Olemme olleen tässä NATOn jäseniä jo kohta kaksi vuotta. Ja tietenkin maastamme on tullut lännen etuvartio, joka tuhotaan välittömästi sanoo Juhani Suomi. Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että maamme varmaan tuhoutuisi tuossa sodassa joka tapauksessa, kuuluimme NATOoon tai emme. Siis kunnioittaisiko Venäjä tuolloin puolueettoman Suomen itsenäisyyttä? Siinä on yksi kysymys, johon emme ehkä koskaan edes toivo saavamme vastausta. Mutta tietenkin NATO on liittouma, joka koostuu yksittäisistä valtioista, joista yksi on USA. Se mitä olemme ehkä odottaneet saavamme NATOsta ei ole aivan sama, kuin mitä olemme saaneet. Eli NATO ei ole meille mikään lypsylehmä, joka vain antaa meille paljon asioita. Meidän pitää siis myös antaa vastavuoroisesti jotain NATOlle. Samoin tietenkin meillä on oikeus odottaa saavamme tiettyjä asioita NATOsta. Mutta siis monenkeskisessä liittoumassa ei voi olla tilannetta, jossa vain yhden valtion tai toimijan etu huomioidaan. Siis NATO on valtioiden liitto, jossa jokaisella valtiolla on omat etunsa ajettavana.
Niin myös Suomi joutuu ajamaan siellä omaa etuaan, mutta saadakseen tukea pitää myös Suomen tehdä kompromisseja. Sama koskee kaikkia muita NATOn jäsenmaita. Ja suurin pelko mikä esti meitä pysymästä NATOn ulkopuolella on se, että kriisin sattuessa NATO ei antaisikaan tukea eli se voisi vedota siihen, että esimerkiksi hävittäjien varaosien saaminen vaatii sotatilanteessa NATOn jäsenyyttä. Tietenkin myös Ukraina on saanut tukea, mutta Ukrainalla on esimerkiksi luonnonvaroja, joita se voi luvata vastineeksi. Ja myös Donald Trump on huomannut noiden mineraalien olemassaolon. Se mikä huolettaa on se, että mitä jos Venäjä lupaa samalla tavalla USAlle pääsyn noihin mineraaleihin jos USA vastineeksi lopettaa Ukrainan tukemisen? Mutta kuten tiedämme, niin Trumpille kyllä raha kelpaa.
Se mitä olemme saaneet huomata on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja NATO on saanut aikaan tilanteen, missä esimerkiksi puolustusvoimat on ainakin välillisesti nostettu uudelle jalustalle. Tai koskaan ennen ei reserviin kuulumiseen ole suhtauduttu niin myönteisesti kuin NATO-Suomessa. Maassamme on tullut aika, jolloin NATO on muuttunut sellaiseksi, että sitä ei saa kritisoida. Ja juuri kritiikki on se, mikä saa ihmiset sekä organisaatiot huomaamaan epäkohdat. Ja itse ainakin pelkään sitä, että NATO muuttuu uudeksi suomettajaksi, joka estää muodostamasta muuta kuin virallisesti hyväksyttyä kuvaa tuosta liitosta. Jos emme salli kriittistä mielipidettä joka ei välttämättä ole sama kuin kielteinen mielipide, niin silloin kohtaamme tilanteen, jossa joku ehkä hyvinkin ratkaiseva yksityiskohta voi jäädä huomaamatta. Eli voidaksemme kehittää sotilaallista osaamistamme, pitää meidän ottaa myös kritiikkiä vastaan.
Samoin meidän pitää myös osata ja uskaltaa antaa palautetta muille asioista, jotka eivät heillä ole samalla tasolla kuin meillä. Eli NATOn ajatus on siinä, että asevoimat voivat kehittää omaa- ja toistensa osaamista keskinäisten verkottuneen harjoitus- ja simulaatiomallien avulla. Näin voimme välttää tilanteen, joka on johtanut onneksi Venäjällä katastrofiin Ukrainan sodassa. Tuo katastrofi johtuu siitä, että vaikka Venäjän komentajien pitäisi olla maailman parhaita, niin "toinen oli parempi". Toki Venäjä etenee mutta tappiot ovat valtavia. Eikä ainakaan Suomi voisi noita taktiikoita käyttää. Eli meillä ei ole varaa menettää 8000 miestä 15 km matkalla.
Eli Ukrainan asevoimien vanhempi väki on koulutettu Neuvostoliitossa. Ja he tunsivat Venäjän taktiikan. Tämä tarkoittaa sitä että Ukraina kykeni sodan alussa ennakoimaan Venäjän liikkeitä, ja aiheuttamaan sen valiojoukoille tappioita, joista Venäjän asevoimat eivät hetkeen toivu. Toki Venäjä autoritarisena valtiona kestää tappioita paremmin kuin länsimaiset demokratiat.
