Tekoäly on asia, jonka kohdalla olemme huomanneet että tulevaisuuden ennustaminen on todella vaikeaa. Ja kaikki ennusteet mitä tulevaisuudesta on laadittu ovat vain hypoteeseja. Eli tulevaisuudesta puhuttaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Ja ainoa asia jota voimme tekoälyn kohdalla pitää varmana on se, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä kuukauden päästä. Tai kukaan ei tiedä mitä tekoäly osaa tehdä viikon päästä. Tekoäly ei ole siis väline, jota voidaan käyttää vain hyvään ja rakentavaan toimintaan. Pahimmillaan varsinkin sotilaallinen tekoäly voi olla väline, joka tuottaa meille pahimmat painajaiset. Tekoälyn ohjaamalla robotilla ei ole tunteita. Se voi empaattisuutta matkivalla reaktiolla, tai sanoa "auts" jos sen varpaan sensoreita painetaan tietyllä tavalla.
Mutta jos sitten ajatellaan tilannetta, jossa joku ihminen korvataan häntä muistuttavalla robotilla, niin tuollaisella robotilla ei ole mitään moraalista tai eettistä mallia, joka estää sitä täyttämästä omia tehtäviään. Eli mikään petos tai teko ei ole esimerkiksi sotilaalliselle vakoojarobotille liian alhainen. Ja juuri tämän kaltaisista robottinäyttelijöistä ovat esimerkiksi lainvalvontaviranomaiset kiinnostuneita. Robottisoluttautuja ei koskaan petä sen ohjaajia. Se ei vaihda puolta, tai ryhdy huumepomojen kaveriksi.
Samoin robottiterapeutti ei koskaan suutu, se ei koskaan jakele sille uskottuja tietoja. Ja esimerkiksi Helsingin Yliopistossa on tutkittu tekoälyn käyttöä terapeuttina ja tulokset ovat olleet loistavia. Eli tuolloin tekoälyn luoma näyttelijä keskustelee asiakkaan kanssa. Tuota mallia voidaan hyödyntää esimerkiksi myös työhaastatteluissa sekä erilaisissa treffipalveluissa. Tekoäly näkee ihmistä paremmin esimerkiksi valheen merkit, sekä ihmisen kiihtymisen tai suuttumisen. Samoin tekoälyä on vaikea hurmata. Eikä tekoäly näytä jos ihminen jää kiinni valehtelusta.
Mutta kuten tiedämme, niin tekoäly ei ole puhtaasti hyvä tai paha. Empaattiseen tekoälyyn voi kuulemma jopa rakastua, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että tekoäly on työkalu. Se on tietokoneohjelma, joka voi toimia kuin kumppani. Ja esimerkiksi copilot-tekoälyt voivat korjata ihmisen tekemiä kirjeitä, ne voivat havainnoida tunnetiloja. Sekä poistaa esimerkiksi suuressa tunnekuohussa tehdyt kirjeet, ja sitten myös huomauttaa työntekijää siitä, että hän alkaa tehdä enemmän virheitä. Tuolloin työntekijä on väsynyt tai vihainen, ja silloin ei työstä tule koskaan mitään. Se voi valvoa sitä että töitä jaetaan tasapuolisesti sekä tietenkin huomauttaa jos toimistoissa tai muissa työtiloissa on liian kuuma tai liian kylmä.
Samalla tekoäly voi olla myös kontrollifriikkien suurin unelma, jolla he voivat valvoa jokaista liikettä työpaikoilla sekä yhteiskunnallisella tasolla. Ja siksi esimerkiksi kontrolliyhteiskunnat ja niiden johtajat satsaavat tuohon välineeseen.
Euroopassa ollaan huomattu että laajat kielimallit ovat lähes koko tekoälyn standardi. USA on siis tekoälyn kiistaton kuningas, ja Eurooppa on pitkälti altavastaajana näissä laajojen kielimallien kehittämiseen tähtäävissä projekteissa. Kiinassa tekoälyn panostetaan samalla tavalla erittäin voimakkaasti, ja kuitenkin Euroopan teollisuus vain ikään kuin katselee sivusta, kun tietotaito tuolla alueella valuu USAn ja Kiinan käsiin.
Kun esimerkiksi Suomessa syntyy joku tekoälyn alueella toimiva yhtiö, joka alkaa menestyä tai sitten yhtiö kehittää innovatiivisen tuotteen, niin se ostetaan välittömästi jonnekin Atlantin taakse, jossa se sitten tuottaa voittoa amerikkalaisille osakkeenomistajille. Mutta samalla tietenkin tuon yhtiön patentit päätyvät amerikkalaisten hallintaan. Se ei välttämättä ole ainakaan asia, jota meidän pitäisi toivoa EUssa. Samalla kun Amerikassa tuotetaan tekoälyä laajojen kielimallien pohjalta, niin meillä EUssa toivo laitetaan siihen, että saadaan aikaan lakeja, joilla noiden kielimallien kehitystä jarrutellaan.
Samaan aikaan muutenkin kirjoitellaan siitä, kuinka tekoäly vie työpaikat, eikä siinä ole muutenkaan mitään hyvää. Kun kahden viikon työ tehdään parissa tunnissa, niin tekoäly tietenkin tekee virheitä. Mutta sitten kun puhutaan siitä, että tekoälyn virheprosentti on noin 13-15, niin meidän pitää kuitenkin muistaa yksi asia. Tekoälyn tuottamasta materiaalista 13-15% on jotenkin väärää, mutta kuitenkin samalla me voimme muistella sitäkin, että myös ihmiset tekevät virheitä. Eli onko kukaan laskenut montako prosenttia esimerkiksi kaupungin työntekijöiden tekemistä paperitöistä päätyy suoraan jonnekin roskakoriin, koska niissä on ollut virheitä.
