Miksi virolaisen julkisen sektorin työntekijän ei tarvitse pelätä tekoälyn vievän hänen työpaikansa samalla tavalla kuin muiden ihmisten? Syy löytyy Viron kielen erityisasemasta. Kyseessä on verraten pieni kieli, jota puhuu huomattavan pieni ihmisjoukko. Eli sen takia esimerkiksi tekoälylle ei löydy samalla tavalla kouluttajia, kuin jollekin englannin kielelle, jota puhutaan maailmanlaajuisesti. Englanninkielisten tekoälyagenttien kouluttamiseen löytyy valtava määrä aineistoa sekä kouluttajia. Kun taas viron kielen kouluttajia ei niin paljon löydy, eikä tekoälyn käyttöön löydy yhtä monipuolista sekä kattavaa materiaalia, jota voidaan hyödyntää jossain julkisen sektorin palveluissa.
Julkisen sektorin palveluja tukevan tekoälyagentin luominen ei ole niin helppoa, kuin ihmiset luulevat. Kun tekoäly palvelee ihmistä, niin silloin tietenkin pitää huomioida se, että henkilö voi käyttää slangia tai murretta asioidessaan tekoälyn kanssa. Samoin kielimallin kouluttajien pitää huomioida mahdolliset puheviat. Eli juuri sellaiset pieneltä vaikuttavat erot, joita ihmiset eivät edes välttämättä huomaa saattavat olla tekoälylle erittäin suuria asioita. Samoin sellaiset asiat kuin se, että ihminen ei tiedä tarvitsemansa palvelun nimeä vaikuttavat tekoälyn kykyyn ratkoa ongelmia.
Tekoäly vaatii selvästi annetut käskyt, jotta se kykenee selviytymään tehtävistään. Ja kun sitten normaali ihminen soittaa valtion virastoon, niin hän saattaa esittää asiansa näin: "Tarttis vähän, siis öö, tuota oli varmaan aika varattu sille virkailijalle, odotas vähän, kun etsin sen nimen, kun on vähän uus kännykkä". Eli tällaisessa tapauksessa ihminen kyllä osaa odottaa, mutta kielimalli ei välttämättä osaa tehdä asioita oikein. Samoin tavallinen ihminen ei ehkä tiedä millä nimellä hänen asioitaan kutsutaan virastoissa. Kun siis ihminen varaa aikaa jostain, niin tietenkin tekoäly luo syötteen puheesta tekstiksi sovelluskerroksen kautta. Ja silloin jos puhe on epäselvää tai jotain muuta odottamatonta tapahtuu, niin tekoäly on pulassa. Kun yritykset epäonnistuvat tekoälyagenttien käyttöönotossa, niin yksi asia mikä saattaa mennä pieleen on se, että tekoälyagenttia koulutetaan esimerkiksi näppäimistön avulla, sellaisten ihmisten toimesta, jotka ovat alan ehdottomia asiantuntijoita.
Eli kouluttaminen ei vastaa sitä tilannetta, minkä tekoäly kohtaa todellisessa elämässä. Toinen mahdollinen syy saattaa olla se, että ihmisitä menevät firman ja omat tekoälyt sekaisin. Tuolloin yhtiön koulutettavalle tekoälylle saatetaan joko tahallaan tai vahingossa antaa sellaisia käskyjä, jotka eivät kuulu sen tehtäviin. Eli pöydältä saatetaan ottaa yhtiön älypuhelin, ja sitten sen tekoälysovelluksella lähdetään tekemään syntymäpäiväkortteja. Tuolloin varmasti edessä on fiasko. Syy tuohon fiaskoon on se, että tekoälyn kouluttamista ei ole ohjeistettu tarpeeksi. Samoin jos tekoälyä ei käytetä, kun joku sitten osaa työt vähän paremmin, niin seuraus on varmasti suuri epäonnistuminen. Tekoälyä koulutettaessa sille pitää antaa dataa. Jos dataa ei ole, niin silloin ei myöskään tekoälyä ole.
