Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee niin?

Yllä oleva kuva on tekoälyn tekemä muunnelma teemasta, sokea johtaa sokeita. Eli tekoälyn kehityksessä tekoäly johtaa tekoälyjä. Tekoälyt ovat ottamassa vastuuta monista töistä, ja sen takia olemme ehkä tulossa tilanteeseen, missä tekoälyt opettavat muita tekoälyjä. 

Kritiikki on sitä, että otetaan huomioon myös muiden kuin oman itsen muodostama näkemys jostain asiasta. Kritiikki ei ole periaatteessa pelkästään sitä, että jotain asiaa vastustetaan vastustamisen ilosta, ja siksi että vastustaminen nostaa jotain asemaan, mikä hänen mielestään kuuluu vain hänelle. Kritiikki ei siis ole mitään sanan "ei" hokemista. Vaan tietenkin meidän pitää pohtia asioita siten, että kuka tai mikä on se, mikä estää tai ajaa jonkun asiaa? Siis aina pitää kysyä että "miksi näin"?  

Kuinka moni meistä koskaan harrastaa mitään kritiikkiä minkään näkemänsä asian kohdalla? Eli ajattelemmeko me oikeastaan mitä näemme tai mitä luemme? Ja kun vastustamme jotain, niin miksi vastustamme sitä jotain? Vastustammeko me oikeastaan jotain asiaa siksi, että se vie meiltä etuoikeuksia, vai siksi että me haluamme säilyttää vanhat rakenteet, joihin olemme tottuneet ja jotka ovat tehottomia. Vanhat rakenteet ovat asioita, jotka ovat nostaneet ihmisiä valtaan, ja antaneet vallan esimerkiksi keisareille ja kuninkaille. Ja nuo miehet ja naiset ovat tietenkin olleet niitä, jotka ovat saaneet paljon vanhassa järjestelmässä. Joten sen takia kuninkaat ovat mielellään vastustaneet uudistuksia henkeen ja vereen. 

Neuvostoliitossa oli ennen joukko, josta käytettiin ja käytetään edelleen nimeä "nomenklatuura". Tuolla joukolla oli aikoinaan erittäin paljon etuoikeuksia tuossa maassa, eikä nomenklatuuraan kuuluvan tarvinnut edes käyttää samoja kauppoja neuvostoliittolaisten enemmistön kanssa. Juuri nomenklatuura on vastustanut uudistuksia erittäin voimakkaasti. Ja syy tähän ovat tuon joukon etuoikeudet. Eli heillä on sensuroimaton internet, omat kaupat yms. Mutta miksi noita samoja oikeuksia ei voisi olla kaikilla? Koska jos kaikilla olisi samat oikeudet, niin ne eivät olisi etuoikeuksia. 

Tekoäly syö ihmisten kriittistä ajattelua, mutta miksi se tekee näin? Kysymys on sikäli erikoinen, että sen jälkimmäistä osaa ei juurikaan käsitellä missään. Tekoälyn lahjakkuus on  tietenkin täysin riippuvainen siitä, millaisia aineistoja se käyttää. Mutta kysymys siitä, miksi kriittinen ajattelu hapertuu liittyy niin sanottuun teknofantasiaan. Tai oikeastaan kyseessä on eräänlainen vääristymä, mikä on ollut ennenkin huomion kohteena. Ihmisiä vakuuttaa enemmän se, että joku laite on tehnyt jotain, kuin se että joku ryttyiseen ruutuvihkoon kirjoitteleva nörtti on asiasta tehnyt teorian. 

Jos luovutamme oikeuden ajatteluun jollekin toiselle, niin silloin meidän kannaltamme on aivan sama että luovutammeko sen ehkä jollekin suurelle johtajalle, joka tietää paremmin kuin me itse, mikä on meille parasta. Vai luovutammeko sen ehkä tekoälylle, joka tietää kaiken paremmin kuin ihminen? Tai siis sellainen kuva tulee välillä kun lukee tietokoneita käsitteleviä kirjoituksia. "Siis ihminen on kuin tietokone" on sananmukaisesti väärin sanottu. Ihminen ajattelee itse. Mutta tietokone seuraa ohjelmistoissaan tai päättelyissään tiettyjä reittejä, jotka ovat usein melko kaavamaisia. Eli tietokone ei osaa muuttaa tuota vuokaaviomallia samalla tavalla kuin ihminen. Ja ohjelmistot seuraavat noita vuokaavioiden malleja. Vuokaavio on siis kartta jota noudatetaan silloin, kun algoritmiä rakennetaan, ja tietokoneen toiminta seuraa silloin tätä vuokaavion reittiä.

