Alussa voin sanoa sen, että mikään sääntö ei tehoa, jos sitä ei koskaan edes ajatella noudattaa. Sääntöjen noudattamista pitää valvoa, ja juuri valvonta on asia, mikä sitten herättää huolta ainakin EUn päättäjien keskuudessa. Mutta ilman valvontaa ei ole säätelyä. Ja ilman säätelyä tekoälyä ja muita innovaatioita koskevat asiat päätyvät pois Euroopasta. Mutta kuitenkin meidän pitäisi ehkä säätelyn sijasta tai säätelyn ohella keskittyä kehittämään omaa liike- tai yrityskulttuuriamme sekä työelämäämme sellaiseen suuntaan, että työntekijän ja myös yhtiön olisi hyvä olla Euroopassa. Meillä EUssa on sellainen tauti, että kannattavat yritykset myydään välittömästi USAaan.
Samoin sitäkin kannattaisi miettiä, miten työelämässä pysymisestä saadaan EUssa ja Suomessa kannattavaa. Vastaus voisi löytyä työelämän muutoksesta, jossa tekoälyn avulla poistetaan kiirettä sekä samalla olisi luovuttava ehkä ainakin non-stop tehokkuusvaatimuksesta, jonka takia 50-vuotiaat ovat jo työelämässä täysin vatsahaavan sekä sydänkohtausten rampauttamia. Siis kepistä ja porkkanasta sen verran, että työelämässä voisi olla hiukan löysää. Se että kaikki asiat tehdään aina niin, että työntekijät eivät saa yhtään hengähtää aiheuttaa työelämässä uupumusta sekä siirtymistä eläkkeelle. Kun kaikessa on kilpailu, sekä samalla tarve ylittää oma itse, niin kukaan ei tuollaista asiaa kestä.
Tekoälyn säätely on asia, mikä puhuttaa nykyään enemmän kuin muutama vuosi sitten. Tekoälyn kehittämistä ja säätelyä vaaditaan jatkuvasti, mutta samalla unohdamme sen, että tekoäly on edistysaskel joka on tullut jäädäkseen. Euroopassa on varmasti ihmisiä, jotka osaavat rakentaa tekoälyä, mutta ongelma on siinä, että nuo ihmiset eivät työskentele Euroopassa. Tai he voivat työskennellä etätyönä jopa Piilaaksossa ja istuskella esimerkiksi Helsingissä.
Kun puhutaan esimerkiksi virtuaalitodellisuudesta sekä virtuaalisista työtiloista, niin niiden avulla ihminen voi periaatteessa työskennellä mistäpäin maailmaa hyvänsä. Tekoäly voi kääntää ihmisen puhetta suoraan vaikkapa suomesta englanniksi, ja sen takia se poistaa myös kielimuurin. Ja samalla esimerkiksi rajat suomalaisen ja amerikkalaisen työnantajan välillä hämärtyvät.
Mutta jos ihminen työskentelee amerikkalaisessa yhtiössä, niin tuon yhtiön tuotteet ja siitä saatavat verorahat menevät suoraan USAn valtion taskuun. Eli se että lahjakkaat ICT-asiantuntijat eli nörtit ikään kuin ajetaan ulkomaisten yhtiöiden palvelukseen ei varmaan kiihdytä suomalaisia yhtiöitä. Suomalaiset yhtiöt tarvitsevat ennen kaikkea innovaatioita, joita ne voivat myydä ympäri maailmaa.
Mikäli ihminen joka tekee esimerkiksi työtä tekoälyn kehittäjänä kokee niin, että hänen työtään ei arvosteta, tai siitä löytyy vain virheitä ja riskejä, niin hän varmaan muuttaa mieluummin yhtiöön jossa häntä arvostetaan. Jokainen meistä varmaan haluaa tehdä työtä yhteisössä, jossa meillä on samalla tavalla ylenemismahdollisuuksia kuin vieressä istuvalla ihmisellä. Se että ihminen tietää ensimmäisenä työpäivänään saavansa lähteä neljän kuukauden kuluttua osasi hän tai ei, niin silloin tietenkään hän ei välttämättä halua tuoda omia innovaatioitaan esille yhtiössä, joka muutenkin kohtelee häntä kuin patsasta jossain nurkassa. Eli hän on tuolloin välttämätön paha, josta vain halutaan eroon. Eli miten saadaan noita innovaatioita, joiden avulla saadaan maamme teollisuus nousuun?
