Koulujen profiloitumisesta sekä eriarvoisen opetuksen ongelmista.
Koulujen ongelmista puhutaan ensimmäistä kertaa suoraan. Ongelma on siinä että koulujen oppilasrakenne on muuttunut sekä yksipuolistunut. Suomalaiset sekä S2 lapset käyvät eri kouluja, ja se tietenkin vaikuttaa S2 lasten kielitaitoon sekä integroitumiseen valtaväestön kanssa. Koska koulujen oppilaiden taustat alkavat homogenisoitua, niin silloin ongelmalapset kasaantuvat yhteen kouluun, ja toiseen taas kasaantuvat ne, joilla on hyvä koulumotivaatio. Mutta kuten tiedämme niin kasvu kaksikulttuurisessa ilmapiirissä voi olla tuhoavaa, mutta se voi olla myös supervoima.
Eli kaiken koulutuksen A ja O on nykyään kyky omaksua uusia asioita esimerkiksi englanniksi. Ja nuorena aloitettu englannin kielen käyttäminen sekä opiskelu myös omatoimisesti varmasti saa myöhemmin aikaan sen, että henkilö löytää myöhemmin helpommin paikkansa yhteiskunnassa. Mutta esimerkiksi huonot kotiolot sekä vanhempien ehkä aliarvostetut ammatit tai työtehtävät saattavat myös toimia sellaisena kannustimena, joka auttaa henkilöä opiskeluissaan eteenpäin, sekä sitten myöhemmin myös saamaan aivan toisen luokan työpaikan kuin henkilö joka on jättänyt koulut kesken.
Se mikä tuossa ehkä erittäin ikävässä tilanteessa, jossa kaikesta on oikeastaan pulaa antaa niitä supervoimia on sellainen kokemus, jossa henkilö tietää että mitään ei oikeasti tule ilmaiseksi. Eli sellainen lapsi tai nuori, joka tulee huonoista oloista tietää että kaikkia asioita, joita muut pitävät itsestäänselvyytenä ei tule itsestään selvästi ihmisten pöytiin. Vaan menestyksen eteen pitää tehdä työtä. Mutta se mikä sitten varmaan kaikista eniten opiskelussa painaa on se, että onko ihmisellä omaa motivaatiota suorittaa tehtävänsä, kuten on määrätty, vai odottaako hän ehkä jotain mikä tapahtuu koulun jälkeen?
Kuva ei liity tekstiin (YLE)
Kun puhutaan sitten esimerkiksi Vuosaaren koulun ainakin keskimääräistä paremmista tuloksista, niin ehkä tuolla alueella asuvilla henkilöillä on suurempi motivaatio kuin keksimäärin, jotta se pääsevät tavoitteeseensa. Se että henkilö kokee että hän voi omalla työllään nousta ylös jostain katujengeistä sekä samalla ehkä muuttua yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, joka esimerkillään kannustaa muita ei varmaan ole mikään huono ajatus. Tuollaiseen kehitykseen pitää tietenkin kaikkien meidän pyrkiä. Siis mikään asuinalue ei ole suoraan syynä siihen, että henkilö putoaa koulusta.
Mutta ongelmia tulee niin sanotusta koulushoppailusta. Eli jo nyt peruskoulut ainakin jossain päin Eurooppaa markkinoivat itseään jollain erityisellä painotuksella. Se että johonkin kouluun kasaantuu aivan huippuja merkitsee sitä, että johonkin toiseen kouluun kasaantuu niitä joilla on on vähemmän motivaatiota. Ja jos jotain koulua mainostetaan sellaisena, että siellä on valtavia haasteita, niin silloin me kaikki varmaan tiedämme, että tuo koulu muuttuu paikaksi, jossa opettajakin käy töissä, koska hänen on "pakko eikä parempaa paikkaa löydy".
Tuo asia sitten vaikuttaa myös koulujen tasoon. Jos opettaja ei välitä työstään eikä koe omaa tehtäväänsä merkityksellisenä, niin silloin varmasti seuraa koulun tason lasku. Meidän koululaitoksemme ongelma on siinä, että oppilaat ovat ikään kuin massaa. Oppilaita ei jostain syystä edes haluta kohdella yksilöinä, vaan heidän pitää olla jo ala-asteella kuin kaikki muut. Se ei varmaan ole edes mahdollista. Ja jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla pitää oppilaan kyetä vastaamaan työelämän vaatimuksiin.
Joskus opettaja saattaa vedota siihen, että hänellä on liikaa lapsia luokassaan. Tai että hänelle vain on sijoitettu liikaa erityishuomiota vaativia lapsia. Eli lasten syyksi on helppo laittaa tilanteita, joissa vastuu on aikuisen. Lasten mekastaessa pitää opettajan uskaltaa pitää kuria, ja komentaa luokassa olevia olemaan hiljaa. Eli opettajan tehtävä on pitää luokassa myös järjestystä. Joskus kuitenkaan opettaja ei syystä tai toisesta pidä järjestystä. Ja silloin tilanne pääsee riistäytymään käsistä. Jos kurinpitoa eli hiljaisuuden komentamista ei aloiteta ensimmäisillä luokilla, niin silloin tilanne varmaan karkaa myöhemmin käsistä.
ADHD sekä monet muut diagnoosit otetaan jostain syystä sellaisina asioina, että niiden jälkeen ei kukaan voi päästä mihinkään opiskelemaan. Esimerkiksi yliopistossa ei jokainen opiskelija opiskele lääketieteellisessä tiedekunnassa, vaikka se ehkä jostain TV-sarjoista saadun kuvan mukaan siltä vähän vaikuttaisi. Kuitenkin koulujen huono maine saa aikaan tilanteen, jossa S2 ja syntypäisenä suomea puhuvat nuoret sijoittuvat eri kouluihin, ja tuo kehitys tietenkin lisää jengiytymistä sekä korostaa etnisiä ristiriitoja.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009424887.html
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009430995.html
Päiväkotiuutinen
https://yle.fi/a/74-20019962
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.