Dataa ja tekoälyä voidaan verrata malliin, jossa ne joilla dataa jo on saavat sitä lisää. Ja ne joilla dataa ei ole, ei sitä jatkossakaan ole.
Sen takia olen hiukan huolissani siitä, miten esimerkiksi oikeudessa tekoälyjättejä kohdellaan, kun ne kärähtävät tekijäoikeudellisen materiaalin käytöstä. Tekoälyjätit maksavat liikevaihtoonsa nähden minimaalisia summia tekijänoikeudellisista loukkauksista. Mutta samalla nuo summat ovat valtavia, jos ne lankeavat jonkun startupin maksettaviksi. Eli näiden ennakkotapausten avulla voidaan tehokkaasti estää tai rajoittaa kilpailua tekoälykentällä estämällä startupeja käyttämästä dataa, joka on periaatteessa vapaasti saatavilla, mutta ilmaista vain yksityiskäytössä. Tekoälyjätit voivat helposti kilpailla halvemmilla hinnoilla kuin pienet vasta toimintansa aloittavat yritykset.
Muiden yritysten toimintaa ohjaa voiton maksimointi ei se, miten paljon dataa ne tuovat jonkun ison ICT-jätin tileille. Eli ICT-alaa ohjaa kapitalismi ei idealismi. Yritysten tehtävä ei ole olla sosiaalitoimistoja. Se on muistaakseni yksi usein toistettu hokema. Mikäli työelämää ajatellaan esimerkiksi sitä, että työntekijä on vain osa koneistoa, niin silloin maailmassa ei ole yhtään työntekijää, jos hänet voidaan vain korvata jollain. Kun yhtiö ostaa robotin, niin se joutuu maksamaan ehkä 30 000 euroa kappale euroa kappaleelta. Jos työntekijä saa palkkaa 2000 euroa kuukaudessa, niin silloin tietenkin työntekijä tuntuu aluksi halvemmalta.
Kuitenkin työntekijälle pitää maksaa jatkuvasti tuo palkka. Kuitenkin 15 kk. päästä tuon robotin hankintakustannukset ovat samat kuin työtekijän palkkakustannukset ovat. Mutta kun ajattelemme kokonaisuutta, niin robotin kohdalla pitää muistaa, että robotti tekee työtä 24/7. Se ei pidä taukoja, eikä käy vessassa. Samoin robotti ei vaadi muita maksuja kuin sähkölaskun. Robotti ei myöskään nurise työpaikan olosuhteista, eli se ei purnaa. Eikä se mene lakkoon. Samoin robotille ei tule päähän lakkoilla. Ja sille sopivat ylityöt aina, kun työnantaja niitä ehdottaa. Toisin sanoen robotti olisi ultra-kapitalistisessa mallissa se unelmien työntekijä, joka ei koskaan tee mitään mitä työnantaja ei käske sen tehdä. Robotti ei mene työpäivän jälkeen kapakkaan ja kertoile siellä liikesalaisuuksia.
Työelämän kovat lait pakottavat ihmisiä tekemään työtä tekoälyn kanssa. Mikäli koodari tekee aloittelijan virheitä, niin hän saa lähteä. Sen takia hän joutuu turvautumaan tekoälyn apuun. Ja pahimmassa tapauksessa tuo tekoäly sijaitsee jossain Kiinassa, jossa sen avulla hankitaan uutta tietoa jostain järjestelmistä, jotka saattavat olla erittäin tärkeitä. Ongelma voidaan siirtää muualle palkkaammalla vaikka intilaisia tai kiinalaisia koodareita, jotka sitten työskentelevät jossain Pekingissä tai paikassa, jota yhtiön edustajat eivät ole edes käyneet. Eli oli työpaikalla kiinan tiedustelun agentti tai tekoälyagentti, niin kumpikin voi aiheuttaa vakavan tietomurron.