Tietenkin keskittyminen menneeseen on asia, mikä saattaa tuoda hetken aikaa loistavaa tulosta. Jos itse olisin Microsoftin kaltaisen yhtiön johtaja, niin sillä kapasiteetilla en voisi mitenkään edes epäonnistua rahan teossa. Maailmassa on tietokoneissa kaksi vallitsevaa standardia mitkä koskevat tietokoneiden käyttöjärjestelmiä. Nuo standardit ovat Microsoft ja Mac. Tietenkin on olemassa Google mutta Googlen käyttöjärjestelmä on lähinnä litteissä mobiililaitteissa kuten tableteissa sekä kännyköissä tavattu varuste, eikä Chromebook ole vielä lyönyt itseään samalla tavalla läpi kuin Windows tai Mac. Google on toki ykkönen verkkosovellusten valmistamisessa.
Jos siis jokainen yhtiö maksaa lisenssimaksun voidakseen asentaa Microsoftin tuotteen valmistamilleen koneille, niin kyseessä on kultakaivos. Ja varsinkin Macin ongelma on sen hinta. Microsoft ei valmista itse PCtä, vaan asiakas maksaa lisenssin noista käyttöjärjestelmistä, joita se lataa valmistamiinsa PC-koneisiin. Eli on Microsoftin kannalta aivan sama, kuinka paljon tietokoneita myydään. Tai kuinka korkeaa hintaa asiakas maksaa ostamastaan koneesta. Eli kukaan ei tietääkseni ole valinnut Linuxia teollisesti valmistettujen tietokoneiden käyttöjärjestelmäksi. Tietokone on modulaarinen väline, josta saadaan ohjelmistojen avulla rakennettua sellainen, jota asiakas tarvitsee. Eli tekstikäsittelyt ja muut vastaavat asiat ovat olleet suuria kultakaivoksia ohjelmistoalan yrityksille.
Mutta tekoäly on asia, joka on tulossa. Se on uusi laajennus tietokoneiden toimintoihin. Tekoälyn avulla voidaan luoda kuvia, tekstiä sekä ratkoa matemaattisia tehtäviä. Eli periaatteessa tekoäly voi korvata perinteiset toimisto-ohjelmat hyvinkin nopeasti. Tekoälyn väitetään tehostavan toimintoja niin, että tekoälyä käyttävä henkilö selviää viikon työkuormasta tunnissa. Joten sen takia esimerkiksi copilotit, jotka korjaavat sanamuotoja sekä tekevät vaikkapa laskutoimituksia samassa työtilassa, kuin missä käyttäjä tuottaa tekstiä voivat mullistaa työnteon.
Meillä Suomessa ongelma on siinä, että työ polttaa ihmiset loppuun. Työelämässä tehokkuuden vaatimus on muuttunut niin toksiseksi, että ihmisen kohtalona on siirtyä eläkkeelle 50-vuotiaana, kun hänen vatsahaavansa tai sydänkohtauksensa aiheuttaa työkyvyttömyyden. Työttömien siirtäminen pois työelämästä eläkkeelle ei varmaan ole asia, joka kohottaa verotuloja. Eikä ainakaan se, että koulutetut suomen kansalaiset jäävät työttömyyskortistoon kun ulkomaiset työntekijät ja ulkomaiset johtajat valtaavat ulkomaisten sijoittajien ostamat yhtiöt tuo lisää tuloja valtion kassaan. Samoin talouden entinen veturi puksuttaa eteenpäin joidenkin vanhojen patenttien turvin.
Toki voidaan sanoa että nuo tekoälyt vievät meiltä työpaikkoja, mutta samalla tavoin myös se, että hyvin hoidetut yhtiöt yksi toisensa jälkeen päätyvät ulkomaiseen omistukseen eivät ole ainakaan toivottavia malleja. Kun Suomessa joku yhtiö menestyy, niin silloin se ostetaan välittömästi ulkomaiseen omistukseen. Se tarkoittaa että yhtiön johto sekä sen työntekijät työskentelevät siten, että se miellyttää yhtiön omistajien kotimaan poliittisia päättäjiä.