Mutta aivan kuten vuonna 1905 Tshushiman salmessa, niin myös Ukrainassa voidaan todeta, että ei riitä että sotilas on omassa maassaan paras, jos vastapuoli on vähän parempi. Thsushiman salmessa Japani voitti Venäjän Itämeren laivaston joka oli purjehtinut puolen maailman ympäri, kun Tsaari oli lähettänyt sen tukemaan Venäläisiä joukkoja Japanin-Venäjän sodassa 1905.
Venäjän laivasto lähti sotaan vuotta aikaisemmin, ja kohtasi näennäisesti alivoimaisen Japanin laivaston Tshushiman salmessa 27-28 Toukokuuta 1905. Tuolloin näennäisen alivoimainen Japanin laivasto upotti lähes koko Venäjän Itämeren laivaston käyttäen torpedoita. Venäjän laivastoa johti paras amiraali, mutta japanilainen vastustaja vain sattui olemaan silloin vähän parempi. Tsushiman taistelu on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu jos sotilaat tai muut johtajat eivät kehitä osaamistaan. Ja kehittyäkseen pitää myös sotilaalla olla monipuolisia vastustajia myös simulaatioissa.
Nimittäin nykyaikaiset konfliktit ovat paljon monimutkaisempia kuin tuolloin 1905. Ja hybridioperaatiot joihin kuuluu informaatiovaikuttamista sekä jopa salamurhia aiheuttavat sen, että sota ja rauha eivät enää ole samalla tavalla selviä asioita kuin ennen.
Ja ennen kuin minut haukutaan Putinin trolliksi, niin sanon että NATO on loistava valinta, kun muuta turvatakuuta ei ole tarjolla. Ja toiseksi sanon että meidän pitää kehittää Eurooppalaista turvallisuusmallia, joka huomio myös tilanteen, missä Venäjä voisi yrittää yllätyshyökkäystä maamme kautta Norjaan. Nyt Putin ja hänen lakeijansa sanovat, että Venäjä olisi kunnioittanut maamme itsenäisyyttä, mutta mieleen tulee puolustusministeri Shoigun lausunto, jonka mukaan "Suomen itsenäisyys riippuu Venäjän tahdosta".
Menimme NATOoon tilanteessa, jossa Venäjä lähti hyökkäyssotaan naapurimaataan vastaan. Tuolloin Venäjän presidentti V. Putin sanoi, että hän aikoo tuhota tai lopettaa Ukrainan kansallisen itsenäisyyden sekä sulauttaa Ukrainan Venäjään. Ja tietenkin tuokin asia oli pelottava. Vaikka Venäjän virallinen kanta esimerkiksi Itämeren kaapelirikkoihin on se, että se ei ole tehnyt mitään väärää, vaan että kaikki kaapelirikot ovat onnettomuuksia, niin voidaan kysyä että miten monta tällaista onnettomuutta voisi tapahtua, jos emme olisi NATOn jäseniä? Siis koska olemme NATOn jäseniä, niin emme voi saada siitä vastausta.
Kun maamme hallitus sekä eduskunta hakivat NATOn jäsenyyttä, niin silloin Ukrainan sota oli vain yksi niistä syistä, miksi tuo hakemus esitettiin. Tuolloin Venäjän trollit sekä tietynlainen henkilöön menevä painostus yhdessä esimerkiksi Venäjän oppositiopoliitikko Navalnyin murhan sekä Salisburyn myrkkyiskujen sekä kuuluisan entisen KGB-upseeri Alkesandr Litvinenkon polonium-murhan kanssa aiheuttivat pelkoa. Vaikka noiden iskujen kohteet olivat venäläisiä entisiä KGBn jäseniä, heräsi pelko siitä että Venäjän tiedustelu voi laajentaa noita iskuja myös ulkomaisiin henkilöihin. Ja pelko ajaa ihmisiä tekemään erilaisia päätöksiä. Mitä jos Putin seuraavaksi kohdistaa noita iskuja ulkomaiden kansalaisiin, jotka ovat hänestä kirjoittaneet jotain negatiivista?
Tietenkin meillä on edelleen ihmisiä jotka nostalgisoivat tai jopa glorifoivat puolueettomuutta ja ehkä osittain suomettumista. He ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet idän suhteista paljon maallista hyvää. Ja sen takia nuo ihmiset varmaan toivoisivat että eroaisimme NATOsta mitä pikimmin, niin he pääsevät tekemään liiketoimia Venäjän kanssa. Eli paluuta menneeseen toivotaan usein varsinkin niiden ihmisten toimesta, jotka saivat paljon etuja muihin nähden. Sen takia esimerkiksi Venäjän valta-eliitti mielellään näkee Neuvostoliiton nostalgisena maana. Nuo ihmiset ovat entisen nomenklatuuran eli puolue-eliitin jäseniä ja heidän lapsiaan. Tuolloin 1980-luvulla nomenklatuuran jäsenet elivät segregaatiossa, jossa heillä oli omat kaupat sekä periaatteessa oma Neuvostoliitto. He eivät eläneet tavallisten neuvostoliittolaisten arkea, mikä sitten varmaan aiheuttaa sen, että aika kultaa muistot.