Jos yhtiön vuosittainen liikevaihto on 45 miljardia dollaria, ja se joutuu maksamaan 1,5 miljardia, niin tätä voidaan sitten verrata tilanteeseen, missä 45stä eurosta annetaan 1,5 euroa pois. Tuollainen 1,5 miljardia saattaa tuntua todella suurelta, mutta kyseessä on pieni summa jollekin tekoälyjätille. Voidaan siis ajatella että tekoälyjätti käräyttää itsensä tekijänoikeudellisen materiaalin luvattomasta käytöstä, ja sitten tietenkin oikeudesta hankitaan ennakkotapaus. Mutta samalla unohdetaan että tekoälyjättien kohdalla kyseessä on pikkusumma. Mutta mikään startup ei varmaan kykene maksamaan mitään 1,5 miljardin dollarin lunnaita. Tuollaisilla hyvältä näyttävillä päätöksillä voi olla pitkällä tähtäimellä ei toivottuja seurauksia. Eli niillä estetään startupien tulo tekoälymarkkinoille. Tuo aiheuttaa datan keskittymisen samojen toimijoiden käsiin.
Tietenkin tekoälyä aletaan hyödyntää yhä laajemmin myös esimerkiksi valtion turvallisuuden kannalta keskeisten toimijoiden toimesta. Kun noiden tuotteiden kehitys alkaa kasaantua niiden toimijoiden käsiin, joilla jo on käytössään dataa, niin silloin yhä harvempi toimija saa rakennettua toimivia tekoälyjä. Tuo taas päästää nuo yksityiset yritykset käsiksi dataan, jonka pitäisi olla varattu vain valtiolliseen käyttöön. Tekoäly on tullut jäädäkseen, ja meidän pitää kehittää sitä turvallisempaan suuntaan. Tekoälyn turvallinen kehitys ei tarkoita sitä, että se jätetään käyttämättä. Mutta jos kehitystä ohjaa vain tarve tehdä rahaa, niin olemme tiellä, jossa tekoäly muuttuu aseeksi vihollistemme käsissä. Eli vihollinen käyttää kehittämäämme tekoälyä itseämme vastaan. Me voimme aina istua alas, ja keskustella tekoälyn tarpeellisuudesta.
Me voimme suhtautua asioihin kielteisesti. Mutta meidän pitää hyväksyä se tosiasia, että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia kuin me. Tekoälyn kehittämisen kannalta pahin mahdollinen skenaario on se, että tekoälyä aletaan kehitellä salaa. Se että tekoälyn kehittäjiä syyllistetään ei ole oikea tie. Jos tekoälyn kehittelijä tekee virheitä, niin hänen pitäisi myös uskaltaa kertoa tuosta virheestään muille. Virhettä ei saa tekemättömäksi sillä, että se lakaistaan maton alle, ja siitä vaietaan. Se että joku ei ole entusialisti ei tarkoita sitä, että hänen naapurinsa ei tuota voi olla. Tekoälyn tekemiä virheitä voidaan aina luetella. Mutta samalla me kohtaamme tilanteen, missä markkinoiden voimat määräävät suunnan. Jos tekoälyssä ei ole jatkuvasti uusia ominaisuuksia, niin asiakkaat katoavat.
Mielenkiinnon säilyttämiseksi tekoälyn keihittäjien pitää jatkuvasti kehitellä uusia malleja. Ja kuten tiedämme, niin voimme aina palvella asiakkaitamme, kuten asiakas haluaa. Silloin kun kysymme asiakkailta mitä he sattuvat haluamaan, niin varmaan lista on aina hyvin pitkä. Kaikilla toimiijoilla on erilaisia tarpeita. Ja kaupallisten toimijoiden on kyettävä vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Markkinoinnin perusajatus on se, että jos asiakkaalla ei ole tarpeita, niin silloin noita tarpeita lähdetään luomaan. Kun yhtoit panostava miljardeja dollareita konesaleihin, niin niiden sijoittajat haluavat varmasti vastketta rahoilleen. Eli kaupallisessa maailmassa kehitystä ohjaa raha. Jos naapuri tarjoaa parempaa tai monipuolisempaa tuotetta samalla rahalla, niin se merkitsee asiakkaiden kaikkoamista. Kun tuotekehitys on jatkuvaa, niin silloin saattaa edessä olla tilanne, jossa osataan hiukan liikaa, ja ei muisteta ajatella kokonaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.