Mutta se että tekniset laitteet saavat kaiken kuulostamaan paremmalta on totta. Ja varsinkin kalliit tekniset laitteet tehostavat asioiden näyttävyyttä. Eli jos nurkkaan ostetaan kallis kone, niin sitä pitää tietenkin käyttää. Nimittäin se että joku 300 000 000 euron laite löytää tai kehittää jotain on paljon paremman näköistä kuin se, että joku nörtti istuu jossain tietokoneen ääressä, ja kehittää vastaavia asioita omassa päässään. Tekoälyn kohdalla ihmiset saavat lukea jatkuvasti uusista saavutuksista, mutta samalla me unohdamme sen, että ihmisaivot  olisivat jo monta kertaa tehneet vastaavia asioita. Se miksi siis tekoälyä kohdellaan eri tavalla kuin ihminen johtuu siitä, että se on tekninen väline. 

Teknisen välineen tuottamaa tai sen kautta tuotettua tietoa käsitellään silkkihansikkain, sen sijaan kun ihmisen tuottama teksti tai muu tutkimus leimataan kovin helposti vähintään pseudotieteeksi. Tai sitten ihmisen tekemiä asioita vähätellään. Siis tekniikka ja suuret luvut hurmaavat ihmisiä. Eli periaatteessa kreikkalaisen filosofien Leukloppoksen ja  Demokritoksen atomimalli, jossa lopulta ainetta jakaessamme kohtaamme sen lopullisen "atomoksen", kappaleen jota emme voi jakaa pienemmiksi osasiksi on edelleen käypä ajattelutapa. Mutta siis se mistä ihmiset haluavat lukea ovat esimerkiksi hiukkasfysiikan tutkimuskeskusten kuten CERNin käyttämistä tehoista.

Tekoäly opettaa tekoälyjä 

Samoin jos Diogenes Sinopelainen koulutti joukon koiria käymään puolestaan kaupassa, niin se tuskin kiinnostaa ketään. Diogenes Sinopelainen koulutti koiransa kantamaan ostoslistaa ja kukkaroa torille, ja sitten kauppias luki tuon lapun ja etsi tuotteet. Sitten hän otti raaht, kirjoitti kuitin ja lähetti koirat takaisin. Eli varmaan Diogenes osasi lukea kuitista että monta omenaa ja mikä kunkin omenan hinta oli, ja vaihtorahoista hän osasi laskea että antoiko kauppias oikein takaisin. Nämä asiat eivät ole kovin näyttäviä. Mutta jos jonkun ICT-laboratorion henkilökunta kehittää robotin, jonka rinnassa on näyttöpääte, jossa näkyy ostoslista ja kaupan henkilökunta kerää tuotteet robotille, niin se on valtava uutinen. 

 Eli suurin osa ihmisistä on kiinnostunut tuon valtavan hiukkaskiihdyttimen tehoista, eikä heitä kiinnosta vähääkään se, mitä tuo kiihdytin tuo ihmisten eteen. Se että kiihdytin toi ihmisten eteen Higgsin bosonin on hyvin merkittävä asia. Mitäpä Higgsin bosoni merkitsee sen rinnalla, että sitä tutkiva henkilö kykenee luomaan plasmaa jota oli olemassa vain juuri alkuräjähdyksen jälkeen. Eli emme varmaan osaa arvostaa esimerkiksi kosmologeja, ja muita teoreettisen tutkimuksen tekijöitä, koska heidän työnsä ei ole kovin näyttävää.

Eikä myöskään joku tiedemies joka kirjoittelee asioista johonkin lehteen tai blogiin ole ihminen, joka kehittää kovin suuria energiatasoja tai mitään muuta kovin näyttävää ihmisten eteen. Näyttävät asiat ovat niitä jotka myyvät lehdissä. Samasta syystä esimerkiksi tekoälyn kehittäjiä ei kovin paljon ilmeisesti arvosteta, tai heidän työhönsä viitataan usein sanalla "koodari", ja sitten lähtökohtana on se, että noiden ihmisten pitäisi tuottaa virheetöntä koodia, mutta samalla heitä ei sitten muuten missään kaivata. Siis mikään tietokonenörtti ei ole se, mitä kukaan edes voi ajatella sankarinaan. Tekoälyn tekeminen on siis koodaustyötä, eikä se ole itsessään kovin näyttävää. 

Tekoäly rapauttaa ihmisten mieltä. Se rapauttaa myös esimerkiksi ihmisen luutunutta näkemystä omasta erinomaisuudestaan. Mutta se että annamme tekoälyn ajatella ja tehdä asioita puolestamme saa aikaan sen, että tekoäly ottaa ehkä lopulta liian suuren roolin elämässämme. Mutta mitä siis kriittisyys on? Kuten alussa olen sanonut, niin kritiikki on sitä, että myös niitä asioita otetaan huomioon, jotka eivät suoraan tuo meille itsellemme hyvää, tai jota emme itse ehkä voisi edes hyväksyä tai tehdä omassa elämässämme. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokritos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Leukippos

https://fi.wikipedia.org/wiki/Diogenes_Sinopelainen