Kun keskustellaan maamme politiikasta sekä talouselämän suhteesta poliittiseen päätöksentekoon, niin silloin meidän pitää muistaa se, että suomettumisen aikaan esimerkiksi presidentti ja ulkoministeriö koplasivat eli kiinnittivät idän suhteet kaikkeen mikä liittyi lehtikirjoitteluun. Eli tuolloin viimekädessä Kekkonen päätti siitä, että kuka sai käydä idän kauppaa. Yksi idänkaupan kulmakivistä oli se, että Neuvostoliittoon ei voinut viedä mitään suoraan asiakkaille. Vaan ideologisista syistä valtio osti ensin tuotteet, ja sitten ne vietiin rajan yli itään. Tuolloin kauppapolitiikka oli lujasti sidoksissa idän suhteisiin, ja jos pääsi "Kekkosen piiriin", niin silloin tulot olivat taattuja.
Mutta myös Suomessa ovat liikemiehet sekä suuret elinkeinoelämän toimijat sijoittaneet varojaan puolueisiin sekä rahoittaneet poliitikkojen vaalikampanjoita. Ja kuten olemme huomanneet, niin tuo malli, jossa liikemiehet eli elinkeinoelämä sekaantuu politiikkaan sekä valtiolliseen päätöksentekoon ei ole pelkästään Donald Trumpin ja Elon Muskin "juttu". Se mikä tekee Muskin toiminnasta erikoista on se, että hän toimii avoimesti, kun ennen liikemiehet eli USAn tapauksessa suuryhtiöiden johtajat toimivat taas hillitysti kulisseissa. Mutta voidaan sanoa, että myös Suomessa suuryritysten kuten metsä-alan yhtiöiden sekä myös metalliteollisuuden johto varmaan vaatii jotain siitä, että he jakavat rahojaan poliitikkojen vaalikassaan. Ja uutena nousijana maassamme on puolustusteollisuus.
Donald Trump on nyt USAn presidentti, jonka omaperäisiin "diileihin" saamme tottua tulevaisuudessa. Ja yksi noista diileistä on se, että palestiinalaiset siirretään Gazan ja Länsirannan alueelta pois, ja sillä tavoin Israel varmistaisi sisäistä turvallisuuttaan. Toki Gaza ja Jordan virran länsiranta ovat alueita, joita pidetään yleisesti Israelin miehittäminä.
Ja Israel perustelee tuota Länsirannan sekä Golanin kukkuloiden miehitystä turvallisuus- sekä vesihuollon näkökulmilla. llman länsirantaa Israel on hyvin kapea maa, ja arabit voisivat hyökkäyksellä katkaista Israelin kahtia. Eli noiden alueiden miehityksellä Israel luo itselleen tilaa puolustautua mahdollista hyökkäystä vastaan. Mutta sitten tätä palestiinalaisten siirtämistä pois Gazasta ja Länsirannalta voidaan pitää joissain piireissä myös väestön homogenisointina, mikä tarkoittaa sitä, että "häiritsevä tekijä", kuten palestiinalaisia voidaan Israelin kannalta pitää poistetaan alueelta. Tietenkin USAn liittolaiset Saudi-Arabia, Yhdistynyt Arabiemiraattien liitto sekä Qatar ovat jo sanoneet, etteivät ne halua tai hyväksy palestiinalaisten poistamista noilta alueilta.
No, Saudi-Arabia, ja Qatar ovat maita, joissa ihmisoikeuksista ei paljon välitetä. Mutta sitten samalla meidän pitää muistaa se, että pakkosiirrot ovat asia, joka on ainakin osittain vastoin kansainvälistä lakia. Ja kuitenkin pakkosiirtoihin on turvauduttu kautta historian. Mutta kuten me tiedämme, niin palestiinalaiset ovat Lähi-Idän arka paikka. Vaikka arabimaat niin mielellään heitä sanovat tukevansa, niin kuitenkaan yksikään arabimaa ei ole tehnyt mitään integroidakseen palestiinalaisia omaan yhteiskuntaansa, vaan edelleen vuodesta 1947 on palestiinalaisia asutettu pakolaisleireillä. Eikä ilmeisesti ainakaan kovin moni Arabimaa ole tunnustanut Israelia. Eli noihin asioihin vedotaan aina, kun palestiinalaisten oikeuksista keskustellaan. Eli Israelin mielestä esimerkiksi Iran käyttää palestiinalaisia oman likaisen työnsä tekemiseen.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010234036.html
https://yle.fi/a/3-8607825
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Litvinenko
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polonium
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei_ja_Julija_Skripalin_myrkytystapaus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_Nato-j%C3%A4senhakemus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsushiman_meritaistelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.