Tekoälyä voidaan pitää nykyaikaisena Pyhänä Yrjönä, joka ratkaisee kaikki ongelmat. Siis se on kuin konsultti tai ritari, jonka varaan voimme rakentaa erilaisia erottamismalleja. Tekoäly on asia, joka käyttää vain faktatietoa. Mikään imartelu tai muu ei tehoa tekoälyyn. Mutta samalla me kaikki varmasti osaa pitää kirjaa siitä, miten monta sanaa joku kirjoittaa työpäivän aikana. Ja jos sanoja on kovin vähän, niin tekoäly voi kertoa asiasta esimiehelle, joka voi käynnistää YT-neuvottelut eli antaa potkut kaikille joita ei tarvita tao jotka eivät osaa työtään tehdä, tai joiden työpäivä kuluu muun kuin työn tekemiseen. Mutta juuri tuo listojen teettäminen esimerkiksi tekoälyllä on sitä, että tekoäly itseasiassa päättää kuka saa potkut.
Siis tekoäly on kuin konsultti, työtehotarkkailija jonka tehtävä on valvoa sitä, miten tehokasta työtä organisaatiossa tehdään. Ja sitten me voimme kysyä että mitä jos sitten työnjohtajat lähtevät suoraan erottamaan alaisiaan noiden listojen pohjalta? He luovuttavat tuolloin yhtiön päätösvaltaa joko tekoälylle tai ulkopuoliselle konsultille. Ulkopuolinen konsultti on ihminen, joka tuodaan organisaation ulkopuolelta tekemään esityksiä siitä, miten työtä pitäisi organisaatiossa tehdä. Kyseistä toimintaa kutsutaan organisaation hallinnon tehostamiseksi. Tuolloin ulkopuolinen, usein melko kovapalkkainen henkilö tarkkailee töitä, mitä organisaatiossa tehdään, tai sitä miten työntekijät tekevät työtään, tai miten suuri osa työläisen työpäivästä kuluu muuhun kuin työhön.
Ja sitten ryhdytään henkilöstöä vähentämään. Tuolloin konsultti on kuin pyhä Yrjö. Hän on suuripalkkainen mies, jota ei koskaan palkata turhaan. Hän on ikään kuin Pyhä Yrjö, ritari joka tekee lopun organisaation tehottomuudesta. Ja samalla hän kuitenkin on vain neuvonantaja, kun johtaja päättää kuka lähtee. Johtaja taas sanoo että konsultti on hänelle listan laiskottelijoista antanut. Joten sen takia hän vähentää työntekijöitä sen listan perusteella, mitä konsultti hänelle antaa. Jos tuon konsultin saisi vielä korvattua tekoälyllä, niin se tekee konsultista täysin puolueettoman toimijan. Tuolloin sitten yhtiön johtaja saa syyn erottaa alaisensa. Mutta luovuttaako tuo johtaja oman päätösvaltansa tekoälylle, vai käyttääkö hän silloin omaa tahtoaan?
Tiedättekö tarinan Pyhästä Yrjöstä, ritarista joka surmasi lohikäärmeen. Tuo Pyhä Yrjö on ikään kuin vertauskuva siitä, miten kaikkia asioita voidaan ratkaista. Pyhä Yrjö pelastaa ihmiset surmaamalla lohikäärmeen, joka tietenkin tekee hänestä ratkaisun kaikkiin ongelmiin. Siis me kaikki tiedämme että vaikka lohikäärmeet olisivat totta, ja vaikka Pyhä Yrjö olisi tappanut ne kaikki, niin me varmaan kohtaisimme muita ongelmia. Eli kaikki maailman ongelmat eivät ole riippuvaisia lohikäärmeistä, ja esimerkiksi kukaan lohikäärme maailmassa ei ole ratkaissut sitä ongelmaa, mikä aiheutuu esimerkiksi siitä, että roskista ei viedä ulos.
Tai sitä mitä avioliitossa tarkoittaa hammastahnatuubi, joka on auki jossain peilin edessä. Siis periaatteessa lohikäärme ei siis ole jättänyt yhtään roskista viemättä tai yhtään hammastahnatuubia auki. Siis Pyhä yrjö voisi näitä ongelmia ratkoa joko tarjoutumalla viemään roskia ulos ja sulkemaan hammastahnatuubeja, tai sitten perustamalla avioliittoneuvojan viraston. Mutta Pyhä Yrjö symboloi ihmisten tapaa siirtää vastuuta jollekin ulkopuoliselle taholle. Hän on ikään kuin konsultti, joka hoitelee erilaisia ongelmia kuten aluetta piinaavia lohikäärmeitä.
Jos joku ritari tulee paikalle tappamaan lohikäärmeitä, niin hän ei varmaan kuitenkaan kykene ratkaisemaan maailmantalouden ongelmia. Lohikäärme on asia jonka ritari voi muiden puolesta ratkaista. Mutta ihmisillä on silti vastuu omasta elämästään. Me emme voi laittaa kaikkia asioita lohikäärmeiden syyksi, emmekä voi samalla tavalla olettaa että ritarit ratkovat kaikkia ongelmia puolestamme. Eli meillä ihmisillä on sellainen outo tarve, että me ikään kuin ulkoistamme raskaan sarjan ongelmat muille, jotka eivät ole organisaation osia. Eli hoidettuaan ongelman tuo uljas ritarimme suuntaa johonkin muuhun kaupunkiin.
Mutta sitten nykyään voimme sanoa että Pyhän Yrjön paikalla istuu tekoäly. Ja lohikäärmeen paikalla istuu erilaisia hybridi tai muita vaikuttajia. Tekoäly on kuin ritari, tai konsultti joka voi sekunnissa tehdä tuntien työn. Tekoälyltä odotetaan paljon. Sen odotetaan vievän koodaajien työpaikat muutamassa kuukaudessa, vuodessa tai vuosikymmenessä. Noin saadaan sitten nuo ikävät ihmiset pois nurkista. Mutta suuri ongelma on siinä, että me odotamme tekoälyltä liikaa. Me odotamme että tekoäly osaa aina tehdä kaikkea mitä me siltä odotamme. Me kuvittelemme että tekoäly voi suoraan siirtyä ihmisten paikalle, kun hän tekee jotain työtä.
Eli ihmisten mielikuvissa siintää kuva siitä, kuinka tekoäly valmistaa esimerkiksi ohjelmistoja siten, että sille annetaan kuvaus siitä, mitä tuon ohjelmisto tai laajan kielimallin pitäisi tehdä. Mutta samalla jos lähdemme koodaaman tällä tavalla, niin varmaan tuota koodia pitää joka tapauksessa hiukan muutella. Meidän pitää jossain tapauksissa lisätä tekoälyn tuottamaan koodiin oikeat hakemistopolut, tai etsiä lisätietoa itse. Jos emme ole sen alan asiantuntijoita, joissa käytämme tekoälyä, niin silloin tietenkin kohtaamme tilanteen, jossa tekoäly voi tuottaa tekstiä, jonka sisältö ei ole likimainkaan oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.