Maassamme on paljon kouluja, joissa istuu ihmisiä jotka eivät koskaan tule tekemään sitä työtä, mihin he ovat koulustaan valmistuneet. Hoitoalan työmahdollisuuksia on mainostettu pitkään, mutta sitten eteen on tullut tilanne, että sieltäkään ei enää töitä saa. Kun me puhumme työstä ja koulutuksesta, niin me kohtaamme tilanteen, missä koko elinkeino- ja koulutusrakenne alkavat muuttua homogeenisiksi. Eli panostaminen yhteen ainoaan alaan merkitsee pahimmillaan tuhoa. Jos maassamme valmistetaan pelkkiä lääkäreitä ja sairaanhoitajia, niin toki silloin on yhteiskunnan valmius hoitaa esimerkiksi vanhuksia turvattu.
Mutta samalla pitää kysyä että mitä rahat tuohon järjestelmään otetaan? Siis jonkun pitää maksaa kuntaan myös veroja, joilla rahoitetaan laadukas terveydenhoito. Tai sitten terveydenhoidon pitää alkaa periä maksuja palveluista. Jos ajattelemme että seniorit saavat käyttää esimerkiksi uimahalleja ilmaiseksi, niin tietenkin se on loistava palkkio siitä, että ihminen on tehnyt päivätyönsä, joten hänen on aika päästä keräämään työnsä hedelmiä.
Mutta samalla ongelma on siinä, että saattaa olla ettei tuota palvelua enää käytä kukaan muu kuin seniorien joukko, ja se merkitsee sitä että uimahallien olisi haettava tulonsa muualta, mikä tarkoittaa kunnan kohdalla esimerkiksi sitä, että jostain muualta tuodaan verorahoja tuon uimahallin ylläpitoon. Hoitoala on tärkeässä asemassa, kun puhutaan ihmisten hyvinvoinnista, mutta samalla kohtaamme sen, että jostain pitää hoitajan saada rahaa elämiseensä. Eli myös nuo paljon puhutut hyvinvointialueet joutuvat maksamaan palkkoja, joiden maksuun pitää jostain saada rahaa. Kun taas puhumme kirjastoista, niin ne ovat tärkeässä roolissa esimerkiksi nuorten oleskelutiloina, tai sitten vaihtoehtona voisi olla katu tai jonkun kapakan edusta.
Ja se aiheuttaa valtavan paljon enemmän huolta. Meillä Suomessa elinkeinoelämän ongelmana on se, että me keskitymme liikaa yhteen ainoaan toimijaan tai yhteen ainoaan alaan. Eli meiltä puuttuu elinkeinoelämän diversiteetti. Elinkeinoelämän yhteys esimerkiksi biodiversiteettiin on se, että biodiversiteetti takaa metsän jatkuvuuden myös siinä tapauksessa, että joku nävertäjä sattuu saastuttamaan jonkun puulajin. Jos yksi laji katoaa, niin kuitenkin metsä jatkaa toimintaansa. Samalla tavalla diversiteetti eli monimuotoisuus takaa sen, että jos yhtä toimialaa kohtaa lama, niin muut toimialat voivat auttaa valtiota saamaan verotuloja. Toimialan sisäinen diversiteetti takaa kilpailun, ja kilpailu takaa laadukkaat tuotteet.
Diversiteetin puute tuhosi aikoinaan USAn autoteollisuuden. Tuo teollisuuden ala panosti suuriin moottoreihin, mutta sitten kun öljykriisi tuli, niin suurikoristen paljon bensiiniä kuluttavien autojen menekki romahti. Tuosta 1973 öljykriisistä ei USA ole oikeastaan vieläkään toipunut. Samoin 1980-luvun Suomea ravistelivat pankkikriisi sekä telakkakriisi. Tuolloin vuonna 1989 Wärtsilä Meriteollisuus ajautui vaikeuksiin, mikä aiheutti telakan konkurssin. Kyseinen telakka oli maamme suurimpia veronmaksajia, mikä tunnettiin laadukkaasta työstään.
Ja sen jälkeen telakkatoimintaa jakoi Masa-Yards. Nykyään tuo maamme entinen rahasampo on muistaakseni Kanadalaisten omistama. Wärtsilä Marinen jälkeen NOKIA otti maamme rahasammon paikan, mutta sitten kyseinen yhtiö ajautui Microsoftin omistukseen. Siis mitä yhteyttä NOKIAlla, Wärtsilä Marinella sekä USAn autoteollisuudella on? Kaikkien kohtaloksi koitui ulkoa tuleva kilpailu, joka toimitti parempia ratkaisuita. Eli tuotekannan yksipuolistuminen teki noista yhtiöistä maailman parhaita, mutta sitten kun ei tuota tuotetta enää saatu menemään kaupaksi, niin seurauksena oli tuho. Eli ulkopuolinen toimija loi konseptin joka oli tehokkaampi, edullisempi sekä tietenkin ainakin osittain mukavampi. Tai asiakas koki saavansa parempaa vastiketta rahoilleen muualta.
