla kielteisiä terveysvaikutuksia, jotka kohdentuvat esimerkiksi aineenvaihduntaan tai jopa kromosomeihin. Siis lääkkeitä määrättäessä voidaan sanoa, että henkilökunta sekä potilaan omaiset voivat tuolloin päästä hyvinkin vähällä, eikä vuosi kestävän psykoterapian tarvetta enää ole. Tuolloin pari lääkäriä voi hoitaa hyvinkin suuren määrän potilaita melko pienin resurssein. Tämä varmaan tuo paljon erilaisia säästöjä valtion kassaan. 

Mutta huomaatteko että en tässä listassa, jossa luetellaan niitä tahoja, jotka hyötyvät lääkityksestä maininnut potilasta ollenkaan? Siis lääkehoidon sekä ylipäätään kaiken hoidon pitäisi olla potilaskeskeistä.

Ensimmäiseksi lähteenä käytetyssä Duodecimin artikkelissa silmiin pisti se, että psykiatrian potilaiden hakemuksia päästä ammatilliseen kuntoutukseen hylätään aina vain enemmän. Siis itse kyllä ihmettelen että onko psykiatria tarkoitettu oikeasti sellaiseksi asiaksi, että siellä ollaan lopun elämää. Eli jos tämä on totta, niin silloin psykiatriassa eletään vieläkin sitä aikaa kun sanottiin, että "ken Seiliin joutuu", niin se Seiliin jää". 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17837

Eli jos joudut paikalliselle psykiatrian poliklinikalle, niin  koskaan et sieltä käynniltä palaa. Eikö jossain vaiheessa pitäisi potilaan oman edun takia ryhtyä miettimään sitä, millainen on potilaan tulevaisuus? Vai ajatteleeko joku oikeasti, että potilaan oma etu on se, että hän makaa lopun ikänsä kotonaan, eikä koskaan tee mitään mistä hän voisi esimerkiksi maksaa veroja? 

Kun puhutaan siitä että nuorena koetut mielenterveyden häiriöt altistavat esimerkiksi syrjäytymiselle, niin asia on tietenkin sellainen, että se pitäisi ilman muuta tajuta. Kun ihminen joutuu nuorena pois koulusta, ja syynä on mielenterveyden häiriö, niin hän jää ilman normaaleja kasvuiän sosiaalisia suhteita, joiden kautta myöhempi käytös sekä sosiaalinen verkosto muovautuvat. Eli jos henkilö on koko nuoruutensa irrallaan muista ihmisistä, joilla on tietenkin erilaisia ennakkoluuloja psykiatristen sairauksien suhteen, niin henkilön koko ystäväpiiri saattaa kadota. 

(https://blogi.thl.fi/nuorten-mielenterveyshairioilla-ja-syrjaytymisella-on-vahva-yhteys/)

Eli tuolloin ei enää olekaan mitään muuta kuin sairaala tai osasto, jossa sitten ihminen eristyy sekä eristetään muusta yhteiskunnasta. Ja kun esimerkiksi henkilöllä ei ole mitään yhteistä kotipihan ja muun kotiväen kanssa, niin hän saattaa ajautua syrjäytymisen tielle. Ja jos sitten ajatellaan että liian nuori henkilö kuten ensimmäistä vuotta koulua käyvä henkilö saa lääkkeitä, niin hän saattaa tarjota niitä karamelleina kavereilleen. Eli hän ei ehkä ehkä täysin ymmärrä sitä, mitä varten lääkkeet ovat olemassa, ja seurauksena on leimautuminen huumekauppiaaksi.  

Ja sitten meidän pitäisi miettiä myös sitä, että millainen elämänlaatu noilla ADHD-potilailla muuten on. Siis onko ADHD potilas arvostettu perheenjäsen, tai arvostettu yhteiskunnallinen toimija. jonka mielipiteille sekä tahtotilalle laitetaan sama arvo kuin muillekin? Elämänlaatu on tietenkin käsite, joka ehkä pitää sisällään lääkehoitoa, mutta samalla se pitää sisällään esimerkiksi sosiaalisia suhteita sekä monia muitakin asioita, joita ei ehkä aina muisteta mainita. Muistamme usein mainita sen, että lääkkeet ovat auttaneet asioita eteenpäin, ja kannamme tietenkin suurta huolta potilaan omasta jaksamisesta. Vai onko noissa keskusteluissa kysymys potilaasta itsestään sekä hänen omasta jaksamisestaan? 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17901

Vai onko keskiössä tuolloin joku muu, joka haluaa potilaan pysyvän poissa silmistä ja poissa mielestä? Monet keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet aiheuttavat painonnousua, mikä tarkoittaa sitä että niitä käyttävä henkilö muuttuu tynnyriä muistuttavaksi hahmoksi, joka ehkä saattaa nukkua suuren osan ajasta. ADHD sekä monet muut vastaavat sairaudet ovat asioita, joissa potilas katsotaan sellaiseksi, että hän ei ikään kuin kykene itse arvioimaan omaa tilaansa. Ja siksi hoitohenkilökunta kääntyy ainakin joissakin tapauksissa potilaan omaisten puoleen saadakseen "oikeaa tietoa" potilaan terveydentilasta. 

 Potilaan pitäisi olla se, joka hyötyy lääkityksestä tai terapiasta. Tietenkin on aina hyvä ajatella sitä, että ADHD potilas voi olla ympäristölleen hyvin häiritsevä, ja siksi ehkä esimerkiksi naapureiden tai muiden ADHD potilaiden perheenjäsenten kannalta olisi helpompaa, jos ADHD potilas söisi lääkkeitä jatkuvasti. Mutta meidän kyllä pitäisi ajatella myös esimerkiksi sitä, mitä ADHD potilas tekee esimerkiksi aikuisena, tai millaisena hän kokee yhteiskunnan? Eli me unohdamme sen että lapsi ei ole aina lapsi. Hän kasvaa aikuiseksi sekä samalla myös ottaa jonkin paikan yhteiskunnassamme, mutta se mikä paikka se on, ei ole ehkä kaikkein paras mahdollinen kenenkään kannalta. 

Myös paikka esimerkiksi puliukkojen ja -akkojen joukossa on paikka yhteiskunnassa. Samoin paikka esimerkiksi jo lakkautetun Seilin sairaalan kaltaisissa laitoksissa on tietenkin jokin paikka yhteiskunnassa, eikä siellä tarvitse kantaa huolta esimerkiksi asunnoista. Mutta sitten me kaikki olemme varmaan vakuuttuneita siitä, että tuollainen elämä ei ole sitä, mitä ainakaan me itse haluamme. Kun me lähdemme puhumaan esimerkiksi ADHDstä sekä monista muistakin sairauksista, joista osa on kyllä esimerkiksi pahoinpitelyiden aiheuttamia traumoja, niin usein nuo psyykkis-neurologiset sairaudet tulkitaan vain "huonoksi käytökseksi". 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17901

https://www.duodecimlehti.fi/duo17837

https://blogi.thl.fi/nuorten-mielenterveyshairioilla-ja-syrjaytymisella-on-vahva-yhteys/