Me voimme jatkaa sitä linjaa, jossa kiellämme ihmisiä pätemästä tai tekemästä asioita, joita he itse pitävät tärkeinä. Mutta ongelma on siinä, että jos rajoitamme sekä syyllistämme ihmisiä, niin he eivät ehkä koe samanlaista patrioottista kaipuuta johonkin suomalaiseen siivousyhtiöön siivoojaksi, koska heillä ei ole työkokemusta jota työnantajat haluavat hänellä olevan. Siis 3-4 vuotta korkeakoulua käynyt vastavalmistunut ei varmaan osaa samoja asioita kuin ihminen joka on tehnyt työtä 10-20 vuotta alalla käytyään korkeakoulun jossain historiassa.
Mutta samalla tietenkin me voimme sanoa, että mikään McDonald'sin työntekijä tai siivooja ei ehkä tuollaisen korkeakoulun käyneen ihmisen mielessä ole urahaave numero yksi. Ja siivoojan työ saattaa olla kokemuksena avartava, ja ehkä ihmisen pitää lain mukaan ottaa tuollainen työtarjous vastaan, mutta samalla kuitenkaan se ei vie hänen ammatillista osaamistaan yhtään eteenpäin. Siis ihmisen ei välttämättä tarvitse pitää työstään, mutta maassamme on laki, jonka mukaan tarjottu työ pitää ottaa vastaan. Mutta haluaako kukaan lukijoista viettää 20-30 vuotta jossain McDonald'sin kassan takana? Tai mitä se sitten ketään kiinnostaa.
Meillä Suomessa ongelmana ovat työnantajien käsityksen mukaan liian korkeat palkat, mutta samalla pitää muistaa, että Suomi on kallis maa. Ja samalla kohtaamme sellaisen ikävän kysymyksen, että kuinka moni meistä olisi valmis tekemään jotain siivoustyötä 30 vuotta?
Tekoälyn avulla voidaan tehostaa ihmisten ja koneiden yhteistoimintaa. Mutta samalla meidän pitää varoa, että emme itse anna tekoälylle liikaa valtaa. Tekoäly on siis väline, jolla etsitään tietoa ja joka osaa tehdä monia asioita, kuten muotoilla omat liikekirjeemme, sekä luoda mukavia robotin kuvia, joilla voimme elävöittää tekstejämme.
Ja samalla sitten kohtaamme tilanteen, missä joku keksii, että koneelle voidaan luovuttaa ihmisen ajattelu. Ihminen ihannoi teknologiaa, minkä jokainen meistä voi todeta. Se että joku asia on tuotettu 20 miljoonaa euroa maksavalla järjestelmällä on jostain syystä vakuuttavampaa, kuin että tuotoksen on tuottanut joku ihminen käyttäen omaa päätään. Me siis olemme vastuussa siitä, että pidämme tekoälyä käyttäessämme mielessä sen, että tekoäly ei ole mikään työkaveri tai tyttöystävä, eikä tekoäly ole mikään nykyversio jostain Sfinksistä. Eli tekoäly ei ole kaikkitietävä. Se kyllä osaa koota tietoa eri lähteistä, mutta sen äärimmäinen raja on ihmisen tietomäärä. Tekoäly ei voi mennä sen tiedon yli, mitä olemme keränneet.
Toisaalta tekoälyn tarkkuus perustuu siihen, miten paljon se käyttää jotain lähdettä. Niin sanottu ankkurivinouma, jossa ihminen kiinnittää pääosin huomiota tekstien alkuun vaivaa myös tekoälyä. Kun tekoäly luo tekstiä, niin se yhdistelee useista lähteistä keräämäänsä materiaalia. Ja juuri tämä tekstien alkuosan merkityksen ylikorostuminen saa aikaan sen, että tekstin sisältöön saattaa tulla virheitä. Tai niitä tulee varmasti jos lähteen sisältämä teksti sisältää väärää tietoa, eli tekoälyn ei vieläkään saisi antaa yksinään tehdä tärkeitä tekstejä. Vaan käyttäjän pitää myös osata tarkastaa tuon tekstin sisältö.
Vance tapasi Euroopan johtajat ja varoitti tekoälyn sääntelystä – Orpo: ”Hän on oikeassa” https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011027360.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.