Kuitenkaan me emme näe juurikaan positiivisia asioita tekoälyä käsittelevistä uutisista. Tekoäly vie työpaikat, se tekee virheitä sekä nostaa koneet kapinaan ihmistä vastaan, on se ilosanoma jota saamme jatkuvasti katsella. Ekspertit ovat järkyttyneitä siitä tai tästä asiasta, jota tekoäly on viime aikoina tehnyt. Tai mitä tekoälyn kehittäjät ovat viime aikoina saaneet aikaan. Se että työpaikat ovat valuneet esimerkiksi Viroon tai Kiinaan eivät ole olleet mikään ongelma, mutta jos työntekijät korvataan tekoälyllä, niin silloin edessä on ongelmia. Mutta kenen ongelmia nuo ongelmat oikeastaan ovat?
Mutta kuten varmaan tiedämme, niin tekoäly tuli markkinoille melko nopeasti. Ja varsinkin osaavat ohjelmoijat saavat jopa niiden ilmaisversioista paljon irti. Muutamia vuosia sitten tekoälyn kehitystä pyrittiin ennakoimaan siten, että tulevaisuus on suppeissa kielimalleissa, jotka ehkä luotaisiin laajojen kielimallien avulla. Mutta tällä hetkellä kielimallien kehitys on mennyt siihen suuntaan, että asioita tehdään suoraan laajan kielimallin kautta. Tuota on tietenkin vastustettu esimerkiksi siksi, että tekoälyn käyttöä pidetään tietoturvariskinä, ja tietenkin siitä pitää hankkia lisää tietoa.
Tuollaisen asenteen takia tekoälyn ja sen käytön kehittäminen jäävät jälkeen. Se että tekoälyn käyttö estetään yhtiön laitteilla ei tarkoita, että se on estetty henkilön omilla laitteilla, eli jokainen meistä voi kaivaa älypuhelimen taskusta ja tehdä kysymykset tekoälylle. Toki komento toimistolle voi jotenkin rajoittaa tuotakin asiaa, mutta ihmiset ovat kekseliäitä, ja ehkä palautettavat työt kasautuvat aamulle, kun henkilöt sitten kotonaan tekevät tehtävät tekoälyn avulla, ja kopioivat tekstit kännykän ruudulta, mikä ei ole sen vaikeampaa kuin pikakirjoitetun kokousmuistion kopioiminen lehtiöstä. Kieltoja on nimittäin helppoa antaa, mutta niitä ei ehkä sitten osata tai kyetä valvomaan.
Ja tietenkin kaikki asiat ovat sellaisia, että niitä pitää vastustaa. Vastustammeko me asioita siksi, että niitä on mukava vastustaa? Vai onko noissa tekoälyn käyttöä koskevissa kielloissa takana se, että ajatellaan että työpaikoilla ei saa olla vapaa-aikaa, vaan työnantaja maksaa siitä että ihmiset istuvat pöydän ääressä 40 tuntia viikossa? Siis pelkäämmekö tekoälyä siksi, että se vie työpaikat kiinalaisilta sekä intialaisilta koodareilta, joille nuo työt muutenkin olisi ulkoistettu? Vai pelkäämmekö sitä, että meillä on tulevaisuudessa tyhjät toimistot, joissa yksi ihmisjohtaja operoi jopa satoja tekoälyn ohjaamia työasemia.
Tekoäly voi vähentää työelämän stressiä ja toksisuutta, jos sen halutaan tekevän niin. Esimerkiksi pörssissä tekoäly voi hallita jopa tuhansia kohteita samaan aikaan, niin että sijoittaja ei edes voi tehdä tappioita. Mutta tietenkin me voimme ajatella toisin. Tekoäly voi antaa mahdollisuuden potkia 90% työvoimasta pois, kun edessä on yhtiöiden toiminnan tehostaminen. Ja juuri tuo asenne saa aikaan sen, että ihmiset eivät jaksa tehdä työtä. Tekoäly ja robotit vievät nimenomaan mekaanista työtä. Ja aina silloin kun puhutaan työttömyydestä, niin voidaan kysyä, että "olisitko itse valmis tekemään noita, ehkä hyvinkin pienipalkkaisia töitä 30 vuotta"?
Siis onko Suomen nousukausi sitä, että ihmiset työllistetään siivoojiksi, varastomiehiksi tai ehkä ovelta-ovelle myyjiksi? Tai ehkä joku huoltomies tai putkimies olisivat hyvin palkattua työtä, mutta niissä sitten seuraa usein erilaisia tukielin sairauksia kuten reumaa tai nivelrikkoja. Tuollaista työtä ei useinkaan teetetä muutenkaan hyvällä palkalla, eikä niitä jaksa kukaan muu tehdä, kuin ne joiden on aivan pakko. Joten tietenkin voidaan ajatella että tulevaisuudessa hampurilaisia myyvät tekoälyt, ja ne annetaan asiakkaille luukun kautta. Mutta siis työttömän kannalta katsottuna on aivan sama, että kuka tai mikä työt tekee, jos hän eri niitä itse pääse tekemään. Eikä valtion taloutta hoideta kuntoon sillä, että työttömät laitetaan työhön, josta valtio maksaa palkat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.