Yhteen tuotteeseen perustuva elinkeino on hyvin suhdanneherkkä. Esimerkiksi loistoristeilijät eivät ole halpoja, mutta jos esimerkiksi lama alkaa, niin silloin varsinkin viikkoja kestävät risteilyt ovat sellaisia, että niiden kysyntä laskee. Ja se tarkoittaa että varustamojen omaa kapasiteettia jää yli. Ja jos telakat tuottavat vain loistoristelijöitä, niin seurauksena on lopulta kysynnän ehtyminen. Älypuhelimet ajoivat myös ohi NOKIAn vanhentuvan teknologian. Eli kuka ostaa peruspuhelimen, jos hän saa samalla rahalla pankin, sähköpostin yms. ? Ja älypuhelin on nykyään puhelinten perusmalli.
Puun tuotantoa pidettiin ennen valtiomme yhtenä pääasiallisista tulonlähteistä. Sanottiin että maamme seisoo puu- ja metallijaloilla. Mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Esimerkiksi se että kouluja ja toimistoja muutetaan paperittomiksi aiheuttaa sen, että myöskään metsäteollisuus ei saa enää tuloja samalla tavalla kuin ennen. Samalla kuitenkin meidän pitää huomioida sekin asia, että paperiarkit, vihot ja niihin tehty tulostus eivät ole ilmaisia. Jos jossain toimistossa tehdään miljoona tulostustyötä vuodessa arkkeihin, joiden hinta on 20 senttiä arkki, niin 1000 000*0,2€ on pyöreät 200 000€ vuodessa. Ja jos tulostus maksaa 50 senttiä kappale, niin silloin tuohon tulee lisähintaa 500 000€.
Siis luvut ovat päästä vedettyjä. Mutta voidaan ajatella että A4 paperin hinta per arkki olisi 20senttiä ja yhden tulosteen hinta olisi 50 senttiä. Joten varmaan jokainen ymmärtää miksi tulostuskustannuksissa halutaan säästää. Ja juuri koulut sekä muut vastaavat virastot olivat ennen suurimpia paperin kuluttajia. Ja paperi oli niin sanottu takuutuote, jota tarvittiin kaikissa virastoissa ympäri maailmaa. Mutta Internet sekä automatisoitu tietojenkäsittely on vähentänyt paperin kysyntää. Ja se vaikuttaa myös maamme metsäteollisuuteen.
Kun yhtiöt valuvat ulkomaiseen omistukseen, niin ne eivät enää tuo verorahoja Suomeen. Samoin jos lähdetään puhumaan lääkäreistä ja sairaanhoitajista, niin lopulta heitäkin valmistuu liikaa. Tai siis missään nimessä valmistuminen ei tarkoita että ainakaan sairaanhoitaja myös tulee alalle. Jos välittömästi työharjoittelussa eteen tulee paljon negatiivista palautetta, niin ainakaan itse en silloin uskaltaisi jäädä tuolle alalle. Mikäli kaikki sitten ryntäävät hoitoalan koulutukseen, niin silloin varmasti lopulta käy niin, että hoitoalaltakaan ei enää saa työpaikkoja.
Kaikki ihmiset eivät voi olla sairaanhoitajia. Joidenkin pitää olla automekaanikkoja tai kaupan myyjiä. Eli heitäkin tarvitaan. O ihmisiä jotka eivät voi jonkun mielenterveydellisen tai muun syyn takia hakeutua hoitoalan koulutukseen tai apuhoitajan tehtäviin. Eikä ihmisen siirtäminen eläkkeelle ole ratkaisu valtion rahapulaan. Se voi olla oikea keino siirtää ihmisiä pois työvoimatoimistojen jonoista, mutta se ei ole keino jolla saadaan aikaan verotuloja. Verotulojen väheneminen suhteessa menoihin on siis asia, joka saa valtiontalouden muuttumaan alijäämäiseksi. Yllättävä romahdus jossain tuotteen tilauskannoissa voi aiheuttaa erittäin laaja-alaisen reaktion. Jos tuo tuote ja sitä valmistava yhtiö joutuu yllättäen maksuvaikeuksiin voi edessä olla suuren luokan lovi verotuloihin, joita valtio on itselleen budjetoinut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.