Si vis pacem, para bellum (jos haluat rauhaa, varaudu sotaan) on asia, mikä ohjaa oikeastaan kaikkien maiden keskeistä toimintaa. Vahva asevoima torjuu kuviteltuja sekä todellisia vihollisia. Ja tällä hetkellä Venäjän tuhoisa sekä raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainassa on osoitus siitä, että Venäjä on todellinen uhka ainakin sen rajanaapureille. Me olemme tähän uhkaan osanneet varautua, sekä oman kansallisen puolustuksemme että nyt loppusuoralla olevan NATO-prosessin kautta. Ja sitten tietenkin meidän pitää varautua siihen, että vaikka Putin lähtisikin, niin Venäjän asenteessa länsimaihin ei ehkä tulisi silloinkaan mitään muutosta.
Jos ihmisiä pelotellaan sillä että Putinin korvaa joku kovan linjan kenraali, joka aloittaa hyökkäyssodan länteen, niin meidän pitää muistaa se, että Putin on yksi kenraaleista. Se että hän on toiminut FSB:n johtajana ei varmaan poista sitä tosiasiaa, että hänellä on tuon aseman kautta kenraalin arvo, vaikka FSB kenraalin koulutus ei ehkä vastaa yleisesikuntaupseerin vaatimuksia, vaan FSBssä vastaava arvo on tarkoitettu erilaisissa poliisitehtävissä toimimiseen.
Mutta kykeneekö länsimainen asevoima sitten vastaamaan Venäjän asevoimien muodostamaan uhkaan? Vastaus on että kyllä pystyy, mutta sitten ongelma on siinä että Venäjän asevoimat voivat ottaa Ukrainasta opikseen, ja sitten ehkä tulevaisuudessa noita oppeja hyödyntämällä pyrkiä tuloksiin jossain toisessa maailman kolkassa. Eli mikä on tehokkaampi ase kuin 2 miljoonaa kranaattia? Vastaus kaksi miljoonaa GPS-hakeutuvaa kranaattia on varmasti tehokkaampi ase kuin kaksi miljoonaa vapaasti lentävää kranaattia. Mutta ollakseen tarkkoja, niin noiden täsmäaseiden pitää saada kohteen tarkat koordinaatit. Jos noita koordinaatteja ei ole, niin pommit ja kranaatit menevät minne sattuu.
Kun puhutaan siitä että löytyykö täsmäaseita kuten GPS-ohjattavia kranaatteja tehokkaampia aseita, niin vastaus on että tällä hetkellä tehokkaimmat saatavilla olevat aseet ovat juuri GPS-hakeutuvat täsmäaseet ja niiden suuren mittakaavan käytöllä on tuhoisat seuraukset viholliselle, mutta tilanne voi muuttua ja ehkä tulevaisuudessa tuo GPS-järjestelmä voidaan muuttaa häirintää käyttämällä kyvyttömäksi toimimaan.
Kamikaze-droonit eli hitaasti lentävät risteilyohjukset ovat sikäli ongelmallisia laitteita, että yhtään noista ohjuksista ei saa päästää lentämään kohteeseensa. Siis vaikka drone on periaatteessa helppo ampua alas, niin sitä pitää kuitenkin ampua, tai drone ampuu maassa olevia kohteita. Drone voi myös ohjata vihollisen tykistön sekä ilmavoimien toimintaa. Eli se pitää aina kuitenkin tuhota jos se kaartelee omien asemien päällä.
Niiden tarkkuus riittää esimerkiksi varikoiden sekä voimalaitosten tuhoamiseen. Ja molemmat iskut voidaan perustella sillä että nuo kohteet toimittavat sähköä IT-tutkille sekä varusteita vastapuolen joukoille. Noista droneista on myös olemassa radiosäteilyyn hakeutuvia versioita, joiden tarkoitus on tuhota vihollisen tutka- ja viestilaitteita. Tulevaisuudessa myös esimerkiksi tiettyjä GSM-puhelimia voidaan maalittaa tuollaisille droneille. Eli ne voivat muodostaa myös henkilökohtaisen uhan esimerkiksi vastapuolen sotilasjohdolle.
Noita droneja voidaan tietenkin käyttää esimerkiksi informaatio infrastruktuurin tuhoamiseen. Jos valtion virallisten tiedonantokanavien infrastruktuuri kuten radio-sekä TV-lähettimet tuhotaan, niin se tehostaa vastapuolen kyber- sekä muun informaatiovaikuttamisen tehoa.
Suuren luokan sota vaatii aina suuren määrän juuri ammuksia. Tuota varten meidän pitää kehittää myös logistiikkaa sekä tietenkin noiden aseiden valmistusmenetelmiä. Samoin on myös kehitettävä sellaisia asejärjestelmiä jotka ovat immuuneja harinnalle. Tuolloin tietenkin mieleen tulevat inertianavigaatioon perustuvat ratkaisut. Samoin tietenkin jos puhutaan siitä, mitä aselajeja pitää kehittää, niin vastaus on että kaikkia aselajeja sekä niiden välineitä ja yhteistoimintaa pitää kehitellä tasapainoisesti. Tuolloin saadaan omiin riveihin lisää ratkaisukykyisiä sekä tehokkaita välineitä, eikä puolustus lepää ainoastaan yhden välineen tai välineryhmän varassa.
Vaikka panssarit ovat olleet tehokkaita Ukrainan sodassa, niin tietenkin myös ilmavoimia sekä merivoimia pitää kehitellä siten, että ne voivat myös osaltaan ratkaista tilanteen. Se mikä tietenkin on Ukrainan sodassa huomioitava on se, että jos vihollisen selustassa olevia tukikohtia sekä sotatarviketeollisuutta ei voida tuhota, niin se antaa viholliselle mahdollisuuden toimittaa varusteita rintamalle sekä kouluttaa uusia sotilaita. Samoin jos vihollinen pääsee esimerkiksi sukellusveneistä ampumaan hypersoonisia ohjuksia, niin se varmasti aiheuttaa suuria ongelmia omille joukoille. Eli tuollaiset iskut pitää voida pysäyttää, ja siihen tarvitaan sukellusveneen torjuntaa.
Hypersoonisten aseiden käyttö tulevissa sodissa varmaan lisääntyy. Noiden aseiden yksi ominaisuus on niiden kehittämä yliäänikartio, joka aiheuttaa tuhoa ainakin kevyemmissä rakenteissa. Jos hypersooninen ase lentää esimerkiksi ajoneuvosaattueen yli, niin se voi aiheuttaa hyvin voimakkaan paine-iskun, joka voi vammauttaa tai surmata noita sotilaita sekä vaurioittaa kevyempiä ajoneuvoja. Eli myös näihin uhkiin pitää kyetä vastaamaan.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009470373.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.